En minä ole voivotellut aseen painoa, 338 Lapuani taitaa painaa jotain 8kg mutta aseen 132cm pituus on enemmän riesa maastossa kuin paino. Otin vain kantaa siihen että täysin varusteltu mutta silti kevyt ta-kivääri maksaa mansikoita koska tarvitaan hiilikuitupinnoitettua piippua, -tukkia ja mahdollisesti titaanilukkoaktiota jotka kaikki alkaa maksamaan mansikoita.
Mutta siitä olen samaa mieltä että hyvä lihaskunto on eduksi kaikessa ammunnassa
Oma painaa sen 7.5 kiloa ja perä taitettuna (~118cm) on vielä mukava kannettava vornin aserepussa, mutta pituuden suhteessa olet oikeassa, kun oma on perä auki ja vaimentimen kera sen 140cm pitkä, että pöpelikköön ei tuollaisella heinäseipäällä oikein ole mukava mennä.
Tuo aseen haluttu keveys yhdistettynä ta-kiväärin ominaisuuksiin nostaa aina sellaisen mopolla mahdottomuuksiin fiiliksen, ja varsinkin jos tavoitteena on metsästys ja pääprioriteetti on paketin vähäinen massa.
Itse katselin joskus sillä silmällä steyrin scouttia, millä takuuvarmasti olisi mahdollisuus harrastaa metsästystä, sekä ta-ammuntaa tietyin varauksin, koska mikään paksupiippuinen härveli se ei ole, niin tiedostamalla sen että ehkäpä hyväkäyntisen latauksen löydyttyä käynti säilyy hyvänä, tai erittäin hyvänä ensimmäisten 3 laukauksen aikana, jonka jälkeen piipun lämmettyä alkaa osumapisteeseen ilmenemään muutoksia.
Ja realiteetit huomioonottaen, eikö se olisi sellainen kaikenkattava kompromissi millä päästellä menemään, jos kriteerinä keveys, ensimmäisen riistalaukauksen tarkkuus ja sitten radalla pidemmän matkan harjoittelu, kunhan ymmärtää antaa aseen jäähtyä joka kolmannen laukauksen jälkeen?
