Petauksesta kysyn:

[JpL]

Mulle tuli tänään tuo L579. Vedin palan pahvia piipun ja tukin välistä ja hirttää kiinni eli petaus on tarkastettava. Pitääkö toi petaus tehdä vain niin, että nostaa esim. jollain metallinpalalla piippua ylöspäin että kosketus häviää (tai hioa puuta piipun alta) vai onko petausmassa must piipun tyveen vai onko samantekevää, kumman tekee?

[PL]

Jos petaus on "hyvän näköinen" niin hio puuta pois piipun alta kunnes pahvi liikkuu jouhevasti. Yleensä petausmassan olisi hyvä ulottua esim. 25 mm piipun alle, mutta tämä on sitten ihan tapauskohtainen juttu.

[keitsu]

Itse avarsin piippukourun silleen, että kiinnitin harjanvarteen (tai muu sopivan paksuinen pyöreä puu) nitojalla hiomapaperin. Sitten vain edestakas hinkutusta kunnes välys on soppeli.

[JpL]

Kiitos teille. Mä en ollut ihan varma tuosta miten pitää tehdä ko. tapauksessa. Hioin eilen puuta alta pois oikein kunnolla, ja nyt piipun ja tukin välissä on n. millin väli. Sitten teippasin aseen, laitoin mustaa spray-maalia uraan ja lakka päälle.

Petausmassassa vielä: Onko käynnin suhteen petausmassa välttämättömyys, jos laittaisin vielä petausmassan tuon suositellut n. tuuman matkalta piipun tyveen. Mitä etua siitä on? Ilmeisesti se ainakin kannattelee piippua jonkin verran.

On kyllä ase muuten ihmeen hyvässä kunnossa, kun ottaa huomioon, että sillä on ikää yhtä paljon kuin allekirjoittaneella... Ei paljoa uudesta poikkea.



Ps - Mitäs hemmettiä tää Sakon tukkipuu oikein on? Se on tavattoman hienon näköistä syiltään, mutta todella pehmeää veistää ja kevyttä, kuin Abassia. Immosen minulle tekemä tukki on pähkinäpuuta, ainakin 2-3 kertaa painavempaa eikä tuota paljoa kyllä veistele...

[Koheltaja]

Ammu sillä ensin ja katso miten käy, sen jälkeen laitat hakusanaksi petaus niin johan alkaa tulla tietoa aseen massapetauksesta.

[Sämpy]

No jos kyseessä on paksu piippu ja jos siihen vielä laitetaan vaimennin, niin rasitus lukonkehykselle on melkoinen. Jos nyt myös patruunapesän alus pedataan, niin suppeisiin havaintoihini pohjautuen väittäisin, että osumapisteen muutos ilman vaimenninta vs. vaimentimen kanssa voi olla pienempi kuin petaamattomassa aseessa, mikäli vaimennin on oikein asennettu. Olen pedannut aseita noita tuuman verran piipunalta, viimeksi vetäisin n. 5-6 cm enkä ole huomannut noinkaan pitkästä petauksesta mitään negatiivista.



Yleensä ottaen tästä asiasta on palstoilla kirjoitettu paljon ja tältä sivustolta löytyy muistaakseni Koheltajalta hyvin seikkaperäiset ohjeet. "Lukeminen kannattaa aina", kuten Jörn asian tuumasi. Eli jos tässä päivän sisällä kysyt jotain lisää, niin voimme olettaa että et ole viitsinyt lukea edes sitä, mitä asiasta löytyy tarkka-ampujien ja metsästäjien palstoilta. På Finska.

[JpL]

Kyllä mä näitä saitteja aika tarkkaan sihtailen - tosin topiikkien jumalattomasta määrästä tavaraa jää havaitsematta vaikka silimät on päässä ja useat tiettyjä aiheita käsittelevät viestit ja asiat on sivumainintoina vielä ihan toisessa viestiketjussa, kuin niitä alunperin ajattelisi löytyvän. Muuten kyllä perusasiat on tälläpuolella hoidossa, voin sen vakuuttaa. En vain aina usko siihen miten uskon asioiden olevan:



Ja kumma homma, aina vain silloin tällöin löydän päivitettävää tiedoissa, joita eilen pidettiin yleisesti faktoina.



Itse asiassa tuo "taittuminen" tuli mieleen L579 lukkorunkoa katsoessa. Lukko ei tunnu erityisen jäykältä, pelaa muuten kivasti.

En laita vaimenninta juuri em. syystä. Enkä halua pilata näin hienoa asetta vaimentimella.

Tikka T3:sen ja Sako TRG:n kannalta lukko näyttää todella jäykältä - asia jonka havaitsin vasta nyt - ulosheittoaukko on pieni.

Lisäksi L579 Foresterin piippu on näköjään n. 50mm lyhyempi kuin tuossa aikaisemmassa kiväärissä (veetuttaa vieläkin sen myyminen, laitatan Valmet Sniperin piipun tuohon Sakooni jos piru vähääkään vaikuttaa ontuvalta käynti) Eli tuo Foresterin piippu on siis jäykempi kuin aikaisempi Sniperin kanki, ja on vielä paksumpi tyvestään kuin Valmetin vastaava. Olisi muuten mukava tietää - jos joku on laatimassa uutta latauskäsikirjaa tms. teosta, jossa asiaa voisi sivuta - voisi laskea, miten pitkä piippu ja minkä levyisellä - saavutetaan maksimaalinen pituus & paksuus & rihlannousun välinen suhde, jossa on sekä A/ Prosentuaalisesti mahdollisimman hyvä jäykkyys/pituus suhde jolla saavutetaan ko. olevan kaliiperin maksimilähtönopeudet myös valmistusmenetelmä huomioonottaen. Tietysti toleranssit ovat olemassa, mutta edes suuntaa-antava juttu olisi hienoa saada.

Tätä ei suomalaisissa teoksissa sivuta, ja sillä olisi varmasti tärkeä pointti.

Yritän kalastella Foresterin piipun rihlannousua esiin.

Timo Hyytinen mainitsi minulle Nagantin lukon mainioksi nimenomaa rakenteensa tähden, ainoa vika on se, että se on "klohno" se kolisee ja muutenkin on liikkeissään ei-niin-sulava kuin Sakon tai Tikan vastaavat.

Erityisen hauskaa on metsästää -70 luvun Sakon kiväärin lohenpyrstöuraan sopivaa Picatinny-adapteria IOR:n 35mm putkelle. Soitin Sakon varaosapuolelle ja sielläkin istuttiin pitkään sormi suussa (tai perseessä, luultavasti suussa vasta sen jälkeen) Lopulta kuulin, että Sako oli aikoinaan tilannut IOR:lta omana tilauksenaan noita 35mm jalkoja Sakon kiskolle, mutta tätähän minulle ei kerrottu (:?



Suunnittelin tässä jo pidemmällekin Valmet Sniperin putken kiinnittämistä tuohon jo rakenteenkin puolesta, ja asian suunniteltuani sovittiin Immosen kanssa, että jos niin tehdään, Sniperin piippu juotetaan Sakon lukkorunkoon kiinni, sitten sekä piipun että lukkorungon alapuolelle kiinnitetään hopealla juottamalla ja pulttaamalla teräksinen 50mm pitkä ja 25mm leveä, 15mm korkea palkki, joka kannattelee sekä lukkoa että piippua niiden liitoskohdista ja kiinnittää ne pultein tukkiin. Systeemi on vähän sama kuin TAK-85 kiväärissä, mutta se on tukin sisäinen juttu, jota ei näy ulospäin - paljon tyylikkäämpi ja kevyempi ratkaisu - arviolta 150-200 grammaa säästetään. Se jäykistää piipun ja lukon yhtymäkohtaa, mutta ei tietysti ole yhtä jäykkä kuin se vanha patausmuhvi.

[Koheltaja]

Suunnittelin tässä jo pidemmällekin Valmet Sniperin putken kiinnittämistä tuohon jo rakenteenkin puolesta, ja asian suunniteltuani sovittiin Immosen kanssa, että jos niin tehdään, Sniperin piippu juotetaan Sakon lukkorunkoon kiinni, sitten sekä piipun että lukkorungon alapuolelle kiinnitetään hopealla juottamalla ja pulttaamalla teräksinen 50mm pitkä ja 25mm leveä, 15mm korkea palkki, joka kannattelee sekä lukkoa että piippua niiden liitoskohdista ja kiinnittää ne pultein tukkiin. Systeemi on vähän sama kuin TAK-85 kiväärissä, mutta se on tukin sisäinen juttu, jota ei näy ulospäin - paljon tyylikkäämpi ja kevyempi ratkaisu - arviolta 150-200 grammaa säästetään. Se jäykistää piipun ja lukon yhtymäkohtaa, mutta ei tietysti ole yhtä jäykkä kuin se vanha patausmuhvi.

Nyt alkaa taas lepakot lentelemään ja mopot karkailemaan ihan tosissaan. Ensinnäkin, miksi ihmeessä et hanki sellaista lukkolaitetta mikä on riittävän jäykkä eikä tarvitse poppakonsteja eikä virittelyjä?



Toiseksi, sillä rahalla mitä tulet laittamaan aseen hankinnan lisäksi kaikenlaiseen virittelyyn olisit saanut täysin toimivan Jalosen.



Kolmanneksi, itse en lähtisi hopealla juottelemaan mitään piippuun/lukkokehykseen, en ainakaan paineenalaisten osien läheisyyteen. Tiedätkö kuinka paljon lukkokehyksen lujuus muuttuu kun se lämmitetään hopeajuotosta varten? Kuinka paljon tällainen viritelmä vääntää lukkoaktiota niin että sulut ei enään vastaa tasaisesti?



Aikuisten oikeesti, ei siihen L579 lukkoaktioon tarvitse tehdä mitään ihme virityksiä että ase saadaan käyväksi. Hyvä piippu ja kunnollinen petaus on edelleen ne taikasanat millä saadaan lähes ase kuin ase käymään.

[JpL]

Lyhyesti: Näennäinen ristiriita johtuu näkökulman erilaisuudesta:



Hopeajuotos vaatii 600 asteen lämpötilan jolloin teräksen karkaisu helposti muuttuu. Se on tiedossa. Siihen on myös olemassa tina+hopeajuotos, jossa vaadittu lämpötila on alempi. Tiedetään tämäkin. Ja jälkimmäistä funtsitaan joskaan ei alussa mainittu. Anteeksi se.



Lisäksi tiedetään, ettei Jalosen lukkolaite ole mikään konkreettinen taivas.

Jokin aika sitten otin selvää asiasta, ja Jalosen aktio maksoi (mestarilta itseltään kysyttiin) 850 euroa (!!!!!!). Jesh.

Tiedämpä aika monta asetta, joissa on Sakon & Tikan lukkolaite ja hyvin käy. Lisäksi tunnen useamman aseen, jossa Remarin lukko toimii, samaa tekee muutama Mauserin lukko, yms.

Yksi tuntemani kaveri teetti Midlandin (joka on tunnetusti täyttä paskaa) lukkoon Sakon piipun ja siitä tuli ihmeen tarkka.



Ideana tässä on luoda mahdollisimman kevyt yhdistelmä tarkan metsästysaseen ja lukkolaitteen kanssa. Ko. Vehje sopii myös TA-toimintaan, joskin aihio ei ole mikään kymppi ko. valinnaksi eikä toimintakaan kata kaikkia alan vaatimuksia.

Itselleni otin tämän L579:n kohtuuhyvän yleismaineen ja ko. kappaleen kunnon tähden - sopiva aihioiksi.



(Ja niille jotka tätä ajattelevat. Kysyin tätä täällä, koska ko. saitilla on aimo läjä asiantuntijoita - tätä tuskin kukaan kyseenalaistaa)



Petaus myöskin on mielenkiintoni kohde, koska siitä todennäköisesti voidaan pihistää massaa pois tuloksen heikentymättä, jolloin aseen käynti, toiminta, koko ja paino menevät yhä kompaktimmaksi. Tuskinpa tätäkään ajatusta ja pyrkimystä vastaan kenelläkään on vastaansanottavaa. Vai?

En rupeaisi vääntämään sitä teräsmuhvia - saati alumiinistakaan sen liioin, kun uusia juttuja voi kokeilla ja ihan hyvin syin.



Kuukausia sitten aloitin tämän teeman mahdollisimman kevyen aseen rakentamisesta ja siitä keskusteltiin tällä saitilla. Aikaa myöten muutin kuitenkin suunnitelmaa realistisesti siten, että itselleni tulee painavampi versio (ja vaimolleni se kevyin), jossa silti on maksimoitu jokainen ominaisuus, paino, käynti, koko.

Tämä yksinkertaisesti siksi, että mikäli parasta mahdollista yhdistelmää haetaan, se kulkee myös suhteessa aseen käyttäjään - 85 kilon treenattu kaveri kantaa samaan hintaan 6 kilon kivääriä kuin 4 kiloistakin, sen sijaan 50 kilon keijukaisella se kilo tuntuu hartialla enemmän kuin em. yms.

[Homer]

Toiseksi, sillä rahalla mitä tulet laittamaan aseen hankinnan lisäksi kaikenlaiseen virittelyyn olisit saanut täysin toimivan Jalosen.

Tuota on pakko kommentoida, kun se osui niin nappiin. Itse olen muutamaa kivääriä rakennellut/rakennuttanut tarkoituksena saada hyvä halvalla. En edes halua laskea paljonko niihin halvalla ostettuihin kivääreihin lopulta on uponnut rahaa. Liikaa kuitenkin.

Nyt on kai sitten oppi mennyt perille ja Jalonen tulossa.



JpL:ltä on pakko kysyä, tietenkään suututtamatta tai loukkaamatta, että oletko mihinkään aseeseen tyytyväinen vai pitääkö aina olla joku projekti käynnissä?

[JpL]

Niin.

Minä yritän aina kehittää jotain johonkin suuntaan. Miten monta kertaa mikään menisi eteenpäin jos tyydyttäisiin olemassaolevaan?

 

     - Vain kuolleet kalat liikkuvat virran mukana.

[jartsu]

Kyllä kaikenlainen projektien kehittely avartaa ei siinä mitään.



Mutta jos aika on rahaa ja tietää missä mennään niin helpottaa tehdä asia oikosempaan niin jää sitä aikaa itse hyvän tuloksen omaavaan aseeseen koska siinäkin on sikamaisesti työtä ennenkuin sen saa aivan pilkulleen käymään.(riippuen vaatimus tasosta.)

[JL]

Itse asiassa tuo "taittuminen" tuli mieleen L579 lukkorunkoa katsoessa. Lukko ei tunnu erityisen jäykältä, pelaa muuten kivasti.

En laita vaimenninta juuri em. syystä. Enkä halua pilata näin hienoa asetta vaimentimella.

Sovitutin kerran .308 L579:iin mäkisen raskaahkon piipun.

Käynti ei ollut edes tyydyttävä, ja arvelen 579 "kumikehyksen" olevan suurin yksittäinen syyllinen huonoon käyntiin.

Ei auttanut edes petauksien kanssa kikkailu. (massaa piipun juureen)

[PL]

Piipun alle tulevasta petauksesta sen verran että kerran juttelin sm-tasolla 300m kiväärilajeissa kilpailleen äijän kanssa petausasioista ja hän kertoi seuraavaa:

Vuosia sitten kun hänellä ja kilpakumppaneilla oli käytössä vain yhtä tehdaspatruunaa niin käynti haettiin petaamalla massaa piipun alle aluksi n.70mm pätkä ja tätä lähdettiin sitten lyhentämään aina muutama milli kerrallaan. Lyhentämällä petausta kasat tiukkenivat ja jossain vaiheessa käynti alkoi huononemaan niin sitten palattiin taas hyvän käynnin antavaan petauksen mittaan.

Melkoisen työläs rupeama mutta kyseessähän on sama juttu kuin oikean latauksen löytäminen itseladatuilla paukuilla.

[john]

tossa "peeällän" mainittsemassa tapauksessa on todennäköisesti ollut kysymys piipun värähtelyn saamisesta oikeaksi juuri tietylle patruunalle.