Poliisin näkövinkkelistä asia on suht simppeli. Poliisin tehtävä on arvioida, onko hakija sillä hetkellä kun asetta hakee sovelias sen hallussapitoon (lupahaastattelu, rikosrekisterin tarkistus, onko entisiä lupia, onko tullut tietoon mitään hallussapitoon vaikuttanutta sairautta(tämä tirto menee lääkäriltä automaattisesti, esim edesmennyt pappani sai kirjeen kun oli aivoinfarktin takia sairaalassa että sairaus tullu tietoon)). Tämän jälkeen katsotaan hakeeko järkevästi asetta, esim bmgtä oravanmetsästykseen. Jos puhutaan tulivoimaisista sotilaskaliipereista, pitäisi lämäri olla listan viimeisenä ja 223/308 kiellettyjen kärjessä. Aseiden koko, patruunan paino ja rekyyli tekee sen, että pikkukaliipereilla teet vahingoittamistarkoituksessa paljon enemmän pahaa jälkeä.
Pitänee lisätä sekin, että rangaistus on aseenomistajalle aina pahempi kun tavan siviilille, joka asettaa kansalaiset epätasa-arvoon. Käytännössä samasta rikkeestä voit saada tismalleen samat sakot, mutta viedään vielä usean tuhannen euron edestä omaisuutta. Tasapuolisuuden nimissä pitäisi ei aseomistajalta viedä valuuttaa tai muuta omaisuutta samassa suhteessa.
Mielenkiintoista sekin, että vaikka pistoolit ovat olleet jo Jokelasta asti todella tiukan prosessin alla, eikä esim 22lr pistooleja myydä kuin pari kpl vuodessa taikka 6.35 taskuasetta saa enää ollenkaan, tuppaavat nämä aseet ja kaliiperit olevan henkirikoksen tekovälineenä ampuma-aseista aivan kärjessä. Onkohan yhtääkään tapausta Suomen rikoshistoriassa, että lämärillä olisi murhattu toinen siviili? Ei tunnu olevan.
