Näistä kyttäyshommista ei ole kokemusta, mutta randoilusta opittua on, että paketin hengittävyys on ihan kaiken aa ja oo. Ymmärrän toki että tunturin hiihtäminen ylös laskettelukamoissa on ihan eri kuin tuliasemassa sihtailu, mutta henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kun kuuluu räjähdysmäinen hikoilu jo pelkästä kyljen kääntämisestä niin...
Ihmisen ei tavitse olla kuin paikoillaan, niin ihon läpi haihtuu kosteutta ihan riittävästi, että maassa maaten alkaa paketti kostumaan muutamassa tunnissa. Aiemmassa viestissä mainitun puuvillan osuuden päällikerroksissa minimoisin, tai ainakin uittaisin rätkyn DWR kyllästeessä. Päällivaatteiden alle ei sitte mitään puuvilaista, tämä lienee kaikille jo tuttua. Cotton kills.
Omassa liikkumisessa/liikkumattomuudessa ulkona paras ystävä on tuon hengittävän kalvon lisäksi ollut vetoketjut kainaloissa, reisillä ja haaroissa. Noita roplaamalla saa lämmön haihtumista säädeltyä hyvin, ja sitä kannattaa tehdä aktiivisesti ja ennakoivasti.
Edelleen, TA-hommat on vielä minun osaltani vähän niin ja näin, mutta jos ajatellaan että tuliasemalle siirrytään reippaasti mutta ei hampaat irvessä x tuntia, tuliasema perustetaan ja sitten odotellaan / toimitaan sieltä käsin y tuntia, ainakin minä tekisin tuon jäljemmän vaiheen melkoisessa hikikylvyssä jos päällä olisi hengittämätön ulkokerros. Tässä on toki kovia yksilöllisiä eroja, mutta minä painottaisin sitä, että ihoa vasten olevien, ja välikerrosten pitää pystyä kuivumaan nopeasti.
Onko muuten täällä tietoa mitä DWR -käsitteli vaikuttaa NIR-ominaisuuksiin? Alkaanko kosteudensuojakäsitelty vaate loistamaan IR-kuvassa?
