Mitä hyvien ampuijien taustalta löytyy?

[Long Range]

Piekkaritiimin myötä ollut ilo tutustua esim. sellaisiin huippuampujiin kuin Mikko Mattila ja Ralf Westerlund.

Tullut kyllä selväksi,miksi he olleet/ovat menestyneitä ampujia.Ei ole sattumaa.

Lahjakkutta ja kovaa laadukasta harjoittelua tietty taustalla.

Mutta myös valtaisa hengen palo kehittää välineitä.Aseita,käyntiä ja latauksia.Rohkeita kokeiluja myös,joista myös toimimaan jääneitä helmiä jäänyt vakio kokoonpanoon.

He ovat toteuttaneet jo 70-80-luvulla monia asioita,joita nyt yritetään "uudelleen" keksiä.

On hienoa,että molemmat herrat ovat tehneet työtä myös valmentajina ja uskompa,että Juha Hirvikin saa kiittää Mikkoa isosta osasta menestystään,kun Mikko oli hänen valmentajana.

Kun otin esim. esille piekkarin ulkopuolelta keskisytytteisten luotien valkkaamisen,niin ko. sedät ovat jo 40 vuotta sitten hankkineet esim tällaisen leikkikalun:

www.bulletinspector.com/vern_juenke_history.htm

Ja Mikkokin virittänyt kiinteällä tunerilla Hartin piipun käymään jo yli 30 vuotta sitten.Calfee elvistelee USA:ssa tuon "keksineensä" mutta näköjään hiukan myöhemmin kuin Mikko & kump. täällä-:).

JOSKUS kovien kisamiesten kohdalla käy,ettei aivan kaikki tieto siirry HETI muille.En tarkoita Ralfia & Mikkoa,mutta on ymmärrettävää,että kun kovalla työllä huipulle päässyt,niin ihan kaikkea ei heti jaeta,että siellä myös pysyisi.

Huvittanut usein kun nostanut jonkun asian esille "uutena", alkaakin selvitä,että vanhat konnat ovat tuon jo huomanneet valovuosia sitten,mutta eivät ole sitä muistaneet vaan kertoa-:).

Tiivistettynä: Älkää väheksykö noiden jo ikääntyneiden huippujen KÄYTÄNNÖN osaamista,nykyajan osin teoreettisessakin maailmassa.
Samantyyppistä kunnioitusta koen heitä kohtaan,kuin veteraaneja kohtaan,jotka elivät aikaa jolloin taulu ampuikin takaisin.

Timppa

[jthyttin]

Anekdootti hatarasta ulkomuistista:

Joskus oli keskustelua siitä, miten kilpailuhenkisyys ja gamesmanit on pilanneet hyvän urheilun (SRA). Joku sitten pisti skannatun leikkeen vuosisadan alun Helsingin piirin lehdestä tms. jossa tuohtunut herrasmies vaati että sotilaskivääriammuntoihin on saatava jotain rotia kun eräät epäkkäät ovat hankkineet ihmeainetta nimeltä alumiini, kovertaneet etutukin lähes tyhjäksi ja jollain alumiini-insertillä tehneet piipusta freefloatin... (tiedä sitten kuinka paljon oli totta ja kuinka paljon kanssakilpailijoiden psyykkaamista, ja kyse tosiaan 1900- eikä 2000-luvun alusta)

[rem700]

Aikanaan kun läheltä pääsi seuraamaan edustusammuntaa niin oli remmissä näitä wanhan polven ampujia. Olivat ammunnan lisäksi kiinnostuneita aseista, patruunoista ja kaikesta vs. Patruunat  latasivat itse yms... Näiden jäätyä pois astui uusi sukupolvi jolle kyse oli vain huippu-urheilusta. Ase oli vain urheiluväline ja harjoittelu/kilpailut ammuttiin testatuilla tehdaspatruunoilla. Asemestari testasi aseet/patruunat ja ampujat vain harjoittelivat eikä nuorempaa sukupolvea kiinnostanutkaan aseet/patruunat sen kummemmin.. Ajat muuttuvat mutta jotenkin kaipaa niitä wanhoja aikoja jolloin 300m kisoissakin oli väkeä ja kalustoa jos jonkulaista. Jututin monta kertaa wanhoja partoja jotka kertoivat kilpa-ammunnasta mosinilla 1960-1980 luvulla... Alkaen patruunoiden lataamisesta, mosinin virittelystä jne.  Kun tuon ajan tuloksia 300m kiväärissä vertaa niin eivät ne kovin paljon huonompia nykyisiin verraten ole... Oliko ennen aseet (tukit) puuta ja miehet rautaa  ? Olen aina ollut sitä mieltä että liika urheilullisuus on pahasta...  Joka tapauksessa aidompaa se vanha touhu oli kun ammunta vaati omaa panostusta ja vaivaa jälleenlatauksen yms.muodossa...  Saattoi vaikuttaa harjoitteluun ja taitoonkin. Laukausmäärää ei ollut mahdollista kasvattaa loputtomasti joten kylmä-ja pitoharjoittelu oli tärkeässä roolissa. Edustusammunnasta siis kyse... Mutta sen tiedän että jo ajat sitten tiedettiin kaikki tarpeellinen miten ammunnassa kehitytään ja minkälaisilla harjoitteilla...  Mitään uutta ei tässä asiassa ole tullut vaikka kaikenmaailman härveleitä ja apuvälineitä simulaattoreineen tietokoneanalyyseineen onkin... Eikä tästä tarvitse mitään juupas/eipäs vääntöä aloittaa... ennen ei todellakaan kaikki ollut paremmin mutta jotakin hyvää ja säilyttämisen arvoista on monesti vanhoissakin jutuissa...

[LSa]

Klassinen A.A. Jurjevin Urheiluammunta -kirja voi pyöräyttää silmät nurin, jos on olettanut, että kaikki tieto on kasattu viimevuosina.

[jli]

Kilpailuihin liittyy kaksi ongelmaa.

1) Tarve menestyä, mikä menestyminen mitataan suhteessa muihin (ei absoluuttisena menestyksenä tai kehityksenä). Silloin muiden tulosten huonontuminen tai pysyminen samana parantaa omaa asemaa ja lisää menestystä. Tuo ei tietenkään kokonaisuutena ole toivottavaa. Kehitystä tapahtuisi määrässä mitattuna eniten silloin, jos menestys mitattaisiin koko osallistujajoukon suorituksesta ja siten, että suorituksen parantuminen edellisestä toisi suuremman palkinnon. Se on sitten eri asia, miten tuo käytännössä onnistuu ja mitä uusia ongelmia se poikii.

2) Kilpailussa on laitteita, materiaaleja ja toimintatapoja rajoittavat säännöt. Kilpailujen ulkopuolisessa todellisuudessa taas ei ole näitä koskevia sääntöjä - siellä on vain tavoite. Siellä toimitaan siten, että sijoitetulla pääomalla saavutetaan mahdollisimman paljon, ja etsitään koko ajan ja keinoja kaihtamatta kaikkea mahdollista uutta tavoitteiden helpommaksi saavuttamiseksi, tai tavoitteiden ylittämiseksi.

[MTä]

OT. Kaiken takana on nainen.

En näe huonona, että asioita yritetään keksiä uudestaan. Monet asiat ovat kehittyneet ajan myötä. Sen takia research -sanan etymologia on re-search, uudelleen etsimistä, jopa ympäripyörimistä... Ja kuten Long Range alussa totesi, ei kaikkea tietoa ja osaamista ole jaettu tai jaeta HETI muille. Toinen on se, että jos joku ei ole aikaisemmin jossain onnistunut ei tarkoita sitä, etteikö sitä pystyisi tekemään paremmin myöhemmin.

Mielenkiintoista minusta on, että miksi kukaan jaksaa pitkäjänteisesti tehdä asioita uudelleen ja testata jotain uutta?
Motivaatiota on tutkittu aika paljon ja yksi hajatelma siitä on linkissä. Ne ketkä ei osaa (mastery), niin vaatiihan se kehittyminen kovaa halua. Hyväksi riittää varmaan 2/3sta. Uskon, että erinomaiseksi ampujaksi tulee lopulta drive/flow tilojen kautta.
https://i.pinimg.com/originals/4e/27/d7/4e27d7e915be96873872baba73f8a702.jpg

Kilpailuihin liittyy kaksi ongelmaa.

1) Tarve menestyä, mikä menestyminen mitataan suhteessa muihin (ei absoluuttisena menestyksenä tai kehityksenä). Silloin muiden tulosten huonontuminen tai pysyminen samana parantaa omaa asemaa ja lisää menestystä. Tuo ei tietenkään kokonaisuutena ole toivottavaa. Kehitystä tapahtuisi määrässä mitattuna eniten silloin, jos menestys mitattaisiin koko osallistujajoukon suorituksesta ja siten, että suorituksen parantuminen edellisestä toisi suuremman palkinnon. Se on sitten eri asia, miten tuo käytännössä onnistuu ja mitä uusia ongelmia se poikii.

Tämä on juuri näin. John Woodenilla on hyviä ajatuksia pitkäjänteisestä tekemisestä ja jatkuvasta parantamisesta urheilun saralla. Väittäisin kliseisesti, että monella huipulla ei ole ollut kyse muiden voittamisesta vaan itsensä voittamisesta ja "personal best" ajattelusta.

2) Kilpailussa on laitteita, materiaaleja ja toimintatapoja rajoittavat säännöt. Kilpailujen ulkopuolisessa todellisuudessa taas ei ole näitä koskevia sääntöjä - siellä on vain tavoite. Siellä toimitaan siten, että sijoitetulla pääomalla saavutetaan mahdollisimman paljon, ja etsitään koko ajan ja keinoja kaihtamatta kaikkea mahdollista uutta tavoitteiden helpommaksi saavuttamiseksi, tai tavoitteiden ylittämiseksi.

Samaa mieltä tästäkin. Simon Sinek, puhuu rajallisten (finite) ja rajattomien (infinite) pelien/kilpojen eroista. Rajallisissa on säännöt ja ne loppuu joskus, joku voittaa sekä toinen häviää. Rajattomat kilvat eivät pääty, sääntöjä ei ole tai ne voivat muuttua, voittajaa ei ole, mutta ne häviää, ketkä eivät enää ole pelissä mukana. Urheilu on rajallista kilpaa, elämä ei ole.
Näkyy myös tuolla maailmalla, toiset valtiot on voittamassa sotia ja toiset kansat selviämässä tulevaisuuteen.

[Long Range]

Kuinka hyviä ampujia he oikeasti ovat?

Tarinat on tehty jaettaviksi:

*Minulle kerrottu joskus,että makuuammunnan huiput ampuvat yhtä hyvää /parempaa käyntiä makuulta,kuin syntyy jos ase kiinnitetään testipenkkiin.
Mietin tuon kuultuani,että näinköhän...

Kokoonnuimme takavuosina Piekkaritiimillä LPR:n sisäampumaradalle.Kokoustettiin,koottiin ajatuksia,testattiin aseita ja patruuna lotteja kasa pöydältä ja jopa lineaarijohteisista testipenkeistä.

Mikko halusi hyödyntää tilaisuuden ja ampui makuulta 50 m:iin dioptereilla 10 ls sarjoja.Käytin yhden hänen taulun päällä mauseria ja kasa oli n.13 mm ulkolaidasta mitattuna.Hajonta siis n.7,3 mm.
Mikon tuo ase&patruuna yhdistelmä käytettiin myös testipenkissä ja ei kasat siitä ammuttuna sen kummempia olleet.
On se kone!!! Värähtelyn vaimennus tulee käsistä-:).Kuitenkin silloin jo ikää yli 60 v.

Sitten toinen "ampumakone" Sergey Martynov.

www.youtube.com/watch?v=CTsPFmEyLPQ

Vuoden 2012 Lontoon olympialaisten 50 m:n makuuammunnan voittaja.Teki samalla uuden ME.n.Kun luin,että hän ampui vanhalla Ansulla ja lähes 30 vuotta vanhalla Neuvostoliiton Klimovskissa tehdyllä Olimp-R patruunalla ja voitti kaikki nyky ajan "härpäkkeillä" ampuneet,niin siitä heräsi mielenkiintoni ko patruunaa kohtaan ja kun niitä löytyi vielä veteraani ampujiltakin pieniä määriä Suomestakin.
Martynov ampui alkukilpailussa 600/600 pistettä ja muistelen,että  60/60 kympistä oli napakymppejä peräti 51 tai 53.

Purkanut ja tutkinut noita 80-luvun ja 90-luvun alun Olimp-R patruunoita ja yrittänyt päästä selville mikä ko. patruunasta teki niin hyvän kuin se oli.
Kun niitä löysin enää rajallisen määrän niin ampunut niitä vain vähän,mutta laitan kuitenkin sillä sisäradalla ampumani kasan kuvan.

Timppa

Ps.Olen velmuillut,että piekkarin käynti on kohdallaan,jos hylsyn lerssi ei mahdu kasan reiän läpi....

[jthyttin]

Kun tuon ajan tuloksia 300m kiväärissä vertaa niin eivät ne kovin paljon huonompia nykyisiin verraten ole...

Minulla ei ole sen kummempaa asiantuntemusta mutta ainakin osassa disipliinilajeja on ruuvattu taulujen/osuma-alueiden kokoa radikaalisti pienemmäksi. Syynä kai liialliset tasatulokset, tai sitten jollekin vain tuli paha mieli liian hyvistä tuloksista. Ei kai noita lutkupuolen desimaalikymppejäkään iät ja ajat ole käytössä ollut.

[rem700]

No, 300m taulun kuten pistoolin tarkkuusosiotaulun koko on pysynyt samana...  Piekkaritaulua on muutettu jossakin vaiheessa.... Siksi tuo tulosten vertailu onkin mielenkiintoista esim. vakiokiväärin ja vapaapistoolin osalta...

[Long Range]

Lapuan tuotekehityksen suunnasta tuli kysymys piekkaritiimiläisille millaisia mittalaitteita tämä porukka omistaa / käyttää asioita ihmetellessään?

Kun Ralf Westerlund laittoi kuvasarjan hänen mittalaite arsenaalistaan,niin taas tuli ymmärrystä lisää miksi hän on/on ollut menestynyt ampuja!!!!

Moni aseseppä ja konepajakin olisi onnellinen,jos nuo kaikki Ralfin mittalaitteet omistaisi.

Kuvaa vaan sitä,että kiveäkään ei ole jätetty kääntämättä,kun aseen ja patruunoiden käyntiä on yritetty parantaa.

Kun hän on menestynyt sekä ilmakiväärillä,piekkarilla ja 150/300 m:n kivääriammunnoissa,niin onpahan ollut monenlaisia aseita/patruunoita,joiden käynti tarvinnut huippuunsa virittää.

Copy/paste esim.

Ammunta
Ilma-aseiden Euroopan-mestaruuskilpailuissa 27.2.–4.3. Varnassa, Bulgariassa Ralf Westerlund voitti kultaa ilmakiväärillä maailmanennätystuloksella 594.[2]
300 metrin matkan kiväärilajien Euroopan-mestaruuskilpailuissa 6.–9.6. Zürichissä, Sveitsissä Kalle Leskinen, Mauri Röppänen ja Ralf Westerlund voittivat kultaa vakiokiväärin joukkuekilpailussa maailmanennätystä sivuavalla tuloksella 1709.[3]

Hat off!!!

Timppa