Ideoita ta-kiväärin valmiina pitämiseen ja kantamiseen?

[SisuSusi]

Tarkoituksenani on kehittää omaa ta-aseen kanssa toimimista, joten käytän varmint-tyyppistä ta-asetta metsästyshommissa.



Hirvipassissa pidän kivääriä AKE-tyyppisesti pelkästään niskan varassa pitkässä hihnassa roikkumassa. Varmint-tyyppistä asetta ei jaksa pitää tuntikausia käsissä ja tilanteet ovat sen verran nopeita, että ase ei voi olla selässä.





Ajatuksen taustaa:

Metsästysalueellamme ei ole hirvitorneja ja maasto on monin paikoin todella peitteistä. Normaalit passipaikat ovat maan pinnan tasalla ja pääsektorit ovat yleensä 10-350 metriä molempiin suuntiin samalle tielle tai linjalle jolla itse seison.



Lähes aina ampumalinjan mäkisyys pakottaa olemaan seisaaltaan, koska istuessa tulialueelle jää notkoja joihin ei näe.



Useimmissa tilanteissa hirvi on ollut näkyvissä vain ohikiitävän hetken jonka aikana tausta on tarkistettava, ampumamatka on arvioitava ja hirvi on tunnistettava haettavaksi kohteeksi. Hirvilehmän ilmestyessä on lisäksi tarkistettava mahdollisen vasan olemassaolo. Ja tehdyn arvion mukaan hirvi joko ammutaan tai jätetään ampumatta.



Lähes kaikki tilanteeni ovat tulleet ilman koiran haukkua, tuulisella ja/tai sateisella kelillä. Tuulessa ja/tai sateessa on monessa maastossa hankalaa kuulla juoksevan hirven tuloa yli 100 metrin päähän, puhumattakaan hiljaa liikkuvasta hirvestä. Jatkuvan valmiuden ylläpitämiselle ja aseen käytön nopeudelle siis riittää haasteita.







Ake-tyyppisesti kivääriä kannateltaessa sen heikkoutena on tällä hetkellä hihnalenkkien perinteinen kiinnitys. Vapaasti roikkuva ase on väärin päin. Piippu on alaspäin, mutta sillä kohtaa missä pitäisi olla aseen kahva, onkin aseen kiikari. Aseen saa helposti pidettyä oikeassa asennossa, mutta se vaatii siitä kiinni pitämistä. Tilanteet saattavat kestää tosiaan tuntikausia, joten aseen tulee voida riippua vapaasti ilman turhaa itsensä rasittamista.





Onko kokemusta kiväärin kantotapojen tai kantolenkkien kiinnityskohtien muuttamisesta?

Perinteisellä kiinnitysmallilla on varmasti omat syynsä, joten mitä kaikkia heikkouksia hihnalenkkien uudella sijoittamisella on? Kokeiltu on, mutta yleensä ne havaitsemista vaille jääneet heikkoudethan selviävät vasta väärässä paikassa. Ase on Tikka T3 varmint ja runkoon saa pultattua hihnan kiinnikkeet mihin vain, mutta onko teillä tullut esiin poikkeavasti sijoitettavien lenkkien ergonomiaongelmia muissa käyttötilanteissa?

 

Ake-tyyppisessä pitkäpiippuisen aseen kantamisessa on se heikkous, että liikkeessä asetta tulee voida koko ajan kannatella käsillä. Metsästystilanteessa on välillä vaihdettava "tuliasemaa" sen verran ripeästi esim. hankalassa maastossa kiiveten, että kädet pitää saada välillä irti aseesta.





Hyviä ideoita?



Eipä sitä sotatilanteessakaan voi aina ampua makuulta. Lisäksi 20 kilometrin siirtyminen voi olla muun joukon tarpeisiin vähän turhan hidasta ja hyödytöntä, jos sen tekee aina röllitettynä ryömien.

:arrow: Pystyssä toimimisen kehittämiselle on siis tarvetta.

[HJu]

Tosiasia on että liikkuessaan pulttilukkokiväärimies ei ole kovin tehokas. Ryteikössä se ottaa ryhmältä AK-jannuja turpaan 6-0 heti kättelyssä.



Vaihtoehdot ovat: A) TAK-85 on käsissä ja toivotaan että viholliseen ei törmätä tai jos törmätään niin otetaan tulitueksi pistooli.

B) TAK-85 on selässä ja kädessä on taittoperäinen AKM joka painaa muovilippaalla ladattuna n 3,5 kiloa ja jolla voi kurmoottaa vastapuolen JV-sotilaita siinä kuin muutkin.



PV:ssä kolmas vaihtoehto joissain joukoissa on että käteen lyödään SVD jolla pärjää läheltäkin kohtuullisesti.



Bundeswehr käyttä G22-kiväärien kanssa sellaista metodia että taittoperäkivääri on siirtymisillä repussa ja kädessä on G36 tai G36K. Ilman röllejä henkilö on vaikea tunnistaa TA:ksi edes läheltä. Tupla-aseistus lisää raahattavaa mutta hyviä vaihtoehtoja ei hirveästi ole.

[MSa]

Hirvijahdissa koiramiehen roolissa, kun tilanne ei ole päällä, kannan pääsääntöisesti kivääriä olalla pystysuorassa, piippu ylhäällä.



Tästä asennosta, jos tilanne iskee päälle yllättäen, yhden nopean tavan siirtyä ampuma-asentoon opin joitakin vuosia sitten 300+ hirveä ampuneelta veteraanilta:



Idea on lyhyesti siinä, että aseen ollessa normaalisti olalla "aseen piippu pyöräytetään takakautta alas kohti maata ja sieltä samaa liikerataa jatkaen se nouseee kuin itsekseen poskelle."



- ase on hihnasta olalla (kuten sulkeisissa)

- asetta tartutaan tukin kaulasta oikealla kädellä kropaa vastakkaiselta puolelta.

- tukkia viedään nopeasti etukautta pyöräyttäen ylös kohti poskea.

- samalla piippu pyörähtää selän puolelta alakautta eteen

- samalla kun ase pyörähtää eteen otetaan vasemmalla kädellä kiinni aseen etutukista.



Saattoi olla vaikea havainnollistaa sanallisesti, mutta kokeilemalla asia hahmottuu.



Menetelmä ei sovi kovin pitkille kivääreille. Kätevimmin se käy normaalilla metsästyskiväärillä. Lisäksi metsästystilannetta ajatellen operaatiosta syntyy meteliä, joten jos ei olla vielä "paljastuttu" niin tätä ei kannata käyttää.



MSa