Kirjoittaja Aihe: Viikko metsässä  (Luettu 1241 kertaa)

Long Range

  • *
  • Viestejä: 537
Viikko metsässä
« : Marraskuu 07, 2021, 06:47 »
Viikko metsässä vietetty ja viikkoon kuului kaikkea mitä toivoa/odottaa voi.Vaihtelevia säitä,hyvien laukausten vastapainoxi pari kirpaisevaa hutia,lukematon määrä ampumatta jättämisiä.

Jos viikon kohokohdat poimin,niin yxi ehdottomasti se kun mukaan liittyi aloittava metsästäjä päiväksi.Ostanut haulikon vasta edeltävällä viikolla.Tein kaikkeni,että saan hänelle tilanteita.Hän onnistui ampumaan teeren haulikollaan ja sitten vielä toisen minun kiväärillä 185 m:n päästä.
Oli hienoa nähdä onnistumisen ilo ja se kun hän kasvoi noiden onnistumisten myötä "puoli metriä" pituutta lisää.Sai ainakin puoli metriä itseluottamusta lisää.

Toinen ehdoton kohokohta oli kun tuli tuulisempi päivä ja linnut pääosin maassa.Tuttu seisovakoira mies neuvoi minulle paikan/vaaran,jossa oli saanut metso seisontoja aiemmin.
Minulla oli mukana sileäkarvainen noutajani ja lähdin vaaraa kulkemaan HITAASTI vastatuuleen,jotta noutajan hakukenttä laajenee vastatuulen & hitaan etenemisen myötä.
Puolivälissä vaaraa kuulin kirahduksen kuin vanhaa piikkilankaa olisi kiristetty.Tuota ääntä ei synny kuin metson suusta.Sammalpohjan ja katajikon ansiosta oli lähellä ettei koira saanut metsoa suuhunsa jo lähdössä.
Metso lähti matalalla sivuttain ja koira niin lähellä pyrstöä etten voinut ihan lähtöön ampua.
Ammuin katajapuskan läpi ja kiitos tungsten paukuille metsolta siipi poikki.En tiedä kuinka kovaa koira tuli perästä mutta vakio mopon vauhtia varmaan.
Iski täydesta vauhdista metson kurkkuun kiinni ja menivät ainakin 3 kuperkeikkaa pään kautta ympäri.
Koira kuumeni niin paljon että minun piti leuat avata linnun kaulasta.

Noita kuvan mukaisia uusia metson tekijöitä oli alueella hyvin ja saivat olla meiltä täysin rauhassa.Kuvien ottoa lukuunottamatta.

"Havulinnut" metsot ja koppelot valmistautuvat siirtymään hakomaan mäntyjen kasvustoja.Käyvät teillä täydentämässä jauhinkiviä ja osa paskoista tiellä oli jo vihreitä eli osa jo ollut  jo harjoittelemassa"hakomista".

Timppa

« Viimeksi muokattu: Marraskuu 07, 2021, 06:53 kirjoittanut Long Range »

MOj

  • *
  • Viestejä: 623
Vs: Viikko metsässä
« Vastaus #1 : Marraskuu 13, 2021, 19:18 »
Perinteeksi muodostunut viikko tuli vietettyä taasen kanalintujahdissa, tällä kertaa Itä-Suomessa. Kelit oli surkeat latvalintua ajatellen ja vain muutama satunnainen kontakti. Saldo kolme teertä, joista itse ammuin kaksi kiväärillä ja jahtikaveri yhden haulikolla. Koiraa ei ollut.

Kuitenkin aina näillä reissuilla on mukavaa ja tällekin reissulle mahtui kohokohta, joka on mainitsemisen arvoinen, ainakin omassa arvomaailmassani. Olin ollut isossa hakkuuaukossa aamuhämäristä lähtien ja tähystelin kiikarilla aukon reunapuita hieman jo tympiintyneenä, kun mitään ei ollut näkynyt moneen tuntiin, kunnes… näkökentässä vilahti lintu kaukana puunlatvassa haravoidessani metsän reunaa. Hieman takaisin ja siellä istui kolme teertä pirun kaukana.

Tässä vaiheessa korostan, että kaukaa elävän riistan ampuminen ei ole minulle mikään itsetarkoitus, vaikka paljon pitkille etäisyyksille ammunkin ja tiedän omat rajani ja tunnen kalustoni hyvin.

Teeri oli kaukana, Leica mittasi 440m. Tilanne oli rauhallinen ja taustan varmistamisen jälkeen rupesin miettimään ampumista. Päätin että yritän ylintä lintua ja valmistelen kaiken kunnolla ja rauhassa. Jos lintu lähtee, niin saa mennäkin. Näin toimin hyvin usein pitkissä riistalaukauksissa. Tuuli oli suoraan sivulta 3-4ms, jonka kolmijalan päässä oleva Kestrel näytti.
Vielä varmistus Lapua ballisticsista, koro ja sivu torneista kohdalleen ja makuulle hakemaan ampuma-asentoa. Hyvän ja rennon asennon löydyttyä painoin pään vielä turpeeseen ja annoin hengityksen ja sydämen lyöntien tasaantua.

Tähtäys, rauhallinen puristus, ja luottokivääri TRG 22 6.5PRC saatteli jälleen 9g Scenarin matkaan.  Tähtäimen läpi näkyi selkeä sulkien pöllähdys, mutta linnun putoamista en nähnyt. Hieman epävarmoin fiiliksin kamat kasaan ja suunta aukon laidalla olevaa kyseistä puuta. Tilanne riistäytyi lähes käsistä kun ukkoteeri löytyi kuolleena puun alta. Ääntäkin lähti itsestä sen verran, että yhtään lintua ei varmasti ollut 10 km säteellä.

Tuo oli oman metsästyshistorian pisin kanalintupudotus tähän asti. Ilta kruunautui vielä jaloon eleeseen, kun sain jahtikavereiltani pullon laatukonjakkia tyylikkäässä pakkauksessa, johon oli taiteiltu teeri tähtäinristikossa, amet, nimikirjaimeni, päivämäärä ja teksti ennätys pudotuksesta. Seuraavana iltana ennätyslintu sai vielä arvoisensa lopun, päätyen illallisruokapöytään muusin, lisukkeiden ja hyvän punaviinin kera. Eipä voi ihminen paljon enempää toivoa.

Siltikään kukaan ei ostanut väkisin asettani niinkuin nimim. Long Rangelle kävi. Kuinkahan kaukaa se teeri oikein mahtoi tippua?😉

Edit: lisätty tekstiä.


« Viimeksi muokattu: Marraskuu 14, 2021, 13:02 kirjoittanut MOj »