Pitkänmatkanammunnasta kiinnostunut aloittelija kaipaa apua

[Molotov]

Tervehdys vaan!



Tässä on alkanut herätä kiinnostus pitkänmatkan ammuntaan ja olen lueskellut erinäisiä keskustelupalstoja tiedon toivossa. Hyvinhän sitä tietoa löytyykin, mutta muutama avoin kysymys on jäänyt. Jos nyt puhutaan vaikkapa normaalia metsästysmatkaa (max 200 m itselläni) pidemmälle ampumista niin tuntuu, että palstoilla puhutaan kasa-ampumisesta ja TA-ampumisesta. TA:han tietenkin liittyy sotilaallinen aspekti, mutta miten esim. aseet eroavat näissä toisistaan? Kummassakin on kai kuitenkin tarkoituksena saada aikaiseksi mahdollisimman tarkka laukaus tarvittaessa pitkällekin matkalle?



Itselläni on Tikka T3 .308 kivääri, jolla olen ehtinyt jonkin verran linnustusta harrastamaan. Radalla itseladatuilla paukuilla (laajojen patruuna/ruuti-kokeilujen jälkeen) kasat 150 m ovat keskimäärin 30 mm. Ampujalla on varmasti näihin tuloksiin myös paljon merkitystä. Olisiko T3:sta mahdollista muokata sekä metsästys- että TA-toimintaan soveltuva vehje vaikkapa vaihtamalla piippu parempaan (esim. Krieger)? Olisi mukavaa jos saisi kohtuullisella rahalla aikaiseksi metsästys aseen (ja löytäisi siihen sellaisen patruunan), joka kävisi sopivan pieneen kasaan pitkälläkin matkalla. Vai onko niin, että pitkälle tarkasti ampuvaa ja metsästysasetta on mahdoton yhdistää? Mistä kannaittaisi lähteä liikkeelle?



Kiitoksia jo etukäteen neuvoista!

[MSa]

Terve,



308W on hyvä kalipeeri. 30mm 150m on alle 1MOA käynti, jota on pidetty rajana TA-aseen tarkkuudelle.



Eli rautojen puolesta sinun ei liene syytä lähteä höntyilemään ainakaan harrastuksen alkumetreillä.



Sopiva optiikka on avainasemassa mielekkääseen harrastukseen. Avonaiset säätötornit mieluiten 1cm/100m naksuilla on melkein must. Varmista että optiikka on ok. Kun vielä huolehdit että sinulla on hyvä bipodi edessä, niin paketti on hyvinkin kasassa.



Ei kun harjoittelemaan. Jos nälkä kasvaa myöhemmin, niin sitten voit upgreidata kalustoa vaikka maailman tappiin. Ei kuitenkaan heti kannata ryntäillä customien maailmaan - perusharjoittelua ei korvaa mikään.



Mä aloitin 308W kiväärillä niin ikään tämän harrastuksen. Sama yksinkertainen pulttilukkokivääri Versapodin kiikkerällä bipodilla ja hyvällä optiikalla ampui 1000m.



MSa

[MJ]

Moi,



MSa vastasikin jo kaiken olleellisen, täysin samaa mieltä. .308 on hyvä kaliiperi ja T3 aivan riittävän hyvä kivääri. Patruunoiden ja latausten kanssa sitä joutuu taplaan ehkä eniten, että löytää sen oikean kompinaation.



Kuten jo aiemmin sanottu ja todettu; .308:lla pärjää hyvin Häyhässäkin.



Tervetuloa mukaan mielenkiintoisen harrastuksen pariin, jota ei koskaan oikeasti opi ja josta haasteet eivät myöskään koskaan lopu



Ei muuta kuin mukaan vain :!:



Carpe Diem,



MJ

[Homer]

Normaalista metsästyskivääristä tehdään tarkka-ampujakivääri asentamalla siihen etujalat :lol:  ...huono vitsi.



Kysymykseesi kasa- ja tarkka-ammunnan aseista:

Tarkka-ammuntakivääri on tarkka-ampujan työkalu. Sitä kannetaan mukana erilaisissa olosuhteissa joissa sen tulee toimia varmasti ja tarkasti = tarkka ja kenttäkelpoinen ase (jonka päällä voi olla vain "todellinen sotilastarkka-ampujatähtäin" :wink:)

Puhtaasti kasa-ammuntaan tehtyä kivääriä ei ole tarkoitus kantaa mukana. Sillä ei myöskään ole tarkoitus ampua kuin ammuntatukien päältä. Sen ei tarvitse toimia muutamien hiekanmurujen jälkeen, eikä se ehkä toimisikaan. Se vain siirretään autosta betoniselle ammuntapöydälle katoksen alle.

Molemmat ovat tarkkoja ja molemmista pidetään tietysti äärimmäisen hyvää huolta. Esimerkiksi varmint-tyyppisellä aseella voi toki harrastaa kumpaakin, jos ei liian vakavissaan ota asiaa.

Kuvat kertonevat jotain eroista. Ainakin värieroista  

http://benchrest.com/timeprecision/New_.22_RF_BR/imgRifle.jpg">

http://www.sportingservices.co.uk/sm_awm.jpg">

Arvaa kumpi on kumpi.

[SisuSusi]

Mistä tahansa kivääristä saadaan tarkka-ampujankivääri asentamalla sen perään ammattitaitoinen tarkka-ampuja. Eli, jos homma kiinnostaa niin kannattaa ehdottomasti mennä tarkka-ammuntakursseille.



Kevyen metsästyskiväärin ohut piippu lämpenee nopeasti ammuttaessa useampia laukauksia peräjälkeen. Lämpeneminen aiheuttaa ainakin tähtäystä vaikeuttavaa lämpöväreilyä kiikaritähtäimen näkökentässä ja joillakin aseilla myös osumapisteen siirtymisen. Kasan vaeltamisen voi testata ja mitata rataolosuhteissa ja väreilyn haittoja voi vähentää väreilynauhalla/naamioinilla. Tositilanteessa kuumana hohkaava piippu on lämpökameratähystykselle hyvä kohde, mutta myös kylmä ja naamioimaton piippu erottuu taustasta.



Kevyt ase on epävakaa ja tätä kautta hankala pitää tarkkaan suunnattuna johonkin tiettyyn pisteeseen. Kevyeen aseeseen asennettu vaimennin tai piippupaino piipun päässä vähentää tätä ongelmaa. Toki sama haaste tulee eteen monessa ampuma-asennossa myös paksun piipun liiallisen raskauden ansiosta. Kasoistasi päätellen kevyen aseen suuntaaminen ei ole niitä suurimpia ongelmia.



Kevyissä aseissa tukin ergonomia ei yleensä tue vakaata ammuntaa. Etutukki on kapea ja kahvakulman loivuus ei salli otetta joka olisi helppo pitää pidemmän aikaa tasaisena. Haasteita voi korjailla laittamalla levikettä etutukkiin. Leveän etutukin kanssa on huomattavasti helpompi tukea ase eri ampuma-asentoihin. Loiva kahvakulma on monissa olosuhteissa jopa erinomainen. Se mahdollistaa nopeat laukaukset lyhyille matkoille ja sellaisella varustettua asetta on huomattavasti helpompi kantaa jatkuvassa valmiudessa, kuin ranteen kannalta hankalaa pystykahvaista tarkka-/kilpa-ampujan asetta.



Kevyissä aseissa takatukin alaosa on yleensä melko kapea. Sitäkin voi kevyesti leventää jotta sen alle olisi parempi tukea kättään tai "hiekkapussia".



Etutukea (bibodia) et välttämättä edes tarvitse. Se on ehdottomasti hyvä varuste, mutta Suoman peitteisissä metsissä ampuma-asennon joutuu monesti hakemaan sen verran korkeana, että makuuasento on jo luksusta. Hyvää kanto-/ampumahihnaan kannattaa jo panostaa huomattavasti enemmän.



Jos et halua asettasi rakennella niin voit vaihtaa siihen uuden paremmin toimivan tukin. Piipun kanssa tuskin tulee suuria ongelmia eteen.



Fakta on, että varsinkin makuuasennosta on raskaalla asella helpompi ampua tarkkoja laukauksia, kuin kevyellä. Tarkka-amunta ei kuitenkaan ole kasa-ammuntaa ja tarkka-ammunnassa ei tarvitse hakea sitä äärimmäistä tarkkuutta. Radalle autolla tuleva takakontista aseen nostava "tarkka-ammunnan harrastaja" ei koe aseen suurta painoa ongelmana. Aitoon toimintaa keskittyvä ja esim. metsästämällä taitojaan kehittävä tarkka-ampuja osaa arvostaa myös aseen keveyttä. Aseen kuljettamisen helppous (kevyt ase vs. raskas ase) lisää tarkka-ampujan toimintakykyä.



Minkälainen optiikka aseessasi on tällä hetkellä?

[Silent killer]

Kyllä se asia on aivan näin että kivääristä kuin kivääristä tullee TA-Kivääri kunhan on ampuja takana , mutta lisäisin tuohon äskeiseen että n.s. kevytpiippuisilla ei kannata ruveta harjoittelemaan..ne aseet on enemmänkin metsästys aseita.



Cal 308 Win on erin omainen caliberi itse käytän juuri tätä.



Olen niin sanotusti "itseoppinut" ( voisi joku kurssi olla tarpeen )..aloitn näin että matkani oli aluksi 100 m  , Ja yritin vaan saada aikaan samanlaisia laukauksia erittäin monta perä jälkeen + kotona klikki patruunalla aina kun aikaa on , Minun metodini on että juuri tuo liipaisimen painallus on ehkä tärkein ( absoluuttisen samanlainen laukaisu ), ja sitä on treenattava paaaaljon , tämän jälkeen lisäsin matkaa aina 100 , 200 , 300 , jne...( koko ajan kynä ja paperi mukana kuvioissa).



Sitten tuleekin kiikarin käsittely taito jossa on minullakin puutetta tiedoissa , luulin nuorenpana että kun on kiikari sataseen kohdalla niin putoaa lintu tuosta vaan 250 metriltä , näinhän se ei ole.



Jos omalta kohdaltani saan sanoa tämä harrastus on todella haastavaa ja todella kiinnostuneen se vie mennessään..heh..tämän voin allekirjoittaa..



Ja mikä parasta näiltä sivuilta ..saa kyllä oppia ja tietoa riittämiin , nuo kurssit todella olisi kyllä tarpeen mutta hankaluutena on se että näitä ei järjestetä joka kaupungissa , joten olen tyytynyt kirjallisuuteen ja kantapään kautta opetteluun , + tämä nettikin on hyvä apuväline.....



Lopuksi voisin todeta että aihealueita oppimiseen hyväksi TA_ampujaksi on niin paljon että tuskin elonpäivät riittää..



Mutta sitkeällä harjoittelulla saa aikaan paljon ...matka voi olla aluksi vaan tuo 100 m .ja kun rupeaa 5 laukauksen sarjat olemaan tiukassa nipussa , voi pidentää asteittain matkaa...näin..heh tämä ei ole kait se oikea tapa  mutta kukin saa valita mitä /mitenkä opettelee , pääasia että osuu,  ja kiinnostusta ja intoa riittää..Jep..

[Homer]

Kyllä se asia on aivan näin että kivääristä kuin kivääristä tullee TA-Kivääri kunhan on ampuja takana

Juu ja ei.

Samalla aseella voi harrastaa vaikka mitä. Tuleeko kuitenkaan esimerkiksi kuvan AWM:stä metsästyskivääri jos sillä ammutaan hirvi, tai tuleeko peruscorollasta ralliauto jos Grönholm hyppää ratin taakse?

Sitä vain tarkoitan, että vaikka harrastaa voi lähes millä aseella vain ja vaikka hyvä tarkka-ampuja ampuu hyvin lähes millä aseella vaan, niin on olemassa välineitä jotka on suunniteltu ja tehty tiettyyn tarkoitukseen. Näkyykö ne erot sitten normaalissa harrastuskäytössä? Kertokaa te joilla on esimerkiksi TRG, AW tai TA-hommaan rakennettu Jalonen. Miksi ette tyytyneet ns. normaaliin kivääriin?

[SisuSusi]

Oletetaan, että tarkka-ammuntaa on lähestyttävä hieman eri tavalla kuin rata-ammuntaa. Oikein valituilla välineillä tarkka-ampuja toki saa toimintaansa lisää tehoa, mutta missä menee raja joka erottaa harrastajan mielenkiinnosta hankkiman välineellisen luksuksen ja tositoimissa riittävän toimintatehon?



Jos miehellä (tai naisella) on harrastukseen riittävän hyvin sopiva kivääri, niin kannattaako ensimmäisenä ohjeena sanoa, että hanki uusi kivääri jolla saat "parempaa" tulosta? Kannattaako ehkä ennemmin kertoa, että nyt vaan panostat harjoitteluun ja teet itsestäsi paremman tarkka-ampujan?



Moni metsästysase täyttää loppupelissä yllättävän helposti tarkka-ampujan kiväärin mekaaniset tarkkuusvaatimukset. Ja pienillä ergonomisilla parannuksilla niistä saa usein myös ulosmitattua sen tarvittavan hyvän käytännön tarkkuuden.



Onko muuten tullut ajateltua, että tarkka-ampujan ase on aina metsästysase. Jos se on liian painava metsästyskäyttöön, niin se on myös liian painava tarkka-ampujan käyttöön. (Pois lukien materiaalin tuhoamiseen tarkoitetut välineet.)



Useimmiten syy kevyen aseen käyttöön tarkka-ampujatoiminnassa on välineiden hinta ja harrastajan maksuvalmius. Mutta tiedän myös tarkka-ammunnasta erittäin paljon tietäviä ja kokeneita ampujia jotka ovat rakentaneet tarkka-ammuntaan sopivan asejärjestelmänsä kovalla rahalla ja ovat ta-harrastajakaveriensa aiheuttamasta sosiaalisesta paineesta huolimatta valinneet aseeseensa ohuen piipun sen kenttäkelpoisuuden vuoksi. Painava piippu painaa ja asiantunteva tiputtaa painon niin minimiin kuin vain on varaa. Paksupiippuisen ja ohutpiippuisen aseen ammuntatulokset eivät poikkea piipun aiheuttamien tekijöiden osalta sen vertaa, että sillä olisi sotilastoiminnassa .308 käyttöetäisyyksillä juuri eroa. Jos tämä arveluttaa niin testaa toki itse.



Nykyisissä sodissa ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta enää vedetä väkeä nippuun kymmenittäin. Muutama kunnon laukaus on taistelutilanteessa vielä ammuttavissa aseella jonka huonoihin puoliin kuuluu herkkä kuumeneminen. Nopea piipun lämpeneminen on joka tapauksessa piipun paksuudesta huolimatta melko yleinen ominaisuus monilla harrastajien ja ammattilaistenkin nykyään käyttämillä ta-kaliipereilla.  .308 ei kuulu pahimpiin piipunlämmittäjiin.



Erinomaisena esimerkkinä ampujan treenauksen tärkeydestä verrattuna turhaan välinekikkailuun on Häyhä-kisassa neljännelle sijalle sijoittunut Nyfi. Mahtaa monia ottaa päähän :lol: , että jätkä pesee välineisiin hulluna rahaa sijoittaneita kilpakumppaneita 600 mk maksaneella Tornadolla. Esittämienne kommenttien perusteella Nyfi voittaisi jokaisen kisan, jos vain ampuisi "oikealla" tarkka-ampujakiväärillä. Nyfi on hyvä, mutta oletan, että kovatasoisessa kisassa kisaavat kuitenkin miehet eivätkä kiväärit. Hyvät välineet tuovat helpotusta elämään, mutta tarkka-ammuntaan kuuluu niin paljon muutakin kuin tiukan kasan ammunta. Kivääri on kaikesta tarpeellisuudestaan huolimatta kuitenkin VAIN väline. Ampuja on se todellinen ase.



Aseen voi vaihtaa koska haluaa, mutta hyväksi tarkka-ampujaksi haluavan kannattaa aloittaa harjoittelu heti, kun vaan saa käsiinsä riittävän hyvän aseen. Opittavaa kyllä riittää.

[Homer]

kannattaako ensimmäisenä ohjeena sanoa, että hanki uusi kivääri jolla saat "parempaa" tulosta?

Ei kannata ja siksi täällä ei ole kukaan niin sanonutkaan.

Esittämienne kommenttien perusteella Nyfi voittaisi jokaisen kisan, jos vain ampuisi "oikealla" tarkka-ampujakiväärillä.

Eikä ole kukaan kommentoinut noinkaan.

Onko muuten tullut ajateltua, että tarkka-ampujan ase on aina metsästysase. Jos se on liian painava metsästyskäyttöön, niin se on myös liian painava tarkka-ampujan käyttöön.

On tullut ajateltua. Lainauksia eralle.net:in keskustelusta:

"Trg-41 kivääriä soilla ja saloilla retuuttaneena en kyllä ottaisi sitä metsästysaseeksi."

"Itselläni oli tuo TRG-42 338 LM kaikkine herkkuineen noin reilu puoli vuotta. Painoa kertyy aseelle niin tolkuttomasti, ettei ainakaan pystystä tähtääminen onnistu miellyttävästi ja nopeasti."

Aseen voi vaihtaa koska haluaa, mutta hyväksi tarkka-ampujaksi haluavan kannattaa aloittaa harjoittelu heti, kun vaan saa käsiinsä riittävän hyvän aseen. Opittavaa kyllä riittää.

Tuosta kaikki ovat varmaan samaa mieltä.

[MSa]

Keskustelu on lähinnä ollut kiväärin ympärillä, mutta miten on optiikka aloittelijalla?



Kiväärien tarkkuusvaatimukseksi on esitetty se 1MOA. Se saavutetaan helposti monilla aseilla. Näin päästään treenaamaan tämän puolesta...



Mutta miten on optiikka? Tavallisella duplexilla menee kikkailun puolelle etäisyydenmäärittäminen. Eli pitäisikö ta-aloittelijan keskittyä enemmän hyvään optiikkaan. Vaateita optiikalle on mildot tai vastaava ristikko sekä target-tornit eli sormin säädettävät.



Vaikka käytössä olisi TRG-42 mutta sen päällä on esim Leupold VX-3 4-12x50mm Duplex ja normaalit säätötornoit, niin ase on kyllä riittävä harjoitteluun, mutta optiikka on, vaikkakin hyvää, niin tähän lajiin soveltumatonta.



Jo ammoisista ajoista on Salmen Työväen Ampujissa, Lauttasaaren Lataamossa kuin laajalti TA-piireissä sanottu ohjeeksi "optiikkaan pitää laittaa vähintään saman verran kuin kivääriin, jotta suhde on oikea".



MSa

[Molotov]

Kiitoksia kaikille tiedosta! Nyt selkesi myös ero kasa-ammunnan ja tarkka-ammunnan välillä.



Kiikarista tuli muutamia kysymyksiä....minulla on Leupoldin Mark4 6.5-20x50mm LR/T M1 Mil-Dot valaistulla ristikolla. Kelvannee kohtalaisen hyvin tarkoitukseen, vaikkakin valovoima ei ole ihan parhaasta päästä ja käsittääkseni paremmminkin tehtyjä Mil-Dotteja löytyy etäisyyden määritykseen?



Kuten monet minulle neuvoksi antoivat niin harkoittelu varmasti on kaiken A ja O. Näinhän se on lajissa kuin lajissa. Harjoittelu on ja tulee olemaan myös minulle pääasiallinen tarkkuuden-parannuskeino. Pitäisi tosiaan mennä johonkin ta-kurssille, mistä luultavasti saisi hyviä vinkkejä itsensä parantamiseen (ampumatekniikkaan). Milloinkohan on seuraavat kurssit? Onko aiheesta saatavissa kirjaa tms?



Lämpöväreilystä tuli myös paljon puhetta ja se on minuakin radalla suhteellisen paljon häirinnyt. Pitäisi varmaankin asentaa väreilynauha, mutta kun en ole sellaista ikinä luonnossa nähnyt niin on vaikea kuvitella miten sellainen käytännössä kannattaa rakentaa (onko kellään kuvia?).



lainaus Koheltajalta:



Kunnollinen väreilynauha on paras vaihtoehto vaimentimen lämpöväreily ongelmaan. Itse olen tehnyt vaimentimen etuosaan POM-muovista (polyasetaali) painamalla paikalleen menevän renkaan johon väreilynauhan saa kiinnitettyä. Itse väreilynauha on vaimentimen päällä ollut nahka jossa on alumiiniteippi alapinnalla ja loppupätkä 60mm leveää mustaa kuminauhaa.



Mistä esim. tuota POM-muovia saa ostettua? Kuinka leveä on nahka/alumiiniteippi-suikale? Miten kiinnitys tapahtuu vaimentimen taka-osaan?



Jos nyt ei oteta harjoittelua huomioon ja oletetaan, että likviditeettiä myös löytyy niin mitä suosittelisitte seuraavaksi askeleeksi tarkkuuden parantamiseen?....Tukin vaihto ergonomisempaan? Piipun vaihto parempaan? Piipunvaihdolla en tarkoita hirveän paljon raskaampaa piippua (metsästyskäytön takia), vaan laadultaan parempaa piippua. Suuria määriä tehtävien tehdaspiippujen laatu käsittääkseni vaihtelee aika paljon eikä niitä viimeistellä/tarkasteta viimeisen päälle?



Kiitoksia vaan kaikille neuvoja antaneille!

[SisuSusi]

Vaateita optiikalle on mildot tai vastaava ristikko sekä target-tornit eli sormin säädettävät.

Sormin säädettävät tornit ovat vain yksi vaihtoehto toimintatapoihin. Mildotin tai muun vastaavan ristikon parhaita puoliahan on juuri se, ettei niitä käyttävän tarvitse koskea ollenkaan säätötorneihin. Ase vain kohdistetaan oikein ja tämän jälkeen käytetään taistelutähtäintä. Tuuliennakot ammutaan sivuun tähtäämällä ja koroa otetaan dottien tms. mukaan sen verran mitä tarvitsee. Tämä vaatii paljon harjoittelua, mutta toimii riittävällä tarkkuustasolla .308 sopiville käyttömatkoille. Ja on kenttäkelpoista ja nopeaa.

Jos nyt ei oteta harjoittelua huomioon ja oletetaan, että likviditeettiä myös löytyy niin mitä suosittelisitte seuraavaksi askeleeksi tarkkuuden parantamiseen?

Onhan se aseen tuunaaminen ostettavilla viriviripalikoilla hauskaa, mutta jos tarkka-ammunnasta ollaan puhumassa niin esim. tukin tuunaaminen kannattaa tehdä itse. Ei tarvitse tehdä kompromissejä oman ergonomiansa suhteen. Tämä on tietenkin mahdollista vain, jos ei peukalo ole keskellä kämmentä ja aikaa riittää. Huom. rakentelu vaikuttaa aseen takuuseen.



Ilmeisesti haluat  :lol: ehdottomasti :lol: pistää rahaa kiinni aseeseesi joten oma ehdotukseni seuraavaksi isoksi hankinnaksi on valaistulla ristikolla varustettu optiikka. Aseen ja ampujan tarkkuudesta ei juuri ole hyötyä, jos asetta ei pysty hämärässä suuntaamaan tarkalleen siihen mihin haluaa ampua. Radallahan voi sytyttää ampumisen ajaksi valot, metsässä harvemmin.

Pitäisi tosiaan mennä johonkin ta-kurssille, mistä luultavasti saisi hyviä vinkkejä itsensä parantamiseen (ampumatekniikkaan). Milloinkohan on seuraavat kurssit? Onko aiheesta saatavissa kirjaa tms?

Aseeseen sijoittamisen sijaan varoja kannattaa suunnata vaikka eri ta-kursseilla kiertelemiseen. Eteläisimmät ta-kurssit taitavat olla Syndalenissa, pohjoisimmat Sodankylässä, läntisimmät Vaasassa ja itäisimmät...



Kursseja: http://www.mpkry.fi">http://www.mpkry.fi -ja ilmoittautuminen kursseille HETI, kun ilmoittautuminen on mahdollista. Kurssit täyttyvät todella nopeasti. Tämän vuoden kurssit tulivat järjestelmään näkyviin joskus tuossa vähän ennen joulua.  Sama käytäntö on ilmeisesti voimassa ensi vuoden kursseja koskien myös tänä vuonna.



Tarkka-ampujan käsikirja. Akateeminen kirjakauppa < 13 Euroa, Finnrappel 10 Euroa, Talousvarikko < 8 Euroa + normaalit postikulut.

[erankavija]

Terve vaan kaikille! Itse olen Molotovin tavoin aloittelija tarkka-ammunnassa. Oma aseeni (Tikka T3 30-06) on ostettu aikoinaan metsästyskäyttöä ajatellen. Mitenkäs tuo kaliiberi sopii mielestänne pitkänmatkan ammuntaan? Nyt kun olen selaillut keskustelupalstoja niin monessa paikassa ollaan oltu sitä mieltä, että 30-06 ei oikein sovi tarkka-ammuntaan. Perusteluja en ole tuolle väitteelle paljoakaan löytänyt. Miksi siis 308W on parempi vaihtoehto tarkkuusammunnassa? Osaako kukaan perustella? Jos 30-06 ei jostain syystä sovellu tarkka-ammuntaan niin piipunhan voisi vaihtaa esim. 308W:hen tai 6,5-284 Normaan?



Kiitoksia!

[LG1]

Terve vaan kaikille! Itse olen Molotovin tavoin aloittelija tarkka-ammunnassa. Oma aseeni (Tikka T3 30-06) on ostettu aikoinaan metsästyskäyttöä ajatellen. Mitenkäs tuo kaliiberi sopii mielestänne pitkänmatkan ammuntaan? Nyt kun olen selaillut keskustelupalstoja niin monessa paikassa ollaan oltu sitä mieltä, että 30-06 ei oikein sovi tarkka-ammuntaan. Perusteluja en ole tuolle väitteelle paljoakaan löytänyt. Miksi siis 308W on parempi vaihtoehto tarkkuusammunnassa? Osaako kukaan antaa perusteluita?



Kiitoksia!

Itsekin olen tuota väitettä ihmetelly.



Latasin 10g Lapuan Scenarin 30-06. Ja hyvin osui 200m. Yllätin itsenikin, sillä kiikari ei ole mikää huippu tarkkaan työskentelyy, eikä laukaisukaan ihan herkällä.



Latausta kuitenkin joku kysyy: 10g Scenar N135 3,0g. Seuraava kokeilu sama luoti ja N135 3,10g. (N135 sen takia, kun ei ole muuta ruutaa varastossa, tullu aikasemmi latailtua vain 222. paukkuja) N150 sais varmaan parempia vielä, kun tulis hylsy täydemmäksi.

(en ota vastuuta latausreseptin turvallisuudesta muilla kuin itselläni ja omassa aseessani)



Aseena mulla on Tampereen Asepajan hyvin raskas Lakelander.

Taitaa vaihtua lintupyssyksi 30-06 222. tilalle. Kiikari vaan kuntoo ja liipasua hirvirata asetuksilta herkemmäksi.

[HJu]

: Miksi ette tyytyneet ns. normaaliin kivääriin?



Vasenkätisille ei Jalosen lisäksi paljon muut tehneet 1990-luvun lopulla 338LM-kiväärejä. Muuta syytä en tarvinnut. Nykyäänkin vasenkätiset 338LM:t on enempi sitä Jalonen/McBros/HS Precision/EDM Windrunner -osastoa jossa ryhmässä Jalosen hinta on erittäin kilpailukykyinen.



Ns. normaali varmint/target-kivääri riittää ta-hommiin ihan hyvin. Kevyet metsästysaseet toki käy myös mutta kompromisseja on tehty tarkkuusammunnan kannalta liikaa. Jos paremman aseen saa lähes samaan rahaan niin ei oikein kannata ostaa vähemmän optimaalista asetta.