Vekottimet piipun jäähdyttämisen nopeuttamiseksi

[lämi]

Piipun nopeampi jäähtyminen ampumakuntoon.

Mikä tekee lämpimästä/kuumasta aseesta ampumakelvottoman ja millaisen laukausmäärän ja tulinopeuden jälkeen tämä tila saavutetaan? En siis oikein ymmärrä, miksi lämpimällä aseella ampuminen on ongelma, vaikka lämpöväreily toki saattaa häiritä ammuntaa paljonkin.

[HJu]

Kuten radoilla nähtävien jäähdytyslaitteistojen puutteesta voidaan päätellä niin kyse on Suomessa täysin akateemisesta "ongelmasta".



USAssa varmint-ampujat saattavat ampua +40C lämpötiloissa pitkään matkaan jopa 400-500 lks päivässä ja noissa olosuhteissa piipun jäähdyttäminen sen tarkan käyttöiän pidentmiseksi voi olla järkevää ja säästää rahaa. Muuten kyse on enempi hupitouhusta. Itse en ole jaksanut asiasta kiinnostua koska jos lämpöväreily alkaa häiritsemään niin pidän tauon ammunnassa.

[Koheltaja]

Itse en ole jaksanut asiasta kiinnostua koska jos lämpöväreily alkaa häiritsemään niin pidän tauon ammunnassa.

Tai käyttää väreilynauhaa piipun päällä jos ammutaan nopealla syklillä piippu kuumana. Väreilynauhaa en ole vuosiin käyttänyt vaan toiminut edellämainitulla tavalla, tauko on paikallaan kun väreily alkaa haittaamaan koska kuumana käyvä piippu ei ainakaan lisää piipun käyttöikää.

[petri r]

Toiminnallinen ampuja ampuu treeneissä pariin tuntiin helposti 150-250lks kiväärillä. Ja treenien etenemistä rajoittaa pääosin "tulikuuma" ase/piippu kun ei haluta ylimääräistä piipun kulumista ja tarkkuuden menettämistä sitä kautta.

[Perkeleen_Luoma]

Nuo kuitenkin aika erin luokan kaliibereja kuin hotrodattu .308win tai .260 rem. Jotka on yleisimpiä palstan ampujilla. Menemättä magnumeihin.

[FINZKI]

Piipun nopeampi jäähtyminen ampumakuntoon.

Mikä tekee lämpimästä/kuumasta aseesta ampumakelvottoman ja millaisen laukausmäärän ja tulinopeuden jälkeen tämä tila saavutetaan? En siis oikein ymmärrä, miksi lämpimällä aseella ampuminen on ongelma, vaikka lämpöväreily toki saattaa häiritä ammuntaa paljonkin.

Koheltaja sen jo tuossa kirjoitti, eli.

Kuumana käyvä piippu ei ainakaan lisää piipun käyttöikää.



Piippu turmeltuu palamalla



Aseenpiippuja koskevia, oikaisua vaativia harhakäsityksiä on yhä vieläkin viljalti liikkeellä. Valitettavan yleinen on mm. se käsitys, että piippu KULUU käyttökelvottomaksi. Tosiasiassa se PALAA pilalle. Siksi siis tietyt teräslaadut mahdollistavat suurempien laukausmäärien ampumisen, muunlaisista teräksistä tehtyjen piippujen käyttöiän loppuessa aiemmassa vaiheessa. (Käyttöikää ei lasketa vuosina, vaan ammuttujen laukausten lukumääränä. P.T.K:n muistutus.) Tämä tosiasia on syynä lastuttavien ruostumattomien terästen suosion lisääntymiseen tarkkuusaseiden piippumateriaalina. Kromipitoinen ruostumaton teräs on vastustuskykyistä juuri palamista kohtaan. Mekaanista hankausta se saattaa kestää jopa huonommin kuin niukemmin kromia sisältävä normaali (= sinistettävissä oleva) piipputeräs.



Käyttökelpoinen elinikä riippuu myös tulinopeudesta, sekä kerralla ammuttavan ruutipanoksen määrästä ja laadustakin: Mitä tilavampi hylsy ja suurempi ruutimäärä, sitä pitkäkestoisempi on korkean paineen ja kuumuuden vaihe, joka kantaa veronsa piipun käyttöiästä tarkkuuspiippuna. Piipun ylimenokartioon ja rihlatun osan peräpäähän kohdistuva kuumuus aikaansaa piipputeräksen nitrautumisen: Teräksen pinta karaistuu syvemmällä olevia kerroksia kovemmaksi. Tämä kovuusasteiden ero saa aikaan vähäistä pinnan säröilyä, joka lisääntyy aseen käytön myötä.



Niin kauan kuin teräksen pinta (säröjen välissä) pysyy ehyenä, ei ampumatarkkuuteen kohdistuvia haittavaikutuksia voida havaita, mutta kun säröily jatkuessaan ohittaa lopulta vaiheen, jossa piipunreiän seinämä alkaa lohkeilla erityisesti rihlanpalkkien särmistä, alkaa laukausten hajonta kasvaa havaittavasti.Tässä vaiheessa voin luopua lausuntojeni varovaisesta ympäripyöreydestä, ja kertoa ainakin yhden vuorenvarman asian: Mitä suurempia ruutimääriä poltat kerralla, sitä lyhyempi on aseesi piipun ennakoitavissa oleva käyttöikä !



Toinen tavanomainen harhakäsitys on se, että tietyntyyppisestä teräksestä valmistettu piippu on toisenlaatuisesta teräksestä tehtyä piippua tarkkakäyntisempi myötäsyntyisesti. Tätä väittämää en suostu allekirjoittamaan! Jos kaikki tekijät ovat yhdenvertaisia, ei esimerkiksi ruostumattomasta teräksestä tehty piippu ole hiukkaakaan tarkempi kuin seostamaton hiiliteräspiippu, tai päinvastoin. Seosainepitoisemman teräksen käytöllä voidaan tietenkin jatkaa piipun käyttöikää, mutta osumatarkkuutta tavoiteltaessa on koneistus- ja viimeistelytyön laatu kaikki kaikessa.



Ymmärrätkö nyt tämän asian yhtään selvemmin lämi?

[petri r]

Nuo kuitenkin aika erin luokan kaliibereja kuin hotrodattu .308win tai .260 rem. Jotka on yleisimpiä palstan ampujilla. Menemättä magnumeihin.

Juu, tietenkin. Aika monella on silti myös 223 ja 7.62x39 tulituki/DMR aseita millä harjoitellaan paljon ja osallistutaan toiminnallisiin tapahtumiin. Myös vastaavaan tyylin käytössä oleva 308 puoliautomaatti ottaa kyllä myös lämmöt ihan samalla tavalla....oli sit hotrod tai ei kun somottelee vähän vauhdikkaammin

[Perkeleen_Luoma]

Tottakai, omakin dpms 308 lämpee ihan eri tavalla riippuen latauksesta. Vaimentimella homma vielä korostuu.

[lämi]

Piipun nopeampi jäähtyminen ampumakuntoon.

Mikä tekee lämpimästä/kuumasta aseesta ampumakelvottoman ja millaisen laukausmäärän ja tulinopeuden jälkeen tämä tila saavutetaan? En siis oikein ymmärrä, miksi lämpimällä aseella ampuminen on ongelma, vaikka lämpöväreily toki saattaa häiritä ammuntaa paljonkin.

Koheltaja sen jo tuossa kirjoitti, eli.

Kuumana käyvä piippu ei ainakaan lisää piipun käyttöikää.



Piippu turmeltuu palamalla



Aseenpiippuja koskevia, oikaisua vaativia harhakäsityksiä on yhä vieläkin viljalti liikkeellä. Valitettavan yleinen on mm. se käsitys, että piippu KULUU käyttökelvottomaksi. Tosiasiassa se PALAA pilalle. Siksi siis tietyt teräslaadut mahdollistavat suurempien laukausmäärien ampumisen, muunlaisista teräksistä tehtyjen piippujen käyttöiän loppuessa aiemmassa vaiheessa. (Käyttöikää ei lasketa vuosina, vaan ammuttujen laukausten lukumääränä. P.T.K:n muistutus.) Tämä tosiasia on syynä lastuttavien ruostumattomien terästen suosion lisääntymiseen tarkkuusaseiden piippumateriaalina. Kromipitoinen ruostumaton teräs on vastustuskykyistä juuri palamista kohtaan. Mekaanista hankausta se saattaa kestää jopa huonommin kuin niukemmin kromia sisältävä normaali (= sinistettävissä oleva) piipputeräs.



Käyttökelpoinen elinikä riippuu myös tulinopeudesta, sekä kerralla ammuttavan ruutipanoksen määrästä ja laadustakin: Mitä tilavampi hylsy ja suurempi ruutimäärä, sitä pitkäkestoisempi on korkean paineen ja kuumuuden vaihe, joka kantaa veronsa piipun käyttöiästä tarkkuuspiippuna. Piipun ylimenokartioon ja rihlatun osan peräpäähän kohdistuva kuumuus aikaansaa piipputeräksen nitrautumisen: Teräksen pinta karaistuu syvemmällä olevia kerroksia kovemmaksi. Tämä kovuusasteiden ero saa aikaan vähäistä pinnan säröilyä, joka lisääntyy aseen käytön myötä.



Niin kauan kuin teräksen pinta (säröjen välissä) pysyy ehyenä, ei ampumatarkkuuteen kohdistuvia haittavaikutuksia voida havaita, mutta kun säröily jatkuessaan ohittaa lopulta vaiheen, jossa piipunreiän seinämä alkaa lohkeilla erityisesti rihlanpalkkien särmistä, alkaa laukausten hajonta kasvaa havaittavasti.Tässä vaiheessa voin luopua lausuntojeni varovaisesta ympäripyöreydestä, ja kertoa ainakin yhden vuorenvarman asian: Mitä suurempia ruutimääriä poltat kerralla, sitä lyhyempi on aseesi piipun ennakoitavissa oleva käyttöikä !



Toinen tavanomainen harhakäsitys on se, että tietyntyyppisestä teräksestä valmistettu piippu on toisenlaatuisesta teräksestä tehtyä piippua tarkkakäyntisempi myötäsyntyisesti. Tätä väittämää en suostu allekirjoittamaan! Jos kaikki tekijät ovat yhdenvertaisia, ei esimerkiksi ruostumattomasta teräksestä tehty piippu ole hiukkaakaan tarkempi kuin seostamaton hiiliteräspiippu, tai päinvastoin. Seosainepitoisemman teräksen käytöllä voidaan tietenkin jatkaa piipun käyttöikää, mutta osumatarkkuutta tavoiteltaessa on koneistus- ja viimeistelytyön laatu kaikki kaikessa.



Ymmärrätkö nyt tämän asian yhtään selvemmin lämi?

Moro! Oikein hyvin selvitetty. Oletinkin, että piipun säästäminen saattaa olla monella tuulettamisen pääasiallinen tarkoitus. Arvelin kuitenkin, että tuo lämmön vaikutus piipun käyttökelpoiseen ikään olisi melko rajallista kertatuliaseissa. Laukausta kohden tapahtuva piipun kuluminen melko varmasti kasvaa tulinopeuden noustessa, mutta kuinka kuuma piipun on oltava, jotta asialla on todella vaikutusta? Joku (armeija) on varmasti joskus testannut, kuinka paljon tulinopeudella on vaikutusta piipun ikään laukausmäärällä mitattuna. Onko joku mahdollisesti tietoinen onko tällaisia selvityksiä jostain saatavilla?

[FINZKI]

Riippu tosiaan tulinopeusesta.

Ite saatan ampua 5-10 laukausta alle 20-sekunttiin.



Ja ei viiti tulikuumasta piipusta heti uutta settiä syöttää.



Jos tuolla vekottimella saa -30% jäähdytys aikaa vähennettyä, niin se voinee sen saman myös säästää piipun iässä?

[jli]

Tarkkuuteen lämpö voi kyllä vaikuttaa alemmissakin lämpötiloissa ainakin kahdella eri mekanismilla:



- Lämpölaajeneminen. Jos ja kun pyssy ei ole täysin symmetrinen, eikä lämpene tai jäähdy täysin tasaisesti, se taipuu kun lämpötila muuttuu. Tähtäimet, kiskot, koneistetut kolot jne vaikuttavat. Ilmiö tulee enemmän tai vähemmän heti, kun ase lämpiää vähänkin. Toki laadukkailla laitteilla vaikutus on saatu pienehköksi ja silloinkin voidaan syyttää vaikka ruudin lämpenemistä.



- Teräksen kimmokertoimen, eli piipun jäykkyyden muuttuminen lämpötilan noustessa. Jos otetaan esim palomitoituksessa käytetyt arvot, on alkuperäisestä jäykkyydestä tallella eri lämpötiloissa:



20C  100%

100C  100%

200C  90%

300C  80%

400C  70%

500C  60%

600C  31%

700C  13%



Parempia käyriä on saatavilla materiaalikohtaisesti, tuo vain esimerkkinä. Värähtelevän systeemin massa ei muutu,  mutta jäykkyys muuttuu. Ominaisvärähtelytaajuudet ovat verrannollisia jäykkyyden neliöjuureen, eli jossain 200 asteen jälkeen alkaa piippu värähdellä hitaammin kuin kylmänä. Osumapiste siis väistämättä siirtyy.  Siirtymiseen suunta ja suuruus ovat sitten vähän herran hallussa ja voivat muuttua eri suuntiin kun lämpötila nousee.

[Klpro]

Muutama pitkän linjan 338LM kaliiperia käyttävä harrastaja on suositellut että ei saisi ampua kuin viisi laukausta peräjälkeen, jonka jälkeen jäähdytys tavalla tai toisella. Ja muitakin piippua nopealla lämpenemisellä tuhoavia kaliipereja on pitkä liuta.

[Koheltaja]

Kyllä se 223 piippukin menee nopeasti karrelle vaikka ruutia poltetaan 4x vähemmin kun LM:ssä ja huippukäynti on tiessään jos paahdetaan lipas toisensa jälkeen piippu kuumaksi. Puolareissa tätä ei välttämättä huomaa kun vaatimukset on jotain muuta kun pienien kasojen tavoittelu mutta pulttilukossa tämän huomaa aika nopeasti. Yhden piipun elinkaarta on seurailtu borescopella ja 1500lks kohdalla alkoi jo näkymään orastavaa eroosiota pesän etupuolella, tällä piipulla on välillä surutta ammuttu sen mitä kerkee pultista veivaamaan lipas toisensa jälkeen. Vielä käyntiä riittää puoleen kulmaminuuttiin mutta kohta tulee se aika että piipun saa vaihtaa uuteen, sen kanssa ammutaan vähän maltillisemmalla tahdilla eikä piippua kuumaksi.

[FINZKI]

Muutama pitkän linjan 338LM kaliiperia käyttävä harrastaja on suositellut että ei saisi ampua kuin viisi laukausta peräjälkeen, jonka jälkeen jäähdytys tavalla tai toisella. Ja muitakin piippua nopealla lämpenemisellä tuhoavia kaliipereja on pitkä liuta.

Toi on hyvä neuvo jota itekki noudattanu, pois lukien joku erikoisempi rasti, mut muuten 5 laakia ja tauko.

[JL]

Muutama pitkän linjan 338LM kaliiperia käyttävä harrastaja on suositellut että ei saisi ampua kuin viisi laukausta peräjälkeen, jonka jälkeen jäähdytys tavalla tai toisella. Ja muitakin piippua nopealla lämpenemisellä tuhoavia kaliipereja on pitkä liuta.

Kerran paahdettiiin 200lks 338 TRG42:lla putkeen. En tiedä kuinka kuuma oli..mutta kuuma. Fosfatointi muuttui lähes valkoiseksi. Ei mennyt ase pilalle.



Tuo teräksen pinnan shokkikuumenemisesta(kin?) syntyvä mikrosäröily ja edelleen krokotiilinnahka on joskus mietityttänyt.

Periatteessa ei ole merkitystä onko piippu kuuma vai lämmin, eranto pinta vs syvemmällä oleva perusainehan on sama.