Tähystäjän ase

Kosanderi · lokakuu 02, 2011, 15:52

Joo,

Mun mielestä er oli aloituskommentissaan hyvin lähellä sitä, mitä itsekin pidän optimaalisena tähystäjän aseena - Itselataava RK, PDW tms.. Sen ei välttämättä tarvitse ampua alle MOA:n kasoja, eikä edes 2 MOA. Tähtäimenä olisi kiva olla joko suurennokseton optinen tähtäin tai pienisuurennoksinen kiikari. Tähtäimen tarkoitus olisi nopeuttaa tulen avausta, helpottaa nopeaa tähtäämistä etenkin hämärässä ja ennenkaikkea pitää yllä ampujan tilannetajua. Piikkiä tiiraillessa tuppaa kaikki ympärillä tapahtuva häviävän. Suurilla suurennoksilla tuppaa olemaan sama vaikutus. Maalien etsintää varten on se spotteriputki. Kaliiperista en sen kummemmin ota kantaa, koska se väittely on loputon suo - kuten on myös AR vs. AK-väittelyt. Itse pidän tähystäjän asetta lähinnä suoja-aseena etäisyyksille 0-100m.

Noilla etäisyyksillä oikeastaan ainoa mieleen tuleva aseeseen liittyvä erittäin tärkeä edellytys on varmatoimisuus. Paino, helppokäyttöisyys jne. ovat käyttäjäkohtaisia mieltymyksistä ja kyvyistä riippuvia asioita. Ei ole asetta, jota joku apina ei saisi tekemään häiriötä. Toisaalta joillain ne .223rem pesäiset säätökaasulliset kisaviri arskatkin vaan soi. Virittäjässä ja/tai käyttäjässä vika? Asekäsittelytaitoihin mielestäni kuuluu myös aseen huoltotarpeen tunteminen. Samaan hengenvetoon todettakoon, että er oli oikeassa myös siinä, että tasalaatuinen patruuna jeesaa aika paljon. Ihan ensimmäisten joukossa en olisi tunkemassa vaikkapa oman ratakiväärin piippuun Tulan rautasydänluodillista patruunaa - tai ainakaan odottamassa, että se toimii juuri niinkuin pitää.

Aseen koko voi joissain tapauksissa asettaa rajoituksia. Kenttätykin kokoinen vekotin on varmasti mitä mainioin PV:n harvassa mäntymetsässä, mutta ei ehkä jokaisessa muussa paikassa. Toisaalta tarvittaessa tulen avaaminen pitää pystyä tekemään nopeasti, ja sitä tulee kyetä jatkamaan sen aikaa, että se halon kantaja saa itsensä asemaan tai kerkeää pois jaloista.

Oma valintani olisi alueelta: FN P90 - AK.

7,62x39 AK lienee lähinnä todellisuutta...

Nyt mitä tulee kisoihin:

Jos halutaan testata ampumataitoa/asekäsittelytaitoa nopeassa tilanteessa, johon tällainen tähystäjän ase on mielestäni tarkoitettu, ei suoritus voi paljoa poiketa Practical-/SRA-tyylisestä ampumasuoritteesta. Esim. Jasteri @ tuntematon etäisyys(1200m) tai kovassa puuskittaisessa tuulessa puolikkaan pään kokoinen huonosti näkyvä maali @ 300m lyhyehkössä määräajassa on jo sitten tarkka-ammuntataitoja testaavaa toimintaa. Täppien ampuminen 200m:iin vaatii kyllä tarkkaa ampujaa - tarkka-ampujasta en niin tiedä. Jos kyseessä on maalinetsintä kisa, voidaan mennä metsään tähystämään sinne piilotettuja henkilöitä tai tavaroita, eikä siihen välttämättä tarvita aseita ollenkaan. Etenemistehtävät voidaan lukea edellisen kanssa samaan ryhmään.

Kaikki ylläolevat taidot, eikä siinäkään ole kuin murto-osa, ovat mielestäni oleellisia ja tarpeellisia. Eri taitoja voidaan toki testata erikseenkin, mutta kaikkein luovinta on yhdistellä niitä. Tässä monasti vaarana on vain se, ettei yhdistelyn jälkeen rastissa ole mahdollisuutta testata mitään ylläolevista taidoista, vaan koko suoritus on yhtä härdelliä ja sekoilua. Tällöin rastin arvostelukin muuttuu lähes mahdottomaksi.

Jos halutaan tähystäjille tarkoitettujen aseiden lisääntyvän TA-kisoissa, tulee mielestäni niille soveltuvien rastien määrää/painoarvoa lisätä. Jos ei, niin sitten vaan jatketaan, kuten tähänkin asti. Ei ole mitään mieltä pakottaa tähystäjää kantamaan asetta, jolla ei ole tarvis ampua laukaustakaan koko kisassa.

JL · lokakuu 02, 2011, 19:15

~~Lainaus käyttäjältä: -ile-~~
Tuo Enterprise Armsin freefloatteri on ollu haussa jo hetken aikaa. Vähän kiven alla ovat. Nyt on semmonen perus ratapihan näkönen UTG handguardi kiinni, joka siis tietty muuttaa piipun käyttäytymistä. DSA:n kansi on jo kiinni just tuolla menetelmällä Noista handguardeista sen verran, että mietityttää että kuinkahan DSA myy tuota SPR FALiaan ihan sillä heidän omalla picatinny handguardilla http://www.dsarms.com/prodinfo.asp?number=SA58SPR">http://www.dsarms.com/prodinfo.asp?number=SA58SPR ?? :?

Unohtui mainita:

Koneistuta tai tee itse ylä/alarungon väliin paksu prikka. Sovita paksuus niin että upperi/loweri nivelpultin akselilla oleva sulkuvarmistimen tyhjä tila tulee täytettyä.

Mittaa prikan paksuus niin että "nivelpulttia" kiristämällä ase ei taitu kuin voimalla. Alkuperäisenähän pultin kierre pohjaa ennen kiristymistä.

Idea on ottaa välystä pois upperin ja lowerin väliltä. Jos aseesi on maahantuotu kauan sitten, voi olla että sulla on sulkuvarmistimen vipu paikoillaankin. Jos näin on, poista se ja korvaa em prikalla.

Toisekseen loweriin, upperin lukitussalvan tienoolle kannattaa kehittää jotain fylliä, niin että samasta syystä. Sama idea, vähentää upperin ja lowerin keskinäistä välystä.

er · lokakuu 02, 2011, 21:09

Maalien/vihollisen löytäminen on sotilaan perustaito. Tämän vuoden Häyhän maaleja ei oltu mitenkään erityisesti "piiloitettu". Ne vain oli puettu kuten sotilas maastopukuun. Osa maaleista oli aivan keskellä avointa kentää osa taas väljän männikön keskellä, mutta tästä huolimatta niiden havainnointi oli vaikeaa. Valitettavasti asia on näin todennäköisesti todellisuudessakin. Nykysotilaalla ei ole kiiltävää edes arvomerkkien muodossa, muuaala kuin Suomessa ja joissain muutamissa muissa maissa joissa ollaan tittelin kipeitä.

Kun maalia ei näe hyvin, on ymmärrettävää että tuli paineen alla on enemmän vihollisen oletettuun suuntaan suunnattua kuin kunnolla tähdättyä. Nähdäkseni tämä selitää osin mm Vietanamin(200 000ls ja Tsehenian sodan(300 000ls) kuollut vihollisen sotilas. Vastaavasti tiedetään että Vietnamin sodan aikana amerikkalainen ta tarvitsi 1.5ls kuollut vihollisen sotilas.

Nähdäkseni ammunnat lähellä oleviin selkeästi näkyviin maaleihin voidaan jättää SRA/IPSC kilpailuihin joissa mitataa yksittäisen ampujan kykyä käyttää asetta nopeasti ja tarkasti helposti havaittaviin maaleihin. Häyhän tulee nähdäkseni pysyä mahdollisimman tilanteen mukaisena ammunnoiltaankin. Osa tilanteen mukaisuuttaa on parin/partion yhteistoiminta, jonka osa on maalien/vihollisen löytäminen, oli matka sitten 0 tai 1500m. Tämän vuoden ammunta 1sen kaltasia on nähdäkseni hyvä olla jatkossakin. --->toiminnallisia, mutta ei kopioita tyyppilisestä SRA/IPCS rastista. Uskon että Häyhä 2011 voittajapari ansaitsi voittonsa nimenomaan yhteistoiminnalla. Jotain kuvaa mm se että pari kohdisti kenttäammunnassa aseensa uusiksi, picatinny kiskon petettyä kesken ensimmäisen tehtävän. Hatunnoston arvoinen suoritus.

Palatakseni alkuperäiseen aiheseen.

Periaattessa H&K 417 on mielestäni ihan käypä ratkaisu. Itse kuitenkin näkisin H&K 416:sen parempana vaihtoehtona tähystäjälle sekä partion johtajalle. Vastaavasti järkikonseptilta vaikuttaa Fn Scar H ja L. Mielenkiintoista sinällään on että Scar H painaa saman kuin HK416 eli 3.7kg ilman tähtäimiä ja patruunoita.

http://www.fnherstal.com/index.php?id=260&backPID=182&productID=9&pid_product=232&pidList=182&categorySelector=1&detail=&cHash=d6785c2499">http://www.fnherstal.com/index.php?id=2 ... d6785c2499">http://www.fnherstal.com/index.php?id=260&backPID=182&productID=9&pid_product=232&pidList=182&categorySelector=1&detail=&cHash=d6785c2499

Oma peruste on lähinnä aseen ja ampumatarvikkeiden paino sekä partion aseiden yhteensopivuus. Täyden lippaan ja optiikan kanssa 417 painaa 5.5-6kg optiikasta riippuen. Jos tuota painoa vertaa esim optiikalla varustettuun m4 tyyppiseen karbiiniin on painoeroa 1.5-2kg.

Positiivisena puolena luonnollisesti on parempi läpäisykyky ja teho. Noin lyhyellä piipulla HK417:kan 16" piippu kaliiperissa 7.62 Nato, kun ei juuri anna lentoradallisesti mitään etua raskasluotisiin 5.56Nato patruunoinhin.

Oma valinta tosikäyttöön voisi hyvinkin olla Scar H, Scar L, HK417, HK416, SIG 516 ja nykyisten kokemusten puolesta myös m4 tyyppinen ase.

Harrastajana ar-15 tyyppinen http://www.coltcanada.com/sfw-page.htm">http://www.coltcanada.com/sfw-page.htm, tyyliin rakennettu ase tai HK mr223, S&B 1-8X24 putkella voisi vastata parhaiten omia ajatuksia. Kaapissa on nyt ar-10 23.5" piipulla sekä Sako m92. Tuo ar-10 on nähdäkseni enemmän nykyaikainen ta kivääri, kuin tähystäjän ase. M92:sen huonoja puolia on lueteltu alla.

Mikäli asiaa ajetellaan kotimaisten kokoonpanojen kautta, niin ta partiossa on kolme jäsentä(Toisin kuin Häyhä kisoissa).TA au sekä 2 tarkka-ampujaa, joista toinen vuorollaan toimii tähystäjän tehtävässä. Tällä hetkellä aseistus vaihtelee yksiköittäin, osan jakaessa kolme pulttilukkoista tarkka-ampuja partiolle. Osa yksiköistä valveutuneesti jakaa yhden pulttilukoisen kiväärin ja 2-3 rynnäkkökivääriä partiolle.

Partion sisällä ei nähdäkseni ole järkevää olla kovin monen eri kaliiperin aseita. Partion johtajan aseen tarve on lähinnä partion omasuojaan. Tähystäjän toki tulee kyetä vaikuttamaan rivisotilasta pidemmälle, mutta onko järkevää jakaa hänelle selkeästi raskaampaa asetta, joka on hankalampi liikkuessa ja nopeissa tilanteissa. Nähdäkseni tähystäjänkin aseen ensijainen käyttötarkoitus on partion omasuoja.

Toki sen tyyppinen ase kokoonpano on nähdäkseni mahdollinen, jossa jaetaan 1kpl 338LM ja samalle miehelle 1kpl 7.62x39/5.56Nato, partion johtajalle 7.62x39&5.56Nato, "tähystäjälle" 7.62Nato kaliiperin ase. Tässä on kuitenkin partion sisällä kolme eri kaliiperia.

Selkeämpää olisi että partiossa on vain esim 338LM ja 5.56nato tai 338LM ja 7.62Nato kaliiperin aseet. Joissain yksiköissä voi olla perusteltua ettei 338LM:ää jaeta lainkaan vaan jaetaan esim 3x7.62Nato tai 1-2x 7.62nato ja 1kpl 5.56nato.

Noiden Nato kaliiperien pyörittely on luonnollisesti spekulatiivista. Tällä hetkellä nojataan vielä vain 7.62X53R, 7,62X54R, 7,62X39, 338LM aseiden käyttöön. Tosiasia on kuitenkin että nykykalusto vanhenee käsiin ja että esim RK-95, RK-62 optiset tähtäimet ovat lähinnä elinkaarensa lopulla olevien aseiden elinkaaren jatkamista.

RK-95/RK-92/ Sako M92 negatiivisimpina puolina optiikan kanssa varustetttuna näen seuraavat kohdat. Perustuvat kokemuksiin oman m92 kanssa ja PV:n rk-95/rk-62 kanssa

-Tähtäinlinja poikeeaa hyvin paljon piippulinjasta----> Haittaa lähelle nopeasti ammuntaa

-Koska tähtäinlija on korkealla, on aseen perään kiinitettävä ylimääräinen poskituki. Tämä estää aseen piipun puhdistamisen takaapäin.

-Tähtäinjalat sisältävät lukuisia taitekohtia ja ruuviiliitoksia---->potentiaalinen ongelmakohta. Turhia liikkuvia osia. (kisko kiinnitetään pulteilla laatikkoon, kiristetään kiristyssalvalla, ruuvit pitävät picatinnyn kiinni ja vasta tähän kiinnittyy optiikka omalla picatinny jalallaan.

-Optiikka/jalat hankaloittavat laatikon kannen poistoa.---> aiemmin helppo huollettavuus on vähemmän helppoa.

-Aseesta tulee optiikan kanssa painoltaan suhteellisen raskas---->hankaloittaa jokapäiväistä toimimista.

-RK-62 + optiikka kanssa toimiessani en ole saanut poskipakkaa lainkaan, vaikka niitäkin tiettävästi on. ----> Poskelle ei ole tuolloin mitään tukea.

-----> Toimii näinkin, mutta ei mielestäni ole ollenkaan ideaali ratkaisu.

galwran · lokakuu 02, 2011, 23:38

Jos pitää miettiä tuota tähystäjän ammuntaa TA-kilpailukonseptin puitteissa, niin mielestäni stage voisi olla tyypiltään sellainen, jossa maaleja on 100-600m etäisyydellä ja ne voisivat simuloida vastatoimintaa TA:n laukaukselle. Eli TA on ampunut saattueeseen/tuliasemaan tms ja sieltä lähtee muutaman ryhmän verran ukkoa vastahyökkäykseen. Täten ko. stage olisi suoritettavissa joko paikallaan ollen tai muutamasta tuliasemasta, kuitenkin suojasta. Tämä VOI tarkoittaa myös sitä, että 500 metrin päässä on vastustajan KK asemissa tai muu pieni kohde joka uhkaa TA-parin turvallisuutta. Maalin minimikoko olisi tällöin noin puoli jantterin korkeutta ja normaali leveys.

Toki toiminnallisellekin suoja-ammunnalle on tarvetta, mutta eiköhän iso osa TA-harrastajista selvitä siinä paremmuutensa SRA/IPSC kilpailuissa. Varsinkin kun ratatilanne on mitä on, niin kilpailujen tarjoama mahdollisuus ampua janttereita ~600 metriin itselaturilla on kuitenkin kiva hyödyntää.

JKr · lokakuu 03, 2011, 12:16

~~Lainaus käyttäjältä: JPu~~Kymmenen jasteria on helppo kaataa rynkyllä 10 sekunnin aikana

Olisi loistavaa nähdä tämmöinen kisasuoritus

JPa · lokakuu 03, 2011, 12:46

~~Lainaus käyttäjältä: JKr~~
~~Lainaus käyttäjältä: JPu~~Kymmenen jasteria on helppo kaataa rynkyllä 10 sekunnin aikana

Olisi loistavaa nähdä tämmöinen kisasuoritus

No ei se nyt mitenkään mahdoton ole. Tämän vuoden SRA-SM:ssä TA-rasti ammuttiin rynkyllä. 8 jasteria, kauimmaiset muistaakseni etäisyydellä 550m. Rasti lähti liikkeelle selin maaten, ase telineessä. Piipistä liikkeelle, siirtyminen rakennukseen sisälle, kaiteen ali ja betonimontun yli ampumapaikalle ja pelit soimaan. Itselläni meni 55 sekuntia, mutta nopeimmat kisakoneet vetivät homman alle 30sek. Siis mukaanlukien siirtymisen ampumapaikalle. (Itse otin siirtymisen varman päälle koska hylkäysriski oli aika suuri johtuen kohtuullisen tiukoista käsittelysektoreista.) Eli ei siinä ammunnalle kovin montaa sekuntia jäänyt.. :think: Itse ammuin R-15 Remarilla jonka päällä oli 1-4 suurentava kiikari ja ristikkona duplex valaistulla keskipisteellä, patruunana S&B bulkki. Kauimmaiset maalit kaatuivat kun tähtäsi ristikon paksun alaviivan päällä jasterin kärkeen, keskiristin ollessa kohdistettu 175m:iin. Olin etukäteen vähän laskeskellut korotuksia, ja ampuessa oli helppo korjata kun näki edellisen laukauksen iskemän. Ammuin myöskin yhtä taulua kerrallaan, eli vaihdoin maalia vasta kun näin edellisen kaatuvan. Oikeat kilpa-ampujat ampuvat kuulemma niin että uusi maali haetaan tähtäimeen välittömästi laukauksen lähdettyä, ja paikataan tarvittaessa lopuksi. :shifty: Ja tuliasema oli muuten sillä tavalla rakennettu ettei maalien suunnasta olisi ollut kovinkaan kummoisia mahdollisuuksia nähdä ampujaa.. 8-)

-J-

Ps. Meidän ryhmä aloitti kisat tällä rastilla la-aamuna, ja silloin keli oli tyyni. Päivällä tuulen noustua joillakin ampujilla oli kuulemma ollut melkoisesti ongelmia sivukorjausten kanssa, kun taas riittävästi harjoitelleet osuivat tuulesta huolimatta. Eli tärkeintä lienee edelleenkin kalustosta riippumatta on ampuja ja hänen osaamisensa taso! :whistle:

galwran · lokakuu 03, 2011, 12:51

~~Lainaus käyttäjältä: JPu~~
~~Lainaus käyttäjältä: galwran~~Jos pitää miettiä tuota tähystäjän ammuntaa TA-kilpailukonseptin puitteissa, niin mielestäni stage voisi olla tyypiltään sellainen, jossa maaleja on 100-600m etäisyydellä ja ne voisivat simuloida vastatoimintaa TA:n laukaukselle.

Juuri tämänkaltaisten ajatusten takia on vanha kaarti vastustanut kovasti nopeita somotusammuntoja.. Voi syntyä harha, että piiloutumisen sijasta paljastetaan oma sijainti alkamalla ampumaan, joka on tyhmintä mitä tuossa tilanteessa voi tehdä.

Olet oikeassa, I stand corrected :oops:

Lähdin pohtimaan tuota lähinnä siltä kantilta, että vaikka vetäytyminen maaston suojiin lieneekin järkevintä, niin silloinhan kisassa tuon suoritteen aikana ei tähystäjän tarvitse ampua lainkaan. Jos taas tulee lähisomo-rasti, niin sehän on sitten aika puhdasta SRAta, jossa on omat kisat. Tosin SRA:ssahan ei "kuulu" suojautua...

Tuollainen kuvaamani kaukana olevien jantterien somotus olisikin enemmän DMR toimintaa ryhmän puolustuksen tukena, ei TA-parin (ja sen tähystäjän) toimintaa.

PL · lokakuu 03, 2011, 14:21

JPu:n doktriini on toiminnan jatkumisen kannalta paras vaihtoehto.

Mutta, kansainvälisissä kovapanosammunnoissa tilanteet vaihtelevat ja mielestäni olisi kyllä myös kilpailun ja harjoittelun arvoista tuo nopeiden, tarkkojen purskeiden annostelu keskimatkoille. On tilanteita että on pakko ampua jotta vastustajan vauhti hidastuu ja näin saadaan aikaa tuohon katoamistemppuun.

PS. on muuten etäännytty aikas kauas tuosta "tähystäjän ase"- otsikosta.. :lol:

VilleV · lokakuu 03, 2011, 14:24

~~Lainaus käyttäjältä: JPu~~
~~Lainaus käyttäjältä: galwran~~Jos pitää miettiä tuota tähystäjän ammuntaa TA-kilpailukonseptin puitteissa, niin mielestäni stage voisi olla tyypiltään sellainen, jossa maaleja on 100-600m etäisyydellä ja ne voisivat simuloida vastatoimintaa TA:n laukaukselle.

Juuri tämänkaltaisten ajatusten takia on vanha kaarti vastustanut kovasti nopeita somotusammuntoja.. Voi syntyä harha, että piiloutumisen sijasta paljastetaan oma sijainti alkamalla ampumaan, joka on tyhmintä mitä tuossa tilanteessa voi tehdä.

KOSKA:

Ta-partio on tulivoimaltaan niin onneton, ettei missään olosuhteissa ala tappelemaan/pärjää ryhmän kokoluokkaa tai suurempaa vastustajaa vastaan. Ennen paljastumista on kaikissa olosuhteissa järkevämpää irrottautua ja "kadota" röllin antaman suojan turvin ja hyödyntää kunnollisesti valitun tuliaseman katveita. Jos ryhmän kaltaista miesjoukkoa vastaan ryhtyy kaukaa taistelemaan, ei mene kuin hetki kun se saavuttaa ta-partion ja helposti kutsuu myös lisää joukkoja avuksi, raskaampaa aseistusta löytyy jne.. Kymmenen jasteria on helppo kaataa rynkyllä 10 sekunnin aikana, mutta takaisin ampuvaa vihollista joka tietää ampumisesi takia sijaintisi, ei niin vaan poisteta kuviosta vaarantamatta omaa henkikultaa. TA-toiminta perustuu jatkuvuuteen, ei uhrautumiseen yhden ryhmän arvoisen maalin takia.

TA-partio suojaa itseänsä ampumalla, vain jos mikään muu ei auta ja kun paljastuminen on jo tapahtunut.

Muistakaamme myös minkälainen vekotin jokaisesta vastustajan ryhmästä löytyy... Oikeastaan se ryhmä rakentuu sen vekottimen ympärille. Sen tulivoima ja tarkkuus kaikille ampumamatkoille ylittänee ta-partion vastaavan aika reippaasti.

http://www.youtube.com/watch?v=TGr5UNsn0Cg">//http://www.youtube.com/watch?v=TGr5UNsn0Cg

"Vaunu 1500, tuhoa" - Vai mitä?

mika · lokakuu 03, 2011, 15:22

[OT]kannattaa katsoa ed video tarkkaan. Saattaa vuoden päästä olla hyötyä arvaamatonta.... :wink: [/OT]

PYSSY · lokakuu 03, 2011, 16:00

Joka tapauksessa,pitää maalit olla aina naamioitu,esim maastopuvulla kuten viime häyhässä(joka toimi muuten hyvänä naamiona)koska vihulainen ainakin maastopukua käyttää ja ehkä jopa lisä naamio suomalaisten rk miesten tapaan...

Eli maalit ei saa olla kirkkaita tai muuten vain helposti erottuviin maastonkohtiin laitettuja,siksi että näkyisivät pelkällä punapisteellä varustetulla tähystäjän aseella..

VilleV · lokakuu 03, 2011, 16:37

Tuli tässä sinätuubia selatessa mieleen se tähystäjän aseen merkitys. Vähän liittyen siihen tuliasemassaoloon ja sille aseelle asetettaviin vaatimuksiin.

Counter sniping: http://www.youtube.com/watch?v=3FwizM6KB1Q">//http://www.youtube.com/watch?v=3FwizM6KB1Q

Ko. ta- varmasti tarvitsi omasuojaa tuliasemaan siirtyessään ja sieltä pois tullessaan. Se, että kannattaako sinne jäädä paljon ihmettelemään on toinen asia.

Sama asia vähän toiselta kantila. Kiinnittäkää huomiota taistelumaastoon ja pelurin kuvakulman sotilaiden toimintaan. Mitä ylipäätään tarvitsee tehdä, jos ta-toimintaa ei ole liitetty suurempaan kokonaisuuten? Kaukana vihollinen, mitä tehdään? Ilmaisku, epäsuora tuli ja vaunuaseet. Sen jälkeen tsippaillaan paikalle ja todetaan, että kuolleita ovat.

Taistelumaasto kuin mistä tahansa ta-kilpailun pitkänmatkan ammuntarastilta näin karrikoiden. Kannatta kelailla sinne viidenteen minuuttiin. Päälle rynnisti valtoimenaan sotilaita, joita olisi voinut suolata tukiaseella.

http://www.youtube.com/watch?v=ZHqeA8PetMU&feature=related">//http://www.youtube.com/watch?v=ZHqeA8PetMU&feature=related

Molempia videoita yhdisti yksi asia: kuvakulman pelurin liike oli pysähtynyt todella pienen taistelevan osan toiminnan johdosta. Jos se oli tavoitteena suurempaan taisteluajatukseen liittyen niin mission accomplished. -> ta rooli suurempaan kokonaisuuteen liittyen. Kummassakaan näissä tapauksissa en tosin usko, että vastapelurilla oli kovin tiukka taistelusuunnitelma näin niinkuin suuremmassa raamissa.

Kosanderi · lokakuu 03, 2011, 22:41

~~Lainaus käyttäjältä: er~~Tämän vuoden ammunta 1sen kaltasia on nähdäkseni hyvä olla jatkossakin. --->toiminnallisia, mutta ei kopioita tyyppilisestä SRA/IPCS rastista.

Toiminnallisen ammunnan peruslähtökohtana on opettaa ampujalle turvallista ja tehokasta asekäsittelyä ja ammuntaa. Ammunta on tehokasta, kun maaliin osutaan riittävällä tarkkuudella. Asekäsittely on tehokasta, kun se tehdään riittävän nopeasti. Näin saadaan kaksi kolmesta toiminnallisen ammunnan kulmakivestä - nopeus ja tarkkuus. Kolmas on voima, jota näissä kisoissa ei arvostella. Jos totta puhutaan. Näitä kahta edellistäkään ei mielestäni arvosteltu Häyhä-2011 A1:llä. Jos 2 ampujalla on yli minuutti aikaa ampua 6 maalia, joista kauimmainen on reilussa sadassa metrissä ja pienin maali on kokoluokaltaan 45x30 senttimetriä, ei minun haaste ole ammunnan puolella. Haaste oli löytää ne maalit. A1 oli maalinetsintä rasti, eikä sillä ollut mitään tekemistä toiminnallisen ammunnan kanssa. Tämä on tosin vain minun mielipiteeni. Kilpailijat ja rastia seuranneet voivat hiljaa miettiä mielessään: Kumpaan käytettiin enemmän aikaa - maalien etsimiseen vai ampumiseen? Kumpi oli haastavampaa - löytää maalit vai osua niihin? Kun löydätte vastauksen näihin kysymyksiin, uskon teidän tulevan samaan lopputulokseen kanssani.

Olen jo aikaisemmin todennut mikä on oma mielipiteeni tähystäjän aseesta. Kyseessä on mielestäni lähisuoja-ase, joka otetaan käyttöön, kun perinteiset naamiointi- ja väistämismanööverit on menneet perseelleen tai jollain kävi pulla. Joka tapauksessa tällöin voisin kuvitella etäisyyksien olevan kovin lyhyet ja maaleja mahdollisesti useampia, jolloin tulenavaus tulee pystyä tekemään nopeasti ja tehokkaasti, jolloin voidaan vähentää tai ehkäistä mahdolliset vastatoimet jo ennen niiden alkamista.

Etäisyyksien ollessa lyhyitä, vastapuolen havaitseminen on luonnollisesti helpompaa ja voisin kuvitella, etteivät he jää maahan makaamaan paikoilleen odottamaan sitä, että heidät ehkä löydetään. Liikkeet ja suuliekit paljastanevat toiminnan aika helposti(jälkimmäisen kohdalla voi löytö osoittautua kuitenkin lyhytikäiseksi). Tämän lisäksi rakennetulla alueella maastokuvioinnin hyöty voi olla kovin marginaalinen. Sen sijaan piilopaikkoja on paljon enemmän ja tilanteet voivat vaihtua huomattavasti nopeammin.

Kuten jo aikaisemmin sanoin - IPSC/SRA-tyyppiset rastit ovat ainoa tapa testata tehokasta aseenkäsittelyä, kun puhutaan tähystäjän aseen tyylisen torrakon käytöstä. Jos kyseisiä aseita halutaan käyttää TA-kisoissa, niin mä voin kyllä suunnitella muutaman rastin, jossa niitä todella joudutaan käyttämään. Vaikka en olekaan meedio, ei tähän mennessä ole tullut pienintäkään epäselvyyttä siitä, että näitä rasteja ei kuitenkaan haluta TA-kisoihin. "Kun kerran on kisa, joka kantaa mestari tarkka-ampujan nimeä, niin sen tulee säilyä TA-kisana." - vapaasti lainattu kommentti erään kilpailijan suusta.

No, jokainen voi ottaa selvää, mitä Simo Häyhä sai aikaiseksi kiväärillä ja mitä konepistoolilla ja pikakiväärillä ja tuo asia sikseen. Practicalia ja SRA:ta pääsen ampumaan ihan muutenkin, joten itse en niitä TA-kisoihin kaipaa. En kuitenkaan menisi heti vähättelemään niissä tarvittavia taitoja - edes tarkka-ampujan ja erityisesti tähystäjän vinkkelistä.

er · lokakuu 04, 2011, 07:09

Offtopic alkaa

Ero vain on että tuo nopea ammunta selkeästi näkyviin maaleihin voidaan testata lähes missä vain asiaan sopivalla ampumaradalla. Me voimme tehdä niin halutessamme esim Iittalan ratavuorolla johdetusti, jos niin halutaan. SRA treeneihin/kisoihin voi ja kannattaa ta harrastajankin mennä, vaikka saisikin tuloksissa turpiin(oma näkemys). Sama koskee esim ammuntaa polvelta vaikka 600m etäisyydelle pahvitauluun. Tälläinen rasti voidaan hyvin tehdä Lapuan radalle.

Otetaan asiasta onkeen ja järkätään ko pienempiä kisoja. Toivottavasti niihin löytyy kilpailijat ja toimitsijat/vetomiehet. Seuraava pikkukisa on 3.12.2011 Lapualla. Luvassa on kongien kilinää ja paperien puhkontaa.

A1:llä pyrittiin myös käyttämään ympäristöä hyväksi, ei kumoamaan sitä. Nyt A1:llä kysyttiin myös parin yhteistoimintakykyä, joka oli selkeästi yksi Häyhä 2011 päätavoitteita. A1 jasterit eivät olleet mitenkään erityisesti piilotettuja, vaan maastopuku päällä avoimessa männikössä. Uskon tulevan vuoden Häyhä 2012 kilpailun johtajan jakavan näkemykseni siitä, että tarkka-ampujakilpailun maalien tulee olla naamiotuja ainakin SM kilpailussa.

Häyhän kilpailun ongelma on että siihen ladataan pitkälti koko vuoden paineet ja odotukset. Yksi haluaa toiminnallista lähisuoja-ammuntaa, toinen ampua pitkälle, kolmas ta:n tehtävän mukaisia ammuntoja rakennetussa ympäristössä, neljäs tilanteita jotka kuvaavat mekanisoidun joukon tulitukea jne. Kaikkia näitä toiveita ei voida toteuttaa. Kuitenkin käytännössä ampumapaikat sanelevat hyvin pitkälti minkälaisia ammuntoja niissää voidaan toteuttaa. Käytettävä kalustoa ja useamman ammunnan samanaikainen läpivienti rajaa hyvin tiukasti minkälaisia ammuntoja ja mihin suuntiin voidaan ampua. Vaara-alueet lasketaan 338LM mukaan, jolloin äärikantama on 5050m käytettäessä kerrointa 0.85. Vastaavasti vaara-alueen kimmokekulmat ulottavat kauemmas(400 piirua). Mikäli vielä ammutaan moniin eri suuntiin jää muut ammunnat herkästi toteuttamatta, mikäli pyritään luomaan ammuntoja joissa ammutaan vaihteleviin suuntiin. Käytänössä kisan järjestäjällä on monia eri rasteja ajateltuna. Varotekniset syyt + aikataulu ja maalilaiteet käytännössä mahdollistavat vain osan niistä. Kilpailun johto valitsee lopulta tietyt ammunnat ja tehtävät , jotka on heidän/hänen näkemys asiasta. Lopputoteutus on pitkälti toimitsjoistakin kiinni.

Offtopic loppuu

JL · lokakuu 04, 2011, 08:36

~~Lainaus käyttäjältä: PYSSY~~Joka tapauksessa,pitää maalit olla aina naamioitu,esim maastopuvulla kuten viime häyhässä(joka toimi muuten hyvänä naamiona)koska vihulainen ainakin maastopukua käyttää ja ehkä jopa lisä naamio suomalaisten rk miesten tapaan...

Eli maalit ei saa olla kirkkaita tai muuten vain helposti erottuviin maastonkohtiin laitettuja,siksi että näkyisivät pelkällä punapisteellä varustetulla tähystäjän aseella..

OT:tä, mutta...

Periaatteessa samaa mieltä, mutta kisailumielessä aiheuttaa usein ongelmia. Vaikka maastokuvioitu tasainen levy (=jaster -pelti) olisi aukealla, vaikuttaa valon suunta valtavasti siihen miten se käytännössä näkyy.

Ei ole kivaa jos aamupäivän kilpailijat hoksaavat kaikki maalit paljaalla silmällä ja ensimmäisellä vilkaisulla- ja iltapäivän/alkuillan kisailijat eivät löydä kaikkia maaleja edes kiikareilla. Aikarajat ovat kuitenkin kaikille samat.

ihan tarkkaanottaenhan itse maalin näkyvyys ei välttämättä muutu paljoa- vaan maasto ympärillä/takana käyttäytyy eri valonsuunnilla eri tavalla. Ja tästä johtuen käytännön näkyvyys vaihtelee yleensä paljonkin. Ja tässähän ei ole mukana edes vesisade, aamusumu ym näkyvyyttä hankaloittavat, kilpailijasta riippumattomat asiat.

Näin on käynyt usein kisoissa -tästä johtuen tuli oikeastaan tehtyä periaatepäätöskin että puhtailla ampumarasteilla naamiointia ei missään nimessä kannattaisi käyttää. Tai ainakin homma pitää miettiä erittäin tarkasti. Tähystysrastit toki mietitään erikseen.