Aseen petauksesta jälleen kerran

john · heinäkuu 05, 2005, 08:23

Kuten kaikki tiedämme löytyy monenlaisia petauksia, mutta petaustavat jakautunevat kahteen menetelmään: lukkorunko pedataan joko suoraan tukkiin massan avulla tai erilliseen alumiinikiskoon, joka puolestaan kiinnitetään tukkiin.

Kysymykseni kuuluukin, miksi alumiinikiekoon petaamista pidetään hyvänä?

Näin maalaisjärjellä ajateltuna voisi kuvitella, että mitä enemmän välikappaleita lukkorungon ja tukin välissä on, sitä enemmän on vaarana, että jokin kohta on löysästi kiinni tai ei muuten sovi kunnolla. Viittaan TRG:N konstruktioon, jossa lukkorunko kiinnitetään alumiiniplokiin ja tämän jälkeen alumiiniploki tukkiin, tai pitäisikö sanoa, että tukin osat alumiiniplokiin. Eikö tällainen useiden kappaleiden konstruktio tee kokonaisuudesta vaistämättä hieman hempulan? Olen niitä, joiden mielestä mitä vähemmän liikkuvia osia, sitä paremmin homma toimii.

PL · heinäkuu 05, 2005, 11:27

TRG-miehet kykenevät kävelemään ja jauhamaan purukumia yhtäaikaa. Kaikista Jalosen omistajista ei voi todeta samaa...

Itse pidän parhaana zyteemiä jossa synteettisen tukin valuvaiheessa alumiinipeti on sisäänleivottu rakenteeseen (Calzone).

Esim.HS-Precision tekee tukkinsa näin. Ja onhan se kai halvempaakin valaa palikka massaan kuin koneistaa reikiä ja koloja vedettyyn alumiinikankeen.

Alumiinipetausten kanssa minulla ei ole ollut kuunapäivänä ongelmia mutta erilaisten massapetausten kanssa on saanut askarrella paljonkin riippumatta siitä onko massa Plastic pudding vai joku Glasbed tyyppinen mämmi.

john · heinäkuu 05, 2005, 11:49

Tohon purkkahommaan olen kehittänyt ihan oman systeemin. Yritän puraista aina silloin kun molemmat jalat koskettavat maata.

Voiko olla, ettet ole huomannut ongelmia alumiiniplokin kanssa siitä syystä, että ase/ampujayhdistelmä kykenee vain kohtalaiseen tarkkuuteen? :lol:

Mutta jos puhutaan tarkkuudesta sanan varsinaisessa merkityksessä, niin eikö alumiiniploki pitäisi saada yhtä kiinteästi tukkiin, kuin lukkorunko saadaan alumiiniplokiin. Eli ajan tässä takaa "heinkointa lenkkiä" aseen petauksessa.

HJu · heinäkuu 05, 2005, 13:06

TRG:ssä raudat tulevat alumiinitukkiin kiinni. Alumiinitukkiin on sitten ihmisiä varten pitänyt ruuvailla erilaisia muovipaloja kiinni. Sama meininki on Accuracyssä käytössä. Etunä näissä on lähinnä se että tuotantoaseesta saadaan aika tarkka vaikka aseen kasaajalla olisi huono päivä tai osissa on lievää mittatarkkuusheittoa.

Anschutz on havainnut että alumiinipetaus ei absoluuttisen tarkkuuden kannalta SITTENKÄÄN ole paras vaan leipovat nykyään alutukin ja rautojen väliin jotain ihmekumia joka ei päästä lävitsensä juuri mitään värinöitä. Kuulemma tarkkuus paranee. Koska kyseessä on .22Lr kisa-aseet niin sama konstit ei välttämättä toimi isompikaliperisissa aseissa.

HS:n bedding blockit on muuten hyviä mutta niissäkin on tavattu killiin valettuja palikoita ja suurin osa raudoista joita noihin asennetaan viimeistelyhiotaan nauhahiomakoneella käsin joten mittatarkka alumiinipeti ei paljon auta jos siihen kiinni tuleva lukonkehys on muotopuoli. Konseptina kylläkin erinomainen ja antaa kohtuullisen tarkkuuden ilman mitään petausmassoja tai taikoja. Paras tarkkuus irtoaa ainakin HS:n tukeilla kuitenkin vasta petaamalla raudat siihen blokkiin. Tai näin ainakin alan harrastajat USAssa väittää. Omaa kokemusta ei ole kuin Jalosen raudoista McMillaniin pedattuna. Niissä ei ole valittamista.

Omasta kokemusta voisin todeta että TA-käytössä tuntuu bipodin käytöstä tulevan enemmän hajontaa kuin mistään muusta. Ase pääsee rekyylivaiheessa tietenkin liikkumaan ja jos ampumapaikkaa vaihdetaan niin osumapiste liikkuu sen mukaan onko miten kiinteää tai pehmeää maata bipodin jalkojen alla. Ongelma korostuu isommissa kalipereissä ja pitkillä piipuilla. Suujarru tai vaimennin rauhoittaa aseen käytöstä. On tässä varmasti ampujan ampumatekniikassakin toivomista mutta bipodilta olen havainnut että kasat kasvavat väkisin.

Oma luulo on että hyvään lasikuitutukkiin pedattu ase petausmassan minimimäärillä (ei kannata turhaa koneistaa kovaa lasikuitua pois ja korvata sitä hauraalla baddingillä yhtään enempää kuin on pakko) on todennäköisesti paras tapa mutta se ei mahdollista rautojen jatkuvaa irrottelua. Liimapetaus voisi olla vieläkin parempi mutta ei kuulu mielestäni TA-aseeseen ollenkaan. TA-vermeissä alumiinipetaus voi olla kätevä jos rautoja pitää välillä irroitella.

Koheltaja · heinäkuu 05, 2005, 18:19

Trg:n sovellutus rautojen kiinnityksestä on kokonaisuudessaan ihan toimiva paketti ja vielä toimivammaksi sen saa kun, yllätys, yllätys, raudat pedataan alumiiniharkkoon....

Kokemusta on kolmesta Trg:stä joihin on petaus tehty ja itse käynti ei ole varsinaisesti parantunut mutta pointti onkin siinä että kaikissa kolmessa aseessa on yksi ominaisuus jota ryynääjä arvostaa eli se että aseen voi koska tahansa purkaa alkutekijöihinsä ja kasata niin että osumapiste pysyy samana. Tämä tuli todettua silloin jo kun mulla oli 22 Trg ja siihen tehtiin petaus, sen jälkeen yksi 41 ja 42 on saanut petauksen ja sama ilmiö on toistunut eli purku ja kasaus eikä muuta kuin osumia paukuttelemaan.

Samaa ilmiötä on eräs petausmestari todennut mitä Ansukin eli petaus ei saa olla kovan aineen kanssa yhtä puuta vaan siinä välissä on hyvä olla jonkinlainen "väliaine" joka ottaa tärähdyksiä vastaan. Tästä syystä petausmassallakin tehty petaus ei saa olla liian lasimainen, varsinkaan silloin jos petaus on kiinni pehmeässä puussa.

JpL · heinäkuu 05, 2005, 18:47

Tarkoittavatko mestarit nyt siis sitä, että käytännössä käynti paranee, jos esim. TAK-85 tyyppisen petausmuhvin alle laitetaan ainetta (vaikkapa kovaa kumia) joka vaimentaa tukin ja muhvin välisen iskun, vai?

Jerkko · heinäkuu 05, 2005, 19:04

Voin kyllä yhtyä tuohon mittaheittoisiin rautoihin....oma tukin tekele on alumiinia isolla A:lla eli kangesta jyrsitty. Yleensä kommetti on että ruma, mutta olkoon, eipähän kolot haittaa ryynätessä.

Joka tapauksessa olen joutunut laittamaan pakkelia väliin kun eturuuvin kiristyksen jälkeen aktion takapää nousee n. 1mm koholleen. Sekin pakkeli on ajan myötä halkeillut ja murennut minne lie, pikkaisen on takaruuvin alla jäljellä. Silti aseen voi purkaa ja kasata ja kohdistukset näyttää pysyvän (ja purettu on muuten Paljon...kun aina pitää jotain kohtaa muuttaa..).

Asiasta sivuten, tuore 300WSM sai eilen kisakasteen kun ulkoilutin sitä paikallisissa 300m "vapaakivääri"-kisoissa....2. pokaali kotiin yhden napakympin erotuksella voittajasta....

HJu · heinäkuu 07, 2005, 15:25

~~Lainaus käyttäjältä: JpL~~Tarkoittavatko mestarit nyt siis sitä, että käytännössä käynti paranee, jos esim. TAK-85 tyyppisen petausmuhvin alle laitetaan ainetta (vaikkapa kovaa kumia) joka vaimentaa tukin ja muhvin välisen iskun, vai?

Minä olen siinä käsityksessä että puutukit ovat itsessään riittävän pehmeitä eikä niitä tarvitse enää erikseen alkaa pehmittämään. Kova aluuminikisko tai lasikuitutukki taasen ei itsessään jousta juuri mitään joten jousto jossain kohtaa yhden teorian mukaan on ehkä lievästi eduksi.

Koheltaja · heinäkuu 07, 2005, 16:02

Hyvä Jerkko, 300WSM jyrää...

Petaus on niin monimuotoinen asia että vaikea lähteä spekuloimaan sitä kuinka paljon yksi jippo vaikuttaa parantavasti kokonaisuuteen mutta en usko että sinne petausmuhvin alle kannattaa laittaa mitään "roiskeläppäkumia", korkeintaan pedata uudestaan että pääset siitä "kolmen laukauksen ongelmasta" eroon :wink:

Toi Ansun käyttämä "elastomeeri" on aika mielenkiintoinen juttu, lähes yhtä mielenkiintoinen kuin kuulemani väite että Trg:n käynti heikkenee jos lukkokehyksen ja alumiiniruodon väliin pääsee kerääntymään öljyä...

JpL · heinäkuu 07, 2005, 16:07

Koheltaja, meinaatko, että toi mun kolmen laakin ongelma joutuu petauksesta?