Kirjoittaja Aihe: Ratalaukaus metsässä  (Luettu 4159 kertaa)

JKu

  • *
  • Viestejä: 229
Vs: Ratalaukaus metsässä
« Vastaus #15 : Lokakuu 26, 2021, 18:14 »
Aikamoista luksusta MTä passissa ollut kun noin paljon aikaa miettiä mitä elukkaa tulee ja mistä. Joskus se noinkin onnistuu mutta useimmiten itselläni on vain murto-osa ollut noista listatuista ajan määristä aikaa tehdä OODA luuppi.

Itse treenaan välillä niin että nostan sykkeen radalla, joko esim juoksemalla taululta ampumapaikalle tai jumppaamalla vähän ennen kuin tekee suorituksen. Sitten suorittaa aiotun harjoituksen, tässä tapauksessa olettaisin että vaikka viisi laukausta seisaaltaan/polvelta/pystypuusta tukea ottaen/jakkaralla istuen. Kun pulssi on 130 ja mielellään hiki vähän valuu silmiin niin realiteetit iskee päin näköä ja oppimista tapahtuu.
Ainoastaan viemällä itsensä epämukavuus alueelle tapahtuu kehitystä.
Ei tarvitse mennä vesilätäkköön istumaan tai makaamaan, tai kaataa havuja,lehtiä ja kuravettä aseen päälle. Toki näitä voi sattua sitten metsällä mutta siihen miten aseen puhdistaa kannattaa miettiä ennalta eikä 5s ennen riistalaukausta.
Homo Sapiens Non Urinat In Ventum

LSa

  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 2.155
  • Edistän: 1 | +5 | 8 | 9 | 36 | 37 | 39 | 41 | 44
Vs: Ratalaukaus metsässä
« Vastaus #16 : Lokakuu 26, 2021, 20:00 »
Toki vaikka metsästystilanne poikkeaa rata-ammunnasta, niin lähes mikä tahansa ammuntatreeni parantaa mahdollisuuksia tehdä myös hyvä riistalaukaus.

MTä

  • *
  • Viestejä: 277
Vs: Ratalaukaus metsässä
« Vastaus #17 : Lokakuu 26, 2021, 20:37 »
Aikamoista luksusta MTä passissa ollut kun noin paljon aikaa miettiä mitä elukkaa tulee ja mistä. Joskus se noinkin onnistuu mutta useimmiten itselläni on vain murto-osa ollut noista listatuista ajan määristä aikaa tehdä OODA luuppi.

Hehehe, ehkä on vaan sattunut hyvät hollit.
Voi olla myös, että aktiivikuulosuojaimilla äänet erottaa hyvissä ajoin, kun jotain liikkuu. Välillä tippuvat lehdet tai tuuli tekee toki kepposia.
Pitää toki huomata, että vasta muutamia sekuntteja ennen pystyi tunnistamaan eläimen ja tekemään päätöksen, että onko oikea kohde, paikka ja aika puristaa koukusta. Että tuleehan ne tilanteet usein nopeahkosti.

Se mikä tuosta jäi pois sanomatta, että usein samalla ketjulla laskeutuu takaisin istumaan, "kun se olikin vain palokärki kiertämässä puita". Pakko aloittaa hyvissä ajoin miettimään mitä tapahtuu seuraavaksi, että ehtii hitaampana olla valmiina odottamassa.

mattix

  • *
  • Viestejä: 229
Vs: Ratalaukaus metsässä
« Vastaus #18 : Lokakuu 26, 2021, 20:50 »
Toki vaikka metsästystilanne poikkeaa rata-ammunnasta, niin lähes mikä tahansa ammuntatreeni parantaa mahdollisuuksia tehdä myös hyvä riistalaukaus.
Tässä on se paras sääntö hyvään riistalaukaukseen. Jos on aseen kanssa sinut ja tuntuma tähtäämiseen sekä laukaukseen on olemassa, niin se on hyvä lähtökohta.

Aikarajoitettu ammunta eri etäisyyksillä oleviin erikokoisiin maaleihin lienee hyvä treeni sorkkajahtia ajatellen. Niin ja toki liikkuvan hirvitaulun ammunta myös.

Jokke Espoosta

  • *
  • Viestejä: 235
Vs: Ratalaukaus metsässä
« Vastaus #19 : Lokakuu 26, 2021, 21:26 »
Hyvää keskustelua ja hyviä kysymyksiä. Liittyy jopa siinä määrin tämän palstan varsinaiseen alueeseen että aika harvoin taitaisi kansainvälisissä kovapanosammunnoissakaan löytyä tuliasema jossa on tasainen hyvä matala asento, vaikka näin radalla usein ammutaankin. Suomi on niin hiton täynnä pusikkoa, heinikkoa ja muuta estettä, että pötköttelyammunnasta on aika vähän hyötyä maastossa. Asutuskeskuksessa ehkä tilanne saattaisi olla toinen...?

Mä tiedostan olevani melko huono ampumaan ellei asetta saa tuettua kohtalaisesti, joten olen yrittänyt huolehtia että metsästyspaikoissa olisi mahdollisimman hyvä ampuma-asento. Metsästän pääsääntöisesti itse rakentamistani kyttikopeista, joissa olen huolehtinut että ergonomia on parempi kuin se perinteinen 10cm leveä ikkunanlauta johon saa etutukin tuettua. Eli ampujan oikealla puolella (oikeakätisenä) on sellainen pöytä jolle saa aseen tuettua sekä edestä (bipodi) että takaa (vasen käsi perän alla). Muuten yritän katsoa sellaisen paikan että saa heinäpaalista, puusta, kivestä, mättäästä, puunrungosta, tukkipinosta tms tukea. Monta kertaa on jäänyt ampumatta jos matka on sen verran pitkä ettei ristikko tahdo rauhoittua.

Radalla pitäisi treenata paljon enemmän vapaalta kädeltä, nopeasti, huonolta tuelta, istuen, polvelta yms. Muutenkin treeni on ollut luvattoman vähissä viime aikoina, mikä käytännössä tarkoittaa että vaikeammat paikat sitten vaan jättää ampumatta jos ei ole luottoa omiin taitoihin. Mä väittäisin että reagoivat maalit olisivat tähän tosi hyvää harjoitusta mutta niiden käyttö on aika rajoittunutta ratamääräysten takia. Välitön palaute onnistumisesta tai epäonnistumisesta kouluttaisi ymmärtämään tähdätessä ja laukaistessa mikä on riittävän hyvä ja mikä ei. Nyt kun roimii 10 laukausta ja lopulta taulussa on x kokoinen kasa tai y kpl reikiä, niin ei siitä oikein sellaista ahaa-elämystä synny.

Mulla keskiverto ampumamatka metsästyksessä on jotain 100 metrin nurkilla. Pisin laukaus on ollut noin 200 metriä pellolla seisseeseen peuraan. Huteja olen ampunut kyyhkystä piekkarilla hätiköiden ja latvateerestä kiväärillä kun en tajunnut välissä olevan heinänkorsia (ainakin sain vakuutettua itselleni että vika oli siinä). Juoksevaan eläimeen vapaalta kädeltä en ole koskaan uskaltanut yrittää, jokainen kiväärillä ampumani riistalaukaus on jonkinlaiselta tuelta ammuttu. On ollut mätästä, reppua, tukkipinoa, kyttikopin pöytää, heinäpaalia, oksaa, kalliota, ladon seinää, polviasentoa...

Tuo stressi on myös asia joka sotkee asioita ja sitä on vaikea simuloida. Ehkä se liikunta sitä vähän simuloi, mutta on se silti eri asia. Ekan kerran kun oli hirvi ristikossa niin hirvihorkka oli aivan helvetillinen. Ei toivoakaan saada ammuttua. Pulssi joku 180, kädet tärisee ja henki loppuu. Ei sitä usko ennen kuin itse kokee. Nykyisinkin huomaa että hengitys kiihtyy ja pulssi kohoaa, mutta on se nykyisin jo helpompi hallita. Mutta se on osa harrastuksen hienoutta, että jännittää. Ainakin isompaa eläintä ampuessa kun on vastuussa jahtipäällikölle ja ohilaukaus tietää pitkiä talkoita muulle porukalle haavakkoa etsittäessä epäonnistumisen pelko on tervettä. Veikkaan, että jos kohde kävelee kahdella jalalla ja omaa itsekin tulivoimaa ei jännitä ainakaan vähempää...
Trying is the first step towards failure
-Homer Simpson

Woodsman

  • *
  • Viestejä: 289
Vs: Ratalaukaus metsässä
« Vastaus #20 : Lokakuu 26, 2021, 21:42 »
Jokella hyvää ja rehellistä analyyia aiheesta, arvostan. Siinä on jo pitkällä kun tietää omat heikkoutensa ampumisessa, ei tule turhaan yritettyä mitään älyttömyyksiä. Itsellä on ihan sama juttu, hyvä tuki tai ampumapaikka pitää olla. Tietysti se, että keskittyy vain kanalintujahtiin pakottaa pitkälti siihen pötköttelyyn, eritoten kun kalusto on varminttia tai muuta painavaa. Ja kyllä se kummasti kauden ensimmäinen teeri/metso nostaa pulssia, hyvällä tavalla vaikka jahtia on tullut harrastettua jo kolmisenkymmentä vuotta.

Long Range

  • *
  • Viestejä: 864
Vs: Ratalaukaus metsässä
« Vastaus #21 : Lokakuu 27, 2021, 07:00 »

Hyvää pohdintaa! Kasapöytää on vaikea mukana metsässä kuljettaa.Sellaisiakin olen kyllä rakentanut vuosien saatossa esim. hanhisuon laitaan.
Hyvälle teerien kyttäys/suhauttelu paikalle raahannut hiekkapussit joskus jo kesällä valmiiksi.Ja aikoinaan ennen etäisyysmittarien keksimistä vein tauluja parhaiden lentokelojen kylkeen ja tein "tuliasema kortin" ampumalla.

Yllyttänyt porukoita ampumaan radalla viirien kanssa.Miksi? Eihän niitä ole metsässäkään mukana...Haluan olla varma,että aseet vievät sivusuunnan täsmälleen keskilinjaan tyynellä ja/tai myötä/vastatuulella.
Kun sitten käyn ennen "erä päivää" vielä usein radalla ja onkin sivutuuli,niin en tietty siirtele sivusuuntaa vaikka tuuli vie minkä vie.
Nimittäin jos kohdistaa sivutuulella sivulinjan keskelle,niin voipi käydä,että tyynellä viekin esim.2 cm/100 m sivuun ja pidemmälle tietty kertaantuu.

Kun on varmuus,että ase vie absolut sivun tyynessä keskelle,on sitten hyvä käydä kovemmilla tuulilla opettelemassa tuulen vientiä.

Vaikka mielelläni ammun radalla kasatukien päältä,niin on hyvä tutkailla minne ase ampuu jos ammut vaikka lankku etutukin ja/tai takatukin alla.Metsässä voi joutua ampumaan vaikka kannon päästä/ oksan haarasta ja harvoin ase ampuu samaan kohtaan kovalta/pehmeältä.
Ja myös testailla kovaa/pehmyttä bipodin alla.

Joku tuumi,että 99 %:n luottamus on yhtä kuin 100 %:n epäluottamus.Joskus kirjoittelin painimisestani bipodin kanssa kun silloin tällöin tuli fliereita ja luotto ei meinannut löytyä.Virittelyn/harjoittelun jälkeen luotto bipodiin löytyi.

Kuitenkin J.Raudaskosken innoittamana lähdin koittamaan toisen aseen kanssa mukana kuljetettavaa "kuutiota" joka tehty napakasta vaahtomuovista,jossa hahlo aseen etutukkia varten.
Hyvä kehitelmä ja varmistaa metsässä samanlaisen värähdyksen aseelle kaikissa tilanteissa.

Latvalinnustukseen on 2 päätyyliä. Meneekö Muhamed vuoren luokse vai kutsuuko Muhamed vuoren luokseen.Kun opettelee suhauttelemalla (ja huiput jopa pulputtamalla) kutsumaan teeret luokseen,niin saa ampua aina hyvältä valikoidulta paikalta ja hengästymättömänä.

Teeriparven/metson jäljityksessä on tietty latvojen tarkkailun lisäksi tutkailtava etumaastoa suojan,mutta myös hyvien ampumapaikkojen huomaamisen vuoksi.

Harjootellahan!

Timppa

Tuossa lauantain sivutsekkaus taulu sunnuntain jahtia varten viirien kanssa.Kahdella eri korolla.








jli

  • *
  • Viestejä: 956
Vs: Ratalaukaus metsässä
« Vastaus #22 : Lokakuu 27, 2021, 09:36 »
Riippuu todella paljon maantieteellisestä sijainnista, mutta täällä kivikkojen ja mäkien keskellä se maisema jossa vaikkapa hirvet ja karhut liikkuvat, poikkeaa joka suhteessa kuvista joita luontofilmeissä nähdään. Vetävät jossain puronvarsien kivikkopuskissa, risukkoisilla tulvamailla, läpitunkemattomassa taimikossa jne... Ennätys taitaa olla tilanne, jossa kolme hirveä oli 20-25 m päässä ja niistä pääsi näkemään vain vilauksen yhden eläimen selästä.

Yritä siinä sitten suunnitella tuliasemaa, tai edes mahduttaa 150 senttinen trg vaaka-asentoon. No, eipä sitä paljon tule rautakangen kanssa noissa maastossa liikuttuakaan, vaan karabiinin. Jonkinlainen metsästys-practical harjoittelu tukisi kyllä näitä tilanteita todella hyvin. Niitähän taitaa olla suuressa maailmassa jopa videotykillä järjestetty: valkokankaalta hyppii eteen todellisia tilanteita, ja siinä sitten tehdään lajin, etäisyyden ja nopeudenmääritys ja napsautetaan kiväärillä laser-säde kohteeseen. Ballistiikkalaskurilla korjattu osumapiste sitten määrää, olisiko tullut ruokaa vai käräjät.