Turvallinen asekäsittely kisoissa ja radalla

[Karva]

Kirjoitellaanpa aiheesta mistä on jo pitkään pitänyt laittaa juttua mutta nyt vasta osui hyvä hetki ja ajatus aiheesta kohdalleen.

Tuossa tullut käytyä nyt viime vuosien aikana aika monissa kisoissa niin Tarkka-ammunnassa kuin pistoolilla IDPA:ssa, sekä kisaajan, että tuomarin rooleissa. Hyvin erilaisia lajeja. Molemmat hauskoja ja haastavia. Toisessa voidaan usein miettiä pitkäänkin miten stage ammutaan, toisessa mennään enempi idealla "Shooter ready, standby, BEEB" (joka aiheuttaa yllättävän usein akuutin ajatuskapasiteetin heikkenemisen ). Lajit eivät monessa mielessä ole oikeastaan vertailukelpoisia kuin kahdessa asiassa, molemmissa käytetään ampuma-asetta (tosin nämäkin ovat ainakin pääaseen osalta lähes niin kaukana toisistaan kuin vain olla ja voi) ja molemmissa osumalla haluttuun kohteeseen on suuri merkitys tuloksen kannalta. 

Yksi asia on kaikelle aseenkäsittelylle yhteinen, sen pitää olla turvallista. IDPA:ssa säännöt ovat hyvin tiukat tässä asiassa ja niitä myös sovelletaan. Puolen sekunnin mittainen turvallisen sektorin rikkominen esimerkiksi lippaanvaihdossa, eikun DQ ja hyvää kotimatkaa. Kisat oli siinä. Käännös väärään suuntaan ja sviippaus.... DQ ja kohti kotia. Käytännössä valtaosasta kisoja lähtee joku jonkun turvallisuusrikkeen takia kesken kaiken katsomoon. Ja hyvä niin, vaikka sillä hetkellä ketuttaa kuin sitä kuuluisaa oravaa kun käpy on jäässä ja hampaat kipeenä, niin se on myös erittäin opettavaista. Pysyy taas hyvän tovin se tärkein mielessä. Luulen, että millään lajilla ei ole varaa yhteenkään onnettomuuteen ja yhdessä lajissa sattunut onnettomuus vaikeuttaa todennäköisesti enemmän tai vähemmän kaikkien elämää ja harrastamista.

Erityisesti TA -kisoissa olen kiinnittänyt huomiota asekäsittelyyn, siinä on monilla parantamisen varaa ja etenkin liikkeen aikana piipun suunta ei ole aina turvallinen. Haluaisin avata keskustelun siitä, miten TA -kisoissa voitaisiin tätä kehittää ja millainen yhteinen linja tuomaristolla voisi olla? Sinänsähän TA -kisoissa tämä on noin pääsääntöisesti, tai ainakin pitäisi olla, helppo juttu. Vauhti on yleensä melko rauhallinen, aikapainotteisia ja liikettä sisältäviä stageja on kisoissa aika vähän. Siirtymät stagen aikana voivat joskus olla nopeita ja niissä myös näyttäisi oman kokemukseni mukaan olevan ongelmia. Samaten ahtaat tilat vaikeuttavat joskus toimintaa kookkaan aseen kanssa ja piiput voivat kääntyillä. Noin muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Mutta mitens olisi joku seuraavista vaihtoehdoista tuomarilinjan suhteen:

1. Pienikin turvallisuusrike ja samantien hylkäys. Pari kisassa tämä tarkoittaisi käytännössä myös parin hylkäämistä tai ainakin kisan loppuun suorittamisen kohtuutonta vaikeuttamista. Partiollekin merkitys voi olla iso jos osaamiset/kalusto on eri alueilla.

2. Pienestäkin rikkeestä varoitus, jos toistuu niin katsomoon. Varoituksesta jää merkintä joka seuraa kisan ajan.

3. Puututaan vain selkeisiin vaarantaviin virheisiin

4. "no, ei se tahallaan kuitenkaan tehny ja hauskaahan tänne on tultu pitämään".

5. joku muu, mikä?

Joo, aihe ei ole kaikkein hilpein mutta aiheellinen.  Mitäs olette mieltä?

[HJu]

Pääsääntönä TA-kisoissa ei ladattujen aseiden (=patruuna pesässä) hirveästi liikuta eikä suorituksen kestoa yleensä mitata sadasosasekunnin tarkkuudella. Joten sviippailuun ei ole mitään erityistä painetta.

Viiteryhmånä TA-kisoissa on PVn toimintamallit ja lasersäännöistä huolimatta tyhjillä aseilla sviippailua on käytännössä mahdoton välttää esim joukkueen hyökkäyksessä rakennukseen tai siirtyessä ajoneuvoon tai ajoneuvosta.

Näkisin että ladatun kiväärin kanssa sviippailu on vaarantava virhe. Tyhjien aseiden kanssa sviippailusta TA-kisoissa en rankaisisi koska esim tiedustelutehtävän aikana sviippailun valvonta on mahdotonta. On aivan eri asia käsitellä ladattua asetta sen 2-30s IDPA-rastilla tai kanniskella tyhjiä pitkiä aseita metsässä 30h putkeen.

[MMä]

Näitä avauksia tulee eri foorumeilla aika ajoin. Itse olen nyt lähes 20v:n ajan osallistunut, kouluttanut, johtanut ja tarkastanut taisteluammuntoja henkilöiden kanssa joilla on pääsääntöisesti heikommat asekäsittelytaidot kun kilpailijoilla TA:ssa. Me emme aseta mitään tiukkoja käsittelysektorisääntöjä vaan luotamme siihen, että hyvin koulutettu yksilö kykenee toimimaan turvallisesti koulutuksensa mukaan (mm. Asekäsittelyn 4 sääntöä). Viime kädessä tarvittaessa tulitoiminnanvalvoja tai kouluttaja puuttuu asiaan JA KOULUTTAA toiminnan turvalliseksi. Ei ketään tarvitse laittaa minnekään "sivuun" tai "hylätä". Heikommalla yksilölle anneta enemmän tukea ja koulutusta.

SRA:ssa on painotettu turvallisuutta määräämällä asekäsittelyyn iso määrä rajoiteita. On käsittelysektoreita, ampumasektoreita ja asekäittely karsinoita. Ja lähtökohtaisesti kaikki SRA ampujat ovat jo saaneet asekoulutusta mm. PV:ssa - toisin kun meille tulevat,  joista moni näkee aseen livenä ensi kerran intissä. Kuitenkin viime vuosina reserviläisten SRA tapahtumissa on toistuvasti ammuttu itseään, mutta PV:n taisteluammunnoissa ei. Vahinkojen suhde henkilöitunteihin on suurempi siis reserviläistoiminnassa kun puolustusvoimissa viimeisen parin vuoden ajalta. Tiukat sektorisäännöt ja sektorien jatkuva kyttäily ei ole tätä estäneet. Miksi?

Mielestäni tämä pakonomainen tiukka sektorien katselu ja siitä johtuva ei- tilanteenmukainen toiminta  (vert. SRA liikkuminen taaksepäin aseen kanssa) on oire - ei ampujien huonoudesta - vaan tukitoiminnanvalvojien/rastitoimihenkilöiden osaamisesta. Kun ei luoteta, että tilanne pysyy hallussa eli siihen että osaa keskeyttää toiminnan kun homma on oikeasti vaarallista tehdään siihen sääntö joka tappaa pahimmassa tapauksessa myös tilanteenmukaisen toiminnan. Miksi pitää hylätä ja poistaa kisasta? Eikö olisi järkevä keskeyttää "vaarallinen" toiminta ja kouluttaa asia?

SRA on nykyään pelkää Practicalia maastopuvuisaa. Tilanteenmukaisuus ja sotilaalliset tehtävät joita vielä 20v sitten oli ovat kadonneet lajista. Toivon, että SRA:n kohtalo ei ole TA-toiminnan kohtalo. Tänä vuonna mm. SM-kisoissa jo vittuiltiiin rastia vetäneiden SRA-aktiivien toimesta kisailijoille "että SRA:ssa olisitte kaikki lähteneet kotiin". Aivan... miksihän kaikki eivät ole kiinnostuneita SRA:sta?

[Karva]

Näinpä HJU, lajit eivät ole suoraan vertailukelpoiset. Hyviä pointteja myös Mikalta. Se miten puututaan on myös asialistalla ja tuo koulutuksellinen näkemys on erittäin hyvä pointti sekin.

[jthyttin]

SRA:ssa on painotettu turvallisuutta määräämällä asekäsittelyyn iso määrä rajoiteita. On käsittelysektoreita, ampumasektoreita ja asekäittely karsinoita. Ja lähtökohtaisesti kaikki SRA ampujat ovat jo saaneet asekoulutusta mm. PV:ssa - toisin kun meille tulevat,  joista moni näkee aseen livenä ensi kerran intissä. Kuitenkin viime vuosina reserviläisten SRA tapahtumissa on toistuvasti ammuttu itseään, mutta PV:n taisteluammunnoissa ei. Vahinkojen suhde henkilöitunteihin on suurempi siis reserviläistoiminnassa kun puolustusvoimissa viimeisen parin vuoden ajalta. Tiukat sektorisäännöt ja sektorien jatkuva kyttäily ei ole tätä estäneet. Miksi?

Varmaan kannattaisi ruotia dataa tarkemmin, eli millä aseilla ammutaan, kuinka paljon ja kuka on vastuussa toiminnasta ja kalustosta. Viranomaiset ja varusmiehet ampuvat vahingonlaukauksia lähinnä rauhallisissa tilanteissa (esim. aseenpuhdistus tai -tarkistus) ja kilpailijat suorituksen aikana.

[HJu]

Viime kesän SRA-SM:ssä vahingolaukaus johtui kotelosta jonka valmistajan käyttöohjeessa erikseen kiellettiin laittamasta ladattua asetta koteloon. Koska kotelo oli huono ja käyttöohjeita ei joko tiedetty tai noudatettu niin ampujan  pohkeeseen tuli kaksi reikää. Kyse ei ollut aseen varomattomasta käsittelystä tai huonosta koulutuksesta. Kyse oli onnettomuudesta joka olisi voitu välttää noudattamalla varusteen käyttöohjeita tai hankkimalla parempi kotelo.

PVn varusteet eivät aina ole parasta mahdollista mutta yleensä kuitenkin käyttöturvallisia. Omakustanteisessa kamassa harrastaja koittaa hankkia riittävän hyvää usein ilman sen suurempaa erityisosaamista. Aina ei hankinnat mene tuubiin.

SRA-kisoissa ei sentään ole koskaan ammuttu ketään hengiltä jos nyt näitä PV vs SRA -vertailuja välttämättä halutaan tehdä.

[MMä]

[

Varmaan kannattaisi ruotia dataa tarkemmin, eli millä aseilla ammutaan, kuinka paljon ja kuka on vastuussa toiminnasta ja kalustosta. Viranomaiset ja varusmiehet ampuvat vahingonlaukauksia lähinnä rauhallisissa tilanteissa (esim. aseenpuhdistus tai -tarkistus) ja kilpailijat suorituksen aikana.

En ymmärrä oikein kommenttiasi. Vertasin vain sitä mitä tapahtuu samoissa olosuhteissa (rasti vs. taisteluammunnat). Voidaan alkaa vertaamaan asetta puhdistettaessa tehtyjä vahingonlaukauksia kun kerrot datan siitä moniko siviili tekee samoin... nämähän ei koskaan päädy yhtään mihinkään tietoon.

Mun pointti on se että ääri tiukat sektori säännöt eivät tee muuta kun tappaa tilanteenmukaisuuden: turvallisuutta ne ei lisää. 100 piirun varokulmalla ammuttaessa ilman mitään käsittekysektoreita on pärjätty niin ampumaharjoituksissa kun sotatoimialuellakin turvallisesti.

[MMä]

Viime kesän SRA-SM:ssä vahingolaukaus johtui kotelosta jonka valmistajan käyttöohjeessa erikseen kiellettiin laittamasta ladattua asetta koteloon. Koska kotelo oli huono ja käyttöohjeita ei joko tiedetty tai noudatettu niin ampujan  pohkeeseen tuli kaksi reikää. Kyse ei ollut aseen varomattomasta käsittelystä tai huonosta koulutuksesta. Kyse oli onnettomuudesta joka olisi voitu välttää noudattamalla varusteen käyttöohjeita tai hankkimalla parempi kotelo.

PVn varusteet eivät aina ole parasta mahdollista mutta yleensä kuitenkin käyttöturvallisia. Omakustanteisessa kamassa harrastaja koittaa hankkia riittävän hyvää usein ilman sen suurempaa erityisosaamista. Aina ei hankinnat mene tuubiin.

SRA-kisoissa ei sentään ole koskaan ammuttu ketään hengiltä jos nyt näitä PV vs SRA -vertailuja välttämättä halutaan tehdä.

Pointti oli, että ei tässä eikä Mikkelin SRA-kurssi tapauksessa ne ääritiukat käsittelysektorit auttaneet mitään vaan reikiä tulee. Ainoa minkä ne tekevät on tilanteen mukaisen asekäsittelyn tappaminen. Näin on jo SRA:saa tapahtunut.

[HJu]

Suoritemääriä kun vertaa niin 20 vuodessa SRAssa aika vähän on tapahtunut mitään. Käsittelysektorit ovat yksi lisäkerros turvallisuuteen. Idea on se että jos tekee yhden mokan niin mitään peruuttamatonta ei vielä tapahdu. Jos tapahtuu pari mokaa yhtä aikaa niin sitten alkaa tapahtumaan herkemmin peruuttamattomia asioita.

Sinänsä jos ei tykkää SRAsta niin jättää sen väliin. Melko helppoa. Sama koskee tietty practicalia ja IDPAa.

[jthyttin]

En ymmärrä oikein kommenttiasi. Vertasin vain sitä mitä tapahtuu samoissa olosuhteissa (rasti vs. taisteluammunnat).

PV:n taisteluammunnat ja yksilötason kilpailusuoritus jossa suorittaja on täysin vastuussa (ml. valinnanvapaus) koko varustepaletista ei nyt ole ihan vertailukelpoisia. Rallikuskitkin on kypärästä ja turvakaarista huolimatta tosi huonoja ajamaan kun harva se kisa joku töräyttää pellolle, ja minullakaan ei viime viikolla työmatkaliikenteessä sattunut mitään...

[MMä]

Sinänsä jos ei tykkää SRAsta niin jättää sen väliin. Melko helppoa. Sama koskee tietty practicalia ja IDPAa.

Siksipä näitä huonoja käytänteitä kannata väenvängällä tuoda TA:n.

[HJu]

Käsittely-:ja ampumasektorit tulevat yleensä rataolosuhteista ja monesti PVn johtosäännöstä jos ollaan PVn ampumaradlla. Taisteluampuma-alueilta me 5500m pituiset varoalueet umpimetsään helposti löytyvät. Ampumaradoilta harvemmin.

IPSC-kiväärikisassa viime viikonloppuna ammuttiin PVn radoilla kahta stagea vierekkäin (toki suoritus kerrallaan) samalla radalla samalta tasalta. Tätä tehtiin itse asiassa kolmella eri kivääri radalla eli rasteja oli tungettu 6kpl kolmelle radalle. Käsittelysektorit olivat tiukat jotta ladatuilla aseilla ei osoitella toisen rastin toimitsijoita. Jos tällaisen määräyksen järkevyyden ymmärtäminen on jotenkin vaikeaa niin sille ei sitten voi mitään.

[LSa]

Hyvän aiheen avasit Karva!

Mä kannatan noista tuota kolmosta. Samaa mieltä MMÄ:n kanssa, että ylimitoitettu turvallisuus tappaa tilanteenmukaisuuden. Meidän laji on sotilastarkka-ammunta. Meidän kannattaa tukea toimintamalleja, jotka eivät tapata noudattajaansa tositilanteessa.

Kisataustan omaavalle minkä tahansa omasta lajista poikkeavilla säännöillä toteutetun toiminnan valvominen voi olla henkisesti todella raastavaa, kun tottumus on iskostanut turvallisuuden olevan tasan sama, kuin oman lajin säännöt.

Vaikka me puututtaisiin vasta selvästi vaarantaviin tilanteisiin, niin kisatilanteissa sääntöjen tulee kuitenkin olla kaikille täysin selvät ja yhdenmukaiset.

Toiminnan keskeyttäminen ja ohjauksen jälkeen jatkumisen salliminen saattaa tuottaa kilpailijalle epäreilua etua. Ja taas partion kotouttaminen pikkuvirheestä ei välttämättä palvele sekään tarkoitusta.

Tänään olin taas porukalla ampumassa eläimiä. Turva-asioita ei olla just koskaan käyty läpi ja nopeita tilanteita on tullut vastaan paljon. Mun on pakko sanoa, että mä luotan todella vähän vain pahvia puhkoneiden turvalliseen toimintaan. Tosielämässä kohde liikkuu ja tuliasemat otetaan sieltä mistä saadaan. Rutiini tulee vain tekemällä. Metsästäjien turvattomasta aseenkäsittelystä kuulee usein, ja välillä jopa aiheesta, mutta mulla on niistä lähinnä vain positiivisia havaintoja.

Toisaalta. Me ollaan Karvan kanssa harjoiteltu rakennetulla alueella samassa partiossa, eikä mulle todellakaan jäänyt sellaista kuvaa, että kilpa-ampuja ei kykenisi tilanteenmukaiseen toimintaan. Päinvastoin. Karva rokkasi.

[MMä]

Toiminnan keskeyttäminen ja ohjauksen jälkeen jatkumisen salliminen saattaa tuottaa kilpailijalle epäreilua etua. Ja taas partion kotouttaminen pikkuvirheestä ei välttämättä palvele sekään tarkoitusta.

Mielestäni niin TA:n kun muidenkin reserviläisammuntalajien tulisi olla ennen kaikkea koulutustapahtumia ja toissijaisesti kilpailuja. Mielestäni tämä on ratkaistavissa esim. siten että jos rasti keskeytetään virheen takia parilta, voitaisiin tämän jälkeen käydä virhe läpi kouluttavalla otteella ja jatkaa sitten uudestaan alusta. Otetaan sitten vaikka 25% pois rastilla saavutetuista pisteistä.

[MMä]

Käsittely-:ja ampumasektorit tulevat yleensä rataolosuhteista ja monesti PVn johtosäännöstä jos ollaan PVn ampumaradlla. Taisteluampuma-alueilta me 5500m pituiset varoalueet umpimetsään helposti löytyvät. Ampumaradoilta harvemmin.

IPSC-kiväärikisassa viime viikonloppuna ammuttiin PVn radoilla kahta stagea vierekkäin (toki suoritus kerrallaan) samalla radalla samalta tasalta. Tätä tehtiin itse asiassa kolmella eri kivääri radalla eli rasteja oli tungettu 6kpl kolmelle radalle. Käsittelysektorit olivat tiukat jotta ladatuilla aseilla ei osoitella toisen rastin toimitsijoita. Jos tällaisen määräyksen järkevyyden ymmärtäminen on jotenkin vaikeaa niin sille ei sitten voi mitään.

Sadan piirun säännöillä on pärjätty varsin hyvin arjessa PV:n radoilla ilman yhtään erillisen käsittelysektorin määrittämistä. Riittää, että kerrotaan ampumasektorin vasen ja oikea raja.

Ammattisotilaiden kansainvälisessä ampumakilpailussa ainoat rajat mitä käskettiin oli ampumasektorit rastilla. Eipä siellä ollut kyllä kukaan kiinnostunut siitäkään oliko ase ladattu vai ei kun toimittiin tilanteen mukaan. Kukaan ei ollut nähnyt mitään tarvetta määritellä mitään käsittelysektoreita - edes helikopterista ammuttaessa. Ja hyvin meni.