TARKKA-AMPUJAKILTA

Mahtaako kenelläkään olla hyviä neuvoja tarkkuuslatauksen löytämiseksi nopeasti.



Mitä menetelmiä olette käyttäneet. Myönnettäköön, etten itse ole ihmeellisemmin etsinyt latausta vaan tyytynyt hyvään sattumalta löydettyyn.

Minulla on kaikkiin kivääreihin tarkimmat lataukset löytyneet manuaalin ilmoittamalla hitaimmalla käytettävissä olevalla ruudilla, ja tappilatauksesta 0.5-0.8 greiniä alaspäin. Kun sinulla on .338 LM tai .300 WM (vai oliko?), suhde on laskettava 7.62X53R´n 3.00 gramman ruutimäärämaksimin suhteessa omaan hylsytilavuutesi tappiin.

Oma tapa on ollut seuraava.



Katsotaan latausmanuaalista piipunpituus ja luoti huomioiden järkevin ruuti (yleensä hitain). Otetaan maksimilataus ja tullaan siitä alas 3-4 greiniä.



Ladataan lähtötasoa (max lataus miinus 4 greiniä) 5 kpl (jotta saadaan kohdistettua tauluun, piippu "tasalikaiseksi" ja lähtönopeustieto)

Sitten siitä 308:lla 0,3 greinin askelin (338LM:ssä 0,5 greinin askelin) ylöspäin 1 patruuna kutakin kunnes päästään maksimiin ja siitä omantunnon mukaan pari askelta yli omalla vastuulla.



Patruunat lataan lippaan sallimaan maksimipituuteen (toimivuuden kärsimättä)ja säännömukaisesti eivät tehdasaseessa mahdollista rihlakosketusta. Kustomeissa tässä vaiheessa harjoitusta jätä rihlakosketukset pois kokonaan.



Sitten aletaan ampumaa 1 kerrallaan noita "tikapuulatauksia" kevyestä raskaampaan. Mitataan lähtönopeus jokaisesta ja merkitään JOKAINEN laukaus tauluun (eli taululla pitää juosta koko ajan, hyvä spotteriputki helpottaa elämää). Joka laukauksen jälkeen huomioidaan hylsynpoiston helppous/vaikeus, nallin kunto, lähtönopeustieto ja merkitään osuma pahviin ja omaan muistilappuun. Lopuksi noista osumista taulussa saa A4:lle lyijykynällä kopion pisteltyä paperiin ja numerot siihen niin kotonakin voi pällistellä tuloksia.



Todennäköisesti noista eri latauksista osa osuu samaan läjään vielä 300m päässä (tässä koro on se mikä kiinnostaa lähinnä). Yleensä vieläpä niin että peräkkäiset 3-6 lks ovat samassa läjässä. Siitä kannattaa valita keskipaikkeilta lataus jolla toivottavasti on riittävästi vauhtia, paineet ei ole kovat ja muutenkin pelittää.



Mitä tässä nyt sitten saavuttaa ? Saa pienellä laukausmäärällä selville ruutipanoksen muutosten vaikutuksen lähtönopeuksiin (yksittäisiä heittoja on mutta 10-15 lks:n sarjasta saa kyllä selville miten nopeus keskimäärin kehittyy). Samalla tulee haettua asekohtainen maksimilataus jota ei sitten jatkossa kannata käyttää mihinkään. HUOM jos pari askelta yli maksimin ei edelleen anna painemerkkejä mutta nopeudet on kovia niin lopeta siihen. Kesäkeleillä se lataus voi "poikia".



Lisäbonuksena saat latauksen joka on lyhyille ja keskipitkille matkoille aika tolerantti pienille ruutipanoksen vaihteluille. 1000m matkalla panoskohtaisesta punnitsemisesta ei oikein pääse eroon mutta 500m latauksia ei tällä metodilla tarvitse liikaa hieroa.



Sitten kun "tolerantti" ruutipanos on löydetty voi alkaa pelaamaan latauspituuden kanssa, näin etenkin kustomaseissa joissa lipaspituudellakin voi monesti saada rihlakosketukseen(kin) ladattua.



Noita eri pituisia kannattaa sitten ladata jo useampi 5 lks:n sarja joita sitten testaillaan. Sieltä löytyy taas joku hyvä osuntainen lataus. Sitten ampuu sitä kyllästymiseen tai piipun kulahtamiseen saakka :-) Kovin suuritöiset latauskokeilut johtaa vain turhat rahanmenoon (komponentit, piippu).



Yllämainitut on siis TA-touhuun suht vakioaseille. Kasa-ampujilla on omat vermeet ja metodit. TA-käyttöön kenttäkelpoisen latauksen (osunta, toimivuus, järkevät paineet, lipaskelpoisuus) saa haettua suht pienellä vaivalla näinkin.

yksi tyyli etsiä latinki on ampua lataukset ensin nopeusmittarin läpi(1-2lks),jolla selvitetään maksimi vauhdit ja sen löydyttyä ladataan maksimi,ja siittä 0.05gramman portain latausta tarpeenmukaan alaspäin muuttaen muutama patruuna kutakin ja aina ammutaan sarja (3-5lks)ja merkitään muistiin,,itse käyttänyt koe matkana yleensä 5-600m.



mielenkiintoiset latingit otetaan sitten parempaan syyniin niistä.



tällä metodilla olen ainakin itse löytänyt aika nätisti oman aseeseeni sen hyvän latingin,,

latauspituudella voi hiukan hienosäätää patruunaa ja siten vaikuttaa hiukan patruunan käyntiin ruutipanoksen ja muiden juttujen ollessa ok.

Vanha ketju mutta kysytään kun aihe liippaa liki. Mulla suht jyrkkä nousunen piippu jonka pääasiallista ruokaa on pitkät/painavat luodit. Pitäs ladata aika paljon kevyempää/lyhempää kuulaa. Jos jyrkkänoususeen piippuu ladataan kevyttä kuulaa, onko sitä otettava jotenki erikoisesti huomioon latauksissa? Tavitellaanko lähtönopeuksissa samoja lukemia kun loivanoususella piipullakin vai poikkeaako se jotenkin, jos siis käyvää latausta haetaan. Ite en ole vielä latailemaan ja kokeilemaan päässyt joten ajattelin etukäteen tiedustella

Kevyet luodit saattavat hajota kovilla nopeuksilla jyrkkänousuisissa piipuissa. Esimerkiksi 35gr HP-luodit cal .224 7" pitkässä piipussa. Asiasta tulee ongelma jos piipun päässä on vaimennin ja luodit hajoavat vaimentimen sisällä. Latausten hakemisen alussa kannattaa jättää jarrut ja vaimentimet piipun päästä pois.

Jossain 308 Winissä luodin hajoamisesta ei pitäisi olla ongelmaa mutta 300 Win Magissa 8" nousulla voi taas tulla tappilatauksilla ongelmia.

Tappilataukset kevyillä luodeille jyrkkänousuisessa piipussa ei anna todennäköisesti huippukäyntiä joten malttia latausten hakemiseen.

tuossa hyvä vinkki

https://bulletin.accurateshooter.com/2021/09/color-your-bullet-tips-to-define-shot-groups-at-long-range/

En todellakaan ole mikään latausten optimoinnin ylijumala, mutta muutamia omia kommentteja ja havaintoja:

Lataamisessa on jumalaton määrä muuttujia. Näistä oleellisimmat ovat komponenttien valinnan lisäksi latauspituus ja ruutimäärä. On olemassa hyvin ja huonosti toimivia näiden yhdistelmiä. Ongelmaksi muodostuu äkkiä se, että erilaisia kombinaatioita on jumalaton määrä. Otetaan nyt esimerkiksi tilanne jossa on valittu jo ruuti ja luoti. Pitäisi enää löytää sopiva lataus ja latauspituus.

Sanotaan vaikka että latauspituutena kokeilee viittä eri pituutta ja ruutimääränä kymmentä eri latausta. Saadaan 50 erilaista yhdistelmää. Yksittäisistä laukauksista on vaikea päätellä mitään luotettavasti, joten jos haluaisi tietää miten kukin näistä käy tarvitaan aivan minimissään viisi latausta kutakin. Parempi olisi vaikkapa 10 kutakin. Jos ampuisi kullakin latauspituuden ja ruutimäärän yhdistelmällä kymmenen laukausta, niin tuli 500 laukausta. Palaa aika tavalla ruutia, luoteja ja lisäksi joissain kaliipereissa olisi tässä kohtaa jo syöty merkittävä osa piipun käyttöiästä. Lisäksi piippu ehtii paskoittua, kulua yms tämän testin aikana niin, että sen ominaisuudet muuttuvat.

Ymmärtääkseni nyky-ymmärrys on että latauspituudella on merkittävä vaikutus latauksen tarkkuuteen, ehkä jopa merkittävämpi kuin ruutimäärällä, ja eri ruutimäärällä saadaan säädettyä eri latauspituudet käymään hyvin. Monet kovan luokan ampujat ovat päätyneet siihen, että etsivät ensin sopivan latauspituuden ja sen jälkeen katsovat sille sopivan ruutimäärän. Joku sanoi joskus jossain, että latauspituus on karkea muuttuja ja ruutimäärä on hienosäätöä. Näin ollen olisi järkevää ensin kokeilla latauspituus, jossa pienet latauspituuden heittelyt eivät juurikaan muuta latauksen osumapistettä, ja sitten katsoa sille sopiva ruutimäärä.

Oma taktiikkani on ollut seuraava:
1) Perinteisesti olen ensin mitannut rihlakosketuksen, pakittanut siitä esim 0,1 tai 0,2 mm taaksepäin latauspituudessa. Sen jälkeen olen tehnyt tikapuutestin eli ladannut kutakuinkin lataustaulukon alarajalta ylärajalle pienin portain niin että saadaan noin 15 eri latausta patruunoita, joissa siis kussakin on hieman suurempi ruutimäärä kuin edellisessä. Sitten olen laittanut maalitauluja yhtä monta kuin on latauksia, ja ampunut yhden patruunan kuhunkin tauluun niin että tiedän mikä lataus osui mihinkin. Tästä olen katsellut missä kohdalla pienet ruutimäärän vaihtelut eivät juurikaan vaikuta osumapisteeseen. Tämä on sitten ollut käyttölataus.

2) Nykyisin teen kutakuinkin vastaavasti, mutta teen ensin tikapuutestin latauspituudelle eli lataan noin 15 patruunaa hieman eri latauspituudella lähtien rihlakosketuksesta ja lyhentäen aina hiukan per patruuna. Ruutimäärä jotain taulukon keskivaiheilta. Näin nähdään mitkä peräkkäiset lataukset menevät lähelle toisiaan pienestä latauspituuden erosta huolimatta. Kun näin on saatu etsittyä sopiva latauspituus, niin tehdään vastaava noin 15 patruunan tikapuutesti jolla optimoidaan ruutimäärä.

En oikein ymmärrä miksi joillekin tuntuu olevan niin vaikeaa selvittää mikä reikä taulussa on mikäkin lataus. Isoon pahviin tai A3-paperiin saa aika monta tähtäyspistettä, jolloin voi ampua yhden laukauksen per tähtäyspiste. Näistä on sitten helppo koostaa sellainen yhteenveto josta näkee missä on käynti-ikkuna. Ei tarvitse touhuta tussien kanssa tai juosta edestakaisin taululla tai tihrustaa spotterilla. Paperi ja pahvi on kuitenkin aika halpaa.

Esittämässäni tavassa on omat ongelmansa; näin saadaan kohtalainen käsitys sopivasta latauksesta ampumalla noin 30 laukausta, mutta tämä edellyttää hyviä olosuhteita ja hyvää ampujaa. Yksikin huono laukaus tai muuten vain sattumalta vähän lipsahtanut sotkee helposti johtopäätöksiä. Tätä voisi tietysti kompensoida ampumalla enemmän patruunoita, mutta alkaa tulla aika paljon ammuttavaa. Toisaalta laukausmäärää voi vähentää jos esim tietää että haluaa luodin lähtevän vähintään 800 m/s niin voi ampua vain pari lussumpaa patruunaa joilla varmistaa ettei tule painemerkkejä.

Erityinen ongelma on kun käytössä on jotain melko arvokkaita komponentteja kuten kuparisia metsästysluoteja. Näitä ei viitsisi tulittaa laatikkotolkulla penkkaan latausta hakiessa, kun yksi luoti maksaa luokkaa pari euroa. Olisi mukava löytää se riittävän hyvä tarkkuus pienemmällä laukausmäärällä että jää vielä jahtiinkin jotain. Jos ostaa ison kasan luoteja kerralla niin voi käydä ettei sille luodille oikein saakaan käyntiä, ja jos taas ostaa vain yhden askin kokeeksi ja toteaa hyväksi niin kohta sitä ei enää saakaan mistään kuten oli Barnesin luotien kanssa ainakin hetki sitten.

Luettavaa latauspituudesta:
https://precisionrifleblog.com/2020/03/21/bullet-jump-and-seating-depth-reloading-best-practices/
https://precisionrifleblog.com/2020/03/29/bullet-jump-load-development/
https://bergerbullets.com/getting-the-best-precision-and-accuracy-from-vld-bullets-in-your-rifle/

Nämä tikapuutestit ja nodet on kyllä hienoja jos ampuja kykenee toistettavasti osumaan 1/2 moan osuma-pisteeseen.

Entä jos tarkastelee lippaan salliman max. pituuden/rihlakosketuksen alku ja hylsynkaulan luodin kosketuspituuden kautta latauspituutta ?
Esim. haluan .308 kokoluokassa n. 4mm luodille "pitoa" hylsyssä  ja lipas ei mahdollista yleensä kovin pitkiä lat.pituuksia.
Rihlan alkuhan on monesti aika kaukana joten sitä ei kannata metsästää, eikä ole tarvekkaan. Jos ei toimi vaihdan ruutia, sen jälkeen kuulaa.

https://www.youtube.com/watch?v=cQ93FL94T-I&ab_channel=WinningintheWind

https://www.youtube.com/watch?v=a26qAvSq2Vw&ab_channel=WinningintheWind

https://www.youtube.com/watch?v=cgJdf2GVoEI&ab_channel=WinningintheWind

Tarkkuuslataus tuntuu olevan alue, jossa parhailla on erilaisia käsityksiä. Monelta youtubessa esiintyneeltä löytyy tälläinen lista:
- unohda latauspituuden hienosäätö, ei merkitystä
- älä poraile nallin lieskareikiä, vain puhdista tasku hyvin, vaikutus porauksella negatiivinen nopeushajontaan   *)
- älä lähde hakemaan tiukkaa kaulasupistusta
- älä mitoita hylsyn pituutta liian lähelle maksimia

Ja sitten löytyy toisia joka taas vannoo noiden nimiin Eli täytyy varmaan kokeilla kaikkia, mutta varmaan noi voi jättää viimeiseksi.

*) tästä on vasta oma kokemus. Jos pyöräyttää massaisimma nallitaskut puhdistuvälineellä, joka muistuttaa ruuvaria, ja sitten ultraäänipesee, on kaikkien
liekkireikä valoa vasten täydellinen samanlainen ympyrä, ilman mitään poraamisia.

**tupla**

Lainaus käyttäjältä: oho osu - syyskuu 05, 2023, 22:33
Tarkkuuslataus tuntuu olevan alue, jossa parhailla on erilaisia käsityksiä. Monelta youtubessa esiintyneeltä löytyy tälläinen lista:
- unohda latauspituuden hienosäätö, ei merkitystä
- älä poraile nallin lieskareikiä, vain puhdista tasku hyvin, vaikutus porauksella negatiivinen nopeushajontaan   *)
- älä lähde hakemaan tiukkaa kaulasupistusta
- älä mitoita hylsyn pituutta liian lähelle maksimia

Ja sitten löytyy toisia joka taas vannoo noiden nimiin Eli täytyy varmaan kokeilla kaikkia, mutta varmaan noi voi jättää viimeiseksi.

*) tästä on vasta oma kokemus. Jos pyöräyttää massaisimma nallitaskut puhdistuvälineellä, joka muistuttaa ruuvaria, ja sitten ultraäänipesee, on kaikkien
liekkireikä valoa vasten täydellinen samanlainen ympyrä, ilman mitään poraamisia.

Sitten on toisaalta esim tällainen kaveri joka ampuu PRS-kilpaa maailman huipulla: https://precisionrifleblog.com/2023/06/25/the-prs-champs-load-data-reloading-process-austin-buschman-shooter-spotlight-part-3/

Lyhyesti sanottuna: käyttänyt samaa latausreseptiä viimeiset 10 piipun ajan. Ei ole kiinnostunut kaulajännityksestä, ei tiedä paljonko on hyppyä rihloihin, ei ole huomannut eri nallien välillä mitään eroa, ei painosorttaa hylsyjä, ei nysvää liekkireikien kanssa.

Tällainen kaveri kuin Marcus Olsson, joka on ilmeisesti ollut tuomassa PRS-hommia Pohjoismaihin, lataa myös melko simppelisti. Ei esimerkiksi putsaa koskaan nallitaskuja. https://www.youtube.com/watch?v=11G64CVgYmA&ab_channel=MarcusOlsson

Toki näillä kavereilla taitaa olla esimerkiksi erittäin hyvälaatuisella ja paksulla piipulla varustetut aseet ja aika pienet kaliiperit, mutta jos mestariampujat eivät putsaa liekkireikiä niin ehkä tällaisen sunnuntaiampujankin ajalle on parempaakin käyttöä...

Täytyy ensin osata ampua riittävän hyvin että saa mitattua hyötyjä noista nysväämisistä. Niillä ei ihan ampumataitoa korvata. Kukin asioita tekee tavallaan ja käyttää aikaansa mihin haluaa, ampuu radalla tai kotona putsaa nallitaskuja!

Lainaus käyttäjältä: Jokke Espoosta - syyskuu 10, 2023, 10:33

Lainaus käyttäjältä: oho osu - syyskuu 05, 2023, 22:33
Tarkkuuslataus tuntuu olevan alue, jossa parhailla on erilaisia käsityksiä. Monelta youtubessa esiintyneeltä löytyy tälläinen lista:
- unohda latauspituuden hienosäätö, ei merkitystä
- älä poraile nallin lieskareikiä, vain puhdista tasku hyvin, vaikutus porauksella negatiivinen nopeushajontaan   *)
- älä lähde hakemaan tiukkaa kaulasupistusta
- älä mitoita hylsyn pituutta liian lähelle maksimia

Ja sitten löytyy toisia joka taas vannoo noiden nimiin Eli täytyy varmaan kokeilla kaikkia, mutta varmaan noi voi jättää viimeiseksi.

*) tästä on vasta oma kokemus. Jos pyöräyttää massaisimma nallitaskut puhdistuvälineellä, joka muistuttaa ruuvaria, ja sitten ultraäänipesee, on kaikkien
liekkireikä valoa vasten täydellinen samanlainen ympyrä, ilman mitään poraamisia.

Sitten on toisaalta esim tällainen kaveri joka ampuu PRS-kilpaa maailman huipulla: https://precisionrifleblog.com/2023/06/25/the-prs-champs-load-data-reloading-process-austin-buschman-shooter-spotlight-part-3/

Lyhyesti sanottuna: käyttänyt samaa latausreseptiä viimeiset 10 piipun ajan. Ei ole kiinnostunut kaulajännityksestä, ei tiedä paljonko on hyppyä rihloihin, ei ole huomannut eri nallien välillä mitään eroa, ei painosorttaa hylsyjä, ei nysvää liekkireikien kanssa.

Tällainen kaveri kuin Marcus Olsson, joka on ilmeisesti ollut tuomassa PRS-hommia Pohjoismaihin, lataa myös melko simppelisti. Ei esimerkiksi putsaa koskaan nallitaskuja. https://www.youtube.com/watch?v=11G64CVgYmA&ab_channel=MarcusOlsson

Toki näillä kavereilla taitaa olla esimerkiksi erittäin hyvälaatuisella ja paksulla piipulla varustetut aseet ja aika pienet kaliiperit, mutta jos mestariampujat eivät putsaa liekkireikiä niin ehkä tällaisen sunnuntaiampujankin ajalle on parempaakin käyttöä...

Laji vaikuttaa. Yksi f-class ampuja tekee 20 vaihdetta hylsynpreppauksessa ja sanoo että 10 vaihdetta ovat tärkeitä ja 10 turhia, mutta ei tiedä mitkä niistä on turhia ja mitkä ei, joten tekee ne kaikki jottei epäonnistuessa jää miettimään olisiko jokin työvaihe pitänyt tehdä.

Prs käynnille riittää 0.5moa 5lks tai 0.75 moa 10lks, joten ylimääräinen latauksen nysvääminen vaan tuhlaa aikaa ja komponentteja. 0.75moan lataus ei ole kovin kummonen saavuttaa. Lajissa voitetaan rakentamalla vakaat ampuma-asennot ja liikkumalla sulavasti, eikä 0.3moa kiväärillä