TARKKA-AMPUJAKILTA

heippa

Aloitin vastikään metsästysintressiin liittyvän ampumaharjoittelun, Tikka T1x piekkarllla kun peurapyssy on Tikka t3 CTR. Painoeroa yritän pian tasoittaa jollain keinolla, ehdotuksia vastaanotetaan?

Kun olen kiinnostunut numeroista ja niiden kyvystä antaa oppimista tehostavaa palautetta ampujalle, niin olisin kiinnostunut kuulemaan miten ampumatuloksia talletatte ja käsittelette?  Itse teen viiden eri ampuma-asennon sarjoja, ja talletan aina sen osumamäärän, joka menee hirvitestin 23 cm sisään, kuvion halkaisijan, ja kuvion korkeuden ja leveyden.

Onko hyviä ideoita?

Osunnan ollessa kohdallaan voi olla järkevää alkaa kellottamaan toimintaa.

Taistelutilanteessa maali saattaa olla näkyvissä vain hyvin rajallisen ajan. Kohteen havaitseminen, tunnistaminen ja ampuma-arvojen määrittely vievät niin paljon aikaa, että itse hyvän ampuma-asennon ottamiseen, välineiden käyttämiseen ja kohteen tuhoamiseen tarvittava aika voi jäädä vähälle.

Jos osunta on kirkkainta priimaa, olet liian hidas - ja jos se on alle riittävän, hätiköit.

Ensin on siis osuttava kunnolla, ota aikapaine käyttöön vasta sen jälkeen.

Mä jättäisin hirvikokeen ampumatta. Tarkka-ampujan osunnan pitää olla niin hyvää, että karhukoe (kattaa myös hirven) menee lähes missä tilanteessa tahansa heittämällä läpi. Tämä siis paikallaan olevalla maalilla. Liikkuva on hankalampi.

Kiitos vastauksesta!

Olen ennenkaikkea kiinnostunut ymmärtämään sen, millaisen epäonnistumisen riskin otan erilaisissa ampumatilanteissa. Eli millä todennäköisyydellä osun 23 cm sisään eri etäisyyksillä ja eri nopeuksilla suoritetuissa laukauksilla. 100 % varmuutta ei voi saavuttaa, ellei pelaa ihan varman päälle, mutta haluan olla esim.  98 % varma että peura kaatuu eikä ui naapurisaareen... Jos laukaisu ei ole kohtuunopea, niin todennäköisyys elikon liikkeelle lähtöön kasvaa koko ajan jolloin taas huonon laukauksen todennäköisyys kasvaa. Ampumatuen esille otto vie muutaman sekunnin, mutta laukaisuhetkellä se tuntuu antavan aika erilaisen varmuuden kuin ilman tukea. Jonkinlainen käypä yhdistelmä näiden asioiden välillä olisi löydettävä.

Hyvä on, ettei peura ammu takaisin

Varovasti vaan. Väestörekisterin mukaan Suomessa oli eilen 1171 Peura-nimistä. ... ja kaupan päälle 456 entistä Peuraa.

Metsällä ei voi olla koskaan varma laukauksesta. Muuttujia voi tulla jopa liipaisun jälkeen. Mutta ei sitä riistaa tule, ellei edes yritä.

Kova jätkä pystyy olemaan ampumatta huonossa tilanteessa.

Jos haluaa olla varma itsestään ja välineistään, niin pyrkii treeneissä parempaan, mitä käytännössä tarvii. Saa hieman marginaalia yllättäviin tilanteisiin.

Meilläpäin harrastetaan metsästysammunnan harjoitteluun Matintorni nimistä harjoitus-/kilpailumuotoa. Itse pidän tätä varsin hyvänä metsästysammunnan harjoitteluun.
Ammunta menee seuraavasti:
1. Matka 75m, ammutaan paikalla olevaan hirveen. Hirvi lähtee laukauksesta liikkeelle ja käy kääntymässä seinän takana. Ammutaan "palaavaan" hirveen, liikkeeseen 1 laukaus.
2. Matka 50m, hirvi "seisoo" seinän takana niin että osuma-alue juuri näkyy. Ammutaan paikallaan olevaan laukaus, josta hirvi lähtee "juoksuun" ja siihen paikkalaukaus.
Sama toistetaan toiseen suuntaan.
3. Matka 25m, hirvi lähtee seinän takaa liikkeelle ampujan ilmoitettua olevansa valmis. Ammutaan liikkuvaan hirveen molempiin suuntiin (hirvi palaa takaisin välittömästi päästyään toiseen päähän).
4. Matka 25m, ammutaan hirvitornista samaan tapaan kuin 3. kohdassa.

Yhteensä 10 laukausta, 3 eri matkaa + hirvitorni. Maksimi pisteet 100.

Edit: niin ja kaikki laukaukset ammutaan siis ilman tukea seisaaltaan. Tekee varsin hyvää perus kasojen nakuttelun rinnalle

Asiaa sivuten; itselle on kertynyt kaappiin epämääräinen kasa eri kokoisia ja näköisiä ammuttuja tauluja, joihin on ammuttu vaihtelevilta matkoilta eri aseilla, eri latauksilla ja eri patruunoilla. Näistä kertyy todella huonosti mitään todellista ymmärrystä siitä miten hyvin ase, ampuja ja patruuna käyvät eri matkoille ja näiden vertailu ja varastointi on työlästä. Parannukseksi olen päässäni pyöritellyt seuraavaa visiota:

Teen itselleni .pdf-muotoisen standarditaulun ja printtaan niitä ison kasan. Taulun koko A4, tauluun tulee varmaankin viisi tähtäyspistettä. Tauluun tulee kentät, joihin merkitään heti radalla ainakin
-päivämäärä
-ampumamatka
-ase
-patruuna/lataus
-ampuma-asento ja tuki (penkistä vai vapaasti seisten vai jotain siltä väliltä)
-sää

...ja merkittävimpänä parannuksena xy-koordinaatisto siten, että origo on napakympissä ja jokaisen luodinreiän paikka on helposti luettavissa. Eli tyyliin laukaus osui koordinaattiin (2,-4) joka olisi 2cm oikealle ja neljä senttiä alle. Näitä voi sitten lätkiä Exceliin, ja kun tätä dataa muutaman ratareissun verran kerää kaikista laukauksista niin ehkäpä hiljalleen tulee realistinen käsitys siitä mihin osuu ja mihin ei, ja onko jotain systemaattisia virheitä, miten hyvin osumapiste pysyy päivästä ja kuukaudesta toiseen samana jne. Datan käpistelyä on helppoa ja insinöörimielelle jopa hauskaa tehdä, ja tuollainen valmis lukijaystävällinen taulupohja poistaisi tarpeen keräillä tauluja varastoon kun datan saa kätevästi numeromuodossa talteen analyysiä ja varastointia varten. Joka ikisestä laukauksesta.

Tämä toki kertoo vain ns. ampumaratatarkkuudesta, mikä taas voi olla hyvinkin eri asia kuin tarkkuus kylmissään pimeässä mättään päältä suoveden tursutessa munien välistä ja hirvikärpäsen tunkiessa korvakäytävään... Mutta kyllä tämä perinteisen menetelmän, eli joka reissun parhaan kasan mittailun, voittaisi 

Tämän linkin takaa ehkä saa auki .PDF:nä hyvin nopeasti raapaistun ensimmäisen yrityksen. Voi vaatia monenlaista parannusta vielä. Ruudukon pitäisi olla 10mm välityksellä, jolloin osuman koordinaatit sentteinä saa silmämääräisesti luettua parin kolmen millin tarkkuudella helposti.

Tuolla on myös kaikenlaisia printattavia pohjia joita voi yrittää hyödyntää. Tulostimen asetuksista voi jemmata ruudukot halutulle skaalalle, jos ei ole jo valmiiksi.

https://www.targets.ws/

Jos pelkkä tieto osuu/ei osu riittää, silloin etäisyydestä riippuen esimerkiksi savikiekkoja tai biohajoavia ritsan ammuksia (mieluummin vähän isompia kuin nämä)

https://www.amazon.com/Continue-Pack-1500-Slingshot-Biodegradable/dp/B01H1HESKM/ref=sr_1_144?dchild=1&keywords=clay+target&qid=1591250847&sr=8-144

Savestahan pystyy itsekin leipomaan mielivaltaisen kokoisia ja muotoisia maaleja ja suojavärikin on valmiina. Siinä mielessä mukava materiaali, ettei roskaa. Melko nopeasti hajoaa myös sanomalehdistä liotetusta paperimassasta tai vesiliukoisesta liimasta + sahanpurusta tehty maali.

Edit: "savikiekkojen" valmistukseen näytetään nykyään käytettävän pikeä ja maaleja, jotka eivät hajoa luonnossa. Eli jäävät maanomistajan riemuksi maailman tappiin saakka. Radallahan sillä ei ole hirvittävästi väliä, mutta maastoon ei kannata koskaan jättää mitään mikä voi kenenkään päässä saada aikaan negatiivisia tuntemuksia harrastusta kohtaan.

hei kaikille,

Hyvää palautetta, kiitos kaikille! Tuo erilainen hirven liikuttelu kuullostaa tosi hyvältä idealta, samaten nämä muutkin. Todennäköisyys että osuisin Pertti Peuraan on pieni, mutta ei valitettavasti nolla Juuri senkin takia tässä treenataan.

Olen piekkarin avulla käyttänyt 50 metrin radalla ilmakivääritaulua, koska se on lähes sama kuin mitä ampumakokeen 23 cm halkaisijakohde on 75 m kokeessa, ja voi ajatella että jos sen kokoiseen alueeseen, ja oikeaan kohtaan, peuraa osuu niin ei se ryntää kovin kauas pimenevään talvimetsään 

Sitten olen ampunut aina viisi asentoa: tukevan pöydän päältä (=metsäkanalinnun tapaus), tuolin päältä istuen kaksijalkaista ampumatukea käyttäen (normaali avoimen puoleinen maasto), sama seisoen (peitteisempi maasto), sitten 75 m istualtaan ampumatuella (osumapiste putoaa jotain 7 cm, hajonta kasvaa), ja lopuksi vapaalla kädellä samaan ilmakivääritauluun. Aina kymmenen laukausta ja hyvin nopeaan tahtiin, jotta paikkolaukausta tulisi harjoiteltua. Laukaus lähtee aina suoraan nostosta, oikeastaan liikkuvalla kädellä mikä auttanee juoksevan hirven ammunnassa?

Sitten lasken: osumat tauluun, osumat numeroympyrään, kasan halkaisija, kasan korkeus ja kasan leveys. Nämä viimeksimainitut "laatikon muodot" on kiinnostavasti erilaisia eri asennoissa, en vielä ymmärrä miksi. Nyt olen saanut, 1350 laukauksella kolmen viikon aikana, keskimääräisen tauluun osuman nousemaan 6,2:sta 9,2:een. Eli 100 laukauksesta 75 metristä 92 osuisi 23 cm lätkään. Muissa asennoissa osuma tauluun on lähes 100 %, osuma ympyröityyn alueeseen on heikompi.   Jahka kesä on lopussa niin lasken paljonko yhden milli-MOAn (vai mikä sen uhanalaisen lajin nimi oli?) parannus on maksanut, rahaa ja aikaa. Ja poissaoloa tiskaamisen riskialueelta.

Yhden testipäivän jälkeen, peurapyssyn kohdentamisen yhteydessä lyhyesti testattuani, tulokset isommalla kaliiberilla on aika samanlaiset. Kun totesin vuokra-isännälle (=maan omistaja) että voisin treenata piekkarilla juoksevaan hirveen, niin hän katsoi vinoon Minusta kasa vaan jäisi taaksemmaksi hitaamman luodin takia, kasan laajuuden kuvittelisi melko samaksi?

Tuo on kuin laihduttamista: vaa-alla täytyy käydä jotta usko trendiin pysyy yllä   Kaikissa muuttujissa on paraneva trendi, yllättävän vähällä työllä. Tulokset on hyvin vakuuttavat siinä että ampumatuki varmistaa laukausta todella paljon, aion käyttää myös juoksevalle hirvelle isommalla kaliiberilla.   En aio mennä metsälle ilman ampumatukea näiden tulosten jälkeen.

Excelissä kannattaa käyttää ns. liukuvaa keskiarvoa jotta saa trendin paremmin näkyviin, esim. luku aina viidelle sarjalle.

Ehkä tässä saa tarvittavan luoton, ja se tekee itse ampumisesta PALJON mielekkäämpää, en jaksaisi näin paljon ampua ellen olisi tätä kekannut.

Nimim. Laskentaa ammuntaan - muutakin kuin visalaskujen 

Pitää myös ottaa huomioon että metsästys on eri asia kun tauluun ampuminen. Moni joka kaataa hirven joka laukauksella ei välttämättä osu hirviradalla numeroille, kun ovat tottuneet että metsästystilanteessa erittäin harvoin otetaan ennakkoa edes hirven partaan asti. Ja päin vastoin ne jotka ampuu liikkuvaan 10 joka kerta helposti ottaa liikaa ennakkoa oikeaan eläimeen.

Näyttää sun tuloksien perusteella että kunhan pysyy pää kylmänä oikeassa tilanteessa tippuu elukka varmasti. Kannattaa harjoitella  käden päältä ajoituksia laukauksen kanssa, eli antaa aseen hieman heilua ja laukaisee vain oikeeseen aikaan. Ja mitä nopeamman liipaisun saat asetta heilauttamatta, sitä parempi tulos tulee metsällä, sillä metsällä jos meinaa ampua ei ole aikaa empiä ja odottaa "täydellistä" paikkaa, sillä monesti elukka on jo siinä vaiheessa kyllästynyt odottamaan että ammutaanko vai ei ja ovat häipyneet teille tietämättömille. Sekä pitää muistaa mikä on "hyväksyttävä tarkkuus". Kunhan vitaaleille osuu on laukaus onnistunut.

moi

Kiitos rohkaisusta! Tiistaina meinaan karhukoetta yrittää, ensimmäisen neuvon mukaisesti.

Muutin luvut MOAksi, ja niissä 50 metrin istualta ammuttu MOA on isompi kuin 75 m istualtaa ammuttu MOA, ilmeisesti johtuen hiukan hitaammasta ampumisrytmistä pidemmällä matkalla?  Sivusuunnassa heilunnasta syntyvä MOA on isompi kuin pystysuunnassa syntyvästä, paitsi tuossa 75 metrin matkassa. Eli pystynostosta tapahtuva suora laukaus menee ok, sivusuunnassa joku mättää.

Sivusuunnan heilunnan huomaa muutenkin silmällä, ase heiluu enemmän sivusuunnassa, ainakin jos ei ammu suoraan nostosta/"vauhdista".

Treenaan mökin eteisessä istuskellen/seisoskellen ja haen kannon nokkia mahdollisimman nopeasti ja ammun tyhjälaukauksia.Tänään radalle : 

Onnea kokeeseen. Nykyset kokeet ovat helppoja, käytännössä jos ase on vaan kohdistettu niin läpi menee heittämällä. Pidät vaan pään kylmänä. Itse omistin kiväärin ehkä kuukauden ennen kuin menin kokeeseen. Pari kertaa kokeilin ajastettuna 100m matkalle 14cm kokoiseen tauluun varmistukseks miten käy. Jos vähän jännittää saattaa helposti tehdä hölmön laukaisuvirheen.

Kävin itsekki ampumassa viikolla karhukokeen pienen tauon jälkeen ja yllätyin miten tuo koetilanne pystyy niin paljon jännittämään, vaikka suorituksena ei kummonen olekhaan. Sotki ampumisen ihan totaalisesti ko oli yleisöä ja jonkulainen aikapainekki.

Toinen mistä yllätyin oli kuinka paljon vaikeuksia monille aiheutti hirvi- ja varsinkin karhukoe. Onko tuo normaali hirvenpyyntikalusto tosiaan nuin luokatonta, että viidellä yrittämällä ei saa sijoitettua neljää osumaa tuonkokosen rinkulan sisään vai eikö niitä kohdisteta. Kai mullaki oli edellisistä laukauksista 9kk ja kyllä se siltikki edelleen kohdallaan oli.

Tuossa joitakin ongelmia, tosin helposti vältettäviä:

- Asetta ei ole kohdistettu. Samoja pateja kuljetettu taskunpohjalla vuosikausia ja veivattu edestakaisin kun ei ole hirveä osunut jahtikohtaan. Yllättävän yleistä, kun patit ovat kalliita ja niistä ei raskita luopua.
- On kohdistettu radalla ratapaukulla, mutta hirvipaukku käyttäytyykin hiukan eri tavalla. Tuo voi olla ongelma hyvin kevyissä tai ohutpiippuisissa aseissa joissa osumapiste oikeasti muuttuu paljon patruunan mukaan. T3 varmint ja CTR varmaan napsuttelevat oleellisesti samalle hehtaarille täysin riippumatta siitä mitä niille syöttää (jos siis karhukokeen toleransseissa pysytellään).
- Näkö ei ole kunnossa ja on huonontunut 3 vuoden aikana ilman, että on itse siihen kiinnittänyt tarpeeksi huomiota. Varsinkin iäkkäämpien ongelma joskus.
- Jos kokeita joutuu uusimaan, joskus piippu alkaa lämmetä sen verran, että vetää aika sumeaksi tähtäyslinjan.

jne...

Periaatteessa ei kyllä pitäisi tulla mitään ongelmia: kokeessa saa ampua tuelta ja ilmeisesti ampuma-asentoa saa säätää ja tähtäillä niin kauan kuin haluaa, koska kello lähtee käyntiin vasta ensimmäisestä laukauksesta(?). Kaluston puolestahan mikä tahansa pitäisi tuohon riittää; jollain villisikajyvällä voi joutua hiukan keskittymään.

En haluaisi olla pessimisti tässä kohtaa, mutta jos karhukoe ei meinaa onnistua varsinkaan näillä valmisteluilla, niin olisiko parempi etsiä joku muu harrastus? Vaikka postimerkkien keräily?

Minusta tuolla ei oikein vanhoja ees ollu ja aseetki vaikutti päällisin puolin asiallisilta.

Eikä se kyllä halpaa ole ostella 5€ paikkatarrojakhaan kovin montaa lippaallista 😂