TA-harrastuksen aloitus

[Jambo]

Ei silmään sattunu joten alotanpa tämmösen:



Eli nyt on koko pieni ikä kuljettu metsällä ja hirviradalla (ei siinä mitään), mutta mutta nyt on alkanut nousemaan kuume ampua tuntemattomille matkoille, mittailla matkaa ristikolla ja osua tauluun vaihtelevissa olosuhteissa.

Piekkarin (CZ 455(?) varmint) kanssa on tullut ryömittyä metässä ja rippirahoilla ostettu ghillie ja Bushnell 10x40 mildot-putki (varmasti monelle tuttu) luovat "tunnelmaa".

Vielä kun alle 18 wee wanha niin täytyy tyytyä rinnakkaislupiin ja ei niin tarkkoihin kivääreihin.

Onhan nyt paria tarkempaa torrakkoa tullut kokeiltua mm. Riihimäellä erämessuilla.

Metsästysporukassa ei ole kuin pari oikeasti tarkalta vaikuttavaa pyssyä. Sekin tekee vähän huonoa kun kaikki ukkoontuneet äijät eivät ymmärrä TA-harrastukseen tai edes kohtalaiseen tarkkuuteen tähtääviä. Mutta Got Damn meillä on hyvä/hyvinvoiva a-rata (Heinolan)

Eli aloittelevalle saa antaa neuvoja ja opastaa oikeaan alkuun...

[Jambo]

Niin ja ois voinu tarkentaa että ase on siis CZ 455 varmint johon on myös .17 HMR vaihtosarja, putkena toimii em. Bushnell elite 3200 10x40 ja jalkoina asesepän tekemään/asentamaan picatinny-kiskoon ruuvatut Warnen teräksiset, nokalla pyörii vaimennin ja niskassa on milloin mistäkin rätistä revityt naamiointikankaat ja on sillä osunut vaajaaseen 220 metriin (laskettu mildotilla). Pari ampumakatosta olen naamiontiverkosta ja pressusta ym. luonnonmateriaaleista tehnyt.

[JL]

Siitä se lähtee!

[Klpro]

Sekin tekee vähän huonoa kun kaikki ukkoontuneet äijät eivät ymmärrä TA-harrastukseen tai edes kohtalaiseen tarkkuuteen tähtääviä.

No joo. Kovinkaan moni ei ymmärrä aina toisten harrastamista avarakatseisesti. Itse muistan erään keskustelun ketun pyydystämisestä kiväärillä, ja ampumamatkoista ja lupasin että 400 metriin osun kevyesti makuutuelta, jos valo riittää. Lauseeni aiheutti ns. pitkän katseen ) En edes viitsinyt valistaa asiasta enempää, tai puhua pidemmistä matkoista, koska vastapuolen näkemys ei ollut vastaanottavainen.



Mutta eipä noista kannata välittää, moni metsästäjä ja perusharrastaja tyytyy alle 150 metrin matkoihin ja mikäpä siinä sitten.



Pidempiin matkoihin ampuminen on mielenkiintoista ja opettavaa. Samaten lyhyeen. Siitä tämä foorumi on mainio, että asialliseen kysymykseen saa kokemukseen perustuvan vastauksen. Eikä tarvitse kuunnella ihmettelyä.



Oman näkemykseni mukaan kannattaa jo alusta alkaen perehtyä ns. informatiiviseen tiedon keräämiseen. Eli muistiinpanot säädöistä, patruunoista,olosuhteista ja kaikesta asiaankuuluvasta huolella talteen, niin säästyy monelta riesalta, eikä kovinkaan usein tarvitse miettiä miksi joskus onnistuu ja joskus ei.

[Sebu]

Näin vanhempana ja itse pari virhettä nuoruudessani tehneenä täytyy sanoa varoituksen sana jos vaikka välttyisit samalta rumbalta.



Eli pitkänmatkan ammunta on hyvä harrastus ihan siinä missä muutkin ns. salonkikelpoisemmat ampumaurheilu muodot mutta kapeakatseisia ja ymmärtämättömiä mailmassa riittää. Tuon TA temin säästäisin harrastajien keskiseen kielenkäyttöön sillä se aiheuttaa monessa asiantuntemattomassa ihmisessä mielleyhtymiä viimeaikaisiin valitettaviin tapahtumiin. Itsestä tuntuu että monessa pienemmässä paikassa ja varsinkin metsästysseurassa hyväksyttäviä ammunnan lajeja ovat vain hirvirata, skeet, trap ja hirvenjuoksu. Jos tästä kaavasta erehtyy poikkeamaan tai ostamaan vaikka hirvijahtiin jonkun muun kuin sen perinteisen halvemmasta päästä olevan .308 puutukilla ja Tascon kiikarilla on heti asehullu tai muuten vain epäillyttävä. Itse kävin juuri seuran ratahirvi vuorolla ja pistin hieman huvittuneena merkille kuinka melkein joka kaverin aseessa on nykyään vaimennin. Kun itse hankin ensimmäisen vaimentimen noin 10 vuotta sitten olin ollut kuuma keskustelun aihe seuran kokouksen väliajalla kun yhdessä tuumin epäiltiin että aion ruveta salametsästäjäksi tai johonkin muuhun laittomaan. Yhtä toista jo eläkeikäistä kaveria on samassa seurassa jaksettu nyppiä jo vuosikausia punapistetähtäimesta. Koskahan tajuavat että se taitaa sittenkin olla ihan näppärä väline suomalaiseen hirvijahtiin.



Eli yksinkertainen neuvo. Älä puhu harrastuksestasi mitään ihmisile jotka eivät siitä erikseen kysy tai et varmaksi tiedä heidän olevan samalla aaltopituudella. Älä mene sen ghilline kanssa mihinkään missä ei varmasti ole saman henkistä seuraa Itse olen juuri pohtimassa uskallanko koittaa sitä kyyhkysjahdissa parin viikon päästä.



Omiksi virheikseni lasken: (siis sen että kerroin näistä avoimesti puolitutuillekin jos puhetta ammunnasta tuli)

- Harrastin siluetti ammuntaa jonka vuoksi minulla oli isokaliiperisia pistooleita. (tämä oli monen seuran jäsenen mielestä vähintää epäillyttävää eihän tavallinen ihminen isoa pistoolia mihinkään tarvitse)

- Näytin täysin luvalliset reserviläiskiväärit muutamalle ampumista harrastamattomalle kaverilleni josta tietenkin lähti huhu liikkeelle että siellä on varustusta vaikka sodan aloittamiseen. Aseet eivät edes olleet minun mutta rinnakkaisluvilla.

- Tein omille maillemme harjoittelupaikan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Eli oli taustavalli, turvallinen ampumasuunta ja etäisyys lähimpään naapuriin noin 650m seuraavaan noin 1km. Ainoa mitä ei ollut oli riittävän tehokas äänieristys ja kun vaimentimiakaan ei ollut niin kuuluihan se. Naapureita olin asiallisesti valistanut siitä että saatan siellä ampua ja päin naamaa olitiin kovin ymmärtäväisiä kunnes alkoi kylältä kuulua juttuja että siellä ammutaan yötä päivää ja ihme ettei ole mihinkään naapuriin tullut luoteja. No ei ammuttu yötä päivää mutta viikottain saatoin kesäaikana ampuakin ja ihan inhimillisiin aikoihin. Joskus kävi joku ammuntaa harrastava kaverikin. Syy koko paikan perustamiseen oli se että lähimmälle radalle oli matkaa 20km eikä autoa tuolloin ollut. Vaihtoehtona olisi käytännössä ollut mennä sinne radalle mopolla tai polkupyörällä aseiden kanssa. Kyydin sai joskus mutta ei ikinä silloin kuin olisi halunnut vaan piti aina järjestellä omat menonsa jonkun muun aikataulun mukaan.

- Jäin kerran "kiinni" tuolla omalla radalla sellaiseen bad guy tauluun ampumisesta pistoolilla jonka olin ostanut jostain messuilta ihan huumorimielessä. No paikallinen maajussi sattui saapastelemaan paikalle "ihan muuten vaan" katsomaan meikäläisen tekemää rataa juuri kun olin ampunut täyden rullan .357:lla siihen ukonkuvan päähän.. (näytti varmaan kyllä epäillyttävältä ja siitähän sai puheenaihetta moneksi viikoksi)

- Ainakin monen seuran jäärän mielestä yksi pahimmista virheistäni oli nuori ikä ja näin jälkikäteen täytyy tunnustaa että ehkä se pientä harkintakyvyn puutetta ja sinisilmäisyyttä aiheutti. Ei niin että olisin mitää laitonta tehnyt mutta annoin turhan helpon maalin pahoille kielille.



Näillä toimilla aiheutetun maineen paikkaaminen on vienyt kaikkineen aikaa vuosikausia, verottanut tuhottomasti energiaa joltain tuottavammalta toiminnalta ja vielä nytkin tulee puolitutuilta silloin tällöin merkitsevään sävyyn "viattomia" kyselyitä siitä vieläkö omistan niitä "sotapyssyjä"..

Pienellä paikkakunnalla tai metsästyseurassa puheenaiheeksi pääsemiseen nuorella iällä ei paljon tarvita mutta sieltä poispääsyyn tarvitaan. Olenkin tehnyt jo pitkään kategorisesti niin että seuran tapahtumissa ja ystäviä lukuun ottamatta sen jäsenille en ole puhunut muista ampumaharrastuksista yhtään mitään enkä ole tehnyt mitään selkoa asekaapin sisällöstä vaikka kysyisivätkin. Olen saattanut ylimalkaan todeta että kyllä ne on myyty jo aikoja sitten yms.



Tämä tästä avautumisesta mutta olen ottanut tavaksi varoittaa nuorempia kun monesti liika into hieman sumentaa harkintakykyä

[LSa]

Toinen tapa on antaa toisten puhua mitä puhuvat ja toisaalta myös itse kunnioittaa aidosti omasta näkökulmasta poikkeavia lähestymistapoja.



Tämä on ollut oma valinta. Helpottaa, kun voi olla mitä on.



Kyllähän miehet sotavarusteista pitävät. Mä ammuskelin nuorempana leffavuokraamosta saatuja ihmisenkuvia. Paikalle tuli vanha käsitaskuampujajäärä joka alkoi marinan. Kysyin halutko koittaa ja narina loppui siihen.

[MVe]

Näinä aikoina mielestäni jokaisen harrastajan pitäisi miettiä korrektia lähestymistapaa ammunnan harrastamiseen, varsinkin silloin kun pelataan yleisillä radoilla muiden harrastajien joukossa.

Ammunnan harrastajien yleinen etu ei tänä päivänä taida olla muista piittaamaton individualismi ajatuksella "minä teen mitä lystään, ajatteli muut mitä tahansa"



Harrastuksen kuvaa ei julkisuudessa myöskään paljon kiillota ampuminen " aidon" näköisiin tauluihin huolimatta siitä, että siihen on oikeus.  

SPOL tai IPSC taulut ainakin itselleni  ovat riittävän aidon oloisia. Jos niissä pitäytymällä säästyn herättämästä suurempaa pahennusta, olen valmis uhraamaan lajin tulevaisuuden vuoksi sen verran.

[Homer]

MVe puhuu täyttä asiaa. Näinä aikoina, jotka koko ajan muuttunevat hankalammaksi ammunnan harrastajan kannalta, kannattaa mielummin kaataa raja-aitoja ampumalajien ja harrastajien väliltä, kuin rakentaa niitä lisää. Mitä yhtenäisempi harrastajakunnasta saadaan niin sen parempi. Asiaa tietämättömiltä saattaa tulla negatiivistakin kommenttia, mutta niitäkin voi lähteä muuttamaan parempaan suuntaan ja jättää ne terävät vastakommentit väliin.

Ylilyöntien välttäminen on aina viisasta ja esimerkiksi aitojen ihmiskuvien käyttäminen maalitauluina on hyvin lähellä sitä, jopa piirretyt ihmisnaamat ja muut henkilömaalitaulut, joita käytetään kilpailuissa ja taktisissa harjoitteissa, kannattaa jättää väliin silloin kun ampuu yleisilla radoilla. Ei niihin ampuminen tarkkuutta paranna eikä muiden asennetta, vaikka se itsestä tuntuisikin tosi snaipperilta.

[hpa]

Näinä aikoina mielestäni jokaisen harrastajan pitäisi miettiä korrektia lähestymistapaa ammunnan harrastamiseen, varsinkin silloin kun pelataan yleisillä radoilla muiden harrastajien joukossa.

Ammunnan harrastajien yleinen etu ei tänä päivänä taida olla muista piittaamaton individualismi ajatuksella "minä teen mitä lystään, ajatteli muut mitä tahansa"



Harrastuksen kuvaa ei julkisuudessa myöskään paljon kiillota ampuminen " aidon" näköisiin tauluihin huolimatta siitä, että siihen on oikeus.  

SPOL tai IPSC taulut ainakin itselleni  ovat riittävän aidon oloisia. Jos niissä pitäytymällä säästyn herättämästä suurempaa pahennusta, olen valmis uhraamaan lajin tulevaisuuden vuoksi sen verran.

VAlitettavasti joillekin kanssa harrastajille SRA-taulukin on liikaa(ja eräillä yleisillä radoilla taitaa olla kieltokin ettei niitä saa ampua)

Myös tulinopeus yli 10 laukausta/min on joillekin "tolkutonta räiskimistä millä ei osu mihinkään"(Aimpoint+ar15+ 70 mm/10 laukasta/100 m)

Myös semmoinen outo fakta on kuultu hirvimiehiltä että hirvitaulu pysäyttää hirvikiväärin luodin mutta pistoolilla ei saa ampua kun luoti menee taulusta läpi ja kimpoaa ties minne...

Myös poliisin asetarkastajan mielestä trg42 338lm on "jumalaton tykki"

Lisäksi paljon muitakin vastaavia kommentteja ampumaharrastuksesta on tullut vastaan "asiantuntijoilta"



Yleisin syy miksi hirvimiehet epäilee pitkän matkan ammuntaa on siinä että hirvipyssy kohdistetaan jotenkuten 8g trainer/range patruunalla 75 m ja sitten yritetään metsällä ampua 300 m 12 g patruunalla ilman uutta kohdistusta tai koronkorjausta...

[556]

Näinä aikoina mielestäni jokaisen harrastajan pitäisi miettiä korrektia lähestymistapaa ammunnan harrastamiseen, varsinkin silloin kun pelataan yleisillä radoilla muiden harrastajien joukossa.

Ammunnan harrastajien yleinen etu ei tänä päivänä taida olla muista piittaamaton individualismi ajatuksella "minä teen mitä lystään, ajatteli muut mitä tahansa"



Harrastuksen kuvaa ei julkisuudessa myöskään paljon kiillota ampuminen " aidon" näköisiin tauluihin huolimatta siitä, että siihen on oikeus.  

SPOL tai IPSC taulut ainakin itselleni  ovat riittävän aidon oloisia. Jos niissä pitäytymällä säästyn herättämästä suurempaa pahennusta, olen valmis uhraamaan lajin tulevaisuuden vuoksi sen verran.

VAlitettavasti joillekin kanssa harrastajille SRA-taulukin on liikaa(ja eräillä yleisillä radoilla taitaa olla kieltokin ettei niitä saa ampua)

Ei taida olla, vaan on!

yös tulinopeus yli 10 laukausta/min on joillekin "tolkutonta räiskimistä millä ei osu mihinkään"(Aimpoint+ar15+ 70 mm/10 laukasta/100 m)

Niinpä. Löytyy oikein kirjallistakin kieltoa "pikaammunnalle" ainakin joistain ratasäännöistä.



IMHO: Nöyristelemisen ja perääntymisen tie on loputon ja jatkuu siihen suostuttaessa kunnes Waltion hirvenpyytäjät, ammattisotilaat ja poliisit ovat ainoita jotka aseisiin saavat tässä maassa koskea.

[Homer]

IMHO: Nöyristelemisen ja perääntymisen tie on loputon ja jatkuu siihen suostuttaessa kunnes Waltion hirvenpyytäjät, ammattisotilaat ja poliisit ovat ainoita jotka aseisiin saavat tässä maassa koskea.

Toivottavasti tässä asiassa nähtäisiin enemmänkin mahdollisuuksia kuin nuo kaksi ääripäätä - taistele tai pakene. Me voisimme olla myös niitä, jotka alkavat muuttamaan niitä asenteita. Uskon että asiallisella keskustelulla voidaan saada ymmärrystä sillä "hillittömälle räiskimiselle" tai niille etäisesti ihmistä muistuttaville maaleille. Tiedän että vastassa on iso lauma jääräpäitä, mutta omasta kokemuksesta tiedän, että kun ei heti nouse vastarintaan niin kyllä se homma saadaan muuttumaan.



Kaikki ampumalajit ovat yhtä tärkeitä harrastajalleen. Pitää vain saada se kaikkien ymmärrykseen.



Onpas tänään suvaitsevainen olo. Peace, Love and Headshots :pray:

[LSa]

Siihen aitoon käytökseen tosiaan kuuluu myös toisella tavalla ajattelevien ymmärtäminen - ketään tahallaan kiusata.



(Toki paikka missä mainittuja maaleja junnuna ampui, oli aluetta, missä miehellä kuuluu olla aseita ja laillinen metsästysoikeus. Ja jossa yksi Erkki oli niin räikeä ylilyönti, että pahinkin "asehullu" vaikutti täysin normaalilta.)



Väitän, että suurimmat aseharrastuksen rajoittajat ovat kanssaharrastajia. Varmuuden vuoksi vaihdetaan timanttitauluihin, varmuuden vuoksi kielletään maastokuvioidut vaatteet ja varmuuden vuoksi otetaan irtiotto terveen järjen käyttöön. Ja vielä varmuuden vuoksi kyräillään radalla, jotta kukaan ei pystyisi tekemään mitään mikä on liian hauskaa. Missä on harrastuksen ilo?



Antaa aseita vastustavien yrittää rauhassa omia missioitaan. Pidetään sillä aikaa luonnollinen ilo omassa harrastuksessa. Toki toisia kunnioittaen, mutta silti aitona omana itsenä toimien. Olen käynyt sivarien kanssa ampumassa mm. meloneita ja kaaleja - ja pitivät. Selitä nyt ammuntaa tuntemattomalle, että ammunta on hauska ja rentouttava harrastus, jos ainoat kokemukset ovat pelkkä "viisi laukausta omaan tauluun, ampukaa".

[polarlander]

Jos jollakulla on ongelmia metric/sra-taulun käytöstä ammunnan harjoitteluun kannattaa kysyä että näkeekö ko. henkilö jotain enemmän kuin ylä- ja alaosuma-alueet, jotka on pisteytetty aihan kuten perinteisemmissä lajeissa ? Vieläkös olympiapistoolia (eli kaksintaisteluammuntaa) ammutaan kapeahkoon tauluun josta voi tulla mielleyhtymiä ?

Realistisia maaleja voidaan käyttää harkinnan mukaan, en lähtisi karvoja nostattamaan pystyyn tarkoituksella vaan jos harjoitteen luonne vaatii ja silloin paikalla olevat yleensä ymmärtää käytettävän maalin luonteen. SRA taulussa on harjoittelussa se hyvä puoli että siinä ole kunnollisia tähtäyspisteitä ja se opettaa tähtäämään oikeanlaisella tekniikalla

[Sebu]

Väitän, että suurimmat aseharrastuksen rajoittajat ovat kanssaharrastajia. Varmuuden vuoksi vaihdetaan timanttitauluihin, varmuuden vuoksi kielletään maastokuvioidut vaatteet ja varmuuden vuoksi otetaan irtiotto terveen järjen käyttöön. Ja vielä varmuuden vuoksi kyräillään radalla, jotta kukaan ei pystyisi tekemään mitään mikä on liian hauskaa. Missä on harrastuksen ilo?

Ketään ryhmää sen paremmin morkkaamatta tässä olet kyllä täysin oikessa!!! Joskin varsinainen syy tähän ei ole näissä harrastajissa vaikkakin osoittavat tällä samanlaista, joskin ihmismielelle selkeästi tunnusomaista, pelkuruutta kuin ne hiljaiset katsojajoukot jotka seisovat ringissä koulukiusatun ympärillä hymistelemässä kuin joku kova jätkä vetää sitä pataa ja uittaa päätä kusilaarissa. Ymmärretään että teko on väärin mutta kiusaamiseen ei haluta puuttua ja mielummin hieman henkisesti tuetaan kiusaajaa siinä pelossa että ollaan itse seuraavaksi siellä kusilaarissa jos ei myötäillä.



Ampumaharrastajat on laitettu Suomenmaassa niin ahtaalle että "salonkikelpoisten" lajien harrastajat ovat valmiita itse nokkimaan kanssaharrastajansa siinä pelossa että näiden epäkorrekti, elokuvien ampumakohtauksiin viittaava harrastus saattaisi lopulta koskettaa myös sitä omaa lajia. Puhtaasti metsästystä harrastavien keskuudessa olen jopa nähnyt asennetta jossa jopa hirviseuran pakolliseksi määrättyä paria vuosittaista ratakertaa aktiivisempi harjoittelu on jotenkin epäillyttävää sillä siitä saavat muut ihmiset sellaisen käsityksen että hirvien ja muiden eläinten ampuminen saattaa olla mielekästä eikä vain puolipakolla ruuan hankintaan ja hirvivahinkojen estämiseen tähtäävää pyytetöntä yhteiskunnallista avustustyötä.

Ennen tätä sanottiin suomettumiseksi. Tai oikeastaan nykyään tätä sanotaan suomettumiseksi, ennen se oli vain tervettä itsesensuuria ettei vain vahingossakaan tule noottia naapurista.



Kävin muuten juuri itse tänään pistooliradalla. Ammuin 100 laukausta 10 laukauksen sarjoissa niin että viereisellä radalla ampunut vanhempi harrastaja ei ikinä kerinnyt 3 laukausta pidemmälle kun olin oman lippaani tyhjentänyt. Kaveri ihmetteli oikein ääneen ampumaani "sarjatulta" vaikka oli muuten ihan korrekti ja ystävällinen. Tästä ystävällisyydestä johtuen en viitsinyt kuitata asiasta mutta itse käytin 100 laukaukseen (25m pistoolitaulu jossa 200mm keskusta) 4 valkoista täppää ja 96 mustaa täppää parhaan 10 laukauksen tuloksen ollessa 94 pistettä kun taas kaverin taulu oli kuin haulikolla ammuttu. Teki mieli sanoa että ampuisit itsekkin hieman nopeammin niin saattaisi osunta parantua. Syyhän tähän sarjatuleen on niinkin yksinkertainen että meikäläisen taidoilla ei osunta parane yhtään tähtäilemällä vaan laaki lähtee kun tähtäyskuvio on oikea. Jos jään sihtailemaan niin siinä vaan kädet väsyy, aseen heiluminen lisääntyy ja osunta heikkenee

Varmaan moni tosi pistooli ampuja on sitä mieltä tämä on harjoituksen ja/taidon puutetta (ovat varmaan oikeassakin) mutta jos 10 laukausta ja 20 sekuntia tahdilla on kaikki mustalla niin itse olen itseeni varsin tyytyväinen.. Jahdatan niitä napakymppejä sitten optiikan lävitse. Kiväärillä taas olen yleensä aina viimeinen jolla on vielä sarja kesken ja siinä osuntakin paranee rauhoittamalla tahtia.  Ei sitä pistoolia ole ikinä tehtykään miksikään kirurgin työvälineeksi.



Yleisesti olen kyllä sitä mieltä että mitä vähemmän toiminnallaan aiheuttaa pahennusta ja puheita sen parempi. Mitään pokkurointia tämän ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa. Jos on tarvetta ampua SRA tauluun niin ammutaan SRA tauluun. Jos kuitenkin sama funktio onnistuisi tavalliseen pistoolitauluun ei SRA taulua kannata viedä telineeseen vain näyttääkseen että nyt harjoitellaan ihmisen muotoiseen maaliin ampumista tai sen takia että sitä ei ole erikseen säännöissä kielletty (vielä). Tervettä järkeä ja asiallista keskustelua minäkin kannata niiden kanssa joiden kanssa voi keskustella. Muuten pätee myös vanha sanonta "poissa silmistä poissa mielesta"

Tuota käyttämääni Bad Guy taulua on vankkumattomalle vakiopistoolimiehelle aika vaikea perustella mutta jos on hyvä perustelu tuon SRA taulun käyttöön niin se kannattaa koittaa vaivihkaa ujuttaa keskusteluihin vaikka tauluille mennessä. Mainitsee vaikka ohimennen olevansa menossa kilpailuihin ja viimeiset herkistelyt on menossa. Ei tämän tarvitse paikkaansa pitää mutta jos kaveri ei SRA:ta harrasta ei se totuuttakaan tiedä. Antaa heti asiallisemman kuvan eli meneillään on lajinomainen harjoittelu eikä kuvitteellisen ihmisen reittäminen.

[Ohimeni]

IMHO: Nöyristelemisen ja perääntymisen tie on loputon ja jatkuu siihen suostuttaessa kunnes Waltion hirvenpyytäjät, ammattisotilaat ja poliisit ovat ainoita jotka aseisiin saavat tässä maassa koskea.[/quote]





+1

Ampumalajien ongelma on kentän hajanaisuus ja media seksikkyyden puute. "Sivussa soramontulla" harrastajia on helppo kivittää.





Kannustan harrastajia olemaan POSITIIVISESTI esillä harrastuksineen. Ei "meitä" kukaan muukaan puolusta ja markkinoi kuin me itse.