Vaatetus ryömintään ja makoiluun

[MTä]

Tuossa on ihan hyvää luettavaa aiheeseen liittyen.

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/180906/PV_Taistelijan_fyysinen_toimintakyky_2020_verkko_MPKK.pdf

Osa toki peilaa pitempi aikaiseen toimintakykyyn kuin viikonloppu tai kilpailu. Samat asiat kuitenkin alkavat näkyä, esim. kognitiivisten ja motoristen kykyjen lasku. Ei sinänsä taas kuulosta ihmeellisestä, mutta tarkkaavaisuus heikkenee ja virheiden määrä kasvaa, joka voi olla kohtalokasta.

Sen takia kannattaa pyrkiä kohti epämukavuutta ja vaativuutta, ei niinkään varusteiden puutteiden kautta, vaan vaativammilla olosuhteilla.

Unohdin aikaisemmin sanoa, että kannattaa myös fiilistellä, että mikä on itselle henkisesti eniten kuluttavaa vaikeammissa olosuhteissa; unen/ruuan puute, kylmyys, kuumuus, kosteus, pimeys...
Näissä on aika isoja henkilökohtaisia heittoja.

[mika]

TA-hommissa tuppaa olemaan aika epämukavaa ja sitä pitää sietää, riittää että kamat estävät hypotermian. Kuivana pysyminen muuten on vain mukavuusasia.

En yleistäisi tätä "Kuivana pysyminen muuten on vain mukavuusasia". Sillä vähän pidemmässä juoksussa on suora yhteys hypotermiaan ja/tai toimintakuntoisena säilymiseen. Jonkin aikaa kyllä märillä kamoilla toimita onnistuu mutta ei pidemmässä juoksussa. Merinovillla kamat toimii hienosti ja niitä tulee itsekin käytettyä paljon.

Mitä osaa et ymmärtänyt? Edelleen sanoin: riittä että ei ole hypotermiassa kun olet tehtävässä, ei sen tarvitse olla mukavaa. Se on sitten toinen asia kun pääsee lepoon. Silloin huolletaan ja palautetaan taistelukyky. Ja se on johtajien asia hoitaa niin että joukot kiertää huoltoon ja lepoon.

Kyllä ymmärsin mitä kirjoitit. Ymmärrän myös tuon lähestymistavan, mistä kirjoitit. Esitin toisenlaisen näkökannan samaan aiheeseen. Mutta jätän tämä(kin) aiheen ammattilaisten käsiin.

[Juri]

Mitä osaa et ymmärtänyt? Edelleen sanoin: riittä että ei ole hypotermiassa kun olet tehtävässä, ei sen tarvitse olla mukavaa. Se on sitten toinen asia kun pääsee lepoon. Silloin huolletaan ja palautetaan taistelukyky. Ja se on johtajien asia hoitaa niin että joukot kiertää huoltoon ja lepoon.

Hieman kärjistäen: oletko sitä mieltä että tehtävään on varustettu/varustauduttu oikein, jos olla tilassa josta seuraava askel huonompaan suuntaan on hypotermia?

[MMä]

Hieman kärjistäen: oletko sitä mieltä että tehtävään on varustettu/varustauduttu oikein, jos olla tilassa josta seuraava askel huonompaan suuntaan on hypotermia?

En. Olen sitä mieltä että riittää että toimintakyky säilyy tehtävän ajan, mutta mukavaa sen ei tarvitse olla. Haen sitä että esimerkiksi taisteluvarustuksessa tulee priorisoida tehtävissä tarvittava varustus mukavuuden edelle. Tässä on kyse samasta ilmiöstä jossa retkeilyä aloitteleva pakkaa rinkan "varmuudeksi" varatulla tavaralla yli.

Tähän toki tulee tositilanteessa automaattinen muutos: me kun tuppaamme harjoitella mm. ilman täyttä tuliannosta, ilman heitteitä, viuhkapanoksia, valaisuraketteja, valonvahvistimia, lämpökameroita ja muuta partio/ryhmäkohtaisia varustusta jotka painaa ja vie tilaa. Itselleni ammattisotilaana tämä konkrettisoitui Afganistanissa kun pakkasi ensi kertaa täydet tuliannokset ja mm heitteet oikeasti mukaan ml. oman osuutensa ryhmäaseiden a-tarvikkeista.

[MTä]

Haen sitä että esimerkiksi taisteluvarustuksessa tulee priorisoida tehtävissä tarvittava varustus mukavuuden edelle. Tässä on kyse samasta ilmiöstä jossa retkeilyä aloitteleva pakkaa rinkan "varmuudeksi" varatulla tavaralla yli.

Tähän toki tulee tositilanteessa automaattinen muutos...

Kiitos. Nyt ymmärsin minäkin hitaampana, että mistä näkökulmasta lähestyt asiaa. Olen samaa mieltä. Ylipakkaaminen on resurssien väärää käyttöä, se voi myös kuluttaa toimintakykyä.

Vähän kuin harjoitteissa. Ei niin paljon, vaan niin vähän kuin on tarpeen. Vähän liian vähän on paljon, paljon enemmän kuin vähänkin liian paljon.

[Juri]

En. Olen sitä mieltä että riittää että toimintakyky säilyy tehtävän ajan, mutta mukavaa sen ei tarvitse olla. Haen sitä että esimerkiksi taisteluvarustuksessa tulee priorisoida tehtävissä tarvittava varustus mukavuuden edelle. Tässä on kyse samasta ilmiöstä jossa retkeilyä aloitteleva pakkaa rinkan "varmuudeksi" varatulla tavaralla yli.

Tähän toki tulee tositilanteessa automaattinen muutos: me kun tuppaamme harjoitella mm. ilman täyttä tuliannosta, ilman heitteitä, viuhkapanoksia, valaisuraketteja, valonvahvistimia, lämpökameroita ja muuta partio/ryhmäkohtaisia varustusta jotka painaa ja vie tilaa. Itselleni ammattisotilaana tämä konkrettisoitui Afganistanissa kun pakkasi ensi kertaa täydet tuliannokset ja mm heitteet oikeasti mukaan ml. oman osuutensa ryhmäaseiden a-tarvikkeista.

Tämä oli hyvä selvennys, juurikin näin. Olen toki sitä mieltä, että harjoituksetkin kannattaisi tehdä mahdollisimman hyvin tositilannetta simuloiden, varustuksenkin kannalta. Jos jotain varustetta ei ole harjoitukseen ottaa mukaan (turvallisuus tai muista syistä), niin mukaan sitten saman kokoinen/painoinen korvike. Mahdollisessa tositilanteessa ei sitten tulisi ylläreitä juurikin niille aloittelijoille (tunnistan itsestäni tuon ylipakkaajan). Ilmailun puolellakaan ei simulaattoreissa lennetä ikinä normaalilentoja. Jotain menee aina "paskaksi", jotta sitten kun pelikaani on oikeasti turbiinissa, on tilannetta treenattu niin tarkalleen toden mukaisesti kuin sen treenaaminen simussa suinkin on mahdollista.