Bipodin käytöstä

[Kumpumäen seppä]

Monta mielenkiintoista ajatusta on ollut, mutta ei vaan aikaa koskaan niiden testaamiseen. Veikkaisin, että suurin ongelma noissa metsästystukkisissa aseissa hiekkapussien päältä ammuttaessa on tuo rihlojen aiheuttama kiertyminen. Luoti kun pyörii piipussa, niin se pyrkii pyörittämään piippua itsensä ympäri. Ase nojaa ehkä 5 cm piipun keskilinjan alapuolelta etupussiin ja vielä kauempaa tuosta linjasta takapussiin. Silloin tuo kierto aiheuttaa aseen kallistumista ja vieläpä jossain määrin myös liukumista pussin päällä. Alkaa olla jo useampi epämääräinen ilmiö. Siihen kun vielä lisää sen, että metsästystukki on peräpäästä mutkalla, niin peruuttaminen tapahtuu aina jonkin verran vinoon. Periaatteessa korkea tukeva bipodi estää tuota pyörähtämistä tehokkaimmin. Se mikä olisi kiva joskus kokeilla, on se että tekisi aseen, jossa raudat on johteiden varassa tukkiin. Liike matkaa noissa johteissa ei tarvitsisi olla kun esim. 10 mm. Tuolloin luoti on aina jo lähtenyt piipusta. Sen jälkeen jouset/kumityynyt, jotka siirtävät rekyylin tukkiin ja olkapäähän. Tuon jälkeen aseen voi vetää vaikka hihnoilla kiinni kiven murikkaan. Ei vaikuta tarkkuuteen, joskin aseen käyttöikään ehkä. Joskus suunnittelin, että pitäisi tehdä puolen metrin pituinen sivu kahva aseen vasemmalle puolelle, jolla pystyisi estämään tuota pyörähtämistä. Nivelöitynä siten, ettei estä aseen perääntymistä, ainoastaan pyörähtämistä. Hyvin leveä bipodi suksilla toimii tietysti vastaavasti. Tuollaisia jossain kova rekyylisissä aseissa onkin näkynyt. Tässä yksi aika uskottavan näköinen bipodi, tosin hintaa ei viitsi edes etsiä.
https://www.youtube.com/watch?v=RYkFXkXmO6I

[Jarmando]

Suurnopeuskuvissa näkyy että piippu perääntyy joitain millejä, ennen kuin kuula tulee taivasalle. Sekö ei pompauta piippua takaviistoon painetun bipodin välityksellä? Voihan se olla niin nopea juttu, ettei tukin taipumisien ja muiden välysten johdosta ehdi tuossa ajassa piipulle asti?
Tommonen ajatelma takaraivossa, olen opetellut ampumaan Versa-Podin tassut etuviistoon kallistettuna (enempiä painamatta), mutta syvällisempi testaus ja tutkinta on tekemättä. Harriksissahan jalat on etukenossa joka tapauksessa.
Kiintoisa aihe.

[HxM]

Mielessä on ollut, että pitäisi tehdä vaikka alumiinitangosta jonkinnäköinen bag rider. Työstövälineitä vain puuttuu. Jos tekisi karkeasti tukin muotoisen uran tankoon sopivaan kulmaan ja petaisi sen käymään tukkiin. Kiinnitys takimmaisen hihnalenkin koloon ruuvilla.

[Kumpumäen seppä]

Suurnopeuskuvissa näkyy että piippu perääntyy joitain millejä, ennen kuin kuula tulee taivasalle.

En ole sattunut näkemään yhtään sellaista suurnopeuskamera videota, jossa olisi laitettu piippuun kiinni vaikka millimetripaperin pala. Tuohon kun kohdistaisi ristilaserin, niin näkisi ainakin jollain tarkkuudella, kuinka paljon ja mihin suuntaan piippu liikkuu ennen kun luoti tulee ulos. Ainakin oman käsitykseni mukaan jos 10 g luodin ampuu 600 mm pituisesta piipusta 5000 g painavalla aseella, niin ase perääntyy n. 1,4 mm ennen kun luoti tulee ulos piipusta.

[Valkoselkätikka]

Nostetaan vähän vanhaa ketjua. Tähän asti kun pahville koittanut parasta tarkkuuttaan ulosmitata kivääristä/latauksesta/miehestä olen ampunut hiekkapussien päältä. Nyt aloin opettelemaan bipodilta ampumaan, ja olis vähän kysyttävää:

Ampumaasento maaten 100m radalla. Takatukin alla hiekkapussi, jota vasemmalla kädellä tuon ja ohjailen jotta ristikki olis kohdillaan. Oikea käsi liipasimella. Aseen etuosa siis lepäilee bipodien varassa (utg recon 360) joka betonilattialla, räsymatto välissä. Kaliperi 223 eli mieto on rekyyli. Kuitenkin laukauksesta piippu hyppää ihan selvästi irti maasta. Kasat on huonoja, n.30mm, vaikka laukasu on hyvä ja ristikko pysyy keskellä täplää vakaasti. Kokeilen pari sarjaa niin että otan vasurilla etutukista kiinni rauhoittamaan tärähtelyä. Kolme 5lk sarjaa ja niissä kasat 10-12mm, vaikka nyt tähtäys on holtittomampaa kun vasuri ei ole takatukkia tukemassa. Mikä tuossa kusee kun videoita katellut bipodiampujista ja niillä näyttäs kaikilla olevan vasuri takatukilla ja ase röhnöttää vallan bipodien varassa. 223 8" nousulla, 600mm piippu eikä änkkäriä/jarrua käytössä

[sne]

Voisko olla että rekyyli suuntautuu liikaa alaviistoon eli pitäs saada perää ylemmäs?

[KRG]

Jos kiväärin perä ui kainalossa, eikä ole kontaktia olkapäähän, tai kontakti olkapäähän on vajaa, niin ase hyppää.
Vedä ase olkaa vasten, ja käytä hyvää takapussia.
Poikani ampui 5-vuotta sitten, ollessaan 12-vuotias .338 Norma Magnum Haenel RS 9 kiväärillä, eikä ase pomppinut kun opit oli opetettu rekyylinhallinnasta ja aseen tuennasta jo vuosia aikaiemmin.
Suora vartalolinja aseen takana, myös todella tärkeä, ei en aseen takana voi olla kuin wiener nakki solmussa, kroppalinja piippulinjan kanssa sama.
Ja ÄLÄ ikinä vie sitä tukikättä sinne etutukille, sen käden paikka on siellä peräpussin tukena ja sillä kädellä muokkaat sitä täyhtäyslinjaa.
JA laita bipod sellaiselle korkeudelle mistä ase on hyvä ja tukeva ampua, ei se matalin ole paras välttämättä.

Pari hyvää videota tuohon liittyen.

JA VIELÄ TÄMÄ.
Se liipaisinsormi, vieläkin varsinkin Suomessa näkee, että kun ase laukeaa, niin mikä vitun vimma on se liipaisin sormi heittää pois liipaisimelta?
Se etusormi kun heitetään pois liipaisimelta, menetetään aseen jälkipito ja vakaus.
Pidä se sormi puristettuna kun ase laukeaa, ja voit huomata ja oppi jotain tärkeää.
Itsekkin olin samanalainen sormen nakkaaja, mutta kun tuosta pääsin, eroon, on tarkkuus ja ammunta parantunut.

Näitä Frankin videoita Sniper's Hide  olen katsonut ja ehjä eniten ikinä oppinut näistä, on ollut kyllä erittäin paljon ja erittäin hyvää materiaalia.

[Valkoselkätikka]

Kiitos linkeistä ja vastauksista. Aletaan fiilaamaan asentoa. Bipodin nostaminen tosiaan voisi olla se vastaus ongelmaan jotta takatukin saa olkaavasten paremmin

[Marlin]

Nostetaan vähän vanhaa ketjua. Tähän asti kun pahville koittanut parasta tarkkuuttaan ulosmitata kivääristä/latauksesta/miehestä olen ampunut hiekkapussien päältä. Nyt aloin opettelemaan bipodilta ampumaan, ja olis vähän kysyttävää:

Ampumaasento maaten 100m radalla. Takatukin alla hiekkapussi, jota vasemmalla kädellä tuon ja ohjailen jotta ristikki olis kohdillaan. Oikea käsi liipasimella. Aseen etuosa siis lepäilee bipodien varassa (utg recon 360) joka betonilattialla, räsymatto välissä. Kaliperi 223 eli mieto on rekyyli. Kuitenkin laukauksesta piippu hyppää ihan selvästi irti maasta. Kasat on huonoja, n.30mm, vaikka laukasu on hyvä ja ristikko pysyy keskellä täplää vakaasti. Kokeilen pari sarjaa niin että otan vasurilla etutukista kiinni rauhoittamaan tärähtelyä. Kolme 5lk sarjaa ja niissä kasat 10-12mm, vaikka nyt tähtäys on holtittomampaa kun vasuri ei ole takatukkia tukemassa. Mikä tuossa kusee kun videoita katellut bipodiampujista ja niillä näyttäs kaikilla olevan vasuri takatukilla ja ase röhnöttää vallan bipodien varassa. 223 8" nousulla, 600mm piippu eikä änkkäriä/jarrua käytössä

Minulla on vastaavia ongelmia, en saa ammuttua kevyellä lintukiväärillä kasoja bipodilta pitämättä etutukista kiinni. Ase painaa kiikarin ja bipodin kanssa n. 4kg (6,5 Creedmoor) joten piippu hyppää ylös asennosta ja pidosta riippumatta. Osasyyllinen voi olla itse tehty tukki ja ampuja, mutta uskon että ase on liian kevyt suhteessa kaliiperin rekyyliin. Ajattelin vaihtaa kevyen titaanivaimentimen takaisin painavampaan ja isompaan vaimentimeen sekä hiilikuituisen bipodin johonkin jämerämpään, mutta kiinnostaisi myös kokeilla suujarrullista vaimenninta.

Nuilla videoilla oli kyllä vinkkejä mitkä pitää ottaa käyttöön kun seuraavan kerran käy ampumassa.

[Klpro]

Muutamaa bipodia olen kokeillut ja aseet pääsääntöisesti pitkäpiippuisia ja etupainoisia. Etupainoisuus on bipodillla ammuttaessa etu ja esim. kevyt kivääri käyttäytyy bipodin kanssa ns. vaikeasti. Eli asento voi muuttua joka laukauksella ja ammunta on väkinäistä.
Perän muokattavuus ja sopivuus ampujalle on ensisijainen juttu ja itse suosin hiukan ylipitkää vetopituutta. Lisäksi pyrin käyttämään äänenvaimenninta ja se parantaa tulosta bipodituelta ammuttaessa.

Muutama mittatilausperä on tullut hommatuksi, ihan näihin pitkän matkan harrastuksiin ja tukkisepän ymmärrys ja ammattitaito on ollut erittäin hieno juttu. Tukkisepän tärkein kysymys on "Mitä ammut ja kuinka paljon?". Säädettävä poskipakkka ja perälevy, sekä sopivalla korkeudella oleva tähtäinlinja tekee ammunnasta rentoa. Säätämistä auttaa kaveri joka ottaa valokuvan ampuma-asennosta. Ampuma-asento pitää olla jännitteetön, eli ns. hartiat vapaana. Aseen takana jaksaa olla ja ennenkaikkea hengittäminen on rentoa ja luonnollista, hartiat eivät väsy jne.

Opetin yhden nuoren ampumaan kivääreilläni. Olen korostanut jälkipidon merkitystä ja on sen oppinut. Miedoin kaliiperi 22 LR, sitten 223 Rem vaimentimella, 6,5x55 vaimentimella ja 338 LM suujarrun kanssa. Bipodit harrista, paitsi ruotsalaisessa UTG ja lämärissä UTG Big bore. Perät kaikissa samanlaiset, itselleni mitoitetut ja säädetyt ja tulos juniorilla hyvää ja tasaista. 300m sujuu osunnan ollessa siinä 5-6cm kasoja. Ja ampui 1000m radalla 170mm kokoisen viiden laukauksen kasan lämärillä.

Mutta kovin väittää että noista 6,5x55 äänenvaimentimen kanssa on vaikein koska rekyylituntuma kovin. Ei mene omaan järkee sitten mitenkään ja väittää sinnikkäästi että 338LM ei rekylöi niin paljoa ja esim. tähtäinkuva kuulemma rikkoontuu swedulla ammuttaessa.

[Jullimus]

Tähtäinkorkeuskin olisi hyvä olla sellainen, jossa voi tähtäillä kiikarin läpi ilman että poskesta kohdistuu tukkiin voimia alas tai sivusuuntiin. Mahdotonta saada rekyyliä suuntautumaan suoraan taakse jos pää painaa tukkia alas ja sivulle. Itselleni toimii parhaiten hieman korkeampi bipod asetus myös. Tukissa perän tukipiste tulisi olla myös mahdollisimman lähellä piippulinjaa.

[KRG]

Katsokaapa tämä, hyvää pohdintaa.