Koen jossakin mielessä onnistuneeni, kun kirjoitukseni sai aikaan näinkin voimakkaita tunteita. Melkein voisi Mika luulla, että olet henkilökohtaisesti työstänyt aseessani olevan piipun.
No joka tapauksessa, jätin toki paljon sanomatta alkuperäisessä viestissäni, koska tällä palstalla kirjoittelee moni minut henkilökohtaisesti tunteva henkilö, enkä vain katsonut tarpeelliseksi tuoda esille aiempaa kokemustani tai tietämykseni tasoa esim juuri Mäkisen piipuista.
Mitä tulee lastuamalla työstettyjen piippujen työstöjälkeen, en ole keneltäkään koskaan kuullut, että jälki olisi heti samaa tasoa kuin esim takomalla tehdyissä piipuissa. Päin vastoin paljon radalla aikaa viettäneenä ja monien mm. kasa- ja muita ampumalajeja kilpaa ampuvien kanssa käydyissä keskusteluissa olen aina kuullut, että lastutut piiput ovat kuin perunapeltoja ja aikamoisia vaippamateriaalin kerääjiä.
Olen pariin otteeseen keskustellut asiasta Erkki Mäkisen kanssa, eikä hän muistaakseni kertaakaan väittänyt, että lastuamalla saataisiin täysin sileää jälkeä. Sen sijaan ei pitkittäisillä lastuamisesta jäävillä työstöjäljillä ole merkitystä piipun tarkkuuden ja kuparoitumisen kanssa. (Pyydän anteeksi herra Mäkiseltä jos muistan keskustelumme väärin)
Itse olen joka tapauksessa sitä mieltä, että myös pitkittäisen jäljet vaikuttavat vaipottumiseen ja siten myös tarkkuuteen.
Jeff Colben (border Barrels), Daniel Liljan, ja muistaakseni vielä Hartin ja Shilenin aikanaan kirjoittamien artikkeleiden perusteella hyvä kolvaaminen on tarkkuuspiipussa must. Kolvaamisella ei vain saavuteta sileää piipua, vaan tasoitetaan piippu sisämitoiltaan tasamittaiseksi. Tämä koskee myös nappirihlattuja ja takomalla valmistettuja piippuja.
Mitä tulee aseiden tarkkuuteen niin väitän, että tarkka-ammuntaan soveltuvissa aseissa on hyvä, jos saavutetaan n. 5 cm kasoja / 300 metriä. Kuten aiemmin mainitsin, paljon ampumaradoilla aikaa viettäneenä, en ole vielä nähnyt, edes kasa-ampujien joukossa sellaisia, jotka saisivat jatkuvasti aikaan 15 - 25 mm kasoja/300 metriä. paljon ei ole edes "5 sentin miehiä". Nämä henkilöt ovat ilmeisesti jostain muualta kuin etelästä. Olen itsekin ampunut reilun 5 sentin kasan 630 metristä, enkä kuitenkaan voinut väittää aseeni käyvän näin hyvin.
Mitä aikaisemmissa kirjoituksissa on mainittu hyvän aseen kaikkiruokaisuudesta pitää mielestäni myös paikkansa. Jos ase käy hyvin, voidaan sillä saavuttaa melko hyviä kasoja aika monella luotityypillä sekä latauksella. Sain oman aseeni nyt tällaiseen kuntoon ja voin nyt aloittaa sen parhaan latauksen etsimistä. Kokeilin aseessani ennen kolvaamista mm Bergerin VLD:tä, Hornadyn A-maxia, D-46:ta, Sierran 200 ja 220 grainista sekä J-40:tä. J-40 poislukien muilla luodeilla melko munta eri latausta sekä 165 että 560 ruudilla. Aiemman kokemukseni perusteella tiesin suunnilleen mistä etsiä hyvää latausta.
Esitänkin lopuksi haasteen kaikille niille, jotka väittävät ampuvansa alle 25 mm kasoja /300 metriä. Seuraavalla Syndalenin ampumavuorolla kilpaillaan siitä, kuka ampuu pienimmän kasan 30 patruunalla, etäisyys n. 630 metriä. Jokainen haasteen vastaanottanut tuo palkinnoksi mukaanaan yhden sixpacin kolmosta ja voittaja vie mukanaan koko potin. Ennakkoilmoittautumista tähän "olutmaljaan" ei tarvita, riittää, että ilmaantuu paikalle oluet kontissa.
Haaste on tosi- muttei tosikkomielellä esitetty.
