TARKKA-AMPUJAKILTA

Lainaus käyttäjältä: LSaLyhyesti: Koulutettavat olivat kokeneita, joten raamit annettiin skenaarioilla – kurssilaiset suunnittelivat itse toimintansa muun toiminnan ohessa. Jatkuva suunnitteluprosessi muutti jokaisen luppoajan mahdollisuudeksi. Kehitykseen pyrittiin keskustelemalla suunnitelmat läpi ennen niiden toteuttamista, sekä keskustelemalla myös suunnitelmien toteutuminen ja muut havainnot heti suorituksen jälkeen. Lähestymistapa toimi, mutta varsinkin ammunnan puolella koulutettavien oman ajattelun kehittämiseen tulisi satsata vielä enemmän.







(Jokaisen ryhmän varustukseen kuului mm. 1 kpl Matis lämpötähystin, 1-2 kpl VV2000, 2 kpl 7,62 tkiv 85 valonvahvistin, laser-etäisyysmittari, 2 kpl tähystyskiikarit, 2 kpl trangia, 2 kpl laavukangas, kevytpeite, ensiapulaukku...)[/i]



Kahdelle ryhmälle laitettiin mukaan ahkiot. Aseistuksena oli 7,62 tkiv 85. Ajatuksena oli pistää partiolle yhdestä kahteen pitkää asetta ja kaksi rynkkyä optiikalla, mutta kun kaikille piti saada pitkän aseen ammuntakokemusta niin tingittiin tulivoimasta ja kaikki kuittasivat kiväärit. Lämpötähystimet eivät kuulu normivarustukseen. Ne kuitattiin siksi, jotta kurssilaisille tulisi käsitys miten niitä voi hyödyntää ja ennen kaikkea miten niitä vastaan toimitaan. Sama juttu pimeätoimintakyvyn kanssa. Osa porukasta käytti omia kantolaitteita ja taisteluliivejä. Jakotavarana oli palloreppu ja perinteiset tetsarit.



Pyydetty radio- ja sanomalaitekalusto oli päivityksessä / huollossa, joten viestintää simuloitiin radiopuhelimilla. Tositurva kännyköillä.







Porukan tarkka-ammunnan lähtötaso oli hyvä.

• Sierra ykköstä (1-3) johti kenttäsika

(yli?)vääpelitaustainen vänrikki, jolla on mm. monipuolinen rauhanturvaamistausta (Libanonia, Balkania, Afganistania) ja todella mittava kurssi- ja maastotreenikokemus. S12 ja S13 ovat yhdessä joukossa samassa tarkka-ampujaryhmässä. Hekin kokeneita rauhanturvataustaisia kavereita, ylik ja korppi. Porukan keski-ikä oli paljon.



Sierra kakkonen (1-4) oli tasaisen sekalaista porukkaa. Pitkän kiväärin rauhanturvataustaa (Balkanilta? &) Afgoista, kursseja käynyttä yhden-kahden-kolmen kulmaraudan väkeä. Yhdellä erittäin hyvä talvitoimintakokemus. S21 oli runsaan sotilastaito- ja tarkka-ammuntakisakokemuksen ja -harrastustaustan omaava ta-ryhmyri. Keski-ikä varmaan lähempänä kolmea kymppiä.



Sierra kolmosta (1-3) veti Saarella vuosi pari sitten treenattu tarkka-ampujaryhmänjohtaja, alik. S32 oli hänen ryhmänsä kaveri. S33:nen tuli jonotuslistalta, kokemustaustana mm. useita tarkka-ampujakursseja. S3 oli selvästi ykkös- ja kakkosryhmää nuorempaa ja kokemattomampaa väkeä.[/list]



Porukalle sukset jalkaan ja ryhmittäin yöpymään Saharan kaakkoiskulmassa olevaan piikkilangalla aidattuun monttuun. Yöpyminen olosuhteisiin totuttelevana – ilman valoja, tulia ja telttaa. Käytössä oli makuupussien lisäksi kaksi kenttäpatjaa per äijä ja ryhmällä pari laavuvaatetta ja kevytpeite. Ei vihollisuhkaa. S3 kaivoi itsensä lumeen ja peitteli kuopan, S1 pisti lumen pinnan päälle laavut pystyyn ja S2 vaan levitti tavarat alleen. Aamulla jutellessa selvisi, että paljaan taivaan alla nukkuvasta ryhmästä kaksi kaveria oli valvonut koko yön, mutta lämmin niillä oli ollut. Ei vaan uni tullut silmään, kun tähdet vilkkuivat ja tehtävien suunnittelu oli mielessä.  :lol:





Lauantai

La aamulla kohdistettiin. Kurssilaiset olivat trangialla kokkaamansa aamupalan jälkeen alkaneet kylmäkohdistella omatoimisesti aseitaan. Kylmäkohdistus todennettiin ampumalla ensimmäisenä ryhmien yhteistyötä mittaava yhden laukauksen kylmäkohdistuskisa. Eli jokainen ampui omaan maaliin (150m) ja ryhmien pisteistä laskettiin keskiarvot. S2 ja S3 olivat keskiarvoltaan yli seiskan. S1:nen oli kylmäkohdistanut toisella metodilla, ja sen porukan iskemät olivat ylhäällä, mutta ryhmänä kasassa.



Yhden laukauksen perusteella voi tehdä arviosiirron, mutta oikeaan kohdistamiseen tarvitaan vähintään neljä laukausta. Kolmen laukauksen kasassa kärpänen voi olla mikä tahansa, mutta neljästä alkaa jo nähdä kasan keskipisteen. Kohdistus siis 3 x 4 lks. Osuivat. Esim. S2:sen kolmas ja viimeinen kohdistuskierros oli neljän äijän neljällä laukauksella (omiin tauluihinsa) yhteensä neljä kymppiä ja 12 napakymppiä.



Suosittelen kylmäkohdistuskisaa. Kohdistustaito on oleellinen ja pieni kisa nostaa aina motivaatiota.





Kamat kasaan ja hiihtäen Keskusampumaradalta Kuvun puolustustaloille.



Jälkikäteen selvisi, että lauantain ammunnat menivät eri tavalla, mitä olin ammunnan johtajan kanssa sopinut. Ammunta oli tarkoitus toteuttaa talon sisältä kahdesta vierekkäisestä tuliasemasta jatkuvana suorituksena niin, että tuhoamisalue on turvallisuusasioiden läpikäymisen ja tilanteen käynnistämisen jälkeen koko ajan ryhmän tähystyksen ja tulitoiminnan alla. Henkilökuntaa oli varattu niin, että tilanteessa olisi kyetty turvallisesti valvomaan tulitoimintaa, sekä tietyin väliajoin yhdessä tuliasemassa kerrallaan tapahtuvaa tähystäjän ja ampujan roolien vaihtoa. Nyt koko toiminta keskeytettiin jostain ihmeen syystä kymmenen minuutin välein roolien vaihtoon ja tilanteesta puuttui pitkät kyttäysajat, roolien vaihdon haasteet, realistisuus, dynaamisuus, ryhmän oman tulitoiminnan suunnittelu ja toteutus. Ajatuksena on alkaa keräämään kenttäkelpoisia tarkka-ammuntatreenimalleja. Taisteluammunnan idea on kehittää taistelussa tarvittavia taitoja. TST-radoilla suoritettavista "kouluammunnoista" pitäisi päästä eroon siinä vaiheessa, kun porukka jo osaa.







Ammunnan kanssa toimi samanaikaisesti kaksi muuta tehtäväkokonaisuutta. Eli yksi ryhmä oli ampumassa, toinen treenasi tuliaseman tiedustelua ja perustamista, ja kolmannen ryhmän kanssa otettiin toistoja tilanteenmukaisen tuliasemapaikan valinnalle.



Tuliaseman paikan tiedustelu ja tuliaseman rakentaminen:

Ajatus oli kerrata valoisaan aikaan seuraavana yönä tarvittavia taitoja. Ryhmä sai käskyn joka sisälsi tuhoamis- ja toiminta-alueet, sekä ajankohdan jolloin tuhoamisalue piti olla jatkuvan valvonnan ja tulivalmiuden alla. Tuliasemaa ja sen rutiineja piti valmistella niin, että  toimintavalmius kyetään ylläpitämään tähystyksen alla vähintään seuraavat 12 h. Haastetta toivat "toiminta päällä" -tilanne, tiukka jälkikuri ja se, että annetulta alueelta on erittäin vaikeaa löytää sijaintia, jolta voi vaikuttaa tuhoamisalueelle.



S1 tiedusteli hyvin laajasti koko annetun toiminta-alueen. Haastetta toi se, että pitivät kunnia-asianaan pysyä piilossa alueella samanaikaisesti lähimmillään vain muutamien metrien päässä treenaavalta KRH-varusmiesporukalta. Tässä myös onnistuivat. Tosin toimiva tuliasema jäi löytymättä.



S2 tiedusteli kohtuullisen laajasti vaan eivät löytäneet esteetöntä tähystys- ja tulialaa. Rakensivat lopulta kompromissipaikkaan treenimielessä tuliaseman järjestelyineen.



S3 oli varusmiesaikana treenannut runsaasti samalla alueella, joten ryhmä löysi liikkumisen hitaudesta huolimatta kohtuullisen tuliasemapaikan melko nopeasti. MUTTA jalat vaan heiluivat juoksuhaudan reunalla istuskellessa, kun tulin paikalle. Tulivalmiuden ylläpito oli toteutettu tavalla, joka laskee nopeasti toimintakykyä,  kylmältä, säältä ja tähystykseltä ei ollut minkäänlaista suojaa. Irtaantumista, paljastumista, taistelua, pimeätoimintaa ja  mm. kaikkea pitkäkestoista toimintaa koskevat suunnittelut puuttuivat, treenaamisesta puhumattakaan. Juttelin äijille miten NHL-kiekkoilijatkin treenaavat edelleen normitekniikoita, koska peli rakentuu niiden varaan. Se voittaa, joka osaa perusjutut parhaiten. Eli treeniä, treeniä ja treeniä vaikka homma jo tuntuisi olevan hallussa. Kertapuhuttelun jälkeen tämäkin ryhmä hoiti jatkossa hommat ihan eri asenteella. Haussa on koulutusmalli, jonka avulla porukan saisi parantamaan toimintaansa niin pitkään, kun parantaminen vaan on mahdollista ja järkevää. Taistelutilanteessa satunnainenkin laiskuus asioiden jatkuvaan kehittämiseen on sama kuin kerjäisi verta nenästään.





Tuliasemapaikan valinnan toistot:

Kerrattiin maastolaatikon avulla tuliaseman valintaan vaikuttavia seikkoja. Erityisesti talviolosuhteiden vaikutusta mm. toimintakyvyn säilyttämiseen, oman toiminnan peittämiseen ja taisteluun. Talvitoiminnan raskaus ja sitä kautta suurempi ennakkosuunnittelun tarve nousivat esiin. Liikkuminen eroaa kesästä ja talvi on jo itsessään riittävä vihollinen. Yhtäkkiä komensin ryhmää ottamaan asemat niin, että ryhmä pystyy viiden minuutin kuluttua vaikuttamaan tulella läheisen risteyksen alueelle. Ryhmän panikoitua jonkinlaisiin asemiin käytiin juttu läpi. Ryhmien yleisin havainto oli se, että kun on oikeasti kiire, niin on PAKKO pysähtyä pohtimaan edes pariksi sekunniksi mitä on menossa tekemään ja miten. Mitä kiireempi, sitä vähemmän on varaa virheisiin. Ainoastaan S11 otti rauhallisesti ja jakoi S1:sen hommat välittömästi osiin, muut ryhmät lähtivät vaan sokkona sinkoilemaan kouluttajan äkillisen huudon "pelästyttäminä".  



Toistoja otettiin erilaisilla ja toisistaan rajusti poikkeavilla skenaarioilla. Annoin esim. viholliskuvan, omien sijainnit, tavoitteet, aikamääreet jne. ja ryhmä toteutti. Joka kerta ryhmän ratkaisut analysoitiin ja keskusteltiin välittömästi tehtävän jälkeen. Jo muutaman toiston, palautteen & keskustelun jälkeen ryhmien toiminnassa alkoi näkyä järjen käyttö. Minuutissa ehtii suunnitella paljon, ja parissa toteuttaa kunhan ymmärtää omat rajat ja perusjutut vastapuolen toiminnasta ja edes katsoo toimintaympäristön tarjoamia erilaisia mahdollisuuksia & rajoituksia.



Yksi tehtäväesimerkki: Vein ryhmän jäsenen paikalle, josta näkyi puiden välissä kykkivä vartiomies n. 250-350 m päässä (valkoinen paperilappu puun rungossa. huom. luminen maasto!). Käveltiin kumpareen takana odottavan muun ryhmän luo. Ryhmän hommana oli organisoida toiminta niin, että vartiomies on piikillä ennen viidentoista minuutin päästä käynnistyvää omien hyökkäystä. Maalin nähneen kaverin tarkoitus oli osoittaa maali ampujalle / muulle ryhmälle. Haasteena se, että metsämaastossa kohde on useimmista paikoista katsottuna tukevasti runkojen takana piilossa ja vapaan linjan etsiminen on erittäin haastavaa. Näyttöpaikkaa ei saanut käyttää. Maali oli "helppo" ja osoituspaikalta niin selkeästi näkyvissä, ettei kukaan ymmärtänyt ottaa kompassisuuntaa. Tämä aiheutti sen, että pienen kumpareen takaa lähestyvä ta-ryhmä joutui etsimään vapaata linjaa puunrunkojen välistä niin laajalta tähystyssektorilta, ettei yksikään ryhmä saanut kohdetta piikille käytössä olevan ajan sisällä.







Alkuillasta otin porukan kokoon ja jokainen ryhmä esitteli suunnittelemansa tuhoamistehtävät. Suunnitelmien purkamiseen, kritisointiin ja kehitysehdotuksiin osallistuivat kaikki ryhmät. Kävimme siis läpi 9 erilaista suunnitelmaa. Lopulta kohteet arvottiin lappu & hattu -menetelmällä ja jokainen ryhmä alkoi valmistautua arvonnan kautta saamansa kohteen tuhoamistehtävään. Tarkistettiin porukan suorituskyky ja jaettiin mm. tulenosoituspanoksia ja savuja. Vastaosaston varustukseen kuului räkäpäitä, savuja, toppeja, valonvahvistimia ja lämpätähystin.



Ryhmien suunnitelmat olivat kohtuullisia. Suuremat haasteet olivat mm. varasuunnitelmissa, muuttuvissa tilanteissa ja irtiotossa. Pohdinnassa on koulutustapa, joka kehittäisi etukäteissunnitelmien perusteellisuuden ja vaihtoehtoisten toimintatapojen etsimisen rutiineja.





Sunnuntai



Yö meni rauhallisesti. Ryhmien osaaminen oli sen verran hyvä, etteivät vastatoimintaa tehneet saaneet ryhmistä kummempia havaintoja. Tosin olin rajoittanut vastatoiminta-aikoja ja -tapoja, sekä pitänyt ryhmien suunnitelmat vastaosastolta salassa. Tuhoamisalueet olivat tiedossa. Vastaosasto löysi S1:sen varustekätkön. S1:sen oman analyysin mukaan heidän tuleva toimintansa olisi vakavasti vaarantunut jo pelkästään kyseisten varusteiden menetyksen myötä.



Kohdehenkilöt ilmestyivät tuhoamisalueilla aamuyöllä. Ryhmien toimintavalmius oli kohtuullinen ja tehtävät saatiin suoritettua. S3:sen valmistelut ja sijoittuminen oli hieman heikompaa ja siihen olisivat jääneet. S1 ja S2 hoitivat homman mallikkaasti.



Päivä jatkui ammunnoilla ja maastorastilla. Ammunnat kuvussa ja samat haasteet taas kuin lauantainakin. Sovimme, että ryhmät suunnittelevat annetun alueen sisällä oman tulitoimintansa sen mukaan miten skenaario annetaan ja maalit käyttäytyvät. Näytin alueen, jolla ampujat saavat olla ja millä alueella tähystäjät saavat liikkua ilman ladattua asetta. Tuliasema pikkunyppylän takarinteeseen – suojaan. Ampuma-asento valitun paikan mukaan. No, ammunnat sitten oli toteutettu kouluammuntana. Patjat rinteen päällä ammunnan johtajan osoittamassa paikassa, tilanteen keskeytys ja ampujien vaihto jäykästi ja niin edelleen. Ohjeistus oli selvä – vanha totuus käskyn toteuttamisen valvomisesta meni vasta nyt omaan kaaliin.  :shock:



Ammunnan johtaja toi mukanaan hyvän tehtävän. Jokaisella mapujalla oli oma maalitaulunsa, johon hän ampui yhden laukauksen jasterien tuhoamisen lomassa ammunnan johtajan antaessa komennon. Maali oli tuntemattomalla etäisyydellä ja se vaati kohtuullista tarkkuutta. Tehtävän suorittaminen vaati sen, että asetta oli kohdeltu ryynäysvaiheessa hyvin ja etäisyys, tuuli & ampumatekniikka olivat hallussa. Tehtävä oli yksinkertaisudessaan varsin vaikea.  





Kentällä treenattiin lumisessa maastossa etenemisen ja havainnoimisen rutiineja klassiseen tapaan tähystyksen alla tapahtuvalla ryöminnällä. Yksi ryhmä päätti sijoittumisensa annetulle alueelle ja toinen ryhmä lähestyi tätä ryhmää vastakkaisen mäen takaa. Kummallakin ryhmällä oli kiikareita ja lämpötähystimet. Tehtävänä oli saada havainto vastapuolesta. Lisähaastetta toi se, että havainot piti ilmoittaa radiolla ja kummmallakin ryhmällä oli vain yksi radio. Tällä haettiin sitä, että ryhmien oli suunniteltava ja toteutettava yhteistoimintansa. Peliteknisesti havaittujen poimiminen tapahtui niin, että tuomari opastettiin radion avulla havaitun kohdalle. Havaituksi todennetut poistettiin pelistä. Jos oikein muistan, niin ryhmistä havaittiin vain noin yksi henkilö per ryhmä ja havaintoja saatiin vain liikkumisvuorossa olleista. Tehtävä on havainnollinen, helppo toteuttaa, sallii aikataulun muutoksia ja pitää motivaation korkella. Yhden radio käyttö loi paineita ryhmän sisälle. Vihollishavainto voi olla hyvä ja selkeä, mutta tarvitaan myös tieto siitä missä omat juuri silloin ovat. Kuten muissakin harjoituksissa, tässäkin käytiin jälkikäteen porukalla läpi mitä olisi voinut tehdä toisin – kehitettävää löytyi paljon.    







Yhteenveto

On mukava huomata miten hyvät ja taitavat löytävät keskustelun avulla lisää kehittymisen tarpeita, yksinkertaistavat toimintaansa ja löytävät suoria parannuksia jo opittuun. Mitä korkeammalle osaamistasolle mennään, sitä yksinkertaisempaan palataan. Keskustelut ja palautteet kannattaa havaintojen perusteella järkätä aistiärsykkeiltä yms. suojaisaan paikkaan. Haasteiksi on havaittu mm. isotissiset tytöt, kireä aikataulu, huono pianisti, kylmä tuuli ja heikko akustiikka - havainnot eri paikoissa ja tilanteissa.  :mrgreen:



Kyseessä oli tilattu VEH. Kouluttajina reserviläiset.