Petaus kuvina

[jartsu]

No tuleeko petauksesta tiukempi vai väljempi. Pakkeli oli ensimmäisiä joita pienarissa käytin vuonna markka, se kutistui tai turpos, en tiedä, mut irrotuksen jälkeen raudat oli väljät siihen. Peri aatteessa mulle on sama jos petaus onnistuu.

[Koheltaja]

Nyt alkaa mennä leipurijutuksi, paljonko niitä jauhoja pitää lisätä kun leipuri sanoo että laita jauhoja puolet enemmän tai puolet vähemmän? Voidaan myös alkaa miettimään kumpi oli ensin, muna vai kana?



Se kuitenkin on fakta että toisilla petausmassoilla raudat istuu tiukasti petauksessa, ja toisinaan väljästi. Tiukkenevalla välyksellä olevassa massassa on hyvä käyttää kalvollista irroitusainetta kuten alkoholilateksia, väljeneviä massoja ei kannata edes käyttää. Optimaali on että 1-2 viikon kovettumisen jälkeen raudat istuu napakasti petauksessa mutta ei tiukasti, hyvillä massoilla ja oikeilla irroitusaine valinnoilla tämä toteutuu.

[Jokke Espoosta]

Tulipahan kokeiltua tämänkin homman tyrimistä  Yhden onnistuneen petauksen olen jo kertaalleen tehnyt eli ei mennyt ensiyrityksen piikkiinkään.

Tajusin vasta kun oli jo kurat tukissa ja yritin runnoa rautoja paikalleen ja ihmettelin että mistä nyt kanittaa kun jää pari kolme milliä liian ylös, että mulla oli jätetty aika lailla nollavälykselle lukkorungon perän ja tukin sauma kun siinä on sellainen jatkuva pinta ja yritin tehdä siitä siistin näköistä, ja nyt siellä oli useampi kerros teippiä. Siinä vaiheessa kun sai raudat revittyä irti tukista ja poistettua ylimääräiset teipit alkoi olla jo Devcon sen verran paksua että totesin että pakko ottaa abort mission ja kaapia pois se mitä sai.

Hanke siis jatkuu sillä että kunhan tuo kuivuu niin lähipäivinä tappelen petausmassat irti lukkorungosta ja jyrsin tukista vähän jämiä pois ja yritän uudestaan, tällä kertaa ajatellen hiukan pidemmälle että mihin teippi mahtuu ja mihin ei. Toivottavasti nuo saa suht suosiolla irti lukkorungosta... no eiköhän sen saa kun on muutama kerros kenkälankkia pohjilla.

Lisäksi tuo noin 4v tjsp vanha Devcon tuntuu minusta melkoisen paksulta. Sitä resiiniä saa kaapia ihan kaikin voimin irti sieltä pöntöstä, mutta kun pistää kovettimet joukkoon niin notkistuu sentään hiukan. En muista oliko se noin helkkarin jäykkää viimeksi, vai onko mennyt jotenkin pahaksi. Melkoisella voimalla joka tapauksessa joutuu kyllä rautoja puristamaan, eikä tuo pahemmin kyllä tunnu niin sanotusti virtailevan että mahtaako täyttää miten hyvin...

No, jotain positiivistakin, totesin että sekoittaminen onnistuu aika kätevästi kun pistää kertakäyttöhanskat käsiin ja mälvää ja puristelee sitä massakökköä käsissä. Ei tuosta millään lastalla oikein mitään olisi tullut.

Taas tuntuu tuo allekirjoitus astetta ajankohtaisemmalta...

edit: jos tuo Devcon-törpössä oleva päivämäärätarra on parasta ennen-päiväys, niin on mennyt 2014 vanhaksi...   

edit2: voisi varmaan kokeilla jotain muuta tököttiä vaihteen vuoksi. Kärkkäisellä olis JB Weldiä periaatteessa mutta on verkkokaupasta ja Lahdesta loppu. Katselin muutamia datasheettejä, ja silmiin osuivat ainakin SIKADUR -31 CF NORMAL jota saa IKH:lta toista kiloa 37,50€. Pitäisi olla kutistumatonta epoksihartsia. Bilteman Super Epoksi olisi muuten lupaavan oloinen, mutta lupaavat että kutistuma on alle 0,5% mutta Sikadur lupaa ettei kutistu ollenkaan joten taitaa vielä voiton.

[Koheltaja]

Bilteman metalliepoksilla on tehty muutama petaus, tarvii 1-2 kahden tuubin pakkausta. Kutistuma hyvin vähäistä ellei jopa olematonta, miinuksena vähän turhan juokseva olomuoto ja sekoituksen jälkeen aikaa 5-7 minuuttia levittää aineet ja runtata raudat kiinni. Peliaikaa saa pidennettyä 10 minuuttiin kun tukki-raudat-liima on pidetty kylmässä ennen käsittelyä.

Irroitusaineena vain ja ainoastaan carnauba vaha, sitä levittää näkyvän kerroksen ja antaa kuivia harmaaksi ja raudat lähtee irti melkein itsekseen.

[Jokke Espoosta]

Bilteman metalliepoksilla on tehty muutama petaus, tarvii 1-2 kahden tuubin pakkausta. Kutistuma hyvin vähäistä ellei jopa olematonta, miinuksena vähän turhan juokseva olomuoto ja sekoituksen jälkeen aikaa 5-7 minuuttia levittää aineet ja runtata raudat kiinni. Peliaikaa saa pidennettyä 10 minuuttiin kun tukki-raudat-liima on pidetty kylmässä ennen käsittelyä.

Irroitusaineena vain ja ainoastaan carnauba vaha, sitä levittää näkyvän kerroksen ja antaa kuivia harmaaksi ja raudat lähtee irti melkein itsekseen.

Tuota katselin mutta hylkäsin tuon nopean kuivumisen vuoksi, mutta voisi tuota varmaan kuitenkin kokeilla. Se super epoksi on moneen muuhun hyvää kamaa, mutta puolen prosentin kutistuma olisi jo 200mm matkalla millin. Miesluola jossa tämä tapahtuu on just ja just plussalla, joten siinäkin saa hiukan tasoitusta. Eihän siinä montaa minuuttia pitäisi mennä että saa nippuun. Lupaavat lisäksi datasheetissä että on kutistumaton. Hinta ja saatavuus myös miellyttäviä. Kokeilamallahan tuo selvinnee...

Irrotusaineena maineikas Kiwin kenkävaha, ja hyvin tuntui irtoavan kun puulastalla rapsutteli.

[vphook]

Onko SIKADUR -31 CF NORMAL epoksista kertynyt jo kokemuksia? Googlella en löytänyt kehuttua Devconia mistään suomalaisesta kaupasta, joten tilasin Ebaysta. Pikkupurkki maksoi postikuluineen yli 40 € ja kaiken lisäksi epäilen että se on jo valmiiksi aika vanhaa, eli maannut pitkään myyjällä hyllyssä. Koheltajan mainitsema tapa käyttää laadukasta valuepoksia ja jäykistää se sopivaksi täyteaineella lienee aika fiksu tapa toimia.

[jthyttin]

Jos tekee yksittäisiä petauksia harvakseltaan ei aineen hinnalla ole käytännössä mitään väliä verrattuna työmäärään.

Toki terästäyte nostaa Devconin tiheyttä mutta "pieni purkki" on 500g joka riittää erittäin reiluillakin materiaalivahvuuksilla luokkaa kolmeen petaukseen. Shelf life on 3 vuotta valmistuksesta huoneenlämmössä, leimat pitäisi olla purkin päällä.

[jli]

Voi olla hankala rasti löytää ainetta, joka ei eläisi lämmön, kosteudenmuutoksien tai kovetuskutistuman vuoksi.

Massat joilla on "erittäin pieni lämpölaajenemiskerroin" laajenevat saman verran kuin teräs:

https://www.masterbond.com/properties/epoxies-low-coefficient-thermal-expansion

Hiilikuitupölyä sekaan sotkemalla liike pienenee, mutta tuskin sen tarviseekaan olla pienempi kuin teräksen vastaava? Lujitteet myös hyvin usein tekevät sen, että aine laajenee kosteuden muuttuessa.

Jos liike huolettaa, eikö massaus kannattaisi katkoa pehmeillä, poikittaisilla ja pitkittäisillä langoilla tms? Yksinkertaisimmillaan petaus katkottaisiin sopivan paksuisella, harvalla muoviverkolla, joka litistyy väliin, tehden petauksesta esim 1x1 cm ruudukon, eikä isoa umpijöötiä?

[Kumpumäen seppä]

No nyt tuli kokeiltua ensimmäistä varsinaista petausta. Aiemmin tein Valmet Erään tukin, johon tein aika sopivat koneistukset, ja ainoastaan pilaripetauksen.

Nyt uhrina oli LSA55, jonka tilanne oli se, että ase oli ostettaessa muuten ihan ok kuntoinen, mutta piippu nojasi piippukourun vasempaan reunaan. Siis sekä alas että vasemmalle. Ensimmäisenä kokeiluna laitoin sen U-muotoisen palikan, johon rekyylinvastin tulee, ja tukin väliin 0,5 mm vyllipeltiä. Tuolla piippu nousi ihan kivasti irti tukista. Muutaman laukauksen jälkeen piippu nojasi taas piippukourun vasempaan reunaan. Kun piippua vähän käänsi, niin sehän oli taas suorassa, mutta kääntyi helposti sitten takasinkin, vaikka ruuvit oli tiukalla. Eli tarttis varmaan tehdä jotain. Täältähän löytyi erinomaiset ohjeet petauksen tekemiseen. Ensin mietin, alanko nyt sen pikaepoksin kanssa asettelemaan sitä piippua kohdalleen, vai pyörittelemään vaan teipistä ohjausta. No päädyin kokeilemaan epoksia, ja täytyy sanoa että onneksi uskoin tällä kertaa viisaampia. Vaikka klöntit oli vähän turhan pienet, asemoitui osat uudestaan ja uudestaan hyvin kohdalleen tuolla kikalla. Päädyin korvaamaan sen U-muotoisen raudan kokonaan uudella yksiosaisella vastaraudan ja pilarin yhdistelmällä. Takapäähän tein vain suoran pilarin. Pilarit itsessään on melko sileät, mutta yläpään ulkopinnan suorat sivut ajoin rouhintatapilla, joten pinta on urallinen, joten ainakin pysyy paikallaan. Tikkakosken kehyshän on vähän tuollainen haasteellinen, kun on suora pohja ja siihen nähden suorassa kulmassa olevat sivut. Eli jos tukin koneistukset on vähänkin väljät, kuten tässä aseessa oli, niin mikään ei estä kehyksen kääntymistä sivuttain. Irrotusaineena käytin tuota kiwin kengän kiilloketta, ja se toimii todella hyvin. Käytössä ollut savi kyllä kutistui, eikä kuivunut vielä kunnolla, mutta esti kuitenkin massan pääsyn vääriin kohtiin. Kaiken kaikkiaan mielestäni onnistuneen tuntuinen petaus, kun raudatkin mahtui vielä paikalleen, ja istuu napakasti paikoillaan. Nyt täytyy vähän latailla patruunoita, jotta näkee mikä oli petauksen vaikutus.

Suuri kiitos vielä JRu:lle hyvistä ohjeista. Ohessa kuva vielä noista mielestäni ihan hyvistä pilareista. Ainakin oman järkeilyni perusteella tuolla rakenteella rekyyli pitäisi siirtyä erittäin hyvin tukkiin ja olla kestävä ratkaisu. 

[Koheltaja]

Ohessa kuva vielä noista mielestäni ihan hyvistä pilareista. Ainakin oman järkeilyni perusteella tuolla rakenteella rekyyli pitäisi siirtyä erittäin hyvin tukkiin ja olla kestävä ratkaisu.

Pilareiden tehtävä on eliminoida tukin elämisen takia tapahtuvaa ruuvien kireyden muutoksia sekä mahdollistaa jämäkkä kiristys, ruuvit pysähtyy kiristäessä kuin tikka tauluun eikä ole kuminauhamainen kuten monesti on ilman pilareita. Pilarit voi tarvittaessa korvata metalliepoksilla, toimiva tämänkin.

Rekyyliä ottaa vastaan ja välittää tukkiin ainoastaan rekyylivastin, pilarit eivät saa ottaa rekylia vastaan ja ruuvit ei saa osua pilareihin eli pilareiden reikä pitää olla 1-2mm suurempi kun ruuvin halkaisija.

[Kumpumäen seppä]

Tässä tapauksessa tuo takimmainen pilari toimii juuri tuollaisena normaalina pilarina. Etummainen kiinnitysruuvi tulee rekyylivastimeen kiinni. Rekyylivastin taas on sen verran pieni, että ovat alkujaan laittaneet vastakappaleen sille tukkiin upotettuun koloon. Tuo vastakappale näkyy kuvassa lukon vasemmalla puolella. Eli kiinnitysruuvi menee läpi tuosta kappaleesta. Mielestäni tuossa rakenteessa paras vaihtoehto oli jättää tuo alkuperäinen vastarauta pois ja yhdistää se tuon pilarin kanssa. Tuolloin rekyylin vastaanottava teräskappale jatkuu yhtenäisenä pystysuunnassa koko tukin läpi ja on liimattuna siihen koko matkaltaan. Näin ollen rekyyli ei pysty kääntämään tuota pilaria, vaikka kiinnitysruuvi olisi aivan löysälläkin. Mielelläni kyllä kuulen, jos tuossa ajatuksessani on jotain hölmöä. Kyseessähän on 243 Win, joten rekyyli on vielä hyvin mieto, mutta perehdyin tähän asiaan vähän huolellisemmin sen takia, kun suunnitelmissa on vähän isompi rekyylinenkin saman sukuinen ase.

[Koheltaja]

Ikänäköinen puusilmä ei nähnyt tuota etumaista pilaria ekasta kuvasta ja siksi ihmettelin miten pilari ottaa vastaan rekyyliä. Näyttää toimivalta ratkaisulta.

[Perkolaattori]

Kiitoksia kaikille neuvoista! Nyt on jo useampi ase pedattu pilarein ja koko kehyksen matkalta. Muutamaa eri ainettakin on tullut kokeiltua. Plastic baddingin metalliepoksi kuivaa nopeasti, vaikka työskenteleekin kylmässä. Saman valmistajan marine epoxyllä on hieman pidempi kuivumisaika ja ainakin toistaiseksi on ajanut asiansa. Lisäksi kokemusta on acraglass gelistä joka ainakin haisee kaikista vähiten - kotioloissa työskentely tämän kanssa on paljon inhimillisempää kuin metalliepoksin kanssa. Acraglass kovettuukin sitten hitaasti ja tällä kyllä tulee jatkossa isommat työt hoidettua.

Virheistä opittua:
- Jos irroitusvahaa jättää reilusti näkyviä määriä rautoihin, niin sitä jää myös epoksivaluun pysyvästi. Ruman näköistä. Acraglassin omaa irroitusainetta en ole vielä käyttänyt, läpinäkyvästä tavarasta tuskin jää laikkuja.

- Muovailuvaha on pirun hankala irroittaa puuosista ja epoksikoloista. Ehkä jäädyttäminen saattais auttaa, mutta helpommalla pääsisi jos jollaki paperilla tmv sais estettyä k.o. kontaktien syntymiset. Jos jollaki on tähän irroitustyöhön vinkkiä, niin olisin enemmän kuin kiitollinen. Vesi-fairy-hsmmasharja on jo tullu kokeiltua.

Ja loppuun (mielipide)kysymys: olen nähnyt paljon kuvia, jossa lukkokehyksen takimmaisen pultinreijän ympäröivä kehys on myös pedattu kokonaan (kuten esim JRu:n aloitusviestin kuvasarjassa). Monesta paikkaa olen myös lukenut, että ainoastaan rekyylivastin sais olla taaksepäin suunnassa (rekyylisuunnassa) tiiviisti naitettuna petausvaluun. Joissain aseissa olen sitten myös nähnyt tuon aiemmin mainitun takapultinreijän takapuolen jätetyn avonaiseksi, mutta näissäkin valuissa oli kyllä muita pienempiä osia jotka saattavat myös olla rekyyliä siirtämässä petausvaluun/tukkiin. Itse olen petauksella ympäröinyt kaiken minkä järjellisesti pystyy petaamaan. Vaikuttavatko nuo rekyylipinnat aseen tarkkuuteen? Jonku nippeliosan kestävyyteen saattais ehkä isoissa kaliipereissa vaikuttaa jos se joutuu jatkuvasti vastaamaan kovaan petaukseen rekyylin voimasta?

[Julle]

Acraglassin oma irroitusaine on kuivuttuaan seitinohut väritön lateksikalvo. Ei jätä jälkiä ja pyyhkimällä rullautuu pois.

Muovailuvahaa en oo tarvinnu missään, teippaan aukot umpeen, juuri hankalan irroituksen vuoksi.

Oon teipannut alumiiniteipillä ne rautaosat joihin halutaan hienoinen välys petaukseen nähden. Eli muunmuassa takapultin takaosaan kerros pari teippiä niin ei kanna sieltä. Myös rekyylivastimen sivut teipattu.

[joppe]

Sako l46, 222. Ampuu noin 10cm kasaa. Kiikari lähetetty kertaalleen takuuseen(meopta) tukki käytetty pedattavana, ampujaa vaihdettu ja kasat ei pienene. Kova epäilys että piippu ammuttu jo loppuun. Kuitenkin tuota petausta vielä mietin, epäilys heräsi kun tätä palstaa luin, petaus on täällä mainitun teelusikallisen näköinen, täällä puhutuista petauksen hinnoista tuo oli halpa, oisko n,70€, ei tarkkaa muistikuvaa. Raudat istuu tukkiin tiiviisti, ruuveja aukomalla,sormi piippuun ja tukkiin kiinni ottaen ihan mitätön liike tuntuu. Rautoja tukista irrottaessa saa käyttää ihan reilusti voimaa, todella tiukassa. Tässä muutama kuva, onko jälki sen näköistä mitä sen kuuluukin olla, voisiko tuo suuri hajonta johtua että petaus on mennyt perseelleen?