Häyhä 2008

[JKontturi]

Kiitoksia kilpailijoille,järjestäjille ja kaikille muillekin.Ekaa kertaa näissä kuvioissa olin mukana joten toivottavasti pienet mokat ammunta kolmosella ei jääneet ketään vaivaamaan.Tunnelma oli uskomaton,kisaajien tieto- ja taitotaso oli todella kovaa ja jotenkin kaikilla se huumori kesti ne pienet ja suuretkin vastoinkäymiset.Kiitokset "Lömperille" sekä Vietnamin Tomille mahdollisuudesta osallistua tähän koitokseen.Puolustusvoimatkin avustivat esimerkillisesti ja vaivojaan säästämättä,kiitos heille jos he tämän jostain saavat luettua.



Paljon tuli opittua ja nähtyä ja jostain jäi hirvittävä pakote osallistua ensi vuonnakin joko kilpailijana tai järjestäjänä...

[LSa]

Kiitos kaikille!



Kisaajien kanssa sujui hyvin ja omaa vapaa-aikaansa vastikkeettomasti kisaajien hyväksi uhraavien toimitsijoiden keskuudessa henki oli jo käsittämättömän mainio. MaK:n tapaan nauroin pari iltaa, kun Kalajoen suunnan kaverit pitivät letkeästä tunnelmasta huolta, iso kiitos siitä. "Tutkimusten mukaan 50 % miehistä runkkaa suihkussa. Tutkimusten mukaan se toinen 50 % miehistä laulaa suihkussa. Vaan tiedättekö muuten minkälaisia lauluja suihkussa lauletaan?" No, kukaan ei tiennyt.  :lol:





Jäin miettimään, että pitäisikö SM-tasoisessa kilpailussa osaamista mitata perustaitoja korkeammalla tasolla. Esim. tuomaroimani häivetekniikkatehtävän suoritukset kaatuivat lähinnä perusosaamisen puuteisiin.





Kisakoneratkaisuja häivetekniikkarastilla näkyi vähän.

Silmiinpistävin kisakikkailu oli, kun yksi nimeltä mainitsematon pari veti pienen pohdiskelun jälkeen levyksi lähtöpaikan viereen sanoen, että ovat paikallaan siinä niin kauan kunnes suoritusaika loppuu, koska silloin menettävät vain 30 pistettä siitä, että eivät päässeet alueelta ennen raketinheitinpatterin iskua. Valitettavasti pari oli seisoskellut pilliin puhalluksen jälkeen lähtöpaikalla niin kauan ympärilleen katselematta, että vartiomies oli tehnyt heistä selkeän havainnon. Suunnitellun 70 pisteen saamisen sijaan pari sai 30 pistettä. Jatkoa ajatellen voisi olla järkevää käydä pisteiden jakamisperusteet isommalla porukalla läpi ja karsia pahimmat kikkailuaukot pois. Parhaat saivat 60 pistettä, joten kikkailemalla saatu 70 pistettä olisi ollut urheiluhengen kannalta katsottuna kyseenalainen kunnia ja sen mahdollistaminen oli järjestäjän kannalta paha aivopieru.



Mainitun parin kritiikki kohdistui siihen, että vartiomies ei saa nähdä lähtöpaikalle. Toteutuspuolen ajatuksena taas oli, että väki käyttäytyy tilanteen mukaan välittömästi suoritusajan alkaessa. Lähtökohta oli, että vihollisalueella sijaitsevalla paljaalla mäellä ei tositilanteessa seisoskelisi kukaan muu, kuin typerin vihollisen vartiomies. Kisateknisestä syystä tämä oli viime vuoden tapaan selkeästi näkyvissä ja havaittavissa, kunhan kilpailijat vaan toteuttaisivat toimintansa suojaamisen ja tähystäisivät joka suuntaan. Esim. voittajapari toimi lähtötilanteessa erinomaisesti vartiomiehen huomattuaan.  



40 hengen kilpailijaporukasta vain 2 henkilöä (eri pareista) selvisi tehtävästä vartiomiehen huomaamatta. Nämä 2 eivät liikkuneet mitenkään paremmin, he vaan menivät matalaksi ja vartiomieheltä näkymättömiin heti lähtötilanteessa, sekä liikkuivat kyyryssä (ei edes kunnolla ryömien) sellaista reittiä jota pitkin alueelta pääsi huomaamatta pois. Näin teki myös suurin osa kilpailijoista, mutta muut kilpailijat valitsivat myöhemmän etenemisreittinsä väärin lähinnä sen takia, että eivät missään vaiheessa tähystäneet niin hyvin, että olisivat huomanneet vartiomiehen. Toinen ongelma oli se, että juuri kukaan vartiomiehen havainneista ei ottanut vartiomieheen suuntimaa ja etenivät ilmeisesti tästä syystä riskipaikoissa liian rohkeasti.





Mistä tuli miinuksia ja miksi?

Kilpailija havaitaan. – Naamioinnin on mahdollistettava tarkka-ampujan huomaamaton liikkuminen.



Toinenkin kilpailija havaitaan. – Naamioinnin on mahdollistettava tarkka-ampujan huomaamaton liikkuminen. Pisteytyksen ero tulee siitä, että ensimmäisen taistelijan paljastuessa partion läsnäolo huomataan. Toisen taistelijan paljastuminen ei enää ole yhtä suuri moka. (Huolimatta siitä, että toisenkin paljastuminen johtaisi jo tarkkaan tulenkäyttöön.)



Partio laukaisee miinan. – Käytetyn häivetekniikan on mahdollistettava ympäristön havainnointia tukeva liikkuminen. Miinalanka oli havaittavissa ja miinojen olemassaolosta kerrottiin jo etukäteen.



Partio ei pääse pois vaara-alueelta. – Naamioinnin on mahdollistettava tarkoituksenmukainen eteneminen, maastonkäyttö ja reittivalinnat. Naamioinnin on lisäksi tuettava normaalien työvälineiden käyttöä (kartta, kompassi, kello).



Näiden lisäksi kilpailijoille ilmoitettiin, että toiminta-alueen rajat näkyvät ammunnan vaara-alue -kartassa. Pari kertaa jouduin keskeyttämään häivetekniikkatehtävän, kun pari oli juuri menossa ammuntojen vaara-alueille.







VINKKEJÄ JATKOA AJATELLEN

Perusnaamiointi hallintaan. Alue oli mm. täynnä kanervikkoa, jota olisi ollut helppo lisätä naamiointiin. Aika harva jaksoi laittaa naamiointinsa kuntoon. Pari kilpailijaa jättivät jopa mukana olevat naamioviittansa tietoisesti käyttämättä. Samat kaverit ovat aikaisempina vuosina olleet naamioinnissa huippuluokkaa. Parasta A-ryhmää.





Perussuunnistustaidot. suunnan pitäminen – Tieto kulkusuunnasta pitää olla kaikilla. Vaikka toinen vastaisi suunnistuksesta, niin molemmat asettavat kompassiinsa oikean suunnan. Kompassin on oltava käytännössä rannemalli, jotta suunnan ylläpito onnistuu helposti. Eteneminen tapahtuu tavoitteelta toiselle, jotta voi kompassin tuijottamisen sijaan havainnoida toimintaympäristöä.

 

Kuinka kaukana tavoite on? Matka mitataan kartalta. Kartalta katsotaan myös maastonkohdat, joiden avulla kuljettua matkaa voidaan arvioida. Väli- ja päätavoitteet katsotaan niin, että matkalla törmätään aina johonkin, jonka avulla voidaan varmistaa, että ei kävellä harhaan.



Ajankäyttö. Jos on kiire, niin erehdyksiin ei ole aikaa. Toiminta on suunniteltava. Ensin suojaudutaan, sitten tehdään toimintasuunnitelma. Suunnittelutilanne suojataan. Suojasta lähdetään liikkeelle vasta, kun tiedetään mitä tehdään. Suojuksen ja tähystyksen pitää toimia joka suuntaan, koska taistelutilanteessa on harvoin täysin turvallisia suuntia.



Kaikkien on oltava selvillä siitä kuinka paljon on aikaa tehdä mitäkin. Etenemistä harjoitellessa suorituskyky pitää kellottaa, jotta pystyy karkeasti arvioimaan mitä liikkumistapaa voi missäkin tehtävässä käyttää. Yllätyksiin on hyvä varata aikaa, mutta liian hätiköity liikkuminen on haitaksi. Rauhallisesti liikkuvalla, ympäristöä tähystävällä ja naamioidulla tarkka-ampujalla on hyvät mahdollisuudet havaita ympärillä olevat vaarat.





Miten valitaan etenemisreitti? Kuulostaa itsestään selvältä, mutta suojassa pysyäkseen valitaan suojainen reitti. Miten se löytyy? Kartta esiin. Tähystä maasto. Missä on vaarallisimmat paikat? Uhkasuunta? Näkyykö alueella merkkejä vihollisesta? Parin molemmat kaverit esittävät omat ehdotuksensa. Ja päätös on yhteinen. Kisaväsymyksessä – taisteluväsymyksestä puhumattakaan altistuu raaoille virheille. Suunnittelun yhteistoiminta parantaa mahdollisuuksia tehdä toimivia päätöksiä. Kaksi päätä on viisaampi kuin yksi.



Sama juttu toiminnan aikana. Molemmat tekevät työn. Jos toinen seuraa lampaana perässä niin peli on menetetty. Vastuuta pitää jakaa.



Varusteiden hallinta. Etenemisen aikana hyötyä on mm. kartasta ja kompassista, kellosta sekä pienistä kiikareista. Monella ne olivat varusteissa niin hankalasti saatavilla, että niitä ei käytetty. Toisaalta osa kamoista oli jopa niin hyvin saatavilla, että niitä sitten keräiltiin rastin jälkeen reitin varrelta. Mukanahan ei kuljeteta kuin oleellisia varusteita, joten minkä tahansa katoaminen vaikuttaa suoraan toimintakykyyn.



jne.



Jos ensi vuonna on tarvetta tuomarointityövoimalle niin voisin vaihtaa maastohommat esim. tähystämiseen. Kisaajien suorituksia katsomalla oppii paljon. Nyt ihan suoraan sanottuna on hieman jäänyt ihmetyttämään, että joka vuosi on tullut annettua selkeä palaute siitä, mitä pitäisi kehittää ja kaverit eivät tee asialle mitään. Sanotaan, että tuomarointi oli tiukka. Niinpä. Voiko Suomenmestaruustasolla vaatia, että perusasiat ovat hallinnassa? Aikaisemmin kitistiin siitä, että tehtävän pitää olla sellainen, että tuomari ei päätä näkeekö vihollinen vai ei. Olen samaa mieltä, siksi sekä viime, että tänä vuonna havainnoijana oli näkyvillä palloileva vihollisen vartija ja tulos on ollut surullista. :oops:



Palautteeni viime vuoden kisoista:

http://www.takilta.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=3&t=2394&p=16182#p16182">//http://www.takilta.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=3&t=2394&p=16182#p16182

Onneksi tänä vuonna päästiin irti balettituomaroinnista. Pitäisikö silti treenata lisää – kaikki joko huomattiin vartijan toimesta, astuivat miinaan tai jäivät raketinheitinpatterin iskun alle.  :wink:



Jos mahdollista niin kisat voisi muuttaa sellaisiksi, että kisaaja ei tiedä yhtään mitään siitä, mitä rastilla odottaa. Tämä lisäisi toimintakykyä toimia taistelukentän vaatimusten mukaan ja asettaisi suuremmat vaatimukset perusosaamisen treenaamiselle ja varusteiden hallinnalle. Lisäksi kaikki tehtävät voisivat olla niin konkreettisia, että tuomaroinnissa ei joutuisi käsittelemään mielipidejuttuja.



Kisojen amerikanihmeen lanseeraamaa sanaleikkihuumoria:

What is the capital of Thailand? Usea erehtyi reippaasti vastaamaan Bangkok, jolloin jätkä löi munille.  :lol:

[SO]

Niin, käytännössähän jokainen kilpailija nähtiin siinä vaiheessa kun tuli rastille, jos ei sitten sattunut ryömimään suorituspaikalle....Mutta rastimiehen puolelta varma on aina varmaa, kukaan ei saa saanut täysiä pisteitä. Eniten harmittaa niiden puolesta jotka on rymynnyt koko 18 minuuttia ja sen jälkeen on ilmoitettu että teidän nähtiin jo siinä kun tulitte rastille, tai ainakin vähän sen jälkeen, vai miten se nyt oli mutta nähtiin kuitenkin.

[LSa]

Niin, käytännössähän jokainen kilpailija nähtiin siinä vaiheessa kun tuli rastille, jos ei sitten sattunut ryömimään suorituspaikalle....Mutta rastimiehen puolelta varma on aina varmaa, kukaan ei saa saanut täysiä pisteitä. Eniten harmittaa niiden puolesta jotka on rymynnyt koko 18 minuuttia ja sen jälkeen on ilmoitettu että teidän nähtiin jo siinä kun tulitte rastille, tai ainakin vähän sen jälkeen, vai miten se nyt oli mutta nähtiin kuitenkin.

Vartiomies oli näkyvissä jo ennen suorituksen alkua. 19 paria vetikin maihin välittömästi toiminnan alkaessa. Muutama pari pompahti maasta uudelleen ylös ja jäi palloilemaan pystyssä paljaan mäen päälle. Suurin osa pääsi kuitenkin lähtöpaikalta irti ihan mukavasti, mutta havaittiin myöhemmin. :wink:



Ei tositilanteessakaan havainnon saaja lähde huutelemaan havaituille vastapuolen kavereille. Tehdään hiljainen hälytys, kootaan porukka ja sitten havaitut kaverit ihan vaan tapetaan.  :mrgreen:

[Bolt-action]

Mainiot kisat minunkin mielestäni, ehkä parhaat tähän mennessä. Kaikki kunnia TM:lle ja PL:lle kisan juonimisesta ja rastiväelle sen mallikkaasta toteuttamisesta. Ammunnat olivat erittäin mielenkiintoisia ja tehtävärastit täyttivät myös hyvin paikkansa. Suunnistuksessa koeteltiin fyysisen kunnon lisäksi myös henkistä puolta. Mietin siinä tuliasemakorttia rustatessani, että voisi sitä kenties olla jossain muualla kuin piirtämässä tynnyrin paikkoja vetiselle paperiarkille märissä kamppeissa. Haluaisin tässä yhteydessä kiittää pariani siitä, että jaksoi suunnistuksen loppuun asti vaikka spartalaiset motivointimenetelmäni olivat välillä hieman kuluttavia.  :wink:



Tässä seurassa voi sanoa, että hopea on voitettu kanta. Onnittelut voittajille ja kiitokset kilpakumppaneille tiukasta kisasta ja hurtista huumorista!



PS. Onko ammuntojen 1 ja 5 kauimmaisten maalien etäisyyksiä mitattu tarkasti? Kiinnostaisi tietää.



- JHy

[MSa]

Suunnistuksessa koeteltiin fyysisen kunnon lisäksi myös henkistä puolta. Mietin siinä tuliasemakorttia rustatessani, että voisi sitä kenties olla jossain muualla kuin piirtämässä tynnyrin paikkoja vetiselle paperiarkille märissä kamppeissa.

+1. Musta on erittäinkin tärkeä pointti sotilaan henkisen kantin koetteleminen fyysisen rasituksen alla, jotta tiedetään miten kaveri käyttäytyy silloin. Moni kaveri voi olla rento ja skarppi kun ei ole väsy, märkä ja maitohapoilla, mutta rasituksen alla voi muuttua toisenlaiseksi. Armeija-ajoilta muistan muutaman oppituntiskarppin kaverin jotka oli "varmaa rukkikamaa" kunnes kolmen viikon poikaretkeily Rovajärvellä nakersi kaverit  "ei nappaa moodiin" ja varmisti passin AUK2:selle.

Haluaisin tässä yhteydessä kiittää pariani siitä, että jaksoi suunnistuksen loppuun asti vaikka spartalaiset motivointimenetelmäni olivat välillä hieman kuluttavia.  :wink:

 :lol:  Spartalaiset menetelmät  :lol:  Mä sulostutin (omasta mielestäni) parini marssia soittamalla saksalaisia marssilauluja ja parakeille saavuttiin "Erikan" terävöittäessä askelta.

[mika]

 :lol:  Spartalaiset menetelmät  :lol:  Mä sulostutin (omasta mielestäni) parini marssia soittamalla saksalaisia marssilauluja ja parakeille saavuttiin "Erikan" terävöittäessä askelta.

Taisi siinä saada meidänkin pari osansa puhelkinsoiton välityksellä. lienee ollut tarkoitus katkaista parin 12 heninen selkäranka.

[ML]

Haluaisin tässä yhteydessä kiittää pariani siitä, että jaksoi suunnistuksen loppuun asti vaikka spartalaiset motivointimenetelmäni olivat välillä hieman kuluttavia.  :wink:

- JHy

Jos tässä yhteydessä "Spartalaiset menetelmät" tarkoittavat 2-3 tunnin ylimääräistä lenkkiä, niin en voi kuin kiittää koulutuksesta



Kisat oli kivat ja kovat. Kiitos järjestäjille ja kisakumppaneille. Nauraa sai laavulla ja rasteilla(joskus myös itselleen).

[JHa]

Kiitos järjestelyiltään erittäin onnistuneesta kisasta. Porukka antoi parastaan ja järjestäjät olivat antaneet siihen hyvät ulkoiset puitteet. Taisi olla niitä ensimmäisiä Häyhiä missä ammunnoissa olen törmännyt todelliseen realistisuuteen. Ammunta 3 oli aivan huippu! Juuri tätä tarkka-ammunta on. Kärsivällisyyttä koettelevaa puurtamista ja nopeaa reakoimista kun tilanne sen vaatii. Hieno homma :lol:  Se mikä mene - puolelle niin on asianosaisille tuotu jo esiin.

Mainitun parin kritiikki kohdistui siihen, että vartiomies ei saa nähdä lähtöpaikalle. Toteutuspuolen ajatuksena taas oli, että väki käyttäytyy tilanteen mukaan välittömästi suoritusajan alkaessa. Lähtökohta oli, että vihollisalueella sijaitsevalla paljaalla mäellä ei tositilanteessa seisoskelisi kukaan muu, kuin typerin vihollisen vartiomies. Kisateknisestä syystä tämä oli viime vuoden tapaan selkeästi näkyvissä ja havaittavissa, kunhan kilpailijat vaan toteuttaisivat toimintansa suojaamisen ja tähystäisivät joka suuntaan. Esim. voittajapari toimi lähtötilanteessa erinomaisesti vartiomiehen huomattuaan.  

Kisassa asiat on vaikea järjestää niin, että pari voisi eläytyä tilanteeseen, koska lähtö tilanne ei ole aina itseaiheutettu ja tilanteen johtanut historiatieto on puutteellinen. Kun ravataan tuomarin perässä infopaikalle ja luetaan hätäisesti tehtäväkuvaus samalla varustusta esiin kaivaen ja sepalusta sulkien niin taistelukone on hankala salamana käynnistää. Ainakin oman parin osalta hätäily tehtävän käynnistämisessä veti ajatukset muualle kuin itse tilanteeseen ja ympäristön huomiointi ontui pahasti. Eri tilanne olisi, jos kilpailijapari olisi joutunut ensin tetsaamaan lähtöpaikalle tietoisena konkreettisesta vihollisvaarasta mikä tähän typeryyteen (avoin maasto) luonnollisesti vihollisalueella sisältyy. Oman pohjakoulutukseni pohjalta minut laittaa tonttiin ja ryömimään välittömästi vain oma tai parin vihollishavainto tai metallin tulokirskunta taivaalta tai jonkun muun antama selkeä singnaali. Jos on tiedustelurikka tai kisan 30 kg TA varustusta kannossa niin maata ei syleillä vain huvinvuoksi. Tehtävässä olisi järkevää lähteä tilanteesta, joka selkeästi kuvaa lähtötilanten. Kranaatti räjähtää tai tuomari huutaa suojaan yms. Toki näkyvä vihollinen on konkretiaa, mutta ei kerro yleistilannetta. Tämän jälkeen on helpompi alkaa itse "ajattelemaan". Jos tulen mäelle itsenäisesti niin tiedän tarkalleen mitä ympärillä pitäisi olla koska joudun kokoajan suunnistamaan ja tähystämään. Olisi paras, että pari päästetään suoja-asemassa liikkeelle ja tieto välittömästä vihollisuhasta konkretisoidaan. "Vartiomies mäellä", alueella on havaittu miinoitusta ja suunasta 30-00 on kuultu koneen ääniä jne.. Kun parilla on jonkunlainen konkreettinen vihollistilannekuva niin kisakone-moodi jää pois ja taistelukone moodi menee nopeammin pälle. Itselläni ensimmäinen ajatus oli kun käskyn luin , että kohta alue nousee ilmaan ja että täältä on päästävä mahdollisimman nopeasti pois paljastumisriskiäkin tarvittaessa ottaen. Tällöin ei mietitä mitä pisteitä saa vaan nopeaa mahdollissimman suojaista etenemisreittiä.  



Parasta oppia on tehdä itse asioita. Katsomalla monia suorituksia saa ulkoisen näkemyksen miten suunniteltuun tehtävään ja sen pisteytykseen pari reakoi. Kun väsymys sumentaa selkeää ajattelua, varustus hankaloittaa tähystämistä ja liikkumista ja hiki valuttaa maalit silmiin ja tähystyssektorit kapenevat atrenaalin pumpatessa, niin näkee vielä konkreettisemmin sen miltä tehtävä näyttää suorittavasta. Tällöin pystyy entistä paremmin suunnittelemaan tehtävän niin, että oikea osaaminen voidaan mitata ja tuuri näyttelee pientä roolia.



Lisäksi kilpailijoiden on niin helppo kritisoida asioita, mutta tehtävän suunnittelu ja sen tuomarointi on myös erittäin vaativia asioita. Ne vaativat myös vahvan harjaantumisen ja oman käytännön osaamisen kun tuomaroidaan SM-tasolla. Tuomarointi onnistui pääosin mainiosti koko kisan osalta. Tuomarikoulutusta olisi kuitenkin myös tärkeä antaa. Ainakin jos puhutaan "tyylipisteiden" arvionnista.

[LSa]

...Ainakin oman parin osalta hätäily tehtävän käynnistämisessä veti ajatukset muualle kuin itse tilanteeseen ja ympäristön huomiointi ontui pahasti...

Yksi lähtökohta tosiaan oli, että ympäristön havainnointi yms. kilpailusuoritus tehdään kellon käydessä. Käynnistin teidän tehtävänne samalla tavalla, kuin muidenkin. Muut vaan tulivat kisapaikalle täysin valmiina ilman reggae-meininkiä. On muita kohtaan väärin sallia jollekin parille ilmaista & ylimääräistä välppäystä ja ympäristön tähystelyä. :wink:

Parasta oppia on tehdä itse asioita... ...Tällöin pystyy entistä paremmin suunnittelemaan tehtävän niin, että oikea osaaminen voidaan mitata ja tuuri näyttelee pientä roolia...

...ja mielestäni päätuomari onnistuikin tästä syystä aika mainiosti tuoden mukanaan kokeneen kehäketun havaintoja siitä miten kisat ja rastit pitäisi järjestää.  

[john]

Kiitos järjestelyiltään erittäin onnistuneesta kisasta. Porukka antoi parastaan ja järjestäjät olivat antaneet siihen hyvät ulkoiset puitteet. Taisi olla niitä ensimmäisiä Häyhiä missä ammunnoissa olen törmännyt todelliseen realistisuuteen. Ammunta 3 oli aivan huippu! Juuri tätä tarkka-ammunta on. Kärsivällisyyttä koettelevaa puurtamista ja nopeaa reakoimista kun tilanne sen vaatii. Hieno homma :lol:  Se mikä mene - puolelle niin on asianosaisille tuotu jo esiin.

Mainitun parin kritiikki kohdistui siihen, että vartiomies ei saa nähdä lähtöpaikalle. Toteutuspuolen ajatuksena taas oli, että väki käyttäytyy tilanteen mukaan välittömästi suoritusajan alkaessa. Lähtökohta oli, että vihollisalueella sijaitsevalla paljaalla mäellä ei tositilanteessa seisoskelisi kukaan muu, kuin typerin vihollisen vartiomies. Kisateknisestä syystä tämä oli viime vuoden tapaan selkeästi näkyvissä ja havaittavissa, kunhan kilpailijat vaan toteuttaisivat toimintansa suojaamisen ja tähystäisivät joka suuntaan. Esim. voittajapari toimi lähtötilanteessa erinomaisesti vartiomiehen huomattuaan.  

Kisassa asiat on vaikea järjestää niin, että pari voisi eläytyä tilanteeseen, koska lähtö tilanne ei ole aina itseaiheutettu ja tilanteen johtanut historiatieto on puutteellinen. Kun ravataan tuomarin perässä infopaikalle ja luetaan hätäisesti tehtäväkuvaus samalla varustusta esiin kaivaen ja sepalusta sulkien niin taistelukone on hankala salamana käynnistää. Ainakin oman parin osalta hätäily tehtävän käynnistämisessä veti ajatukset muualle kuin itse tilanteeseen ja ympäristön huomiointi ontui pahasti. Eri tilanne olisi, jos kilpailijapari olisi joutunut ensin tetsaamaan lähtöpaikalle tietoisena konkreettisesta vihollisvaarasta mikä tähän typeryyteen (avoin maasto) luonnollisesti vihollisalueella sisältyy. Oman pohjakoulutukseni pohjalta minut laittaa tonttiin ja ryömimään välittömästi vain oma tai parin vihollishavainto tai metallin tulokirskunta taivaalta tai jonkun muun antama selkeä singnaali. Jos on tiedustelurikka tai kisan 30 kg TA varustusta kannossa niin maata ei syleillä vain huvinvuoksi. Tehtävässä olisi järkevää lähteä tilanteesta, joka selkeästi kuvaa lähtötilanten. Kranaatti räjähtää tai tuomari huutaa suojaan yms. Toki näkyvä vihollinen on konkretiaa, mutta ei kerro yleistilannetta. Tämän jälkeen on helpompi alkaa itse "ajattelemaan". Jos tulen mäelle itsenäisesti niin tiedän tarkalleen mitä ympärillä pitäisi olla koska joudun kokoajan suunnistamaan ja tähystämään. Olisi paras, että pari päästetään suoja-asemassa liikkeelle ja tieto välittömästä vihollisuhasta konkretisoidaan. "Vartiomies mäellä", alueella on havaittu miinoitusta ja suunasta 30-00 on kuultu koneen ääniä jne.. Kun parilla on jonkunlainen konkreettinen vihollistilannekuva niin kisakone-moodi jää pois ja taistelukone moodi menee nopeammin pälle. Itselläni ensimmäinen ajatus oli kun käskyn luin , että kohta alue nousee ilmaan ja että täältä on päästävä mahdollisimman nopeasti pois paljastumisriskiäkin tarvittaessa ottaen. Tällöin ei mietitä mitä pisteitä saa vaan nopeaa mahdollissimman suojaista etenemisreittiä.  



Parasta oppia on tehdä itse asioita. Katsomalla monia suorituksia saa ulkoisen näkemyksen miten suunniteltuun tehtävään ja sen pisteytykseen pari reakoi. Kun väsymys sumentaa selkeää ajattelua, varustus hankaloittaa tähystämistä ja liikkumista ja hiki valuttaa maalit silmiin ja tähystyssektorit kapenevat atrenaalin pumpatessa, niin näkee vielä konkreettisemmin sen miltä tehtävä näyttää suorittavasta. Tällöin pystyy entistä paremmin suunnittelemaan tehtävän niin, että oikea osaaminen voidaan mitata ja tuuri näyttelee pientä roolia.



Lisäksi kilpailijoiden on niin helppo kritisoida asioita, mutta tehtävän suunnittelu ja sen tuomarointi on myös erittäin vaativia asioita. Ne vaativat myös vahvan harjaantumisen ja oman käytännön osaamisen kun tuomaroidaan SM-tasolla. Tuomarointi onnistui pääosin mainiosti koko kisan osalta. Tuomarikoulutusta olisi kuitenkin myös tärkeä antaa. Ainakin jos puhutaan "tyylipisteiden" arvionnista.

Hyvä kommenttipuheenvuoro. JHa:n kirjoituksessa on paljon paikkansapitävää.



PL:n kanssa lähtökohta oli omat kokemuksemme kisoista sekä Suomesta että Virosta noin kymmeneltä vuodelta. Lisäksi rastien suunnitteluun auttoi varmasti PL:n ammattitaito. Täydellistä realistisuutta tuskin kisoissa koskaan saadaan aikaiseksi. Se mikä tulee muistaa on, ettei realistisuuden tavoittelu tarkoita sitä, että rastista tehdään erittäin monimutkainen. KISS pätee tässäkin suhteessa. Pyritään tekemään rastista ja pisteytyksestä sellainen, että tulkinnoille jäisi mahdollisimman vähän sijaa. Tulkintariitoja syntyy joka tapauksessa, joten niiden mahdollisuus tulee ottaa huomioon jo kisan suunnitteluvaiheessa. Ja kuten huomasimme, ei vaikeusastetta jäänyt kuitenkaan puuttumaan rasteilla.

[SO]

LSa:n keinoryynäysrasti olisi kannattanut yhdistää siihen suunnistusosuuteen jossa reitinvalinnalla olisi voinut vaikuttaa lopputulokseen. Suunnistusosuudella tuli muutenkin vältellä kosketusta maaliosastoon niin samalla siellä olisi voinut yksi mies nojailla jossain asemassakin samalla. Tai vaikka siellä tornissa ja yrittää tähystää pimeään metsään, tai valoisaan jos oli valoisan aikana päättänyt lähteä liikkeelle.



Omasta mielestäni jotenkin kouluttaudutaan väärään toimintamalliin siinä mielessä että jos pari jää kiinni, rastista saa silti pisteitä. Esimerkiksi olikohan 2005, kiinnijäämällä ja tekemällä hyvän tuliasemakortin sai paremmat pisteet kuin niin että ei jäänyt kiinni ja pystyi toimittamaan tuliasemakortin perille, vaikka hieman vajavaisemmankin. Eikö tavoite ole kuitenkin se että toimitaan huomaamattomasti vai onko koulutussuunta muuttunut puolarimalliseksi?

[JRu]

Kiitos puolestani myös kaikille kisaprojektiin osallistuneille. Puran vähän omia ajatuksia kisasta.



Oli ensimmäinen kisa missä itsellä oli "vetovastuu" koska aiemmin oli pari se kokeneempi osapuoli ja tänä vuonna olin ensikertalaisen kanssa liikkeellä. Ammunta häneltä sujuu mutta ilman sen kummempaa TA- koulutusta ( MPK, PV tai muuten ) suunnistus- , yms. hommissa vastuu oli allekirjoittaneella. Menihän ne ihan ok mutta enemmän harjoitusta tarvitaan jotta keskittyminen pysyy enemmän suoritettavassa tehtävässä kuin siihen liittyvissä tukitoiminnoissa.



Fyysisesti kisa oli nyt omasta mielestäni siinä ettei sitä kannata enää koventaa jos porukka ajaa sunnuntaina kotiin ja maanantaina töihin. Kuuluimme siihen joukkoon jolla v-käyrä kohosi suunnistuksen lähdön viivästyessä ja vielä pisteeksi iin päälle lähtönumero 19 takasi märkää ja pimeää. No ei siinä mitään, kuuluu lajiin. Juostiin kyllä tuliasemakorttirastiin mennessä aika monta paria kiinni. Mutta kun alettiin katsoa jäljelläolevia kilometrejä "pitkällä siirtymällä" , todettiin että ei tästä saada palkkaa => moido. Tosin paljastumiseksi piti tehdä ihan töitä kun oltiin juuri onnistuneesti väistetty vihollispartio :lol: Siirto oli siltä osin oikea että nestesuolatasapaino oli jo menetetty ja seuraavana päivänä rasteille osallistuminen oli aika hilkulla mutta mies saatiin riviin sipseillä ja puuro-munakkaalla Löytyi omat harrastusmotivaation rajat nyt ainakin ja on myös miestä myöntää se, vaikka hävettääkin. Rasti ei minusta silti ollut liian kova vaan juuri odotetusti karsi ne jotka eivät jaksa tai joita ei kiinnosta tarpeeksi. Tällä kertaa satuttiin nyt siihen joukkoon. Kuten aina, myös jäi korvan taakse monta asiaa. Olin jo ennen kisaa päättänyt että oma kilpailu-ura on ohi koska se syö liian paljon vapaa-aikaa alkukesästä, se vaikutti suoritukseen koko viikonlopun ajan. Katsotaan nyt.



( osaltaan helpottaa kilpakollegalta kuultu, että kärkipäähän sijoittuneillakin oli yhdessä vaiheessa suunnistuksen luovutus niin lähellä että puhelin oli jo kourassa )



No se suunnistuksesta.



Pitkistä ammunnoista tieura-ammunta oli helppo ja torniammunta vaikea. En tiedä miten olisi mieli jos olisi saanut vaihtaa tuuliolosuhteet la/su mutta tornissa kamojen kanssa välppääminen 6-10 m/s tuulessa sekoitti pakkaa tosi tehokkaasti, mieluummin hankalat olosuhteet olisi ottanut sinne hiekkapedille. Tieuralla ampuessa ympärillä paukkuvat nosti tunnelmaa aivan mahtavasti, siitä suurkiitos!



Pari osoitti tarkan puolarin tehokkuuden tornista, kaatamalla 8/8 .308Winillä 6-10 m/s tuulessa. Kävi mielessä että omien kamojen vaihtaminen karaokelaitteistoon alkaa heti maanantaina :lol:



TRG ei kyllä pykinyt kertaakaan mutta noinkohan sitä tulee enää kisoissa ulkoilutettua. Sijoitusasiat on omalta osalta selvinneet siltä osin että tositilannetta varten ei tarvi TA- hommaa harjoitella. Voisi päivittää johonkin max. 5,5 kg aseeseen 24" piipulla, vaikka sitten kuuluisassa sotilaskaliberissa 30-06 Springfield ... :twisted:



Häivetekniikkarasti on aika monen mielestä sellainen mikä täytyy vain käydä lusimassa läpi jotta saadaan jatkaa oikeaa kisaa. Tänä vuonna näin ei ollut vaan rastissa oli tapahtunut sen verran parannusta että se voisi jo innostaa jatkossa uhraamaan jonkun kalorin paremmalle suoritukselle. Ei testata pelkästään sitä poski maassa matalaa TA-ryömintää ja kengänpohjien näkymistä takavasemmalle. Hyvä. Rastin aloitus oli se mikä meilläkin meni huonosti kun kaljulta mäennypyltä alkaa "tilanne" mutta koskas LSa:n rastilla ei jotain kompaa olisi Havaitsin kyllä vartiomiehen kun otin takasektorin mutta pari oli siinä vaiheessa jo 20 metrin päässä menossa. Juostiin sitten persus pystyssä rasti läpi mutta tulihan sieltä silti jokunen piste.



Tehtävät oli mielenkiintoisia ja ennenkaikkea mielekkäitä. Vasta-TA- rastin painopisteen muutos oli mielestäni oikeaan suuntaan. Optiikan, nimenomaan tähystyssellaisen merkitys korostettu. A3 hyvä! Miinusta 7-8h odottelusta lauantaina, josta ilmeisesti ainakin osa ei ollut suunniteltua.



Semmoinen huomio vielä varusteista että lauantaina oli kevyet tetsarit + pikkureppu. Oli aika paljon viilekkeitä päällekkäin ja kun joutui vielä vaihtamaan sadevarustusta ja rölliä päälle/pois niin alkoi välillä tympiä. Sunnuntaina mentiin pelkillä pikkurepuilla + maastopuvun taskuilla. Aivan ässä veto. Liikkuvuus, varusteiden välppäys yms. helpottui ja kun reppu on käden ulottuvilla tuliasemassa, turha taskuilla pyöriminen jää pois. Joku kaksiosastoinen ( huolto / tst erillään ) max. 40L reppu ja vielä aseenkantomahdollisuudella olisi tiedTA- painotteisessa hommassa ehdoton, eikä tulituessakaan hassumpi jos maastopuku olisi vaikka lievästi viritettyä mallia = lisätaskut kyljissä missä repun viilekkeet tai lantiovyö ei paina. Saisi lippaat kyytiin ja ehkä jonkun heitteen.



Kokonaisuutena paras kisa toistaiseksi. Kilpakumppanien asenne ja huumorintaju piti yhteishengen korkealla. Toimitsijat jaksoi hyvin alahuulta roikottavaa "I'm too old for this shit" harrastajaa. Sijoitus oli häntäpäätä mutta uskomme silti virallisten mittausten perusteella kuuluvamme Suomen TA Top 20:een :lol:



Harrastajasarjan sijaan ehdotan lisättäväksi herrasmiessarjan, missä tuliasemaan siirrytään rinta rottingilla ja otsalle nousevaa hikikarpaloa taputtelee palvelija nenäliinalla samalla kun ojentaa sikarin ja konjakkilasin, tietysti aseteltuaan ensin aseen kasatuelle kohti jantteria...



" Peijooni sentään James, et ole asettanut tornille kiertopoikkeamaa! Patruunatkin ovat aivan lopussa! Mistä minä sinulle maksan! "



http://farm1.static.flickr.com/96/211282625_180387997b.jpg?v=0">

[JTa]

Muut vaan tulivat kisapaikalle täysin valmiina ilman reggae-meininkiä. On muita kohtaan väärin sallia jollekin parille ilmaista & ylimääräistä välppäystä ja ympäristön tähystelyä. :wink:

Öö..mitä on "reggae-meininki" ? Kuulostaa hauskalta.  

[JTa]

Harrastajasarjan sijaan ehdotan lisättäväksi herrasmiessarjan, missä tuliasemaan siirrytään rinta rottingilla ja otsalle nousevaa hikikarpaloa taputtelee palvelija nenäliinalla samalla kun ojentaa sikarin ja konjakkilasin, tietysti aseteltuaan ensin aseen kasatuelle kohti jantteria...

Ammutaan nojatuolissa lämmitetyystä kasemateista..?  :mrgreen: