Maakuntajoukot

Aloittaja Demi, tammikuu 10, 2007, 16:18

« edellinen - seuraava »
Tulosta
Siirry alas Sivuja 1 2 3 4 5 6 7
Käyttäjän toimet

mika

#45
syyskuu 12, 2007, 21:34 Viimeisin muokkaus: tammikuu 01, 1970, 02:00 käyttäjältä Guest
Lainaus käyttäjältä: FelisLeo
Lainaus käyttäjältä: mikaMielenkiinnosta kysyn, että miten nämä arvomerkit tulisi sitten jakaa? Mitkä ovat ne ominaisuudet jotka tulisi olla, jotta kelpaa aliupseeriksi tai upseeriksi?


Noin aluksi voisi lainata vaikka kevättalvella 2007 EU-joukkoihin hakeneiden kahden päivän pääsykokeen erilaisine kunto-, psykologi- ja ryhmätesteineen yhdistettynä haastatteluun. Myöhemmin tätä voisi sitten muokata paremmin maakuntajoukoille sopivaksi. Tällä tavalla saataisiin motivoitunutta, hyväkuntoista ja ammattitaitoista jengiä tehtäviin.



Nykyiseen EU-porukkaan haki 450, joista 350 hyväksyttiin pääsykokeeseen ja 220 sai töitä. Maakuntajoukoilla seulan ei tokikaan tarvitsisi olla näin tiukka.

sori nyt mut en kyllä vieläkään ymmärtänyt mitä niiden ominaisuuksien tulisi olla.  :oops:



on totta, että ihmiset muuttuvat ja jalostuvat ympäristönsä mukaan, opptivat uusia asioita kirjoista ym.. Mutta silti kriisi-, kiire- ja stressitilanteessa astuu esiin luontainen käytös. Tämä on mielestäni se ominaisuus joka (kunnon) johtajalla tulee olla. Kuten aiemmin sanoin, saatan olla väärässä eli miettinyt tätä(kin) asiaa liian vähän.
CHAIRBORNE - USB Troop

SO

#46
syyskuu 12, 2007, 22:04 Viimeisin muokkaus: tammikuu 01, 1970, 02:00 käyttäjältä Guest
Pitää kuitenkin muistaa että suomen aktiivireserviläisillä ja eu/nato/tms.miehillä on täysin erilaiset motiivit ja tarkoitukset. Ensimmäisillä on tärkeimpänä niiden asioiden säilyttäminen minkä eteen on tehty työtä 60 vuotta sitten ja jälkimmäisillä tavoite on täysin erilainen. Vaikka ranskasta tuodaan joku vinttikoira joka juoksee 6500m kuupperia ja osaa asento/lepo unissaankin niin heikoilla se on suomessa kaljamaharessujen joukossa, paitsi juoksemisessa. Jotenkin tulee mieleen eräs kertomus vanhemmasta eurooppalaisesta taistelijasta joka asiallisesti varsikenkien yläosaan särmätyissä piukeissa euroopalaistyylin maastohousuissa ja lyhyissä kalsareissa napakassa pakkasessa pohti kuinka kuorma-auto on kiinni lumihangessa  :)



Johtajuudesta ei ole hajuakaan, tosin eräs saksassa muinoin vaikuttanut jonkin asteen johtaja taisi olla korpraali. En tiedä kävikö sitten jälki AUKin tai RUKin... :wink:

HJu

#47
syyskuu 12, 2007, 22:27 Viimeisin muokkaus: tammikuu 01, 1970, 02:00 käyttäjältä Guest
Aika paljon on kiinni siitä mitä maakuntajoukot oikeasti tarjoaa ts. mitä siellä tehdään. Jos kutsutaan 2krt/v viikonlopuksi jotain sitäsuntätä tekemään niin kahden vuoden päästä siellä ei ole enää kuin kourallinen upseereita hakemassa ylennyspäiviä. Jos taas tekevät jotain aidosti fiksua hyvin johdetusti ja varustettuna niin silloin on varaa karsia väkeä jos niitä on "liikaa". En tosin ole kuullut että maanpuolustusintoisia olisi Suomessa vielä koskaan ollut niin paljon liikaa että osalle pitäisi näyttää ovea. Siitähän tuossa valinnassa on kyse. Työpaikkoihin voidaan valita vain rajallinen määrä väkeä, vapaaehtoiseen maanpuolustukseen pitäisi päästä mukaan kaikki ketä asia kiinnostaa.



Eli miksi karsitaan on se kysymys. Jos halutaan hyvää sakkia niin niille pitää ollal hyvää tekemistä tai ne lähtee pois. Toisaalta kaljamaharessuosastolla TM johon itsekin kuulun :-), voi teettää paljon paikallistason asioita joihin sitä 20-25 vuotiasta primetime tykinruokarynnäkköjääkäreitä ei kannata tuhlata. Esim. vartiointitehtävät sujuu melkein keneltä tahansa kenellä on motivaatiota. Ei siihen kannata tuhlata jotain erikoiskoulutettuja kaupunkijääkäreitä kun se B-miehiltäkin sujuu tarvittaessa.



Näkisin että jos Maakuntajoukoille ei järjestetä mittavia ja laadukkaita harjoituksia säännöllisesti niin se toiminta loppuu aika pian. Ei paikallisosastojen vartiointijoukkueetkaan jaksaneet kauaa jäseniään motivoida sitten kun kaikki kurssit oli käyty eikä keksitty mitä sitten tehtäisiin.



Yleisesti ottaen koko vapaaehtoinen maanpuolustus on ollut viimeisen 10 vuotta sellaisessa myllerryksessä että ei ole mikään ihme että osa aktiivieista on laittanat hanskat naulaan ja lähteneet tekemään jotain muuta. Toivotaan että suunta on jatkossa parempaan päin.
Terveisin,


HJu

ML

#48
syyskuu 13, 2007, 08:42 Viimeisin muokkaus: tammikuu 01, 1970, 02:00 käyttäjältä Guest
Lainaus käyttäjältä: FelisLeo
Lainaus käyttäjältä: ML Hylättäisiinkö ammattisotilaiden ja psykologien tekemät ratkaisut sopivuudesta johtajaksi, ja tehtäisiin "paremmat" päätökset Cooperin testien perusteella?


Kyllä.



Ihminen muuttuu kummasti jo 20 vuoden aikana. Reserviläisen sotilasarvo ei oikein kerro juuri muuta kuin sen millainen sattui olemaan parikymppisenä. Paljon enemmän kertoo varusmiesajan jälkeen siviilissä hankitut työkokemukset, oppiarvot sun muut tittelit.



Missään vaiheessa muuten en ole väittänyt, että valinta pitäisi tehdä pelkän Cooperin testin perusteella.




Totta ihminen muuttuu 20 vuodessa, ja voi olla että reserviläisjohtaja ei enää ole niin hyvä johtaja kuin 20 vuotta sitten olisi ollut. Sen sijaan on TÄYSIN varma, että mikäli kaveri ei ollut käypä johtajaksi 2-5 vuotta sitten niin ei hän varmasti ole sitä nytkään.



Mitenkähän jotkin tittelit tai oppiarvot tekevät ihmisestä paremman johtajan? Joku viisas on sanonut "Tullakseen hyväksi johtajaksi, on ensi opittava olemaan hyvä alainen". Olitko sinä hyvä alainen sinua kaltoin kohdelleille varusmiesjohtajille, vai olitko katkera siitä että he pääsivät johtajakoulutukseen ja sinä et? Mikäli vastaus kääntyy jälkimmäiseen, ei pitäisi paljon juotua miettimään miksi sait "paskaa niskaasi".

Poikma

#49
syyskuu 13, 2007, 11:04 Viimeisin muokkaus: tammikuu 01, 1970, 02:00 käyttäjältä Guest
Lainaus käyttäjältä: FelisLeo
Sitten on sellaisiakin upseereita ja aliupseereita, joita ei olisi koskaan pitänyt laittaa nykyisen arvonsa mukaiseen asemaan. Esimerkkinä palvelee erän II/99, PsPr/PsvP/PsPionK varusmiesjohtajat. Tosin heidän esimerkkinsä on auttanut ymmärtämään, miten asioita EI pidä hoitaa.

Lainaus käyttäjältä: FelisLeoTästä voi sitten jokainen päätellä, miten suuren arvon annan omille varusmiesaikaisille väkä- ja nappulakauloille sekä sen kuinka antoisaa oli heidän (mieli)valtansa alla palvelusta suorittaa.


Joo, eiköhän tämä katkeruutesi tullut selväksi jo jokunen aika sitten, kun viimeksi aiheesta kirjoittelit... :x

MSa

#50
syyskuu 13, 2007, 13:52 Viimeisin muokkaus: tammikuu 01, 1970, 02:00 käyttäjältä Guest
Lainaus käyttäjältä: ML Mitenkähän jotkin tittelit tai oppiarvot tekevät ihmisestä paremman johtajan? Joku viisas on sanonut "Tullakseen hyväksi johtajaksi, on ensi opittava olemaan hyvä alainen". Olitko sinä hyvä alainen sinua kaltoin kohdelleille varusmiesjohtajille, vai olitko katkera siitä että he pääsivät johtajakoulutukseen ja sinä et? Mikäli vastaus kääntyy jälkimmäiseen, ei pitäisi paljon juotua miettimään miksi sait "paskaa niskaasi".


+1 !!!!    Mulla on kourallinen esimerkkejä omasta saapumiserästä:



Alokkaana särmä joukko ja melkein kaikilla AUK tavoitteena. "Teknisessä erikoisyksikössämme" muutama alokas sadasta ei ollut halukas AUK:hon. Kun vain 20 pääsi AUKkiin, paljon jäi hyviä äijiä rannalle. Osa näistä rötvähti täysin ja alkoi kiukutella "intti on paska ja epäoikeudenmukainen".



On selvää, että monet tässä tapauksessa AUKista rannalle jääneistä kavereista olisi toisessa yksikössä olleet suoraan RUK-kamaa, mutta se on vähän voi voi, kun on itse hakeutunut "erikoiskoulutukseen", kyllä siinä pitää tajuta että taso on kovempi pelkästään AUKiin kuin rynnäkkötykkimiesviestipatterissa.



Iso pyörä pyörii Intissä, koneisto tekee välillä vääriä valintoja puoleen ja toiseen, mutta kun on varaa silti koulutuksen jälkeen  valita ukoista soveltuvimmat aktiivisiin yksiköihin, niin homma hyvä.



MSa
[url=https]

er

#51
syyskuu 13, 2007, 15:18 Viimeisin muokkaus: tammikuu 01, 1970, 02:00 käyttäjältä Guest
Niinpä. Itseäkin vtutti aikanna rukkiin pääsemättömyys, mutta nyt voin todeta että ihan oikein se meni. Tiedustelurukkiin on X määrä paikkoja, eikä tarjottu krh rukki kelvannut. Kenttäjohtajiakin tarvitaan.
Train hard--->Fight easy

FelisLeo

#52
syyskuu 13, 2007, 18:04 Viimeisin muokkaus: tammikuu 01, 1970, 02:00 käyttäjältä Guest
Lainaus käyttäjältä: MLSen sijaan on TÄYSIN varma, että mikäli kaveri ei ollut käypä johtajaksi 2-5 vuotta sitten niin ei hän varmasti ole sitä nytkään.



Arvasinkin, että hyvin nopeasti siirrytään ruotimaan henkilökohtaisia asioita sen varsinaisen aiheen käsittelyn sijasta. Nyt olen kuitenkin jo sen verran parkkiintunut, että siihenkin osaa varautua.



Varusmiehenä olin ajatuksiltani hyvin toisenlainen ja prioriteetti numero yksi oli päästä 6kk palvelusajalla. Tähän pyrin vastaamalla tahallani testeissä joka toiseen kysymykseen väärin, suorittamalla niin sanotusti puoliperseillen kuntotestit, ampumalla aina välillä ammunnoissa ohi taulusta tarkoituksella, hankkimalla yliopistolta erillisen todistuksen lyhyemmän palvelusajan puolesta, jätin korostamatta jo siinä vaiheessa hankittua esimieskokemusta itämaisen kamppailulajin parissa ja tietenkin joka välissä ilmoitin haluavani vain 6kk palveluspaikkoihin. Sen sijaan motivaatiovemppaa en sortunut hakemaan, joskin alokasaikana olin kaksi viikkoa veksissä influenssaa potemassa. Systemaattinen ja määrätietoinen toimintani tuotti pestin miehistössä suluttajapioneerina.



Nykyinen työpaikkani on yhden sortin anteeksipyyntö isänmaalle siitä, etten tehnyt parastani silloin kaksikymppisenä. Alunperin hain upseeripestiä (koska minulla on siihen pätevyys siviilikoulutukseni puolesta), mutta siihen valittiin minua parempi heppu.


Lainaus käyttäjältä: MLMitenkähän jotkin tittelit tai oppiarvot tekevät ihmisestä paremman johtajan?


Moniin titteleihin ja oppiarvoihin sisältyy nykyään esimieskoulutusta. Kemistin koulutukseen niitä ei kuulu pakollisena, mutta luin sellaista omaksi huviksi sivuaineena.



Jokainen omassa kamppailulajissani mustan vyön suorittanut on joutunut käymään tietyt opettaja- ja valmentajakoulutukset sekä esittämään näyttöä kokemuksestaan opettajana saadakseen edes oikeuden osallistua mustan vyön testiin. Olen itse 10 vuoden varrella varrella opettanut niin junioreita kuin aikuisiakin aina alkeiskurssista mustaan vyöhön asti pääasiassa ryhmäkoolla 1-30 henkeä.



Johtoajatukseni on aina ollut tehdä asiat mahdollisimman täydellisesti päinvastoin kuin varusmiesajan alikeisarit tekivät. Vuosi takaperin sain nakin toimia Pohjoismaiden suurimman budoseuran eli Jigotain messujärjestelyjen pääkoordinaattorina. Lajeja on seurassa kuusi ja alaisia oli järjestelyissä vaihtelevasti 10-50 henkeä eli voitte ajatella minun olleen kahden joukkueen johtajana, joka koostui kuudesta eri ryhmästä. Vain kaksi kertaa homman aikana jokin työ meni härdelliksi ja molempien syynä oli se, että yksi ja sama minua 10 vuotta vanhempi mustavyö katsoi oikeudekseen ryhtyä selkäni takana sooloilemaan. Tällöin organisoimani kokonaisuus hajosi moneksi erilliseksi palaseksi eikä niin sanottu big picture enää ollutkaan käsissäni.



Esimerkiksi tällä tavalla tittelit ja oppiarvot tekevät ihmisestä paremman johtajan: niiden saaminen edellyttää näyttöä ja/tai kokemusta esimiestaidoista.


Lainaus käyttäjältä: MLJoku viisas on sanonut "Tullakseen hyväksi johtajaksi, on ensi opittava olemaan hyvä alainen".


Vitutus tarttuu eli kun alikeisari näyttää, ettei häntä kiinnosta sen enempää tehtävän suorittaminen kuin miehistönsä hyvinvointikaan niin sellainen siirtyy hyvin nopeasti miehistöön aiheuttaen ennen kaikkea valtavan luottamuspulan esimiehen osaamiseen. Minä en voisi edes pahimmissa painajaisissani kuvitella tilannetta, jossa minun pitäisi uskoa oma henkeni niiden ryhmänjohtotaidottomien käsiin.



Muistan itse kamppailulajissani isännöineeni joskus äärimmäisen huonon harjoituksen ja syy oli hyvin yksinkertainen: minulla oli huono päivä ja se siirtyi kauttani muihin, jolloin lopputuloksena kaikilla oli huono päivä. Tämä prosessi ei minulla ole koskaan toistunut, mutta varusmiesalikeisareilleni se oli jokapäiväistä kauraa aina kotiuttamiseen asti. Aivan erityisenä oikeutenaan he pitivät ylimääräisen paskan keksimistä, koska mehän olisimme muuten päässeet liian helpolla: palvelusaikamme oli vain 6kk. Kun aamuja oli jäljellä puolet eli 90 niin oma ryhmänjohtotaidottomani sanoi aivan suoraan: "Aamunne ovat ehkä puolessa, mutta vitutuksenne ei ole. Siitä aion pitää huolen."



Toisin sanoen jos alainen on hankala niin esimiehen on syytä katsoa ensin peiliin, koska hänen oma käytöksensä heijastuu peilin lailla takaisin alaisista.

FelisLeo

#53
syyskuu 13, 2007, 18:06 Viimeisin muokkaus: tammikuu 01, 1970, 02:00 käyttäjältä Guest
Lainaus käyttäjältä: PoikmaJoo, eiköhän tämä katkeruutesi tullut selväksi jo jokunen aika sitten, kun viimeksi aiheesta kirjoittelit... :x


Näin on ja tuolloin täällä epäiltiin mielenterveyttäni. Nyt voin sanoa, että EU-joukkoihin hakemisen yhteydessä piti hankkia lääkärintodistus muiden psykologisten testien ohessa ja nyt minulla lukee ihan virallisessa asiakirjassa tyyliin "ei havaittu psyykkisiä poikkeamia".

mika

#54
syyskuu 13, 2007, 18:19 Viimeisin muokkaus: tammikuu 01, 1970, 02:00 käyttäjältä Guest
Lainaus käyttäjältä: FelisLeo
Johtoajatukseni on aina ollut tehdä asiat mahdollisimman täydellisesti päinvastoin kuin varusmiesajan alikeisarit tekivät. Vuosi takaperin sain nakin toimia Pohjoismaiden suurimman budoseuran eli Jigotain messujärjestelyjen pääkoordinaattorina. Lajeja on seurassa kuusi ja alaisia oli järjestelyissä vaihtelevasti 10-50 henkeä eli voitte ajatella minun olleen kahden joukkueen johtajana, joka koostui kuudesta eri ryhmästä. Vain kaksi kertaa homman aikana jokin työ meni härdelliksi ja molempien syynä oli se, että yksi ja sama minua 10 vuotta vanhempi mustavyö katsoi oikeudekseen ryhtyä selkäni takana sooloilemaan. Tällöin organisoimani kokonaisuus hajosi moneksi erilliseksi palaseksi eikä niin sanottu big picture enää ollutkaan käsissäni.

Ja tossa alleviivattuna se kohta mikä tekee johtajasta johtaja. Tai lähinnä se miten siitä selvitään. Iso organisaatio repii joka suuuntaan ja johtaja on se henkilö jolla tulee olla aina keinot tilanteen ratkaisuun.

Tätä ei pidä ottaa henkilökohtaisena koska se ei sitä ole ! Omasta puolestani katson, että tämä asia alkaa olla julkisesti käsitelty melkolailla loppuun käsitelty puolestani. YVllä voidaan jatkaa :wink: ja verrata kokemuksia johtamisesta.
CHAIRBORNE - USB Troop

er

#55
syyskuu 13, 2007, 21:46 Viimeisin muokkaus: tammikuu 01, 1970, 02:00 käyttäjältä Guest
Totean tähän minäkin että keskustelua maakuntajoukosta voidaan toki käydä, mutta FL:n johtamiskatkeruuden käsittely loppukoot.

Intti tekee itse valintansa. Oli ne oikein tai ei.
Train hard--->Fight easy

MSa

#56
syyskuu 14, 2007, 09:46 Viimeisin muokkaus: tammikuu 01, 1970, 02:00 käyttäjältä Guest
Täällä puhutaan esimieskokemuudesta ja johtajuudesta yleensä. Puolustusvoimat kouluttaa käyttöönsä sotilasjohtajia.



Hyvä sotilas(syvä)johtajuus pitänee sisällään paljon hyvän siviilijohtajuuden elementtejä. Mutta jos siviilissä on 8h päivässä sisätiloissa asioiden manageriksi / ihmisten leaderi, ei se automaattisesti takaa sitä että kaveri olisi soveltuva sotilasjohtajaksi hierarkisessa organisaatiossa ja taistelustressin alla.



MSa
[url=https]

juhaharkonen

#57
syyskuu 15, 2007, 16:10 Viimeisin muokkaus: tammikuu 01, 1970, 02:00 käyttäjältä Guest
Etelä-Pohjanmaalla tuntuu homma toivivan.

FelisLeo

#58
syyskuu 16, 2007, 09:03 Viimeisin muokkaus: tammikuu 01, 1970, 02:00 käyttäjältä Guest
Lainaus käyttäjältä: erTotean tähän minäkin että keskustelua maakuntajoukosta voidaan toki käydä, mutta FL:n johtamiskatkeruuden käsittely loppukoot.


OK. Totean siis vain, että kesken jäi.



---



Intti muuten tekee tänään juuri sitä, mikä teille on täällä niin punainen vaate ja kauhistus eli laitetaan ihmisiä nykyisen kyvyn ja osaamisen mukaiseen tehtävään eikä suinkaan joskus 1-40 vuotta sitten suoritetun varusmiespalveluksen mukaiseen tehtävään.



Työporukassani on 3 kersanttia, joiden palvelusarvo on jääkäri; 1 alikersantti, jonka palvelusarvo on jääkäri; 1 luutnantti, jonka palvelusarvo on alikersantti. Sama menee toisinkin päin eli 1 vääpeli, joka on upseeritehtävässä; 1 jääkäri, joka on upseeritehtävässä ja hännänhuippuna 2 varusmiespalvelusta kokonaan suorittamatonta siviiliä upseeritehtävässä.



Niin että miksikäs maakuntajoukkojen hommia ei jaeta samalla tavalla eli tehtävä sille, joka siihen parhaiten soveltuu TÄMÄN HETKEN kykyjensä mukaan? Kyse on kuitenkin kypsään ikään ehtineistä harmaantuvista uroksista niin moisen luulisi olevan itsestään selvä toimintamalli.



Fyysisen kunnon kanssa pitäisi ilman muuta myös noudattaa meidän malliamme eli jokaisen tulee täyttää tietyt kuntovaatimukset ja jos niin ei tapahdu niin hänelle tehdään oma kunto-ohjelma ja annetaan vaikka 2kk aikaa kohottaa tuloksia. Sitten tehdään kuntotesti uudelleen ja tätä prosessia jatketaan niin kauan, että fyysinen suorituskyky on riittävän hyvä.

HJu

#59
syyskuu 16, 2007, 10:46 Viimeisin muokkaus: tammikuu 01, 1970, 02:00 käyttäjältä Guest
Mitä FL tarkoitat palvelusarvolla ? Käsittääkseni luutnantti on luutantti on luutnantti. Mitä tehtäviä hän tekee (joukueenjohtaja, joukkueen varajohtaja, viestispesialisti, suojueen päällikkö tms.) on asia erikseen. Vai tarkoititko YK-rauhanturvaajien arvoja joilla ei ole hirveästi tekemistä sodanajantehtävien kanssa.
Terveisin,


HJu
Tulosta
Siirry ylös Sivuja 1 2 3 4 5 6 7
Käyttäjän toimet