Maakuntajoukot

[mamannon]

Miten ja kuka noihin joukkoihin voi hakea? Ja millä ehdoilla niihin joukkoihin kuulutaan?

[Mr X]

Googleta hakemus maakuntajoukkoihin, täytä se ja postita oman Sotilasläänin Esikuntaan. ainakin Oulun läänissä homma toimii näin

[mika]

kannattaa lähetellä tonne niitä kyselyjä. http://www.mil.fi/maavoimat/joukot/helsle/yhteystiedot.dsp">http://www.mil.fi/maavoimat/joukot/hels ... tiedot.dsp">http://www.mil.fi/maavoimat/joukot/helsle/yhteystiedot.dsp

[FelisLeo]

Tuli tässä niitä viime viikon kypsään ikään ehtineitä kaljamahaisia kaakkeja muistellessani, että onko maakuntajoukkoihin jotain kuntovaatimusta ja terveystarkastusta? Ainakin kaiken järjen mukaan pitäisi olla, mutta osanottajien fyysinen olemus laittoi miettimään.



Meidän poppoolla piti kuntoindeksin olla Cooperin ja lihaskuntotestin jälkeen vähintään 4,0. Minulla taisi olla 4,2 juoksutuloksella 2790m ja punnerruksia taisin tehdä minuutissa 58kpl. Valitettavasti huono puristusvoima tiputti kokonaistulosta. Laboratoriorottien fyysisen kunnon vaatimukset ovat siis samat kuin metsien nurmiporajääkäreilläkin.



Tietysti kuntoindeksi suhteutetaan ikään, mutta rapia 15-20 kilon ylipainosta kielivä kaljamaha antaa kyllä viitettä siitä, ettei indeksi 4,0 välttämättä täyty... Itse olen siis 27-vee eli aivan teinipoika vielä.



Toinen juttu on sitten tuo miehistöpula. Jos joku on käynyt kultaisen 60-luvun alussa RUKin niin välttämättä ne taidot eivät ole enää niin tuoreena muistissa. Voisi siis olla peliliike laittaa koulutuksen aluksi kaikkien natsat samaan koppaan ja katsoa sitten vaikka kolmen kuukauden koulutuksen jälkeen kuka mihinkin hommaan laitetaan.



EDIT: Nyt siis ei ole tarkoituksena väittää, että jokainen maakuntajoukkoihin hakenut on keski-ikäinen ruutiukko tai kaljamahainen kaakki.

[HJu]

Taitaapi PV:llä homma mennä silleen että ansaittu sotilasarvo on mikä on, ellei sitten itse tötöile vähän enemmän. Kyllä sitä varusvarastollekin pari upseeria aina tarvitaan :-)



Mitenkää haluamatta vesitää maakuntajoukkojen perusideaa niin vaikuttaa valitettavasti siltä että koska kovia kertausharjoituksia ei järjestetä riittävästi (liian kallista ja työlästä) niin järjestetetään jotain korvaavaa toimintaa joka on halvempaa ja helpompaa. Onko se yhtä hyvää jää nähtäväksi.



Kun paperilla on valmiina 30 vartiokomppaniaa niin sitten voidaan taas sodanajan joukoista vähentää vastaava tai isompi määrä väkeä "tarpeettomana." Lopetettiinahn meiltä panssariprikaatikin tässä hiljattain "vanhanaikaisena".



Systeemi ei ole aktiiviressujen vika vaan aivan muiden tahojen. Alasajo on kovassa vauhdissa. 15 vuoden päästä ehdotetaan että Suomen ilmapuolustuksen voisi hoitaa Norja ja maapuolustusta ei tarvita kun on niin superior ilma-ase käytettävissä. Ei tarvitse katsoa kuin Ruotsiin niin näkee miten hölmöjä ideoita syntyy kun poliitikot pääsee päättämään ilman mitään vastavoimaa.

[SO]

Tällänen osu silmään:

http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id69386.html">http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id69386.html

Miespula koskee nimenomaan kiväärimiehiä,etc....

Kannattaisko hakea? Onko täällä mielenkiintoa asiaa kohtaan?

Osaltaan varmaan kiväärimiespula johtuu siitä että ei tiedetä mihin sitoudutaan. Ainakin etelässä kun oli vuosi takaperin rekrytointi niin ei pystytty vastaamaan mihin maakuntajoukkoihin liittymällä sitoutuu ja mitä se on käytännössä. Ainoa porkkana oli että saa maastohousut kotiin. Paljon asiallisia kaljamahaisia jääkäreitä on jäänyt kotiin maakuntajoukoista vaikka ovat erittäin maanpuolustushenkisiä ja mukana reserviläistoiminnassa. Tosin niille miehille ei ole tärkeintä taktisuus, ei viimeiset varusteet eikä ylennykset. Luulen että pahkiksesta tai sissitaitokilpailusta moni saa enemmän irti kuin maakuntajoukoista, riippuu mitä haluaa ja mikä on tarkoitus. Monille nämä ressutapahtumat on ainoa keino ylläpitää res-taitoja kertausten vähennyttyä.



Onkohan se laki jo valmis maakuntajoukoista ja toimenkuvasta?

[Homer]

Ainoa porkkana oli että saa maastohousut kotiin

Ja niitäkään ei voi käyttää kuin ko. harjoituksissa

Miehistöpula johtunee siitä, että asiasta kiinnostuneet ovat olleet aktiivisia jo intissä ja ovat siksi aliupseereita tai upseereita. Harvemmilla iskee kiinnostus vasta myöhemmin. Tunnen toki niitäkin jotka ovat lusmuilleet intin nopeasti läpi ja innostuneet touhusta myöhemmin, vasta vuosien päästä.

Onhan varmasti niitäkin upseereita ja aliupseereita joita ei enää kannattaisi laittaa arvonsa mukaiseen tehtävään. Uskon että valintaa suorittava henkilöstö erottaa kyllä jyvät akanoista. Minunkin mielestäni voisi tehtävät laittaa jakoon osaamisen perusteella eikä nappuloiden ja väkästen mukaan. Eikä haittaisi vaikka maakuntajoukoissa olisi sellainen erikoisjoukkuetyyppinen rakenne ts. ryhmä täynnä upseereita ja aliupseereita. Niin se vain kuitenkin on, että sotilasarvo on se mikä se on ja tehtävä tulee sen mukaan, jos jotain tehtävää tulee.

[KRi]

Noo, miehistöä tai ainakin minua innostaa erilaiset ammunnat ja harjoitteet. Ylennyksiä ei voi kauheasti tulla, mutta esim jotain suoritusmerkkejä tai tasoja voisi. Se onkin kumma ettei reserviläisenä voi enää saada esim ammuntamerkkiä!



Oleellista on myös harjoituksen sisääntulon ja kotiutumisen sujuvuus, ruokailu sekä ajankäyttö. Se miten niitä toteutetaan mikä voi vaikuttaa ulkoisesti särmältä ei sitä itse koettuna enää tunnu niin kivalta. Johtajilla voi olla puuhaa mutta miehistön se pitää asiat tehdä, odottaa, seistä ja suorittaa. Monesti asioita tiivistetään viikonloppuun liikaa. Tavallaan sitä aikaa on odotteluun asti, mutta suuremman porukan läpivienti eri rasteilla on vaikea pitää tehokkaana. Rastien mielekkyys on niin ja näin jos niistä ei osata tehdä ollenkaan todenmukaisia. Esim erittäin tärkeä haavoittuneen paikkaaminen tuntuu olevan aina sama tehtiin sitä missä vaan. Se menee liki pelleilyksi sen kreppipaperin kietominen. Ei meistä lääkintämiehiä tehdä, mutta ei se haavoittuminen tapahdu aina elokuvien tapaan käteen ammuttuna ja lihashaavana. Samaan aikaan on monesti tilanne päällä ja sitten vapaa vuorossa olevien pitäisi harjoitella jotain tehtävää. Käytännössä jos näitä sitten on paljon niin ei oikein kumpikaan toimi, tai motivoi. Liian usein tavoitteita ei tuoda millään lailla esiin, ei päätön harjoittelu tuo mitään, yhtä hyvin ne voi sitten saman tien unohtaa.  



Mun kokemukset on siis paikallisosastosta. Varusmiehenä saadut asento - lepo komennot ei myöskään muutaman vuoden päästä aikuisiällä enää motivoi. Tätä ei pidä ymmärtää niin etteikö miehistökin toki ymmärrä senkin tarpeellisuuden - silloin kun on asiaa. Sikäli paikallisosasto toiminta piirun verran rennompana oli itselle ainakin mielekkäämpää. Molemmille tasoille on mun mielestä tarve olemassa.



Tässä kun ei enää ole ihan vasta kotiutettu niin iän myötä kaljamahaa voi tulla. Yhdessä harjoitteessa en muista oikeen mikä se tilanne oli, kun joku ihmetteli että kuinka PV meihin reserviläisiin luottaa (taisi olla oikean liikenteen ohjaus tehtävä). Joku vastasi napakasti että tietenkin luottaa, sehän jopa perustuu meihin! Eli tämä pitäis muistaa ettei ole liian elitistiset ajatukset kaljamahoista, armeijasta tai puolustusvoimista. Mutta eiköhän tää miehistö ongelma ajankanssa ratkea. Rekrytointia pitäis varmaan parantaa ja kohdistaa suoraan varusmiehiin. Sekä miettiä mikä menee pieleen kun juuri kotiutetut varusmiehet eivät kiinnostu. Yhtä hyvin toisinkin voisi näet olla!!

[mika]

Toinen juttu on sitten tuo miehistöpula. Jos joku on käynyt kultaisen 60-luvun alussa RUKin niin välttämättä ne taidot eivät ole enää niin tuoreena muistissa. Voisi siis olla peliliike laittaa koulutuksen aluksi kaikkien natsat samaan koppaan ja katsoa sitten vaikka kolmen kuukauden koulutuksen jälkeen kuka mihinkin hommaan laitetaan.

Mielenkiinnosta kysyn, että miten nämä arvomerkit tulisi sitten jakaa? Mitkä ovat ne ominaisuudet jotka tulisi olla, jotta kelpaa aliupseeriksi tai upseeriksi? Käsittääkseni kumpaankaan ei sinällään opiskella vaan henkilöillä on luontaisia ominaisuuksia miksi heidät on valittu johtajiksi. Stressinsietokyky on varmaan yksi päätekijöistä mikä korostuu. Voin olla tietysti väärässäkin. Eikö ne jotka ovat käyneet RUKn 60-luvulla (tai myöhemmin) osaa enään olla johtajia tai eivät osaa tehdä päätöksiä stressaantuneina tai väsyneinä?

[er]

Meille aikoinaan AUK:n alussa sanottiin näin "Suuri osa teistä tulee sijoittumaan työelämässä johtotehtäviin"

Kun nyt tiedän oman ja kurssitoverien "kohtalon" niin voin vaan todeta, että niin siinä vaan kävi.

Tietty osa johtajuutta on kokemuksen myötä opittavissa, mutta pääosin sen tulee olla luontaista. Ellei näin ole valitsee joukko keskuudestaan epävirallisen johtajan virallisen jäädessä avuttomana yksin.

[ML]

Toinen juttu on sitten tuo miehistöpula. Jos joku on käynyt kultaisen 60-luvun alussa RUKin niin välttämättä ne taidot eivät ole enää niin tuoreena muistissa. Voisi siis olla peliliike laittaa koulutuksen aluksi kaikkien natsat samaan koppaan ja katsoa sitten vaikka kolmen kuukauden koulutuksen jälkeen kuka mihinkin hommaan laitetaan.

Kuinkahan paljon se motivoisi reserviläisjohtajia liittymään maakuntajoukkoihin, kun riskinä olisi menettää natsat jollekkin joka ei niitä varusmiesaikanaan ole pystynyt saavuttamaan. Hylättäisiinkö ammattisotilaiden ja psykologien tekemät ratkaisut sopivuudesta johtajaksi, ja tehtäisiin "paremmat" päätökset Cooperin testien perusteella?

[FelisLeo]

Ainoa porkkana oli että saa maastohousut kotiin

Ja niitäkään ei voi käyttää kuin ko. harjoituksissa

Miehistöpula johtunee siitä, että asiasta kiinnostuneet ovat olleet aktiivisia jo intissä ja ovat siksi aliupseereita tai upseereita.  --- Onhan varmasti niitäkin upseereita ja aliupseereita joita ei enää kannattaisi laittaa arvonsa mukaiseen tehtävään.

Sitten on sellaisiakin upseereita ja aliupseereita, joita ei olisi koskaan pitänyt laittaa nykyisen arvonsa mukaiseen asemaan. Esimerkkinä palvelee erän II/99, PsPr/PsvP/PsPionK varusmiesjohtajat. Tosin heidän esimerkkinsä on auttanut ymmärtämään, miten asioita EI pidä hoitaa.

[FelisLeo]

Mielenkiinnosta kysyn, että miten nämä arvomerkit tulisi sitten jakaa? Mitkä ovat ne ominaisuudet jotka tulisi olla, jotta kelpaa aliupseeriksi tai upseeriksi?

Noin aluksi voisi lainata vaikka kevättalvella 2007 EU-joukkoihin hakeneiden kahden päivän pääsykokeen erilaisine kunto-, psykologi- ja ryhmätesteineen yhdistettynä haastatteluun. Myöhemmin tätä voisi sitten muokata paremmin maakuntajoukoille sopivaksi. Tällä tavalla saataisiin motivoitunutta, hyväkuntoista ja ammattitaitoista jengiä tehtäviin.



Nykyiseen EU-porukkaan haki 450, joista 350 hyväksyttiin pääsykokeeseen ja 220 sai töitä. Maakuntajoukoilla seulan ei tokikaan tarvitsisi olla näin tiukka.

[FelisLeo]

Meille aikoinaan AUK:n alussa sanottiin näin "Suuri osa teistä tulee sijoittumaan työelämässä johtotehtäviin"

Kun nyt tiedän oman ja kurssitoverien "kohtalon" niin voin vaan todeta, että niin siinä vaan kävi.

Tietty osa johtajuutta on kokemuksen myötä opittavissa, mutta pääosin sen tulee olla luontaista.

Meille aikoinaan varusmiehenä sanottiin näin "Paska valuu alamäkeen" ja yliopistossa "Suuri osa teistä tulee sijoittumaan työelämässä johtotehtäviin".



Johtajuus on opittavissa oleva asia ja tärkeimmät vaadittavat ominaisuudet ovat a) oikea etiikka ja 2) halu toimia johtajana ja kehittyä siinä kokoajan paremmaksi. Etiikan alku puolestaan täytyy olla esimerkiksi "esimies on olemassa alaisiaan varten eikä alainen esimiehen pätemistarpeen tyydyttämistä varten".



Minulla yksi iso syy muiden joukossa hakea Pohjoismaiseen taisteluosastoon oli tietoisuus tai paremminkin vankka toivo uudesta sodanajan sijoituksesta 30.6.2008 jälkeen. Tästä voi sitten jokainen päätellä, miten suuren arvon annan omille varusmiesaikaisille väkä- ja nappulakauloille sekä sen kuinka antoisaa oli heidän (mieli)valtansa alla palvelusta suorittaa.

[FelisLeo]

Hylättäisiinkö ammattisotilaiden ja psykologien tekemät ratkaisut sopivuudesta johtajaksi, ja tehtäisiin "paremmat" päätökset Cooperin testien perusteella?

Kyllä.



Ihminen muuttuu kummasti jo 20 vuoden aikana. Reserviläisen sotilasarvo ei oikein kerro juuri muuta kuin sen millainen sattui olemaan parikymppisenä. Paljon enemmän kertoo varusmiesajan jälkeen siviilissä hankitut työkokemukset, oppiarvot sun muut tittelit.



Missään vaiheessa muuten en ole väittänyt, että valinta pitäisi tehdä pelkän Cooperin testin perusteella.