Missä pääsee ampumaan pitkille matkoille???

[Kanttori]

Moikka,



Kysymys onkin jo otsikossa. Missä, miten ja maksaako? Mitäs ootte muuten mieltä talvella meren jäällä ampumisesta? Tuuli voi tietysti haitata, mutta maalien etäisyyksien asettelussa ei olisi rajoitteita...ja eiköhän se olis ihan turvallistakin kunhan maalisektoria tarkkaillaan.

[JpL]

Mulla yksi puolituttu ampuu hylkeitä jäällä. Luullakseni tuo on aika turvallista, jäällä ja talvella näkee usein todella kauas. Jos näkökenttä kirkkaalla säällä on vaikka 3-5 kilsaa, ja ampuu merelle päin, eiköhän tuo riitä. Maltti on valttia ja varovaiset pitkäikäisiä, mutta on tavattoman vaikea ampua kiväärillä niin, että on ehdottoman 100% varmaa, että kaikki vaaratekijät ovat poissuljettuja. Muutama vuosi sittenhän kävi tapaus, jossa kaveri ampui .308:lla teeren - ja avotähtäimellä vielä - 150 metristä, luoti lensi teeren läpi, metsän yli, puiden halki, ja osui 1.8 kilometrin päässä nuotiolla istuvaa veljeä selkään, joka menehtyi myöhemmin. Muistan, kun vaimoni kävi samoihin aikoihin metsästystutkintoa läpi, ja kysäisin paikalla olleelta, luennoivalta poliisilta, että mitä ko. tapahtuma merkitsi juridisesti, ja vastaus oli, ettei mitään, koska kyseessä oli puhdas vahinko, ei edes minkäänlainen huolimattomuus.

1950-luvulla pohjanmaalla kävi - muuten muistaakseni kyrönmaan yleisen syyttäjän Kyösti Rengon isälle - saatan muistaa väärin - kävi tapaus, jossa hän näki kaukaa ketun juoksevan talvella ojenpenkkaa myöten. Kaveri ampui, ja osui, ja paikalle tultuaan ilmeni, että luoti oli tappanut lapsen, joka oli luistellut ojan jääpohjaa myöten ketunhäntälakki päässä.



Tärkeintä ammuttaessa on se, ettei ammu laakaan esim. pellon toiselta puolelta maata viistäen toiselle puolelle. Tällöin ehdottomasti tulisi tarkistaa, että suoraan takana on ainakin tukeva valli, sekä kaarevat laukaukset kohti taajamaa tai asuinaluetta kohti ovat riskejä.

Itse olen löytänyt paikan, jossa voin ampua 600 metristä 2 metriä korkeaa kalliota vasten. Jos esim. ammutaan .308 - kaliiperisella aseella 35 asteen kulmassa, olisi hyvä, että ei olisi laajaa asujaimistoa ainakaan 3.5-4.5 kilometrin päässä. Turvallisuutta lisäävänä ominaisuutena voidaan minita, että esimerkiksi puolivaippaiset sekä reikäpäiset luodit hajoavat hyvin helposti siruiksi osuessaan materiaaliin, eivätkä ne juuri läpäise umpipuuta, joten jos mahdollista ja järkevää, kannattaa käyttää niitä.

Suoraan ammuttuna luoti kuin luoti tappaa tai vammauttaa suurella todennäköisyydellä, kimmokkeena kokovaippa on aina moninverroin ensinmainittuja vaarallisempi.

Kun luoti kerran lähtee, sitä ei saa piippuun takaisin.

Lisäksi maali tulee aina tunnistaa täydellä varmuudella, ennenkuin edes tähdätään. Itse sain tästä tuntuvan esimerkin aikoinani, juuri metsästyksen aloittaneena kuumakallena: Jänisjahdin aikana passitin pitkää tietä ja haukku läheni. Pidin - tyhmyyksissäni ja turhamaisuuksissani, kädessäni 22-250 kaliiperin kivääri, odotin jänistä metsätien päähän - ihan kuin ei olisi ollut aikaa pitää haulikkoa käsillä - piti mukamas päästä loistamaan ampumataidolla - hanke joka näin jälkeenpäin ajatellen ei varmasti olisi onnistunut, ampua nyt juoksevaa jänistä sadasta metristä vapaalta kädeltä. Haukku läheni koko ajan, joten nostin aseen, poistin varmistimen ja odotin jänistä tulemaan. Samassa eteen nousi jahtikaverini - juuri kun oli ottamassa löysiä liipaisimesta pois, puskan takaa. Kuolema käveli hänen kohdaltaan ehkä millin tai kahden sormenliikkeen verran ohi. En koskaan  ole kertonut tätä hänelle, mutta vieläkin, 13 vuotta tapahtuman jälkeen minua kylmää asiaa ajatellessani.

Tämän jälkeen ase on noussut AINA vasta maalin nähtyäni.



Jos pääsisi jäälle kokeilemaan, lähtisin kiljuen mukaan.

[Silent killer]

Mulla yksi puolituttu ampuu hylkeitä jäällä. Luullakseni tuo on aika turvallista, jäällä ja talvella näkee usein todella kauas. Jos näkökenttä kirkkaalla säällä on vaikka 3-5 kilsaa, ja ampuu merelle päin, eiköhän tuo riitä. Maltti on valttia ja varovaiset pitkäikäisiä, mutta on tavattoman vaikea ampua kiväärillä niin, että on ehdottoman 100% varmaa, että kaikki vaaratekijät ovat poissuljettuja. Muutama vuosi sittenhän kävi tapaus, jossa kaveri ampui .308:lla teeren - ja avotähtäimellä vielä - 150 metristä, luoti lensi teeren läpi, metsän yli, puiden halki, ja osui 1.8 kilometrin päässä nuotiolla istuvaa veljeä selkään, joka menehtyi myöhemmin. Muistan, kun vaimoni kävi samoihin aikoihin metsästystutkintoa läpi, ja kysäisin paikalla olleelta, luennoivalta poliisilta, että mitä ko. tapahtuma merkitsi juridisesti, ja vastaus oli, ettei mitään, koska kyseessä oli puhdas vahinko, ei edes minkäänlainen huolimattomuus.

1950-luvulla pohjanmaalla kävi - muuten muistaakseni kyrönmaan yleisen syyttäjän Kyösti Rengon isälle - saatan muistaa väärin - kävi tapaus, jossa hän näki kaukaa ketun juoksevan talvella ojenpenkkaa myöten. Kaveri ampui, ja osui, ja paikalle tultuaan ilmeni, että luoti oli tappanut lapsen, joka oli luistellut ojan jääpohjaa myöten ketunhäntälakki päässä.



Tärkeintä ammuttaessa on se, ettei ammu laakaan esim. pellon toiselta puolelta maata viistäen toiselle puolelle. Tällöin ehdottomasti tulisi tarkistaa, että suoraan takana on ainakin tukeva valli, sekä kaarevat laukaukset kohti taajamaa tai asuinaluetta. Jos esim. ammutaan .308 - kaliiperisella aseella 35 asteen kulmassa, olisi hyvä, että ei olisi laajaa asujaimistoa ainakaan 3.5-4.5 kilometrin päässä. Turvallisuutta lisäävänä ominaisuutena voidaan minita, että esimerkiksi puolivaippaiset sekä reikäpäiset luodit hajoavat hyvin helposti siruiksi osuessaan materiaaliin, joten jos mahdollista ja järkevää, kannattaa käyttää niitä.

Lisäksi maali tulee aina tunnistaa täydellä varmuudella, ennenkuin edes tähdätään. Itse sain tästä tuntuvan esimerkin aikoinani: Jänisjahdin aikana passitin pitkää tietä ja haukku läheni. Pidin - tyhmyyksissäni ja turhamaisuuksissani, kädessäni 22-250 kaliiperin kivääri, odotin jänistä metsätien päähän - ihan kuin ei olisi ollut aikaa pitää haulikkoa käsillä - piti mukamas päästä loistamaan ampumataidolla - hanke joka näin jälkeenpäin ajatellen ei varmasti olisi onnistunut. Haukku läheni koko ajan, joten nostin aseen, poistin varmistimen ja odotin jänistä tulemaan. Samassa eteen nousi jahtikaverini - juuri kun oli ottamassa löysiä liipaisimesta pois, puskan takaa. En koskaan  ole kertonut tätä hänelle, mutta vieläkin, 13 vuotta tapahtuman jälkeen minua kylmää.

Tämän jälkeen ase on noussut vasta maalin nähtyäni.



Jos pääsisi jäälle kokeilemaan, lähtisin kiljuen mukaan.

Sama täällä , Ja jos vielä pääsisi hylje jahtiin niin Yes . Kalastajat tästä varmaan pitäisivät  , vaan valtion hylje kiintiöt ovat mielestäni turhan pienet hylkeitä nimittäin on aika paljon.

Muuten en kyllä lähtisi meren rantaan ampumaan...

 

Että jos tälläisiä mahdollisuuksia on niin ei kun linkkiä vaan.. ja maksankin tästä.. :shock:

[JpL]

saimaan norppa saa olla rauhassa mutta hylje tosiaan olisi kiinnostava... eikös TM:ää kiinnosta ko. laji? Voitais kokeilla, jos päästäis porukalla jäälle jahtaamaan hyljettä, pannan leiri jonnekin hailuodon kulmille tms.

[Koheltaja]

Tuplat tuli.

[Koheltaja]

Ensi talvena, jos jäätilanne sallii, pakataan parin mönkijän perään aseet ja taulut sekä muut oheistarvikkeet ja mennään rannikosta hiukan kauemmaksi ampumaan pitkiä matkoja. Toivottavasti olisi sopivan tuulinen keli niin saataisiin hiukan näkemyksiä rihlannousun vaikutuksesta kasojen kokoon.



Tarkoitus on ampua kunkin kaliiberin äärirajoille asti jos on tyyni keli, siinä sitten näkee mihin mikäkin värkki pystyy  :wink:

[john]

Ajetaan riittävän kauas, ettei olla enää aluevesirajan sisäpuolella : )



Ei vaan. Kyllä merellä talvella tilaa löytyy ja näkyvyyskin on melko hyvä

[Kanttori]

Miljoonan jörön kysymys onkin saako siellä ampua? Ois pikkasen nihkee juttu kun parin laukauksen jälkeen vallesmannit kurvaisivat paikalle ja ottaisivat pyssyt pois ja syytteet kaupantekijöiks.

[Koheltaja]

Kyllä merelläkin pitää lupa olla, aivan kuten maallakin.



Me mennään omalla luvalla ja virkavaltakin lupautui tulla mukaan  :wink:

[MSa]

Täytyy vähän kattoa mistä lähtee jäille, sillä jäälohkareiset laivaväylät hidastaa kummasti menoa... (:



Toinen juttu on se, että näitä laivaväyliä on helposti ampumasektorissa. Pyydätte vain kapteenia Porkkalanselällä käskemään matruusit ripustelemaan maalitauluja toiselle kyljelle ja tulkkaamaan osumia.



 :lol:  :lol:



Meri ja saaristo on kyllä ihan ok paikka ammuskelulle. Upinniemen Eteläkärjessä on ainakin yksi TA-kurssi ampunut saaresta toiseen.



MSa

[Koheltaja]

Ainahan on se vaihtoehto että ammutaan mereltä maallepäin, tätä on harrastettu pari talvea sitten. Taulut oli rannan tuntumassa ja taustana kallioseinämä, kovin pitkältä ei päästy ampumaan kun jäät oli hiukan ohkasen oloiset  



Ensi talvena mennään melko varmaan samaan paikkaan tai sitten lähdetään hiukan kauemmaksi, katsotaan nyt mitä keksitään. Liikkuvaan maaliin ampuminen pitkiltä matkoilta ei liene mahdoton ajatus kunhan on riittävästi narua taulukelkan ja mönkijän välissä  :wink:

[john]

Moi, mietin juuri tuota pellon yli ampumista noin kilometrin etäisyydelle ,kun työkaverin landella saattais onnistua. Mutta tossa just otettiin puheeksi homman vaarallisuus- tuli vaan mieleeeni että jos 53r maksimikantama suoraan laakaan ammuttuna on ehkä vähän yli kilometrin ja paikan käy valmiiksi tarkistamassa(tietenkin) että ihmisiä ei ole pyörimässä pellonreunassa niin mitenkäs se nyt niin tavattoman vaarallista on? Ilmeisesti paikassa olisi  vielä ympärillä selliset kallioseinämät että luulisi turvallista olevan.  Eli ei pitäisi voida lentää yli. Ja omaa maata riittää siis siitä pidemmällekin.



Jäällähän on tilaa mutta toisaalta ei merellepäin ammuttaessa mitään luotia pysättävää-paitsi matka. Eli kyllä sekin voi helvetin vaarallista olla jos esim ammutaan paikassa jossa jonkin pienen saaren takaa yllättäen tulee esiin esim jäälle HIIHTELEMÄÄN lähtenyt reippailija. Eikä tartte tulla suoraan eteen kun oikein loivassa kulmassa jäästä kimmonnut luoti sattuu kohdalle.

Jäällä ampumisessa saattaa olla sekin pikku ongelma että kun siinä jäällä makaillaan sopivasti esillä ja kajautellaan niin ääni taatusti kantaa hiton kauas ja herättää huomiota. Juuri tästä ihmisillä on sitten tapana vetää herneet nenään ja inistä ampujille ja myös polisille vaikka homma ei oikeasti laitonta olisikaan.

[JpL]

Make, jos onnistuu, kasaa niitä pelloilla olevia pyöreitä heinäpaaleja 2-3 kpl päällekkäin ja 5-8 rinnakkain kasaan ja tee siitä valli. On aika turvallinen ratkaisu. Jos maalin takana alkaa metsä ja sattuu vielä metsän maa nousemaan siltä kohdin, on vielä parempi. Jos haluat oikein viimeisen päälle, hanki jostain - esim. kaupoista saa niitä pitkiä naruja, ja kiskon 300 metrin matkalta 100 metriä leveydeltää ja toiset sata syvyydeltään puiden ympäri narunja laitat pahvipaloihin tekstin, että älkää kulkeko tästä läpi, alueella ammutaan.

Jos tuntuu siltä, että porukka alkaa valittamaan, tee kuten minä, ja ilmoita poliisille ennakkoon ammunnastasi, lienee järkevintä.

[morgankane]

Jos metsästyskortin haltijoita hallinpyynnistä kiinostunut, niin äkkiä lupapaperit lähimpään piiriin vetämään. Tai pyyntilupia on myös mahdollista hakea paikallisen metsästysseuran kanssa . Kaikista paras ja nopein vaihtoehto olisi ehkä jos jollaakulla olisi tuttu kalastaja...häneltä puolto.

Olisi ta -hommana todennäköisesti sotahommien jälkeen mielenkiintoisinta touhua, sellaisille jotka eivät ole sitä kokeneet.

Allekirjoittanut hakenut useana vuonna yksityishenkilönä pyyntilupia...ja myös saanut niitä.

Jäillä näkyvyys on kirkkaalla ilmalla vähintään 25 kilometriä, ampumiselle ei minun käsittääkseni ole mitään rajoituksia

[JL]

Aika harvoin on jäällä tyyntä, mutta keväällä niitäkin päiviä sattuu.

Aakealla tietysti voi ampumasuuntaa käännellä vapaammin jotta tuuli olisi suoraan takaa/edestä.



Aseiden kuljettaminen moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla maastossa (ml. jäällä) on laissa yksiselitteisesti kielletty. Poikkeuksena poromiehet jotka nekin tarvitsevat erillisen luvan. Kukin miettiköön rannikkovartioille "kootut selitykset" valmiiksi jo rannassa.



Lupaa tarkkuus-ammuntaan ainakaan me ei olla keneltäkään kyselty, eikä kysellä. 200m lähimmästä asutuksesta jne. Suoraa lakia kun ei löydy, niin silloin on omatoimisesti sovellettu metsästyslakia.

Eräänä talvena erittäin huonon jäätilanteen aikana (lue: pe***leen ohutta jäätä) näimme oikein vaivaa ja paalutimme ulapalle radan 300-1500m.

Seuraavalla viikolla "pitkä pohojoonen" vei vaivalla rakennetun ratamme ruotsiin. Ei sitten ammuttu siellä laakiakaan.



Mutta keväällä aurinkoisella kelillä on jäällä lystiä. Aurinko porottaa ja fiilikset on kuin naparekeilijällä keskellä ei-mitään.

Mikäs siinä mäiskiessä rovan reunassa olevia tauluja ym. kaffia ja makkaraa mukana.

Suosittelen.



P.S.

Jäällä voi sattua/on sattunut kaikenlaista "yllättävää". Jos aikoo vähänkään kauemmaksi on syytä liikkua kokeneemassa seurassa, ainakin alkuun. Etenkin keväällä voi tulla oho-hupsis vaarattomankin tuntuisissa tilanteissa ja hörpätä kontio oikein kunnolla.