Kuvaa ei oikein ole, mutta piekkarini lähti ideasta hankkia harjoitteluun 22LR ase joka ergonomialtaan muistuttaa mahdollisimman paljon 'ykkösaseeksi' kustomoitua ArmaLiten AR-10:tä ja on tarkka.
Ratkaisu oli piekkari arska, mutta ei muuntosarjana patruunapesäadapterilla, vaan alunperin piekkariksi rakennettuna, piekkaripaukulle sopivalla 16 tuuman rihlannousulla varustettuna. Alakerta on germaanien itse värkkäämä Oberlandarmsin OA-22 alakerta ja yläkerta on samojen germaanien DPMS:ltä tilaama piekkariyläkerta 16 tuuman vapaastivärähtelevällä rosteripiipulla. Piipulla on paksuutta tuuman verran joten ei pitäisi lämmetä tai vispata... Optiikkana on IOR:n 2-12*32. Aseen osat olen pinnoittanut GunKoten pinnoitteella, paitsi alakertaa, jonka hankin valmiiksi teflonpinnoitettuna. Jotain lisähiluja aseessa on, muttei paljoa, lähinnä TDI:n short vetrical grip ja TRG:n bipodi, sekä RRA:n kuusiasentoinen teleperä (esim. jotta ase sopisi harjoitteluun talvivarusteissa sekä myös lastenkin käsiin...). Meni siis muuaseeksi. Ongelmana on aliäänipaukuilla toimintahäiriöt pakkasella, mutta tilauksessa on sopivampi rekyylijousi, jolla nuo arktisen sijainnin aiheuttamat ongelmat pitäisi hoitua. Tarkoitus on vielä teettää aseeseen piipun sisään piilovaimennin, jonka kykenee kätkemään hyvin paksun piipun sisään. Jonkin aikaa aseessa oli pitkä picatinnykiskoviritelmä, pääsin kokeilemaan onnistuisiko IOR:n 2-12*32:n kanssa käyttää tähtäimen eteen asennettua pientä valovahvistinta kuten esim Mini NSEAS:ia jos johonkin sellaiseen olisi varaa. Yhdistelmä toimisi erinomaisesti, kokeiltu on.
Yhtä tarkka se on kuin pulttilukotkin, ei siitä sen enempää. Laukaisu on tietysti kaamea palvelusasearskan laukaisu, mutta eiköhän sekin joskus hoidu paremmaksi. Rahaa kului samanverran kuin mihin arskaan tahansa, mutta ampuminen onkin sitten halpaa ja kehittää samoja toimintarutiineja joita tarvitaan sen varsinaisen korkeapaine ta-puolarin (6,5-284) kanssa. T:JE
