Kirjoittaja Aihe: Petaus kuvina  (Luettu 141961 kertaa)

Aake1

  • *
  • Viestejä: 171
Re: Petaus kuvina
« Vastaus #30 : Helmikuu 21, 2014, 16:37 »
Lainaus käyttäjältä: "BigDane"
Lainaus käyttäjältä: "ampuja"
Yksinkertainen homma. Onko piippu kosketuksissa tukkiin? Jos on niin ensimmäisenä hiomapaperia käteen, kunnon rako tukin ja piipun välille. Jos piippu osuu tukkiin niin ihan sama onko petausta tai ei, virhe tulee tuosta kosketuksesta. Mitä enemmän piippu lämpiää, sitä enemmän se laajenee ja ottaa tiukemmin tukkiin ja tukki vääntää piippua/ ei mahdollista taisaista värähtelyä laukauksen aikana.


Niin arvelinkin. Ottaa, ja pahasti, kuten mainitsin, että vasemmalla puolella on välystä n. 3mm ja oikealla puolella piippu ottaa tukkiin. Illalla hiomahommiin ja sunnuntaina radalle.



Kuinka paljon piipun alapuolella tulisi olla väliä tukkiin? Vai saako se koskea alapuolelta tukkiin?


Riippuen kuinka jäykkä tukki mutta muutamasta millistä ylöspäin. Ja ei saa koskea missään nimessä. Taita vaikka A4 tulostuspaperi kahtia ja sitten kun se menee piipun ympäri niin on hyvä.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut Guest »

BigDane

  • *
  • Viestejä: 320
Re: Petaus kuvina
« Vastaus #31 : Helmikuu 21, 2014, 17:23 »
Lainaus käyttäjältä: "Aake1"
Lainaus käyttäjältä: "BigDane"
Lainaus käyttäjältä: "ampuja"
Yksinkertainen homma. Onko piippu kosketuksissa tukkiin? Jos on niin ensimmäisenä hiomapaperia käteen, kunnon rako tukin ja piipun välille. Jos piippu osuu tukkiin niin ihan sama onko petausta tai ei, virhe tulee tuosta kosketuksesta. Mitä enemmän piippu lämpiää, sitä enemmän se laajenee ja ottaa tiukemmin tukkiin ja tukki vääntää piippua/ ei mahdollista taisaista värähtelyä laukauksen aikana.


Niin arvelinkin. Ottaa, ja pahasti, kuten mainitsin, että vasemmalla puolella on välystä n. 3mm ja oikealla puolella piippu ottaa tukkiin. Illalla hiomahommiin ja sunnuntaina radalle.



Kuinka paljon piipun alapuolella tulisi olla väliä tukkiin? Vai saako se koskea alapuolelta tukkiin?


Riippuen kuinka jäykkä tukki mutta muutamasta millistä ylöspäin. Ja ei saa koskea missään nimessä. Taita vaikka A4 tulostuspaperi kahtia ja sitten kun se menee piipun ympäri niin on hyvä.


Tattis.. Tukki on jäykkä ko mikä, ja hiontavaraa on yllinkyllin.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut Guest »

BigDane

  • *
  • Viestejä: 320
Re: Petaus kuvina
« Vastaus #32 : Helmikuu 21, 2014, 22:55 »
Noniin. Lähtötilanne oli tosiaan tällainen. Vasemmalla reilusti tilaa ja oikealta sekä alhaalta otti reippaasti tukkiin kiinni. http://i.imgur.com/01egql1.jpg" alt="" class="bbc_img" />



Mikä se tällainen liipaisin on? Ainakin yksinkertainen. http://i.imgur.com/P7RO3Yd.jpg" alt="" class="bbc_img" />



Rekyylivaste. Eikös tämä tappi ole samanlainen kuin tak-85:ssa? Ellen ihan väärin muista. http://i.imgur.com/uonL28t.jpg" alt="" class="bbc_img" />



Nyt on hiottu ja saipa samalla uuden öljyn päälle. Nyt joka suunnalla sen verran tilaa, että pam-lehden sivu menee kaksinkerroin patruunapesälle saakka.http://i.imgur.com/mCNxOws.jpg" alt="" class="bbc_img" />
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut Guest »

Koheltaja

  • *
  • Viestejä: 2.955
Re: Petaus kuvina
« Vastaus #33 : Helmikuu 22, 2014, 05:45 »
Kyllä nyt pitäisi kirjoittaa pienempää nippua kun piippu pääsee elämään vapaasti. Seuraavaksi kannattaa tehdä massapetaus niin saa eliminoitua loputkin muuttuvat tekijät pois käyntiä pilaamasta :wink:
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut Guest »
Kylätason ampuja

Honkila

  • *
  • Viestejä: 132
Re: Petaus kuvina
« Vastaus #34 : Helmikuu 23, 2014, 12:59 »
Liipaisin tuossa näyttää olevan mosinin perus malli joka löytyy. Tak85 kiväärissa on petaus toteutettu iha erilailla, eli petausharkko patruunaperän kohdalla, ja vain siitä kohti vastaa raudat tukkiin. Tuohon massapetaus tosiaan ja asiallisempi laukaisukoneisto niin pitäs alkaa kirjottaa..
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut Guest »

BigDane

  • *
  • Viestejä: 320
Re: Petaus kuvina
« Vastaus #35 : Helmikuu 23, 2014, 13:16 »
Timneyn koneisto varmaan paras ratkaisu?
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut Guest »

pekkala

  • *
  • Viestejä: 155
Re: Petaus ohjeita...
« Vastaus #36 : Huhtikuu 20, 2014, 18:34 »
1. SOTILASKIVÄÄRISTÄ KILPA-ASEEKSI

Alkuperäinen tukkiinsovitus

Alkuperäinen tehtaalla tai varikolla aikoinaan suoritettu jalkaväenkivääri M/39:n

rautojen sovittaminen tukkiin ei vielä ole petaamista. Siinä vain varmistetaan, että

aseen piippu asettuu keskelle tukin ja kädensuojuksen muodostamaa “putkea” eikä

kosketa sen sisäpintaan. Tähän käytettiin ohuita peltilevyjä vastimen alapinnan ja

lukonkehyksen “hännän” alla. Tukin piti lisäksi “kevyesti” tukea piippua

yläsiderenkaan kohdalta. Ikävä kyllä, alkuperäinen idea ei läheskään aina toimi. Jos

tukkimateriaali olisikin pähkinäpuuta koivun sijaan, ei varsinkaan ammunnan

aikainen lämpeneminen siihen niin vaikuttaisi.

Vaikka Ukko-Pekan raudat ja tukit ovat standardikokoisia, eivät toleranssit ole tiukat,

eivätkä ne voisikaan olla, sillä onhan sovituksen toinen osapuoli materiaalia, joka

“elää” enemmän tai vähemmän. Puuaines, sen suoruus ja tiheys sekä aikanaan imemä

kyllästemäärä vaihtelee. Kiväärintukkien valmistusmenetelmä oli aikoinaan varsin

manuaalista, jonka vuoksi yksilöt poikkevat usein mitoiltaan toisisistaan. Usein

esimerkiksi rautojen vastimen ja vastinpultin pinnat eivät kohtaa, johtuen tukin

porausten keskinäisistä mittasuhteista. Taaimmainen kiinnitysruuvi joutuu näin

vastimen virkaan, aiheuttaen aseen rekylointia, tukkihalkeamia ja iskemien hajoitusta.

Kiväärin alkuperäinen tukki

Vanhoissa elämää nähneissä aseissa ovat tiukasti kiinnitetyt rautaosat painaneet

kontaktikohdista puuaineksen kasaan. “Aktiivipalveluksen” aikaiset jyrkät

kosteusvaihtelut ovat mahdollisesti vääntäneet tukkia. Rekyyli, sulkeisharjoitusten

“jalalle vie” ja kuiva varikkosäilytys ovat ehkä aiheuttaneet tukkiin hiushalkeamia.

Usein sota-aikana kiireessä viimeistellyn tai uuden varikolla varaosista kootun

kiväärin sovitus ei alunperinkään ole kilpailukäyttöön riittävä.

Alkuperäiskunnossa oleva suomalainen sotilaskivääri on asehistoriallisesti arvokas

muisto kansakuntamme kamppailusta itsenäisyytensä puolesta. Tämän vuoksi en

missään nimessä suosittele vanhan sodankäyneen tai alkuperäiskuntoisen aseen

“parantelua”. Tämä kirjoitukseni käsitteleekin siis ainoastaan uuden kilpailukäyttöön

tarkoitetun varikkotukin sovittamista vanhaan alkuperäiskuntoiseen aseeseen.

Alkuperäistukki siis säilytetään visusti, mutta ase varustetaan tuliterällä tukilla, johon

raudat sovitetaan ja pedataan.

Uusi tukki varikkomyymälästä

Ukko-Pekan varikkotukkeja saa ostaa huokealla esim. puolustusvoimien Kuopion ja

Hämeenlinnan varikkomyymälöistä. Myös yksityisillä asekauppiailla ja esim. eri

asemessuilla niitä on kaupan. Tukkien määrättyjä metalliosia voi ehkä joutua hieman

metsästämään eri paikoista, mutta talteen laitetun alkuperäistukin metalliosia kauniisti

irroitettuna voidaan “lainata”. Asevarikoilla 1960- ja 70-lukujen taitteessa osista

koottuja kivääreitä en pidä asehistoriallisesti niin arvokkaina, ettei niiden

alkuperäistukkeja voisi pedata. Varsinkin kun jotkut niistä näyttävät olevan varsin

heikosti viimeisteltyjä. Suojeluskuntapystykorva M/28-30 vaatii oman tukkinsa –

13

tuleehan kilpailuaseen säilyä mallinmukaisena. Ei siis Ukko-Pekan tukkia

Pystykorvaan. Uusia varikkotukkeja olikin vielä joku aika sitten saatavilla. Sakolla

tehty alkuperäinen sovitus on kuitenkin aikoinaan huolella tehty, minkä vuoksi

hyväkuntoinen aseyksilö on yleensä valmiissa kilpakunnossa. Siispä kehoitan

jättämään nämä keräilyllisestikin arvokkaat kiväärit rauhaan “askarteluilta”.

Tukin ulkonäkö

Vanha alkuperäinen tukki voi siis olla kovinkin kolhuinen tai halkeillut, vaikka aseen

piippu olisikin vielä hyvässä kunnossa. Uuden varikkotukin voi viimeistellä ja

käsitellä mielensä mukaiseksi. Uhraamalla aikaa ja työtä aseen ulkoinen ilme

kohentuu vastaavassa suhteessa. Itse olen tasoitellut tukkisorvin jäljet hiekkapaperilla

hiomalla kevyesti syiden suuntaan. Tämän jälkeen olen käyttänyt eri vahvuisia

teräsvilloja samalla öljykyllästäen tukkia. Viimeisin pintakäsittely suoritetaan öjyyn

kyllästetetyllä teräsvillatupolla pyörivin liikkein.

Öljynä olen käyttänyt ohutta kylmäpuristettua pellavaöljyä. Viime aikoina olen

siirtynyt Rustie’s Danish Oil –nimiseen tuotteeseen, joka tekee kulutusta kestävän

pinnan. Vernissahan sopii myös tähän tarkoitukseen, mutta kuivumusaika on pitkä, ja

tukki voi helposti jäädä tahmeaksi. Öljykäsitelty tukki on miellyttävä kädelle.

Pintakäsittelyn voi uusia aina tarvittaessa, eikä aseesta tule liian kiiltelevän

krumeluuria kuten nykyisillä lakoilla helposti tulee. Öljykäsittely tuo puun kuviot

kauniisti esiin, ja koivupuun väri vain kaunistuu tukin tummuessa ajan mittaan.

Petsien käyttö on melko turhaa, koska varikkotukit on jo aikanaan kyllästetty, eikä

tukki ime petsiä enää tasaisesti. Lisäksi voi väristä tulla turhankin eksoottinen.

Suoluskuntapystykorvassa M/28-30 käytön jäljet tukissa kertovat omaa historiaansa.

Hiottu ja puleerattu, ns. “kunnostettu” alkuperäistukki taas kertoo jostain aivan

muusta...

2. SOTILASKIVÄÄRIN TUKKIINSOVITUKSEN OPIT

Nykyaikaisen tukkiinsovituksen perusidea

Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä nousi Neuvostoliitto

uheiluammunnan kansainväliseen eliittiin. Panostus ammuntatekniikan,

valmennuksen ja asetuotannon alueella oli voimakasta. Näihin aikoihin käytettiin

kunkin maan virallista sotilaskivääriä sotilaskiväärikilpailuissa. Neuvostoliitossa se

oli kivääri Mosin-Nagant m/91-30, ja ennenkaikkea sen tarkka-ampujaversio ilman

optista tähtäintä. Koska aseet olivat massatuotantoa, tuli tärkeäksi uuden aseen

”kunnostus” kilpailukäyttöön. Näinhän tosin on laita venäläisten aseiden kohdalla

yleensäkin.

Vuonna 1957 Neuvostoliitossa julkaistussa kirjassaan ”Sportinaja strelba iz vintovki”

(Urheiluammunta kiväärillä) A. A. Jurjev kuvaa Mosin-Nagantin tukkiinsovituksen

perusidean. Myöhemmin tekijä laajensi teostaan sisältämään myös pistooliammunnan,

ja se julkaistiin vuonna 1962 nimellä ”Sportivnaja strelba” (Urheiluammunta). Tämä

kirja julkaistiin suomeksi vuonna 1965 Arvi A. Kariston kirjapainon toimesta ja

R.Hurmeen suomentamana ja P.H. Näätäsen avustamana. Tämä kirja on todellinen

klassikko, ja sen löytämistä käytettynä voi verrata pieneen lottovoittoon.

14

Mainittakoon, että kirjan ampumatekniikkaosan englanninkielistä painosta voi tilata

Yhdysvalloista NRA:n (National Rifle Association) postimyynnistä.

Opit Neuvostoliitosta

Jurjevin ”Urheiluammunnassa” annetaan seikkaperäiset ohjeet usean

neuvostoliittolaisen aseen kilpailukuntoon saattamiseksi. Paitsi Mosin-Nagantin

osalta, teos on perustavaa laatua oleva oppikirja maassamme runsaasti esiintyvien

Toz-pienoiskiväärien ja Margolin-pienoispistoolien virityksen alalla.

Santahaminan urheilukomppanian kouluttaja, luutnantti Uuno Kurkinen omaksui

hyvällä menestyksellä Jurjevin opit puolustusvoimien kärkiampujien koulutukseen ja

sovelsi hänen oppejaan vuonna 1971 julkaistussa “Kivääriammunnan

koulutusoppaasaan”. Tässä “Unkka” on kuvia myöten lainannut Jurjevin perusidean ja

soveltanut sitä meidän sotilaskivääriimme M/39:ään venäläisen asemesta.

Ne kolme tukipistettä

Alla oleva kuva on julkaistu Jurjevin “Urheiluammunnassa”, mutta Kurjisen kirjassa

sitä ei esiinny. Kuvassa on esitetty ne kohdat kiväärin tukissa, joiden tulisi tiiviisti ja

tasaisesti tukeutua rautoihin, jotta aseen tukkiinsovitus olisi optimaalinen:

- lukkokotelon takapään alataso

- vastinkorokkeen takana oleva taso

- patruunapesän alapinta

15

Jurjev ei kuitenkaan puhu kirjassaan massapetauksesta, vaan edellä mainittujen

pääkohtien (lukonkehyksen taaimmaisen kiinnitysruuvin ympäristö, vastimen takana

oleva suora pinta ja patruunapesän tukeutumiskohta tukissa) sovitus suoritetaan

öljyttyjä pahvin- ja paperinpaloja hyväksikäyttäen.. Tämä onkin hyvä keino suorittaa

uudelleen Ukko-Pekankin tukkiinsovitus ilman varsinaista petaamista. Tavoite on siis

(vastinkontaktin lisäksi) rautojen tasainen tukeutuminen näistä kohdista tukkiin ja

piipun asettuminen keskelle avarrettua piippukourua.

Rekyyli ja värähtelyt

Jurjevilta on Kurkinen myös kopionut kuvan, jossa esitetään ne kohdat tukissa, jotka

eivät saa koskea rautoihin, eli lukonkehyksen takaosa ja liipasinlaitteen korvakkeet.

Jos ne ottavat kiinni tukkiin, potkii ase voimakkaasti. Myös tukkihalkeamia voi tämän

seurauksena esiityä.

Lukonkehyksen ja syöttökotelon, samoin kuin tukin ja syöttökotelon väliin on

Jurjevin mukaan jätettävä välys aseen rekyloinnin tasaamiseksi ja vapaan värähtelyn

takaamiseksi. Tässä Kurkinen on selvästi eri linjoilla ja perää syöttökotelon tukkiin

vastaaviin pintoihin hitsattavaksi lisää ainetta sekä sivu- että pituussuunnassa.

16
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut Guest »

Koheltaja

  • *
  • Viestejä: 2.955
Re: Petaus kuvina
« Vastaus #37 : Huhtikuu 21, 2014, 06:29 »
Öljytyistä pahvilapuista, tervasta ja tuohen käytöstä on ajat muuttuneet vuosikymmenien saatossa ja nykyään petaukset tehdään epoksimassalla, noi jutut lienee tehty siihen aikaan kun massapetauksesta ei ole ollut tietoakaan paitsi ehkä kasa-ammunnan mekassa. Toki noilla purkkapatenteilla saadaan käyntiä parannettua mutta se on aika onnenkauppaa kuinka kauan käynti säilyy, viimeistään rautojen irroituksen jälkeen pahvilappujen latominen menee uusiksi.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut Guest »
Kylätason ampuja

BigDane

  • *
  • Viestejä: 320
Re: Petaus kuvina
« Vastaus #38 : Heinäkuu 20, 2014, 01:05 »
Voiko piippu olla liian vapaasti värähtelevä? Meinaan siis, että pienin hionnan ja petausten jälkeen lukkorunko istuu todella tiukkaan pesää myöten tukissa, mutta heti pesän jälkeen piipun päähän asti väliä on parhaimmillaan 1cm? Rasittuuko lukkorunko pitemmän päälle vai onko tuommosella turvallista ampua? kaliberi on 7.62x53r, lukkona sotilaskiväärin lukko ja piippuna todella paksu Björkholmin tarkkuuspiippu.



Maalaisjärjellä ajatellen, se on yks ja sama minkä verran sitä tilaa on, mutta kysynpä silti :)
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut Guest »

Ile__

  • *
  • Viestejä: 691
Re: Petaus kuvina
« Vastaus #39 : Heinäkuu 24, 2014, 18:48 »
Vastataanpa tähän kun ei muut oo hoksannu vastata.

Eli juuri niin kuin itsekin ajattelit. Ei voi olla liian vapaasti värähtelevä.

Ei se piippu tiedä paljonko siellä on tyhjää piipun ja tukin välissä..
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut Guest »

Th1972

  • *
  • Viestejä: 87
Re: Petaus kuvina
« Vastaus #40 : Heinäkuu 28, 2014, 11:17 »
Vilkaise kuvia kivääristä "Blaser r93 lrs2", jossa piippu on suht "vapaana".
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut Guest »
\"Everything is known by everyone. \'Everyone\' has yet to be born..\"

Jokke Espoosta

  • *
  • Viestejä: 153
Re: Petaus kuvina
« Vastaus #41 : Lokakuu 28, 2014, 20:27 »
Erinomaiset ohjeet kyllä, kiitos JRu:lle sivistystyöstä!



Kun tässä ketjussa nyt on muutenkin petauksia sivuttu, niin olisin kysynyt että minkälaisia kokemuksia on puutukkisten sohlojen petaamisen vaikutuksesta käyntiin ja minkälaisiin ongelmiin petaus etupäässä auttaa? Pieneneekö kasa vai väheneekö kasan vaeltaminen sään yms mukaan kun puun kosteuden ja lämpötilan vaikutukset eristetään lukkorungosta? Kuinka suuria eroja käyntiin on saatu aikaiseksi?



Talven projektina taitaa olla ainakin Tikkaan pilaripetaukset, ja voisi kai sitä harjoituksen vuoksi tuon TOZinkin pedata vaikka ensin.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut Guest »
Trying is the first step towards failure
-Homer Simpson

Jokke Espoosta

  • *
  • Viestejä: 153
Re: Petaus kuvina
« Vastaus #42 : Tammikuu 02, 2015, 14:06 »
Työ tekijäänsä neuvoo, itse tekemällä saa sellaisen kuin sattuu tulemaan ja yrittäminen on ensimmäinen askel kohti epäonnistumista. Edellämainituista syistä ryhdyin nyt sitten puuhastelemaan petauksia Tikkaan tämän ketjun neuvojen mukaan. Luultavasti joku tulee joskus lukemaan tätä ketjua ensimmäinen petaus mielessään, joten tämä toimikoon joko esimerkkinä tai varoittavana esimerkkinä riippuen siitä miten tässä tulee käymään. Ikinä en ennen ole mitään pedannut.



Uhrina on siis perus puutukkinen ohutpiippuinen alkuperäiskuntoinen Tikka M65 .30-06, jonka käynti ei ole ollut ihan toivotunlaista ja kasa vaeltelee. Vikaa on varmaan ampujassakin, mutta silti kaverin aseella ammun tarkemmin, joten jotain pitää yrittää omaanikin tehdä. Tarkoitus on näperrellä pilaripetaus Devconin Steel Puttyllä ja itsetehdyillä pilareilla, joita lähden kohta sorvaamaan.



Lähtötilanne on siis tämän näköinen: https://dl.dropboxusercontent.com/u/20340509/WP_20150102_001.jpg" alt="" class="bbc_img" />



Ko. pössykässä rakenne ymmärtääkseni vähän standardista poikkeava. Etummainen kiinnitysruuvi tulee rekyylinvastimeen kiinni alhaaltapäin. Taaempi ruuvi tulee ylhäältäpäin läpi lukonkehyksen takapään, alaraudan ja kiinnittyy liipasinkaareen.



https://dl.dropboxusercontent.com/u/20340509/WP_20150102_003.jpg" alt="" class="bbc_img" />



Nähdäkseni nuo erikoisuudet eivät muuta mitään perusperiaatteita. Pilarit meinasin sorvata joko rosterista tai alumiinista riippuen mitä työpaikan romulaatikosta sopivasti löytyy.



Pilareiden mitoiksi meinasin seuraavia:

Etupilari

-Pituus 10 mm (mitattu tönärillä tukista)

-Sisähalkaisija 8-9 mm (pultti M6)

-Ulkohalkasija 12 mm

-Tukkiin joku 13-14 mm reikä



Takapilari

-Pituus 32 mm

-Sisähalkaisija 7-8 mm (pultti M5)

-Ulkohalkaisija noin 11 mm

-Tukkiin joku 12-13 mm reikä



Katsotaan miten äijän käy... Laukaisukoneistoakaan en ole vielä irrottanut.



Edit: tämä projekti on nyt pari päivää odottamassa kun iski ainakin vaimokkeen mielestä tärkeämpiä tapetointi- ynnä muita talonparanteluprojekteja päälle. Työpaikan sorvi oli käyttökiellossa, joten pilareissa joudutaan turvautumaan rautakaupan alumiiniputkivalikoimaan. Eiköhän nekin asiansa aja.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut Guest »
Trying is the first step towards failure
-Homer Simpson

Jambo

  • *
  • Viestejä: 221
Re: Petaus kuvina
« Vastaus #43 : Tammikuu 04, 2015, 16:16 »
Tuli tässä mieleen että ainakaan tuo taaempi pilari ei voi olla mahottoman paksu, loppuu tukista materiaali ja aletaan lähennellä laukaisukoneistoa...

Tosin jos jossei l-koneistoon ota kiinni niin jäähän siihen C-muotoisesti puuta ympärille. Ja tuleehan se massalla kiinni kuitenniin... Tosin jätin tästä syystä oman LSA-55:n petauksesta pilarit pois (kuivuu muuten paraikaa...).



Edessähän ei ongelmaa ole.



Saa olla viimenen satsi minkä Acraglas Geliä ostin, Devconihan on paljon halvempaa. 53€ MRA-Supplyltä, no Acraglas Ahti Huvilasta saman. Ainoa erotus että Devconia puoli kiloa, Acraglasia 4 unssia, eli mitä se tekee rammoissa, ~110?
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut Guest »

JNiemelä

  • *
  • Viestejä: 59
Re: Petaus kuvina
« Vastaus #44 : Tammikuu 04, 2015, 17:49 »
Lainaus käyttäjältä: "Jambo"
Saa olla viimenen satsi minkä Acraglas Geliä ostin, Devconihan on paljon halvempaa. 53€ MRA-Supplyltä, no Acraglas Ahti Huvilasta saman. Ainoa erotus että Devconia puoli kiloa, Acraglasia 4 unssia, eli mitä se tekee rammoissa, ~110?


http://asetarvike.com/index.php/996679



Siitä selaa alas.



Ei ole meinaan mikään turha kauppa hintojen ja tavaran puolesta.

Löytyy paljon tavaraa mitä ei tuolla edes listoissa näy, kun vain älyää kysyä.

Itselle esim. 20 MOA picatinny kisko savageen. Ei tarvi tilaa jenkeistä.  :dance:
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut Guest »