TRG 22/42 piipun vaihto ?

[Koheltaja]

Tottakai piipun pesitys ja sepitys kannattaa tehdä sepällä joka niitä on aiemminkin tehnyt, mutta jäin ymmärrykseen että 300NM piiputus pitäisi viedä sellaiselle sepälle joka on kyseisen kaliberin aiemminkin tehnyt.

Ja tämä herätti kysymyksen miksi?

[KRG]

Moj varmaan osaa sanoa meistä parhaiten, veisitkö piipun sepälle, jolla ei nyt vaikka olisi
kokemusta 300NM pesityksestä, vai sellaiselle jolla olisi jo työ takana, tai useampi?
Onko se piipun pesän tekeminen sama rituaali joka kaliperilla, vai onko tietyissä kalipereissä joitain
juttuja jotka on tiedettävä?
Moj toki tekee omat piiput, mutta tämänkin kaliperin kun on tehnyt ja jokusen muun, niin onko se niin, että
joka kaliperissa on omat juttunsa?
Itse kun en ole aseseppä, enkä metallialan mies, mutta mitä videoita katsonut kun patruunapesä tehdään, niin jokaisella kaliperilla on omat vaiheet ja miten paljon kerralla otetaan materiaalia.
Liikaa liian äkkiä, ei ole hyvä, sama koskee vaimennin kierrettä, se voidaan ryssiä se homma kiireellä.

300NM puheenollen, veli venäläinen ampunut 2000 laakia ja käyntiä on vielä.

[JEPN]

Eli ei siis ollut mitään perusteluja miksi pitäisi olla kokemusta juuri 300NM:stä.

[HJu]

Kun tehdään kustomia niin asiakkaan pitää itse tietää ainakin mitä luotia aikoo ampua ja haluaako jahdata rihloja vai ampua vakiopituista patruunaa. Vaikuttaa ylimenon pituuteen oleellisesti. Myös Jjos on toiveita ylimenokartion muodosta niin se vaikuttaa kalvaimen mitoitukseen.

Jos pystyy tekemään dummypatruunat ilman nallia ja ruutia mutta valitulla luodilla niin se helpottaa sepän tekemisiä oleellisesti.

Geneerinen 300 NM pesä on CIP-normin sisällä mutta muuta ei vielä sillä speksillä voi edellyttää.

[MOj]

Kaliiberi ei merkkaa, vaan se miten eri työvaiheet tehdään, missä järjestyksessä, minkälaisilla työkaluilla , miten mitataan ja minkälaisilla mittalaitteilla, miten koneet (sorvi) ovat rihlassaan. Mittaaminen ja asemointi, piipun kiinnitystapa ovat ylivoimaisesti vaikeimmat ja aikaa vievimmät toimenpiteet pesän tekemisessä, silloin kun työ suoritataan niin kuin se kuuluu IMO suorittaa. Aihiosta valmiiksi tekemisessä on lukemattomia työvaiheita ja homman voi ryssiä monessa kohtaa, jo heti alkumetreillä muotoonsorvauksen yhteydessä jos ei ymmärrä miten homma pitäisi suorittaa.

Huonosti saa Suomesta kaupallisena palveluna, sillä tavalla kun itse näen miten eri työvaiheet pitäisi suorittaa. Väitän että jo pelkästään sorvin osalta homma ontuu monella, jos lyödään mittatuurnat ja kellot kiinni.

[MOj]

Muutamien viime vuosien aikana olen mittaillut ja katsellut eri tekijöiden tekemiä pesiä ihan mielenkiinnosta. Joukossa tehdas ja "ns. custom" valmistajien tekeleitä, myös ulkomaisia. Ei voi muuta sanoa kuin että voi hyvää päivää...

[MOj]

Muutamien viime vuosien aikana olen mittaillut ja katsellut eri tekijöiden tekemiä pesiä ihan mielenkiinnosta. Joukossa tehdas ja "ns. custom" valmistajien tekeleitä, myös ulkomaisia. Ei voi muuta sanoa kuin että voi hyvää päivää...

... en ole kuitenkaan mikään arvostelemaan muitten tekeleitä. Hyvä että aseseppiä vielä ylipäätään löytyy Suomesta. Tekotavat, lopputulos ja perehtyminen aiheeseen ei vaan kohtaa omieni kanssa, ja siksi päätynyt tekemään näitä asioita itse. Eikä tarvitse sitten syytellä ketään jos ei taululla miellytä, vaan voi katsella peiliin.

[Valkoselkätikka]

Suonessa ei käsittääkseni ole kuin yksi aseseppäkoulu, onko kisällityyppistä oppisopimustoimintaa, en tiedä. Onko tuola koulussa sitten opetuksessa vikaa jos noin yleistä on että ammattilaisten käsistä ei tule laatua? Olettaisin että suurinosa ikaalisista saa oppinsa?

[MOj]

Ei, siellä opetetaan perustaidot ja siitä eteenpäin on jokaisen omalla kontolla miten pitkälle asiat haluaa viedä. Ongelma on se, että näiden ihmisten pitää elää näistä töistä ja Suomessa ei löydy maksajaa jos hierotaan aihiosta valmiiksi piipuksi viikko täysiä työpäiviä. Eli ei ole kaupallisesti järkevää/mahdollista. Perus metsästäjälle ja harrastajalle normitaso riittää täysin. Sitten on pieni porukka jolle se ei riitä.

[MOj]

Jos hypoteettisesti ajatellaan että tekisin kaupallisesti piipun aihiosta valmiiksi samalla tyylillä ja motivaatiolla (minkä tällainen valmistustapa vaatii) kuin itselleni, niin töiden osalta tonni ei haisisi missään... eipä olisi paljon jonoa pajan ovella.