cheytac

msk · lokakuu 23, 2008, 19:49

Tunteekos kukaan näitä cheytacin ta-aseita, lähinnä tuota .408 m200 mallin härpätintä. Aika mielenkiintoinen peli mutta mahtaakohan noita edes saada suomeen ja mihin hintaan, saati sitten kuulat ja jälleenlataus. Jenkkilän myyntipuheiden mukaan parempaa asetta ei maailmasta löydy mutta miten tuollainen käy in the real life eikä hypetyksissä. Kellään tietoa?

LSa · lokakuu 23, 2008, 22:42

Tämä jakso kieltämättä herätti taannoin hieman kiinnostusta. :shock:

http://www.youtube.com/watch?v=DpRHdjBj5ZI">//http://www.youtube.com/watch?v=DpRHdjBj5ZI

http://www.youtube.com/watch?v=H2zC9r7IMuA">//http://www.youtube.com/watch?v=H2zC9r7IMuA

JL · lokakuu 24, 2008, 06:58

Kaliberi vaatii omatoimisuutta ja harrastelija-asennetta jopa emämaassa USAssakin, kaliberia kehittänyt ja siihen mm. luoteja tarjonnut Lost River Ballistics lopetti taannoin toimintansa. Pisnis tosin jatkuu eri nimellä ainakin jonkinmoisena uuden isännän siipien suojassa, mutta alkuperäinen kehitystyön ja lanseerauksen tehnyt henkilöstö nosti kytkintä.

Fysiikan lait koskevat myös CT:tä, asejärjestelmän "hyvyys" pitkille matkoille perustuu pitkälti mietittyyn ja toimivaan paketiin.

Ehkä tärkeimpänä, setissä tulee mukana juuri em aseelle räätälöity kenttäkelpoinen ja tarkka ballistiikkasofta, joka mahdollistaa "haamuetäisyyksille" ampumisen- pelkkä edullinen ballistiikka ei tietenkään osumiseen riitä.

Ballistiikaltaan edullisempi 375CT on korvannut/korvaamassa alkuperäistä 408CT:tä, ainakin siviiliharrastajien keskuudessa.

Future Weapons -sarjan jakso jossa CT:tä esiteltiin ei ainakaan mua erityisesti säväyttänyt....pari hutia eka, eli kokeilemalla koro ja sivu kohdalleen- aivan kuten tavallisten kuolevaisten kalibereilläkin tehdään. Sitten kuin osumaa klongiin alkoi tulla niin taivasteltiin että "on se käsittämätöntä ja ihmeellistä" :twisted:

Sieluni silmillä näin MSa:n seisoskelemassa takana säälin/vahingonilon sekainen virne kasvoillaan....

P.S.

USAssa on muuten kehitteillä semmoinen pitkänmatkan kaliberi että CT:kin joutuu häpeään....vai miltä kuulostaisi +4km yliäänisenä? :wink:

Saas nähdä saavatko pojat paketin toimimaan.

LSa · lokakuu 24, 2008, 09:47

~~Lainaus käyttäjältä: JL~~Sieluni silmillä näin MSa:n seisoskelemassa takana säälin/vahingonilon sekainen virne kasvoillaan....

...omaa vuoroaan odottamassa.

Pauke alkoi hiljentyä ja viimeinenkin tunari näytti lopettelevan toivottomaksi osoittautunutta pyristelyään.

Ei vielä, ei vielä... nyt. Kihelmöivää jännitystä tuntien MSa laski läppärin ilmastointi päällä hurisevan luotettavan, vuosien käyttöä nähneen farkkunsa etupenkille - laskut oli laskettu.

MSa tempaisi mukaansa edellisistä ammunnoista jäähtyneen kiväärinsä liioitellun hitaasti. Patruunoiden sisään hellästi jyvän tarkkuudella pakattu Vihtavuoren N570 ruuti oli auton ilmastoinnin ansiosta juuri oikean lämpöistä. Väki tuijotti. Ampumapaikalle kävellessä MSa:n suuntasi katseensa maahan. Vittu, jos tää menee pieleen niin kaikki teatraalisuus valuu hetkessä hukkaan - ajatus vain käväisi mielessä. Näkökenttään ilmestyneet KWu:n tutut, lempeät maiharit rauhoittivat mieltä. Ammunta voi lähteä kuin talkkari katolta, mutta vanha totuus on, että meriupseeri rauhoittuu aina nähdessään hyvin hoidetut kengät.

JL · lokakuu 24, 2008, 11:32

~~Lainaus käyttäjältä: LSa~~
~~Lainaus käyttäjältä: JL~~Sieluni silmillä näin MSa:n seisoskelemassa takana säälin/vahingonilon sekainen virne kasvoillaan....

...omaa vuoroaan odottamassa.

Pauke alkoi hiljentyä ja viimeinenkin tunari näytti lopettelevan toivottomaksi osoittautunutta pyristelyään.

Ei vielä, ei vielä... nyt. Kihelmöivää jännitystä tuntien MSa laski läppärin ilmastointi päällä hurisevan luotettavan, vuosien käyttöä nähneen farkkunsa etupenkille - laskut oli laskettu.

MSa tempaisi mukaansa edellisistä ammunnoista jäähtyneen kiväärinsä liioitellun hitaasti. Patruunoiden sisään hellästi jyvän tarkkuudella pakattu Vihtavuoren N570 ruuti oli auton ilmastoinnin ansiosta juuri oikean lämpöistä. Väki tuijotti. Ampumapaikalle kävellessä MSa:n suuntasi katseensa maahan. Vittu, jos tää menee pieleen niin kaikki teatraalisuus valuu hetkessä hukkaan - ajatus vain käväisi mielessä. Näkökenttään ilmestyneet KWu:n tutut, lempeät maiharit rauhoittivat mieltä. Ammunta voi lähteä kuin talkkari katolta, mutta vanha totuus on, että meriupseeri rauhoittuu aina nähdessään hyvin hoidetut kengät.

....Siirrän päättäväisesti katseeni pois kengistä- v***u nyt on pakko osua- pakoitan itseni keskittymään.

Näen kaukana kiiltävän pisteen ja mieleen hiipii epäilys- voiko noin kauas edes ampua? Mittasinko varmasti tuulet oikein? Pyöriiko maapallo sittenkään tasaisesti?

Muistikuva hiekkaa haukanneen läppärin puhaltimen tasaisesta ropisevasta hurinasta kuitenkin rauhoittaa mieltä- nyt tai ei koskaan...

Hyvä ampuma-asento tutun tukin takaa ja pikainen silmäys optiikan läpi...hiljainenkin puhensorina taustalla lakkaa, ikäänkuin häipyy pois, ainoastaan korvissa suhiseva veri kertoo minulle että olen elossa. Aktiivisuojista patterit ovat siis taas loppu mutta se ei saa eikä voi häiritä keskittymistä...ei tänään! Pulssi hidastuu...hengitys tasaantuu....suljen kaiken pois...........mielikuva uskollisen mannelavetin hanskalokerossa olevasta AAA -patteripaketista pulpahtaa mieleeni mutta ohjaan sen pois, takaisin alitajuntaan.

...Tähän minut on koulutettu, tähän olen syntynyt, kaikki elämässäni aikaisemmin tapahtuneet pienetkin asiat ovat johtaneet vääjäämättä tähän tilanteeseen- kohtalo päätti niin puolestani. Elämä vilahtaa filminauhana silmieni edestä...ensimmäiset suutelot Jaana-Marin kanssa riparilla...hymähdän itsekseni...totta se näemmä on, tiukissa paikoissa tosiaankin elämänsä näkee, ikäänkuin tiivistettynä filminauhana.

Tuima katse tutun spotteriparin suunnasta palauttaa minut takaisin -sekunnin katsekontakti riittää- kaikki on kunnossa. Vuosien harjoittelu ja lähes telepaattisesti kytköksissä toimivat mielet työskentelevät yhtenä: tavoitteena osuma. Keskelle- vaikka ei sillä niin väliä olisikaan. näin se sovittiin jo alussa- yritetään aina keskelle- vaikka mikä tulis.

Katson ylös taivaalle, hiljaisena, nöyränä- ja ajattelen: Olen tehnyt elämässäni virheitäkin, usein tyhmyyttäni. Jos nyt olet kuulolla, apu ei olisi pahitteeksi. Jos osun en muuta sinulta tule ikinä enää pyytämään. Ainakaan lähiaikoina. Sen lupaan. Jos ei tule mitään akuuttia.

LSa · lokakuu 24, 2008, 16:02

16,2 grammaa Lapualaista täydellisyyttä pölläyttää hiekkaa taustavallissa, kuin haulikko verta siilolla ammutun rotan sisuksista silloin ennen. Ei auta miljardien kalustohankinnat, ei kellarin testiradat, ei lukemattomat emännältä pimitetyt ja valheellisesti ballistiikkasoftan parissa vietetyt tunnit. "Mulla on kulta aikas kiirusta ollut töissä."

Voi elämän kevät - ammuinko tosiaan siitä vietävän pellistä ohi? Miten voi? Sehän on iso, kuin kotitilan ladon ovi.

Käsi tekee automaattisesti latausliikkeen. Tähystäjä huutaa havaintojaan, mutta MSa ei kuule mitään. "Maine ja kunnia, maine ja kunnia, maine ja kunnia!" :Takoo MSa:n mielessä, kuin yön timon djembe kolmen sepän patsaan juurella.

Pienen ohikiitävän hetken MSa itkee. Ison miehen kyyneleet ovat kuitenkin niin säälittävän pieniä, että olematon, metrinenkin tuuli riittää kuivattamaan ne ennen, kun muut huomaavat mitään. Vaan MSa ei ole epätoivoisen, rintaa raastavan surunsa kanssa yksin - luonto itkee, ammunnan valvoja itkee, Espon kamera itkee.

Vaan JHa hymyilee kauhtuneen maastoasunsa sisällä leveämmin kuin koskaan. Suurtilallisen poika veti makeasti ohi. Se on kuolevainen - ihan niin kuin me muutkin.

SO · lokakuu 24, 2008, 17:01

En tiiä mitä ootte syönyt, mutta mulle kanssa sama lääkitys.

JL · lokakuu 24, 2008, 18:00

...Yht´äkkiä, aika hidastuu........hidastuu.....ja pysähtyy.... Kellon sekuntiviisari seisahtuu kuuluvasti naksahtaen.

Tulee täydellinen hiljaisuus...ilmassa lentävät roskat&tupakinsavu pysähtyvät, ei lintujen laulua, ei tuulen suhinaa.

Espon tuultamittaava sormi on pystyssä, silmät lasittuneina, vartalo jähmettyneenä katse taivaalle suunnattuna.

Sitten, kirkkaus. Outo, kirkas, valo täyttää maiseman, taivaan, maan, kaiken. Pää täyttyy oudoista kielistä joista MSa ei ymmärrä mitään- mutta silti ihan kaiken. Lämpö valtaa MSan ruumiin ja mielen. Mieli tyyntyy. telepaattinen taustahäly lakkaa hiljalleen ja mieli on tyhjä mutta mukavan lämmin- aivan kuin hyvin venytelty takareisi voitetun sählymatsin jälkeen.

Hän kuulee tähystäjän korjaukset kristallinkirkkaana mielessään- vaikka kuulosuojamista ovat paristot lopussa.

Yhtäkkiä kaikki on niin selvää. Yksinkertaista. Kaunista. Ääretöntä. Kesuke Miyagimaista.

Jantteri. MSa. Tyhjyys. Hiljaisuus. TRG. tähystäjä. Universumi. Hän kuulee kaiken, näkee kaiken.

Sekuntiviisari naksahtaa - kuin katkeava kuiva oksa- paukahtaen eteenpäin. Kaikki alkaa uudelleen.

Uusi tietoisuuden taso on saavutettu.

MSa näkee jantterin ristikon läpi. Saman- mutta kuitenkin jotenkin erilaisen. Peltiä ympäröi aura- säihkyvä jumalallinen säkene.

Se näyttää nyt myös jotenkin isommalta- vaikka se on aivan varmasti sama. Ihan kuin se olisi lähempänä -tuntuu melkein siltä kun sitä yltäisi koskettamaan kädellä.

Rumpuja ei tarvitse edes katsoa. Laite on osa MSa:ta. Tällä tietoisuuden tasolla hän aistii optiikan tunteet.

Rikkinäinen Shirstone itkee hiljaa pimeässä kaapissa jossain lähistöllä- hän tuntee sen selvästi ja jakaa myös sen tuskat.

Voi voi, takuu loppu. -Maailmassa ei ole tilaa ylimääräiselle säälille.

Sormi puristuu kuin korkeamman voiman ohjaamana....toinen laukaus lähtee....luoti kimaltelee auringossa ja lentää kuin hidastettuna...

LSa · lokakuu 24, 2008, 18:44

Scenar liitää ilmassa luontevasti. Niin luontevasti, että samaan on pystynyt vain sokeripala joka kerta toisensa jälkeen salamyhkäisesti ilmestyi suojeluskuntatakin taskusta isoisän työn kovettamaan käteen. Ne ajat eivät enää palaa.

Olemattomasta ilmanvastuksesta huolimatta luoti ulvoo lauluaan kohotessaan kohti lakikorkeuttaan. Se tuntee olevansa vapaa. Tuolla syrjäisellä koeampumalaitoksen radalla paikalla olleista kukaan ei kykene vieläkään selittämään sitä tunnetta joka tilanteessa syntyi - eikä siitä mielellään myöskään puhuta. Jonain syyskuun synkkänä lauantaina useamman pullon jälkeen joku voi saunassa EHKÄ todeta kuulleensa silloin radalla aivan aistiensa rajamailta paukauksen keskeltä laulua: "I believe, I can fly".

4,47 sekunnin kuluttua piipusta irtoamisestaan luoti läpäisee Jantterin lukuisista osumista raihnaisen metallipinnan kuin neula hullun silmän. MSa ei tätä tiedä. Kaksituhatta kahdeksan metriä on kaukana. Se on melkein yhtä kaukana ja saavuttamattomissa kuin seiskaluokan luokalla biologian tunnilla vieressä istunut Sari. Sarin lailla pelti on jäätävän kylmä, pieni ja äärettömän etäinen.

MSa tuijottaa rekyylistä silmän eteen palautuneen putken läpi teinipojan innolla. Pettymys purskahtaa alitajuntaan valtameren aallon lailla. Valo. Voiko se olla rikki? Ammuinko taas ohi? Mieleen palaa ne lukuisat elämän aikana kohdatut pettymykset. Miksen voi olla kuin JL ja LSa? Miksi olen tällainen? Epätäydellinen.

KWu huutaa. Mika huutaa. Kaikki huutavat. Katsojien läpi käy lämmin, mutta raju tuuli nuotioon heitetyn bensiinin voimakkaan leimahduksen tavoin. Valo - valo on syttynyt.

JL · lokakuu 24, 2008, 20:21

Todellakin - valo syttyi - ja legenda sai alkunsa.

MSa. (lausutaan kuiskaten, tietäväinen ilme kasvoilla)

Mutta ei siinä laukauksessa kyllä mun mielestä sitten muuta ihmeellistä ollutkaan.

LSa · lokakuu 24, 2008, 20:29

...edelleen kuiskaten

MSa (lausutaan ämmä saa)

JL · lokakuu 24, 2008, 20:34

Hyvä huomio. Harmi ettei wintoosan näppiksessä ole foneettisia fontteja.

Oliko MSa:lla mitään tarkennusta tapahtumien kulkuun?

Mehän emme voi tietysti oikeasti tietää millaisia tuntemuksia tilanteessa oli, voimme vain tehdä päätelmiä mm. kehon elekielestä.

P.S.

Haen oluen.

MSa · lokakuu 24, 2008, 20:36

Johan pulppuaa poikain huulilta proosaa! Ovat molemmat aivan väärällä alalla - Kim Il Jungin tiedottajatkin ovat kalpeita tämän rinnalla

Mutta siis muutenhan kaikki meni melkolailla noin, mutta se oli Terhi eikä Jaana-Mari