TARKKA-AMPUJAKILTA

Millaisia keinoja teillä on selvittää oman aseen ja patruunan suorituskyky tarkka-ammunnan näkökulmasta? Kasa-ammunnassahan kasan koko ratkaisee mutta jos pitää selvittää minkäkokoiseen maaliin miltäkin etäisyydeltä oma ase ja patruuna käy.... Ensimmäisellä laukauksella kylmästä piipusta, puhdistetusta piipusta ja jos samasta tilanteesta joudutaan ampumaan pari paikkoa niin miten osumapiste muuttuu?

Millaisia käytäntöjä teillä kokeneemmilla on asian todentamiseksi? Käytättekö esim. taustatatauluja? Osumapistettähän ei voi määrittää yhdestä laukauksesta hajonnasta johtuen mutta ensimmäistä laukausta kylmästä ja puhdistetusta piipusta ei voi ampua kun kerran niin tämän hajonnan voi selvittää vain keräämällä dataa useimmilta eri ampumakerroilta?

jotkut ampuvat sen kpp laukauksen eri tauluun ja keräävät tiedot talteen ampumapäiväkirjaan, joka kaikilla tietysti on. 

Kirjaat ylös olosuhteet (tuuli, valaistus, lämpötila, ilmanpaine ja -kosteus ja mahdollisesti korkeus) sekä osumapisteen. Muuta peruskauraa on ampuma-asento, käytettävä lataus/patruuna erä numeroineen, lähtönopeus, ase ja optiikka jne jne.
Pikkuhiljaa tästä alkaa kertyä tietoa jota voi tarkastella sekä hakea trendejä muutoksille ja sitä kautta lisätä 1. ls osumatodennäköisyyttä.

Ei sinällään mitään rakettitiedettä vaan perusdokumentointia.

Esim. ilmapistooli- ja kivääritaulut ovat monesti käteviä (ml. keskisytytteiset ratamatkoilla).

- "halpaa kuin saippua" isoissa paketeissa
- luoti leikkaa nätin reiän
- löytyy erikokoisia tähtäyspisteitä
- yhteen taustapahviin mahtuu tarvittaessa monta
- em. taustataulukikkailu onnistuu helposti
- helpohko vaihtaa/ottaa talteen ammunnan edetessä

Joskus on tullut laitettua kääntöpuolelle paikkatarroja tähtäyspisteeksi jos esim. haluaa ampua jokaisen laukauksen eri pisteeseen. Mutta silloin on syytä tehdä lyijytäytekynällä tms. ohuet apuviivat mittausta varten. Tai jos haluaa vaan pienemmän tähtäyspisteen ja käyttää taustataulua (ts. tähtäyspiste on taulun ulkoreunojen suhteen samassa paikkaa jokaisessa taulussa).

Ensin kannattaa mennä jommalle kummalle Lapuan testiasemalle ja etsiä omaan piekkariin parhaiten käyvä 22 LR patruunan valmistus erä.(Lot).Ja ostaa sitä lottia kauden tarpeet kerralla.
Tai tilata kotiin useita valmistus eriä ja testata kotona ja sitten tilata parhaiten käyvää erää.

Välttämättä sama valmistuserä ei käy parhaiten sekä 50 m,että 100 m.(Usein kyllä).

Puhdistetusta piipusta eka laukaus on 15-20 m/s nopeampi  ja usein osuma on ylempänä kuin seuraavat.

Erilaiset piiput tasaantuvat puhdistuksen jälkeen käymään eri tavoin.Karhea vetorihlattu piippu vaatii joskus paljonkin laukauksia ennen kuin käynti tasaantuu puhdistuksen jälkeen.
Sileäksi läpätty rosteripiippu ei tarvitse usein kuin 1:n laukauksen ja sitten alkaa takomaan loput samaan pisteeseen.

Jotkut jopa välttävät ampumista kuivaan "raudalle" puhdistettuun piippuun.Pelkäävät lyijyn tarttumista.Rasvaavat/vahaavat piipun puhdistuksen jälkeen ja sitten vasta eka laukaus.
Vahaamalla piipun tuo eka laukaus puhdistuksen jälkeen ei olekaan sitten juurikaan nopeampi.
Aina pitää muistaa,että piekkarissa ammuttu luoti jättää vahauksen SEURAAVAA luotia varten,ei itseään varten.

Lyijyrenkaan muodostumista ylimenoon on hyvä seurata boroskoopilla.Kun se kasvaa tarpeeksi,alkaa käynti heikkenemään.

Kaikki tuo ase&patruuna tutkailu kannatttaa ensin tehdä hyvältä tuennalta ja sitten siirtyä elävän elämän tuennalle (Bipodi yms) ja sitten katsoa minne vie noilta "elävän elämän" tuilta eri matkoille.
Ja sitten vaan paljon ammuntaa että muuttuu "robotiksi",joka lähettää laukauksen aina samalla tavalla tuennan/ otteen osalta.

Kuten edellä kirjoitettu,niin asioiden kirjaaminen eri lämpötiloissa/ keleissä sitten luo turvan tulevaisuuteen,kun tietää minnepä luoti menee kulloisissakin olosuhteissa etukäteen,eikä jälkikäteen.

Timppa

 

Lainaus käyttäjältä: Long Range - joulukuu 22, 2021, 05:23Ja sitten vaan paljon ammuntaa että muuttuu "robotiksi",joka lähettää laukauksen aina samalla tavalla tuennan/ otteen osalta.

Pidin ampumisessa 8 vuoden totaalisen tauon ja kun avasin asekaapin 2014 niin talvi meni piekkarilla treenatessa. Joulu-huhtikuun välisenä aikana TT2 piekkarilla eri asennoista (suurin osa makuu/bipodi/pussi) +20000lks ja 223 TT2 +6000lks vuoden aikana. Siihen päälle TT3 kivääri ja pistooli sekä mökillä airsoft/ilmakko treenit. Rutiini palasi hyvin nopeasti ja kehittyi entisestään koska en ollut aikaisemmin ampunut yhtä suuria määriä vuoden aikana.

Suuret laukausmäärät ei tehnyt minusta parempaa ampujaa mutta pystyn ampumaan konemaisesti eikä itse suoritus vaadi keskittymisen osalta suuria ponnistuksia. Tämä näkyi muutamassa kisassa joissa kävin, muut ampui kilpaa ja mä ammuin kuten tavallisesti ja se näkyi tuloksissa vaikka itse en niihin ollut tyytyväinen.