TARKKA-AMPUJAKILTA

En ole ennemmin ampunut bipodi-tuelta. Radalla on käytössä etu ja takapussit ja maastossa repputuelta. Nyt olis tarkoitus hommata bipod ja radallakin käyttää sitä ja takapussia. Lueskelin aiheesta ja paljon tuli vastaan kommentteja että jos haetaan aseen ja patruunan suorituskykyä niin bipodi ei olisi paras mahdollinen tähän hommaan. Päteekö tämä myös pienirekyylisten kohdalla?

Aseen ja ja patruunan suorituskyky haetaan samalla tavalla kuin sitä aiotaan käyttää.
Jos tavoitteena on mahd. hyvä käynti, oli syynä internet kunnia, kilpailu tai omaksi huviksi. Niin paras tapa lienee rekyyloiva ns. railgun rakenne. Siitä sitten sääntöjen tai budjetin rajoittaessa karsimaan.
Täysin kiinteä rakenne on harvoin hyvä, mutta jotain vakaata tarvii olla perän ja etutukin alla, mikäli ase on perinteisen tyylisellä tukilla.

Ammun käytännössä aina bipodi/hiekkapussi/makuulta ja kun kuski on hereillä ja keli kunnossa niin .223 Rem 150m/5x5lks keskiarvo on parhaimmillaan 0.3moan tuntumassa mutta normisti siellä 0.5moan paikkeilla. Tämä riittää mulle, seuraava steppi olisi betonipöytä ja kasatuet mutta siihen ei ole mahdollisuuksia eikä intoa koska niitä on hankala kuljettaa mukana kun lähtee metsälle...

Nyt tosin 0.3 käynnit alkaa olla historiaa, piippu ei enää kykene huippukäyntiin mutta kyllä sillä vielä hetken ampuu.

Piekkarin kanssa sama kuvio aseen tuennan kanssa, sen kanssa oppii aika nopeasti "tavoille" koska piekkari ei anna ampujan virheitä anteeksi. Jos toistuvasti kasoissa on karkulaisia niin älä laita niitä heti ampujan piikkiin vaan testaa eri patruunoita, kun löytää aseeseen sopivan patruunan niin ampuja kokee ahaa-elämyksen kun kasat alkaa pysyä nipussa ilman suurempia sattumia.

Siis tarkoitus on ensin neutralisoida ampujan virheet kun haen uuden aseen suorituskyvyn ja siihen sopivan patruunan. Tähän on siis lienee edelleen paras vaihtoehto olla hiekkasäkit edessä ja takana ellei ole mahdollisuutta rekyloivaan kiinteään tukeen. Sen jälkeen tietenkin kun on löytynyt sopiva patruuna ja tiedän aseen ja patruunan rajat, heitän bipodin aseeseen ja alan harjoittelemaan varsinaista ammuntaa. Näin on helpompi lähteä korjaamaan virheitä perän takana kun ei tarvi arvailla että johtuko huono osuma ampujasta vai kalustosta...

Sitä kyllä mietin että mihin se perustuu että hiekkapussi edessä on ns. parempi vaihtoehto kuin bipodi? Jos ase bipodeineen lepää vakaalla alustalla ja perän alla on hiekkapussi niin miten se että etutukin alla on hiekkapussi tekee siitä vakaamman? Mitä asioita en tässä yhtälössä osaa ottaa huomioon?

Pienoiskiväärillä rekyyli on niin olematon että Harris-bipodeilla voin ampua käytännössä samoja kasoja kuin hiekkasäkin päältä. Jos bipod  on jokin Versa-Pod tms. malli joka ei ole kovin jämäkkä niin se likkuu hieman joka laukauksella tai ainakin latuastapahtuman aikana.

Jos rekyyliä on enemmän kuten 338 LM:ssä niin ainakin minä ammun hiekkasäkkien päältä silloin pienempiä kasoja kuin TRG-bipodilta. Käsittääkseni asia liittyy bipodiin joka sallii aseen liikkumisen vaihtelevasti jo piippuajan kuluessa. Liikkuu se ase hiekkasäkkien päälläkin mutta yleensä suoraan taaksepäin mikä ei bipodilla ole niin sanottua. Varmaan hyvä ampuja voi ampua bipodilta yhtä hyvin kuin hiekkasäkkien päältä mutta itse en kuulu heihin.

Lainaus käyttäjältä: Zetori - joulukuu 01, 2021, 08:14
Sitä kyllä mietin että mihin se perustuu että hiekkapussi edessä on ns. parempi vaihtoehto kuin bipodi? Jos ase bipodeineen lepää vakaalla alustalla ja perän alla on hiekkapussi niin miten se että etutukin alla on hiekkapussi tekee siitä vakaamman? Mitä asioita en tässä yhtälössä osaa ottaa huomioon?

Alustan pitää olla myös värähtelymielessä vakaa; bipodi kovalla alustalla ei sitä ole. Pomppii jossai määrin ennalta-arvaamattomasti. Jos taas bipodi on maailman suurinta hiekkasäkkiä, eli maata vasten, silloin ei pitäisi isoja eroja tulla.

Koska olet ampunut pusseilta sinun kannattaa jatkaa sitä tämän testauksen ajan eikä ruveta opettelemaan uusia asioita. Reilummin rekyloivalla aseella pidän itse bipodi vs. pussit -keskustelua tärkeämpänä sitä että kädet ovat aina samassa paikkaa, mieluiten tukikäsi etutukilla. Tämä hidastaa ja hankaloittaa nysväämistä, koska takapussia (tai säädettävää etupukkia jos sellainen olisi) ei pääse mulkkaamaan "lennosta".

Tuosta pääsee aasinsillalla siihen että muukin kontaktisi aseeseen pitäisi olla aina mahdollisimman samanlaista. Käytännössä sitä helpompi mitä vähemmän vapausasteita, eli kiertävät ja kääntävät voimat minimiin, pääasiassa eteen/taakse-suuntaista vaikutusta aseeseen. Jos ammut sekä makuulta että pöydältä, pyri rakentamaan pöytäasento sellaiseksi että olet "vahvasti aseen takana". Esim. istut enemmän penkin reunalla ja nojaat pöydänreunaan (ei suoraan aseeseen).

Itse ampuisin bipodilla ja takapussilla. Jos bipodista voi taivuttaa jalat eteenpäin 45° kulmaan niin rekyyli ei nosta asetta vaan rekyyli vetää jalkoja perässä. Myös aseen saa alemmas. Eihän tätä rekyyli ongelmaa toki 22lr ole.

Ite en ainakaan suosittele leadsled tyyppistä ratkaisua. Pitää muistaa, että ase ja patruunakokonaisuuteen kuuluu myös ampuja. Hyvä käyntinen paukku voi muuttaa käyntiä, kun siihen laitetaan ampuja mukaan. Tästä aiheesta on MarkandSam afterworkilla hyvä video. Rekyylinhallinta kuuluu oleellisesti myös 22lr ammuntaan.

Itse laittaisin bipodin alle ja halvalla paukulla hetken reenais ja sen jälkeen alkaa testaamaan laadukkaampaa paukkua

Ammun lähinnä bipodi + peräpussi yhdistelmällä sekä tripodin päältä. Minulla on parit Harriksen BRM-S mallin bipodit. Niissä on mielestäni tarpeelliset/pakolliset ominaisuudet hyvään bipodiin. Nopeat ja helpot käyttää. Jalat eivät pyöri pienestä paineesta sekä kivääriä voi liikuttaa siten, että saaat aseen maastossa aina suoraksi. Eli niin sanotusti kanttausta pystyy säätämään. Jotta tämä toimii hyvin, niin suosittelen podlock henkistä lisäpalikkaa. Uusissa Harriksissa on myös suurempi ja helpommin käytettävä lukkorulla, kuin vanhemmissa vastaavissa.

Bipodin kanssa selkeä huomio, että erilaiset alustat vaikuttavat toimintaan jonkin verran. Esimerkiksi betonin ja hiekan päältä ammuttessa iskemäpiste saattaa aavistuksen muuttua. Varsinkin jos bipodit pääsevät uppoamaan hiekkaan joka laukauksella. Itse olen vakioinut ampumaradalla bipodin tuennan siten, että olen pitänyt bipodin tassuja makuualustan päällä/ jonkin muun pehmeän tuen.

Tripodin kanssa ammutaan paikoista, joista makuulta ei pysty toimimaan. Lisäksi tätä tulee radalla myös käytettyä treenimielessä. Huomiona että kun tekniikka on kunnossa, niin iskemäpiste pysyy samana kuin bipodilla ammuttaessa. Jos tripodi kiinnostaa enemmän,. niin suosittelen katsomaan killan youtube kanavalta Zero The Heron tekemän hyvän videopätkän.

Kiväärin käyttötarkoitus vaikuttaa siihen, että miten asetta kannattaa tukea. Tämä foorumi keskittyy lähinnä sotilastarkka-ammuntaan, niin suurin osa vastauksista lienee sen mukaisia.

Edit: Peräpussista vielä. Kyseessä pieni aseeseen kiinnittyvä peräpussi. Näitä on markkinoilla vähän, ensimmäinen lienee SKD tacin bals. Kilta tilasi vastaavaa hieman kustomoitua tuotetta suomalaiselta mildot kaupalta. Olen kokenut aseeseeen kiinnittyvän pienen peräpussin, joka taittuu pois tieltä, hyväksi lisätueksi.

Kuvassa näkee hyvin miten paljon ampujan asento muutokset vaikuttaa kasan kokoon ja niiden sijaintiin. Jokaisen 5lks jälkeen kipitelty 150m vallille vaihtamaan uusi taulu pahville. Keli toki muuttui hieman ammunnan aikana ja pienellä sivutuulella on omat kuvionsa kasoihin mutta se ei selitä osumapisteiden muutosta sarjojen välillä. .223Rem T3 Bravo, bipodi/hiekkapussi/makuu.

Ehkä tärkein asia ampumisessa on tekemisen tiedostaminen, ymmärtäminen mitä tapahtuu ja miksi sekä ammutun sarjan analysoiminen. Mieti tarkkaan mitä teit kun onnistuit, ja mitä tapahtui kun epäonnistut. Analysoi jatkuvasti tekemistä ja keskity pieniinkin asioihin, hengitykseen, laukaisutekniikkaan, asentoon, lihaksiston rentouttamiseen jne. Kun löydät oman tavan tehdä asioita niin tee niistä rutiini, silloin pystyt ampumaan hyviä tuloksia huononakin päivänä tai paineen alaisena koska tekeminen tulee selkäytimestä. Tämä vaatii paljon työtä ja toistoa mutta palkitsee pitkällä aikavälillä, silloin on sinut itsensä kanssa ja suoritukset pysyy vähintään kohtuullisella tasolla huononakin päivänä, tai jos joutuu epämukavuusalueelle tai ampuu huonolta tuelta.

Keskity, tiedosta tekemisesi, suorita ja analysoi. Jos tätä ei tee niin on ihan sama miltä tuelta ampuu tai minkä tasoinen on aseen/patruunan käynti.

Lainaus käyttäjältä: Koheltaja - joulukuu 01, 2021, 12:15


Ehkä tärkein asia ampumisessa on tekemisen tiedostaminen, ymmärtäminen mitä tapahtuu ja miksi sekä ammutun sarjan analysoiminen. Mieti tarkkaan mitä teit kun onnistuit, ja mitä tapahtui kun epäonnistut. Analysoi jatkuvasti tekemistä ja keskity pieniinkin asioihin, hengitykseen, laukaisutekniikkaan, asentoon, lihaksiston rentouttamiseen jne. Kun löydät oman tavan tehdä asioita niin tee niistä rutiini, silloin pystyt ampumaan hyviä tuloksia huononakin päivänä tai paineen alaisena koska tekeminen tulee selkäytimestä. Tämä vaatii paljon työtä ja toistoa mutta palkitsee pitkällä aikavälillä, silloin on sinut itsensä kanssa ja suoritukset pysyy vähintään kohtuullisella tasolla huononakin päivänä, tai jos joutuu epämukavuusalueelle tai ampuu huonolta tuelta.

Keskity, tiedosta tekemisesi, suorita ja analysoi. Jos tätä ei tee niin on ihan sama miltä tuelta ampuu tai minkä tasoinen on aseen/patruunan käynti.

Tuohon ei ole paljon lisättävää. Kivääriammunta on vaikea laji, mutta noilla yllä mainituilla opeilla kun suorittaa, niin tulosta alkaa varmuudella tulla. Aika pitkä aika itselläkin takana kivääri ammunnassa, ja silti tulee, ja joutuu miettimään koko ajan omia toimintatapoja, mistä mikäkin johtuu. Toiaalta jos tätä ajatustyötä ei tee, ei myöskään kehity ja asiat luisuu helposti väärille urille ja tottumuksiin, joita voi olla sitten hankala korjata. Siltikään tässä ei koskaan tule "valmiiksi", mikä tekee omalta osaltaan tästä touhusta niin mielenkiintoista kuin se on.

onko näkyny sellaista luurankoperää johon ois integroitu perän(korkeuden) säätö. tarkotan liukupintaa mikä esim hiekkapussia vasten.

tuossa näkyy tuo lisätty musta tanko ja lopussa hiekkapussin alle tarkotettu säätö"hässäkkä" .
pitäs nuo risteyttää ois aina mukana

https://www.youtube.com/watch?v=iJh3DLlnJMc

Ei ole näkynyt valmiiksi aseeseen leivottuna, mutta ehkä suksella varustettu säädettävä poskipala perän alla toimisi?

Lainaus käyttäjältä: KJJ - joulukuu 03, 2021, 10:56
onko näkyny sellaista luurankoperää johon ois integroitu perän(korkeuden) säätö. tarkotan liukupintaa mikä esim hiekkapussia vasten.

tuossa näkyy tuo lisätty musta tanko ja lopussa hiekkapussin alle tarkotettu säätö"hässäkkä" .
pitäs nuo risteyttää ois aina mukana

https://www.youtube.com/watch?v=iJh3DLlnJMc

Vision Productsin perässä tuollainen muistini mukaan olisi ja sitten länsinaapurista saisi tällaista: https://tsgsweden.se/