Kirjoittaja Aihe: Mäkisen piiput ja kolvaus  (Luettu 17076 kertaa)

john

  • *
  • Viestejä: 1.417
Mäkisen piiput ja kolvaus
« : Heinäkuu 08, 2004, 10:12 »
Suhteellisen tuoreen kiväärin omistajana meinasi hermot mennä, kun en saanut sitä käymään siten kuin aikaisempi aseeni oli käynyt. Omistin aiemmin 308 jossa oli mäkisen piippu. Sain tämän aseen käymään hyvin vasta kolvatuani sen lyyjytapilla.



Nykyisellä aseella (.300 WM) sain kasoja, jotka olivat 8 - 15 cm/300 m. Pahimmillaan ne olivat 20 cm luokkaa. Vaippamateriaalia kasautui palkkien päälle niin paljon, että sitä irtosi raaputtamalla pieninä hileinä!



Päätin kokeilla jo aiemmin hyväksi havaitsemaani kolvausta ja niinpä valoin puhdistuspuikon päähän piippuun sopivan lyyjytapin, löin ohuen naulan lyyjytapin päähän siten, että tappi puristui täysin kiinni piipun seinämiin ja palkkeihin ja ryhdyin töihin.



Timanttitahnaa apuna käyttäen vedin tätä tappia n. 100 kertaa edestakaisin piipussa siten, että vastus oli lopulta melko tasainen koko piipussa. Piipun suu jäi hieman tiukemmaksi. Aina välillä lisäsin timanttitahnaa ja öljyä piippuun ja jatkoin työtä. Kolvauksessa on varottava, ettei piipun suuta hiota muuta piippua laajemmaksi.



Nyt parilla ampuakerralla ovat kasat olleet n. 40 - 60 mm/300 m. mikä mielestäni on melko hyvin. Reilusta kymmenestä kasasta muistaakseni kuusi ovat olleet max 45 mm.



En keksi asialle muuta selitystä kuin, että kolvauksesta oli apua. Mäkisen piippu on ilmeisesti kolvattava hyvin, jotta siitä saa revittyä kaiken irti.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut Anonymous »

espo

  • *
  • Viestejä: 447
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #1 : Heinäkuu 08, 2004, 11:10 »
Uusi piippu on ilmeisesti aina vähän tuollainen epätarkka suhteessa siihen miksi se kehittyy hiljalleen laukausmäärän kasvaessa,  mikäli sitä ei ole valmistajan toimesta vähän hioskeltu ennen luovuttamista asiakkaalle, oli valmistusmenetelmä tai valmistaja sitten mikä tai kuka tahansa. Ampumallakin piippua voi hioskella, mutta kolvaus tietysti on nopeampi tapa hioa piippua, ampumalla kuin hiomista tapahtuu enemmän vain niillä laukauksilla joilla vaippaa ei vielä ole kerinnyt kauheasti kiinnittyä piipun pintaan, samoin hiomistahnat on varmasti kertaluokkaa tehokkaampia eli nopeampia hiomisvälineitä kuin luodit. Taotut piiput ovat sen verran kovempia pinnaltaan että kolvaamalla ei varmaankaan saatane suuria muutoksia aikaan. Mielenkiintoinen kysymys nousee mieleen, eli onko ns. sisäänampumisessa vain kyse siitä että putsaamalla piippua lähes jokaisen laukauksen jälkeen lähes jokainen laukaus hioo piippua siten kuin tapahtuu normaalisti ampumalla ainoastaan ratakerran ensimmäisillä laukauksilla. Eli voisiko olla niin että ilman kolvaamista aseen voi myös sisäänampua tai sitten ampua satoja laukauksia normaalisti piipun puhdistaen (siis vasta kun on ammuttu 50-200 laukausta), ja joka tapauksessa lopputulos on aina lähes yhtä tarkka piippu, mutta eroa syntyy siinä kuinka monen laukausken jälkeen piippu vasta on hioutunut käyttökuntoon?  Ainut ero voisi olla siinä että jos ei harrasta mitään hiomisia ja puhdistamisrituaaleja, piippu kerkiää, ammuttaessa suuri määrä laukauksia, myöskin karkaistua, mikä lisää perinteisella ampumisella tarvittavaa laukausmäärää siihen että piippu rupeaa käymään niin tarkasti kuin se nyt sitten käykään.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut espo »

john

  • *
  • Viestejä: 1.417
Maailmalta
« Vastaus #2 : Heinäkuu 08, 2004, 13:01 »
Olen käsittänyt, että tarkkuuspiippujen valmistajat aina kolvaavat piippunsa, jotta ne ovat asiakkaalle luovutettaessa sisämitoiltaan tasapaksuja sekä riittävän sileitä. Tämän lisäksi piipunvalmistajat kehoittavat sisäänampumaan kyseisen piipun.



PT Kekkonen onkin muistaakseni kirjoittanut artikkelin mm. ampukolvaamisesta, jossa hiontatahnaan upotettuja lyyjyluoteja ammutaan riittävä määrä piipusta. Itse harkitsin tätä vaihtoehtoa, mutta päädyin käsinkolvaamiseen.



Daniel Lilja varoittaa jälkeenpäin kolvaamasta piippua, koska vaarana on piipunsuun turmeltuminen. Päätin kuitenkin varoituksesta huolimatta tehdä näin, enkä voi sanoa, että katuisin.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut Anonymous »

HJu

  • *
  • Viestejä: 6.669
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #3 : Heinäkuu 08, 2004, 17:47 »
Asiakkaan tekemiin kolvauksiin on käytännössä kaikilla valmistajilla kielteinen kanta koska näistä ei koskaan tiedä osaako tekijä käyttä järkeä vai ei. Eli onko hioma-aineena hiekkaa vai hiomatahnaa ja onko niiden käytössä mitään tolkkua. Käytännössä kaikki kustompajatkin toteaa että tarkkuustakuu raukeaa jos jotain omia piipunhiomisia on tehty (helppo todeta boroskoopilla). Jos piipulla ei alunperinkään osu mihinkään niin kolvaus kannattaa tietenkin tehdä. Yleensä se myös vähentää kuparoitumista ja yhtenäistä lähtönopeuksia.



Kustompajat USAssa kolvaa käsin kaikki piiput. Teolliset valmistajat yleensä ei.



David Tubb, joka on voittanut kivääriammunnoissa (200,300,600 ja 1000 yardia, Palma + kiväärisiluetti) lähes kaiken mitä ihminen voi USAssa voittaa, myy Final Finish kolvausluotisettejä. Lisätietoja täältä http://www.zediker.com/tubb/finalfinish.html Idea on jo PTK:n aikoinaan kehittämä. Etuna kuulemma normaaliin piipun kolvaukseen näillä saa myös ylimenokartiota siloteltua joka on jälkikäteen käsin tehtynä äärimmäisen vaikeaa tehdä symmetrisesti oikein. HUOM Toki kyseessä on myös mainospuhetta mutta Tubb kyllä oikeasti tietää kiväärien tarkkuusasioista enemmän kuin useimmat kuolevaiset mukaanluettuna 95% asesepistä.



Hyvin tehdystä kolvauksesta ei käsittääkseni voi olla haittaa mutta se, mikä on hyvin tehty on sitten ilmeisesti vähän jo maailmankuvakysymys enkä tiedä mikä on oikea tapa. Lähes kaikki käyttää lyijytappia ja siinä jotain hiomatahnaa. Aikaa palaa vähintään 30 min hinkatessa ja mielummin tunti kunnes vastus piipussa on mahdollisimman yhtenäinen.



Ampukolvausluoteja ei taida Tubbin lisäksi USAssa muut myydä. Piekkaireiden ampukolvauksia on Suomessa harrastettu varmaan jo 20 vuotta ilman sen kummempia ongelmia. Piekkarien piipputeräkset on kyllä yleensäpaljon pehmeämpiä kuin ns. oikeiden kiväärikaliperien.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut HJu »
Terveisin,


HJu

HJu

  • *
  • Viestejä: 6.669
Re: mäkisen piippujen kolvaus
« Vastaus #4 : Heinäkuu 09, 2004, 18:52 »
: -Aseeseen (ennen kolvausta) hyvin käyvät ruutimäärät haettava uudelleen (kolvauksen jälkeen).



TM:llä ei ollut tuota "hyvin käyvän latauksen" ongelmaa. Ennen kolvausta  mikään ei käynyt hyvin.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut HJu »
Terveisin,


HJu

HJu

  • *
  • Viestejä: 6.669
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #5 : Heinäkuu 10, 2004, 09:56 »
Ase jonka piippu kerää niin paljon tompakkia että sitä irtoaa kokonaisina lastuina/levyinä ei voi olla tarkkuuden kannalta hyvä ratkaisu. Itseladattujen patruunoiden kohdalla tuo voi olla jopa turvallisuusriski jos lataukset on "tapissa".



Ja kannattaa varmaan huomoida alkuperäisen kertojan tosiasiat. Ase ei osunut ennen kolvausta  koivn hyvin mutta kolvauksen jälkeen osui samoilla latingeilla (käsittääkseni) erittäin hyvin. Eli tässä kohtaa kolvaus selvästi auttoi asiaa.



Tuosta hyvästä latauksesta sen verran että aika ronkeli on ase jos ei alle 200 koelaukauksen löydy hyvää/tarkkaa latausta. Hyvä piippu ampuu samaan läjään melkein mitä tahansa. Tosiasia on myös se että on aseita ja piippuja joihin ei autaa muu kuin vaihtaminen tarkkuuden saavuttamiseksi, onneksi ne on aika harvassa.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut HJu »
Terveisin,


HJu

MJ

  • *
  • Viestejä: 493
Aseen käynti
« Vastaus #6 : Heinäkuu 10, 2004, 14:26 »
Moi,



kolvaaminen tavalla tai toisella toimii varmaankin. Itse olen sen verran konservatiivinen, että luotan ampumiseen ja sen avulla aseen käynnin hakemiseen.



Espolla, HJu:lla ja MV:llä oli hyviä pointteja.



Yleensä kiväärit alkavat käydä parhaiten vasta sisäänampumisen jälkeen. Mikä sitten on oikea laukausmäärä sisäänampumiseen, en tiedä, sillä se vaihtelee niin aseen kuin ampujankin mukaan.



Joidenkin mielestä kivääri alkaa olla vasta sisäänammuttu, kun noin 1000 laukausta on ammuttu, toisten mielestä noin 100 riittää ja joidenkin mielestä noin 1500-2000 laukausta.



Hyvät piiput ampuvat kyllä miltei samaan läjään mitä tahansa, kuten HJu totesi.



Carpe Diem,



MJ
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut MJ »

Koheltaja

  • *
  • Viestejä: 2.980
Re: mäkinen ja kolvaus
« Vastaus #7 : Heinäkuu 10, 2004, 17:29 »
Lainaus käyttäjältä: "mv"
Alkuperäisessä kirjoituksessa kasan koot ilmoitettiin 40-60mm/300m.Tämän sisäänhän käy trg tekemättä mitään.senhän lupaa valmistaja.40-60mm ei tarkoita samaa reikää.Kunhan nyt ampuu 20mm sisään,niin voi alkaa puhua KÄYNNISTÄ.Kaverin kaveri ampui kasan 24mm/700m.silloin ase ja ampuja käy.


Mielenkiintoinen tämä viimeinen lause, mieli tekisi sanoa taas jotain näistä tuurikasoista sekä aseen käynnin määrittämisestä mutta viime kerrasta on sen verran vähän aikaa että en jaksa taas aloittaa samaa saarnaa joten se siitä tällä kertaa. Mun mummon anopin sedän kaverikin löi vasaralla kolme naulaa kerralla puuhun.



Käynti on varsin kelvollinen mihin tahansa käyttöön jos aseella pystyy ampumaan 40-60mm 10 laukauksen kasoja 300 metriin, siinä on monesti tehdaskuntoisella TRG:lläkin tekemistä että pystyy tällaiseen suorituskykyyn.



Se mitä mv mainitsi yksittäisestä tapauksesta tässä kolvaamalla saadusta käynnin paranemisesta niin voin lisätä sen verran että ei TM ole ainoa joka on joutunut kolvaamaan uuden Mäkisen piipun siitä syystä että se vaipoittuu huomattavan nopeasti sekä hukkaa käyntinsä. Kokenut ampuja pystyy pienellä latausotannalla määrittämään aseen käynnin tai sen puutteen ja mahdollisesti korjaamaan mahdollisen haittatekijän. Itselle on tullut tietoon useampia vastaavia tapauksia aivan lähiaikoina ja jotenkin vaikuttaa tässä vaiheessa siltä että Mäkisellä on ilmeisesti kolvaus jäänyt vähemmälle kuin aiemmin. Kolvausta ei kannata tehdä itse jos ei tiedä mitä ollaan tekemässä ettei tule kämmättyä piippua pilalle.



Tässä TM:än tapauksessa tosin käynnin paraneminen saattoi johtua eräästä pienestä petaukseen liittyvästä seikasta ja samalla kun piippu kolvattiin niin 100% varmuudella ei voi sanoa kummalla saatiin enemmän vaikutusta käynnin paranemiseen.



Oma 300LM myös kolvattiin koska siinä oli selkeä "vika" joka aiheutti piipun voimakkaan vaipoittumisen piipun alkupäästä, kolvauksen jälkeen aseen huippukäynti pysyi samana mutta kokonaiskäynti parani merkittävästi, myös lähtönopeushajonta saatiin kuriin.



Kylmätaottu sekä nappirihlattu piippu ei hyödy kolvauksesta muutoin kun silloin jos piipussa on ahtauma jossain kohtaa, tämä on kyllä aika harvinaista nykypiipuissa. Lastuamalla valmistetussa piipussa taas kolvaaminen on lähes poikkeuksetta välttämätön parhaan lopputuloksen aikaan saamiseksi. Myös se on huomattu että varsinkin Mäkisen piipuissa alkaa käynti tasoittumaan 1000-1500 laukauksen paikkeilla kaliiberista riippuen.



Sisäänammunnan tärkeydestä sen verran että mm. Sakon piippu ei paljoa sisäänampumista tarvitse koska piipun sisäpinta on valmistustekniikasta johtuen sileä, kun taas lastuamalla piipulla on sisäänammunta välttämätön jos piipusta haluaa ottaa kaiken hyödyn irti.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut Koheltaja »
Kylätason ampuja

HJu

  • *
  • Viestejä: 6.669
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #8 : Heinäkuu 11, 2004, 10:17 »
Ihan mielenkiinnosta: Missä Sako muka lupaa 40-60mm kasoja 300m millekään aseelleen ? Käsittääkseni Sakolla on ollut linja että jos kulmaminuutin kasoja ampuu 100 metriin niin ase on priima. Se tarkoittaa 87mm kasoja 300 metriin. Ampujan ominaishajontaa Sako ei korjaa joten pitää myös osata ampua eikä patruunoiden laatukaan ole aivan merkityksetön asia.



Ei silti, kyllä TRG yleensä ampuu alle kulmaminuutin kasoja mutta ei Sako asetta vaihda tai korjaa jos se ei pysty puolen kulmaminuutin kasoihin.



Kaverin joka ampuu 24mm/700m kasoja (kuin monta laukausta ?) kannattaa osallistua 600m kasa-ammuntakisoihin koska tuon tason tuloksilla ollaan aika helposti palkintosijoilla.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut HJu »
Terveisin,


HJu

Koheltaja

  • *
  • Viestejä: 2.980
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #9 : Heinäkuu 11, 2004, 18:40 »
Käynti on määrite joka tarkoittaa aseen kokonaiskäyntiä eikä mitään tuurikasoja. Kysymys kuuluu että kuinka monta kertaa peräkkäin kaverisi pystyy ampumaan 24mm kasoja 700 metriin ja kuinka monta laukausta silloin on mitatussa kasassa?



Mulle saa koska tahansa ilmoittaa paikan missä pääsen katsomaan paikan päältä kun näitä maailman ennätys suorituksia tehdään sekä TRG:llä ammutaan toistuvasti alle 1/2 Moan kokonaisosuntaa. Lopettakaa nyt jo niiden muutamien "herkkukasojen" kanssa elvistely ja keskittykää mielummin mainostamaan käyntiä joka muodostuu ns. taustakasasta.



Ennen kuin taas aletaan väittelemään aseen käynnista niin kannattaa muistaa ja käydä mielessä vanhalla foorumilla käyty Tango-keskustelu ennen kuin aletaan asiaa uudestaan vääntämään rautalankaa.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut Koheltaja »
Kylätason ampuja

HJu

  • *
  • Viestejä: 6.669
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #10 : Heinäkuu 11, 2004, 18:52 »
:No yhtä mielenkiintoinen väite,että mikä tahansa luoti käy samaan reikään



No näytäpä sitten se missä joku tällaista samaan reikään ampumista väittää. Kasa-ammuntapuolella kisoja ei kyllä 100m ja 200m kisoissa voiteta jos luodit ei osu samaan reikään. Kisaavat lähinnä siitä kenen 5 lks:n kasa on vähiten soikea.



:No jokaisellahan on nykyään puhelin.Senkun soittaa ja kysyy,niin aseen valmistaja lupaa tehtaansa patruunoilla ja tehdas trg:llä käynnin olevan 1/2 moa.Huom TEHDASPATRUUNALLA!



Suullisesti puhelimessa luvattu mikä tahansa väite on nollan arvoinen. Varsinkin jos se on toisen tai kolmannen käden "tietoa". Sen vuoksi puhelimessa usein luvataankin kaikenlaista. Sakon edustajat ei ole minulle ainakaan koskaan kehdanneet kasvokkain 0.5 moan kasoja luvata heidän stanuaseilla millään patruunoilla.



:Yhden kijottajan mielestä kaveri ampuisi saman kasan esim 250grainisella hammerheadilla.Kyllä sitä kaikkea kuulee!!



Kuka on tämä kirjoittaja joka puhuu 250 greinisestä hammerheadista ? Kuka valmistaa noita 250 greinisiä hammerheadeja ?
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut HJu »
Terveisin,


HJu

MJ

  • *
  • Viestejä: 493
Kirjoituksista
« Vastaus #11 : Heinäkuu 11, 2004, 23:23 »
Moi mv,



ikävää, että koet tämän foorumin rutinapalstaksi, monen mielestä se ei ole sitä. Kaikilla on toki oikeus mielipiteisiin.



Tietääkseni kukaan ei ole väittänyt tietävänsä kaikkea aseidenkäymisistä tällä foorumilla, sillä sehän on täysin mahdotonta ja itsestäänselvää. Kukaan ei koskaan tule tietämäänkään kaikkea aseidenkäymisestä.


Lainaus
kolmanneksi Hyvä piippu ampuu samaan läjään melkein mitä tahansa/HJU/MJ

NO heidän mielestään esim. kirjoitukset luodin tärkeydestä aseen käynnissä asevuosikirjoissa ja alan lehdissä on täyttä sontaa.


Hmm, mielestäni kirjoitin aiemmin seuraavaa:
Lainaus
Hyvät piiput ampuvat kyllä miltei samaan läjään mitä tahansa, kuten HJu totesi.




Huomaa miltei-sana. Tämä on muuten empiirinen havainto aika monella muullakin kuin vain allekirjoittaneella ja HJu:lla. Luepa aikaisempia kirjoituksia.



Mielestäni en kuitenkaan kirjoittanut, että luodin tärkeys aseen käynnissä asevuosikirjoissa ja alan lehdissä on täyttä sontaa. Luetun ymmärtäminen on olennaisen tärkeää, ennenkuin vetää mitään merkittäviä johtopäätöksiä, eikö vain?



Kolvaamisesta puolestaan totesin seuraavaa:
Lainaus
kolvaaminen tavalla tai toisella toimii varmaankin.
ja jatkoin:
Lainaus
Itse olen sen verran konservatiivinen, että luotan ampumiseen ja sen avulla aseen käynnin hakemiseen.


Näin ollen en kommentoinut lastutun ja taotun piipun eroista sinällään mitään tai siitä pitääkö niitä kolvata vai ei.



Uskaltaisin kuitenkin väittää, että suurin osa tällä foorumilla tietää ja ymmärtää taotun, lastutun ja nappirihlatun aseen piippujen erot melko hyvinkin, koska näillä eri metodeilla tehtyjä aseita asekaapeista löytyy itse kullakin ihan riittävästi.



Olet aivan oikeassa siinä, että tappiin ei pidä ladata, sillä se on turvallisuusriski kaikille, sekä lataajalle itselleen, että kanssa-ampujille.



Kirjoitin muuten aiemmin toisaalla keskusteluissa:
Lainaus
jos nettiin olisi uskomista, niin Suomessakin olisi ampumisen suhteen vain MM- ja Olympiatason metsästäjiä ja ampujia - viittaus harrustusalan monet keskustelufoorumit ja "asiantuntijoiden" lausumat ammutuista kasoista ja aseiden käynneistä. Yleensä kisat, kunnon harjoitukset ja koulutuskurssit tuovat puolestaan raadollisen totuuden esiin.




Todellisuus on raadollista, sen näkee todellakin pitkän matkan harjoituksissa (0-1200m) ja kisoissa (Häyhä). Harva pystyy ampumaan toistuvasti hyvää kasaa, saati edes osumaankaan aina.



Jatkoin myös vielä:
Lainaus
Allekirjoittaneenkin kirjoituksiin tulee suhtautua rakentavan kriittisesti ja oikaista heti ja välittömästi havaitut virheet tai epäilyttävät kirjoitukset, kiitos. Sillä olen vain erehtyväinen ihminen ja erehtyminen on inhimillistä.


Näin se pätee kaikkien kirjoituksiin.



HJu ja Koheltaja vastannevat itse omasta puolestaan.



Ei kuitenkaan pidä ottaa hernettä nenään kovin helposti.



Carpe Diem,



MJ
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut MJ »

Koheltaja

  • *
  • Viestejä: 2.980
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #12 : Heinäkuu 12, 2004, 09:19 »
Vai että heti jos tulee nenä kipeäksi niin heitetään pyyhe kehään, leikkiähän tämä vain on  :wink:



Siinä puhut totta että JOS terät ovat uudet niin jälki on sen mukainen mutta kun käytännössä ei näin kovin usein ole enkä lähde tästä sen enempää kinastelemaan koska en ole vielä yhtään piippua valmistanut, tuskin olet sinäkään.



Sitä on turha alkaa erittelemään kumpi on osunnallisesti määräävässä asemassa piippu vai luodit, se on kokonaisuus joka ratkaisee, ei yksittäinen tekijä. Hyvä piippu ampuu kohtalaisillakin luodeilla kohtuuosuntaa mutta huono piippu ei pysty samaan edes kilpaluodeilla.



Jos tosiaan kaverisi lataa patruunanasa tappiin +3 asteen lämpötilassa niin silloin voi suoraan sanoa että kyseessä ei todellakaan ole kokenut lataaja ja sitä on turha alkaa yleistämään kaikkiin jälleenlataajiin. Kukaan tällä palstalla ei käsittääkseni ole kehoittanut käyttämään aseessaan ylipaineisia latauksia?



Se että sanot että kovilla latauksilla ei löydy käyntiä ja vain käynnillä on merkitystä, siinä olet osittain oikeassa mutta näkemyksiä ei kannata alkaa yleistämään koska näin ei aina ole. Itse lataan pitkänmatkan lataukset osittain siitä syystä lähelle asekohtaista maksimia että saadaan palotapahtuma vakioitua ja korohajontaa minimoitua, myös käytössä oleva 300LM tuntuu parhaiten toimivan kaikessa suhteessa kovilla latauksilla, pidit siitä tai et. Pitkänmatkan ammunta vaatii hyvin useasti kompromissin nopeuden/osunnan osalta, varsinkin jos käytössä on .308 ja matkat kilometrin tuntumassa.



Toisekseen odotan sulta edelleen kutsua että pääsen katsomaan näitä ennätyskäyntiä ampuvia aseita/ampujia. Myös marttyriasenteella ei kovin rakentavaa keskustelua saada aikaan jos heti ollaan luovuttamassa kun joku ei olekkaan samaa mieltä jostain asiasta.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut Koheltaja »
Kylätason ampuja

john

  • *
  • Viestejä: 1.417
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #13 : Heinäkuu 12, 2004, 09:28 »
Koen jossakin mielessä onnistuneeni, kun kirjoitukseni sai aikaan näinkin voimakkaita tunteita. Melkein voisi Mika luulla, että olet henkilökohtaisesti työstänyt aseessani olevan piipun.



No joka tapauksessa, jätin toki paljon sanomatta alkuperäisessä viestissäni, koska tällä palstalla kirjoittelee moni minut henkilökohtaisesti tunteva henkilö, enkä vain katsonut tarpeelliseksi tuoda esille aiempaa kokemustani tai tietämykseni tasoa esim juuri Mäkisen piipuista.



Mitä tulee lastuamalla työstettyjen piippujen työstöjälkeen, en ole keneltäkään koskaan kuullut, että jälki olisi heti samaa tasoa kuin esim takomalla tehdyissä piipuissa. Päin vastoin paljon radalla aikaa viettäneenä ja monien mm. kasa- ja muita ampumalajeja kilpaa ampuvien kanssa käydyissä keskusteluissa olen aina kuullut, että lastutut  piiput ovat kuin perunapeltoja ja aikamoisia vaippamateriaalin kerääjiä.



Olen pariin otteeseen keskustellut asiasta Erkki Mäkisen kanssa, eikä hän muistaakseni kertaakaan väittänyt, että lastuamalla saataisiin täysin sileää jälkeä. Sen sijaan ei pitkittäisillä lastuamisesta jäävillä työstöjäljillä ole merkitystä piipun tarkkuuden ja kuparoitumisen kanssa. (Pyydän anteeksi herra Mäkiseltä jos muistan keskustelumme väärin)



Itse olen joka tapauksessa sitä mieltä, että myös pitkittäisen jäljet vaikuttavat vaipottumiseen ja siten myös tarkkuuteen.



Jeff Colben (border Barrels), Daniel Liljan, ja muistaakseni vielä Hartin ja Shilenin aikanaan kirjoittamien artikkeleiden perusteella hyvä kolvaaminen on tarkkuuspiipussa must. Kolvaamisella ei vain saavuteta sileää piipua, vaan tasoitetaan piippu sisämitoiltaan tasamittaiseksi. Tämä koskee myös nappirihlattuja ja takomalla valmistettuja piippuja.





Mitä tulee aseiden tarkkuuteen niin väitän, että tarkka-ammuntaan soveltuvissa aseissa on hyvä, jos saavutetaan n. 5 cm kasoja / 300 metriä. Kuten aiemmin mainitsin, paljon ampumaradoilla aikaa viettäneenä, en ole vielä nähnyt, edes kasa-ampujien joukossa sellaisia, jotka saisivat jatkuvasti aikaan 15 - 25 mm kasoja/300 metriä. paljon ei ole edes "5 sentin miehiä". Nämä henkilöt ovat ilmeisesti jostain muualta kuin etelästä. Olen itsekin ampunut reilun 5 sentin kasan 630 metristä, enkä kuitenkaan voinut väittää aseeni käyvän näin hyvin.



Mitä aikaisemmissa kirjoituksissa on mainittu hyvän aseen kaikkiruokaisuudesta pitää mielestäni myös paikkansa. Jos ase käy hyvin, voidaan sillä saavuttaa melko hyviä kasoja aika monella luotityypillä sekä latauksella. Sain oman aseeni nyt tällaiseen kuntoon ja voin nyt aloittaa sen parhaan latauksen etsimistä. Kokeilin aseessani ennen kolvaamista mm Bergerin VLD:tä, Hornadyn A-maxia, D-46:ta, Sierran 200 ja 220 grainista sekä J-40:tä. J-40 poislukien muilla luodeilla melko munta eri latausta sekä 165 että 560 ruudilla. Aiemman kokemukseni perusteella tiesin suunnilleen mistä etsiä hyvää latausta.





Esitänkin lopuksi haasteen kaikille niille, jotka väittävät ampuvansa alle 25 mm kasoja /300 metriä. Seuraavalla Syndalenin ampumavuorolla kilpaillaan siitä, kuka ampuu pienimmän kasan 30 patruunalla, etäisyys n. 630 metriä. Jokainen haasteen vastaanottanut tuo palkinnoksi mukaanaan yhden sixpacin kolmosta ja voittaja vie mukanaan koko potin. Ennakkoilmoittautumista tähän "olutmaljaan" ei tarvita, riittää, että ilmaantuu paikalle oluet kontissa.



Haaste on tosi- muttei tosikkomielellä esitetty.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut Anonymous »

HJu

  • *
  • Viestejä: 6.669
Re: mäkinen ja kolvaus
« Vastaus #14 : Heinäkuu 12, 2004, 10:27 »
:No ensinnäkin jos on tosi terävät terät lastuamis koneessa,niin jälki on yhtä "kirkas,kuin takomalla tehdyssä piipussa,jolloin perustelut kolvauksesta on tuulesta temmattu.



Kannattaa varmaan laittaa sähköpostia Liljalle, Hartille, Shilenille, Schneiderille, Kiregerille ja muutamalle muulle kustompiippuvalmistajalle USAssa. Leikkaamalla kun piippuun tulee niitä koloja. Lisäksi kolvaamisella yleensä siloitellaan niitä jälkiä jotka syntyy kun piippuaihioon porataan ensimmäistä reikää. Noihin "chatter markseihin" ei myöhemmin tapahtuva rihlanleikkaus vaikuta mitään koska rihloja ei leikata pikkukaliperin rihlojen harjojen päältä.



Jos sinulla on parempaa tietoa niin laita toki lähteitä tänne. Mutu ei riitä.



: toiseksi lainaten edellisiin kirjoittajiin.Itseladattujen patruunoiden ampuminen turvallisuusriski.Lukeeko jossain,että pitää ladata tappiin.



TA-Manuaalin perussääntö on: Ladataan lähes tappiin. Toinen sääntö on: Jos piippu kuparoi voimakkaasti niin ei voi ladata tappiin vaan piippu joko kovlataan tai vaihdetaan. Kolmas perussääntö on: Jos joku haluaa tehdä muuta kuin mitä itse niin se on toki hänen oikeutensa.



: Tätä saa kuulla jatkuvasti että paljonko aseesta saa irti.Sekö on pää asia?

Käynti on toisarvoinen.



Tuo on taas yksisilmäinen oma tulkintasi. 1 MOAn osunta riittää hyvin. Oletko koskaan ampunut tuntemattomalle etäisyydelle esim. 308:lla ? Jos olet niin sinun pitäisi tietää että etäisyydenarviointivirheet ratkaisee aika suurelta osin osuuko edes koko tauluun. +600m matkoilla alkaa 50m etäisyysvirhe merkitä ohilaukausta tässä kaliperissa. Sen vuoksi vauhteja pitää saada vaikka sitten pienen tarkkuusmenetyksen kustannuksella. TA-ammunta kun ei ole rata-ammuntaa jossa tiedetään etäisyydet metrilleen. Suuremmilla lähtönopeuksilla saadaan vähän pelivaraa noiden etäisyydenarviointivirheiden varalta.



: Eikö lataaja osaa katsoa painemerkkejä kun kokeilee ruutimääriään.Jos ampuu koekasoja +5 asteessa on turvallisuusriski ampu + 30 asteessa jos +5 asteiset ladattu tappiin.



Osaa fiksu lataaja toki katsoa mutta vaikeaahan se on jos ase kuparoituu pahasti jo 10 laukauksella. Painemerkit nimittäin muuttuu joka laukauksella vaikka lataus pysyisi samana.



: Mul kaveri,joka ampuu.30 kaliberist asetta,jonka ladant sopivaksi +3 asteen koeammunnalla.joka kert joutuu lyömään halolla lukon kampeen,että saa hylsyn pois.Tykkää aakeis laakeist patruunoist??



Kaverisi on vähän tyhmä. Se että kaverisi on tyhmä ei tarkoita että muut olisi yhtä tyhmiä.



:.Ne on jo aika "TIUKASSA"+ 20 asteessa,kun jo + 5 asteessa halolla hylsyt pois.

Eikö painemerkkejä voi yhtään hakea,kun kirjoissa lukee min ja max ruutimäärät.Pitääkö aloittaa maksimista ja siitä ylöspäin.



Ei kannata. Kaverisi ei vaikuta kovin fiksulta. Ei kannata kuitenkaan yleistää että kaikki muutkin olisi yhtä hölmöjä.



: kolmanneksi Hyvä piippu ampuu samaan läjään melkein mitä tahansa/HJU/MJ

NO heidän mielestään esim. kirjoitukset luodin tärkeydestä aseen käynnissä asevuosikirjoissa ja alan lehdissä on täyttä sontaa.



Kerrot varmaan missä olen noin väittänyt. Olen sanonut että hyvä piippu ampuu melkein mitä vaan samaan LÄJÄÄN. Se on hieman eri asia kuin sama REIKÄ.  Kannattaa opetella sisälukutaitoa ensin ennen kuin tulee kertomaan lataamisesta muille kovin paljon totuuksia.



: Neljänneksi olen saanut tarpeekseni kirjoitella tähän rutina palstalle,kun kerran kaikki tiedätte aseenkäymisestä,joten en kirjoita enää,Enkä todella LUE näitä artikkeleita ja näitä mutuhommia.



Ei kannata lukea kun tiedät jo valmiiksi kaiken. Kirjoittamasi perusteella et tosin tunnu tietävän TA-ammunnan problematiikasta tarpeeksi että voisit muille kertoa jotain mitä he ei jo tietäisi. Ei ole suuri menetys ihmisikunnalle jos et jatkossa kirjoita tai lue näitä tekstejä.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut HJu »
Terveisin,


HJu