MOLYluodeista, KPP-laukauksesta ja puhdistusrutiineista

[MSa]

Tervehdys,



Jälleen mielipiteiden vaihtoa luvassa.



 Tällä kertaa kokemuksista molyluodeista, erityisesti niiden kylmä-puhdistettu-piippu-käynnistä ja niissä esiintyvistä ongelmista sekä puhdistusrutiini vaikutuksista molyluotien käyntiin.



Aloitan kuvaamalla oman tilanteeni.

- Kivääri SSG 308Win Steyrin vakiopiipulla (taottu).

- aseella ammuttu vain molyluoteja

- puhdistusrutiini: lähes aina Forresteria piippuun, pari VFG-huopatulppaa perästä sisään, kevyt öljy ja kaappiin. Silloin tällöin pronssiharjaa lisäksi päälle.

- ennen ammuntaa pari kuivaa VFG-tulppaa piipun läpi öljyn poistamiseksi

- päivän ensimmäinen laukaus on noin 5cm alla. 2. ls 3-4cm alla; 3. ls 2-3cm jne.

- viides laukaus on jo siinä mihin kasa asettuukin.

- loppupäivän kasa pysyy paikallaan ja käynti ok.



Ilmio viittaisi siihen, että puhdistetun piipun kitka ensimmäisillä laukauksilla olisi pienempi, kuin mitä sitten seuraaville laukauksilla. Suuremoi kitka ==> pidempi piippuaika ==> iskemät nousevat.

Kiusallinen ilmiö sillä, että esim mentäessä lintujahtiin - joutuu junttaamaan penkkaan viisi kertaa ennen kuin lähtee metsään... :lol:



Olen kuullut jonkun vain näyttävän ammunnan jälkeen suoraan pronssiharjaa ja VFG-tulppaa moly-kiväärilleen - kuparinpoisto parinsadan välein... ja toimii kuulemma hyvin ja KPP-ongelmaa ei ole -- mutta miten on muuten piipun terveydelle suotavaa tuo rutiini?



====



Nyt kysyisinkin muiden omakohtaisia kokemuksia asiasta ja sekä muita mielipiteitä asiaan.



- Jos sinulla esiintyy sama KPP-ongelma, kuinka paljon ja mihin suuntaan KPP eroaa kohdistuksesta?



- Millaisella puhdistusruutiinilla puhdistat kiväärin? Forresteria, kuivaharjausta, öljyllä jne? Mikä olisi oikea puhdistusrutiini moly-kiväärille?



- Ajatuksia tai näkemyksiä ongelman synnystä ja siitä miten sitä voi minimoida?





MSa

[espo]

SAKO 75 hunter, vakiopiippu, ammutaan vain moly-luoteja (308Win ja 10 g itsemolytty scenar), puhdistus forrestilla, normaalisti ei piipun öljyämistä puhdistuksen jälkeen. 300 m:ltä ei havaittavissa kasan vaeltelua ensimmäisillä laukauksilla (5 ls kasat normaalisti alle 5 cm). 500 metriltä ampumataidoillani ei  havaittavaa kasan vaeltelua (5 ls kasat luokkaa 10-15 cm). Ainoastaan jos putsaan piipun todella huolellisesti moneen kertaan forrestilla ja litkua tunteja piipussa pitäen, niin että piippu on varmasti aivan puhdas, saattaa olla että ensimmäiset maksimissaan noin 2-5 laukausta lähtee hieman hitaammilla lähdöillä, ero SAATTAA olla luokkaa 5 m/s. Tämä noin niinkuin näppituntumana. Olen tällöin ollut havaitsevinani että osumat saattaa siirtyä 500 metrillä hiukan ylös, varmasti alle 10 cm, näppituntumana 5 cm, mutta en tiedä johtuuko asia siitä että käytän vaimenninta ja piippu lämpenee nopeasti, vai  mistä .TX8-vaimentimella ammuttaessa nopea ampumatahti nostaa kasaani, 300m/30 ls/ kasa nousee max 9 cm, nousu alkaa vasta noin 10 ls jälkeen, ilman vaimenninta kasa ei nouse. Lähtönopeudet ei nouse 30 ls setin aikana kummassakaan tapauksessa.  Jos likaisella piipulla ammuttaessa pidän pidemmän tauon radalla, ja sitten jatkan, vaikuttaa sitä kuin jäähtyneestä piipusta ekat laakit molyluodeilla (1-2 ls) lähtisi taas hiukan hiljempää, syynä voisi olla  piipun jäähtymisen ohella vaikka piipun sisäpintaan jääneen vaippa-materiaalin hapettuminen tauon aikana, mikä lisäisi aluksi kitkaa. Tiedä häntä, onko jollain kokemuksia hapettumisilmiöstä?

[Koheltaja]

Oletko mitannut kuinka paljon nopeusheittoja on ennen kuin käynti vakioituu? Mikä on ampumaetäisyys?



Omissa aseissa on molyt olleet käytössä jo vuosia ja mahdottomia ongelmia ei ole KPP:n suhteen ollut, en sitten tiedä johtuiskohan se siitä että niissä aseissa mitkä ei pahemmin kuparoi niin niistä piippu puhdistetaan tarvittaessa eli silloin kun käynti alkaa heiketä, ei välttämättä jokaisen ratakerran jälkeen. Tämä KPP:n ongelman puuttuminen on huomattu useita kertoja kun ollaan aloitettu ammunnat 300 metriltä, jos ekaa sarjaa verrataan seuraaviin niin mitään erikoista ei ole havaittavissa.



Muutamassa piipussa on sellaista vaivaa että ne kuparoi kohtalaisen paljon ja ne on kuurattava jokaisen ratakäynnin jälkeen rankalla kädellä ja näissä on hiukan ollut joskus KPP ongelmaa mutta senkin olen saanut aika hyvin kuriin kun otin molyvaseliinia johon hiukan laitoin molyjauhetta sekaan, tätä sitten laitetaan piippuun peruskuurauksen jälkeen ja puhdas lappu perään niin piipussa on molyt periaatteessa ekasta laakista lähtien ja käynti rauhoittuu todella nopeasti.



Vähemmän kuparoivat piiput puhdistan niin että jokaisen ratareissun jälkeen en välttämättä tee niille muuta kuin nihkeä öljylappu läpi ja pari puhdasta perään. Jos on kuparia havaittavissa niin sitten pelkkä vaahtokäsittely ja piipun kuivaus puhtaalla lapulla, tässä vaiheessa ei öljyn kanssa lutrata ollenkaan. Aika ajoin teen piipuille peruskuurauksen ja silloin järjestys on vaahto, kuiva lappu, öljy/pronssiharja 10-20 kertaa, öljylappu ja piipun kuivaus, tämä koko prosessi tehdään 2-3 kertaa ja sen jälkeen vielä alustetaan piippu aiemmin mainitulla molyvaseliinilla niin homma on valmis.



Missään vaiheessa en jätä piippuun suoja/säilytysöljyä vaan vedän sen aina kuivaksi, laitettiin ase sitten kaappiin ta otetaan se mukaan sateiseen metsään niin aina piippu on "kuiva". Aina kun piippuu käsitellään öljyllä niin piippu on alustettava uudelleen joko ampumalla tai vaseliinilla että piippuajat/lähtönopeudet saadaan nopeammin rauhoittumaan, tästä syystä en öljyä käytä muuten kuin pikapuhdistuksessa tai peruskuurauksessa. Peruskuuraus on tärkeä kuumissa kaliibereissa siksi että lika tuppaa kerääntymään rihlojen juureen sinne nurkkaan jossa se valssaantuu joka laakilla ja alkaa kerrostumaan, tämän vuoksi kunnollinen peruskuuraus on tärkeä tehdä määräajoin ja silloin ei kannata pronssiharjoissa pihistellä.



Lyhykäisesti sanottuna, mitä rankemman puhdistuksen piippun tekee sitä suurempi riski on että eka laaki menee eri paikkaan. Vaikka molyn ja kosteuden yhteisvaikutus on monien tiedossa niin ei ne piiput kuitenkaan piloille mene vaikka niitä ei jokaisen ratakerran jälkeen kuurata pohjia myöten paitsi jos ollaan oltu märissä olosuhteissa.



Veikkaan myös että omissa aseissa ei tätä KPP:tä helposti havaitse koska aseet ovat kohtuu raskaita ja tukkien suunnittelussa/valmistuksessa on huomiota kiinnitetty mahdollisimman matalaan piippulinjaan eli piippu on mahdollisimman samalla linjalla kuin ampujan olkapää ja tällöin piippuaikainen vaihtelu ei pääse niin paljoa vaikuttamaan kun ase liikkuu enemmän pituus kuin pystysuunnassa luodin piippuvaiheen aikana. Myös kun otetaan esiin sellainen seikka että kun ase on ergonomialtaan mahdollisimman matalinjainen, raskas ja ammunta tapahtuu makuulta bipodi/hiekkapussilta niin silloin ase ampuu enemmän mekaanista käyntiä kuin dynaamista käyntiä ja silloin KPP:stä johtuva piippuajan/lähtönopeus vaihtelu ei pääse aivan niin paljoa vaikuttamaan kuin aseessa joka on tarkoitettu pystyammuntaan, kevyehkö ja ammuntakin tapahtuu huteralta tuelta.



Nämä kaikki kun ottaa huomioon ja etsii omalle aseelle sopivan pudistusmetodin niin silloin KPP:stä ei kovin suurta riesaa ole eikä ennen ammuntoja tarvitse ampua sitä kuuluisaa rasvalaukausta, ainakaan silloin kun harrastaa lajia jossa on osuttava niin ensimmäisellä kuin viimeisellä laukauksella. Jos KPP:tä ei saada kuriin eikä haluta paneutua sen synnynsijoille kuten MSa niin huonolla tuurilla se ensimmäinen laukaisu saattaa jäädä myös viimeiseksi...



Joskus tämä KPP ongelma esiintyy myös likaisella piipulla (olisko sopiva ilmaisu PP= paskainen piippu...), sillä kun aikansa ollaan ammuttu ja pidetään kohtalainen tauko että piipuun kerääntynyt mahdollinen kupari alkaa hapettumaan niin silloin piippukitka on jälleen kerran erilainen kuin muutaman laukauksen jälkeen ja osuma voi taas olla missä sattuu, ja taas ihmetellään mikä meni pieleen. Näissä tilanteissa korostuu aina se minkälaiseksi aseen dynamiikka on suunniteltu/rakennettu vai onko se vaan tehty "makeen näköiseksi".



Ei oo helppoa ei, teki mitä vaan niin aina tulee lisää ihmeteltävää, opeteltavaa ja kantapään kautta opittavaa  :wink:

[Koheltaja]

espo kerkesikin jo väliin, siitä hapettumisesta sen verran että jenkkilässä jotkut pitkänmatkan ampujat ovat laittaneet hiilidioksidia piippuun sarjojen välillä kahdesta syystä, sillä saadaan piippu nopeasti jäähtymään ja toinen on se että piippu ei hapetu sisältä ammuntojen välillä koska kupari ei pääse hapen kanssa tekemisiin.



Milloinkohan nähdään sukelluskamat TA:n selässä  :wink:



Siitä espon havainnosta että eka laaki tauon jälkeen saattaisi selittyä sillä hapettumisella ja siitä johtuvasta piippuajan pitenemisesta, tällöin piippu ehtii muuttaa enemmän korokulmaa luodin kulkiessa piipussa ja osumat ovat ylhäällä.



espon aseen piippu on muuten siinä mielessä esimerkillinen että harvoin näkee asetta joka ampuu jatkuvasti niinkin pienellä lähtönopeushajonnalla, monesti olen kateellisena vieressä tätä pientä hajontaa seurannut.

[HJu]

espo kerkesikin jo väliin, siitä hapettumisesta sen verran että jenkkilässä jotkut pitkänmatkan ampujat ovat laittaneet hiilidioksidia piippuun sarjojen välillä kahdesta syystä, sillä saadaan piippu nopeasti jäähtymään ja toinen on se että piippu ei hapetu sisältä ammuntojen välillä koska kupari ei pääse hapen kanssa tekemisiin.



Milloinkohan nähdään sukelluskamat TA:n selässä  :wink:



.

Tästä päästäänkin lempiaiheeseeni: Hiilidiokisidillä jäähdytetty vaimennin. Eliminoi suuliekin käytännössä kokonaan koska vaimentimessa ja piipussa ei ole happea jos ne ovat täynnä hiilidioksidia. Vaimentimen lämpöongelmat eivät myöskään vaivaa.



Pieni sukeltajan "pelastuspullo" (noin 0,5L vetoinen) hiilidioksidillä täytettynä ja sopivalla venttiilikoneistolla varustettuna mahdollistaisi tulitoiminnan aika pitkään mutta tositoimissa siitä olisi todennäköisesti vain haittaa että jäädään palloilemaan samaan tuliasemaan muutamaa laukausta pidempään.