Aseen petaus

[JpL]

Mutta eikös siihen tarvita jotain erikoistyökaluja? Mä en ole koskaan joutunut työstämään muovia - vai mitä noi sitten onkaan?

[EVP]

Nostellaanpa vanhaa topicia. Työn alla on Sako A2 308win aseen petaus. Aktiohan tuossa on käytännössä L579, pienillä muutoksilla lukkopultissa. Tehtaan jäljiltä niin tukki kuin rautojen sovituskin on ihan päin mitä sattuu. Tukki on kiero, ja raudat istutettu nekin vinoon, kuitenkin niin että ylä- ja alaraudat ovat samalla tavalla vinkkelissä eivätkä kampea toisiaan normaalia enempää. Raudat siis sillä tavalla kierossa, että aktion oikea reuna nousee puista korkeammalle kuin vasen. Riittävästi puuta poistamalla ja piipusta kiertämällä rautojen pitäisi siis oieta.



Onko täällä muilla kokemusta L579 aktion petaamisesta? Olen pohtinut, miten tuon rekyylivasteen kanssa tekisi, rautojen etukiinnityspultti kun tulee sen pohjaan kiinni, samaan tapaan kuin 98 mauserissa. Normaali tapa jättää vaste irti petauksesta alta, sivuilta ja edestä ei siis tunnu järkevältä. Vetäisisinkö siis koko palikan joka suunnalta kiinni, vai jättääkö edes sivut irti?



Ulkomaan foorumeilta löysin tuollaisenkin hybridin, jossa vaste on teipattu irralleen alta ja sivuilta, mutta makaa kuitenkin suoraan pilarissa kiinni. Minusta ei vaikuta loogiselta, mutta mitä sanoo raati?



http://rs1133.pbsrc.com/albums/m582/CZ550/Preperation-of-the-recoil-l-1.jpg?w=480&h=480&fit=clip">

[Perkeleen_Luoma]

Mä ainakin petaisin ympäri kiinni. Petauspilari vasteessa kiinni. Pilariin tasan pultin mentävä reikä. Petauksen jälkeen reikä 0.5-1.0mm suuremmaksi.

[ALa]

Yksi L579 tullut pedattua siten, että vain vasteen etureunaan laitoin parikerrosta maalarinteippiä. Sovitus on näin hyvinkin jämpti ja raudat pitää asettaa tasan oikeassa asennossa tukkiin jo menee paikalleen.

[Perkeleen_Luoma]

Jos löytyy dremeliä yms. niin tilaa voi tehdä myös jälkeen päin.

[espo]

Petauksellahan kaksi tarkoitusta. Ensinnä asemoida raudat tukkiin, eli oikeaan asentoon ja ilman jännityksiä. Oikean asennon kannalta ei tarvita pedattuja tukipintoja rekyylivasteen osalta muuta kuin se taaksepäin oleva rekyylivoimia vastaan ottava pinta, jos raudat pedattu muualta kohdilleen kiristyspisteiden väliltä silleen että ei klappia. Jos muualla ei sopivia pedattavia tukipintoja ole, niin silloin se rekyylivaste voi olla järkevä paikka mihin valetaan massalla tiukkaa sovitusta muuallekin kuin sille rekyyliä vastaanottavalle pinnalle, ei järkevää muulloin. Pitää siis ajatuksella katsoa missä niitä tukipintoja aktion muodon mukaan on, ja onko niiden kohdalla tarpeeksi tukea tarjolla pedata aktio ja tukki niiden kohdalta. Se jännityksettömyys vaikeampi tutkia, mutta varmaan järjellä muiden juttuja lukien selviää miten pedata ettei synny aktiota kiristettäessa jännitystä, JRu:n tapa laittaa epoksia piipun alle ennen massan kovettumisen odottamista ollee varma tapa toimia oikein.  



Se toinen petauksen tarkoitus, tai oikeastaan pilarien käyttäminen petauksessa, on estää heikkoa tukkimateriaalia, esim. puuta puristumasta kasaan rautoja kiristettäessä. Tässä tapauksessa, kuten muissakin mausermatkinnoissa, alarauta yhdistetään pystypilarin(holkin) avulla ylärautoihin, ja jos puut jää löysälle tästä huolimatta, eli puristus on huono, tarvitaan toimenpiteitä, joihin reseptejä löytyy taaskin googlaamalla...



Sinun tapauksessasi luultavasti tukin kovertaminen ja asennon korjaaminen johtaa helposti tuohon tilanteeseen että alaraudan ja aktion sekä tukin välinen sovitus siten että kaikki on sopivan kireällä, vaatii sovittelua, eli viilaamista, hiomista, mittamista, kokeilua, johon ei pelkkä ylärautojen petaaminen auta, koska esim. se pystypilari tullee kiinni aktioon sekä alarautaan. Pilarien kanssa pitää saada aikaiseksi tilanne, jossa pilari on liimattu tukkiin, mutta asetta kasattaessa se ei saa ottaa molemmista päistä kiini rautoihin, vaan kiinnitysruuvin kireydellä säädettään kiinnityksen tiukkuus, ei siten että pilari kiristetään ruuvivoimilla ja apinanraivolla väkisin niin kiinni moilemmistapäistä kuin voimia löytyy, ja siltikin huonon sovituksen takia jää klappia. Ja jos pilari on osa aseen normaaleja rakenteita, sitä ei edes voi liimata tukkiin petausmassalla, vaan on keksittävä joku vähäisempi ratkaisu kuin pilaripetaus, tai jopa jätettävä ase petaamatta.  Tämä vastaustyyli ei siten ollut sinulle suunnattu, vaan jos aihetta lukisi joku joka ei ole yhtään selvillä miksi pedataan ja laitellaan pilareita tai ei laitella.

[EVP]

Joo. Teoriassa petaus on hyvinkin tuttua, käytännön toteutuksia takana yksi.



Muuten puhut minusta ihan asiaa, mutta en ymmärrä alkuunkaan mitä haet tuolla viimeisellä kappaleella. Eikö pilaripetauksen idea nimenomaan ole luoda täysin kokoonpuristumaton, joka irrotus/kiinnityskerralla samalla tavalla kiinnittyvä pohja rautojen kiinnitysruuveille? Eli ruuvien momentilla ei pitäisi juuri olla vaikutusta osuntaan. Ja puu saa sitten elää siinä ympärillä omaa jännitteetöntä elämäänsä, ollen ankkuroituna petauspilareihin vain epoksilla liimattuna, ei kasaan puristettuna.



Tämän petauksen ajattelin nyt sitten toteuttaa pilareilla, ja siten, että petaan rekyylivastimen ympäriinsä tukkiin kiinni. Jos tuntuu sitten kiinnittäessä olevan liian tiukka sovitus, teen dremelillä lisätilaa vasteen eteen.



Ja tottakai myös alarauta on pedattava, kun kerran rautojen asentoa puissa muutetaan. Petaan ensin lukkopiipun ja pilarit kiinni piippukourusta tukien. Kun yläkerta on kovettunut ja viimeistelty, petaan alaraudan erikseen. Sen pitäisi asettua oikein, kun poistaa sopivasti puuta ympäriltä, ja vetää sen pilareihin kiinni aseen omilla kiinnitysruuveilla.

[Koheltaja]

Alarautaa en ole pilaripetauksessa erikseen pedannut jos alarauta on muuten kohdallaan.

[EVP]

Mulla tosiaan niin ylä-, kuin alaraudatkin on istutettu tehtaalla vinoon. Nyt kun kerran petaa, niin oikoopahan samalla nekin.

[Koheltaja]

Siinä tapauksessa alaraudan petaus kannattaa. Kerran petasin Tikka 551 Sporterin (6 sulkuolkainen proto) missä alarauta oli 3mm liian takana, siinä joutui petaamaan molemmat samalla reissulla.