HÄYHÄ 2012 - kehityskeskustelu

[Heggis]

- Taimeria voisi käyttää hyväksi ammunta rasteilla joissa mitataan aikaa. Esimerkiksi aika ensimmäisestä laukauksesta viimeiseen laukaukseen.



- Olisi hyvä jos mahdollisella lähisomo rastilla voisi käyttää myös pistoolia.

Taimeri on huono ajan mittaamiseen, koska porukalla on vaimentimia ja ampujien etäisyys toisistaan (kumpaa henkilöä tuomari on lähempänä) voi olla sen verran iso ettei taimeri ota edes kompista. Testattu viime vuonna meidän rastilla aika hyvin. Kyllähän se suurimmasta osasta ottaa, mutta 80% ei ole riittävän iso varmuus että sitä kannattaisi käyttää. Häyhäkisojen laukausnopeuden on sitä luokkaa että sekkari ja hereillä oleva tuomari, joka painelee "lap" nappulaa pystyy ottaan alle puolen sekunnin viivettä kevyesti. Tämä on riittävä tarkkuus kun rastit kestää useita minuutteja. Toinen rajoittava tekijä on monesti taimereiden maksimiajat. Eli häyhässä kun suoritukset saattaa kestää välillä yllättävän pitkään niin rajat voi tulla nopoeasti vastaan (riipuu taimerista).



Pistoolissa on ongelmana monesti sektorit. Varsinkin jos oletetaan että samaa rastia voisi joku ampua 338:lla. Se on vaan monesti yhdistelmä joka ei toimi.

[MHa]

Keskustelun aloittanut LSa kiteytti hyvin: " Tilanteenmukaisuutta on lisättävä. Ammunnat tulee aloittaa ilman, että tarkka-ampujia totutetaan välppäämään minuuttikaupalla varustuksen kanssa ennen suoritusta. Kello päälle ja nähdään kenellä on toimivat rutiinit."



Edellyttää tietysti selkeää tehtävänantoa, mutta rastin alkaessa toimisto on kädessä ja merkistä telexi laulaa.



Tästähän MAK kirjoittaakin: "Havaintoja:

+ Toimikaa-sanan jälkeen kukaan ei jäänyt pelaamaan aikaa välppäämällä varusteita tai kyselemällä tyhmiä, vaan kaikki rynnivät etulinjaan. Samoin sääntö- ja pisteytysbriiffauksessa kukaan ei aikaillut tai kikkaillut

+ Varusteiden paikat olivat jo vakiintuneet, joten ei etsimistä

+ Joillakin pareilla jopa tilantenmukaista toimintaa ja maastonkäyttöä"





Pakollisten varusteiden listaaminen on ok. Kohteliaisuus, joka hienokseltaan antaa vihjeitä mahdollisista tehtävistä. Eikä ne kompassi ja pilli ihmeitä paina tai vie tilaa. Ja jos jotain näistä tehtävissä todella edellytetään hyvän suorituksen onnistumiseksi, kuten yhteysvälineitä tms., nämä ON oltava listalla. Se, että joku ei sitten ota kännykkäänsä, PMR-settiinsä tai kepsiinsä laturia tai akkuja kuvaa omaa viitseliäisyyttä. Luonnollisesti kamat on suojattava olosuhteilta tai missio voi epäonnistua. Kartalla ja kompassilla tulisi voida useimmissa tapauksissa, ihan perussuorituksella, pärjätä. Samoin optisella etäisyydenmittauksella. Ken sen sitten osaa...



Arvokkaammat laitteet, kuten LEM ja pimiösuunnistusokulaarit tulisi silti talon tarjota käyttöön niillä rasteilla, kun nämä ovat välttämättömät. Tällöin nämä tulee myös kouluttaa perjantai-iltana ennen kisaa. On lisäksi ajateltavissa, että jollain rastilla partio saisi käyttää vaikkapa järjestäjän huippuluokan spotteriputkea taistelukentän havainnoimiseen. Tämä voisi avata silmiä ja antaa sysäyksen myös oman varustuksen päivittämiseen, mahdollisuuksien mukaan. Hyvä käden ojennus ja ennen kaikkea tasapuolista.





Aikataulukysymykset tulee ajatella monelta kannalta. Missä toimitsijat ovat, kun kilpailijat saapuvat. Rastit voisi tehdä valmiiksi siten, että mahdollisuus treffata kisailijoita ja sosieteerata säilyy. Missä ja milloin kilpailijat/toimitsijat/johto ruokailevat. Jääkö lepoaikaa, onko mahdollisuus omalla tauolla seurata kisaa. Toimiiko kuljetukset paikallisesti. Ja tietenkin toimitsija-ammunnat. Hyviä fiiliksiä saisi jäädä, kun omaa aikaa annetaan näihin kuitenkin ihan reilusti. VEH-näkökulmankaan ei tule tehdä kisoista palvelusta vuorotta. Sitä on tullut aina ihan tarpeeksi, vuorokauden ympäri, muutenkin. Ja niin pitää ollakin. Hengailijat älkööt vaivautuko .





Mielipiteenäni esitän, että jonkilainen fyysisyys, eri vuosina eri tavoin mitattava, on osa sotilaan ja tarkka-ampujan toimintaa lähes aina, vaikka näitä "autolla tuliasemaan" -skenaarioita silloin tällöin esitetäänkin.



Kuitenkin "kamat kannossa" -tyylinen osoitus oman massan, jakovarustuksen + omien karkkien työstämisestä paikasta XX paikkaan YY, vieläpä lihasvoimin, on tässä työssä ihan perusjuttuja.



Jotenkin tykkään er:n motosta: Train hard--->Fight easy.

Mies kommentoikin "Kilpailu oli fyysesti erittäin sopivalla tasolla. Ei liian vaaativa tai liian helppo. Liikuntaa tuli päivän aikanakin rastisiirtymillä."



Taidossa harjaantuneet, tyylikkäästi harmaantuvat ja tasoitukseksi nousujohteista vatsaa kantavat alkavat luonnostaan vaatia tehtävien simplifointia ja jutaamisen minimointia.

Ja mikäs siinä. Seuraavassa kisassa asiat voidaan ajatella juuri näinkin. Ja sitten taas jossain vaiheessa painetta peliin.





Ampumatehtäviin saa monipuolisuutta monin tavoin.

Maalien vaikeuttaminen, vaikkapa sitten lyhyemmin matkoinkin, vaikkapa helvetin pienin maalein on yksi juttu. Oman aseen ballistiikka täytyy tuntea. Tai kuten JRu totesi, esteitä jollain lentoradan alueilla. Pakottaa valitsemaan työkalut ja tekemään ratkaisuja.



Aikaisempien kisojen kaliiperikeskustelut tahdon sivuuttaa. Mies tekee ja mies vastaa. Niillä mitkä otat mukaan tulee tehdä tulosta. Jotain perusviitteitä voidaan antaa ennakkotietona, mutta en kannata tehtäväkuvausten julkistamista ennen kisaa. Ainakaan kattavasti.



HJu toi hyvin esiin tuon ammunnan painotuksen nykyisten sääntöjen mukaan. Ei niitä ole kepein perustein syytä muuttaa. Siihen asti on vain ideoitava mielekkäitä, vaihtelevia ja oikeita asioita mittaavia tehtäviä. Oli nämä sitten kaikkien mieleen tahi eivät. Joka tapauksessa kisa ja tehtävät ovat kaikille samat.



Tässä on tietenkin omat haasteensa. Pitkäkestoisten tehtävien aikana olosuhteet ovat voineet muuttua. Yleensä on ollut kysymys valon määrästä ja suunnasta päivän aikana. Onpa joskus alkanut sataa tai tulla kuin tilauksesta. "Just for You!" Joskus on onnistuttu hyvin, joskus paremmin. Suunnittelulla voidaan ja tulee yrittää parasta.





Kenttää kannattaa kuunnella ja tehtäväpankkia laajentaa. Mutta ellei joitain hyviä käytäntöjä joidenkin sotilaskilpailujen tavoin aiota vielä kouluttaakin tasaisesti koko porukalle, kannattaa välttää jostain tullutta hyvää ideaa sellaisenaan toteuttamasta. Näinhän kisaan voitaisi huomaamatta saada istutettua omiin pelivälineisiin, taktiikoihin ja erikoisosaamiseen liittyviä "troijalaisia".



Edellä mainitun tyyppistä keskustelua toki saa ja "pitää" käydä. Näistä jokainen voi saada ideoita omaan harjoitteluunsa, ja kehittyä haluamalleen tasolle. Työkalupakki kasvaa.



Tarkoittamatta mitenkään tämän vuoden kisaa, "pitäisi ehdottomasti mitata sitä tai tätä" ja pisteyttää "näin tai noin" -jutut on toimitsijoille ja kisan johtajille vain ajatuksia muiden ohella tulevien kisojen läpisaattamiseen. Pistelaskun salat täytyy kisajohdon hanskata täysin, olipa menetelmä mikä tahansa. Ja toki "siellä jossakin" käyneiden sanalla on painonsa tehtäväkartan suhteen, mutta yleisesti tarkka-ampujien käytön tulevia painotuksia tai niitä tositilanteita voimme vain arvailla. Ei ne ole aina samat.

Siksi laaja-alainen hoxeliaisuutta kehittävä tehtävä voi olla vähintään yhtä tervetullut, kuin upeissa maisemissa tapahtuva 900+ tai 1400m pönötysammunta. Lisää työkaluja.





Johtamisesta taas: Mikään, mitä kisoissa tapahtuu, ei pitäisi tulla enää täytenä yllätyksenä. PL luettelikin suht' tyhjentävästi pääkohtia hyvän kisan peruskomponenteista ja johtajan toivotusta substanssista.



Tehtävien debuggaus toimitsijaksi ilmoittautuneiden tai jonkinlaisen jory:n kanssa ei nähdäkseni vaaranna kisan tasapuolisuutta. Pidin suuressa arvossa johtajan/jory:n valmiiksi suunnittelemien rastien toteuttamista itsenäisin rastitiimein. Näin toimittiin esim. 2006 ja 2007. Sen jälkeen krypta on hieman umpeutunut. Toimitsija voi aivan hyvin saada johtamansa/tuomaroimansa rastin kuvauksen laajassa muodossaan jo X viikkoa ennen ja tehdä tyhmät kysymyksensä jo +/- x viikkoa ennen kisaa. Näin kukaan ei turhaan kuormita johtajaa enää kisapaikan kiihkeässä tunnelmassa, ellei suorituspaikan ominaisuudet tms. tätä vaadi. Ajoissa tehdyn maastontiedustelunhan pitäisi poistaa nämäkin kysymykset.

Johtajalla on joka tapauksessa kädet täynnä töitä kisaviikonloppuna, joten toimiva muutaman miehen esikunta ja tehtävien taitava jakaminen on ihan pop.



Nämä henkilöthän eivät tietenkään enää taikajuomapataan pudottuaan voi siirtyä kisaamaan ja ovat sitoutuneet pitämään mölyt mahassaan. Lisäksi suuren johtajan viime hetkellä tekemät säädöt pitävät tarvittaessa sotasalaisuudet visusti piilossa kisaviikonloppuun asti. Yhden sanan muunnos yleensä riittää. Muuten rastien ja kisan kulun suunnitteleminen voisi ja täytyykin alkaa helposti puoli vuotta aikaisemmin. Aluevaraukset ja tukipyynnöt tietty tätäkin aikaisemmin. Viisaammat tietää.



Jonkinlainen checklist vuodenkulusta ja kulloinkin tehtävistä toimista, tarvittavista kontakteista, foorumin teasereista sekä kisakutsun ja -sääntöjen laatimisen ja toimittamisen aikatauluista olisi ihan asiaa. Eikä sitä ole syytä säilyttää vuorilla, luolissa, kultaisten jalopeurain vartioimissa sarkofageissa, luoksepääsemättömien soiden takana. Ihan julkisessa jaossa oleva HÄYHÄ-kansio edustaisi pysyvyyttä hienosti uusiutuvassa, aikaansa seuraavassa Häyhä tarkka-ammunnan suomenmestaruuskilpailussa. Kontaktihenkilöt toki vaihtuvat ja PV:n käytäntöjen ja muun normiston muutokset vaikuttavat joihinkin juttuihin ajan myötä, mutta onhan totta, että kisassa on paljon pysyviä komponentteja jotka toistuvat ja joita kisan johtajan ei tarvitsisi aina keksiä uudestaan muiden mahdollisten kisapaineiden alla.





NYT täytyy pitää taukoa ...

MHa

[HJu]

Pistoolissa on ongelmana monesti sektorit. Varsinkin jos oletetaan että samaa rastia voisi joku ampua 338:lla. Se on vaan monesti yhdistelmä joka ei toimi.

Tarkennuksena vielä Heggiksen kommenttiin että ongelmana ovat PV:n määrittämät turvasektorit jotka ovat pistooleilla aivan jumalattoman leveät ampuma-alueilla. Suurin piirtein edes samassa ilmansuunnassa ei saa olla yhtään mitään että sinne voi ampua pistoolilla. Samaan suuntaan kapeampaan sektoriin sen sijaan voi esim. 338 LM kiväärillä ampua ihan hyvin. Sinänsä pistoolirastin voisi järjestää pistooliradalla mutta pistooliradoilla ei taas saa useimmiten ampua kiväärillä.



Jossain siviiliradalla tilanne olisi aivan toinen ja pistoolilla ja kiväärillä voisi ampua saman rastin.

[er]

Muutamat olivat kommentoineet yösuunnistus osuutta.



Minusta järjestäjä oli valvonnassa keskittynyt juuri teihin ja risteyksiin jne. Juuri muutoin partointia ei voikkaan tehdä ilman laajaa joukkoa. Jos kisaajia on 40 ja toimitsijoita käytettävissä esim 10, ei tehokasta valvontaa voi tehdä muutoin kuin teihin tukeutuen. Tässä olikin nähdäkseni tänä vuonna suht hyvin onnistuttu.



Viime vuonna harkittiin kasi simulaattorin käyttöä siten että tiet ja niiden laidat on "miinoitettu". Kun kaveri astuu ko alueelle, niin hän on poissa pelistä. Ajatuksesta kuitenkin luovuttiin monestakin syystä.  Yksi syistä oli niinkin yksinkertainen että varovainen eteneminen tiellä voi todellisuudessakin olla nopein ja hiljaisin tapa edetä yöllä. Osassa vanhemmista sissioppaista, nimenomaan ohjataan liike yöaikaan tielle. Simulaattori miinoitteen käytössä osalle teistä olisi silti ollut nähdäkseni järkeä, mutta ne olivat kisan aikaan muussa käytössä.



Öisessä etelä-suomalaisessa metsässä röllipukuisesta ta: parista sta kuuluu yllävän kova meteli. Häyhän 2011 aikana suorin ja hiljaisin reitti olisi kulkenut ojan pohjilla ja valtaojan vieressä kulkevilla penkkateillä. Näitä ilmeisesti harvempi käytti. Tänä vuonna  etäisyydet olivat sen verran lyhyet että tiheän metsän läpikin kerkesi osa ryskäämään rastit läpi(ainakin etujoukko). Me teimme Mikan kanssa nopeasti päätösen olla hakematta yhtä rastia keskeltä rakennettua aluetta, koska lähtömme oli 2,5h jäljessä etujoukkoa, eikä seuraavien rastien saavutettavuuden helppoudesta ollut varmuutta. Päätimme siis olla

ryskäämättä kiirellä kaikkia rasteja ja keskityimme tekemään muutamat oikein ja olemaan ajoissa sillalla. Jälkeenkinpäin ajatellen päätös oli oikea.



Oman näkemyksen mukaan yösuunnistuksessa/tiedustelussa ei tarvita välttämättä rasteja matkan varrelle. Jatkon kannalta näkisin mielummin tehtävän jossa lähtö on vaikka 22:00 kaikille samaan aikaan ja 05:00 pitää olla tietyllä ennalta määrätyllä tasalla tiedustelemassa tähystäen tulevan päivän ammuntojen maalialuetta tai muuta toimintaa. Tässäkin on aina ongelmana tähystystasan "ruuhkautuminen". Tällöin yösiirtymällä mitataan lähinnä perusetenemis ja sotilassuunnitustaitoa(tehtiin tosin tänäkin vuonna) ja luodaan pohjarasitetta seuraavaan päivään.



FS:ssä kohdealueen tiedustelua voitiin tehdä yölläkin, koska oli yötön yö. Häyhän aikaan on aina niin pimeää yöllä että yöllä todellisena tiedusteluna ilman pimeänäkölaitteita voisi tehdä lähinnä jotenkin valaistun kohteen tiedustelua tai liikenteen laskentaa. Näitkin voisi joskus tehdä.



Yön toiminta on minusta ok, mutta sillä pitää olla jokin funktio.Eli minusta siitä ei saa tulla toimintoa joka on, koska viime vuosina on aina ollut. Maalialueen tiedustelu voi olla tälläinen funktio. Aikoinaan tuliasemakortit tehtiin jokaisessa kilpailussa. Nyttemmin niitä parit tekee jos tekee.



Yksi tämän vuoden rasteista josta pidin kovasti, vaikka alkuun tehtävä hämmensikin oli kohteiden tunnistaminen rastien välillä. Ajatusta voisi kehittää siten että havaintoja olisi hyvä tehdä muustakin kuin vain koodesta. Matkan varrella oli nytkin tykkejä, jastereita jne. Tälläisiä ympäristöstä poikkeavia kohteita voisi laittaa "raporttiin".

[galwran]

Itsehän en mistään tiedä, kun TA kisaaminen on koostunut Finnsniperistä ja pääosa ressuilusta tulee tehtyä sissikursseilla, mutta:



-lähdössä voisi toimia se, että parit pudotetaan tien sivuun kuormurin lavalta esim. 200m välein. Eli käytännössä yhteislähtö, mutta vähentää sumppuuntumista. Tämä tuo myös mukanaan "tilanteenmukaisuutta" vaikka oikeaa laskuvarjopudotusta ei olisikaan.



-kamat on mielestäni hyvä pitää "jossakin muualla kuin autossa" mutta ei välttämättä jatkuvasti kannossa. Idea järjestäjien vahtimasta maastokätköalueesta/huoltopaikasta on hyvä. Toki kaikki TVÄL kama tulee pitää aina kannossa kuten kertauksissakin, mutta kaikkien leiriytymisvälineiden, trangian ja vesivarastojen jatkuva kantaminen hidastaa ja siten vaarantaa sissin/TA:n toimintaa. Maastokätköjen vartiointi ei sinänsä ole ehdotonta, kyllä mä ainakin uskallan omaa omaisuuttani metsän siimeksessä pari tuntia makuuttaa.



-jos kaikki rastit eivät saa olla ammuntaa, eikä suunnitustakaan haluta lisää, niin tehtäviä voisi varmaankin olla myös paperilla. Ihan kaluston tunnistamisesta lähtien ja joidenkin perusasioiden kysymistä, TA-matematiikkaakin voisi olla. Monivalintatehtäviä, esim. 10 vaihtoehtoa per tehtävä, oikeasta piste, väärästä -0,5. Kysymysten pitää olla sellaisia, ettei tulkintaeroja oikeasta vastauksesta synny helposti, mutta toki tehtävänä voisi olla esim. tiettyjen maalien (kuva hävittäjälentokoneesta?) parhaiden osumapaikkojen valintaa.



-oman ja maalin sijainnin koordinaattien tietämystä voisi varmasti edelleen parantaa. Kohde pitää tähystystehtävässä olla sellainen, että sen luo ei voi mennä GPS kourassa, vaan maalin edessä on esim. kilometrin laajuinen kielletty alue, jos tehtävä on tarkoitus suorittaa tiedusteluvaiheen aikana. Vaihtoehtoisesti rasti voi olla sellainen, että tuomari kieltää käyttämästä mitään elektronisia laitteita rastialueella. Tällöin ei myöskään GPS laitteen epätarkkuus vaikuta tuloksissa.



-välppääminen rastin alussa olisi hyvä saada minimiin, olisi hyvä että rastille tullaan ampumavalmiina. Auttaisiko tähän ns. taktinen siirtyminen odotuspaikan ja ampuma-alueen välillä, mene ja tiedä. Tuomari voi esim sanoa odotuspaikalla 100m ennen ampuma-aluetta että aika alkaa ampumapaikalla tasan minuutin päästä, toimikaa.



-ghilliestä pitäisi olla hyötyä, se ei saisi olla vain larppausta varten. Naamioinnin arvostelu on toki aina vaikeaa, mutta lenkkarit+verkkarit kuuluvat salibandyyn, vaikkakin niitä tuolla konfliktialueiden kaupungeissa varmaan näkeekin. Mutta rölleillä on tosiaan kääntöpuolensa kuten Leo mainitsikin, sillä havaittu ghillietaistelija vetää enemmän tulta puoleensa kuin maastopukuinen.



-esteradoista voi olla montaakin mieltä, mutta suojaisaa liikkumista ja esim. ryömintää voisi olla. Tämän voisi toteuttaa esim siten, että odotuspaikan ja ampumapaikan välillä on 50m alue, jossa on esim. 50cm korkeudella kulkevia rimoja, ja rimat ovat 10cm paksujen/25cm pitkien palikkatornien varassa; palikoita voisi olla muuallakin pystyssä. Jokainen riman pudotus tai palikkatornin kaataminen toisi miinuspisteitä. Palikoiden kaatumisessa on vähemmän tulkintaa kuin esim. narussa roikkuvan kellon kilinän kuulemisessa. (vrt. Tiitinen tunneli SRAssa) Ryömintärasti voisi olla myös sellainen, jossa on muutama eri tähystypiste ja pitäisi selvittää maalialueella taulussa lukeva kirjain, eli ammunta ei ole välttämätöntä.



-tuosta hiippailusta ja grillin pöllimisestä:   jos vastaavaa toimintaa halutaan TA kisoihin, niin sellainen ratkaisu voisi toimia, että pareille annetaan esim. muutama sarjanumerolla varustettu lappu. Kisaviikonlopun aikana olisi muutama eri kohde, jonne oman lapun voi koittaa ujuttaa. Eli harjoitusmielessä tämä lapun vieminen vastaisi esim. sabotaasin suorittamista. Vaihtoehtoisesti asia voidaan ratkaista siten, että kisa-alueella on muutamaan paikkaan kiinnitettynä A4 taulukko, josta parit voivat käydä katsomassa oman järjestysnumeronsa mukaisen koodin. Koodi tulee kirjoittaa paperikyselyrastin lomakkeeseen (tai lomakkeesta pitää ruksittaa oikea koodi kymmenen joukosta, tästä saisi enemmän pisteitä kuin muista lomakkeen tehtävistä)



-vastaosaston olemassaolo on monen harjoituksen ja kilpailun suola. Finnsniperissä tämä toimi hyvin, ja vaikutti siltä, että myös vastaosaston jäsenillä oli kivaa. Kisapaikkoja kun ei kuitenkaan kaikille riitä; jos vastaosaston jäsenille varataan myös mahdollisuus ampumiseen kisaviikonloppuna niin sitä parempi.

[Leo]

Todella hyvin perusteltua toimintaa, taitaa meilläkin olla käytössä sama oppikirja, että yöllä levätään tai liikutaan teitä tai polkuja pitkin, koska muuten tulee liikaa melua ja voi murtaa luitakin. Mekin tehtiin taktinen päätös, katsotiin kelloa ja rastien sijoitusta, ja yksi jätettiin hakematta, koska oli tärkeämpi hakea jotakin ja olla oikeaan aikaan sillalla. Liikuttiin tien vieressä kulkevaa panssariuraa pitkin ja oltiin hiljaa ja liikkumattomia pusikossa, kun huomatiin ihmisen tai ajoneuvon lähestyvän. Vartijat teiden T-risteyksessä oli oikein hyvin laitettu, hyvin realistinen toiminta ja niiden ympäri pääsemiseksi jouduttiin ainoan kerran metsään poikkeamaan, missä sitten liikuttiin askel kerrallaan. Koodilaput siirtymisreittien ympärillä oli oikein hyvä ajatus, pakotti pysymään skarppina koko kisan. Sotilaan kenttävarustukseen kuuluvia vähemmän arvokkaita esineitä, esim. vaatteita, saappaat, tetsari, reppu, kypärä, kaasunaamari, lapio jne. voisi myös käyttää, myös vastustajaa kuvaava pahvitaulu ja siihen joku koodi olisi hyvä. Jottei varustuksen listaa heitettäisi lonkalta, niiden nimeämisen lisäksi pitää niissä olla myös joku koodi tai niiden koordinaaatit pitää määrätä. Tuliasemakortin tekeminenkin on Ta-perustaitoa, mitä pystyy helposti pisteyttämään (montaako maalia löytyi, onko suunta ja etäisyys maaleihin oikein jne.)



Puolalaisilla ja eestiläisillä oli paljon ihmettelemistä, että Suomella on niin paljon tykkejä, että niitä pidetään vartioidun varikon sijaan keskellä korpea vakituisissa asemissa piippu itään. :roll: Riitasaari, missä maali "upseeri" oli oikean tykin lähellä, oli todella realistinen. Toisessakin asemassa oli maali panssarivaunun lähellä. Viellä pioneereiltä pari yllätystä ta-tuliaseman lähettyville, kuvaamaan vastustajan vastatulta ensimmäisen ta-kiväärin laukauksen ampumisen jälkeen ja lähemmäs realismiä on hankala päästä.



Ehdotan, että tulevaisuudessa kilpailijat saavat lähdön samaan aikaan, tavoitteena päästä ennen pimeää tähystysasemiin ja tähystettävä vastustajan leiri tjs on valaistu nuotiolla tjs. Sieltä seurataan kilpailijoiden toimintaa, tulee miinusta ja opetussanoja niille kilpailijoille, joka kärähtää. Yön kuluessa leiritoimintaa kilpailijoiden iloksi, valaisuraketteja, ruuanlaittoja, koodeja ja partiointia leirin ympärillä. Aamulla käydään kaikki täystysasemat tarkistamassa, että sieltä oikeastikin pääsee esteettä tähystämään/ampumaan ja kysytään etäisyys kohteeseen, pitää olla 5% sisällä maksimipisteiksi. Ihan kilpailijoiden oma harkinta, saa nukkuakin koko yön, jos ei jaksa tähystää. Lisäpisteet, jos näkee, mitä nuotiovahti lukee...

[Mez]

Kilpailijoiden varustuksen pitää pohjautua PVn aseisiin ja jakokamaan, eikä siihen, mitä on siviilimarkkinoilla haalittu vuosien kuluessa ja tuhansien eurojen arvosta. Oli hienoa nähdä kaikki subMOA puoliautomaatit 25x suurentavilla kiikareilla, LEMit ja yönäkölaiteet. Toisilla oli sitten 2 pulttilukkoa tai pultti ja perusrynniky rautatähtäimillä. Onko samantasoista? Sitten istutaan hetkeksi alas ja mietitään, mitä varikolta saa päivänä X? Se on TRG tai kivääri 85 ja siihen mukaan RK, ehkä punapisteinen. 7x50 Fujinon pitäisi myös tulla ja tosimiehille ehkä Zeissin 30x kaukoputki TRGn lisäksi. Niillä pitäisi sitten kenttäarmeijan voittaa sota.

Yönäkölaitteet ja lemit kuuluu pv:n jakovarustukseen ainaki niin sitä kovasti väitettiin. Jokaisen TRG:n varusteisiin kuuluu valonvahvistin(simrad kn 203). Rynkyn päälle oli VV2000 tai punapistettä. Kiikarit parille, lem ja lämpökamera 4 hengen partiolle. Eikä unohdeta fn-80  :lol: ja m05 boonieta. Niin ja koko komeushan liikkuu mukavasti ison maailman tyyliin bmp-2 takatilassa, hyökkäävää osastoahan tässä oltiin tukemassa.

[Tepe]

Oisko kellään kuvia häyhästä..

[LSa]

Kisan kuvaaja on vielä vaiheessa kuvien toimittamisen suhteen. Siitä pitäisi sitten vielä valita jakotavara jne.



Muutaman sadan kuvan (kymmeniä megoja per kpl) tyhjentäminen kamerasta ja lataaminen serverille on jo kalenteriin merkattava homma.

[LSa]

suorituskyvyn ylläpito, kohteen tunnistaminen, taistelijan perustaidot, liikkuminen, ympäristön havainnointi, muu kuin köllöttelyammunta, tilannekuvan hallinta, tehtävien jako, maaston nimeäminen...[/i]





ETUKÄTEISTYÖSTÄ



Sain talven aikana tarkka-ammunnan piireissä pitkään olleilta henkilöiltä useita sisältöä ohjaamaan pyrkiviä yhteydenottoja. Kitytettynä yhteydenotoissa kehotettiin mm...

• a. Pitämään kisan rasitus hyvin kevyenä, koska porukalla ei kunto kestä ja pienikin kaatumisesta tms. aiheutunut vamma olisi kisalle todella huonoa mainosta.
  
  
  
  Olisiko niin, että Simo Häyhän kunniakasta nimeä kantavan tarkka-ammunnan suomenmestaruuskisan katu-uskottavuus säilyy ainoastaan, jos kisan voittaa kenttäkelpoinen pari. Kuntoa ja sotilaan perustaitoja oli siis mitattava. Toivon näin olevan myös jatkossa.
  
  
  
  
  
  b. Välttämään sotilaallista näkökulmaa ja mm. "sotilaallisia termejä", koska Puolustusvoimat pitävät reserviläisten liian "sotilaallista" lähestymistä hyvin epäillyttävänä.
  
  
  
  Suomessa on asevelvollisuusarmeija ja me olemme osa sitä. Meidän roolimme on osallistua maanpuolustuskyvyn ylläpitoon rinta kaarella ja olla terveellä tavalla ylpeitä siitä, että teemme maanpuolustustyötä, joka merkitsee jotain. Esim. kisoissa paikalla ollut Pv:n väki olisi heittänyt kehiin paikoin jopa lisää "sotilaallista löylyä".
  
  
  
  
  
  c. Järjestämään pitkän matkan tarkkuusammuntakisat.
  
  
  
  Tarkka-ammunta ja pitkän matkan tarkkuusammunta ovat eri asioita. Tavoite oli pysyä selvästi sotilastoiminnan puolella.
  
  
  
  
  
  d.Pitämään kisat niin yksinkertaisina, että vältytään kaikilta vaikeuksilta. Mitataan vain yhtä asiaa kerralla.
  
  
  
  Sota on kaaosta. Mitä tekee tarkka-ampujalla, joka kykenee tekemään vain yhden asian kerrallaan? Kaaoksen ja paineen luominen aiheuttaa kisateknisiä paineita, mutta hallittuja riskejä on otettava, mikäli halutaan toimia kenttäkelpoisella tavalla.

Kiitän saamastani ohjeistuksesta.







YHTEISTOIMINNASTA

Lähetin toimitsijaporukalle etukäteen pyynnön selvittää lyhyesti mitä osaavat ja mitä haluavat kisoissa oppia. Osa vastasi asiallisesti, osalta vastaukset jäivät puuttumaan. Suosittelen jatkamaan samaa etukäteiskyselyä. Vastanneen väen sijoitin heidän antamiensa tietojen mukaan rasteille, tavoitteena sujuva kisan läpimeno ja toimitsijoille mielekäs työskentely.



Valitsin rastien päävastuussa olevat henkilöt edes jollain tavalla tuntemastani porukasta. Tämä siksi, että homma oikeasti toimisi. On hyvin haastava jakaa tehtäviä etukäteen, kun osa porukasta on todellakin täysin tuntematonta. Käytännössä esim. perjantai meni siihen, että katsoi muun kiireen lomassa, kenelle voi heittää minkäkinlaisia hommia. Hyvänä esimerkkinä kaveri, jonka etukäteiset viestit vaikuttivat todella oudoilta, mutta joka oli livenä noheva suoriutuja. Tai kaveri, joka vaikutti etukäteen pätevältä, mutta joka paikan päällä vältteli kontaktia ja jäi siksi hyvin vähälle käytölle. Pari helmilöytöä olivat sunnuntain etsintärastin vetäjät. Alunperin vastuussa oleva kaveri ilmoitti jo etukäteen joutuvansa lähtemään paikalta jo lauantaina, mutta unohdin rekrytä uuden vastuuhenkilön ja huomasin sen vasta lauantaina illalla. Nämä kaverit vetivät homman kotiin.





Vinkki: Apua tarjoavalle löytyy aina hommia. Kerrot mitä osaat ja nyit vaan niin kauan hihasta, että homma löytyy. Homma löytyy jo ihan vaan siksi, että silloin kisan johtaja saa oman työrauhan.





Toimitsijoiden suorituskykyyn kannattaa kiinnittää huomiota.

Tein aikataulun niin, että suurin osa saa nukkua aamulla säällisiin lukemiin, toiminnassa on ruokatauot ja päivät kohtuullisen pituisia. Lisäksi esim. perjantain vastaosastohommiin en pyynnöistä huolimatta päästänyt väkeä, joiden piti seuraavana päivänä olla pelikunnossa rasteilla. Osalla jäi uni silti hyvin vähiin, kun tilanne kertautui mm. perjantain ammuntarastien pystytyksen hitauteen. Tästä tuli paineita lauantaille ja sitä kautta myös sunnuntaille. Lauantaina meni illalla myöhään (ja siihen palataan myöhemmin).





Räikeimpiä toimitsijahaaste-esimerkkejä olivat mm. avaintoimija, josta selvisi, että hän ei ole saanut jännitykseltään nukuttua kisaa edeltävää yötä. Ja tällainen sitten pitää tilannetta huonona johtamisena, kun töitä ei löytynyt riittävästi. Ei, nukkumaan käskin, muttei mennyt.    Toinen valvoi koko yön, kun piti aamulla herätä aikaisin ja piti valvomista parempana keinona säilyttää virkeys. Mistä näitä tulee?  :doh:





Tein tarkoituksella niin, että lauantain ammunnoissa vetäjinä olleita sijoitettiin sunnuntaina tehtäviin ja toisinpäin. Joidenkin kohdalla tämä jäi toteutumatta, mutta tavoite oli jakaa monipuolista näkemystä kisatoimitsijana olemisesta.





ETUKÄTEISVALMISTELU

Alue on sinänsä tuttu, joten laiminlöin hieman liikaa maastontiedustelua. Kävin jo syksyllä kotona läpi auringon nousu- ja laskuajat, sekä hämärän keston. Maastontiedustelussa otin huomioon kasvuston kasvamisen. Näistä oli hyötyä.



Kisoissa oli mukana Pv:n väkeä, joilla on runsas kokemus kyseisen alueen ammuntojen järjestämisestä. Suosittelen ottamaan heidän alueen tuntemuksensa käyttöön jo valmisteluvaiheessa.



Kävin paikalla kahdesti ja molemmat kerrat olivat turhan myöhään. Ensimmäisellä kierroksella valittiin mm. pari tuliasemaa, jotka sitten jäivät varosyistä käyttämättä. Toinen oli liikkuva maali, josta myöhemmin selvisi, ettei se onnistukaan ja toinen oli tuliasema, jota ei voinut lopulta sijoittaa sinne, minne Pv:n henkilö sitä ehdotti. Suosittelen, että jatkossa kisaa suunnitteleva lukee itsekin alueen varo-ohjeet tarkkaan etukäteen ja kirjaa maastontiedustelussa kaiken varmuudeksi useampia tuliasemia talteen.





TEHTÄVÄT

Jokaisen tehtävän maksimipistemäärä oli 150 pistettä ja ammunnan 300 pistettä. Pisteet jaettiin niin, että paras sai maksimin. Muiden pisteet jaettiin sen mukaan miten hyvin olivat suoriutuneet suhteessa parhaaseen pariin. Näin saatiin tehtävien väliset suhteet pysymään hanskassa huolimatta siitä oliko tehtävä liian helppo tai liian vaikea. Suosittelen käyttämään suhteutusta jatkossakin. Toki niin, että tämänkertaiset porsaanreiät paikataan. (Aiheesta myöhemmin lisää)





Tiedustelu



Kisa käynnistyi tiedustelutehtävällä.

 

Defenderillä heitettiin kaksi paria kerrallaan – pilkkopimeään metsään. Tarkka-ampujien tehtävänä oli etsiä alueelle jätetyt neljä viestiä ja välttää vartiointi. Tehtävä oli aikataulutettu pimeän ajan keston mukaan ja suunniteltu niin, että normi tiedustelurutiineilla sen suorittaa ajassa, joka jättää tilaa aamutorkuillekin. Lähetys sujui silti hitaammin, mitä oli suunniteltu. Ajatus oli, että parit rengastetaan, kerrotaan toiminta-alue, tehtävä, koordinaatit ja paluutiedot ja ei muuta kuin autoon. Muu oli tarkoitus välpätä omalla ajalla. Ohjeistin heikosti.



Viikonlopun rajallisuus pakottaa suunnittelemaan tehtävät ammuntojen sujumisen mukaan. Oma ajatus oli, että ammuntoja on oltava useampia, jotta tuurin osuus jää vähiin. Esim. useamman tunnin yhtäjaksoinen tehtävä on silloin kätevin toteuttaa yöllä. Monella oli pyyntö tiedustella aluetta, jonne seuraavana päivänä ammutaan. No, pimeällä sinne ei näe ja kuka näkee mielekkääksi ryömityttää väkeä alueella, jossa on räjähtämättömiä ampumatarvikkeita? "Sulla, kun on silmä kädessä, niin katotko minne mun jalka katosi."



Etsittävät kohteet olivat numerokoodeja. Niitä keräämällä pari sai toiminnalleen vihjeitä seuraavien päivien tehtävissä ja ammunnoissa. Seuraajalavan ammunnan hyökkäyksen käynnistymisajankohta oli sellainen. Toinen oli maalinosoituksen kohteen taustaväri – CADPAT. Valitettavasti ohjeistus jäi puolitiehen ja tietoja saaneet parit eivät tilanteessa tienneet saaneensa ylimääräistä tietoa.    



Auton ovien vielä sulkeutuessa parit saivat eteensä alkutehtävän, joka oli oman sissi & tiedustelukoulutuksen perusjuttu. Auto pysähtyy: "Näytä kartalta missä ollaan. Nyt." Ranne-GPS on nykyään sotilailla peruskauraa. On kuitenkin osattava käyttää sitä ja siirtää tietoa myös kartalle. Ja peruskauraa on myös aktiivisesti seurata missä mennään - kartalta ja myös kelloa käyttäen. Esim. pimeässä käveltyä matka on helpoin mitata kellolla. Tämä toki edellyttää sen, että on treenannut pimeässä liikkumista ja oma maasto- ja tilannekohtainen etenemisnopeus on tuttu.



Parit varustettiin Trackerin koirapannoilla turvallisuuden vuoksi. Toisaalta ei myöskään haluttu jäädä etsimään kavereita, kun pitäisi alkaa ammunnat. Suosittelemaan valitsemaan jatkossakin toiminta-alueita, joissa on turvallista rellestää. Tiet tai järvi tms. luonnollisina rajoina.









Tukikohta (paikan nimi, ei kuvaa tehtävän sisältöä)



Skenaario oli, että oma väki on hyökkäämässä ja pari toimii tiedustelujoukkueelle alistettuna, tuhoten varsin nohevan tiedustelujoukkueen johtajan osoittamia, hyökkäystä hidastavia kohteita.



Ensimmäisen tuliaseman sijoitin kohtaan, jossa se voisi tositilanteessakin olla. Rastin vetäjiä valinta selvästi harmitti, mutta edessä olevat tähystystä ja tulenkäyttöä haittaavat risukot olivat osa realistista otetta. Toinen realistisuuslisä oli, että kohteet olivat oikean panssarivaunun läheisyydessä.



Tulenkäytön jälkeen pari eteni takakautta seuraavaan tuliasemaan, josta edelliseen tapaan tuhosivat kohteet johtajan käskyjen mukaan.



Rastista lisää Kosanderin aiemmasta viestistä.



Ammunnan tausta-ajatus oli testata ohjauksessa tapahtuvaa toimintaa. Kokeneen kaverin käyttö oli avainasemassa, koska Kosanderia kokemattomampi olisi takuulla muuttanut ohjaustaan eri kilpailijoiden kohdalla. Ensimmäisten maalien priorisoinnin ajatuksena oli pistää painetta kohteen tunnistukselle. Alkuperäinen ajatus oli laittaa runsaasti ei-ammuttavia kohteita hankaloittamaan toimintaa ja kuvaamaan omien joukkojen läheisyyttä, mutta rastin vetäjät toivoivat lisää maaleja ja näin myös tehtiin.



Tavoite oli teettää ammunta niin, että heikosti löytyvät sekä avankohteet etsitään, tunnistetaan ja tuhotaan yhteistyössä ja helpot ammutaan toista vaivaamatta. Toisen tuliaseman näkymä oli tarkoituksella niin laaja, että sen järjellinen hallinta olisi edellyttänyt selvää vastuualueiden jakoa.



Mielestäni varsin onnistunut rasti.





Pyydän loppujenkin rastien vetäjien jakamaan tiedot rasteistaan ja siitä mikä toimi ja mikä ei. Kirjaan omat tausta-ajatukseni myöhempiin osiin. Tämä oli siis palautteen ensimmäinen osa. Pari seuraavaa sivua on jo valmiina odottamassa.  :lol:

[LSa]

Tarkka-ampuja käyttää aseitaan tilanteen ja ympäristön mukaan. Pelkkä etutuelta makuuasennosta treenailu aurinkoisella radalla valmentaa hyvin heikosti vuoden 2012 kisoihin.[/i] Aiemmin er:n mainitsema 338 LM:n vaatima kunnollinen tuki on tosiasia. Lähdin siitä, että tähystys- ja ampuma-asennot pitää osata rakentaa mihin tahansa.



Ammunnan ensimmäiset kierrokset menivät ohi aiemmin sähköpostilla rastitiimille suunnittelupohjaksi heitetystä ohjeesta, jonka mukaan yksi setti on kokonaisuudessaan 30 min. Ohjeistin heikosti. Olisi pitänyt tähdentää, että aika sisältää todellakin kaiken. Tilanne korjattiin lennosta ja loput kisaajat suostuivat tähän. Rastia veti rautaisen ammunnanjohtajakokemuksen omaava kaveri ja ohjeistukseni puutteiden korjaamisen jälkeen aikataulu sujui kuin tyhjää.



Toimintamallina hain sitä, että pari jakaa alueen, etsii kohteet ja tunnistaa ne, arvioi matkat ja tuulet ja toisen keskittyessä ampumaan toinen tähystää. Tilanne edellytti todella selvää tehtävänjakoa ja perusteellisia rutiineja. Ajatuksena oli, että tehtävän taistelutilanneluonne antaa mahdollisuudet jopa kävelyttää osumat kohteeseen. Kaikkien maalien sijoitus ei toki tätä tukenut. Ampuma-asento oli hankala ja matkat pitkiä. Osumia tuli varsin vähän.





Maalinosoitus



Alkuperäinen ajatus oli se, että tuomari osoittaa parin toiselle osapuolelle kohteen, jonka tarkka-ampuja sitten osoittaa mäen takana odottaneelle parillensa, eri kulmasta matalana lähestyen.



Tilanne kuvaa esim. sitä, että tarkka-ampujalle osoitetaan kohde, joka pitäisi sitten saada piikille toisesta tuliasemasta.



Tehtävä on äärimmäisen yksinkertainen, mutta silti käsittämättömän vaikea. Olen käyttänyt samaa tehtävää tarkka-ampujakursseilla ja se toimii. Harva ottaa osoitustilanteessa esim. kompassin esiin ja katsoo kohteen suunnan. Tämä aiheuttaa sen, että kohdetta etsitään lopulta todella oudoista suunnista ja aikaa palaa. Tarkka-ampujan tulee löytää kohteensa ja kyetä osoittamaan se myös parilleen/partiolleen.



Lopullinen versio meni mm. maaston vuoksi uusiksi. Rastituomarit voivat avata toteutunutta versiota lisää.





Lähetti



Pari suoritti lähettitehtävän edeten ennalta määrättyä rataa. Rasti oli hyvin yksinkertainen. Saadaan sanallinen viesti jota lähdetään viemään, mukaan pari miinaa. Rasitutaan, paikataan haavoittunutta kaveria, rasitutaan ja perille päästyä välitetään viesti. Lähettitehtävät eivät ole alan harrastajien mielestä kaikkein seksikkäimpiä, mutta tarkka-ampujilla on kyky liikkua alueella ja heitä käytetään helposti tehtäviin, johon ei voi irrottaa ihan ketä vain.



Lisäksi tavoite oli lisätä hyväkuntoisten kaverien pistekaulaa SM-tittelin katu-uskottavuuden säilyttämiseksi. Kunnon mittaaminen mm. ammuntarasteilla lisää loukkaantumisen riskiä melkoisesti, joten miksi ei sitten tekisi erillistä, "turvallista" kuntorataa?



Oma ajatus oli alunperin heittää just niin yksinkertainen viesti, että kaikki luulevat muistavansa sen ulkoa. Ja kun näkyvä ratakin on vain satoja metrejä, niin harva varmaan edes ajatteli kirjoittavansa viestin talteen.





Lahti



Tästä olikin jo tekstiä. Iso plussa rastin vetäjälle. John osallistui suunnitteluun just niin kuin pitääkin. Esitti vaihtoehtoja ja oli valmis keskustelemaan ja jatkamaan suunnittelua vaihtoehtojen kehittämiseksi.



Olin todellakin aivan mehuissani, kun löysin paikan. Itselleni ei ollut edes tullut mieleen, että voisimme ampua aivan vedenpintaa pitkin. Harvempi on tottunut huomioimaan tähtäyspisteen muuttumisen erilämpöisten ilmamassojen siirtäessä kuvaa, joten varoitin tästä kilpailijoita ennen kisaa. Paikan lisäjippona oli varsin kapea sektori, jonka syvyyttä harva pystyy silmämääräisesti määrittelemään.



Pienen patruunamäärän ja rajun laukausmääräsakotuksen tarkoitus oli pysäyttää pari todellakin pohtimaan miten toimii. Kello käy, mutta pisteet tulevat vain hyvällä toimintarutiinilla - osumalla.





Tulivalmistelu



Ja tästäkin oli jo tekstiä. Pari suljettin Pasiin, jonka sisältä tähystäen oli etsittävä kohteita ja määriteltävä niiden etäisyydet ja suunnat.



Alkuperäinen ajatus oli rakentaa seinä, jossa on erilaisia aukkoja joiden läpi tähystäminen edellyttäisi erilaisten asentojen käyttötaitoa ja vankat rutiinit optiikan tukemisesta. Pasi tuli mukaan varsin myöhäisessä vaiheessa. Tehtävä oli hyvä ja loi avoimiin tähystyslinjoihin, toimivaan kompassiiin ja tasaisen maanpinnan tukeen tottuneille kavereille painetta. Jos vetäisi saman rastin uudelleen, niin tähystysmatkat kasvatettaisiin satoihin metreihin. Nyt Pasi sijoitettiin logistiikan ja ampumasektoreiden takia ahtaaseen maastoon.





Perustiedot



Tarkka-ampuja on jalkaväen valiotaistelija. Jotta näin olisi, hänen on oikeasti osattava asiat, joita edellytetään jalkaväen perustaistelijalta. Mietin pitkään onko järkeä kysyä asioita paperilla, mutta ammuntatehtävät oli hyvä pitää kohtuullisen yksinkertaisina, joten tein viisi kysymystä asioista, jotka poimin Sotilaan käsikirjasta.



Kulttuuriomaisuuden merkkiä ei normaaliaikana juuri näe, mutta meillä on maa täynnä suojeltuja kohteita, jotka merkitään ei-sotilaskäyttöön sopiviksi, kun tilanne kiristyy. Rauhallisina paikkoina ne ovat helposti tarkka-ampujan lempipaikkoja. Vaan niitä ei tule käyttää.



Kokoontumista esittävä käsimerkki luulisi todellakin olevan jalkaväen perusosaamiseen kuuluva, samoin seis-merkki. Tosin on tullut huomattua, että valomerkkinä sen osaa todella harva.



Sotavangin oikeuksien tietäminen kuuluu kaikille. Ja komentojoukkueeseen kuuluvan tarkka-ampujan on hyvä osata joukkueen merkki.



Parin kumpikin kaveri vastasi kysymyksiin itsenäisesti. Yksinkertainen tehtävä sai hyvää palautetta. Joitakin kavereita hävetti ihan tosissaan, kun selvät jutut jäivät tunnistamatta vaikka asiasta oli varoitettu melkein vuosi aikaisemmin.



Perustaistelijan asioiden osaamisen puute on itselle tuttu tunne. Olen käynyt erilaisia huollon, jalkaväen, johtamisen, sotapelaamisen, viestinnän yms. kursseja tarkka-ammunnan toimintakenttää ymmärtääkseni. Jatkuvasti tulee mieleen, kuinka pitkälle mennään hyvällä perusosaamisella. Taistelijan perustaidot ovat tarkka-ampujallekin just niitä oleellisia – tulta, suojaa, käsimerkkejä, tuskallisen pitkän odottelun sietoa sääolosuhteet ja oma jaksaminen huomioiden, ajoneuvoissa köröttelyä, suuntien hahmottamista jne.



...jatkuu. Pyydän loppujenkin rastien vetäjien jakamaan kommentteja rasteistaan.