TRG:iden laatu ja kenttäkelpoisuus.

Aloittaja er, heinäkuu 22, 2006, 20:01

« edellinen - seuraava »

HJu

#15
LainaaItse arvostan sitä että aseeseen saa osia kymmentenkin vuosien käytön jälkeenkin.




Niin minäkin mutta massatuotantoaseita lukuunottamatta tämä alkaa olla lähinnä unelmaa.


LainaaValmistusmaasta riippumatta kaikki sellaiset aseet, joita on valmistettu kauan ja paljon, ovat varaosahuollon suhteen suht turvallisia, koska varaosia kannattaa ja täytyy silloin valmistaa enemmän, ja niitä on silloin todennäköisesti saatavilla.


Uuden aseen kohdalla vaan ei tiedä kauanko sitä valmistetaan. Esim. Sakolta ei saa Sako 92S:ään enää normaaleja varaosia. Sako85 ajaa Sako75:n pois tuotannosta kahdessa vuodessa jonka jälkeen siihen saa Sakolta varaosia max. viisi vuotta jonka jälkeen niitä saa vielä toisen viisi vuotta Numrich Gunpartsilta USAsta joka työkseen ostaa näitä vanhoja varastoja itselleen. Siinä vaiheessa tosin USAsta ei ei-Nato-maahan myydä enää mitään aseenosia mihinkään käyttöön siviileille.


LainaaYksi osa aseen laatua on sen varaosahuolto. Toivottavaa on että kotimaisesta tuotteesta kovan hinnan maksaneita palvellaan tässä suhteessa, eikä varaosahuoltoa laiminlyödä jonkin kriteerin mukaan asetettujen tuottotavoitteiden takia.




Beretan päätöksiä ei valitettavasti tehdä Riihimäellä.


LainaaJa vaikkei serttejä hankittaisikaan, pitäisi em. asia olla arvo sinällään ja osa laatubrändiä.


Ongelma syntyy jos laatuvalmistaja haluaakin kisata bulkkivalmistajien kanssa bulkkivalmistajien säännöillä. Hyvä brändi on kyllä helppo pilata mutta työläs rakentaa ja erittäin vaikea korjata jos se on pilattu.



Beretan perusongelma on siinä että he ei ymmärrä kivääribisnestä eivätkä ole koskaan ymmärtäneetkään. Silti omistaja määrää ja siitä herkästi tulee ongelmia jos määrääjä itse ei täysin ymmärrä mistä tekee päätöksiä.


LainaaJa juttu leviää, oli se sitten täyttä totta tai puolitotuus.  Eikä netti tunne rajoja, suomalaisetkin kirjoittelevat näköjään aika ahkeraan rapakon takaisille asepalstoille. Uskoisin että Suomessa Sakolla tiedostetaan erinomaisen hyvin tällaiset seikat, ja toivottavasti omistajakin osaa ottaa vakavasti tällaiset nettikeskustelut mitä suomalaisilla palstoilla käydään.




Sako 75-rosterikiväärien räjähdykset ja niiden nettikalabaliikki kyllä osoittaa että ainakaan vielä siinä vaiheessa Sakon vastuuhenkilöt eivät ymmärtäneet netin voimasta (globaali paikka jossa he ei voi sanella mitään) vielä yhtään mitään.


LainaaItse olen tyytyväinen omistamiini Sakon tuotteisiin, toivoisin vain että piipun uusijoille ja rakentelijoille olisi niitä ennen niin maailmankuuluja taottuja piippuja tarjolla samaan laatuun kuin aikaisemminkin niitä on valmistettu.




Järkevän hintaiset takopiiput hyvällä laadulla kiinnostaa toki minuakin mutta Sako on viime vuosina tehnyt kaikkensa että tällainen puolivalmisteiden myynti loppuisi ja asiakkaille myytäisiin vain sitä mitä nyt hyllyssä kulloinkin sattuu olemaan. Suomen markkinat ei Berettaa kiinnosta ja ilmeisesti testimarkkinana olemme myös epäkiinnostava josta seuraa että suomalaiset asiakkaat herkästi saa huonoa palvelua. Meidän skottimaiset perinteet aseiden hintojen suhteen ei asiaa tietenkään yhtään helpota.


LainaaMissataanko Suomessa nyt tässä asiassa pahemman kerran, myös aseteollisuudessa, kun säästetään ja nuoria ei pidetä töissä rinnan vanhemman polven kanssa, ja kilpailukykyisella palkalla?


Tiettävästi Sakolla käy ovi ulospäin aika paljon enemmän kuin sisäänpäin. Eikä syy ole irtisanomisissa vaan irtisanoutumisissa. Italialaiset luulevat että Suomi on joku kehitysmaa ja käytös on sen mukaista. Italiassa samalla johtamistyylillä tehdas olisi ollut istumalakossa jo vuoden päivät.
Terveisin,


HJu

er

#16
Tupla
Train hard--->Fight easy

er

#17
Terve. Jotta huhuilta katkottaisiin siipiä ja pysytäisiin itse asiaassa niin tarkennan kysymystäni.



1. Onko tuoreiden tai vanhempien TRG 22 ja 42 mallien kanssa ollut ongelmia, jotka ovat EPÄOLETETTAVIA? Jos kyllä niin minkälaisia? Kaikki aseet kuluvat, joten kulumisesta johtuva normaali huollon tarve olkoo tästä poissuljettu.



2. Onko ilmenneisiin ongelmiin saatu ratkaisu ja korjaus järjellisessä ajassa.



3. Onko aseen käytettävyydessä kentällä ollut huomautettavaa suhteessa muihin vastaaviin aseisiin? Tarkkuuskivääri ei luonnollisesti kestä samaa kurassa pyörittelyä kuin rynnäkkökivääri tms.



4. Oletteko päässeet TEHDASLADATUIN patruunoin systemaattisest alle 1MOA kasoihin, ihanneoloissa?  Tämä kysymys erityisesti tuoreiden TRG:iden omistajille.  Eli onko väite piippujen laadun huononontumisesta potaskaa.



5. Onko aseiden syöttö toiminut ongelmitta?



6. Mikä on yleinen tyytyväisyytenne aseseen?
Train hard--->Fight easy

MikaS

#18
Ei kuulu ihan tähän topikkiin mutta uusimmassa mettä kalassa ilmoitettiin T3:n lippaan kestävän 2-3K laukausta kun hylsyn kanta syö muovilipasta.

Itseäni noin vähäinen laukaisumäärä hirvittää, sen ymmärrän että jousi kuoleentuu jossain vaiheessa.

Ossi_v

#19
Huono laatu suunnittelussa, raaka-aineessa tai valmistuksessa, jos muovilipas ei enempää kestä. Ei nimittäin johdu siitä että lipas on muovia, niin on esimerkikiksi SIG 55X-sarjan aseissakin, mutta en ole tähän mennessä vielä nähnyt yhtään käyttökelvottomaksi kulunutta SIGin lipasta (vaikka Sveitsistä ehkä jonkun sellaisenkin voisi löytää).



Ossi

er

#20
T3 ongelmat ei ihan kuulu tähän aiheeseen. Kuitenkin kun katsoo aseen materiaalivalintoja, niin voi todeta ettei ase mitään ympäristösertifikaattia ansaitse.  Käytä ja heitä pois ajattelu on mielestäni sairasta kun puhutaan aseista. Tiettävästi sepätkin kiroaa t3:sta koska asetta ei saa kuntoon kuin odottamalla originaaliosia tehtaalta. Miksi esimerkiksi lukon pää ja lipas on tehty muovista, on varmasti tuotantokustannus syy.  Tuottokustannukset on alhaiset ja kun aseet menee epäkuntoon niin saadaan myytyä uusi ase tai osia vanhaan.  Ase siis tuottaa vielä myyntinsä jälkeenkin.  Alhaisilla tuottokustannuksilla saadaan tuotettua halvalla paljon aseita----> Halpa hinta markkinoilla.  Jos laatu on kohtuu hyvä kuten pääosassa t3 ratkaisuista, niin asetta saadaan taatusti oikella markkinoinnilla myytyä PALJON.  T3:sen myötähän Sako/Tikan myynti Yhdysvalloissa on monikertaistunut.  T3 mallissa on varmasti hyvääkin, mutta alihankinnan runsas käyttö ja osa materiaalivalinnoista on selkeästi tehty kustannusten alentamiseksi. Tämä on sikäli ymmärrettävää että Tikolla käsittääkseni on pyritty luomaan volyymiase, jota myydään paljon.



Sakojan on pidetty yhtiön lippulaivana, niin kauan kuin  Sakot ja Tikat on tehty saman katon alla.  Tuotantokustannusten jatkuva alentaminen on valitettavasti siirtynyt myös Sakoihin.  Valittetavasti volyymia ja laatua ei ole helppo saavuttaa. Yleensä laatu kärsii.  Sakollakin tavoitellaan  Beretta konsernin sanelemana volyymin avulla suuria liikevoittoja. Laatu ja ylpeys hyvästä tuotteesta ei ole enää dominoiva tekijä yhtiön tuotantosuunnitelmassa, vaan liikevoiton suuruus, jota sijoittajat ja konsernin johto vaativat.



ALKUPERÄINEN KYSYMYS KUITENKIN OLI ONKO TRG:IDEN LAATU PYSYNYT ALKUPERÄISELLÄ TASOLLA JA ONKO ASE LUOTETTAVA, HUOLTOVARMA JA TARKKA? TARKENNUKSIA KYSYMYKSIIN  EDELTÄVÄSSÄ KOMMENTOINNISSANI.



Toisin sanoen haluan kysyä teenkö huonon valinnan jos ostan TRG 22 tai 42 mallin?
Train hard--->Fight easy

Demi

#21
Lainaaoisin sanoen haluan kysyä teenkö huonon valinnan jos ostan TRG 22 tai 42 mallin?


Sinänsä se olisi mielenkiintoista tietää, mutta täältä netin keskustelupalstoilta tulet tuskin koskaan saamaan mitään faktoihin pohjautuvaa vastausta. Mutta jos tosissaan ostamassa asetta ja epäilyttää uusien laatu, niin miksi ei ostaisi käytettyä vanhempaa mallia aseesta? Onhan noita TRG:tä läjittäin myytävänä palstoilla ja kauppiailla.

er

#22
Terve. Ei noita ihan läjittäin ole myynnissä, vallankaan TRG 22 mallia joka lähinnä kiinnostaa, alhaisempien käyttökulujen takia.  Yleensähän kukaan ei vaihda pois asetta johon on täysin tyytyväinen, joten tämän takia mielummin uusi. Kyselin asiaa täältä, koska en tiedä muutakaan paikkaa josta asiaa kysyä siten että saa jokseenkin puolueettoman vastauksen. Kauppiashan myy ja mainostaa sitä tuotetta josta hän saa parhaan katteen ja samalla monesti mustamaalaa kilpailijan tuotetta.  Eli Sakolta tai liikkeeltä asiaa mielestäni on hyödytöntä kysyä.  Oikeamman vastauksen saisi vaikka Italialaisilta, Puolalaisilta tai muilta kovassa paikassa aseen kanssa möyrineiltä. En kuitenkaan tunne yhtään Puolalaista tai Italialaista joka IRAKIN pölyssä on TRG:n kanssa tetsannut. Jostakin syystä Puola ei enää osta lisää TRG:tä, vaan ostaa omaa valmistetta. Asia voi johtua joko laadusta tai siitä että he mielummin ostavat edullisempaa Puolalaista tuotetta.
Train hard--->Fight easy

HJu

#23
Koska tarkkuusammunta on myös itsevarmuudesta ja luottamuksesta kalustoon kiinni niin melkeinpä väittäisin että unohda se TRG-22 jos noin laatu mietityttää. Fakta kuitenkin on että jos asia mietityttää niin 10 myönteistä ääntä ei tule painamaan mitään siinä vaiheessa kun yksi kielteinen lausunto mahdollisesti jostain suunnasta tulee. Ja ne myönteisetkin menee helposti kategoriaan: Pakkohan sen on omaansa kehua kun on yli 2000 Euroa siihen laittanut.



-> Tehdasaseista katsoisin Sauer 205:sta rataversiona tai sitten Jalosta aseseppäkustomina jos TRG-22 arveluttaa.



Itse en ole kuullut TRG:n tai T3:n osalta mistään laaturomahduksesta mutta aika harvakseltaan noita tutut on ostaneet.
Terveisin,


HJu

Ossi_v

#24
Pari tuttua on äskettäin ostanut uuden TRG-42:n, toinen vihreän SA-mallin, toinen taittoperäisen. Kehuneet ovat, eivät ainakaan vielä valittaneet muuta kuin .338 LM patruunoiden hintaa, josta syystä on kuulemma pakko ladata itse. Valitettavasti en tunne ketään joka olisi äskettäin hankkinut TRG-22:n.



Ossi

JL

#25
Noh, vertailu toiseen kivääriin on yksi vaihtoehto puntaroida laatua ja toimivuutta noin niinkuin kokonaisuutena.





Taannoin ammuskeltiin tuttavan kanssa, hän omistaa ½ vuotta käytössä olleen AI:n 338 -version.  Optiikka on S&B 4-16. Kaveri ei asu suomessa, eikä ole suomenkielinen, joten uskaltanen esittää mielipiteeni tällä foorumilla ilman että hän pahoittaa mielensä.



-Ase oli tarkka, kuten kuuluukin olla, mutta ei sen tarkempi kuin esim oma TRG42.



-Parker-halen bipodia en laittaisi edes pienoiskivääriin.

Aseen painopiste on bipodin niveleen nähden aivan liian korkealla, eikä aseen kallistus"jäykkyyttä" voi säätää. Samoin jalkojen tassut ovat niin kapealla että tuki on epävakaa, tasasella se ei haittaa, mutta jos ampumapaikka on vähänkään kallellaan niin ase pyrkii kaatumaan.

Jalkojen välinen kulma on niin kapea että tassut eivät juuri erkaannu toisistaan vaikka niitä säätäisi ulommas.

Lisäksi tuen alin asentokin on aivan liian ylhäällä, ja optimaalisen makuu-asennon saavuttaakseen kirahvi-kaulasta sekä kiropratktikko-tähystäjästä olisi todellakin hyötyä.

Eli: kiitos bipodin, ei aseella voi ampua "rentona", vaan asetta täytyy ikäänkuin tukea liipaisinkäden kämmenellä ettei se kippaa sivulle.



-Varmistin on täysin aataminaikuinen, lukon jatkeeksi on lisätty tikkuaskin kokoinen merkillinen mötikkä jonka kyljestä sojottaa pitkäliikkeinen varmistinvipu. Asetta varmistaessa täytyy käsi siis siirtää pois liipaisimelta ja hapuilla kaukana ja korkealla olevaa suht jäykäliikkeistä hantaakia. Ei hyvä.



-Laukaisu ei ole huono, eivätkä osumat varmasti jää siitä kiinni, mutta TRG:n liipaisu on silti selvästi parempi. Vaikka testipyssykän liipaisu oli säädetty arviolta n. 600g tienoolle (oma verrokki -TRG on 1050g),tuntui liipasimessa silti selvä venymä ennen laukaisua. Korostan: ei huono, mutta yhtä hyviä on tullut vastaan 100v vanhoissa maaseppien viilaamissa mosin-hyljekivääreissä.



-Tukkiin integroitu "kolmas jalka" ei toimi käytännössä.

Tasamaallakin bipodit alimmassa asennossaan saa mulikkaa pyöritellä (lähes) minuuttitolkulla ennen kuin säätö on tapissa. Ja siltikään korkeus ei riittänyt edes laaka-ammuntaan. Ja jos riittäisikin, uppoaa jalka rekyylistä maahan ja taas pyöritellään. Jokin suksimallinen tassu pelittäisi varmasti paremmin.

Nyrkkiotteellakin yritin ottaa siitä kiinni, mutta ei sekään tuntunut oikein hyvältä. Asetta ei kerta kaikkiaan tahdo saada "rauhoittumaan" laukaisua varten.

Ehkäpä kiitos sen saman surkean bipodin.



-Piippu on turhan lyhyt, mielestäni TRG:n piippu on minimi 338LM:lle kun tarkoituksena on ruilautella kauemmaskin. Kaverin kertoman mukaan latauksen pitää olla koko lailla tymäkkä että 900m/s saadaan rikki.

Ei kivaa hylsyjenkulutuksen kannalta noin harrastaja-itselataajaa  ajatellen



-Ase on suht kompakti, mutta h**vetin painava! Vaikka ei niissä TRG:n kanssa olekaan eroa vissiin kuin kilo, mutta ase tuntuu silti painavan kuin synti ainakin sakolaista kanniskelleen käteen.



-Viimeistely ei kummoinen, esim TRG kestää kyllä vertailun kirkkaasti



-Lukko pelaa jouhevasti, pesä on hyvin lähelle yhtä tiukka kuin omassa TRG:ssä. Mun lataamilla/kaulasupistetuilla paukuilla tuntuma kammessa oli sama (hieman nafti), ja 93.3mm mittaan ladattu LB hipsaisi rihloista tussattuun luotiin samanlaiset jäljet kuin oma aseenikin.



Summa summaarum, varmaan joku on näistäkin eri mieltä, mutta ei kyllä tulisi pieneen mieleenkään maksaa moisesta kapineesta +9000e summaa (kaikkine varusteineen). Vaikka ase olisi halvempikin kuin Sako, en ottaisi sitä siltikään.

En voi kuin ihmetellä että miten ihmeessä asetta on voitu myydä viranomais -ja militarykäyttöön niinkin paljon. Mun mielestä hinta/laatu ei kyllä kyllä em tapauksessa kohtaa sitten alkuunkaan. liki 10000e kapineesta ei yksinkertaisesti saisi löytyä noin typerästi toteutettuja ratkaisuja.

Toisaalta oli erittäin lohdullista huomata että suomessa todellakin osataan a)suunnitella b)valmistaa todella hyviä kivääreitä, jotka kestävät kyllä vertailun ihan mihin tahansa pyssykkään, (näemmä) oli sitten hintaluokka mikä hyvänsä. Puhutaan sitten customkivääreistä tai teollisesti tuotetuista tarkkuuskivääreistä.



Tarkkusaseiden toimintavarmuudesta hiekassa on oikeastaan turha jossitella.

Kaikki pienillä välyksillä tehdyt liikkuvat mekanismit lakkaavat toimimasta kun pintojen väliin ilmaantuu vieraita esineitä.



Oman TRG:n kanssa on tullut touhuttua Lohtajan hiekka-beachilla jo monen monituista kertaa ilman ongelmia, joten hiekkapöly sinällään ei ole ongelma. Sen verran siivossa on ase ollut monesti ja silti toiminut moitteettomasti. Toinen juttu on tietysti se jos lukko sattuu olemaan auki/takana ja ystävällinen ohikulkija sattuu potkaisemaan kengän kärjellä desin hiekkaa sisuskaluihin.

Tai jos kaadat aseen lukko auki hiekkakinokseen niin että hylsynheittoaukko "haukkaa" kunnolla. Ei sitten varmasti toimi, ei yksikään tarkkuuskivääri.



TRG ei ainakaan tältä osin eroa muista tarkkuus-pulttilukoista, hiekka väärässä paikassa aiheuttaa "Asseri Siuvatit" 100% varmuudella.





P.S.

Toivottavasti kukaan AI:n omistaja ei pahoita mieltään. Mutta tämmöiset tunnelmat kivääristä kuitenkin jäivät.

JL

#26
hhsfh

Viitm-62

#27
Ostin oman TRG-42, marraskuussa 2005. Laukauksia on vielä niin vähän kasassa, että tarkkuuteen en ota kantaa. Mutta kenttä kelpoisuutta vähentää ainakin se tekijä, että lukkoa ei saa aseesta pois  ilman poskipakan irroittamista tai modifiointi jos joutuu käyttäämään 10mm koropalaa tai korkeampaa. matalamasta ei tietoa, enkä ole mitannut.  tämän takia olenkin päätynyt siihen että teen itselleni kokonaan uuden poskipakan.

PL

#28
Oma TRG-42 hankittu 2003 alkuvuodesta (varmaan tehty 2002 ).

Ongelmia ei ole ollut ja olen tyytyväinen juuri luotettavauuden sekä tarkkuuden takia ko.peliin. Hiekka ei aiheuttanut toimintahäiriöitä vaikka lukko onkin välillä rutissut todella ilkeästi. Lippaat (eli syöttö) toimii moitteeta. Yhtään syöttö- tai hylsynpoistohäiriötä ei ole tullut vastaan. Aseella on ammuttu 1200 laukausta.

Käynti tehdasscenarilla (5lk@300m) pyörii 0,4 - 0,6 MOA, tehdaslockbasella 0,6-0,8 MOA. Itseladatuilla muuten samat käynnit mutta jostain syystä itseladatulla Lockbasella 0,6-1,2 MOA. Käytän ainoastaan kokosupistettuja hylsyjä.

Hyvä laite kunhan muistaa poistaa purseet suujarrusta aina parin sadan laukauksen välein.

Lapua Sniperissä tänä vuonna yhdellä hemmolla irtosi kesken kisan perä uutuudenkarheasta TRG-42:sta. Oli jäänyt tehtaalla perän ruuvit löysään. Aiheutti kuulemma vähän lisätöitä pikarasteilla...

JpL

#29
Tjaah, laitetaan rikka rokkaan.



Itselläni oli jonkin aikaa uusi Sako 75 Laminated Stainless. Kaliiperi .308. Ase kävi n. 0.70Moa, kuten Sakot yleensäkin, eli 5 laukauksen kasat 150 metriltä oli sellaista 25-30mm. Käsittääkseni - ja mitä Sakolta on minulle kommentoitu - Varmintin ja TRG:iden käynnissä ei suurensuuria eroja ole.



Sittemmin Sakolle tuli noutaja kun satuin löytämään Ase Amilta vuoden -86 tai -87 paksupiippuisen, kerrassaan briljantissa kunnossa olevan Tikka M65 Deluxen, kaliperissa 7mm Rem Mag, ja täytyy kyllä sanoa, että aseiden käynnissä on merkittävä ero. Parhaat kasat 300 metriltä on Tikalla ollut hivenen yli 30mm, ja lentoratakin on (tietysti) huomattavan suora. Rekyyli on 7mm Remington Magnumissa ihan siedettävä, joskin allekirjoittaneen piti opetella laukaisua vähän lisää. Rekyyli on samaa luokkaa kuin 30-06:sella 14.3 gramman luodilla ammuttaessa.



Jos joku väittää, että Tikkakoski ja Valmet ovat tehneet suomen asehistorian parhaimmat tehdaskiväärit, tuskin se kauas totuudesta heittää.



Käpistelin pari päivää sitten Jalonen/Mäkinen kivääriä, ja lukkolaite on ihan samanlainen kuin Tikassa. Ostiko Jalonen aikoinaan Tikkakosken tehtaan työstölaitteet?
- \"Olen halunnut tehdä elämässäni vain kolmea asiaa: Kirjoittaa, metsästää, ja rakastaa.\"