Puhutaan välillä ampumisesta - treeni-ideoita?

[LSa]

(Kosanderin kanssa ampuessa ei kyllä tule edes mieleen puhua epätarkasta ampumisesta muuten kuin oman tuloksen osalta. Kaveri ampuu erilaisella kalustolla nopeasti, ja tarkasti.)


Jos puhutaan tarkkuuskiväärihommista, niin aika usein haetaan mahdollisimman tiukkaa kasaa. Yksi aika hyvä vaihtoehto olisi riittävän tarkkuuden saavuttamisen jälkeen alkaa treenissä kiristää ammuntatahtia. Tarkka-ampujan maali voi olla näkyvissä hyvin rajallisen ajan, nopeus on valttia. Samoin tuo maalin vaihto on hyvä treeni.

Hidastaa, jos osunta alkaa kärsiä liikaa. Jos osumat ovat erinomaisia, niin sitten ampuu liian hitaasti.

[Long Range]

Ja ettei kotona sisällä harjoittelun vuoksi tarvitsisi perhettä lumihankeen ajaa TAI jos teidän rouvat&nuoriso eivät usko komentoa "PAIKKA"-:), niin onhan noita markkinoile tullut turvallisempiakin harjoittelu välineitä:

Esim.

www.scatt.com/training-systems/property/2-1000

Timppa

Ps. Tuli vaan mieleen kun oli kerran kuulemma kysytty jonkun perheen harrastuksia ja vastaus kuului: "Isi ryyppää ja muu perhe ulkoilee".

[Koheltaja]

Snipetec oli tuollainen erittäin hyvä maalilaite millä ammuttiin mm. "yhden reijän"-stagea MoC-kisoissa. En ole vuosiin (vuosikymmeneen) kuullut mitään. Olisi tilausta vieläkin. Onko Koheltaja ollut mieheen yhteyksissä?

En ole ollut varmaan 15 vuoteen enkä tiedä missä päin nykyään vaikuttaa.

Snipetec oli kyllä hyvä, mulla oli niitä useampi kappale joita lainailin mutta ne ei koskaan palautunut. Jos jollain alkoi niska punottamaan niin ota yhteyttä.

Jotkut rakenteli radiopuhelimen vox kytkimestä (rakennussarja) osumanilmaisimia mutta siihen piti tehdä joku suodatin ettei reagoi luodin lentomeluun ohi ampuessa. Piekkarilla ja muilla aliäänisillä toimii moitteetta.

Se oli joku tuollainen sarja, mikrofoni korvattiin piezolla kuten Snipetecissä. https://www.elfadistrelec.fi/fi/vox-ohjaus-mikrofonilla-cebek-pm-14/p/18586918

[jsr85]

Pariin tällaiseen ois jo osat hyllyssä kun sais jostakin motivaation alkaa kasata.

https://www.google.com/amp/s/www.instructables.com/Arduino-Steel-Target-Impact-Sensor/%3famp_page=true

JR

[Kosanderi]

Kaikenlaiset lähitaistelu-tulinopeusharjoituksetkin ovat varmasti hyvästä, mutta itseä kiinnostaisi etenkin sellaiset, jotka ovat jotenkin TA-henkisiä tai muuten foorumin hengessä enemmän sinne tarkan kuin hirmuisen nopean lähiampumisen suuntaan kallellaan. Tai edes tarkkaan nopeasti ampumisen, tai nopeaan tarkasti ampumiseen. Mieluusti myös pulttilukkoyhteensopivia, vaikka kaikki toki on kun hyväksyy rajoitteet.

Ennenkuin tämä keskustelu muuttuu taululaitteita käsitteleväksi ketjuksi kommentoin hitusen tätä:

Voi olla, että aikaa on todella rajallisesti harrastuksille ja ne harvat hetket kun pääsee treenaamaan, haluaa treenata nimen omaa juttuaan. Voipi olla, ettei kaikkeen löydy edes kalustoa. Ymmärrän hyvin myös nämä näkökulmat. Mielestäni kuitenkin kaikki ajatuksella tehty treenaaminen tukee kaikkea ampumista, oli kyseessä sitten lyhyt, pitkä tai vaikkapa keskimittainen ase tai etäisyys mitä tahansa. Ampumisen perusteet eivät muutu. Ihan perustreeniä on luonnollisesti ampua 10 sentin peltejä vapaalta kädeltä 100m piekkarilla. Hyödyllistä on myös testata kalustoa myös niissä käyttökohteissa, joihin niitä ei välttämättä ole tarkoitettu esim. ampua SRA:ta TA-käyttöön tarkoitetulla 308:lla.(ja todeta samalla mm. väreilysuojan puutteet, kun tarvitsee suolata vähän enemmän).

Mutta joo, tuossa aikaisemmin laittamiani harjoitteita voi soveltaa melko helposti käytettäväksi myös pitkällä aseella. Nostoja voi harjoitella ampumalla esim. ampumalla sopivan kokoista maalia 100m lähtöasennon ollessa ase normaalisti hihnassa kannossa rinnan päällä. Tai vaihtoehtoisesti mennä maihin, laittaa ase ampumakuntoon ja ampua 10cm platea 300m tai mikä nyt sitten kunkin mielestä on riittävän haastava.

Hyvästä rekyylin hallinnasta on paljon hyötyä myös pidemmälle matkalle ampuessa. Yksi etu on mm. oman laukauksen spottaaminen tai paikkolaukauksen ampuminen, ilman, että maalia tarvitsee uudelleen hakea kiikariin. Ainahan voi kokeilla, kuinka monta laukausta pystyy vaikkapa 4 sekunnin Par-ajalla ampumaan pulttipyssyllä 03-taulun valkoiselle alueelle pystystä 50m, polvelta 100m ja makuulta 200m.

Maalinvaihdossa voi luonnollisesti ottaa kiväärillä myös tuon kolmannen dimension mukaan ja laittaa tauluja eri etäisyyksille tulee mukaan taistelutähtäimen käyttö. Esim. piekkarilla lähitaulut 50m ja kaukana oleva 200m.

Liikkuminen ja asennon vaihtaminen kesken suorituksen pitää olla vakiotavaraa. Liikkeen ei tarvitse olla kovin pitkä, mutta kuitenkin sellainen, että ampuma-asennon joutuu hakemaan uudestaan. Edellisessä esimerkistä vie pellit niin kauas, että niihin osumiseen joutuu jo jonkin verran tähtäämään. Esim. 15cm pelti 300m päässä.

Yksi suurimmista puutteista, joita olen Häyhä-kisoissa kilpailijoilta havainnut, on omasta mielestäni perusaseenkäsittely. Valitettavasti kasojen ampuminen betonilta tai kaikessa rauhassa eri asennoista suoritettava pahvin puhkonta ei juurikaan valmenna aikapaineen alla tapahtuvaan lataamiseen, lippaan vaihtoon tai vaikkapa häiriönpoistoon. Toiminnallisia lajeja harjoittavalle nämä ovat arkipäivää, jolloin aseenkäsittelystä muodostuu enemmän ohimennen suoritettava toimenpide kuin mahdollisesti koko suorituksen pilaava, kaiken huomion vievä katastrofi.

Kuten sanottua - tämä siis vain oma mielipiteeni.

[Jokke Espoosta]

Erittäin samaa mieltä, ja videot ovat kunnioitusta herättäviä Ei ollut tarkoitus laisinkaan kommentoida mitään väärin treenaamiseen liittyen, mutta hetkellisesti heräsi pelko että ketju alkaa jakautua siihen, että joko ammutaan betonilta pötkötellen kasaa loputtomalla ajalla tai 3 metrin päästä niin nopeasti kuin suinkin pystyy. Pointtinani yritti olla juuri se, että kaikenlaista treeniä olisi hyvä ampua, ja suurin osa hyödyllisestä treeenistä on jotain tuolta väliltä. Enkä tietenkään tarkoittanut väittää, että joku ei ampuisi nopeasti JA tarkasti vaikka esim minä en ammu 

Jotain tuollaista toiminnallishenkistä treeniä olisi kyllä hyvä ampua enemmänkin. Tätä ja kaikkea muutakin hauskaa osin rajoittaa hemmetin nihilistiset ampumaratamääräykset, pitää olla joku SRA-monttu että siellä kehtaa esim siirtyä metrin verran sivulle päin ladatun aseen kanssa. En esim tiedä muita ratoja kuin siluettiradat, joissa voi laittaa tauluja eri etäisyyksille. Siellä missä minä ammun (Santahamina, Hirvihaara, Tervakoski, Loppi) taulut ovat siellä missä taulut ovat ja pahvisia...

Mutta ainakin ylipäätään omaan ampumaharjoitteluun täytyy lisätä näitä aspekteja:
- Eri asennot ja tuet
- Jonkinlainen aikataulupaine ja/tai pyrkimys ampua niin nopeasti kuin taidot riittää
- Riittävän osuman hakeminen täydellisen sijaan (mitä helpottaisi reagoivat maalit pahvin sijaan -> välitön palaute ja kasan ampuminen jää pois)

[MOj]

Hävettävän vähän tulee nykyään treenattua esim. pystystä ilman tukea. Tämä toisaalta siitä syystä, että oma ammunta kohdistuu isolta osin pitkille matkoille, kun siihen sattuu olemaan mahdollisuus. Treeni on lähinnä sitten tätä silmällä pitäen, eli käytännössä lähes aina ammutaan jotain tukea käyttäen. Tässäkin pitäisi ottaa ryhtiliike ja pitäisi lisätä entisestään muitakin asentoja, kuin makuulta bipodi tukea käyttäen.

Nyky oravanpyörässä aika on kuitenkin se rajoittava tekijä, ainakin itsellä. Mielestäni silloin täytyy koittaa pääasiassa tehdä niitä juttuja joista itse eniten nauttii, ettei hommasta katoa ilo. Kaikenmuotoiseen treenaamiseen ei vain yksinkertaisesti aika riitä. Sen takia on priorisoitava. Oma metsästyskin koostuu pääasiassa kytistely/hiivintä hommista, missä tuen käyttö jossain muodossa on käytännössä aina mahdollista.

Mutta joo, monipuolisesti ja ajatuksella hommia kannattaa tehdä. Pitää pääpaino itseään kiinnostavissa asioissa. Treenata niitä ja miettiä etukäteen mitä ja miten tekee, sekä pitää kirjaa näistä, niin hommasta jää enemmän käteen. Etu- ja varsinkin jälkikäteen tehtävä mentaalityö on iso osa ammuntaharrastusta, oli se sitten TA- SRA- tai ihan vaan omaksi iloksi ampumista. Siinä käytännössä koetut asiat monesti vasta lopulta aukeavat.

[KRi]

Sähköiset taululaitteet alkaa pikkuhiljaa tippua hinnoiltaan.

https://www.skytterlinken.no/skytterlink-komplett-skivepakke-eks-standplassenhet

[HJu]

Oma kokemus on että on hyödyksi  ennen kuin menee radalle suunnitella itselleen pari sellaista ammuntaa jotka vie epämukavuusaeelle.

Esim pystyammuntaa 100m matkalta ja makuulta heikommalta puolelta. Lopuksi voi sitten ampua vaikka niitä pikkukasoja makuulta vahvemmalta puolelta ettei mene ihan itsensä piiskaamiseksi.

Esim SRA/IPSC -puolella näkee helposti sen kuka on harjoitellut ammuntaa heikommalta puolelta ja kuka joutuu opettelemaan sitä rastilla kellon käydessä. Ei ole vaikea homma jos välillä harjoittelee mutta jos ei koskaan ole edes kokeillut niin tulokset ensikerroilla eivät ole häävejä.

[A_Vieggi]

Miten lähtisitte harjoittelemaan heikomman puolen ammuntaa? Ampumalla tietenkin, mutta onko asioita joita pitäisi huomioida?

Itsellä ongelma on todella vahva vahvan silmän dominanssi. Tähtäinkuvan muodostaminen on mahdotonta ilman vahvemman silmän sulkemista oli ase tai tähtäin mikä tahansa.

Vahvemmalla silmällä pystyn ampumaan molemmat silmät auki, kiikari - pp -avot, ihan huoletta.

Lähetetty minun SM-A600FN laitteesta Tapatalkilla

[Woodsman]

Parasta harjoitusta itselle on ollut lintujahti. Ampumatkat ja asennot on vaativia, eteneminen ja ampuma asemaan pääseminen on vaativaa.

[MOj]

Miten lähtisitte harjoittelemaan heikomman puolen ammuntaa? Ampumalla tietenkin, mutta onko asioita joita pitäisi huomioida?

Itsellä ongelma on todella vahva vahvan silmän dominanssi. Tähtäinkuvan muodostaminen on mahdotonta ilman vahvemman silmän sulkemista oli ase tai tähtäin mikä tahansa.

Vahvemmalla silmällä pystyn ampumaan molemmat silmät auki, kiikari - pp -avot, ihan huoletta.

Lähetetty minun SM-A600FN laitteesta Tapatalkilla

Eipä tuossa muuta ole kuin silmä kiinni vaan. Ei sitä heikommalta puolelta onneksi tarvi ampua kuin harvoin pakottavissa tapauksissa. Itsellä sama ongelma ja lisäksi kun pärjään ilman silmälaseja ampuessa, niin heikommassa silmässä vielä eri näöntarkkuuskin kuin vahvemmassa, ja siksi dioptriaakin pitää vielä tähtäimestä säätää saadakseen terävän ristikon.

[Ohimeni]

Ulkoisen tai sisäisen häiriötekijän tuominen ammunta tilaanteeseen. Juoda litra tai kaks kokista mennessä ampumaan ja ampua läskinpäältä mahallaan ennakolta päätetty suorite läpi, käymättä/tekemättä kokiksen poistoa elimistöstä. Muurahaiset toivat entiseen hyvään aikaan oivan ulkoisen häiriötekijän Onttolan ampumaradalla. Keskity siinä nyt sitten suoritukseen. Liikaa-/liian vähän vaatteita päällä, paljain jaloin pakkasessa, kuulokkeista jotain kettupillin ulinaa jne...

[MTä]

Yksi mitä suosittelen ja itse aika ajoin yritän suorittaa on henkilökohtainen "standardi" ampumasuoritus. Enemmän olen tehnyt sitä pistoolilla, koska siinä minulla on selkeitä heikkouksia. Sopii ajatuksellisesti mille aseelle tahansa.
Itselle sekä tarkkuus ja suoritusaika ovat suhteellisia siten, että tarkempi ammunta vie enemmän aikaa.

Esimerkiksi. Kiväärillä "standardi" ampumasuoritus voisi jakautua kolmeen kahden laukauksen sarjaan.
1. 150/300m - makuu, min. 2lks, Lähtö pystystä. Tavoite maksimi tarkkuus. Ei aikarajaa.
2. 150/300m - makuu, min. 2lks, Lähtö pystystä. Tavoite maksimi nopeus. Taulu voi olla lehmän nahka, sra-taulu tai vastaava.
3.  150/300m - makuu, min. 2lks, Lähtö pystystä. Tavoite hyvä tarkkuus, rivakka nopeus.
Kaikista otetaan aika ja "kasan" koko ylös, taulukoidaan exceliin. Mieluusti myös videoidaan suoritus.
Jos kaikki on mennyt putkeen ammuntojen aikana pitäisi muodostua kuvaaja, jossa näkyy:
1. maksimaalinen saavutettavissa oleva tarkkuus (mekaaninen aseen tarkkuus + ampujan tarkkuus)
2. maksimaalinen saavutettavissa oleva nopeus (siten, että nopeus aiheuttaa jo huonoja/välttäviä osumia)
3. "toiminnallinen/tehokas" tarkkuus-nopeus yhdistelmä.
Tästä kuvaajasta sitten voi ihmetellä, että mitä haluaa ja kannattaa lähteä kehittämään. Aika on x-akselilla ja kasan koko on y-akselilla. Ihanteellisesti päästään origoon, eli mahdollisimman pieni kasa mahdollisimman lyhyessä ajassa.
Uskon, että perustekniikka ja parempi rauta parantaa maksimaalista tarkkuutta. Ajattelu, toiminnan optimointi, rutiini ja fyysinen treeni parantaa nopeutta.

Miksi vähintään 2 laukausta?
Ensimmäinen ja sitä seuraavat laukaukset ovat erilaisia. Yhdistyy rekyylinhallinta, laukauksien tulkkaus/analyysi, lataus. Opitaan siihen, että ammutaan kunnes haluttu vaikutus saavutetaan jne.
Voidaan tehdä myös 2+2 taulun vaihdolla tarvittaessa.

Miksi videoidaan?
Videolla näkee itse paremmin mitä tekee. Videolta näkee, että tekeekö kaikilla kolmella kerralla samalla tavalla. Videolta voi eritellä tarkemmin ne kohdat missä aika kuluu; Esim. reagointi, ampuma-asento makuulle, bipodi auki, läpät auki, suurennos, paralaksi, kohteen tunnistus, tornit, asennon korjaus, tähtäys, hengitys, laukaus, tulkkaus, lataus, laukaus.
Tämä mahdollistaa toiminnan optimoinnin sekä harjoittelun keskittymisen siihen mikä vaikuttaa eniten tarkkuuteen ja ajankäyttöön.
Iso osa ajasta kuluu muuhun kuin itse ampumiseen. Videon voi myös näyttää toisille ja kysyä, että mitä tekisit toisin?

Mitä hyötyä tästä on?
Itselle tästä on ollut se hyöty, että jos pystyn arvioimaan matkan ja kohteen koon, osaan ottaa riittävän ajan tähtäämiselle ja/tai "uskallan" ampua lyhyemmälläkin tähtäämisellä.

Miten olen nopeampi?
Lähde aikaisemmin liikkeelle, ole aikaisemmin perillä. Kun olet tulkannut halutun vaikutuksen, ole menossa jo seuraavaan paikkaan. Kun saavut seuraavaan paikkaan ole valmis ampumaan. Tee asioita yhtäaikaa.

Laajemmassa kuvassa itse näen ajan ampumatilanteessa kriittisenä ikkunana.
1. On aika, ennen kuin ampumatilanne on käsillä (harjoittelu, aseen huolto, odottaminen, valmistautuminen, kohde ei ole näkyvillä, itse ei ole ampuma valmis)
2. On aika, kun ampuminen ja osuminen on mahdollista (kohde näkyvissä ja tunnistettu, riittävä tarkkuus saavutettu ja mahdollisuus ampua)
3. On aika, kun ampuminen ja osuminen ei ole enää mahdollista (kilpailuaika on päättynyt, kohde siirtyy pois sektorista tai liian kauas)

Mitä aikaisemmin on pelipaikoilla odottamassa, sitä enemmän on aikaa valmistautua.
Mitä nopeammin on valmis ampumaan, sitä vähemmän aikaisemmin pitää olla paikalla ja sitä enemmän on aikaa ampua.
Mitä paremmin pystyy keskittämään energian, sitä tarkemmin ampuu.
Mitä nopeammin, sitä nopeammin.

Tämä minusta pätee niin kilpailemiseen kuin metsästykseen tai muuhun. On aikaikkuna, kun laukaus pitää lähteä, jotta saa halutun lopputuloksen. Jos ei ole oikeassa paikassa oikeaan aikaan ei tätä ikkunaa ikinä muodostu. Jos on liian hidas, ei lyhyt aikaikkuna riitä.

En ole valmentaja tai erityisen hyvä ampuja. Tämä on vain tämmöistä pohdiskelua aiheen ympärillä.

[SO]

Tuo on vähän vastaavaa mitä takavuosina tehtiin Syndalenissa. Aamulla ensi taulut vallille ja aloitus 500-600m etäisyydeltä. Siitä ensin kaikkein oleellisin eli osuma ekalla, samalla kirjattiin clean bore tai cold bore ja sen jälkeinen laukaus. Eihän noita usein ollut, ehkä kerta kuukaudessa. Mutta kuitenkin. Parasta oli kun loppuaikoina tuli vielä liikemaalin ampumismahdollisuus. Vikana sitten vielä illalla zeron tarkastus ja kotiin. Tuolloin ei vielä juoksenneltu vaan maattiin munat kiinni lumihangessa.