Moi,
Kysymyksiin vastauksia, jotka olisi pitänyt kyllä selvitä jo lukemalla tarkkaan ASE-lehtien 6/2004 ja 1/2005 testiosiot.
1. Tähtäinkiikaritestin ensimmäisessä osiossa, ASE-lehti 6/2004, jo todetaan, että useimmista tähtäimistä tarjoutui mahdollisuus testata useampia malleja ja tästä huolimatta testitulokset pysyivät samoina. Sama asia todetaan myös testin toisessa osiossa ASE-lehti 1/2005:ssä. TA-killan foorumilla on käsitelty tätä asiaa myöskin jo aiemmin HJu:n ja allekirjoittaneen osalta. Kertauksena: Kaikki putket olivat hyllytavaraa. Pääsääntöisesti 1 kpl per tyyppi; käytännössä muutamista tyypeistä oli useampi kappale, joita testattiin mm. Hensut kaksi, Zeisseja jopa neljä per malli, NXS perusmallia kaksi, S&B DT:tä vain yksi kutakin, koska ensimmäiset Suomessa (suoraan tehtaalta), S&B Horuksia kaksi (ainoat Suomessa), muita S&B PMII oli useita (käytettiin verrokkeina), pari IOR 4-14 mallia, yksi IORin 6-24 (ainoa Suomessa tuolloin) yksi MLR-versio (ainoa Suomessa tuolloin), pari Leupold perusversiota, yksi Leupold 4,5-14 (myös toimitettiin suoraan USA:sta) jne...
Useamman tietyn tähtäimen saaminen testiin on aika hankalaa, kun jotkut putket kun maksaa tosiaan sen + 2500,00-3000,00 €/kpl varusteista riippuen. Valmistajan näkökulmastakaan katsottuna ei ole järkeä valmistaa vain yhtä tähtäintä esittelyputkeksi, koska tuotantolinja valmistaa tähtäimiä noin 30-300 putken eriä kertaheitolla, joskus jopa enemmän. Tyypillisin valmistuserä lienee noin 100 tähtäintä kerralla. Samoin kuten ASE-lehti 1/2005:ssä tuotiin selkeästi esille, että tiettyjä putkia ei ole vielä edes valmistettukaan tuhansia, joten ei niitä voi testata 10 kpl:tta tai 100 kpl:tta tai 1000 kpl:tta jokaista scopea. Se ei realistista eikä mahdollista käytännössä edes eri maiden asevoimille - tämäkin todettiin jo lehtijutussa, kun sen lukee tarkasti. Lopuksi lehtijutussa myös todetaan, että testitulokset pätevät testattuihin scopeihin, mutta testi on hyvinkin suuntaa-antava, kuten kaikki muutkin vastaavanlaiset testit (Esim. ei TM:kään testaa kuin yhtä autoa kerrallaan, eli heillä ei ole edes vertailutesteissäkään kahta samaa autoa). Tosiseikka että testi voi kommentoida vain testattuja tähtäinyksilöitä on kyllä mainittu lehtijutussa useasti. Jos sitä ei lue tai ei ymmärrä niin toki testin voi ymmärtää periaatteessa väärin "absoluuttisena totuutena". Se ei liene siinä vaiheessa enää testin tekijöiden vika tai ongelma. Lopulta; kaikkia testattuja kiikarimalleja oli vähintään 1kpl. uusia.
2. Kuten yleensäkin, kaikki testitavara tulee valmistajalta/maahantuojalta/dealerilta. Toki valmistaja voisi lähettää mihin tahansa testiin nk. tehdasviritetyn tuotteen, mutta se edellyttäisi myös kykyä tuottaa sellainen ja nyt puhumme huippuoptiikan kärjestä. Esimerkiksi huippulinssien tekeminen ei ole halusta kiinni. Testin "tarkuutta" ei kerrottu etukäteen. Katso myös edellinen vastaus.
3. Testilaitteetkin on testattava (kalibroitava), se on totta. Kollimaattori kalibroitiin ennen tähtäimien testaamista. Kollimaattoritestiin osallistui useampi testiryhmän jäsen, mutta päävastuu oli testausryhmän jäsenellä, joka on ammattilainen kollimaattorin käsittelyssä. Kollimaattoritestit tehtiin sisällä useammalla eri paikalla (kollimaattorilla on teräksinen iso kuljetuslaatikko).
Toisaalta ajatellen vertailutestissä kalibroinnilla lienee vähemmän merkitystä kuin absoluuttisissa mittauksissa, koska virhe on kaikissa mittauksissa silloin sama eli mittaustulokset ovat vertailukelpoisia keskenään, vaikka numeroarvo saattaakin olla väärin. Esim. tarkkuusvaaka, joka näyttää 0.001 g liian vähän näyttää saman virheen kaikilla mittauksilla.
Joka tapauksessa kollimaattori kalibroitiin aina ennen testaamista ja näin ollen kollimaattori antoi absoluuttisia arvoja - sitä ei voi huijata. Se puolestaan, että onko absoluuttisilla arvoilla merkitystä käytännön käytössä, on jokaisen itse mietittävä kohdallaan. Eli siis vertauksena: 1 on 1 ja 2 on 2 ja 3 on 3 jne..., totuus ei siitä muutu vaikka voissa paistaisi. Testikäytössä ollut Hensoldtin kollimaattori on prokollimaattori, jota eri maiden asevoimatkin käyttävät – lienee lajissaan paras.
4. Roskat johtuvat yksiselitteisesti tähtäinkiikarin sisäisistä epäpuhtauksista, joita on linsseissä ja/tai runkoputkissa. Eri roskatyypit on käyty melko yksityiskohtaisesti läpi testin sekä I-osiossa ASE-lehti 6/2004, että II-osiossa ASE-lehti 1/2005. Jos esim. runkoputken mattauksesta syystä tai toisesta irtoaa roska/roskia ja ne siirtyvät linssien päälle, niin silloinhan ei voi olla kysy parhaasta huippulaadusta – eihän? Linssin liimaustahran tai sumeiden linssien havainnointiin ei kyllä kovin ihmeellistä osaamista tarvita. Taktisten tähtäinkiikareiden on kestettävä kolhuja ja ammuntaa paremmin kuin metsästystähtäinten. Juuri sen vuoksi ne ovatkin milspeksattuja sotilaskäyttöön tarkoitettuja tähtäimiä. Epäpuhtaudet tähtäimissä siis joka tapauksessa ovat tähtäimien sisäisiä, joita on mm. hiontajäljet, liimajäljet, tahrajäljet, rasvajäljet, mattausvirheet runkoputkessa, objektiivissa ja okulaarissa, ilmakuplat, säröt, täplät, roskat linsseissä yms… Tämä kaikki on jo kerrottu tähtäinkiikaritestin molemmissa osissa ASE-lehdissä 6/2004 ja 1/2005, kuten ed. on jo todettu.
5. Tuo laskennalliseen valovoimaan suhteutettu tulos on helposti arvioitavissa jälkikäteenkin artikkeleista ilmenevin tiedoin. Tosin arvosanoin olisi sitten laskettava kertomalla keskenään päivä- ja hämärätestien havaintojen keskiarvo laskennallisella arvolla. Mietittäväksi jää, mikä kerroin pitäisi olla, linssin halkaisijan suhdeluku. Lopulta lopputulos olisi yhdistelmä täysin sekoitettua keskiarvonäkemystä, keksityllä kertoimella suhteutettuna teoreettiseen laskennalliseen arvoon. Eli saatu loppuarvo olisi täysin teennäinen, jolla ei tee realistisesti yhtään mitään; paitsi kenties voi käyttää markkinointikikkailuna. Jos joku haluaa laskea, niin siitä vaan, kuten edellä todettu tarvittavat parametrit löytyvät jo testistä, sen kun vain keksii kertoimen suhdeluvuksi ja antaa jotain laskennallisia (suhdelukuja) todelliseen hämäränäköön suhteutettuna eli vaikkapa esim. kellonaikojen mukaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että mitään reabiliteetti- ja validiteettiarvoa em. laskennasta saadulla suhteellisella ”hämäräarvosanalla” ei todellisuudessa ole. Lähinnä suhteellista laskemista laskemisen vuoksi – lienee kiva suhteellinen arvo toki markkinointiin.
Todellisessa tähtäimien hämärä- ja valovoimaominaisuuksissa on syytä keskityttyä oleelliseen, mitä silmällä näkee kentällä putkien läpi eri valaistuolosuhteissa - tämäkin on selitetty jo testin 1. & 2. osassa. Maastossa ja radalla kun se omaan silmään tuleva näkymä on ainoa millä on jotain merkitystä. Näin juuri testissä tehtiin. Eli testiryhmä arvioi jokainen itsekseen putkien optiikan laadun katselemalla niistä läpi ja kirjaamalla tuloksia ylös. Apuna tässä osiossa käytettiin viivaparitauluja ja IPSC-tauluja ja TA-killan ta-tauluja. Hämäräluvut ja valovoimaluvut ovat teoreettisia ja laskennallisia suureita, kuten osassa I on jo kerrottu. Kenttätestit luonnollisesti osoittavat sen, että mitä tähtäimillä oikeasti näkee teoreettisista ja laskennallisista suorituskykyarvoista huolimatta.
6. Erottelukykytestauksessa sekä päivällä, että hämärässä kirkkaus, kontrasti ja terävyys on jaoteltu ryhmiin: Huono, välttävä, tyydyttävä, hyvä ja erinomainen. Tekstiarvosana on tärkein. Lisätarkennusta sanalliseen pääarvosanaan on tuotu + merkinnöillä skaalalla 0-5 plus merkintää. Tämä kaikki on selkeästi ilmaistu testin II-osiossa ASE-lehti 1/2005:ssä. Plus-merkit eivät siis ole virheellisiä. Testissä olisi voitu käyttää myös pisteytystä a´la TM (Tekniikan Maailma), sillä osa testiryhmästä kannatti selkeän pisteytyksen antamista ja osa ei. Pisteytyksen hankala puoli on siinä, että teki sen millä skaalalla ja miten hyvänsä, se on vaikeaa tulkita. Lopulta testiryhmä katsoi, että testitulokset täsmennyksineen ja tarkennuksineen riittävät sellaisenaan ja artikkelin lukijoille on selkeästi jätettävä syvällisemmät johtopäätökset.
7. Kuten yllä ehdotettiin idea 3-5 maallikkoampujaa (rata-ampujaa/metsästäjää) tiirailemassa putkien läpi ei ole lainkaan huono. Kommentit ”matti meikäläisiltä” olisivat varmasti olleet hieman erilaiset kuin tarkka-ampujilta ja tarkka-ampujakouluttajilta. Toki testitulokset olisivat pysyneet samoina, mutta etenkin tähtäimien loppuvalinta olisi ollut hieman erilainen, sillä nythän testiryhmä ”valitsi itselleen” vain erikoisristikoilla varustettuja tähtäinkiikareita, jotka ovat monesti ”matti meikäläisille” aivan liian vaikeita käyttää ja omaavat rata-ampujille ja metsästäjille tarpeettomia ominaisuuksia.
”Matti Meikäläisten” tähtäinkiikareiden "makujärjestys" olisi kyllä tuonut erinomaista kansantajuista perusnäkemystä tähtäinkiikareiden ominaisuuksista versus liiankin harjaantuneet tähtäinkiikareiden käyttäjät. Joka tapauksessa erinomaisen hyvä idea, valitettavasti testin rajallisuus (pitkäkestoisuus) asetti limitit.
8. Kyllä Leupold on edelleenkin huippukiikari. Kuten testin toisessa osiossa ASE-lehti 1/2005:ssä todetaan, niin lukumääräisesti (volyymissa) mitattuna Leupoldit ovat kiistatta maailman eniten käytetyt taktiset sotilas- ja poliisitähtäimiä. Joten huonoja ne eivät voi olla johtuen jo niiden menestyksestä kentällä. Leupoldien taktiset edut ovat mm. niiden äärimmäinen kompakti koko, suuret säätövarat, joka heijastuu niin estetiikassa, designissa ja taktisessa käytettävyydessä. Kuten edellä osuvasti todettiin: ”Eli hyvistä ei tule huonoja sen takia, että joku nyt on vaan sattunut rakentamaan vielä paremman !!” Näin se vaan on.
Lopuksi; jokainen testin lukija voi laittaa testatut tähtäinkiikarit itse sellaisiin kategorioihin kuin haluaa. Esim. käyttö, paino, hinta, säädöt, valmistusmaa, jne. Testaajien perusajatus oli yksinkertaisesti testata parhaita taktisia tähtäinkiikareita ilman erityisiä ennakkokäsityksiä. Meopta ja ATN tulivat mukaan ikään kuin puolivahingossa. Tähtäimet on sitten niitä mitä kaupasta saa ja niissä on kussakin ne ominaisuudet mitä on. Niin kuin muissa yhteyksissä on todettu niin absoluuttisesti maailman parasta tähtäintä ei ole eikä tule. Riippuu siitä mitä tähtäimeltä tarvitsee ja/tai haluaa, mikä ase on kyseessä, mikä ampumaetäisyys on kyseessä, onko valonvahvistin käytettävissä, miten iso tähtäin saa olla, onko rahaa rajattomasti jne… että tietää mikä tiettyyn tehtävään parhaiten sopii. Kaikki ehkä ATN:ää lukuun ottamatta sopivat ta-toimintaan. Kaikkien testattujen tähtäimien erityisominaisuuksista (mm. ristikoista) ei monellekaan ole mitään hyötyä normaalitilanteissa.
Lukijoille jätetään selkeästi testin syvällisemmät johtopäätökset ja lopultahan laskun maksaja eli tähtäimen ostaja itse viime kädessä päättää siitä minkä ostaa ja paljonko on valmis tähtäimeen rahaa laittamaan.
Carpe Diem,
MJ