Lämpötilakertoimet

er · elokuu 25, 2007, 11:04

Tätä aihetta on sivuttu useassa muussa topiikissa, mutta nostan sen nyt omakseen. Omien ja ilmeisesti muidenkin testien perusteella n570:llan lämpötilakerroin on luokkaa 1ms/1c (10ms/10c). Vaikka n570 on muuten hyvä puru, niin tuo lämpötilavaihtelu jurppii. Paremman kertoimen omaa mm Bofors RP-15, jonka saatavuus on kuitenkin heikkoa, ellei jo liki mahdotonta, muuten kuin valmispatruunoiden kautta.

Eli millaiseen lämpötilakertoimeen, olette päässeet n560, n165 ja n170 kohdalta. Muutkin toki kiinnostaa.

338LM alkutarinaa

"The loading techniques were also developed at Lapua. The original DuPont IMR4350 powder had a too high burn rate for optimal performance. After thorough testing the final powder choice for the B408 bullet was the Swedish Bofors RP15 powder, which is still superior for the bullet type in question. The Federal 215 primer has been used with the .338 Lapua Magnum since the beginning, and is considered as the most powerful commercial primer for rifles. A powder load of almost 6 grams of slow burning powder needs a powerful and unfailing ignition. Trying to ignite this with a regular rifle primer would be looking for trouble. The first lot of the .338 Lapua Magnum for testing was produced in 1988. A motion had however been made for CIP in 1987, and in 1989 the .338 Lapua Magnum was CIP approved with its measurements."

Y-P · elokuu 29, 2007, 13:15

Mielenkiintoinen aihe, olen pohdiskellut tässä viime aikoina osin samaa asiaa. Itseäni kiinnostaa lämpötilan vaihtelun vaikutus luodin putoamaan. Lämpötila käsittäen sekä ruudin että ilman lämpötilan. Lähden omassa ajatusmallissani siitä että ilma ja ruuti ovat kohtuullisella tarkkuudella saman lämpöisiä. Patruunat siis säilytetään käyttötilanteen aikana ulkoilman lämpötilan armoilla, ei esim. taskussa. Villisti veikkaisin, että korkeintaan parikymmentä minuuttia menee kiväärin patruunan termostoitumiseen ympäristön lämpötilaa vastaavaksi normaalioloissa.

Ilman tihentyminen sen kylmetessä ja samalla ruudin jäähtymisen aiheuttama lähtönopeuden aleneminen lisäävät yhdessä putoamaa x:n verran ja vastaavasti molempien osatekijöiden lämpeneminen pienentää sitä. Asian selvittämiseksi riittäisi varmaan kun tekisi koeammunnat 10 celsiusasteen välein esim -20C/+20C (olettaen että zerot on otettu ensin esim. nollakelissä). Tarttis vaan keliä kytätä näiden mukaan sitten kun radalle menee ja muistaa antaa patruunapesän jäähtyä riittävästi laukausten välillä, ettei kuuma pesä lämmitä ruutia ja pilaa mittaustuloksia / sitten ampua niin nopeassa tahdissa ettei patruuna ehdi lämmetä pesässä.

N170 ruudin lämpötilakertoimeksi MSa oli kokeellisesti määrittänyt noin 0,9m/s per celsiusaste, oli puhetta tästä joku aika sitten.

SO · elokuu 29, 2007, 14:40

Eräs menetelmä laskea lämpötilan ja ilmanpaineen vaikutus menee niin että sijoitetaan lämpötila ja ilmanpaine kaavaan joka laskee korjatun BC-arvon jota käytetään kyseisessä kelissä lentoradan laskemiseen. En vaan tiedä miten oikea tämä menetelmä on, mutta kuitenkin.

BC[icao] * ((273+lämpötila[C]) / 288 * 759 / (ilmanpaine[mbar] * 0,749)) = korjattu BC

Perustuu siihen että ilmotettu BC-arvo on ICAO (+15C ja 1013,25mbar), jolloin

0,515*((273+15)/288*759/(1013,25*0,749))=0,515

Y-P · elokuu 29, 2007, 15:22

SO:n mainitsema menetelmä on varmaankin teoriassa lähellä totuutta. Tarvitsee vaan tietää eri nopeusalueiden ICAO -BC:t suhteellisen tarkasti jotta tuloksista saisi jotain käyttökelpoista. Taidan luottaa koeammuntoihin, lämpömittareihin (ruuti/ilma), lähtönopeusmittariin ja mittanauhaan. Säästyvät siten monimutkaisissa ballistiikkalaskelmissa työskentelevät aivosolut uhrattaviksi nautintoaineiden alttarille..

er · elokuu 29, 2007, 16:18

Sama mielenkiinto itsellänikin tuohon lämpötilakertoimeen on kuin Y-P:llä eli luodin putoama kussakin lämpötilassa ja ratkaisukin on sama, eli ammuttaan riittävästi mittarin läpi ja kirjataan sekä ruudin että ilman lämpötilat sekä paineet sekä osumat ym Käytäntöpainotteisesti ajattelevana luotto kaavaan, tai ohjelmaan on melko heikko, vaikka ne oikan tai lähes oikean tuloksen antaisivatkin. Tukena omille tuloksille ne ovat kyllä verrattomia työkaluja.

Erityisesti tämä kiinnostaa koska ammun läpi vuoden. Aiemmin esitin ideaa ampua lähdöt lyhyelle matkalle 150m, siten että mittari on aina samassa paikassa täysin vaaterissa sille tehdyn kehikon päällä. Ammunnan ajattelin tehdä siten että 11ls jokaista lämpötilaa kohti alunperin kylmästä aseesta. Laukausten välissä 1min piipun jäähtymistauko. Patruuna pesään ja välitön laakasu, eli ei jäädä naatiskelemaan hyvää laukausta.

Näissä tuloksissa pitäisi kinnittää erityistä huomiota rasvalaakien lähtönopeusvaihteluun,eri lämpötiloin. Omasta aseesta keskimäärin rasvalaaki on lähdöiltään noin 10-20ms alempi kuin seuraavat lämmenneen piipun läpi ammutut laakit. Pahimmillaan ero on ollut 1 laaki 901ms - 2 laaki 925ms.

Näitä tuloksia voisi sitten peilata vastaavan lämpötilan pitkän matkan ammuntojen tuloksiin ja ballistiikkaohjelmien mallinuksiin kyseisessä lämpötilassa. Eli ei mitään uutta länsirintamalla.

MSa · elokuu 29, 2007, 19:50

Mä en tiedä et eiks MSa taas vaan tajuu vai onko kyseessä tosi yksinkertainen juttu muta sitä ihmetellään monimutkaisempana kuin se oikeasti on.

Ballistiikkaohjelmat laskevat radan muutokset nätisti ilman lämpötilan muutoksen mukaan ja erittäin tarkasti myös Vo muutosten suhteen (olettaen että Vo ei muutu 100m/s jolloin Bc:kin jo muuttuu jonkin verran). SO:n ICAO Bc:n muutoskaavat eri keleihin ovat juuri se menetelmä miten esim PCB manipuloi taustalla syötettyä Bc:tä laskiessaan ratoja eri lämpötilaan kuin 15C ja 1013,25 (=106m PCB:ssä). Siinä ei mitään ihmeellistä. Huomioitavaa on että käyttäjän EI TARVITSE miettiä tätä, vain antaa ICAO Bc ja haluamassa lämpötila. Ohjelma korjaa Bc:n jos tarvetta ja laskee radan sen mukaan. Toki koeammuntojen perusteella monet ovat päätyneet muokattuun Bc:hen, esim 338 Scenarin tapauksessa n. 0.65, jolloin sitä käytetään keskiarvo Bc:nä laskennassa.

Mä olen ratkaissut tämän ilman lämpötilamuutoksen ja siitä välillisesti johtuvan lähtönopeuden muutoksen seuraavasti. Olen laskenut (kyllä laskenut = koeampunut kirjoituspöydän takana) erikseen Vo ja T muutoksien vaikutuksen käyttämäni peruskelin ampuma-arvoihin.

Ampuessani peruskelistä 338LM (900m/s, 20C, 1000hPa) poikkeavassa kelissä korjaan ampuma-arvoa lähtönopeuserotaulukon ja ilman lämpötilaerotaulukon avulla. Jos on dataa siitä miten patruunerän Vo käyttäytyy lämpötilan kanssa voi nämä kaksi taulukko yhdistää yhdeksi (vihreä taulukko). 338LM:n tapauksessa sitä on ja riippuvuus on "kätevästi" n. 1m/s / C.

Käyttö on kentällä yksinkertaista. Mulla on tähtäimen tornissa peruskelin mukainen BDC. Jos menen ampumaan 0C:ssä, ruuvaan torniin BDC:n ja sitten katson vihreästä taulukosta ilman lämpötilaa vastaavasta sarakkeesta korjauksen ko ampumaetäisyydelle ja ruuvaan torniin. Esim 1000m ampuminen 0C kelissä on +8napsua. Homma hyvä. Kentällä vielä erittäin toimiva ja nopea käyttää, mulla on korjauskerroinlappu yhdessä perusballistiikan kanssa luottokortin kokoinen laminoitu lappu kiinni aseen hihnassa.

Menetelmä ON tarkka sikäli kun ratalaskenta on oikea. Ainoa virhe syntyy kohdistusvirheestä jos sitä ei tehdä siirryttäessä 20C kelistä 0C keliin. Tosin kohdistusvirheenkin voi ennakoida ja huomioida suurin piirtein taulukosta 0C kohdalta 300m matkalla (+0,8). Tämä olettaen että aseen / ampujan dynamiikka ei muutu ilman lämpötilan muuttuessa vaan ainoa muutos on lähtönopeuden putoaminen ja hiukan suurempi kylmän ilman vastus.

Musta ei olis huono idea jakaa tämän vihreän kortin kaltainen korjaustaulukko KIV2000 patruunarasian mukana, jossa on laskettu tarvittavat korjausnapsut eri keleihin, PV:n a-tarvikkeen lämpötilariippuvuus lienee tarkastikin selvillä. Sama juttu esim TAK85:lle.

Alla kuvat taulukoista.

http://www.finnaccuracy.com/ballistiikka/338_Vo_Erotaulukko.gif">

http://www.finnaccuracy.com/ballistiikka/338_To_Erotaulukko.gif">

http://www.finnaccuracy.com/ballistiikka/338_VoTo_Erotaulukko.gif">

Taulukkojen teko ei ole rakettitiedettä:

1. Ampumataulukoiden peruskeli ja Vo valitaan. Esim 338LM Vo=900m/s T=20C ja p=1000hPa. Lasketaan peruskelin mukaiset korotukset. Kirjataan korot esim Excel-taulukkoon.

2. Lasketaan ballistiikkaohjelmalla haluttu määrä koroja, jossa VAIN Vo on muutettu: Esim Vo=[870, 880, 890, 900, 910]m/s, T=20C, P=1000hPa. Kirjataan korotukset per lähtönopeus esim Excel-taulukkoon.

3. Lasketaan ballistiikkaohjelmalla haluttu määrä koroja, jossa VAIN T on muutettu: Esim To=[-10, 0, 10, 20, 30]C, Vo=900m/s, P=1000hPa. Kirjataan korotukset per ilman lämpötila esim Excel-taulukkoon.

4. Lasketaan muuttuneiden Vo korojen EROTUUKSET peruskeliin nähden. Lasketaan muuttuneiden ilman lämpötilojen EROTUKSET peruskeliin nähden.

5. Jos on selvillä käytettävän patruunaerän lähtönopeuden lämpötilariippuvuus, voi Vo ja T erojen korjaustaulukon laskea yhteen.

TARKKA-AMPUJAKILTA

Lämpötilakertoimet

er

Y-P

SO

Y-P

er

MSa

Y-P

Poikma

Y-P

MSa

mysteryman

MSa

JRu

Th1972

JRu