Puhutaan välillä ampumisesta - treeni-ideoita?

[jthyttin]

Jos ymmärsin MTä kuvauksen oikein, siitä jää "tärkein" pois eli osuminen. Varsinkin jos ammutaan pidemmältä niin onhan se vähän kaksipiippuinen juttu, mitataanko kasaa vai poikkeamaa halutusta osumapisteestä (tähtäyspisteestä). Ts. osumiseen vaikuttaa ammuntasuorituksen lisäksi olosuhteet.

Mutta jos osumisen mittaus poistetaan kokonaan, ampumasuoritus ei kehity puhtaaksi (ns. natural point of aim jne.) Ehkä tuota menetelmää voisi kehittää niin että kasan koon sijaan mitattaisiin laukauksien X- ja Y-koordinaatit tähtäyspisteen suhteen? Näistä voi sitten johtaa kasan koon ja osumakeskeispisteen, tai voihan sitä mitata kasan koon ja osumakeskeispisteen erikseen mutta silloin jää osa tiedosta tallentamatta.

[MTä]

Jos ymmärsin MTä kuvauksen oikein, siitä jää "tärkein" pois eli osuminen. Varsinkin jos ammutaan pidemmältä niin onhan se vähän kaksipiippuinen juttu, mitataanko kasaa vai poikkeamaa halutusta osumapisteestä (tähtäyspisteestä). Ts. osumiseen vaikuttaa ammuntasuorituksen lisäksi olosuhteet.

Mutta jos osumisen mittaus poistetaan kokonaan, ampumasuoritus ei kehity puhtaaksi (ns. natural point of aim jne.) Ehkä tuota menetelmää voisi kehittää niin että kasan koon sijaan mitattaisiin laukauksien X- ja Y-koordinaatit tähtäyspisteen suhteen? Näistä voi sitten johtaa kasan koon ja osumakeskeispisteen, tai voihan sitä mitata kasan koon ja osumakeskeispisteen erikseen mutta silloin jää osa tiedosta tallentamatta.

Kiitos, hyvä tarkenne! Juuri näin kuten kirjoitat. Tämä pätee etenkin pitkälle ammuttaessa ja miksei lähellekin.
Korjaan siis, että tärkeää on poikkeama halutusta osumapisteestä. Siitä sitten saakin loput laskettua. Itse olen ollut laiska ja arvioinut vain kasan koon, kunhan se on about halutulla alueella pahvissa.

Olen suhteuttanut itse nuo SRA-tauluun, kun olen ampunut pistoolilla. Ehkä kuvaajasta saa paremmin ajatuksesta kiinni. Keltaisella on merkitty alue, jossa pitäisi olla ns. varmalla alueella ja sinisen käyrän tuntumassa tapahtuu kehittyminen. Tässä aika on keskimääräinen perättäisten laukauksien välinen aika (split), useampia laukauksia.
Kuva on tässä kontekstissa enemmän konseptuaalinen kuin absoluuttinen totuus.

Onko kukaan muu yrittänyt havainnollistaa tarkkuuden ja suoritusajan välistä suhdetta?

[jthyttin]

Onko kukaan muu yrittänyt havainnollistaa tarkkuuden ja suoritusajan välistä suhdetta?

Hiukan kysymyksen vierestä: toiminnallisessa ammunnassa (oman tasonsa puitteissa) menestyvät tekevät tätä, oikeastaan "nextillä levelillä" ilman tuota fyysistä havainnollistamisvaihetta, ja joko alitajuisesti tai tietoisesti. Riippuu henkilöstä.

Eli käytännössä IPSC/SRA-pistelaskulla kun tullaan stagelle nähdään karkeasti onko hitfactor matala, keskitasoa vai korkea. Käytännössähän hitfactor kertoo kuinka monta pistettä täytyy saada sekunnissa. Jo karkealla jaolla tietää täytyykö painottaa tarkkuutta vai nopeutta, osa ampujista tosin hyvin harva on "numeronmurskaajia" jotka osaavat kertoa hitfactorinsa etukäteen ja käyttävät sitä suorituksen ja siihen valmistautumisen apuna. Nykyäänhän tähän on kaikenlaista apuvälinettä esim. timerien silent modet, ja toki stagekuvausten pohjalta on kuutioitu ja kokeiltu asioita jo etukäteen. Mutta pohjana on se enemmän tai vähemmän tiedostettu tieto, missä ajassa itse kykenee millaisiinkin suorituksiin, oli ne sitten tarkkuutta, liikkumisen nopeutta, lippaanvaihtoja...

[Jokke Espoosta]

Varovainen ensikosketus tuli otettua vähän monipuolisempaankin treenaamiseen. Ammuin normaalin rauhassapötköttelyn lisäksi
- Passijakkaralla istuen x-haarakeppi apuna
- Passijakkaralla istuen kyynärpäät polviin tuettuna
- Niin nopeasti kuin pulttilukolla pystyy A4-paperiin ampumaan 150 metriltä makuulta - yllättävän vähän muuten leviää kasa vaikka ampuisi sellaista laukaus per 2 sekuntia (erittäin karkeasti arvioituna) verrattuna kaikessa rauhassa nysväämiseen.

Odotan kovasti jotain valoisaa kevätiltaa, kun pääsee pienoiskiväärin ja 500 kpl panosrasian kanssa muutamaksi tunniksi rauhassa treenaamaan.

[MTä]

Mutta pohjana on se enemmän tai vähemmän tiedostettu tieto, missä ajassa itse kykenee millaisiinkin suorituksiin, oli ne sitten tarkkuutta, liikkumisen nopeutta, lippaanvaihtoja...

Samaa mieltä. Toki pitkään treenaamalla se varmaan löytyy luonnostaan. Itselle havainnollistuu parhaiten kirjaamalla muutaman kerran ylös. Tämän jälkeen on voi treenata hakemalla fiksua par-aikaa suoritukselle ja nipistää sekunnin kymmenyksiä pois ja pyrkiä pitämään suoritusten tason tasaisena. Se mitä voi tehdä, mutta ei tule tehtyä riittävästi on, kylmätreeni; aseenkäsittely, asennot, nostot ja pidot. Ei kovin hohdokasta.

Kisoissa suorituksen "aika ikkuna" alkaa usein äänimerkistä, joka on selkeä. Muissa sovelluksissa se ei välttämättä olekkaan niin yksinkertainen, kuten vaikka metsästyksessä. Miten treenata sitä, että "aika ikkunan" lähestyy ja osaa olla valmiina? Jos odotus on pitkä, väsyttää ja paleltaa, keskittyminen voi herpaantua, eikä ole valmiina. Suorituksesta voi jäädä paras terä pois, jos ei osaa riittävän "räväkästi" nostaa kierroksia ja energiatasoja.

- Niin nopeasti kuin pulttilukolla pystyy A4-paperiin ampumaan 150 metriltä makuulta - yllättävän vähän muuten leviää kasa vaikka ampuisi sellaista laukaus per 2 sekuntia (erittäin karkeasti arvioituna) verrattuna kaikessa rauhassa nysväämiseen.

Absoluuttinen tarkkuus ja pitkälle ampuminen on kyllä kiehtovaa. Kiehtovaa on myös ihmismieli, kun pitää ampua "riittävän hyvin" ja nopeasti tai muuttuvaan tilanteeseen. Milloin tähtäinkuva on riittävän hyvä, tai tuleeko kohde vielä paremmin näkyviin? Odottaako vai ampuuko? Tätä voi varmaan treenata satunnaisesti näkyviin tuleviin ja poistuviin tauluihin tai metsästämällä.

Mielikuvatreenejä, teettekö?

[Jokke Espoosta]

Miten treenata sitä, että "aika ikkunan" lähestyy ja osaa olla valmiina? Jos odotus on pitkä, väsyttää ja paleltaa, keskittyminen voi herpaantua, eikä ole valmiina. Suorituksesta voi jäädä paras terä pois, jos ei osaa riittävän "räväkästi" nostaa kierroksia ja energiatasoja.

En ole tehnyt mielikuvaharjoitteita, mutta ehkä pitäisi. Olen etenkin (kyttäys)metsästyksessä huomannut että joskus on vaan todella huonosti niin sanotusti mindset kohdallaan. Voisin kuvitella että samat elementit tulee myös sotilas- tai lainvalvontapuolen tarkka-ammunnassa; saattaa joutua odottelemaan pitkiä aikoja epämukavissa oloissa, kylmissään, sateessa, ja yhtäkkiä tulee tilaisuus johon pitäisi osata tarttua. Joskus silloin puuttuu kaikki röyhkeys ja etukeno tekemisestä. Jää vaan ihmettelemään ja miettimään että kappas, pitäisiköhän ampua kunnes tilanne menee ohi. Tiedän olevani luonteeltani melko flegmaattis-hämäläinen, joten jollekin kuumakallelle tämä saattaa olla täysin tuntematon ongelma jos on varmistin pois heti kun rasahtaa ja kolme hylsyä samaan aikaan ilmassa heti kun jotain liikettä näkyy. Oma ongelmani on enemmänkin päinvastainen  Osittain tähän saattaisi auttaa ihan se treenaaminenkin, että on parempi käsitys siitä miten nopeaan tilanteeseen uskaltaa ampua ja vielä luottaa osumiseensa. Se yhdistää TA- ja metsästyshommia, että huonosta laukauksesta voi seurata paljon ongelmia, mikä aiheuttaa joskus ainakin itselleni rimakauhua... Varmaan stressitaso ei ole yhtään matalampi jos vastustaja ampuu takaisin.