TARKKA-AMPUJAKILTA

LainaaAselain tiukentaminen on perusteltua sen ehkäisemiseksi, että aseita ei mene vääriin käsiin. Hyviä harrastuksia ei silti pidä kohtuuttomasti hankaloittaa. Pikemminkin olisi hyvä, että harrastusmahdollisuudet olisivat asianmukaiset ja turvalliset. Esimerkiksi Etelä-Suomessa on huutava pula mitat täyttävistä ampumaradoista.

LainaaKolumi Suomenmaassa ja uusmaalaisissa lehdissä 5/2010



 Aselaki uudistuu



Ampumaurheilu kuuluu tavalla tai toisella satojen tuhansien suomalaisten elämään. Sitä harrastetaan tarkkuusammuntana, kilpa-ammuntana, vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa ja metsästyksessä. Kyse ei ole mistään pienen joukon harrastelijatoiminnasta vaan varsin suuren luokan aktiviteetista.



 Kaikille laji ei kuitenkaan ole tuttu, ja monenlaisia mielikuvia on liikkeellä. Ammunta, tai etenkin aseet, ovat Kauhajoen ja Jokelan tragedioiden myötä saaneet paljon huomiota mediassa ja ihmisten kahvipöytäkeskusteluissa. Harva se päivä saa, valitettavaa kyllä, lukea lehdistä myös miten juhlien tai kotiriitojen päätteeksi joku on saanut surmansa aseellisessa välikohtauksessa. Nämä aseiden väärinkäytöt ovat valitettavasti leimanneet koko harrastusta negatiivisella tavalla.



Eduskunnan käsittelyssä parhaillaan oleva hallituksen esitys HE 106/2009 ampuma-aselain muuttamisesta on saanut suuren osan lajin harrastajista varpailleen. Syynä tähän ovat mm. esityksessä kaavaillut ikä- ja aikarajatiukennukset sekä aseen saannin yleiset kriteerit. Esityksen mukaan käsiaseluvan saisi jatkossa vain 20 vuotta täyttänyt henkilö ja ampuma-aseen hankkimisluvan yleiseksi ikärajaksi tulisi 18 vuotta.



 Hallituksen esityksessä laajennetaan viranomaisten tiedonsaannin mahdollisuuksia. Lupaviranomaiselle annetaan mahdollisuus saada tietoja luvanhaltijan palveluksen suorittamisesta tai palveluskelpoisuuden arvioinnista puolustusvoimilta. Viranomaisilla olisi mahdollisuus saada myös aseluvan hakijan terveystiedot, mikäli tämä itse siihen suostuu. Toisaalta myös terveydenhuollon ammattilaisilla on mahdollisuus tehdä ilmoitus henkilöstä, jonka he katsovat olevan sopimaton aseluvan haltijaksi. Pidän näitä tarkastuskeinoja hyödyllisinä, sillä on tärkeää, että aseet pysyvät vastuullisissa käsissä. Oikein hoidettuna tarkistukset parantavat turvallisuutta ja ohjaavat aseluvan myöntämiset oikeisiin osoitteisiin. Täytyy kuitenkin pitää huolta siitä, että viranomaisilla on riittävästi resursseja hoitaa ehdotetut toimenpiteet.



 Käsiaseluvan myöntämisen ikärajan nostaminen 20 ikävuoteen ja ampuma-aseen 18 ikävuoteen olisi mielestäni aika lailla kohtuuton nuorten metsästäjien ja ammunnan harrastajien kannalta. Puolustusvaliokunta ehdottaakin omassa lausunnossaan, että aktiivista kilpa-ammuntaa harrastavalle alle 20-vuotiaalle annettaisiin jatkossakin poikkeuslupana tai erivapautena rinnakkaislupa käsiaseeseen.



 Kannatan puolustusvaliokunnan näkemyksiä ja on toivottavaa, että ne voidaan huomioida pian valmistuvassa hallintovaliokunnan mietinnössä. Ehdotusten toteutuessa olisi kuitenkin ensiarvoisen tärkeää pitää huolta siitä, että yhdistysten toimintaa tuetaan riittävästi, jotta ne pystyvät hoitamaan annetut valvontatehtävät. Aivan ehdottoman tärkeä asia on myös viranomaisten välinen tiedonvaihdon tehostaminen, jolla pystytään, ainakin suuressa määrin, ennaltaehkäisemään väkivaltaista käyttäytymistä. Tähän kuuluu myös terveys- ja mielenterveystietojen saaminen ja useasti ne saadaankin jo asevelvollisen palveluskelpoisuutta määriteltäessä. Tiedonsaannin tehostuminen on hyvä asia, mutta riskihenkilöiden tunnistaminen ei sen jälkeenkään ole aukotonta.



 Aselain tiukentaminen on perusteltua sen ehkäisemiseksi, että aseita ei mene vääriin käsiin. Hyviä harrastuksia ei silti pidä kohtuuttomasti hankaloittaa. Pikemminkin olisi hyvä, että harrastusmahdollisuudet olisivat asianmukaiset ja turvalliset. Esimerkiksi Etelä-Suomessa on huutava pula mitat täyttävistä ampumaradoista.



Antti Kaikkonen