TARKKA-AMPUJAKILTA

Lainaa Kromimoly (chrome moly) yleensä näissä putkissa on erinomainen piipunsisäinen viimeistely ja ne ovat hyvin tarkkoja putkia kohtuulliseen hintaan. Korroosiokestävyys ei kuitenkaan ole samaa kuin kromatuissa putkissa ja kromimolypiiput ovat halvempia valmistaa (käytti sitten mitä tahansa valmistusmenetelmää) kuin kromatut tai rosteripiiput. Käytännössä suurin osa piipuista nykypäivänä on kromimolypiippuja, johtuen niiden hyvästä tarkkuudesta, hyvästä viimeistelystä ja kohtuullisen edeullisesta hinnasta.



Kromatut piiput (chrome lined) näissä putkissa on paras korroosion kesto, eli piippujen elinikä on pisin. Tarkkuus melkein yhtä hyvä kuin kromimoly putkissa tai joskus jopa yhtä hyvä. Kromatut piiput kestävät helposti esim. .308 kaliiperin kivääreissä 10000-15000 laukausta ja pysyvät tarkkoina eliniän loppuun saakka. Kromatut piiput ovat valmistusmenetelmästä huolimatta kalliita ja vaikeita tehdä, sillä piipun ns. elektro-kiilloitus samoin kuin kromaus ovat erittäin vaikeita prosesseja toteuttaa ja kaikilla asevalmistajilla ei vieläkään ole tätä tieto-taitoa. Sotilasaseissa on pääsääntöisesti juuri näitä piippuja eli kromattuja, muut piiput eivät todellisuudessa kestä kovaa käyttöä kaikissa ilmastoolosuhteissa. Parhaita putkia pitkään kestävään käyttöön, mutta eivät tarkimpia putkia - ehdottomia piippuja kuitenkin sotilasaseisiin, sillä parhaat sotilasaseet ovat varustettuja kromatuilla putkilla.



Rosteri (stainless steel) piippuihin on helppo valmistaa hieno viimeistely, mutta korroosiokestävyys on todellisuudessa vain keskinkertainen, käytännössä paljon heikompi kuin kromatuissa piipuissa ja myös huonompi kuin kromimoly piipuissa. Tarkkuus on taas parempi kuin kromatuissa piipuissa ja yleensä myös hieman parempi kuin kromimoly piipuissa huolimatta jälleen kerran valmistusmenetelmästä. Tästä johtuen rosteripiippuja on hyvin paljon kasa- ja kilpailukivääreissä ja aseissa. Koska korroosiokestävyys rosteripiipuissa on heikko, niiden elinikä on lyhyempi kuin kromatuilla ja kromimoly piipuilla, yleensä jotain 1000-2000 laukauksen välillä ehdottoman maksimin ollessa n. 3000 laukausta. Rosteriputkista tarkkuus häviää nopeiten ja juuri tästä syystä huippukilpa-ampujat kuluttavatkin useita rosteriputkia per vuosi.



 :arrow: No, eiköhän tämä riitä piippujen eroista, jokainen voi lukea aiheesta lisää kirjoista, netistä tai kysyä aiheesta lisää piippusepiltä. Sama lopputulos ja päätelmät putkahtavat esille kuitenkin, sillä faktat on faktoja piti niistä sitten tai ei.  :!:



Piippuvalmistajat ja asevalmistajat itsekin toteavat edellä kirjoittamani asiat eri piipputyypeistä. Jokainen voi sen itse vahvistaa kysymällä 1. asevalmistajilta, 2. piippuvalmistajilta ja 3. piippusepiltä piippujen erot. Erityisesti kannattaisi kysyä niiltä, jotka valmistavat eri piipputyyppejä ja jotka käyttävät tai ovat käyttäneet myös eri valmistusmenetelmiä. Itse asiassa tiettävästi Suomen paras/kokenein piippuseppä on myös vahvistanut kyseisen asian todeksi - jokainen varmaan arvannee missä hän työskentelee.



Joka tapauksessa eroja on paljonkin rosteri, kromi moly ja kromattujen piippujen välillä, niitä eroja ei yksittäinen kuluttaja/ampuja välttämättä edes huomaa, kun laukaisumäärät jäävät yleensä alle 10000 laukausta per vuosi. Ne, jotka tikkaavat työnsä vuoksi jopa yhdellä aseella yli 10000 laukausta per vuosi huomaavat kyllä erot tai ainakin pitäisi huomata. Samoin eri maiden asevoimat testaavat kyllä eri asetyyppien piiput A:sta Ö:hön, sillä se on pakko tehdä. Syyn varmasti jokainen ymmärtää kertomattakin.



Toinen asia, joka nykyisin on erityisesti otettava huomioon globaalistikin, on luonnollisesti tuotevastuulaki/lait sekä takuut. Esimerkiksi USA:ssa tunnetuimmat asevalmistajat takaavat aseilleen tietyn takuun, on se sitten 1 vuosi, 3 vuotta, 10 vuotta, 20 vuotta tai 30 vuotta. Ne valmistajat, jotka todella luottavat omiin tuotteisiinsa antavat ns. Limited Lifetime Warrantyn, joka on itse asiassa melko mittava ja kattava. Näissä takuissa on määritelty myös kuinka kauan piippu kestää laukauksia (oli sitten tyyppi mikä hyvänsä) ja kuinka kauan se säilyttää ominaistarkkuuden, jonka valmistaja lupaa.



Voidaan varmasti todeta, että tälläinen takuu rauhoittaa kummasti aseen ostajaa, eikö vain.



En tiedä mitkä piippuvalmistajat ovat parhaita, mielestäni hyviä valmistajia on useita, mikä on erityisen hyvä asia kuluttajien kannalta - on ainakin valinnan vapautta, mistä valita. Yksi tykkää yhdestä ja toinen tykkää toisesta. Mutta itseäni ainakin kummasti rauhoittaa se tosiasia, jos joku valmistaja uskaltaa takuun muodossa taata piipulle tietyn kestoiän ja tietyn ominaistarkkuuden joko 100 metriin tai 100 yardiin.



Krieger on varmasti hyvä, niin myös Shilen, Dan Lilja, Douglas, Wilson, Mäkinen ja Sakokin. Mikä sitten on paras piippu on lopulta kunkin itsensä valinta käytettävään aseeseen ja erityisesti sen käyttötarkoitukseen.



Itselataavaan tai sarjatuliaseeseen en itse kyllä valitsisi muuta piippua kuin kromatun (chrome lined), syyt tähän lienevät jo itsestäänselvät, jos ei ole niin asehistoriaan ja aseteknologiaan lienee syytä paneutua ja perehtyä hieman tarkemmin.



TA-kivääriin varmin valinta taas lienee kromimoly putki, siihenkin on omat syynsä, joita on aiemmin jo läpikäyty. Samoin lähes kaikissa eri asevoimien käyttämissä tai kaupallisesti vallmistetuissa ta-kivääreissä on sattumoisin kromimoly piiput, minkähän takia - niinpä niin. Tietty asehistorian ja -teknologian tuntemus avartaa tämänkin asian.



Rosteriputket ovat parhaimmillaan (ja erityisesti vielä nappirihlatut) ja omiaan kilpailuaseisiin ja kasa-ammuntakivääreihin, joihin niitä nykyisin pääosin valmistetaankin. Nämä piiput eivät vaan kestä samaa kuin kromimoly tai kromatut putket. Tästä syystä ne eivät ole yleistyneet sotilaspuolella missään.

LainaaRosteri aseet on tehty martensiittisestä rustumattomasta teräksestä, jossa kromi pitoisuus jää 11 - 14%, lisä-aineina saattaa olla 1% nikkeliä tai 1% mangaania, vähän <1% molybdeenia, piitä alumiina. Hiilipitoisuus vaihtelee huomattvasti martensiittisissä ase teräksissä ollen 0,15 - 0,5%.



Kromiterästen korroosionkestävyys paranee kromipitoisuuden kasvaessa. Jopa niukasti hiiltä sisältävät kromipitoisuudeltaan 3-4% teräksen korroosion kesto ilmassa on selvästi parempi kuin hiiliteräksen, paino häviön ollessa 0,03g/cm^2 /10 vuotta. pitoisuudella ollessa 9% painohäviö on 0,01g/cm^2 /10 vuotta. Kromipitoisuuden ylittäessä 12% muodostuu korroosionkestävyys erinomaiseksi, sillä mitattavissa olevaa syöpymistä ei tapahdu edes 10 vuodessa, Vaikkakin teräksen pinnan havaitaan tummuvan, jollei kromipitoisuus ylitä 18%:a.(huom. muut lisäaineet!)



Eli se mikä on metallurgisesti ruostumista, eli painohäviötä tai muuta SILMIN NÄKYMÄTÖNTÄ heikkenemistä, ei tarkoita välttämättä aseen ulkonäön turmeltumista. Eli mikä on ruostumista ja mikä ei? Aseen omistajalle voi olla turha alkaa selittämään, että aseesi ei ole ruosteessa vaikka pinta onkin tummunut.



Koska martensiittiset ruostumattomat teräkset eivät ole kromipitoisuudeltaan korkeita, rakenne tulisi saada mahdollisimman homogeeniseksi korroosion keston takia, ja martensiittisissa ruostumattomissa teräksissä päästään homogeenisen rakenteeseen karkaisulla, edellyttäen että sammutus suoritetaan puhtaasti austeniittialueelta. Tällöin saavuttaa teräs myös melkoisen kovuuden.Ruostumattomista teräksistä voidaan vain martensiittista karkaista ja nuorruttaa. Martensiittistä ruostumatonta terästä käytetään mm. veitsiin, joissa tarvitaan kovuutta ja "hyvää" korroosion kestoa, siksi sitä sanotaan myös englanninkielisissä maissa cutlery steel iksi.



Jotta teräs saavuttasi samaan aikaan asetetut vaatimukset niin korroosion kestävyydessä ja kovuudessa ja lujuudessa, päädytään kompromissiin, jossa tulisi olla vähintään 12% kromia, mutta liika kromi estää saavuttamasta puhtaasti martensiittista rakennetta. Hiiltä niin paljon että teräs saavuttaa karkaistaessa suuren kovuuden, mutta kun hiiltä on paljon muodostuu rakenteeseen karbideja, jotka sitovat kromia, mikä taaskin heikentää korroosion kestoa. (ja lukemattomien muiden lisäaineiden pitoisuudet) Joten jokainen aseiden valmistaja joutuu itse kohdaltaan miettimään millaisen kompromissin tekee.



Parheiten tunnettu ruostumattoman teräksen laatu 18:8 on ehkä yleisin ruostumattoman teräksen laatu, juuri 18:8:lla terkoitetaan yleensä rosteria. Kyseessä on austeniittinen ruostumaton teräs jossa on 18% kromia ja 8% nikkeliä. 18:8 on optimaalien ratkaisu lähes kaikkeen. Ja se kestää 10 vuotta ulkona teollisuusalueella ilman hoitoa.