Aseen petaus

[keitsu]

Moro,



Nyt kävi sitten sillätavalla, että ase tarvii petauksen. Ihmettelin aikoinaan hylsyn täyssupistus threadissa miksen saa 10g scenua osumaan. Vikahan ei taida olla luodissa vaan aseessa. Purin jokin aika sitten aseen osiin, ja huomasin kaksi seikkaa. Piippu oli ottanut kiinni pippukouruun ja tarpeeksi kireelle kiinnityspultit kiristettyä, lukko alkoi kanittamaan. En tiedä johtuisko kanitus lukon vääntymisestä vai taaimmaisen kiinnityspultin pituudesta, mutta jokatapauksessa aseelle pitää tehdä jotain.



No, ase kun on tehtaan jäljiltä, niin ajattelin pedata sen. Piippukourun kerkesin jo avartaa, joten mitään peruuttamatonta en ole vielä kerennyt tekemään. Nyt sitten niitä kyssäreitä.



Jos ryssin petauksen pahasti, löytyykö aseseppää joka voi korjata jäljet?



Ajattelin tehdä massapetauksen, eli ainetta koko lukkorungon alle. Mikä olis sopiva ainevahvuus? Itse olen ajatellu paria milliä, riittääkö? Ja tarviiko kiinnitysreikien/rekyylivasteen lähettyville enemmän tavaraa?



Lisäksi olen ajatellut laittaa tuen patruunapesän alle 2-3 cm matkalle. Tämähän ei pitäis vaikuttaa värähtelyyn paljoa, mutta tukis piippua joten lukkorunko ei olisi niin paljon jännityksissä?



Lisäksi tuo rekyylivaste nostaa muutaman muun kysymyksen. Kyseessä on Tikka M558 kaliberissa 308, eli rekyylivaste on sellainen L muotoinen alumiini joka on käännetty L sakara alaspäin. Eli jos tuota L kirjainta kääntää 90 astetta myötäpäivään, niin saadaan sen palikan asento. Ymmärsinköhän tuota itsekkään  



Käsittääkseni ainakin tuon vasteen alapuolelle pitäis jäädä tyhjää tilaa, jotta kiinnitysruuvit kiristää vasteen tiukasti petausta vasten.



Mutta miten on sitten vasteen etupuolelta (piipun puoli). Alkuperäinen sorvaus on sen verran väljä että tilaa on sielläkin. Onko petauksella tässä asiassa merkitystä, eli pitääkö tehdä mahdollisimman tiukka petaus myös vasteen etupuolelle?



Ja sitten tuon L kappaleen takaosa lukon alta. Pitääkö siinä olla tyhjää, kuten on alkuperäisessä sorvauksessa? Vai toimisko tämäkin pinta rekyylivasteena sakaran lisäksi?



Ja entäs tuo taaimmaisen kiinnitysruuuvin seutu. Haittaako jos sekin ottaa rekyyliä vastaan? Eli petaus on niin tiukka kuin mahdollista. Vai ottaako se siltikään rekyyliä vastaan?



Ja viimeinen kysymys ennen seuraavaa. Oletteko jättäneet alkuperäistä ainetta lukon alle että lukko saataisiin mahdollisimman samoille paikoille? Vai onko joku muu näppärä tuki systeemi? Piipun allehan tarvii tuen, että keskitys jne on kohdallaan kun petaus on valmis.



Alaosan lipaskaarta en taida pedata, kun se on muovista. Lisäksi petausmassana meinasin käyttää lasikuitupakkelia. Kunnollista petausmassaa kun en mistään löytänyt ja nyt olis kova into värkkäillä. Kestääkö se, siitä en tiedä, mutta pitää tehdä joku koepallukka ja arvioida tilanne sen mukaan.



Kiitokset etukäteen vastauksista! Syy miksi kysyn asiaa täältä enkä esim metsästys netistä on se, että todennäköisesti siellä ensimmäinen vastaus on että vie ase asesepälle.



Mulla vaan on ollut sellainen motto, että minä teen mitä haluan ja muut tekee mitä osaa  :wink:

[john]

Mottosi on hyvä, tekee elämästä mielenkiintoisemman.



Mutta petauksesta sen verran, että olen itsekin jättänyt piipun alle n. 3-4 sentin petauksen. Muu petaus on tehty siten, että lähes kaikki kohdat joihin aktio ottaa tukissa kiinni "täyteen" petausmassaa ja ruuvipuristimella aktio kiinni tukkiin. Kuivuttuaan olen sitten työstänyt ruuvien kolot auki ja poistanut ylimääräisen massan mm. rekyylitapin alta. Muista rasvata raudat ennen petausta, jottei liimaudu kiinni. Olen käyttänyt plasticpaddingin lasikuitumassaa ja hyvin on toiminut, kova ja riittävän sitkeää, jottei murene rekyylistä.

[JpL]

Itsekin olen tuon petauksen kanssa aikaisemmin paininut. Jos saan ehdottaa, ehdotan kuitenkin asesepän palkkaamista tekemään työn. Petaaminen ei nimittäin maksa kovin kummoisia, ja yleensä sille tulee jonkinlainen takuukin. Jos kuitenkin tuntuu siltä, että sen osaat tehdä, tee ihmeessä. Itselläni tuli aikoinaan ilmataskuja yms. massan alle jne. ja raudat klappasi. Olen kai vain liian laiska ja hutoiva. Jos teet itse, TM:n ohjeet ovat todella hyviä. Ruuvipenkki on oikein kätsä tapa puristaa raudat puuhun. Tota, onko toi Tikka M558 se classic-malli?

Yst. T: J

[Koheltaja]

Aseen petaus kuuluu siihen kategoriaan että petauksia on yhtä paljon kun on petaajiakin ja laatuvaihtelut sekä onnistumiset sen mukaisia.



Itse olen tätä petausta harjoitellut jo vuosia ja jokaisella kerralla oppii jotain uutta jolla saa petauksen laatua/toimivuutta parannettua ja tosiasia on se että halvalla ei saa teetettyä luotettavaa ja toimivaa petausta kuin tuurilla. Lähdetäämpäs hiukan tarkastelemaan miten itse teen petaukset nykyään.



Tukista poistan lukkokehyksen alta sekä reunoilta puuta pois mahdollisimman paljon siksi että lukkokehys saadaan täysin irti puusta ja silloin puu saa rauhassa elää omaa elämäänsä lämpötilan ja kosteuden muuttuessa kuitenkaan vaikuttamatta aseen käyntiin/osumapisteen siirtymiseen. Lukkokehyksen alta puuta poistetaan 5-6mm ja kolottuun puuhun porataan 5-6mm poralla 5-6mm syviä annkkurointireikiä. Kun poistat puuta kehyksen alta niin jätä kiinnitysruuvien reikien ympärille 3-4mm puuta että raudat ei tule "putoamaan" liian alas vaan asettuu samaan korkeuteen kuin ennenkin. Samalla tarkistetaan että piippukouru on riittävän avara eikä piippu pääse osumaan tukkiin mistään kohtaa, jos osuu niin puuta pois tarpeen vaatiessa.



Jos tukki on vanha ja öljyllä kyllästetty niin asetonilla poistetaan mahdollinen öljy pedattavilta pinnoilta ja tukki suojataan maalarinteipillä niiltä osin mihin petausmassaa ei haluta. Samalla raudat puhdistetaan ja vahataan carnabu vahalla sekä pintaan levitetään irroituskalvo (alkoholilateksi) rautojen irtisaamisen varmistamiseksi. Jos lukkokehyksessä on taaksepäin kapenevia pintoja niin näihin pintoihin laitetaan teippiä siksi että ne tulevat olemaan jatkossa petauksesta irti niin että ainoa pinta joka tulee ottamaan rekyyliä vastaan on rekyylivastimen takapinta. Myös mahdolliset kolot kannattaa täyttää muovailuvahalla ennen rautojen suojausta.



Massana olen käyttänyt West-Coatingin juoksevaa epoksia ja sen soseuttanut "piituhkalla", näitä molempia saa venetarvike liikkeistä, sekä värjännyt massan värikaupasta saatavalla pigmenttijauheella saman sävyiseksi kuin tukki on. Tämän jälkeen massa laitetaan tukkiin pedattaville pinnoille riittävästi mutta ei liikaa, myös patruunapesän alle 3-5cm matkalle ja asetellaan raudat paikalleen ja kiristetään omilla ruuveilla sopivan höllästi mutta kuitenkin niin että raudat asettuu kunnolla paikalleen, piippun pitää "levätä" luonnollisesaa tilassaan eikä piippua saa tukea mistään kohtaa tukkiin vaan sen tosiaan pitää olla tukista irti. Tämän jälkeen annetaan petauksen kuivua kaikessa rauhassa niin että ase on vaakatasossa niin että piippu asettuu luonnolliseen asentoon.



Massan kuivuttua raudat irroitetaan ja tukista poistetaan ylimääräiset massat pois ja tarkastetaan että petaus on onnistunut ilman kuplia ja että massaa on joka paikassa niin että tyhjiä koloja ei ole jäänyt minnekkään. Rekyylivastimen alta poistetaan massaa muutama milli niin että rekyylinvastin ei pääse pohjaamaan ruuveja kiristettäessä.



Tämän jälkeen porataan kiinnitysruuvien reiät auki pari milliä suuremmalla terällä ja laitetan raudat ruuvit paikalleen, samalla tarkastetaan ruuvien linjaus ja se että ruuvit ei saa mistään kohtaa osua petaukseen/tukkiin. Jos ruuvit ei asetu 90 asteen kulmaan lukkokehykseen nähden niitä kiristettäessä niin silloin pitää pedata alarauta/muovi niin että ruuvit ovat linjassaan eikä ne kanita mihinkään suuntaan. Tämän jälkeen alitetaan romppeet paikalleen ja kiristetään ruuvit, jos ruuvit kiristyy loppuvaiheessa niin että kiristettäessä ruuvi pysähtyy kuin seinään niin silloin ollaan petauksen onnistumisessa oikeilla joljillä ja taas jos ruuvit ikäänkuin "venyy" kiristettäessä niin silloin petaus on joltain osin epäonnistunut. Myös kun ruuveja kiristetään/löysätään niin laitetaan sormi tukin nokkaan niin että sormi koskettaa tukkiin ja piippuun, jos ruuveja kiristettäessä piippu nousee/laskee niin silloin petaus menee uusiksi koska epäonnistunut petaus vääntää lukkokehystä/tukkia ruuveja kiristäessä. Onnistuneella petauksella ruuvien kiristys ei liikuta piippua korosuunnassa mihinkään ja ruuvien kiristystuntuma on sellainen että kun ruuvit alkaa kiristymään niin kiristystuntuma ei veny vaan stoppaa laakista. Onnistuneessa petauksessa ruuvien kireys ei vaikuta ,eikä saakkaan vaikuttaa osumapisteen muutokseen tai käyntiin vaan aseen pitää käydä samalla tavalla samaan paikkaan oli taaimmainen ruuvi kiinni tai ei. Jos petaus on todettu onnistuneeksi niin suojateipit poistetaan ja petaus viimeistellään sekä raudat puhdistetaan ja ase kasataan, tämän jälkeen mennään ampumaradalle toteamaan että mikä meni pieleen..



Huolellisessa petauksessa menee aikaa helposti 5-8 tuntia jopa ammattilaiselta ja joskus homma pitää tehdä pariin otteeseen että lopputulos on sellainen kuin pitääkin, petaus joka on tehty toimivaksi maksaa helposti 200-250€. Itse suhtaudun skeptisesti näihin 50€ petauksiin, monesti niilläkin käynti saattaa parantua mutta kuinka paljon se parantuisi jos petaus tehdään kerralla toimivaksi?



Tässä jotain pohjatietoa lyhykäisesti, valitettavasti aika ei tällä hetkellä riitä syvällisempään kirjoitteluun koska kiirutta pukkaa ja jotain varmaan jäi kertomattakin. Missään nimessä kertomani tapa ei ole ainoa oikea mutta hyväksi todettu muös muiden toimesta. Yrittäkää saada jotain tolkkua epäselvästä tulkinnasta...

[keitsu]

Toi Tikka on M558 Standard. Eli ihan perus metsästys pössykkä.



Mutta siihen petaamiseen. Joku aseseppä vois tehdä asian varmasti paremmin kuin minä, mutta kun mulla pitää vain saada kaikki tehtyä ite.   Ja tietää ainakin ketä syyttää jos homma menee pieleen.



MIetin noita TM:n ja Koheltajan kommentteja. Piippu tosiaan pitää olla tukematta kuivumisen aikana, koska muuten se todennäköisesti vääntää lukkorunkoa ja taas mennään mettään. Lisäksi noilla ruuveilla kiristäminen kuulostais paremmalta, koska näin varmisuu ainakin se että raudat menee suhtkoht samoille paikoille kuin ennen petausta. Elikkä patruunat nousee lippaasta kuten ennenkin jne... Petausmassana mulla on nyt toi plastic paddingin lasikuitu pakkeli, eli varmaankin samaa ainetta mitä TM on käyttänyt.



No, mitäpä tuosta sen enempää ihmettelemään. Taltta käteen ja hommiin. Kuhan muistais vain pysähtyä miettiin tekemisä silloin tällöin.

[JpL]

No niin. Se juuri. Popular oli se toinen, continental se paksupiippuinen jne? Mä luulen, että ton Standard mallin kanssa (mulla oli aikoinaan samanlainen) käynnin kanssa saattaa riittää vain se, että pidät raudat irti puista ja ruuvit kireällä. Onko sittenkään käynti paljoa sen kummempi? En tietysti tiedä, mutta ainakin oman Standard-mallin kanssa käynti oli sellainen, ettei siihen kovin paljoa kannattanut vääntää petauksia yms. Paitsi kyllä myöhemmin teetin siihen Sakolla rosteripiipun, joka pedattiin siellä (olisi kannattanut vaihtaa koko ase ja maksaa väliä sekin piipunvaihtosumma, olisi saanut Sakon Targetin) Eikä käynti sittenkään ollut mikään erityinen. Se niittasi sataselta n. 1.5-2 MOA kasaa, vaikka kuinka väänsi latausta ja optiikkaa. Tämä on sitten ainoa kokemus, mikä mulla on mallista 558.

Sittemmin palasin takaisin uskollisesti Tikkakoskella tehtyihin Sporttereihin, eikä ole tarvinnut ihmetellä. Tukki on noissa M55:sissa ja M65:ssa vähän kohelo, mielestäni, mutta raudat on hyvät, ja lukkoa monet asesepät pitävät yhtenä parhaimmista. Jalonen on siitä parempi, että se on "jytkympi" eli ei elä niin paljoa.

En tiedä. Tosin saattaa olla, että itselläni oli ns. maanantaikappale. Tai peräti perjantain viimeinen  :lol: Ainakin kohdallasi toivon niin.



Pieni lisäys tuosta tukemisesta: Mikäli puristat raudat tukkiin suhteellisen kevyesti lukon yläosasta-tukin rekyylivastimen kohdalta alhaalta, pitäisi tulla aika tiivis paketti. Järsi puuta rohkeasti pois piipun alta. Itse annoin asesepälleni ohjeet 5 millin raon jättämiseen piipun ja tukin väliin. Aivan sama, mitä roskaa metsässä rynnimisestä jää, varmasti on vapaastikelluva piippu. Lukko on pedattu kiinni n. 3-4 sentin matkalta puihin, ja loppu kelluu sekin.

Yst. T: J

[west]

taltan tilasta oiva apuväline dremel tai mikä hyvänsä suurikierroksinen kaiverrin,millä puuta poistaa.

[keitsu]

Dremel olis kaapissa, mutta kun se "kuulemma" sotkee niin paljon. Ja en tosta siivouksesta tykkää niin paljon, että sitä vapaaehtoisesti tekisin  :lol:



Mietin itekin sitä, että josko varmistais vain että piippu on kunnolla irti puista, mutta sitten päätin että tuota petaustakin pitää kokeilla.   Voip olla että en saa tuota juurikaan tarkemmaksi, mutta yritetty ainakin on. Ja kyllähän tolla vielä hirven kylkeen osuu vaikka pitäis pelkkiä rautoja käsissä.



Luulen että tuolla aseella pitäis päästä kyllä jonnekin 1MOA.n tarkkuuksiin. Ainakin olen joskus päässyt. Tukkihan on mikä on, mutta en viitsi sitä ainakaan ulkoisesti alkaa muokkaamaan. Tiedä vaikka joskus myisin tuon ja investoisin kunnon kivääriin.



Onhan tuolla nurkassa tosin ikuisuusprojektina tukin alku noihin rautoihin. Pitäis vain saada kunnon askartelutila jossa vois viimeistellä sen. Joskus aikoinaan teetin siihen sovituksen ja petauksen asesepällä. Nyt kun katson petauksen jälkeä, niin petaus ei ainakaan ole sellainen mitä haluaisin. Raudat on pedattu melkein vain ruuvien kohdalta, rekyylivasteen alta ei ole otettu tavaraa petauksen jälkeen pois jne.... Että siinä on mun kokemus noista asesepistä. No kyseinen hemmo ei tee enään niitä hommia... Silloin vain en tiennyt noista asioista yhtikäs mitään, joten ei ollut paljon varaa valittaa. En oo varma tiedänkö vieläkään, mutta luulen jonkinverran perillä asioista olevan ja voihan nuo petaus jutut korjata.



Mutta miksei tuollainenkin petaus voisi toimia jos sen tekis kunnolla.



No, pitää palata veistämään tuota tukkia, josko viikon sisään sais sen massaa vaille valmiiksi.

[jyri.h]

JpL:

Minkä kaliiperinen sun M558 on? Melko vaatimaton tarkkuus kyllä jos ei 1MOA kasoihin pysty sataselta edes piipunvaihdon jälkeen. Vai onko mulla sitten paras mahdollinen yhdistelmä, ohutpiippuinen M595 .222 pystyy ainakin 3 tehdaspaukulla alle MOA:n toistuvasti 150m. Itseladatuilla 0.55MOA; 8x3lks ka. 23,9mm. Ase on suoraan paketista.

[Koheltaja]

Käytä vaan sitä remeliä tukintyöstöön, teippaat pölynimurin letkun piippukouruun kiinni niin ei ole sen jälkeen pölyongelmia ja homman voi tehdä melkein missä vaan.



Annoit juuri aika loistavan esimerkin minkälaisia petauksia näiltä markan sepiltä saa, monesti luullaan että kun sinne jotain kittiä johonkin kohtaa laitetaan niin silloin ase on pedattu. Taas toisaalta jos kyläseppä ei koskaan ole edes nähnyt kunnollista petausta niin ei häneltä silloin voi sellaista edes vaatia, tai jos on nähnyt niin on katsonut kunnollisen petauksen olevan liian työläs ja silloin tyydytään vain kitin levitykseen ja rautojen asennukseen.

[JpL]

.222 rem. En saanut irti kuin 1 MOA käynnin edes Sakon piipun vaihdon jälkeen.

[keitsu]

Joo, kyllähän sitä dremeliä ja muuta sähkövimpainta joutuu vängälläkin jossain välissä käyttämään, mutta yritän nyt alkuvaiheessa pärjätä tuolla taltalla. Toivottavasti vaan sormet pysyy ehjänä.



Toivottavasti tuon massan voi värjät. En kylläkään näe mitään syytä miksei, onhan sitä värijauhettä pistetty vähän sinne sun tänne.



Huomasin nimittäin semmoisen asian tuosta tukista, että takavaste ei ottanut kiinni tukkiin (ainakaan minun mielestä), vaan lukon alapuoli. Eli puuta pitää poistaa aika reippaasti ja läheltä lukon takaosaa. Ja jos kaiken puun meinaa ottaa lukon alta pois, lukuunottamatta ruuvien ympäriltä, massa voi näkyä ulospäin rautojenkin ollessa kiinni. Ja Jotta homma näyttäis ulospäin hyvältä värjätähän tuo massa pitää.

[west]

massan värjäys:



esim epoxin värjäys on tosi helppoa.

värikaupasta vaan värijauhetta maun mukaan.sekottaa ensin epoxin(molempia aineita yhtä paljon) ja vähän jauhetta niskaan ja sekottaa sen hyvin.



epoxiin voi sekoittaa vaikka kalastusliikkeitten myymää "fosforoivaa" jauhetta(jauhe kannattaa ensin varmistaa kaupan veskissä tai jossain muussa pimeässä paikassa,että se tosiaan hohtaa pimeässä.)sitä kun sekottaa epoxiin saa esim.haulikon jyvä näkymään pimeässä.väläyttää vaan fikkarista valoa,niin jo alkaa hohtaa.



se oli vaan esimerkki. kyllähän sitä mielikuvituksen kanssa voi käyttää moneen tarkotukseen

[keitsu]

Joo, jauheet on jo ostettu. Saas nähdä vain saanko massasta ruskeaa kun se alunperin on sinistä. Fosforoivaa en siitä kuitenkaan aikonut tehdä, vaikka aika pornon näköinen vois tullakin.  

[Koheltaja]

Toi fosforoiva jauhe oli tosi hyvä vinkki, heti alkoi mielikuvitus jylläämään siitä mihin kaikkeen sitä voisi soveltaa