.338 LM (TRG-42) + 16,2 SilverScenar

[MJ]

Moi,



Joo, sorry vaan kun laiton niin epäselvästi tuon taulukon. HJu:n ja MSa:n antamat vastaukset ja kommentit ovat aivan oikein. Kiitokset HJu:lle ja MSa:lle!



Pahoittelen mahdollisia sekaannuksia ja väärinkäsityksiä - olisi pitänyt varmaan selittää vielä tarkemmin.



Kuten HJu totesikin jo tarinan opetuksesta, lienee syytä pysytellä mradeissa (itsekin pidän mradeista määreenä).

Mradeilla tarvittava säätömäärä ovat 10 mradia eli 100cm 100 metrin päässä. Tätä tietoa tarvitaan kun mietitään kuinka paljon säätövaraa tähtäimessä pitää vähintäänkin olla.

Juuri näin kun HJu sanoi - tämän vuoksi laitoin sentit, jotta näkee vähintäänkin tarvittavan tähtäimen säätövaran.



Joka tapauksessa annettu lentorata pitää paikkansa, se on ammuttu ja verifioitu useasti (Syndalen, Niinisalo laaka- ja päärata, Hätilä, Santahamina ja Pahkajärvi) ja kisoissakin sillä osuu aivan mainiosti eli se pitää kutinsa.



Liitelylle ja erikoisille putoamille en valitettavasti tiedä syytä, mutta se korreloi täysin muiden tiettyjen tehtyjen ballistiikka ja lentoratatestien kanssa. Vaikuttaisi vielä niin, että välillä 1225-1500m (yli 1200m) liitelyä ja erikoista putoamista tapahtuu myös. Kun saan vahvistettua asian, kerron siitä tarkemmin.



Lehtoradat ovat todella muhkuraisia eivätkä kauniin lineaarisen suoria tai kaarevia. Dataa lyötyy myös nopeuksille noin 903-905m/s ja samat ilmiöt toistuvat. En ole vielä vain kerinnyt purkaa dataa täysin, mutta samaa liitoa ja putoamista tapahtuu huolimatta siitä, että ampuiko 750mm pituisella 11,5 nousun putkella vaiko 690mm pituisella 12 nousun putkella.



Olisi kiva tietää todellinen syy näihin liitoihin ja putoamisiin kelillä kuin kelillä. Koheltaja ja MV lienevät oikeassa päättelyissään liidoista ja putoamisista. Pitänee tutkia asiaa oikein kunnon porukalla yhdessä.



On nämä vaan niin mystisiä asioita ainakin vielä toistaiseksi.



Carpe Diem,



MJ

[john]

ei tult mitää uutta mieleen

[HJu]

Moi !



Sain vihdoin aikaiseksi kirjoittaa puhtaaksi tulokset vuoden 2003 ja 2004 Niinisalon keikoilta.



Ohessa on tähtäinristikon asetuksia eri etäisyyksille. Tähtäin on etukenossa ja 100m kohdistuksessa pelivaraa nollasta ylöspäin on noin 2,5 MOA. Kannattaa katsoa lähinnä noiden eri etäisyyksien säätöjen eroja että saa absoluuttiset koroarvot. Kaikki mainitut arvot on ampumalla haettu.



Ensin Niinisalo 2003, Tehdas-Scenar 930 m/s (mitattu), lämpötila +21-25 celsiusta



500m 12,750 MOA

700m 19,125 MOA

800m 23,750 MOA

900m 28,250 MOA

1000m 31,500 MOA

1100m 35,250 MOA



Niinisalo 2004, itseladattu Scenar, 920 m/s (10 lks:n keskiarvo), lämpötila +10-16 celsiusta



300m 8,250 MOA

500m 12,750 MOA

700m 18,875 MOA

800m 23,000 MOA

900m 27,000 MOA

1000m 31,000 MOA



Kuten äkkiä havaitaan niin jostain syystä hitaampi luoti näyttäisi lentäneen suorempaan 2004 kuin 2003. 2003 ammuin lähinnä 3 lks:n kasoja jolloin virhemarginaali on isompi. 2004 ammuin enemmän, 5 lks:n kasoja ja 800m kohdalla 10 lks:n kasan. Lisäksi tulee tietenkin ampujasta johtuva hajonta joka etenkin 1000m ja siitä yli alkaa meikäläisellä näyttelemään isoa roolia. Isosta kasasta on vaikea hyvällä omallatunnolla valita osumakeskipistettä muuten kuin matemaattisesti. Se vaan ei välttämättä 5 lks:n kasassa ole se "todellinen" osumakeskipiste koska siellä alkaa olla 1-2 kärpästä päivän lopulla jolloin pitäisi tietää mitkä 3-4 lks on se "todellinen" kasa.



Ylläolevista voi halukkaat laskea lisää. Lentoradassa näyttä olevan se kuoppa jota MSa jo laskeskeli. Silti siellä on se liito-osuus myös havaittavissa.



Eli luoti ilmeisesti näillä nopeuksilla joutuu jonkinlaiseen "turbulenssiin" noin kilometrin paikkeilla, ensin se putoaa ylipaljon ja sitten se alkaa "liitämään".

[MJ]

Moi,



HJu:n ampumat lentoradat korreloi melko hyvin ampumieni lentoratojen kanssa.



Samat havainnot liitojen ja putoamien kanssa. Olisi tietysti kiva tietää syy moisiin putoamiin ja liitelyihin.



Mistä syystä moinen "turbulenssi" oikein syntyy?



No, eiköhän sekin ajan kanssa selviä.



Carpe Diem,



MJ

[JL]

Samat havainnot liitojen ja putoamien kanssa. Olisi tietysti kiva tietää syy moisiin putoamiin ja liitelyihin.



Mistä syystä moinen "turbulenssi" oikein syntyy?



MJ

Taitaa olla Magnus -efekti yhdistettynä tähän poikittaissuuntaisen tuulen aiheuttamaan nosteeseen (lift force) joka vaikuttaa vain sillä hetkellä kuin luoti lentää vaakasuorassa asennossa. Eli käytännössä lentoradan laella.

[kampsa]

edellinen vastaaja heitti aika pahan luotien bc:stä koskien 338lm;ää. salon ta-kirjoissa 16.2 gr scenarille hän ilmoittaa .540 todelliseksi bc:ksi.ja lock base luodille osapuilleen samat myös,,miksette osta salolta 338LLe tehtyjä laskutikkuja,joilla voi laskea:etäisyyden.korotukset.lämpötila korjaukset.tuulikorjaukset.ilmanpaineen korjaus,,,jos v0-900m/s suunnilleen,niin laskutikuilla pitäis pärjätä?(ai niin maastokulma korjaukset löytyy tikuista kans)jolloin tieto siitä bc:stä ei enää ole kovin olennainen.laskutikkujen hinta oli jotain 10-15eskon luokkaa,ja täytyy sanoa et salolla ollu karmea duuni kerätä data ja yhdistää se vielä toimivaksi laskutikuksi.niin siinä valossa hinta on enemmän kuin kohtuullinen,,,

[Koheltaja]

Sitä korkeaa, lähes ilmoitettua,  BC:tä mäkin hiukan ihmettelen mutta ammuttu data on aina ammuttua dataa. Ihmettelyksi jää se että olen muualtakin kuullut että käyttökelpoinen BC olisi jossain 0.550-0.580 välimaastossa ja tämäkin oli todettu ampumalla, herää kysymys että onko lämpötilalla ollut näissä ratkaiseva ero/merkitys vai mistä johtuu suuret erot BC:n suhteen. En usko että rihlan nousu tai moly näin huimia eroja saa aikaiseksi, samaten 20-40m/s lähtönopeus erot tuskin tätä eroa saa aikaan. Onko kyse siitä että ollaan käytetty luodeille eri funktioita kun ollaan verrattu ammuttua dataa ballistiikka ohjelmiin?

[MSa]

Terve,



Aika kummalliselta kuulostaa 0,10 ero Bc:ssä! Lämpötilalla ja Vo-nopeusvaihtelulla 20-40m/s tuskin voi selittää eroa. Ja tuskin laskentaohjelmienkaan funktiot niin paljoa eroaa toisistaan...



Jos katsotaan aikaisempaa kirjoitustani, jossa PCB:llä haarukoitiin sopivaa Bc:tä MJ:n (ja myöhemmin HJu:n) ampumaa lentoratadataa vastaan, niin huomataan, että se Bc, jolla PCB:n laskettu lentorata vastaa mahdollisimman hyvin ampumalla todettua alkuperäistä lentorataan on luokkaa 0.650.



Jokainen voi itse tehdä saman kokeen, PCB:llä.



Huomata kannattaa erityisesti alla lainattu osa lentoratavirheiden osalta. Ei ole paljoa eroa PCB:n ja "oikeiden" välillä.

Pikaisen analyysin jälkeen muutamia huomioita:

2. Pudotetaan aseteittain Bc:tä ja haetaan kokeilemalla sopivin arvo, jolla virhesumma minimoituu. BC:n ollessa 0,655 on virhesumma vain -34cm. Tällöin lentoratavirheet MJ-PCB:

@<500m alle 1cm

@500m +1cm

@600m +7cm

@700m +2cm

@800m -16cm!!!

@900m -15cm!!!

@1000m +5cm

@1100m +13cm

@1200m  +6cm.



Tämän perusteella PCB on aika hyvin kaliboitu lentorataan, jos ei ihmetellä 800m ja 900m poikkeamia!



Bc:tä edelleen pudotettaessa 0,650:een saadaan virhesummaksi 32cm.

==> Voidaan siis päätellä että tässa tapauksessa sopiva keskiarvo Bc on 0,650-0,655.

Olen edelllisen kirjoitukseni jälkeen todennut tämän PCB-lentoradan laskettuna Bc=0,650, 16,2 scenarilla Vo=895m/s @ 15C n.980-1000mbar alueella 300-930m pitävän paikkansa itsellänikin havaiten samat "liitoalueet".



Koheltaja: En siis osaa sanoa muista mainitsemistasi havainnoista mitään, mutta nyt on kolme ammuttua dataa tukemassa havaintoja 16,2 Scenarin Bc:stä antaen PCB:llä määritettynä arvoksi 0,650 hujakoille. Onhan se kumma että P.Salokin ilmoittaa arvoksi 0,540... Mutta minkäs teet. Niin kauan kuin osun itse tauluun tuolla arvolla käytän sitä, tehkööt muut miten itse katsovat parhaaksi ja millä Bc:llä haluavat.





Kampsa: Yllä esitetyn valossa P. Salon (Bc=0,540) laskutikku antaisi itselleni väärät korot, joten minulle se ei ainakaan olisi toimiva ratkaisu. Varmasti oikealla hehtaarilla oltaisiin, mutta jos halutaan olla tarkkoja, on lentoradat todettava itse patruuna+asekohtaisesti. Lisäksi P.Salon kirjoissakin mainitut olosuhdetekijöiden korjauskäyrästöt voi kohtuu helposti generoida itsekin esim PCB:llä kun vain "oikea" lentorata on ensin selvitetty. Käyrästöjen toimivuudesta 308:n kanssa olen esittänyt aiemmin todettua faktaa killan sivuilla. Ja jos haluaa kikkailla laskutikun kanssa mieluummin, niin on sellainenkin tullut väsättyä itse, joskin väsääminen ei mielestäni maksa vaivaa -- yhtä suoraviivaista on käyttää oikeaa lentoratadataa ja korjauskäyrästögraafeja.



MSa

[Koheltaja]

Itse en ole 338LM:llä paljoa ampunut 300m pitemmälle joten omaa dataa BC:stä ei ole joten tässä yritetään elellä niiden tietojen varassa joita toisilta on saatu ja näyttäisi että aikoinaan kaverilta saatu BC-arvo on syystä tai toisesta sieltä minne aurinko ei juurikaan paista.



Veikkauksia tähän alhaisempaan BC:hen on periaatteessa kaksi: Joko on kämmätty jossain vaiheessa oikein urakalla naksujen suhteen tai sitten kyseisellä henkilöllä, jolta aikoinaan sain tämän alhaisen BC:n, on lähtönopeusmittarissa aivan omat lukemat, vielä kun nämä molemmat yhdistetään niin avot...



Tässä se taas nähdään että miten tärkeää on tiedon jakaminen ja veraaminen, pitää kilauttaa kamulle ja sanoa että laittaa käppyrät uudestaan tutkittavaksi  :wink:  



Itselle tämä oikea BC on tällä hetkellä arvokas tieto siitä syystä että 300LM piippu vaihtui eilen 338LM piippuun, saa jonkinlaista käppyrää tehtyä ennen kuin lähtee pitkille matkoille ampumaan.

[MJ]

Moi,



BC:hen on melko turhaa vain toijottaa, sillä todellista absoluuttista bc:tä ei saa selville ilman A) huippututkaa, joka mittaa niin pienen projektiilin kuin luoti nopeuden koko lentomatkalta tai B) 25-50 metrin välein, no ehkä 100 metrin välitkin riittävät on jotkut anturit, jotka vielä onnistuvat mittaamaan luodin nopeuden eri matkoilla.



Kun sitten nopeudet on saatu selville vähennetään ne lähtönopeudesta ja voilá tästä sitten voimmekin jo laskemalla laskea bc:t. Lohdutukseksi voin sanoa, että missään ei ole tiettävästi vielä laskettu bc:tä onnistuneesti koko luodin lentomatkalle vaikkapa väillä 0-1500m.



Jos pelaa bc:n kanssa kannattaa käyttää luodin valmistajan antamia lähtö-bc:tä (esim. Sierra ja Lapua). Sierra toki antaa jopa neljä bc:tä luodeilleen, jotka ovat ainakin suuntaa-antavia.



No, niin, .338 LM Scenarien ja Lock Basen osalta kannattaa siis käyttää lähtöarvoina niiden bc:tä eli Scenar 0.675 Vo 3m, Lock Base 0,665 Vo 3m samoin kuin esim. Oehlerilla Vo 3m mitattuja lähtönopeuksia.



Ballistinen kerroin muuttuu lentoradan aikana, käytännössä välillä 0-1200 metriä riittää kolme kerrointa, max. neljä. Välillä 0-1500 metriä riittää neljä ballistista kerrointa, max. viisi.



Mikäli käyttää esim. Lapuan lähtöarvoja, muut 2-4 BC:tä joutuu laskemaan tai arvaamaan tai kokeilemaan yrityksen ja erehdyksen kautta. Huomioitava on kuitenkin, että oikeata bc:tä ei ilman em. metodeja käyttämällä saa koskaan täysin oikeaksi. Samoin huomioitava on että täysin sama lataus (vaikkapa tehdaspatruuna) 5 patruunan lipasta käyttämällä antaa jokaiselle viidelle patruunalle hieman eri bc:n jo lähdössäkin.



BC:n arvuuttelua tärkeämpää on ampua ja todeta ase/patruuna/tähtäinkiikarikombinaation todellinen lentorata ja kirjata se milliradiaaneissa (helposti hyödynnettävissä, mikäli esim. käyttää sekä MOA, että cm säätöisiä tähtäimiä).



Jos ehdottomasti haluaa pelleillä bc:n kanssa, niin sitten on parasta laskea esim. PCB:llä ja QL/QT:lla karkea lentorata, käyttäen lähtöbc:tä ja sitten ampua lentorata eri etäisyyksille ja mitata putoama ja osumaerot teoreettisten ohjelmien lentoratojen ja todellisten ammuttujen välillä. Sitten laittaa todellisen ammutun lentoradan tiedot ohjelmaan ja voilá saa jonkinasteisen keskiarvo bc:n tai vaikkapa 3-5 sellaista laskennallista bc:tä. Huomioitava kuitenkin on, että joka tapauksessa saadut bc:t ovat laskennallisia, eivätkä suinkaan absoluuttisia.



No, niin, parempi on kuitenkin syöttää se ammuttu ja verifioitu lentorata siihen ohjelmaan PCB tai QL/QT ja unohtaa koko bc. Lentorata on kuitenkin jo selvillä ja todellista bc:tä on mahdotonta saada, eikä sillä lopulta mitään edes tee. Muuttaa vain ohjelmassa esim. lämpötila- tai ilmanpaine parametrejä, niin todetusta lentoradasta (esim. 20 C) saa helposti toimivat lentoradan vaikkapa -20 C olosuhteisiin, ilman bc:tä tai sen muuntelua.



Liitelyn ja putoamien "turbulenssi" syy ei ole Magnus-efekti, joka vie luotia vasemmalle kun rihlat ovat oikealle ja päinvastoin. Ja yleisin rihlaus meillähän kaikilla on RH eli oikealle. Magnus-efektin vaikutus on pieni ja sen kompensoi Poisson-efekti ja kiertopoikkeama. Poisson-efektikään ei ole syynä liitelyyn ja putoamiin, se vie luotia oikealle kun rihlat ovat oikealle ja päinvastoin. Poisson-efektin vaikutus on pieni. Voidaankin sanoa, että Magnus- ja Poisson-efekti kompensoivat toisensa RH-rihlatuissa aseissa ja kuten jo todettu, niiden vaikutus on hyvin pieni.



Kiertopoikkeaman vaikutus on suuri ja tulee ottaa aina huomioon, kuten aikaisemmissa viesteissä on jo käyty läpi.



Liidot ja putoamat "turbulenssi" todennäköiseti johtuu luodin presessio- ja nutaatioliikkeistä. Presessio-liike on luodin hyrrämäistä liikettä ja nutaatio puolestaan luodin pyörimistä pituusakselinsa ja painopisteensä ympäri. Nämä liikkeet yjdistettynä luodin lentoon lentoradan laella ja eri ilmanpaineessa/tiheydessä ilmanvastuksen kasvaessa ja pienentyessä aiheuttavat mitä todennäköisimmin liidot ja putoamat eli "turbulenssin" lentoradoissa erityisesti pitkillä matkoilla ja näin ollen lentoradat eivät ole lineaarisen kaartuvia ja bc:t helposti laskettavissa.



No, niin tulipa pitkä ballistiikan jorina. Lienee tosi tylsää luettavaa.



Carpe Diem,



MJ



PS MSa sanoit periaatteessa jo kaiken edellä kirjoittamani hieman eri muodossa viestissäsi. HYVÄ!

[Koheltaja]

Samaa mieltä siitä että naksut pitää ampua paikalleen eikä luottaa sokeasti ballistiikka ohjelman arvoihin mutta kun joku lähtökohta pitää olla niin sillä alkaa olla suuri merkitys alustavan lentoradan "arvontaan" jo BC:ssä on 0,1 heitto, tästä syystä ihmettelin näitä poikkeavia BC arvoja.

[MSa]

Juuri näin Koheltaja! Tästä on koko threadi lähtenyt liikkeelle. Lähtökohdan hakemisesta kenttäammunnoille.



Siitä että ennen ensimmäistäkään pitkänmatkan laakia voi arvioida kohtuullisen tarkan lentoradan vaatii jonkinlaisen keskiarvobc:n jolla taulukko laaditaan. Tehdas Bc:llä tämä ei yleensä onnistu.



Esimerkiksi kun ammuin ensimmäisiä .308 laakeja 700m - ja reippaasti ali - alkoi aikanaan ketuttaa. No tottakait ketutti, sillä olin ymmärtämättömyyttäni laatinut taulukot Lapuan tehdasBc:llä. Espolta sain sitten keskiarvoBc:n 10g scenarille, jolla lasketulla PCB-lentoradalla oltiinkin jo pirun lähellä totuutta ja todellinen lentorata selvisi yhden ratakäynnin aikana, jolloin yksikään laukaisu ei karannut 300-1000m välillä taulusta ulos.



MSA

[JL]

Samaa mieltä siitä että naksut pitää ampua paikalleen eikä luottaa sokeasti ballistiikka ohjelman arvoihin mutta kun joku lähtökohta pitää olla niin sillä alkaa olla suuri merkitys alustavan lentoradan "arvontaan" jo BC:ssä on 0,1 heitto, tästä syystä ihmettelin näitä poikkeavia BC arvoja.

Kannattaa kuitenkin muistaa että PCB käyttää G1 drag funktiota, mikä on jo alun alkaenkin väärä nykyaikaisten pitkien loivanenäisten boat tail -luotien lentoratalaskentaan.



Mutta siitä huolimatta hintaansa nähden hyvä ohjelma.

Liitelyn ja putoamien "turbulenssi" syy ei ole Magnus-efekti, joka vie luotia vasemmalle kun rihlat ovat oikealle ja päinvastoin. Ja yleisin rihlaus meillähän kaikilla on RH eli oikealle. Magnus-efektin vaikutus on pieni ja sen kompensoi Poisson-efekti ja kiertopoikkeama. Poisson-efektikään ei ole syynä liitelyyn ja putoamiin, se vie luotia oikealle kun rihlat ovat oikealle ja päinvastoin. Poisson-efektin vaikutus on pieni. Voidaankin sanoa, että Magnus- ja Poisson-efekti kompensoivat toisensa RH-rihlatuissa aseissa ja kuten jo todettu, niiden vaikutus on hyvin pieni.

Magnus -efekti kyllä nostaa osumia, ja ihan yksinkertaisesta syystä.

Mikäli tuuli tulee RH rihlatussa aseessa ampumasuunnasta katsottuna vasemmalta niin luodin alle muodostuva ylipaine on suurempi kuin vastakkaisella tuulella.

Mitä kovempi tuuli/suurempi pyörimisnopeus luodissa/pidempi luoti painoon nähden niin sitä voimakkaampi nostava vaikutus.

Kirjallisuudessa tosin usein mainitaankin magnusefekti vain sivuttaispoikkeamaa aiheuttavana ilmiönä, mutta ihan tarkkaan ottaen asia ei ole niin.



Yksistään tietysti tämä ei riitä selittämään mystisiä liitelyjä, mutta yhtenä vaikuttavana tekijänä yhdessä muiden samaan suuntaan vaikuttavien ilmiöiden kanssa varmasti vaikuttaa.



Ja löytyihän jotain "daattaa" siihen lift forceen liittyen:

The lift force FL (also called cross-wind force) is the component of the wind force FW in the direction perpendicular to that of the motion of the center of gravity in the plane of the yaw angle . The lift force vanishes in the absence of yaw and is the reason for the drift of a spinning projectile even in the absence of wind.







Erässä lähteessä myös puhutaan mielenkiintoisesta seikasta, nimittäin maaefektin (ground effect) vaikutuksesta luotia nostavana voimana.



Lentokoneiden kanssa pelehtineet tietävät ilmiön periaatteen, eli homma menee niin että lentokoneen siiven aikaansaama nostovoima on selvästi suurempi hyvin lähellä maan -tai merenpintaa lennettäessä verrattuna esim 20m "korkealla" lentämiseen.



Tämän ilmiön on todettu vaikuttavan luoteihin yhtä lailla, ja jenkkilässä puhutaan osumapisteen nousemisesta "few inches" pitkillä matkoilla.

[MJ]

Moi,



Niin, molempien se Magnus- ja Poisson-efektien vaikutukset ovat melko pieniä ja koska ne vaikuttavat vastakkaisiin suuntiin, ne kompensoivat toisensa - tähän johtopäätökseen/havaintoon ovat aikoinaan päätyneet monet muutkit mm. testiampujat.



Kirjoitin jo aiemmin:

Voidaankin sanoa, että Magnus- ja Poisson-efekti kompensoivat toisensa RH-rihlatuissa aseissa ja kuten jo todettu, niiden vaikutus on hyvin pieni.

Kirjoitin myös:

Liidot ja putoamat "turbulenssi" todennäköiseti johtuu luodin presessio- ja nutaatioliikkeistä. Presessio-liike on luodin hyrrämäistä liikettä ja nutaatio puolestaan luodin pyörimistä pituusakselinsa ja painopisteensä ympäri. Nämä liikkeet yjdistettynä luodin lentoon lentoradan laella ja eri ilmanpaineessa/tiheydessä ilmanvastuksen kasvaessa ja pienentyessä aiheuttavat mitä todennäköisimmin liidot ja putoamat eli "turbulenssin" lentoradoissa erityisesti pitkillä matkoilla ja näin ollen lentoradat eivät ole lineaarisen kaartuvia ja bc:t helposti laskettavissa.

Mikä sitten on lopullinen ja oikea totuus putoamista ja liitelyistä, sitä tuskin tietää kukaan absoluuttisen varmasti. Kaikki liikkeet yhdessä vaikuttavat varmasti luodin lentorataan. Mikä sitten on se merkityksellisin? Kiertopoikkeaman vaikutus sivusiirtymään on merkittävä, mutta sekin vasta yleensä 600 metrin jälkeen. Tuulen vaikutus on kiistatta suurin sivusiirtymissä. Koro puolestaan täytyy ampumalla verifioida, siihen ei ole oikein täysin hyvää oikotietä.



Itselleni riittää lopulta se, että osun maalin, kun olen saanut etäisyyden riittävällä tarkkuudella määritettyä, parallaksisäädön tehtyä, kiertopoikkeaman tarvittaessa säädettyä, arvioitua tuulen oikein ja tehtyä korjaukset sen mukaan ja lopulta säädettyä koron etäisyyden mukaan. Tämän kaiken pohjaedellytyksenä tietysti on se, että ymmärrän käyttämäni aseen, patruunan ja tähtäimen ballistisen käytön.



Suurin vaikeus on etäisyyden ja tuulen oikea arviointi. Muissa osioissa ei ole ongelmia ja helppoa se on Niinisalossa ampua esim. 1100 metriin laakaradalla, kun etäisyydet ovat tiedossa ja arvioitavaksi parametriksi jää vain tuuli - tosin viime kerralla tuulen yllättäen vaihtaessa suuntaa kaikki ampuivat läjänsä naapurin tauluun, lukuunottamatta kahta pv:n erittäin hyvää huippuampujaa, jotka paikalle olleet Killan jäsenet tuntevat hyvin. Joten pitää olla nöyrä, sillä enemmän sitä itsekullakin on epäonnistumisia kuin puhtaita onnistumisia - Häyhä SM-kisat vuosittain ovat erittäin hyvä "koulu" oppimisen kannalta, virheistä oppii tai ainakin pitäisi oppia.



Koskaan ei tiedä mistään riittävän tarpeeksi, vaikka siltä joskus tuntuukin - käytäntö kasvattaa, opettaa ja pistää nöyrtymään terveellisesti.



Carpe Diem,



MJ

[ta-metkuvja]

menipäs kaljamalja  vikkaan

lapualla taisin kääntää noin 7 moa ylös (80 napsua  1/8tuumaa 100 yard)

ja eipä ollu talaulussa ekat .sitten lisää noin metri  600 metriin niin taulu löytyi sitten näyttivät osumat ja laitoit ristikon päälle niiin siinä oli kohdistus ja kisan aikana kasa rupesi nousemaan kell0 13.30 ja piti korjata jotain parikymmentä senttiä viimeiselle sarjalle



mssähän kohtaa tuo kääntyy laskemaan 6.5 mm  8 g scenar     n. 940 m/s ?120 m/s?  lapuan rata