TARKKA-AMPUJAKILTA

Ensin positiivista palautetta: Olen muutaman vuoden säännöllisen epäsäännöllisesti tätä foorumia asiasta kiinnostuneena harrastelijana lukenut, ja tämä on poikkeuksellisen korkeatasoinen keskustelupalsta. Tällä foorumilla ja tänne kirjoittavilla on uskomattoman paljon tietoa, kokemusta, näkemystä ja ymmärrystä pitkälle ampumisesta ja tarkka-ammunnasta, ja keskustelu pysyy yleensä hienosti asiassa.

Sitten asia, joka minusta kaipaisi parantamista: Kun klikkaan "Näytä edellisen käyntisi jälkeen kirjoitetut viestit", niin ylivoimainen enemmistö on osto- ja myynti-ilmoituksia ja muuta välinekeskustelua. Itse ampumisesta puhutaan ihan häviävän vähän. Sama ilmiö koskee kyllä kamera- ja montaa muutakin harrastefoorumia, mutta olisi tässä ehkä jonkinlainen ryhtiliikkeen paikka. Saisikohan tällä ketjulla keskustelua vietyä 0,1 mrad verran enemmän enemmän ampumisen suuntaan? Toki TA-toiminta on vielä paljon muuta kuin pelkkä ampuminen, mutta ymmärtänette pointin.

Oma ampumiseni on aivan liikaa pötköttelyä ja kasan hinkkaamista. Osittain tämä johtuu siitä, että keskisytytteisellä ei halua rahan, piipun, lataamiseen kuluvan ajan, rekyylin, melun yms takia ampua valtavia treenimääriä, ja kun aseet ovat pitkälti metsästyskäytössä, niin tulee lähinnä etsittyä silloin tällöin uusi lataus, ammuttua lataustestit ja kohdistukset, ja tarkistettua zerot pari kertaa vuodessa. Näissä tilanteissa on järkevää ampua rauhassa, hyvällä säällä ja täydellisen mielenrauhan vallitessa ja hitaasti. Mutta eipä tämä kovin paljon kehitä.

Nyt olen päättänyt yrittää ottaa ryhtiliikkeen, eli alkaa treenata monipuolisemmin, ennen kaikkea pienoiskiväärillä. Tarkoitus on alkaa kasojen kutistamisen sijaan pyrkiä sellaiseen käytännön ampumataitoon, jolla on esim metsästäessä enemmän hyötyä. Harvoin pääsee ampumaan makuulta hyvästä asennosta rauhassa. Yleensä on kiire, huono tuki, pitää ampua juuri tietyllä hetkellä, tms. Jos nyt ei ihan juoksevaan hirveen ampumisesta puhutakaan vaan pidetään TA-henkisempi painotus, niin siinä heittolaukauksen ja hiekkapusseilta tai maaten bipodilta ampumisen välissä on aika iso kasa erilaisia ampumatilanteita. Miten näitä harjoiteltaisiin? Miten te harjoittelette? Miten harjoittelevat ne, jotka työkseen ampuvat pitkälle ja/tai kilpailevat asiassa? Vai onko tosiaan niin, että näistä ei kehdata tai haluta puhua? Miksei?

Toiminnallisen ampumisen puolella harrastetaan ilmeisesti tuollaisia drillejä, eli on joku tietty ampumasuorite (montako laukausta, miltä etäisyydeltä, miten, mihin jne) ja sitten katsotaan kuka on nopein tai ampuu eniten osumia. Välttämättä ei tarvitse tietenkään kisata kuin itseään vastaan, mutta pidän tällaisesta ajatuksesta ja pitänee itsekin ottaa tuon tyyppistä treeniä mukaan. Ikävä kyllä kovin monilla radoilla voi ampua vain paperiin, joten tämä osittain hillitsee villeimpiä visiointeja.

Joitain ajatuksia tässä nyt heti ilman sen suurempaa suodatusta:
- 10 lks tunnetulta matkalta maaten nopeasti. Vaikkapa 30 sekunnissa tai jos tuntuu liian hitaalta niin 20 sekunnissa. Ei voi hiveltää liipaisun kanssa aivan järjettömän kauaa. Minkälaista kasaa tulee, siirtyykö osumat johonkin tiettyyn suuntaan?
- Nopeita tuplia, vaikkapa niin että ensimmäinen laukaus yhteen tauluun ja toinen toiseen. Kuinka nopeasti voi ampua, että osuu vielä johonkin?
- Treeniä istuen ja ampumakepeiltä/korkealta bipodilta. Paljonko tarkkuus huononee maaten ampumiseen verrattuna?
- Väärältä puolelta ampuen. Voi olla huonoa ainakin itsellä, mutta ainakin kehittymisen varaa lienee :D
- Ihan perustylsää seisomatreeniä. Kun vähän treenaa niin itse saan pysymään 50 metriltä ilmapistoolitaulun numeroilla. Varmaan olisi parantamisen varaa. Jos alkaa tuntua helpolta, niin lisää vauhtia.
- Tolppaan tai puuhun nojaten ja siitä tukea hakien. Aika yleinen tilanne metsästäessä, kun aluskasvillisuus estää makuuammunnan...
- Kauheassa säässä. Tosin tää on yhtä vaikeaa kuin loistavalla säällä ampuminen; koskaan ei ehdi ja oo radat auki just silloin :D
- Hengästyneenä. Tästä on ollut puhettakin tällä foorumilla. Hakee vaikka patruunan kerrallaan juosten jostain 20 metrin päästä, jos sattuu olemaan yksin radalla tai muuten tuollaista härväämistä voi harrastaa.

Mulla on aika hyvä käsitys mihin osun maaten bipodilta rauhassa, mutta kun pitäisi arvioida minkälaiseen tarkkuuteen meikäläinen ja ase pystyy muussa tilanteessa, niin onkin muuten vaikeampi sanoa.

Äkkiä googlattuna ainakin täällä jotain keskustelua aiheesta:
https://www.gunsandammo.com/editorial/rifle-team-training-plan-drills/248095
https://www.sniperforums.com/threads/new-ideas-for-monthly-sniper-training-le.4916/

Nyt teit Jokke hyvän noston ja tunnen itsekin piston sydämessä,kun olen päästänyt tuon "vapaalta kädeltä" ampumistaidon rapistumaan.
Kun jäin hirviporukoista pois,niin muu kuin "pötköttely ammunta" jäänyt entistä vähemmälle.

Ja kaupunkilaistuminen tehnyt sen,että radalle "pitää" lähteä.Kun asuin maalla ja astuin ulko ovesta niin olin "radalla" ja ammunta voi alkaa.

Kuitenkin kaikissa asunnoissa,joissa olen asunut olen ampunut ilmakiväärillä sisällä,kun muu väki poissa.(Joskus jopa komentanut emännän pysymään TV tuolissaan,nyt ammutaan-:).

Saanut 10 m matkaa ja ei tartte tuokaan olla.Aina voi pienentää maalia jos/kun matka lyhenee.

Optimi olisi jos impparin tukki & laukaisu olisi edes lähellä sitä asetta / aseita joilla ampuu oikealla radalla/ metsällä.

Poskipakka sellaiseksi,että kiikarin kuva aukeaa kokonaisena heti ja mahdollistaa nopean heittolaukauksen.
Ja jos löytää kiikarinjalat,joista avotähtäimet näkyy "välistä" niin eikun paranee ja voi sitten "ikänäköään" testata.

Ja pahvin reiittämisen sijaan voi välillä laitella mainostamiani pullonkorkkeja / muita läkkäröitä maaliksi.
Aikoinaan oli jopa oma valmiste liikkuva ratakin.

Tuostapa mieleen tarina v.1980,joka voi nostaa hiukan hymyä suupieliinne. Kun en tietenkään ollut edes syntynyt kun nuo isommat Suomi-Neuvostoliitto ampumakisat pidettiin 1939-1945,niin tällaiseen kuitenkin osallistuin v.1980 Neuvostoliiton Sotshissa.
Tulevan vaimoni kanssa siellä lomamatkalla.

Meren rantaa pitkin kävellessä törmäsimme ampumakojuun. Taitettavat ilmakiväärit aseina.Tuli tavaksi suunnata joka päivä kävelyretki sinne ja ampua.
Oli 2 "rataa" rinnakkain.Ampujien välimatka <3 m.
Maaleina oli siluetista tuttuja kaatuvia pieniä maaleja,jotka paikallaan.Myös lyhyttä kierrosta kiertäviä/liikkuvia/ kaatuvia ja viimeisenä haasteena pieniä lampun sydämiä joihin teltan pitäjä laittoi liekin palamaan ja ne ensin paikoillaan ja sitten samoja liekkejä piti saada sammumaan luodilla kun ne liikkeessä.
Ampumamatka vain about 4 m,mutta maalit pirun pieniä.

Osui yhtä aikaa ampumaan puhelinkopin kokoinen paikallinen setä ja vaikka sanaakaan ei vaihdettu,niin huomasin,että näyttämisen halu hänelläkin iski ja Suomi-Neuvostoliitto maaotteluhan siitä tuli.

Homma eteni niin,että helpoimmilla aloitettiin ja homma vaikeutui koko ajan ja lopuksi oli nuo luodilla sammuksiin "puhallettavat" liikkuvat liekit.

Olin silloin kovien vuotuisten laukausmäärien vuoksi elvistelemättä melkoinen "Lucky Luke" ja ajattelin,että nyt ukko löysit turistista kyllä vastuksen.

Mutta olipahan naapurikin ko. telttaa varmaan paikallisena treenannut ja teltan omistaja vaan punoi päätään,kun molemmat selvitimme radan.

Muut viikon ajan "vastustajat" näkyivät kompastuvat aina noissa liikkuvissa maaleissa ja viimeistään liikkuvien liekkien sammuttelussa.

Katseita ja pientä hymyä suupielessä vaihdettiin.Minun katseen viesti oli: "Osataan sitä muuallakin".

Timppa

Jahtihetkeä varten harjoitteluni on lähinnä itseni sisäänampumista kivääriin ja senhetkisestä lämpötilasta johtuvan osumapistemuutoksen tarkistaminen.
Päivä/kaks ennen jahtia käyn pistämässä makuulta kymmenkunta paukkua 100-440 metrin etäisyyksille.
Ensimmäisenä 1 kuti 16mm täppätarraan sadalta metriltä ja loput 9 kolmen laukauksen sarjoina 300, 400, sekä 440 metriin.

Nyt korona-aikana, kun radat oli keväällä kiinni, niin löysin ilmakivääriammunnan vähän niinkuin uudelleen. Saan kellarissa just sen 10m matkaa, niin siinä voi just treenata hyvin esim. pystyammuntaa. Oma vanha ilmakivääri ei ole kovin kummoinen kampe ampua, eli se poikkeaa laukaisun ja ergonomian osalta melkoisesti omista ruutiaseista. Mutta koen ton enemmän sellaiseksi pään ja hermoston kouluttamiseksi. Jos nyt ratojen taas ollessa auki, pääsis vaikka kerran viikossa ampumaan ruutikalustolla, niin pari ilmakivääritreeniä + kuivatreeniä sen päälle varmasti nostaisi suorituskykyä.

Faija vanhana olympiapistooliampujana korosti aina pitoharjoittelua. Ei se ihan turhaa kiväärilläkään ole, jos haluaa esim. parantaa pystyammuntaa.

Itse en nykyään ammu juuri muuta kuin lataustestit pötköltään. Koen itselleni enemmän hyödylliseksi ampua eri korkuisista tuetuista asennoista ja mieluusti vielä aikaa vastaan. Tätä touhua on kummasti edesauttanut tripodin hommaaminen. Sen kun saa säädettyä mihin korkeuteen vaan. Tämän päälle sitten vaan pelkkä pussi niin saa simuloitua aika montaa erilaista tukea minkä päältä mahdollisesti joudut/saat ampua. Tätä hommaa tekee kummasti mielekkäämmäksi mahdollisuus ampua riittävän pieniä peltejä. 100m on ihan näppärä matka isolle ja pienelle kiväärille kun on riittävän pienet taulut, aina tietysti parempi jos pääsee pidemmälle radalle.


Puhdasta pystyammuntaa ei tule juuri treenattua, siitä syystä että melkein tilanteessa kuin tilanteessa on jonkin sortin tuki käytössä, olkoonkin katoksen tolppa, suksisauva, männyn kylki tai ihan vaan reppu.

Latailin eilen illalla puhelimen IPSC Shot Timer -nimisen laskurin joka mittaa laukauksiin kuluneita aikoja kuuntelemalla mikrofonilla milloin laukaukset lähtevät. Tuolla voisi saada pientä tilanteenmukaisuutta ja sitä kiireen tuntua, tai ainakin se tuottaa hyvää dataa siitä miten nopeasti ampuu. Samatenhan tuollaisella saisi jotain etäkilpailuja pidettyä tai haastettua tuttuja, että kuinka nopeasti saa vaikkapa 100 metriltä piekkarilla 10 laukausta 2 MOA maaliin tms ;)

Onko kukaan keksinyt käteviä "reagoivia" maaleja, joita voisi käyttää tavallisella ampumaradalla jolla gongien ja metallimaalien käyttö on kielletty? Joku kolikon kokoinen tms esine joka särkyisi osumasta, mutta luoti menisi läpi kimpoilematta? Noita voisi sitten lätkiä rivit pahvitaustaan, ja ampua niitä rikki vaikka kelloa vastaan eri asennoista. Välitön palaute osumisesta todennäköisesti parantaisi harjoituksen tehoa ja hauskuutta, mutta suurimmalla osalla radoista on metallimaalit yms hauska kielletty.

Edit: Jotain sellaisia pieniä esineitä, jotka putoavat/kaatuvat osumasta mutta eivät pahemmin muuta luodin suuntaa. Haulikon hylsyjä olen joskus ampunut piekkarilla nurin, mutta jos ne ovat laudan tms päällä niin osuma lautaan pudottaakin koko rivin. Ja jos tätä teette niin laittakaa joku oma laudanpätkä, ettette ammu taulutelineitä rikki.

Snipetec oli tuollainen erittäin hyvä maalilaite millä ammuttiin mm. "yhden reijän"-stagea MoC-kisoissa. En ole vuosiin (vuosikymmeneen) kuullut mitään. Olisi tilausta vieläkin. Onko Koheltaja ollut mieheen yhteyksissä?

Jokainen joutuu rakentamaan omannäköisensä treenirungon, kun kalusto ja etenkin rataolosuhteet vaihtelevat. Yhteisiä elementtejä toki löytyy, jos nyt jätetään maalilaitteet huomiotta kun monesti radalla on käsketty että saa käyttää vain pahvitauluja ja olemassaolevia telineitä.

- kun foorumilla on mm. ensimmäistä asettaan ostavia, mainitaan nyt että turvallisen toiminnan perusteet täytyy olla kunnossa aseiden kanssa pelatessa
- ampumataitoa tärkeämpi on aseenkäsittelytaito, jos meinaa kunnialla selvitä
- aseenkäsittelytaitoa voi treenata esim. ampumalla kelloa vastaan helppoja maaleja lyhyeltä etäisyydeltä (kiväärillä esim. 10-25m)
- ampumataidon olen itse huomannut kehittyvän nopeiten kun ammutaan vain hyviä laukauksia (aloita vaikka pusseilta, heikennä vähitellen tukea mutta pidä hyvä osunta)
- omalle psyykelle 50m alkaa olla lyhin matka jolla ampumataito kehittyy; 25m menee vielä kun ammutaan puhtaasti kättenpäältä ja tarkkoja laukauksia
- piekkarilla on hyvä hakea treeniin lks-määriä, mutta psyyken (ja välineiden toimivuuden, jos niitä kehitetään samalla) takia välillä täytyy ampua aseella joka pamahtaa ja jossa on rekyyliä

Henkilökohtaisesti projektina on tällä hetkellä yleisen ampumataidon kehittäminen pystyammuntatuilta ja kättenpäältä, sekä aseenkäsittelyn kehittäminen ja rekyylipelon poistaminen lyhemmiltä etäisyyksiltä. Ampumataitoa varten bulkki tulee piekkarilla 50m radalla ja herkistely keskisytytteisillä 0-150m radalla. Aseenkäsittely valikoiduilla keskisytytteisillä 0-25m radalla, satunnaisesti samoilla aseilla 0-150m radalla jolloin voi ampua kauempaakin tuon ampumataidon nimissä (tai oikeastaan poistaa rekyylipelkoa myös tarkemmissa laukauksissa).

Myös (vain) omaa kroppaa käyttäviä tuettuja asentoja pitäisi treenata, eli polvi, makuu ja jonkinlainen istuma-asento. Esim. makuuammunta ilman tukea (ml. hihna) on yllättävän haasteellista...

Maaleja jotka hajoavat näkyvästi ympäristöä pilaamatta, ovat vaikka savesta, sahanpurusta, paperimassasta, jauhosta, heikosta laastista tms itse leivotut kakut, tai mädät tomaatit/perunat. Tarkkuustöihin käy myös nimellä "biodegradable slinghot ammo" myytävät ritsanpaukut, jos vain löytää riittävän suuria.
Sitten jos jaksaa siivota, niin savikiekot tai niiden osat ovat hyviä, tai vaikka kuumaliimalla johonkin kiinnitetyt pingispallot.

Kai tuohon käy vaikka biohajoavat markkerin (värikuula-aseen) kuulat, tosin monella radalla on kategorisesti kielletty omatekoiset maalit ja parranpärinä alkanee taatusti vaikkei olisikaan kielletty mutta taustavallissa on jotain jäänteitä väärään aikaan.

Vastaavat toimii hyvin, ei siivottavaa.

https://www.birchwoodcasey.com/products/shoot-n-c-2-inch-bulls-eye-108-targets.html

Moi,

Kun yksikseni lähden ampumaan, olen etukäteen jo miettinyt mitä tulen radalla treenaamaan. Helpottaa huomattavasti toimintaa, kun on sinne mennessä jo selvät sävelet sen suhteen mitä tarvitsen ja miten radan rakennan. Tässä kohtaa vähemmän on parempi. Keskitytään vain pariin asiaan kerrallaan ja haetaan niiden harjoittelusta täysi hyöty irti. Joskus on tottakai hyödyllistä yhdistää erilaisia suorituksia toisiinsa ja treenata kokonaisuuksia, mutta pääsääntöisesti treenaan kohdennetusti tiettyjä asioita. Pitkällä pyssyllä ne voivat olla mm. eri ampuma-asennoista ampumista, niihin hakeutumista ja erilaisten apuvälineiden/rakenteiden hyväksikäyttöä.

Toiminnalliseen ampumiseen voin hitusen heittää muutamia treenejä, joita ollaan tuolla luolan vuoroillakin harrastettu. Nämä ovat pääsääntöisesti pistoolitreenejä, mutta niitä voi soveltaen käyttää muillakin kikottimilla:

Veto/nostotreenejä: Näitä on lukemattomia variaatioita riippuen ampujan lähtöasennosta ja aseen valmiustilasta. Itse suosittelen ampumaan vedon/noston jälkeen ainakin 2 laukausta, koska vedon/noston nopeuden ja osuman lisäksi paljon kertoo myös laukausten välinen aika ja toisen laukauksen osumapiste. Ampumaotteessa(siten myös vedossa/nostossa) on todennäköisesti jotain korjattavaa, jos laukausten välinen aika on pitkä tai osumat eivät ole taulussa lähelläkään toisiaan. Pistoolilla ja kiväärillä pahvi on hyvä. Haulikolla suosittelen reagoivia maaleja(plate/kiekko) ja yhden maalin sijaan käyttämään useampia. Jos perse kestää niin pahvitauluihin voi tietysti aina treenata slugeilla.

Rekyylin hallinta:  Maaliksi pistooli/kivääri yksi taulu, haulikolla plateräkki. Ampumamatka ja timerin PAR-aika sovitetaan ampujan tasoon ja välineistöön. luotiaseilla tarkoitus on osua maaliin määrätylle alueelle, kuten SRA/IPSC-taulussa A-alue tai IDPA-taulussa 0-alue. Haulikolla riittää maalin kaataminen. Timerin antaman PAR-ajan(kahden piipin välinen aika) puitteissa ammutaan ensin yksi osuma. Mikäli onnistuu, lisää harjoitteeseen yksi laukaus lisää, eli seuraavalla kerralla 2 osumaa samassa ajassa. Onnistumisesta lisätään aina yksi laukaus lisää. Mikäli kaikki laukaukset eivät osu tai aika loppuu kesken, vähennetään yksi osuma harjoitteesta. Harjoitteessa ei sallita paikkolaukauksia. Perustreenejä on myös mm. Bill Drill - ohjeet löytyy kuukkelilla.

Maalin vaihto: Näitä on monia ja netistä voi etsiä mm. V-Drill tai Chaos-drill, joita sitten voi muunnella ammuttavaksi 1 tai 2 laukausta/taulu. Omassa versiossani olen lisännyt tähän vielä rytminvaihtoharjoitusen päälle. Luotiaseella käytän mahdollisimman leveää radan sallimaa sektoria, ja molemmissa reunoissa on isot tai lähellä olevat taulut ja keskellä pieni tai kaukana oleva taulu. lähdöstä ensimmäinen laukaus ammutaan keskelle, 2 jompaan kumpaan reunaan, taas yksi keskelle, 2 toiseen reunaan ja viimeinen keskelle. Yhteensä 7 laukausta. Haulikolla keskellä yksi kiinteä pelti, joka ei kaadu, mutta kilahtaa/heilahtaa osuman merkiksi ja reunoilla 2 reagoivaa maalia. Järjestys sama 1 keskelle, 2 reunaan, 1 keskelle, 2 toiseen reunaan, yksi keskelle. Rytminvaihto tulee, kun keskellä olevaa maalia joutuu hitusen tähtäämään, mutta reunat voi paukuttaa vauhdilla.

Liikkuminen: Maaleina 2 kiinteää peltiä, joista osuman voi tulkata kilahduksesta/heilumisesta. Treeni on varsin yksinkertainen - ammu taulut, vaihda paikkaa, ammu taulut uudestaan. Liike voi olla (vaihtelevan mittaista)siirtymistä paikasta toiseen sivuttain, eteen, taakse, ampuma-asennon muutos pysty, polvi, istuen, makuu jne. tai niiden yhdistelmä. Ampumapaikat voivat olla bokseja tai varsinkin sivuttaisliikkeessä seinien ja ampuma-asentojen kanssa ampuma-aukkojen käyttö on suositeltavaa.

Lippaanvaihdot/lataaminen(haulikko): Paras olisi treenata lippaanvaihtoja/lataamista ja liikettä yhtäaikaa, joka vastaa parhaiten käyttötarkoitusta. Harvemmin lipasta vaihtaessa/ladatessa on tarve jäädä paikalleen seisomaan, vaan tuon pienen hetken voi käyttää paremman sijainnin hakemiseen. Oikeanlainen tekniikka kannattaa kuitenkin harjoitella ilman liikettä. Haulikolla mun normi treeni on lähteä 4 patruunalla ladatulla aseella low ready:stä. Äänimerkistä ampua ensimmäisestä paikasta taulut(2 laukausta), siirtymän aikana ladata 4, ja ampua taulut uudestaan. Kiinteillä maaleilla tästä tulee helposti harjoitus, jota voi tehdä uudestaan ja uudestaan edestakaisin kunnes patruunat loppuvat vyöltä. Lippaan vaihdon jälkeen on mielestäni hyvä ampua ainakin 2 laukausta, jolla todetaan lippaan varma kiinnittyminen.

No joo - tässä nyt osa noita normitreenejä. Jos jotakuta kiinnostaa niin voin laittaa näitä vielä lisää.

Oli harjoite mikä tahansa, suositukseni on, että jos jossain vaiheessa tulee kämmi(huono ote aseesta, lipas ei osu lipaskuiluun tms.) keskeytät harjoituksen ja palaat lähtötilaan ja saatat loppuun vain kokonaan onnistuneet suoritukset. Aloita hitaasti, ja opettele oikeat liikeradat ja nopeuta toimintaa pikkuhiljaa. Aina välillä on kuitenkin syytä taas hidastaa ja tarkistaa liikeradat.

Lainaus käyttäjältä: Kosanderi - joulukuu 10, 2020, 11:15
Perustreenejä on myös mm. Bill Drill - ohjeet löytyy kuukkelilla.

Itse asiassa alkuperäistä billdrilliä ei oikeastaan löydy enää millään, ja nykyään billdrilliksi kutsuttava harjoite on täysin erilainen. Siis ihan hyviä molemmat, mutta erilaisia.

Alkuperäisessä siis ammutaan vedosta 6 sekunnissa 6 laukausta A-alueelle (korkeimman pistemäärän alueelle). Ampumaetäisyyttä säädetään ampujan tason mukaan, se voi olla 50 metriäkin.

Nykyversiossa ammutaan joltain etäisyydeltä, tyypillisesti keskimatkalta (luokkaa 5-15m) 6lks mahdollisimman nopeasti ja postataan jonnekin aika. Mikään kovin uusi hapatus ei ole kyseessä koska jo 2000-luvun alkuvuosilta on videoita joissa puhutaan billdrillistä tässä merkityksessä. Ja näköjään ohiampuminenkaan ei ole enää "big deal"...

Bill Drill-nimen alkuperästä voi olla turha kinastella, kun Bill Jordankin(yksi mahdollisista keksijöistä?) on ollut haudassa jo yli 20v.

Itse tarkoitin(Ja varmaan 99% ampujista tarkoittaa Bill Drill:llä) Bill Wilsonin versiota, jossa etäisyys on tasan 7 jaardia, laukauksia ammutaan tasan 6 kpl, tasan 6 osumaa pitää löytyä A-alueelta. Ampuminen taulusta ohi tai edes C-alueelle tarkoittaa tuloksen mitätöimistä. Mitä nopeampi, sitä parempi.

Kaikenlaiset lähitaistelu-tulinopeusharjoituksetkin ovat varmasti hyvästä, mutta itseä kiinnostaisi etenkin sellaiset, jotka ovat jotenkin TA-henkisiä tai muuten foorumin hengessä enemmän sinne tarkan kuin hirmuisen nopean lähiampumisen suuntaan kallellaan. Tai edes tarkkaan nopeasti ampumisen, tai nopeaan tarkasti ampumiseen. Mieluusti myös pulttilukkoyhteensopivia, vaikka kaikki toki on kun hyväksyy rajoitteet.

(Kosanderin kanssa ampuessa ei kyllä tule edes mieleen puhua epätarkasta ampumisesta muuten kuin oman tuloksen osalta. Kaveri ampuu erilaisella kalustolla nopeasti, ja tarkasti.)


Jos puhutaan tarkkuuskiväärihommista, niin aika usein haetaan mahdollisimman tiukkaa kasaa. Yksi aika hyvä vaihtoehto olisi riittävän tarkkuuden saavuttamisen jälkeen alkaa treenissä kiristää ammuntatahtia. Tarkka-ampujan maali voi olla näkyvissä hyvin rajallisen ajan, nopeus on valttia. Samoin tuo maalin vaihto on hyvä treeni.

Hidastaa, jos osunta alkaa kärsiä liikaa. Jos osumat ovat erinomaisia, niin sitten ampuu liian hitaasti.

Ja ettei kotona sisällä harjoittelun vuoksi tarvitsisi perhettä lumihankeen ajaa TAI jos teidän rouvat&nuoriso eivät usko komentoa "PAIKKA"-:), niin onhan noita markkinoile tullut turvallisempiakin harjoittelu välineitä:

Esim.

www.scatt.com/training-systems/property/2-1000

Timppa

Ps. Tuli vaan mieleen kun oli kerran kuulemma kysytty jonkun perheen harrastuksia ja vastaus kuului: "Isi ryyppää ja muu perhe ulkoilee".

Lainaus käyttäjältä: SO - joulukuu 10, 2020, 09:51
Snipetec oli tuollainen erittäin hyvä maalilaite millä ammuttiin mm. "yhden reijän"-stagea MoC-kisoissa. En ole vuosiin (vuosikymmeneen) kuullut mitään. Olisi tilausta vieläkin. Onko Koheltaja ollut mieheen yhteyksissä?

En ole ollut varmaan 15 vuoteen enkä tiedä missä päin nykyään vaikuttaa.

Snipetec oli kyllä hyvä, mulla oli niitä useampi kappale joita lainailin mutta ne ei koskaan palautunut. Jos jollain alkoi niska punottamaan niin ota yhteyttä.

Jotkut rakenteli radiopuhelimen vox kytkimestä (rakennussarja) osumanilmaisimia mutta siihen piti tehdä joku suodatin ettei reagoi luodin lentomeluun ohi ampuessa. Piekkarilla ja muilla aliäänisillä toimii moitteetta.

Se oli joku tuollainen sarja, mikrofoni korvattiin piezolla kuten Snipetecissä. https://www.elfadistrelec.fi/fi/vox-ohjaus-mikrofonilla-cebek-pm-14/p/18586918

Pariin tällaiseen ois jo osat hyllyssä kun sais jostakin motivaation alkaa kasata.

https://www.google.com/amp/s/www.instructables.com/Arduino-Steel-Target-Impact-Sensor/%3famp_page=true

JR

Lainaus käyttäjältä: Jokke Espoosta - joulukuu 10, 2020, 20:05
Kaikenlaiset lähitaistelu-tulinopeusharjoituksetkin ovat varmasti hyvästä, mutta itseä kiinnostaisi etenkin sellaiset, jotka ovat jotenkin TA-henkisiä tai muuten foorumin hengessä enemmän sinne tarkan kuin hirmuisen nopean lähiampumisen suuntaan kallellaan. Tai edes tarkkaan nopeasti ampumisen, tai nopeaan tarkasti ampumiseen. Mieluusti myös pulttilukkoyhteensopivia, vaikka kaikki toki on kun hyväksyy rajoitteet.

Ennenkuin tämä keskustelu muuttuu taululaitteita käsitteleväksi ketjuksi kommentoin hitusen tätä:

Voi olla, että aikaa on todella rajallisesti harrastuksille ja ne harvat hetket kun pääsee treenaamaan, haluaa treenata nimen omaa juttuaan. Voipi olla, ettei kaikkeen löydy edes kalustoa. Ymmärrän hyvin myös nämä näkökulmat. Mielestäni kuitenkin kaikki ajatuksella tehty treenaaminen tukee kaikkea ampumista, oli kyseessä sitten lyhyt, pitkä tai vaikkapa keskimittainen ase tai etäisyys mitä tahansa. Ampumisen perusteet eivät muutu. Ihan perustreeniä on luonnollisesti ampua 10 sentin peltejä vapaalta kädeltä 100m piekkarilla (https://www.youtube.com/watch?v=yRERCd8SkEA). Hyödyllistä on myös testata kalustoa myös niissä käyttökohteissa, joihin niitä ei välttämättä ole tarkoitettu esim. ampua SRA:ta TA-käyttöön tarkoitetulla 308:lla (https://www.youtube.com/watch?v=C9nDhwfGF9k).(ja todeta samalla mm. väreilysuojan puutteet, kun tarvitsee suolata vähän enemmän).

Mutta joo, tuossa aikaisemmin laittamiani harjoitteita voi soveltaa melko helposti käytettäväksi myös pitkällä aseella. Nostoja voi harjoitella ampumalla esim. ampumalla sopivan kokoista maalia 100m lähtöasennon ollessa ase normaalisti hihnassa kannossa rinnan päällä. Tai vaihtoehtoisesti mennä maihin, laittaa ase ampumakuntoon ja ampua 10cm platea 300m tai mikä nyt sitten kunkin mielestä on riittävän haastava.

Hyvästä rekyylin hallinnasta on paljon hyötyä myös pidemmälle matkalle ampuessa. Yksi etu on mm. oman laukauksen spottaaminen tai paikkolaukauksen ampuminen, ilman, että maalia tarvitsee uudelleen hakea kiikariin. Ainahan voi kokeilla, kuinka monta laukausta pystyy vaikkapa 4 sekunnin Par-ajalla ampumaan pulttipyssyllä 03-taulun valkoiselle alueelle pystystä 50m, polvelta 100m ja makuulta 200m.

Maalinvaihdossa voi luonnollisesti ottaa kiväärillä myös tuon kolmannen dimension mukaan ja laittaa tauluja eri etäisyyksille tulee mukaan taistelutähtäimen käyttö. Esim. piekkarilla lähitaulut 50m ja kaukana oleva 200m.

Liikkuminen ja asennon vaihtaminen kesken suorituksen pitää olla vakiotavaraa. Liikkeen ei tarvitse olla kovin pitkä, mutta kuitenkin sellainen, että ampuma-asennon joutuu hakemaan uudestaan. Edellisessä esimerkistä vie pellit niin kauas, että niihin osumiseen joutuu jo jonkin verran tähtäämään. Esim. 15cm pelti 300m päässä.

Yksi suurimmista puutteista, joita olen Häyhä-kisoissa kilpailijoilta havainnut, on omasta mielestäni perusaseenkäsittely. Valitettavasti kasojen ampuminen betonilta tai kaikessa rauhassa eri asennoista suoritettava pahvin puhkonta ei juurikaan valmenna aikapaineen alla tapahtuvaan lataamiseen, lippaan vaihtoon tai vaikkapa häiriönpoistoon. Toiminnallisia lajeja harjoittavalle nämä ovat arkipäivää, jolloin aseenkäsittelystä muodostuu enemmän ohimennen suoritettava toimenpide kuin mahdollisesti koko suorituksen pilaava, kaiken huomion vievä katastrofi.

Kuten sanottua - tämä siis vain oma mielipiteeni.

Erittäin samaa mieltä, ja videot ovat kunnioitusta herättäviä :) Ei ollut tarkoitus laisinkaan kommentoida mitään väärin treenaamiseen liittyen, mutta hetkellisesti heräsi pelko että ketju alkaa jakautua siihen, että joko ammutaan betonilta pötkötellen kasaa loputtomalla ajalla tai 3 metrin päästä niin nopeasti kuin suinkin pystyy. Pointtinani yritti olla juuri se, että kaikenlaista treeniä olisi hyvä ampua, ja suurin osa hyödyllisestä treeenistä on jotain tuolta väliltä. Enkä tietenkään tarkoittanut väittää, että joku ei ampuisi nopeasti JA tarkasti vaikka esim minä en ammu  ;D

Jotain tuollaista toiminnallishenkistä treeniä olisi kyllä hyvä ampua enemmänkin. Tätä ja kaikkea muutakin hauskaa osin rajoittaa hemmetin nihilistiset ampumaratamääräykset, pitää olla joku SRA-monttu että siellä kehtaa esim siirtyä metrin verran sivulle päin ladatun aseen kanssa. En esim tiedä muita ratoja kuin siluettiradat, joissa voi laittaa tauluja eri etäisyyksille. Siellä missä minä ammun (Santahamina, Hirvihaara, Tervakoski, Loppi) taulut ovat siellä missä taulut ovat ja pahvisia...

Mutta ainakin ylipäätään omaan ampumaharjoitteluun täytyy lisätä näitä aspekteja:
- Eri asennot ja tuet
- Jonkinlainen aikataulupaine ja/tai pyrkimys ampua niin nopeasti kuin taidot riittää
- Riittävän osuman hakeminen täydellisen sijaan (mitä helpottaisi reagoivat maalit pahvin sijaan -> välitön palaute ja kasan ampuminen jää pois)

Hävettävän vähän tulee nykyään treenattua esim. pystystä ilman tukea. Tämä toisaalta siitä syystä, että oma ammunta kohdistuu isolta osin pitkille matkoille, kun siihen sattuu olemaan mahdollisuus. Treeni on lähinnä sitten tätä silmällä pitäen, eli käytännössä lähes aina ammutaan jotain tukea käyttäen. Tässäkin pitäisi ottaa ryhtiliike ja pitäisi lisätä entisestään muitakin asentoja, kuin makuulta bipodi tukea käyttäen.

Nyky oravanpyörässä aika on kuitenkin se rajoittava tekijä, ainakin itsellä. Mielestäni silloin täytyy koittaa pääasiassa tehdä niitä juttuja joista itse eniten nauttii, ettei hommasta katoa ilo. Kaikenmuotoiseen treenaamiseen ei vain yksinkertaisesti aika riitä. Sen takia on priorisoitava. Oma metsästyskin koostuu pääasiassa kytistely/hiivintä hommista, missä tuen käyttö jossain muodossa on käytännössä aina mahdollista.

Mutta joo, monipuolisesti ja ajatuksella hommia kannattaa tehdä. Pitää pääpaino itseään kiinnostavissa asioissa. Treenata niitä ja miettiä etukäteen mitä ja miten tekee, sekä pitää kirjaa näistä, niin hommasta jää enemmän käteen. Etu- ja varsinkin jälkikäteen tehtävä mentaalityö on iso osa ammuntaharrastusta, oli se sitten TA- SRA- tai ihan vaan omaksi iloksi ampumista. Siinä käytännössä koetut asiat monesti vasta lopulta aukeavat.

Sähköiset taululaitteet alkaa pikkuhiljaa tippua hinnoiltaan.

https://www.skytterlinken.no/skytterlink-komplett-skivepakke-eks-standplassenhet

Oma kokemus on että on hyödyksi  ennen kuin menee radalle suunnitella itselleen pari sellaista ammuntaa jotka vie epämukavuusaeelle.

Esim pystyammuntaa 100m matkalta ja makuulta heikommalta puolelta. Lopuksi voi sitten ampua vaikka niitä pikkukasoja makuulta vahvemmalta puolelta ettei mene ihan itsensä piiskaamiseksi.

Esim SRA/IPSC -puolella näkee helposti sen kuka on harjoitellut ammuntaa heikommalta puolelta ja kuka joutuu opettelemaan sitä rastilla kellon käydessä. Ei ole vaikea homma jos välillä harjoittelee mutta jos ei koskaan ole edes kokeillut niin tulokset ensikerroilla eivät ole häävejä.

Miten lähtisitte harjoittelemaan heikomman puolen ammuntaa? Ampumalla tietenkin, mutta onko asioita joita pitäisi huomioida?

Itsellä ongelma on todella vahva vahvan silmän dominanssi. Tähtäinkuvan muodostaminen on mahdotonta ilman vahvemman silmän sulkemista oli ase tai tähtäin mikä tahansa.

Vahvemmalla silmällä pystyn ampumaan molemmat silmät auki, kiikari - pp -avot, ihan huoletta.

Lähetetty minun SM-A600FN laitteesta Tapatalkilla

Parasta harjoitusta itselle on ollut lintujahti. Ampumatkat ja asennot on vaativia, eteneminen ja ampuma asemaan pääseminen on vaativaa.

Lainaus käyttäjältä: A_Vieggi - joulukuu 11, 2020, 21:36
Miten lähtisitte harjoittelemaan heikomman puolen ammuntaa? Ampumalla tietenkin, mutta onko asioita joita pitäisi huomioida?

Itsellä ongelma on todella vahva vahvan silmän dominanssi. Tähtäinkuvan muodostaminen on mahdotonta ilman vahvemman silmän sulkemista oli ase tai tähtäin mikä tahansa.

Vahvemmalla silmällä pystyn ampumaan molemmat silmät auki, kiikari - pp -avot, ihan huoletta.

Lähetetty minun SM-A600FN laitteesta Tapatalkilla

Eipä tuossa muuta ole kuin silmä kiinni vaan. Ei sitä heikommalta puolelta onneksi tarvi ampua kuin harvoin pakottavissa tapauksissa. Itsellä sama ongelma ja lisäksi kun pärjään ilman silmälaseja ampuessa, niin heikommassa silmässä vielä eri näöntarkkuuskin kuin vahvemmassa, ja siksi dioptriaakin pitää vielä tähtäimestä säätää saadakseen terävän ristikon.

Ulkoisen tai sisäisen häiriötekijän tuominen ammunta tilaanteeseen. Juoda litra tai kaks kokista mennessä ampumaan ja ampua läskinpäältä mahallaan ennakolta päätetty suorite läpi, käymättä/tekemättä kokiksen poistoa elimistöstä. Muurahaiset toivat entiseen hyvään aikaan oivan ulkoisen häiriötekijän Onttolan ampumaradalla. Keskity siinä nyt sitten suoritukseen. Liikaa-/liian vähän vaatteita päällä, paljain jaloin pakkasessa, kuulokkeista jotain kettupillin ulinaa jne...

Yksi mitä suosittelen ja itse aika ajoin yritän suorittaa on henkilökohtainen "standardi" ampumasuoritus. Enemmän olen tehnyt sitä pistoolilla, koska siinä minulla on selkeitä heikkouksia. Sopii ajatuksellisesti mille aseelle tahansa.
Itselle sekä tarkkuus ja suoritusaika ovat suhteellisia siten, että tarkempi ammunta vie enemmän aikaa.

Esimerkiksi. Kiväärillä "standardi" ampumasuoritus voisi jakautua kolmeen kahden laukauksen sarjaan.
1. 150/300m - makuu, min. 2lks, Lähtö pystystä. Tavoite maksimi tarkkuus. Ei aikarajaa.
2. 150/300m - makuu, min. 2lks, Lähtö pystystä. Tavoite maksimi nopeus. Taulu voi olla lehmän nahka, sra-taulu tai vastaava.
3.  150/300m - makuu, min. 2lks, Lähtö pystystä. Tavoite hyvä tarkkuus, rivakka nopeus.
Kaikista otetaan aika ja "kasan" koko ylös, taulukoidaan exceliin. Mieluusti myös videoidaan suoritus.
Jos kaikki on mennyt putkeen ammuntojen aikana pitäisi muodostua kuvaaja, jossa näkyy:
1. maksimaalinen saavutettavissa oleva tarkkuus (mekaaninen aseen tarkkuus + ampujan tarkkuus)
2. maksimaalinen saavutettavissa oleva nopeus (siten, että nopeus aiheuttaa jo huonoja/välttäviä osumia)
3. "toiminnallinen/tehokas" tarkkuus-nopeus yhdistelmä.
Tästä kuvaajasta sitten voi ihmetellä, että mitä haluaa ja kannattaa lähteä kehittämään. Aika on x-akselilla ja kasan koko on y-akselilla. Ihanteellisesti päästään origoon, eli mahdollisimman pieni kasa mahdollisimman lyhyessä ajassa.
Uskon, että perustekniikka ja parempi rauta parantaa maksimaalista tarkkuutta. Ajattelu, toiminnan optimointi, rutiini ja fyysinen treeni parantaa nopeutta.

Miksi vähintään 2 laukausta?
Ensimmäinen ja sitä seuraavat laukaukset ovat erilaisia. Yhdistyy rekyylinhallinta, laukauksien tulkkaus/analyysi, lataus. Opitaan siihen, että ammutaan kunnes haluttu vaikutus saavutetaan jne.
Voidaan tehdä myös 2+2 taulun vaihdolla tarvittaessa.

Miksi videoidaan?
Videolla näkee itse paremmin mitä tekee. Videolta näkee, että tekeekö kaikilla kolmella kerralla samalla tavalla. Videolta voi eritellä tarkemmin ne kohdat missä aika kuluu; Esim. reagointi, ampuma-asento makuulle, bipodi auki, läpät auki, suurennos, paralaksi, kohteen tunnistus, tornit, asennon korjaus, tähtäys, hengitys, laukaus, tulkkaus, lataus, laukaus.
Tämä mahdollistaa toiminnan optimoinnin sekä harjoittelun keskittymisen siihen mikä vaikuttaa eniten tarkkuuteen ja ajankäyttöön.
Iso osa ajasta kuluu muuhun kuin itse ampumiseen. Videon voi myös näyttää toisille ja kysyä, että mitä tekisit toisin?

Mitä hyötyä tästä on?
Itselle tästä on ollut se hyöty, että jos pystyn arvioimaan matkan ja kohteen koon, osaan ottaa riittävän ajan tähtäämiselle ja/tai "uskallan" ampua lyhyemmälläkin tähtäämisellä.

Miten olen nopeampi?
Lähde aikaisemmin liikkeelle, ole aikaisemmin perillä. Kun olet tulkannut halutun vaikutuksen, ole menossa jo seuraavaan paikkaan. Kun saavut seuraavaan paikkaan ole valmis ampumaan. Tee asioita yhtäaikaa.

Laajemmassa kuvassa itse näen ajan ampumatilanteessa kriittisenä ikkunana.
1. On aika, ennen kuin ampumatilanne on käsillä (harjoittelu, aseen huolto, odottaminen, valmistautuminen, kohde ei ole näkyvillä, itse ei ole ampuma valmis)
2. On aika, kun ampuminen ja osuminen on mahdollista (kohde näkyvissä ja tunnistettu, riittävä tarkkuus saavutettu ja mahdollisuus ampua)
3. On aika, kun ampuminen ja osuminen ei ole enää mahdollista (kilpailuaika on päättynyt, kohde siirtyy pois sektorista tai liian kauas)

Mitä aikaisemmin on pelipaikoilla odottamassa, sitä enemmän on aikaa valmistautua.
Mitä nopeammin on valmis ampumaan, sitä vähemmän aikaisemmin pitää olla paikalla ja sitä enemmän on aikaa ampua.
Mitä paremmin pystyy keskittämään energian, sitä tarkemmin ampuu.
Mitä nopeammin, sitä nopeammin.

Tämä minusta pätee niin kilpailemiseen kuin metsästykseen tai muuhun. On aikaikkuna, kun laukaus pitää lähteä, jotta saa halutun lopputuloksen. Jos ei ole oikeassa paikassa oikeaan aikaan ei tätä ikkunaa ikinä muodostu. Jos on liian hidas, ei lyhyt aikaikkuna riitä.

En ole valmentaja tai erityisen hyvä ampuja. Tämä on vain tämmöistä pohdiskelua aiheen ympärillä.

Tuo on vähän vastaavaa mitä takavuosina tehtiin Syndalenissa. Aamulla ensi taulut vallille ja aloitus 500-600m etäisyydeltä. Siitä ensin kaikkein oleellisin eli osuma ekalla, samalla kirjattiin clean bore tai cold bore ja sen jälkeinen laukaus. Eihän noita usein ollut, ehkä kerta kuukaudessa. Mutta kuitenkin. Parasta oli kun loppuaikoina tuli vielä liikemaalin ampumismahdollisuus. Vikana sitten vielä illalla zeron tarkastus ja kotiin. Tuolloin ei vielä juoksenneltu vaan maattiin munat kiinni lumihangessa.

Jos ymmärsin MTä kuvauksen oikein, siitä jää "tärkein" pois eli osuminen. Varsinkin jos ammutaan pidemmältä niin onhan se vähän kaksipiippuinen juttu, mitataanko kasaa vai poikkeamaa halutusta osumapisteestä (tähtäyspisteestä). Ts. osumiseen vaikuttaa ammuntasuorituksen lisäksi olosuhteet.

Mutta jos osumisen mittaus poistetaan kokonaan, ampumasuoritus ei kehity puhtaaksi (ns. natural point of aim jne.) Ehkä tuota menetelmää voisi kehittää niin että kasan koon sijaan mitattaisiin laukauksien X- ja Y-koordinaatit tähtäyspisteen suhteen? Näistä voi sitten johtaa kasan koon ja osumakeskeispisteen, tai voihan sitä mitata kasan koon ja osumakeskeispisteen erikseen mutta silloin jää osa tiedosta tallentamatta.

Lainaus käyttäjältä: jthyttin - joulukuu 14, 2020, 09:33
Jos ymmärsin MTä kuvauksen oikein, siitä jää "tärkein" pois eli osuminen. Varsinkin jos ammutaan pidemmältä niin onhan se vähän kaksipiippuinen juttu, mitataanko kasaa vai poikkeamaa halutusta osumapisteestä (tähtäyspisteestä). Ts. osumiseen vaikuttaa ammuntasuorituksen lisäksi olosuhteet.

Mutta jos osumisen mittaus poistetaan kokonaan, ampumasuoritus ei kehity puhtaaksi (ns. natural point of aim jne.) Ehkä tuota menetelmää voisi kehittää niin että kasan koon sijaan mitattaisiin laukauksien X- ja Y-koordinaatit tähtäyspisteen suhteen? Näistä voi sitten johtaa kasan koon ja osumakeskeispisteen, tai voihan sitä mitata kasan koon ja osumakeskeispisteen erikseen mutta silloin jää osa tiedosta tallentamatta.

Kiitos, hyvä tarkenne! Juuri näin kuten kirjoitat. Tämä pätee etenkin pitkälle ammuttaessa ja miksei lähellekin.
Korjaan siis, että tärkeää on poikkeama halutusta osumapisteestä. Siitä sitten saakin loput laskettua. Itse olen ollut laiska ja arvioinut vain kasan koon, kunhan se on about halutulla alueella pahvissa.

Olen suhteuttanut itse nuo SRA-tauluun, kun olen ampunut pistoolilla. Ehkä kuvaajasta saa paremmin ajatuksesta kiinni. Keltaisella on merkitty alue, jossa pitäisi olla ns. varmalla alueella ja sinisen käyrän tuntumassa tapahtuu kehittyminen. Tässä aika on keskimääräinen perättäisten laukauksien välinen aika (split), useampia laukauksia.
Kuva on tässä kontekstissa enemmän konseptuaalinen kuin absoluuttinen totuus.

Onko kukaan muu yrittänyt havainnollistaa tarkkuuden ja suoritusajan välistä suhdetta?

Lainaus käyttäjältä: MTä - joulukuu 14, 2020, 18:37
Onko kukaan muu yrittänyt havainnollistaa tarkkuuden ja suoritusajan välistä suhdetta?

Hiukan kysymyksen vierestä: toiminnallisessa ammunnassa (oman tasonsa puitteissa) menestyvät tekevät tätä, oikeastaan "nextillä levelillä" ilman tuota fyysistä havainnollistamisvaihetta, ja joko alitajuisesti tai tietoisesti. Riippuu henkilöstä.

Eli käytännössä IPSC/SRA-pistelaskulla kun tullaan stagelle nähdään karkeasti onko hitfactor matala, keskitasoa vai korkea. Käytännössähän hitfactor kertoo kuinka monta pistettä täytyy saada sekunnissa. Jo karkealla jaolla tietää täytyykö painottaa tarkkuutta vai nopeutta, osa ampujista tosin hyvin harva on "numeronmurskaajia" jotka osaavat kertoa hitfactorinsa etukäteen ja käyttävät sitä suorituksen ja siihen valmistautumisen apuna. Nykyäänhän tähän on kaikenlaista apuvälinettä esim. timerien silent modet, ja toki stagekuvausten pohjalta on kuutioitu ja kokeiltu asioita jo etukäteen. Mutta pohjana on se enemmän tai vähemmän tiedostettu tieto, missä ajassa itse kykenee millaisiinkin suorituksiin, oli ne sitten tarkkuutta, liikkumisen nopeutta, lippaanvaihtoja...

Varovainen ensikosketus tuli otettua vähän monipuolisempaankin treenaamiseen. Ammuin normaalin rauhassapötköttelyn lisäksi
- Passijakkaralla istuen x-haarakeppi apuna
- Passijakkaralla istuen kyynärpäät polviin tuettuna
- Niin nopeasti kuin pulttilukolla pystyy A4-paperiin ampumaan 150 metriltä makuulta - yllättävän vähän muuten leviää kasa vaikka ampuisi sellaista laukaus per 2 sekuntia (erittäin karkeasti arvioituna) verrattuna kaikessa rauhassa nysväämiseen.

Odotan kovasti jotain valoisaa kevätiltaa, kun pääsee pienoiskiväärin ja 500 kpl panosrasian kanssa muutamaksi tunniksi rauhassa treenaamaan.

Lainaus käyttäjältä: jthyttin - joulukuu 15, 2020, 09:23
Mutta pohjana on se enemmän tai vähemmän tiedostettu tieto, missä ajassa itse kykenee millaisiinkin suorituksiin, oli ne sitten tarkkuutta, liikkumisen nopeutta, lippaanvaihtoja...

Samaa mieltä. Toki pitkään treenaamalla se varmaan löytyy luonnostaan. Itselle havainnollistuu parhaiten kirjaamalla muutaman kerran ylös. Tämän jälkeen on voi treenata hakemalla fiksua par-aikaa suoritukselle ja nipistää sekunnin kymmenyksiä pois ja pyrkiä pitämään suoritusten tason tasaisena. Se mitä voi tehdä, mutta ei tule tehtyä riittävästi on, kylmätreeni; aseenkäsittely, asennot, nostot ja pidot. Ei kovin hohdokasta.

Kisoissa suorituksen "aika ikkuna" alkaa usein äänimerkistä, joka on selkeä. Muissa sovelluksissa se ei välttämättä olekkaan niin yksinkertainen, kuten vaikka metsästyksessä. Miten treenata sitä, että "aika ikkunan" lähestyy ja osaa olla valmiina? Jos odotus on pitkä, väsyttää ja paleltaa, keskittyminen voi herpaantua, eikä ole valmiina. Suorituksesta voi jäädä paras terä pois, jos ei osaa riittävän "räväkästi" nostaa kierroksia ja energiatasoja.

Lainaus käyttäjältä: Jokke Espoosta - joulukuu 15, 2020, 22:11
- Niin nopeasti kuin pulttilukolla pystyy A4-paperiin ampumaan 150 metriltä makuulta - yllättävän vähän muuten leviää kasa vaikka ampuisi sellaista laukaus per 2 sekuntia (erittäin karkeasti arvioituna) verrattuna kaikessa rauhassa nysväämiseen.

Absoluuttinen tarkkuus ja pitkälle ampuminen on kyllä kiehtovaa. Kiehtovaa on myös ihmismieli, kun pitää ampua "riittävän hyvin" ja nopeasti tai muuttuvaan tilanteeseen. Milloin tähtäinkuva on riittävän hyvä, tai tuleeko kohde vielä paremmin näkyviin? Odottaako vai ampuuko? Tätä voi varmaan treenata satunnaisesti näkyviin tuleviin ja poistuviin tauluihin tai metsästämällä.

Mielikuvatreenejä, teettekö?

LainaaMiten treenata sitä, että "aika ikkunan" lähestyy ja osaa olla valmiina? Jos odotus on pitkä, väsyttää ja paleltaa, keskittyminen voi herpaantua, eikä ole valmiina. Suorituksesta voi jäädä paras terä pois, jos ei osaa riittävän "räväkästi" nostaa kierroksia ja energiatasoja.

En ole tehnyt mielikuvaharjoitteita, mutta ehkä pitäisi. Olen etenkin (kyttäys)metsästyksessä huomannut että joskus on vaan todella huonosti niin sanotusti mindset kohdallaan. Voisin kuvitella että samat elementit tulee myös sotilas- tai lainvalvontapuolen tarkka-ammunnassa; saattaa joutua odottelemaan pitkiä aikoja epämukavissa oloissa, kylmissään, sateessa, ja yhtäkkiä tulee tilaisuus johon pitäisi osata tarttua. Joskus silloin puuttuu kaikki röyhkeys ja etukeno tekemisestä. Jää vaan ihmettelemään ja miettimään että kappas, pitäisiköhän ampua kunnes tilanne menee ohi. Tiedän olevani luonteeltani melko flegmaattis-hämäläinen, joten jollekin kuumakallelle tämä saattaa olla täysin tuntematon ongelma jos on varmistin pois heti kun rasahtaa ja kolme hylsyä samaan aikaan ilmassa heti kun jotain liikettä näkyy. Oma ongelmani on enemmänkin päinvastainen  ::) Osittain tähän saattaisi auttaa ihan se treenaaminenkin, että on parempi käsitys siitä miten nopeaan tilanteeseen uskaltaa ampua ja vielä luottaa osumiseensa. Se yhdistää TA- ja metsästyshommia, että huonosta laukauksesta voi seurata paljon ongelmia, mikä aiheuttaa joskus ainakin itselleni rimakauhua... Varmaan stressitaso ei ole yhtään matalampi jos vastustaja ampuu takaisin.