Puhutaan välillä ampumisesta - treeni-ideoita?

[Jokke Espoosta]

Ensin positiivista palautetta: Olen muutaman vuoden säännöllisen epäsäännöllisesti tätä foorumia asiasta kiinnostuneena harrastelijana lukenut, ja tämä on poikkeuksellisen korkeatasoinen keskustelupalsta. Tällä foorumilla ja tänne kirjoittavilla on uskomattoman paljon tietoa, kokemusta, näkemystä ja ymmärrystä pitkälle ampumisesta ja tarkka-ammunnasta, ja keskustelu pysyy yleensä hienosti asiassa.

Sitten asia, joka minusta kaipaisi parantamista: Kun klikkaan "Näytä edellisen käyntisi jälkeen kirjoitetut viestit", niin ylivoimainen enemmistö on osto- ja myynti-ilmoituksia ja muuta välinekeskustelua. Itse ampumisesta puhutaan ihan häviävän vähän. Sama ilmiö koskee kyllä kamera- ja montaa muutakin harrastefoorumia, mutta olisi tässä ehkä jonkinlainen ryhtiliikkeen paikka. Saisikohan tällä ketjulla keskustelua vietyä 0,1 mrad verran enemmän enemmän ampumisen suuntaan? Toki TA-toiminta on vielä paljon muuta kuin pelkkä ampuminen, mutta ymmärtänette pointin.

Oma ampumiseni on aivan liikaa pötköttelyä ja kasan hinkkaamista. Osittain tämä johtuu siitä, että keskisytytteisellä ei halua rahan, piipun, lataamiseen kuluvan ajan, rekyylin, melun yms takia ampua valtavia treenimääriä, ja kun aseet ovat pitkälti metsästyskäytössä, niin tulee lähinnä etsittyä silloin tällöin uusi lataus, ammuttua lataustestit ja kohdistukset, ja tarkistettua zerot pari kertaa vuodessa. Näissä tilanteissa on järkevää ampua rauhassa, hyvällä säällä ja täydellisen mielenrauhan vallitessa ja hitaasti. Mutta eipä tämä kovin paljon kehitä.

Nyt olen päättänyt yrittää ottaa ryhtiliikkeen, eli alkaa treenata monipuolisemmin, ennen kaikkea pienoiskiväärillä. Tarkoitus on alkaa kasojen kutistamisen sijaan pyrkiä sellaiseen käytännön ampumataitoon, jolla on esim metsästäessä enemmän hyötyä. Harvoin pääsee ampumaan makuulta hyvästä asennosta rauhassa. Yleensä on kiire, huono tuki, pitää ampua juuri tietyllä hetkellä, tms. Jos nyt ei ihan juoksevaan hirveen ampumisesta puhutakaan vaan pidetään TA-henkisempi painotus, niin siinä heittolaukauksen ja hiekkapusseilta tai maaten bipodilta ampumisen välissä on aika iso kasa erilaisia ampumatilanteita. Miten näitä harjoiteltaisiin? Miten te harjoittelette? Miten harjoittelevat ne, jotka työkseen ampuvat pitkälle ja/tai kilpailevat asiassa? Vai onko tosiaan niin, että näistä ei kehdata tai haluta puhua? Miksei?

Toiminnallisen ampumisen puolella harrastetaan ilmeisesti tuollaisia drillejä, eli on joku tietty ampumasuorite (montako laukausta, miltä etäisyydeltä, miten, mihin jne) ja sitten katsotaan kuka on nopein tai ampuu eniten osumia. Välttämättä ei tarvitse tietenkään kisata kuin itseään vastaan, mutta pidän tällaisesta ajatuksesta ja pitänee itsekin ottaa tuon tyyppistä treeniä mukaan. Ikävä kyllä kovin monilla radoilla voi ampua vain paperiin, joten tämä osittain hillitsee villeimpiä visiointeja.

Joitain ajatuksia tässä nyt heti ilman sen suurempaa suodatusta:
- 10 lks tunnetulta matkalta maaten nopeasti. Vaikkapa 30 sekunnissa tai jos tuntuu liian hitaalta niin 20 sekunnissa. Ei voi hiveltää liipaisun kanssa aivan järjettömän kauaa. Minkälaista kasaa tulee, siirtyykö osumat johonkin tiettyyn suuntaan?
- Nopeita tuplia, vaikkapa niin että ensimmäinen laukaus yhteen tauluun ja toinen toiseen. Kuinka nopeasti voi ampua, että osuu vielä johonkin?
- Treeniä istuen ja ampumakepeiltä/korkealta bipodilta. Paljonko tarkkuus huononee maaten ampumiseen verrattuna?
- Väärältä puolelta ampuen. Voi olla huonoa ainakin itsellä, mutta ainakin kehittymisen varaa lienee
- Ihan perustylsää seisomatreeniä. Kun vähän treenaa niin itse saan pysymään 50 metriltä ilmapistoolitaulun numeroilla. Varmaan olisi parantamisen varaa. Jos alkaa tuntua helpolta, niin lisää vauhtia.
- Tolppaan tai puuhun nojaten ja siitä tukea hakien. Aika yleinen tilanne metsästäessä, kun aluskasvillisuus estää makuuammunnan...
- Kauheassa säässä. Tosin tää on yhtä vaikeaa kuin loistavalla säällä ampuminen; koskaan ei ehdi ja oo radat auki just silloin
- Hengästyneenä. Tästä on ollut puhettakin tällä foorumilla. Hakee vaikka patruunan kerrallaan juosten jostain 20 metrin päästä, jos sattuu olemaan yksin radalla tai muuten tuollaista härväämistä voi harrastaa.

Mulla on aika hyvä käsitys mihin osun maaten bipodilta rauhassa, mutta kun pitäisi arvioida minkälaiseen tarkkuuteen meikäläinen ja ase pystyy muussa tilanteessa, niin onkin muuten vaikeampi sanoa.

Äkkiä googlattuna ainakin täällä jotain keskustelua aiheesta:
https://www.gunsandammo.com/editorial/rifle-team-training-plan-drills/248095
https://www.sniperforums.com/threads/new-ideas-for-monthly-sniper-training-le.4916/

[Long Range]

Nyt teit Jokke hyvän noston ja tunnen itsekin piston sydämessä,kun olen päästänyt tuon "vapaalta kädeltä" ampumistaidon rapistumaan.
Kun jäin hirviporukoista pois,niin muu kuin "pötköttely ammunta" jäänyt entistä vähemmälle.

Ja kaupunkilaistuminen tehnyt sen,että radalle "pitää" lähteä.Kun asuin maalla ja astuin ulko ovesta niin olin "radalla" ja ammunta voi alkaa.

Kuitenkin kaikissa asunnoissa,joissa olen asunut olen ampunut ilmakiväärillä sisällä,kun muu väki poissa.(Joskus jopa komentanut emännän pysymään TV tuolissaan,nyt ammutaan-:).

Saanut 10 m matkaa ja ei tartte tuokaan olla.Aina voi pienentää maalia jos/kun matka lyhenee.

Optimi olisi jos impparin tukki & laukaisu olisi edes lähellä sitä asetta / aseita joilla ampuu oikealla radalla/ metsällä.

Poskipakka sellaiseksi,että kiikarin kuva aukeaa kokonaisena heti ja mahdollistaa nopean heittolaukauksen.
Ja jos löytää kiikarinjalat,joista avotähtäimet näkyy "välistä" niin eikun paranee ja voi sitten "ikänäköään" testata.

Ja pahvin reiittämisen sijaan voi välillä laitella mainostamiani pullonkorkkeja / muita läkkäröitä maaliksi.
Aikoinaan oli jopa oma valmiste liikkuva ratakin.

Tuostapa mieleen tarina v.1980,joka voi nostaa hiukan hymyä suupieliinne. Kun en tietenkään ollut edes syntynyt kun nuo isommat Suomi-Neuvostoliitto ampumakisat pidettiin 1939-1945,niin tällaiseen kuitenkin osallistuin v.1980 Neuvostoliiton Sotshissa.
Tulevan vaimoni kanssa siellä lomamatkalla.

Meren rantaa pitkin kävellessä törmäsimme ampumakojuun. Taitettavat ilmakiväärit aseina.Tuli tavaksi suunnata joka päivä kävelyretki sinne ja ampua.
Oli 2 "rataa" rinnakkain.Ampujien välimatka <3 m.
Maaleina oli siluetista tuttuja kaatuvia pieniä maaleja,jotka paikallaan.Myös lyhyttä kierrosta kiertäviä/liikkuvia/ kaatuvia ja viimeisenä haasteena pieniä lampun sydämiä joihin teltan pitäjä laittoi liekin palamaan ja ne ensin paikoillaan ja sitten samoja liekkejä piti saada sammumaan luodilla kun ne liikkeessä.
Ampumamatka vain about 4 m,mutta maalit pirun pieniä.

Osui yhtä aikaa ampumaan puhelinkopin kokoinen paikallinen setä ja vaikka sanaakaan ei vaihdettu,niin huomasin,että näyttämisen halu hänelläkin iski ja Suomi-Neuvostoliitto maaotteluhan siitä tuli.

Homma eteni niin,että helpoimmilla aloitettiin ja homma vaikeutui koko ajan ja lopuksi oli nuo luodilla sammuksiin "puhallettavat" liikkuvat liekit.

Olin silloin kovien vuotuisten laukausmäärien vuoksi elvistelemättä melkoinen "Lucky Luke" ja ajattelin,että nyt ukko löysit turistista kyllä vastuksen.

Mutta olipahan naapurikin ko. telttaa varmaan paikallisena treenannut ja teltan omistaja vaan punoi päätään,kun molemmat selvitimme radan.

Muut viikon ajan "vastustajat" näkyivät kompastuvat aina noissa liikkuvissa maaleissa ja viimeistään liikkuvien liekkien sammuttelussa.

Katseita ja pientä hymyä suupielessä vaihdettiin.Minun katseen viesti oli: "Osataan sitä muuallakin".

Timppa

[Mk-0]

Jahtihetkeä varten harjoitteluni on lähinnä itseni sisäänampumista kivääriin ja senhetkisestä lämpötilasta johtuvan osumapistemuutoksen tarkistaminen.
Päivä/kaks ennen jahtia käyn pistämässä makuulta kymmenkunta paukkua 100-440 metrin etäisyyksille.
Ensimmäisenä 1 kuti 16mm täppätarraan sadalta metriltä ja loput 9 kolmen laukauksen sarjoina 300, 400, sekä 440 metriin.

[Templar]

Nyt korona-aikana, kun radat oli keväällä kiinni, niin löysin ilmakivääriammunnan vähän niinkuin uudelleen. Saan kellarissa just sen 10m matkaa, niin siinä voi just treenata hyvin esim. pystyammuntaa. Oma vanha ilmakivääri ei ole kovin kummoinen kampe ampua, eli se poikkeaa laukaisun ja ergonomian osalta melkoisesti omista ruutiaseista. Mutta koen ton enemmän sellaiseksi pään ja hermoston kouluttamiseksi. Jos nyt ratojen taas ollessa auki, pääsis vaikka kerran viikossa ampumaan ruutikalustolla, niin pari ilmakivääritreeniä + kuivatreeniä sen päälle varmasti nostaisi suorituskykyä.

Faija vanhana olympiapistooliampujana korosti aina pitoharjoittelua. Ei se ihan turhaa kiväärilläkään ole, jos haluaa esim. parantaa pystyammuntaa.

[saku_s-t]

Itse en nykyään ammu juuri muuta kuin lataustestit pötköltään. Koen itselleni enemmän hyödylliseksi ampua eri korkuisista tuetuista asennoista ja mieluusti vielä aikaa vastaan. Tätä touhua on kummasti edesauttanut tripodin hommaaminen. Sen kun saa säädettyä mihin korkeuteen vaan. Tämän päälle sitten vaan pelkkä pussi niin saa simuloitua aika montaa erilaista tukea minkä päältä mahdollisesti joudut/saat ampua. Tätä hommaa tekee kummasti mielekkäämmäksi mahdollisuus ampua riittävän pieniä peltejä. 100m on ihan näppärä matka isolle ja pienelle kiväärille kun on riittävän pienet taulut, aina tietysti parempi jos pääsee pidemmälle radalle.


Puhdasta pystyammuntaa ei tule juuri treenattua, siitä syystä että melkein tilanteessa kuin tilanteessa on jonkin sortin tuki käytössä, olkoonkin katoksen tolppa, suksisauva, männyn kylki tai ihan vaan reppu.

[Jokke Espoosta]

Latailin eilen illalla puhelimen IPSC Shot Timer -nimisen laskurin joka mittaa laukauksiin kuluneita aikoja kuuntelemalla mikrofonilla milloin laukaukset lähtevät. Tuolla voisi saada pientä tilanteenmukaisuutta ja sitä kiireen tuntua, tai ainakin se tuottaa hyvää dataa siitä miten nopeasti ampuu. Samatenhan tuollaisella saisi jotain etäkilpailuja pidettyä tai haastettua tuttuja, että kuinka nopeasti saa vaikkapa 100 metriltä piekkarilla 10 laukausta 2 MOA maaliin tms

Onko kukaan keksinyt käteviä "reagoivia" maaleja, joita voisi käyttää tavallisella ampumaradalla jolla gongien ja metallimaalien käyttö on kielletty? Joku kolikon kokoinen tms esine joka särkyisi osumasta, mutta luoti menisi läpi kimpoilematta? Noita voisi sitten lätkiä rivit pahvitaustaan, ja ampua niitä rikki vaikka kelloa vastaan eri asennoista. Välitön palaute osumisesta todennäköisesti parantaisi harjoituksen tehoa ja hauskuutta, mutta suurimmalla osalla radoista on metallimaalit yms hauska kielletty.

Edit: Jotain sellaisia pieniä esineitä, jotka putoavat/kaatuvat osumasta mutta eivät pahemmin muuta luodin suuntaa. Haulikon hylsyjä olen joskus ampunut piekkarilla nurin, mutta jos ne ovat laudan tms päällä niin osuma lautaan pudottaakin koko rivin. Ja jos tätä teette niin laittakaa joku oma laudanpätkä, ettette ammu taulutelineitä rikki.

[SO]

Snipetec oli tuollainen erittäin hyvä maalilaite millä ammuttiin mm. "yhden reijän"-stagea MoC-kisoissa. En ole vuosiin (vuosikymmeneen) kuullut mitään. Olisi tilausta vieläkin. Onko Koheltaja ollut mieheen yhteyksissä?

[jthyttin]

Jokainen joutuu rakentamaan omannäköisensä treenirungon, kun kalusto ja etenkin rataolosuhteet vaihtelevat. Yhteisiä elementtejä toki löytyy, jos nyt jätetään maalilaitteet huomiotta kun monesti radalla on käsketty että saa käyttää vain pahvitauluja ja olemassaolevia telineitä.

- kun foorumilla on mm. ensimmäistä asettaan ostavia, mainitaan nyt että turvallisen toiminnan perusteet täytyy olla kunnossa aseiden kanssa pelatessa
- ampumataitoa tärkeämpi on aseenkäsittelytaito, jos meinaa kunnialla selvitä
- aseenkäsittelytaitoa voi treenata esim. ampumalla kelloa vastaan helppoja maaleja lyhyeltä etäisyydeltä (kiväärillä esim. 10-25m)
- ampumataidon olen itse huomannut kehittyvän nopeiten kun ammutaan vain hyviä laukauksia (aloita vaikka pusseilta, heikennä vähitellen tukea mutta pidä hyvä osunta)
- omalle psyykelle 50m alkaa olla lyhin matka jolla ampumataito kehittyy; 25m menee vielä kun ammutaan puhtaasti kättenpäältä ja tarkkoja laukauksia
- piekkarilla on hyvä hakea treeniin lks-määriä, mutta psyyken (ja välineiden toimivuuden, jos niitä kehitetään samalla) takia välillä täytyy ampua aseella joka pamahtaa ja jossa on rekyyliä

Henkilökohtaisesti projektina on tällä hetkellä yleisen ampumataidon kehittäminen pystyammuntatuilta ja kättenpäältä, sekä aseenkäsittelyn kehittäminen ja rekyylipelon poistaminen lyhemmiltä etäisyyksiltä. Ampumataitoa varten bulkki tulee piekkarilla 50m radalla ja herkistely keskisytytteisillä 0-150m radalla. Aseenkäsittely valikoiduilla keskisytytteisillä 0-25m radalla, satunnaisesti samoilla aseilla 0-150m radalla jolloin voi ampua kauempaakin tuon ampumataidon nimissä (tai oikeastaan poistaa rekyylipelkoa myös tarkemmissa laukauksissa).

Myös (vain) omaa kroppaa käyttäviä tuettuja asentoja pitäisi treenata, eli polvi, makuu ja jonkinlainen istuma-asento. Esim. makuuammunta ilman tukea (ml. hihna) on yllättävän haasteellista...

[jli]

Maaleja jotka hajoavat näkyvästi ympäristöä pilaamatta, ovat vaikka savesta, sahanpurusta, paperimassasta, jauhosta, heikosta laastista tms itse leivotut kakut, tai mädät tomaatit/perunat. Tarkkuustöihin käy myös nimellä "biodegradable slinghot ammo" myytävät ritsanpaukut, jos vain löytää riittävän suuria.
Sitten jos jaksaa siivota, niin savikiekot tai niiden osat ovat hyviä, tai vaikka kuumaliimalla johonkin kiinnitetyt pingispallot.

[jthyttin]

Kai tuohon käy vaikka biohajoavat markkerin (värikuula-aseen) kuulat, tosin monella radalla on kategorisesti kielletty omatekoiset maalit ja parranpärinä alkanee taatusti vaikkei olisikaan kielletty mutta taustavallissa on jotain jäänteitä väärään aikaan.

[LSa]

Vastaavat toimii hyvin, ei siivottavaa.

https://www.birchwoodcasey.com/products/shoot-n-c-2-inch-bulls-eye-108-targets.html

[Kosanderi]

Moi,

Kun yksikseni lähden ampumaan, olen etukäteen jo miettinyt mitä tulen radalla treenaamaan. Helpottaa huomattavasti toimintaa, kun on sinne mennessä jo selvät sävelet sen suhteen mitä tarvitsen ja miten radan rakennan. Tässä kohtaa vähemmän on parempi. Keskitytään vain pariin asiaan kerrallaan ja haetaan niiden harjoittelusta täysi hyöty irti. Joskus on tottakai hyödyllistä yhdistää erilaisia suorituksia toisiinsa ja treenata kokonaisuuksia, mutta pääsääntöisesti treenaan kohdennetusti tiettyjä asioita. Pitkällä pyssyllä ne voivat olla mm. eri ampuma-asennoista ampumista, niihin hakeutumista ja erilaisten apuvälineiden/rakenteiden hyväksikäyttöä.

Toiminnalliseen ampumiseen voin hitusen heittää muutamia treenejä, joita ollaan tuolla luolan vuoroillakin harrastettu. Nämä ovat pääsääntöisesti pistoolitreenejä, mutta niitä voi soveltaen käyttää muillakin kikottimilla:

Veto/nostotreenejä: Näitä on lukemattomia variaatioita riippuen ampujan lähtöasennosta ja aseen valmiustilasta. Itse suosittelen ampumaan vedon/noston jälkeen ainakin 2 laukausta, koska vedon/noston nopeuden ja osuman lisäksi paljon kertoo myös laukausten välinen aika ja toisen laukauksen osumapiste. Ampumaotteessa(siten myös vedossa/nostossa) on todennäköisesti jotain korjattavaa, jos laukausten välinen aika on pitkä tai osumat eivät ole taulussa lähelläkään toisiaan. Pistoolilla ja kiväärillä pahvi on hyvä. Haulikolla suosittelen reagoivia maaleja(plate/kiekko) ja yhden maalin sijaan käyttämään useampia. Jos perse kestää niin pahvitauluihin voi tietysti aina treenata slugeilla.

Rekyylin hallinta:  Maaliksi pistooli/kivääri yksi taulu, haulikolla plateräkki. Ampumamatka ja timerin PAR-aika sovitetaan ampujan tasoon ja välineistöön. luotiaseilla tarkoitus on osua maaliin määrätylle alueelle, kuten SRA/IPSC-taulussa A-alue tai IDPA-taulussa 0-alue. Haulikolla riittää maalin kaataminen. Timerin antaman PAR-ajan(kahden piipin välinen aika) puitteissa ammutaan ensin yksi osuma. Mikäli onnistuu, lisää harjoitteeseen yksi laukaus lisää, eli seuraavalla kerralla 2 osumaa samassa ajassa. Onnistumisesta lisätään aina yksi laukaus lisää. Mikäli kaikki laukaukset eivät osu tai aika loppuu kesken, vähennetään yksi osuma harjoitteesta. Harjoitteessa ei sallita paikkolaukauksia. Perustreenejä on myös mm. Bill Drill - ohjeet löytyy kuukkelilla.

Maalin vaihto: Näitä on monia ja netistä voi etsiä mm. V-Drill tai Chaos-drill, joita sitten voi muunnella ammuttavaksi 1 tai 2 laukausta/taulu. Omassa versiossani olen lisännyt tähän vielä rytminvaihtoharjoitusen päälle. Luotiaseella käytän mahdollisimman leveää radan sallimaa sektoria, ja molemmissa reunoissa on isot tai lähellä olevat taulut ja keskellä pieni tai kaukana oleva taulu. lähdöstä ensimmäinen laukaus ammutaan keskelle, 2 jompaan kumpaan reunaan, taas yksi keskelle, 2 toiseen reunaan ja viimeinen keskelle. Yhteensä 7 laukausta. Haulikolla keskellä yksi kiinteä pelti, joka ei kaadu, mutta kilahtaa/heilahtaa osuman merkiksi ja reunoilla 2 reagoivaa maalia. Järjestys sama 1 keskelle, 2 reunaan, 1 keskelle, 2 toiseen reunaan, yksi keskelle. Rytminvaihto tulee, kun keskellä olevaa maalia joutuu hitusen tähtäämään, mutta reunat voi paukuttaa vauhdilla.

Liikkuminen: Maaleina 2 kiinteää peltiä, joista osuman voi tulkata kilahduksesta/heilumisesta. Treeni on varsin yksinkertainen - ammu taulut, vaihda paikkaa, ammu taulut uudestaan. Liike voi olla (vaihtelevan mittaista)siirtymistä paikasta toiseen sivuttain, eteen, taakse, ampuma-asennon muutos pysty, polvi, istuen, makuu jne. tai niiden yhdistelmä. Ampumapaikat voivat olla bokseja tai varsinkin sivuttaisliikkeessä seinien ja ampuma-asentojen kanssa ampuma-aukkojen käyttö on suositeltavaa.

Lippaanvaihdot/lataaminen(haulikko): Paras olisi treenata lippaanvaihtoja/lataamista ja liikettä yhtäaikaa, joka vastaa parhaiten käyttötarkoitusta. Harvemmin lipasta vaihtaessa/ladatessa on tarve jäädä paikalleen seisomaan, vaan tuon pienen hetken voi käyttää paremman sijainnin hakemiseen. Oikeanlainen tekniikka kannattaa kuitenkin harjoitella ilman liikettä. Haulikolla mun normi treeni on lähteä 4 patruunalla ladatulla aseella low ready:stä. Äänimerkistä ampua ensimmäisestä paikasta taulut(2 laukausta), siirtymän aikana ladata 4, ja ampua taulut uudestaan. Kiinteillä maaleilla tästä tulee helposti harjoitus, jota voi tehdä uudestaan ja uudestaan edestakaisin kunnes patruunat loppuvat vyöltä. Lippaan vaihdon jälkeen on mielestäni hyvä ampua ainakin 2 laukausta, jolla todetaan lippaan varma kiinnittyminen.

No joo - tässä nyt osa noita normitreenejä. Jos jotakuta kiinnostaa niin voin laittaa näitä vielä lisää.

Oli harjoite mikä tahansa, suositukseni on, että jos jossain vaiheessa tulee kämmi(huono ote aseesta, lipas ei osu lipaskuiluun tms.) keskeytät harjoituksen ja palaat lähtötilaan ja saatat loppuun vain kokonaan onnistuneet suoritukset. Aloita hitaasti, ja opettele oikeat liikeradat ja nopeuta toimintaa pikkuhiljaa. Aina välillä on kuitenkin syytä taas hidastaa ja tarkistaa liikeradat.

[jthyttin]

Perustreenejä on myös mm. Bill Drill - ohjeet löytyy kuukkelilla.

Itse asiassa alkuperäistä billdrilliä ei oikeastaan löydy enää millään, ja nykyään billdrilliksi kutsuttava harjoite on täysin erilainen. Siis ihan hyviä molemmat, mutta erilaisia.

Alkuperäisessä siis ammutaan vedosta 6 sekunnissa 6 laukausta A-alueelle (korkeimman pistemäärän alueelle). Ampumaetäisyyttä säädetään ampujan tason mukaan, se voi olla 50 metriäkin.

Nykyversiossa ammutaan joltain etäisyydeltä, tyypillisesti keskimatkalta (luokkaa 5-15m) 6lks mahdollisimman nopeasti ja postataan jonnekin aika. Mikään kovin uusi hapatus ei ole kyseessä koska jo 2000-luvun alkuvuosilta on videoita joissa puhutaan billdrillistä tässä merkityksessä. Ja näköjään ohiampuminenkaan ei ole enää "big deal"...

[Kosanderi]

Bill Drill-nimen alkuperästä voi olla turha kinastella, kun Bill Jordankin(yksi mahdollisista keksijöistä?) on ollut haudassa jo yli 20v.

Itse tarkoitin(Ja varmaan 99% ampujista tarkoittaa Bill Drill:llä) Bill Wilsonin versiota, jossa etäisyys on tasan 7 jaardia, laukauksia ammutaan tasan 6 kpl, tasan 6 osumaa pitää löytyä A-alueelta. Ampuminen taulusta ohi tai edes C-alueelle tarkoittaa tuloksen mitätöimistä. Mitä nopeampi, sitä parempi.

[Jokke Espoosta]

Kaikenlaiset lähitaistelu-tulinopeusharjoituksetkin ovat varmasti hyvästä, mutta itseä kiinnostaisi etenkin sellaiset, jotka ovat jotenkin TA-henkisiä tai muuten foorumin hengessä enemmän sinne tarkan kuin hirmuisen nopean lähiampumisen suuntaan kallellaan. Tai edes tarkkaan nopeasti ampumisen, tai nopeaan tarkasti ampumiseen. Mieluusti myös pulttilukkoyhteensopivia, vaikka kaikki toki on kun hyväksyy rajoitteet.