TARKKA-AMPUJAKILTA

Kirjoitellaanpa aiheesta mistä on jo pitkään pitänyt laittaa juttua mutta nyt vasta osui hyvä hetki ja ajatus aiheesta kohdalleen.

Tuossa tullut käytyä nyt viime vuosien aikana aika monissa kisoissa niin Tarkka-ammunnassa kuin pistoolilla IDPA:ssa, sekä kisaajan, että tuomarin rooleissa. Hyvin erilaisia lajeja. Molemmat hauskoja ja haastavia. Toisessa voidaan usein miettiä pitkäänkin miten stage ammutaan, toisessa mennään enempi idealla "Shooter ready, standby, BEEB" (joka aiheuttaa yllättävän usein akuutin ajatuskapasiteetin heikkenemisen :D ). Lajit eivät monessa mielessä ole oikeastaan vertailukelpoisia kuin kahdessa asiassa, molemmissa käytetään ampuma-asetta (tosin nämäkin ovat ainakin pääaseen osalta lähes niin kaukana toisistaan kuin vain olla ja voi) ja molemmissa osumalla haluttuun kohteeseen on suuri merkitys tuloksen kannalta. 

Yksi asia on kaikelle aseenkäsittelylle yhteinen, sen pitää olla turvallista. IDPA:ssa säännöt ovat hyvin tiukat tässä asiassa ja niitä myös sovelletaan. Puolen sekunnin mittainen turvallisen sektorin rikkominen esimerkiksi lippaanvaihdossa, eikun DQ ja hyvää kotimatkaa. Kisat oli siinä. Käännös väärään suuntaan ja sviippaus.... DQ ja kohti kotia. Käytännössä valtaosasta kisoja lähtee joku jonkun turvallisuusrikkeen takia kesken kaiken katsomoon. Ja hyvä niin, vaikka sillä hetkellä ketuttaa kuin sitä kuuluisaa oravaa kun käpy on jäässä ja hampaat kipeenä, niin se on myös erittäin opettavaista. Pysyy taas hyvän tovin se tärkein mielessä. Luulen, että millään lajilla ei ole varaa yhteenkään onnettomuuteen ja yhdessä lajissa sattunut onnettomuus vaikeuttaa todennäköisesti enemmän tai vähemmän kaikkien elämää ja harrastamista.

Erityisesti TA -kisoissa olen kiinnittänyt huomiota asekäsittelyyn, siinä on monilla parantamisen varaa ja etenkin liikkeen aikana piipun suunta ei ole aina turvallinen. Haluaisin avata keskustelun siitä, miten TA -kisoissa voitaisiin tätä kehittää ja millainen yhteinen linja tuomaristolla voisi olla? Sinänsähän TA -kisoissa tämä on noin pääsääntöisesti, tai ainakin pitäisi olla, helppo juttu. Vauhti on yleensä melko rauhallinen, aikapainotteisia ja liikettä sisältäviä stageja on kisoissa aika vähän. Siirtymät stagen aikana voivat joskus olla nopeita ja niissä myös näyttäisi oman kokemukseni mukaan olevan ongelmia. Samaten ahtaat tilat vaikeuttavat joskus toimintaa kookkaan aseen kanssa ja piiput voivat kääntyillä. Noin muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Mutta mitens olisi joku seuraavista vaihtoehdoista tuomarilinjan suhteen:

1. Pienikin turvallisuusrike ja samantien hylkäys. Pari kisassa tämä tarkoittaisi käytännössä myös parin hylkäämistä tai ainakin kisan loppuun suorittamisen kohtuutonta vaikeuttamista. Partiollekin merkitys voi olla iso jos osaamiset/kalusto on eri alueilla.

2. Pienestäkin rikkeestä varoitus, jos toistuu niin katsomoon. Varoituksesta jää merkintä joka seuraa kisan ajan.

3. Puututaan vain selkeisiin vaarantaviin virheisiin

4. "no, ei se tahallaan kuitenkaan tehny ja hauskaahan tänne on tultu pitämään".

5. joku muu, mikä?

Joo, aihe ei ole kaikkein hilpein mutta aiheellinen.  Mitäs olette mieltä?

Pääsääntönä TA-kisoissa ei ladattujen aseiden (=patruuna pesässä) hirveästi liikuta eikä suorituksen kestoa yleensä mitata sadasosasekunnin tarkkuudella. Joten sviippailuun ei ole mitään erityistä painetta.

Viiteryhmånä TA-kisoissa on PVn toimintamallit ja lasersäännöistä huolimatta tyhjillä aseilla sviippailua on käytännössä mahdoton välttää esim joukkueen hyökkäyksessä rakennukseen tai siirtyessä ajoneuvoon tai ajoneuvosta.

Näkisin että ladatun kiväärin kanssa sviippailu on vaarantava virhe. Tyhjien aseiden kanssa sviippailusta TA-kisoissa en rankaisisi koska esim tiedustelutehtävän aikana sviippailun valvonta on mahdotonta. On aivan eri asia käsitellä ladattua asetta sen 2-30s IDPA-rastilla tai kanniskella tyhjiä pitkiä aseita metsässä 30h putkeen.

Näitä avauksia tulee eri foorumeilla aika ajoin. Itse olen nyt lähes 20v:n ajan osallistunut, kouluttanut, johtanut ja tarkastanut taisteluammuntoja henkilöiden kanssa joilla on pääsääntöisesti heikommat asekäsittelytaidot kun kilpailijoilla TA:ssa. Me emme aseta mitään tiukkoja käsittelysektorisääntöjä vaan luotamme siihen, että hyvin koulutettu yksilö kykenee toimimaan turvallisesti koulutuksensa mukaan (mm. Asekäsittelyn 4 sääntöä). Viime kädessä tarvittaessa tulitoiminnanvalvoja tai kouluttaja puuttuu asiaan JA KOULUTTAA toiminnan turvalliseksi. Ei ketään tarvitse laittaa minnekään "sivuun" tai "hylätä". Heikommalla yksilölle anneta enemmän tukea ja koulutusta.

SRA:ssa on painotettu turvallisuutta määräämällä asekäsittelyyn iso määrä rajoiteita. On käsittelysektoreita, ampumasektoreita ja asekäittely karsinoita. Ja lähtökohtaisesti kaikki SRA ampujat ovat jo saaneet asekoulutusta mm. PV:ssa - toisin kun meille tulevat,  joista moni näkee aseen livenä ensi kerran intissä. Kuitenkin viime vuosina reserviläisten SRA tapahtumissa on toistuvasti ammuttu itseään, mutta PV:n taisteluammunnoissa ei. Vahinkojen suhde henkilöitunteihin on suurempi siis reserviläistoiminnassa kun puolustusvoimissa viimeisen parin vuoden ajalta. Tiukat sektorisäännöt ja sektorien jatkuva kyttäily ei ole tätä estäneet. Miksi?

Mielestäni tämä pakonomainen tiukka sektorien katselu ja siitä johtuva ei- tilanteenmukainen toiminta  (vert. SRA liikkuminen taaksepäin aseen kanssa) on oire - ei ampujien huonoudesta - vaan tukitoiminnanvalvojien/rastitoimihenkilöiden osaamisesta. Kun ei luoteta, että tilanne pysyy hallussa eli siihen että osaa keskeyttää toiminnan kun homma on oikeasti vaarallista tehdään siihen sääntö joka tappaa pahimmassa tapauksessa myös tilanteenmukaisen toiminnan. Miksi pitää hylätä ja poistaa kisasta? Eikö olisi järkevä keskeyttää "vaarallinen" toiminta ja kouluttaa asia?

SRA on nykyään pelkää Practicalia maastopuvuisaa. Tilanteenmukaisuus ja sotilaalliset tehtävät joita vielä 20v sitten oli ovat kadonneet lajista. Toivon, että SRA:n kohtalo ei ole TA-toiminnan kohtalo. Tänä vuonna mm. SM-kisoissa jo vittuiltiiin rastia vetäneiden SRA-aktiivien toimesta kisailijoille "että SRA:ssa olisitte kaikki lähteneet kotiin". Aivan... miksihän kaikki eivät ole kiinnostuneita SRA:sta?

Näinpä HJU, lajit eivät ole suoraan vertailukelpoiset. Hyviä pointteja myös Mikalta. Se miten puututaan on myös asialistalla ja tuo koulutuksellinen näkemys on erittäin hyvä pointti sekin.

Lainaus käyttäjältä: MMä - marraskuu 02, 2019, 10:59
SRA:ssa on painotettu turvallisuutta määräämällä asekäsittelyyn iso määrä rajoiteita. On käsittelysektoreita, ampumasektoreita ja asekäittely karsinoita. Ja lähtökohtaisesti kaikki SRA ampujat ovat jo saaneet asekoulutusta mm. PV:ssa - toisin kun meille tulevat,  joista moni näkee aseen livenä ensi kerran intissä. Kuitenkin viime vuosina reserviläisten SRA tapahtumissa on toistuvasti ammuttu itseään, mutta PV:n taisteluammunnoissa ei. Vahinkojen suhde henkilöitunteihin on suurempi siis reserviläistoiminnassa kun puolustusvoimissa viimeisen parin vuoden ajalta. Tiukat sektorisäännöt ja sektorien jatkuva kyttäily ei ole tätä estäneet. Miksi?

Varmaan kannattaisi ruotia dataa tarkemmin, eli millä aseilla ammutaan, kuinka paljon ja kuka on vastuussa toiminnasta ja kalustosta. Viranomaiset ja varusmiehet ampuvat vahingonlaukauksia lähinnä rauhallisissa tilanteissa (esim. aseenpuhdistus tai -tarkistus) ja kilpailijat suorituksen aikana.

Viime kesän SRA-SM:ssä vahingolaukaus johtui kotelosta jonka valmistajan käyttöohjeessa erikseen kiellettiin laittamasta ladattua asetta koteloon. Koska kotelo oli huono ja käyttöohjeita ei joko tiedetty tai noudatettu niin ampujan  pohkeeseen tuli kaksi reikää. Kyse ei ollut aseen varomattomasta käsittelystä tai huonosta koulutuksesta. Kyse oli onnettomuudesta joka olisi voitu välttää noudattamalla varusteen käyttöohjeita tai hankkimalla parempi kotelo.

PVn varusteet eivät aina ole parasta mahdollista mutta yleensä kuitenkin käyttöturvallisia. Omakustanteisessa kamassa harrastaja koittaa hankkia riittävän hyvää usein ilman sen suurempaa erityisosaamista. Aina ei hankinnat mene tuubiin.

SRA-kisoissa ei sentään ole koskaan ammuttu ketään hengiltä jos nyt näitä PV vs SRA -vertailuja välttämättä halutaan tehdä.

Lainaus käyttäjältä: jthyttin - marraskuu 02, 2019, 14:23
[

Varmaan kannattaisi ruotia dataa tarkemmin, eli millä aseilla ammutaan, kuinka paljon ja kuka on vastuussa toiminnasta ja kalustosta. Viranomaiset ja varusmiehet ampuvat vahingonlaukauksia lähinnä rauhallisissa tilanteissa (esim. aseenpuhdistus tai -tarkistus) ja kilpailijat suorituksen aikana.

En ymmärrä oikein kommenttiasi. Vertasin vain sitä mitä tapahtuu samoissa olosuhteissa (rasti vs. taisteluammunnat). Voidaan alkaa vertaamaan asetta puhdistettaessa tehtyjä vahingonlaukauksia kun kerrot datan siitä moniko siviili tekee samoin... nämähän ei koskaan päädy yhtään mihinkään tietoon.

Mun pointti on se että ääri tiukat sektori säännöt eivät tee muuta kun tappaa tilanteenmukaisuuden: turvallisuutta ne ei lisää. 100 piirun varokulmalla ammuttaessa ilman mitään käsittekysektoreita on pärjätty niin ampumaharjoituksissa kun sotatoimialuellakin turvallisesti.

Lainaus käyttäjältä: HJu - marraskuu 02, 2019, 14:45
Viime kesän SRA-SM:ssä vahingolaukaus johtui kotelosta jonka valmistajan käyttöohjeessa erikseen kiellettiin laittamasta ladattua asetta koteloon. Koska kotelo oli huono ja käyttöohjeita ei joko tiedetty tai noudatettu niin ampujan  pohkeeseen tuli kaksi reikää. Kyse ei ollut aseen varomattomasta käsittelystä tai huonosta koulutuksesta. Kyse oli onnettomuudesta joka olisi voitu välttää noudattamalla varusteen käyttöohjeita tai hankkimalla parempi kotelo.

PVn varusteet eivät aina ole parasta mahdollista mutta yleensä kuitenkin käyttöturvallisia. Omakustanteisessa kamassa harrastaja koittaa hankkia riittävän hyvää usein ilman sen suurempaa erityisosaamista. Aina ei hankinnat mene tuubiin.

SRA-kisoissa ei sentään ole koskaan ammuttu ketään hengiltä jos nyt näitä PV vs SRA -vertailuja välttämättä halutaan tehdä.

Pointti oli, että ei tässä eikä Mikkelin SRA-kurssi tapauksessa ne ääritiukat käsittelysektorit auttaneet mitään vaan reikiä tulee. Ainoa minkä ne tekevät on tilanteen mukaisen asekäsittelyn tappaminen. Näin on jo SRA:saa tapahtunut.

Suoritemääriä kun vertaa niin 20 vuodessa SRAssa aika vähän on tapahtunut mitään. Käsittelysektorit ovat yksi lisäkerros turvallisuuteen. Idea on se että jos tekee yhden mokan niin mitään peruuttamatonta ei vielä tapahdu. Jos tapahtuu pari mokaa yhtä aikaa niin sitten alkaa tapahtumaan herkemmin peruuttamattomia asioita.

Sinänsä jos ei tykkää SRAsta niin jättää sen väliin. Melko helppoa. Sama koskee tietty practicalia ja IDPAa.

Lainaus käyttäjältä: MMä - marraskuu 02, 2019, 15:30
En ymmärrä oikein kommenttiasi. Vertasin vain sitä mitä tapahtuu samoissa olosuhteissa (rasti vs. taisteluammunnat).

PV:n taisteluammunnat ja yksilötason kilpailusuoritus jossa suorittaja on täysin vastuussa (ml. valinnanvapaus) koko varustepaletista ei nyt ole ihan vertailukelpoisia. Rallikuskitkin on kypärästä ja turvakaarista huolimatta tosi huonoja ajamaan kun harva se kisa joku töräyttää pellolle, ja minullakaan ei viime viikolla työmatkaliikenteessä sattunut mitään...

Lainaus käyttäjältä: HJu - marraskuu 02, 2019, 15:49

Sinänsä jos ei tykkää SRAsta niin jättää sen väliin. Melko helppoa. Sama koskee tietty practicalia ja IDPAa.

Siksipä näitä huonoja käytänteitä kannata väenvängällä tuoda TA:n.

Käsittely-:ja ampumasektorit tulevat yleensä rataolosuhteista ja monesti PVn johtosäännöstä jos ollaan PVn ampumaradlla. Taisteluampuma-alueilta me 5500m pituiset varoalueet umpimetsään helposti löytyvät. Ampumaradoilta harvemmin.

IPSC-kiväärikisassa viime viikonloppuna ammuttiin PVn radoilla kahta stagea vierekkäin (toki suoritus kerrallaan) samalla radalla samalta tasalta. Tätä tehtiin itse asiassa kolmella eri kivääri radalla eli rasteja oli tungettu 6kpl kolmelle radalle. Käsittelysektorit olivat tiukat jotta ladatuilla aseilla ei osoitella toisen rastin toimitsijoita. Jos tällaisen määräyksen järkevyyden ymmärtäminen on jotenkin vaikeaa niin sille ei sitten voi mitään.

Hyvän aiheen avasit Karva!

Mä kannatan noista tuota kolmosta. Samaa mieltä MMÄ:n kanssa, että ylimitoitettu turvallisuus tappaa tilanteenmukaisuuden. Meidän laji on sotilastarkka-ammunta. Meidän kannattaa tukea toimintamalleja, jotka eivät tapata noudattajaansa tositilanteessa.

Kisataustan omaavalle minkä tahansa omasta lajista poikkeavilla säännöillä toteutetun toiminnan valvominen voi olla henkisesti todella raastavaa, kun tottumus on iskostanut turvallisuuden olevan tasan sama, kuin oman lajin säännöt.

Vaikka me puututtaisiin vasta selvästi vaarantaviin tilanteisiin, niin kisatilanteissa sääntöjen tulee kuitenkin olla kaikille täysin selvät ja yhdenmukaiset.

Toiminnan keskeyttäminen ja ohjauksen jälkeen jatkumisen salliminen saattaa tuottaa kilpailijalle epäreilua etua. Ja taas partion kotouttaminen pikkuvirheestä ei välttämättä palvele sekään tarkoitusta.

Tänään olin taas porukalla ampumassa eläimiä. Turva-asioita ei olla just koskaan käyty läpi ja nopeita tilanteita on tullut vastaan paljon. Mun on pakko sanoa, että mä luotan todella vähän vain pahvia puhkoneiden turvalliseen toimintaan. Tosielämässä kohde liikkuu ja tuliasemat otetaan sieltä mistä saadaan. Rutiini tulee vain tekemällä. Metsästäjien turvattomasta aseenkäsittelystä kuulee usein, ja välillä jopa aiheesta, mutta mulla on niistä lähinnä vain positiivisia havaintoja.

Toisaalta. Me ollaan Karvan kanssa harjoiteltu rakennetulla alueella samassa partiossa, eikä mulle todellakaan jäänyt sellaista kuvaa, että kilpa-ampuja ei kykenisi tilanteenmukaiseen toimintaan. Päinvastoin. Karva rokkasi.

Lainaus käyttäjältä: LSa - marraskuu 02, 2019, 17:48

Toiminnan keskeyttäminen ja ohjauksen jälkeen jatkumisen salliminen saattaa tuottaa kilpailijalle epäreilua etua. Ja taas partion kotouttaminen pikkuvirheestä ei välttämättä palvele sekään tarkoitusta.

Mielestäni niin TA:n kun muidenkin reserviläisammuntalajien tulisi olla ennen kaikkea koulutustapahtumia ja toissijaisesti kilpailuja. Mielestäni tämä on ratkaistavissa esim. siten että jos rasti keskeytetään virheen takia parilta, voitaisiin tämän jälkeen käydä virhe läpi kouluttavalla otteella ja jatkaa sitten uudestaan alusta. Otetaan sitten vaikka 25% pois rastilla saavutetuista pisteistä.

Lainaus käyttäjältä: HJu - marraskuu 02, 2019, 16:20
Käsittely-:ja ampumasektorit tulevat yleensä rataolosuhteista ja monesti PVn johtosäännöstä jos ollaan PVn ampumaradlla. Taisteluampuma-alueilta me 5500m pituiset varoalueet umpimetsään helposti löytyvät. Ampumaradoilta harvemmin.

IPSC-kiväärikisassa viime viikonloppuna ammuttiin PVn radoilla kahta stagea vierekkäin (toki suoritus kerrallaan) samalla radalla samalta tasalta. Tätä tehtiin itse asiassa kolmella eri kivääri radalla eli rasteja oli tungettu 6kpl kolmelle radalle. Käsittelysektorit olivat tiukat jotta ladatuilla aseilla ei osoitella toisen rastin toimitsijoita. Jos tällaisen määräyksen järkevyyden ymmärtäminen on jotenkin vaikeaa niin sille ei sitten voi mitään.

Sadan piirun säännöillä on pärjätty varsin hyvin arjessa PV:n radoilla ilman yhtään erillisen käsittelysektorin määrittämistä. Riittää, että kerrotaan ampumasektorin vasen ja oikea raja.

Ammattisotilaiden kansainvälisessä ampumakilpailussa ainoat rajat mitä käskettiin oli ampumasektorit rastilla. Eipä siellä ollut kyllä kukaan kiinnostunut siitäkään oliko ase ladattu vai ei kun toimittiin tilanteen mukaan. Kukaan ei ollut nähnyt mitään tarvetta määritellä mitään käsittelysektoreita - edes helikopterista ammuttaessa. Ja hyvin meni.

Ammattisotilas joka on käsketty virkatehtävään johonkin specops-ampumakisaan ulkomaille on tyypillisesti saanut vähintäänkin satoja ellei tuhansia tunteja aseenkäsittelykoulutusta. SRA:ta pääsee ampumaan yhden ampumakokeen jälkeen. Samoin IPSCiä. Tällöin aloittelevan SRA/IPSC-harrastajan varsinainen ampumatausta voi olla alle 10 tuntia pistooliammuntaa eikä mitään muuta.

Se väljä "kyllähän nyt kaikki tietää miten aseiden kanssa pelataan"-asenne mikä ehkä toimii ammattisotilailla ei välttämättä toimi siviileillä tai edes suurimmalla osalla ressuja. Tiukat säännöt suojelevat muita yksittäisen Uunon hölmöilyiltä. Käsittelysektorit ovat nimenomaan ja ainoastaan sivullisten suojaksi. Eihän käsittelysektori mitenkään estä ampujaa ampumasta itseään esim. jalkaan. Käsittelysektorien noudattaminen kuitenkin estää ampujaa ampumasta vahingossa muita radalla olijoita. Ja jos ei pysty noudattamaan käsittelyrajoja niin voi mennä jonnekin muualle heilumaan. Häyhässä etusektori on yleensä tyhjä maaleista 5500m saakka joten leveämpi käsittelysektori ei yleensä noilla taisteluampuma-alueilla toisi mitään lisäarvoa kenellekään.

IPSC/SRA/IDPA-ammunnoissa ase kilpailuhetkellä on lähtökohtaisesti ladattu ja kaveri ampuu/juoksee niin kovaa kuin uskaltaa ja pystyy. Oman suorituskyvyn rajaa haetaan joka suorituksessa ja kello painaa päälle. Joku vaikkapa Häyhän tyypillinen 6 minuutin "etsi ja tuhoa neljä maalia" -rasti on vähän erilainen liikkeen ja aseenkäsittelyn osalta. Erikoisjäkärien kisoissa taas lienee aika samanmoista paahtamista kuin IPSC:ssä mutta en ole sellaisia koskaan päässyt paikan päälle katsomaan.

Muita eroja: Taisteluammunnoissa paikalla on ambulanssi, taisteluensiapukoulutettua väkeä pilvin pimein ja aluehälytyskeskukseen on tehty ilmoitukset joten ambulanssihelikopterikin saadaan tarvittaessa nopeasti paikalle. Normi SRA-kisassa paikalla on EA-laukku jonkun toimitsijan autossa ja muutama joten kuten ensiaputaitoinen. Ambulanssia ei ole, taisteluensiapuvälineitä tai koulutusta ei ole (paitsi ehkä TST-luokan ampujilla satunnaisesti). lääkäriä ei ole jne. 112 ei tiedä ampumakilpailusta mitään koska niistä ei ole tapana ilmoittaa.

Iso ero on myös vakuutusturvassa. Jos varusmies tai sotilasvirkamies loukkaantuu/vammautuu palveluksessa niin eläkkeet juoksee ja fysikaalisia hoitoja jne. saa. Kannattaa lukea mitä reserviläisen tai SALin ampumavakuutus kattaa. Karkeasti voi sanoa että säälliset hautajaiset niillä korvauksilla pystyy maksamaan mutta eipä juuri muuta.

Olen sattumien summana koonnut ja suurelta osin kirjoittanut Resulin TA-säännöt. Nissä ei tähän turvapuoleen ole hirveästi panostettu. Jos joku joskus saa 338LM:n kuulan kehoonsa Häyhässä niin varomääräyksiä tulee sen seurauksena minimi 20 sivua lisää ellei koko lajia häädetä PVn alueilta saman tien. Näin se vaan nykyään menee jos jotain ikävää tapahtuu.

Selvyyden vuoksi: En ehdota että joka Häyhä-rastilla pitäisi olla erikseen käsittely- ja ampumasektori. Yleensä ampumasektori on niin laaja että se on samalla myös käsittelysektori. Silti aseturvallisuutta voi Häyhässäkin lasersääntöä noudattamalla parantaa ilman että kukaan menettää yhtään mitään.

Lainaus käyttäjältä: HJu - marraskuu 02, 2019, 20:28
Ammattisotilas joka on käsketty virkatehtävään johonkin specops-ampumakisaan ulkomaille on tyypillisesti saanut vähintäänkin satoja ellei tuhansia tunteja aseenkäsittelykoulutusta. SRA:ta pääsee ampumaan yhden ampumakokeen jälkeen. Samoin IPSCiä. Tällöin aloittelevan SRA/IPSC-harrastajan varsinainen ampumatausta voi olla alle 10 tuntia pistooliammuntaa eikä mitään muuta.

Se väljä "kyllähän nyt kaikki tietää miten aseiden kanssa pelataan"-asenne mikä ehkä toimii ammattisotilailla ei välttämättä toimi siviileillä tai edes suurimmalla osalla ressuja.
hömöilyltä. Käsittelysektorit ovat nimenomaan ja ainoastaan sivullisten suojaksi. Eihän käsittelysektori mitenkään estä ampujaa ampumasta itseään esim. jalkaan. Käsittelysektorien noudattaminen kuitenkin estää ampujaa ampumasta vahingossa muita radalla olijoita. Ja jos ei pysty noudattamaan käsittelyrajoja niin voi mennä jonnekin muualle heilumaan. Häyhässä etusektori on yleensä tyhjä maaleista 5500m saakka joten leveämpi käsittelysektori ei yleensä noilla taisteluampuma-alueilla toisi mitään lisäarvoa kenellekään.

IPSC/SRA/IDPA-ammunnoissa ase kilpailuhetkellä on lähtökohtaisesti ladattu ja kaveri ampuu/juoksee niin kovaa kuin uskaltaa ja pystyy. Oman suorituskyvyn rajaa haetaan joka suorituksessa ja kello painaa päälle. Joku vaikkapa Häyhän tyypillinen 6 minuutin "etsi ja tuhoa neljä maalia" -rasti on vähän erilainen liikkeen ja aseenkäsittelyn osalta. Erikoisjäkärien kisoissa taas lienee aika samanmoista paahtamista kuin IPSC:ssä mutta en ole sellaisia koskaan päässyt paikan päälle katsomaan.

Muita eroja: Taisteluammunnoissa paikalla on ambulanssi, taisteluensiapukoulutettua väkeä pilvin pimein ja aluehälytyskeskukseen on tehty ilmoitukset joten ambulanssihelikopterikin saadaan tarvittaessa nopeasti paikalle. Normi SRA-kisassa paikalla on EA-laukku jonkun toimitsijan autossa ja muutama joten kuten ensiaputaitoinen. Ambulanssia ei ole, taisteluensiapuvälineitä tai koulutusta ei ole (paitsi ehkä TST-luokan ampujilla satunnaisesti). lääkäriä ei ole jne. 112 ei tiedä ampumakilpailusta mitään koska niistä ei ole tapana ilmoittaa.

Iso ero on myös vakuutusturvassa. Jos varusmies tai sotilasvirkamies loukkaantuu/vammautuu palveluksessa niin eläkkeet juoksee ja fysikaalisia hoitoja jne. saa. Kannattaa lukea mitä reserviläisen tai SALin ampumavakuutus kattaa. Karkeasti voi sanoa että säälliset hautajaiset niillä korvauksilla pystyy maksamaan mutta eipä juuri muuta.

Olen sattumien summana koonnut ja suurelta osin kirjoittanut Resulin TA-säännöt. Nissä ei tähän turvapuoleen ole hirveästi panostettu. Jos joku joskus saa 338LM:n kuulan kehoonsa Häyhässä niin varomääräyksiä tulee sen seurauksena minimi 20 sivua lisää ellei koko lajia häädetä PVn alueilta saman tien. Näin se vaan nykyään menee jos jotain ikävää tapahtuu.

Selvyyden vuoksi: En ehdota että joka Häyhä-rastilla pitäisi olla erikseen käsittely- ja ampumasektori. Yleensä ampumasektori on niin laaja että se on samalla myös käsittelysektori. Silti aseturvallisuutta voi Häyhässäkin lasersääntöä noudattamalla parantaa ilman että kukaan menettää yhtään mitään.

Päätän omalta osaltani keskustelun tähän kun ei se mihinkään etene.

Haluan kuitenkin kiittää siitä, että jäsen HJu luokittelee suomalaisen panssariperuskoulutetun majurin specops tason kisoihin kutsuttavaksi henkilöksi joka on saanut tuhansia tunteja asekäsittelykoulutusta. Kunpa asia olisikin niin. Ikävä kyllä "ihan" tähän ei ole päästy vaikka parikin ulkomaista sotilaskisaa on kierretty.

Tämä on tärkeä aihe. Viime Häyhässä rastikuvausta luettaessa usean kilpailijan ase osoitti rintaani pitempiäkin aikoja. "Lataamattomia", kai.

Lainaus käyttäjältä: Jaz - marraskuu 02, 2019, 22:29
Tämä on tärkeä aihe. Viime Häyhässä rastikuvausta luettaessa usean kilpailijan ase osoitti rintaani pitempiäkin aikoja. "Lataamattomia", kai.

Puutuit asiaan varmaankin kouluttavalla otteella ja kertasit asekäsittelyn 4 sääntöä heille?

Keltanokkana en tohtinut.

Monimuotoinen aihe ja ilmeisen tarpeellinen. Pitäisikö puhua enemmänkin vastuullisesta aseenkäsittelystä kuin turvallisesta aseenkäsittelystä? Jos on käynyt kurssin niin sen todistuksen perusteella on turvallinen aseenkäsittelijä kun on läpäissyt vaikkapa SRA-kokeen. Se ei tee kuitenkaan ihmisestä vastuullista aseenkäsittelijää, joka tuntee vastuunsa asiasta. Itse näen ehkä ongelmana sen, että toistetaan opittuja kaavoja ymmärtämättä mitä tapahtuu. Lipas irti, tyhjä laukaus ja varmista tms. fraasi jolloin suoritetaan käskettyä ja ei välttämättä tule sitten ymmärrettyä katsoa onko aseessa patruuna pesässä tai ei. Miten itse teet sen radalla, irroitat lippaan, tarkastat että ase on tyhjä, ammutko silti tyhjän laukauksen? Miksi? Suurimman osan aseista saa pois vireestä oikeaa tyhjää laukaustakin. Se, että onko käsittelijänä kokenut SRA-ampuja, metsästäjä tai valtiolle työkseen pyssyä käsittelevä huppumies, vahingonlaukaus tulee joskus joka tapauksessa. Milloin takavalliin, milloin tyhjennyspönttöön, joskus maahan, mutta harvemmin onneksi muita kohti. Johtuen sitten asehäiriöstä tai asetta käsittelevästä henkilöstä. Sen suhteen voidaan sanoa että aseenkäsittely on ollut lähtökohtaisesti vastuullista. Mitä TA-kisoihin tulee, se on ollut hyvä että asetta on saanut kuljettaa tyhjän lippaan kanssa vaikka tästä alkuun oli eriäviä mielipiteitä. Jokainen kilpailija on vastannut itse siitä että rastien välillä ase on tyhjä. Rastituomarit voivat joka kerta (ja pitäisikin) tarkastaa aseet rastille tultaessa ja lähdettäessä. Voi toki tuntua epämiellyttävältä jos tyhjän aseen piippu osoittaa kohti, mutta niin se väkisinkin tekee jos mukana on pistoolia, karbiinia ja tarkkuuskivääri. Itse en koe mitään pahaa kun ei tietoisesti tähtäillä tyhjällä pyssyllä ketään, piippu voi osoittaa rintaan tai munille mutta ase ei itsestään laukea ja kun näkee ettei käsi ole operoimassa kivääriä, se on turvallinen. Jos mennään lasersääntöihin ja sviippauksiin niin nykyissen kaltaisten rastien suorittamiset voi unohtaa ja siirtyä pulttilukko SRAhan eli PRS-kisoihin. Yksi asia mikä luo vielä haasteet reserviläistoimintaan on aseiden laukaisukoneistot mitkä on välillä millaisia on eikä niille ole välttämättä suoritettu vastaavia testejä kuin samaan toimintaympäristöön suunnitelluille ammattivehkeille joissa laukaisu harvoin on alle 1kg. Tällöin kyse on taas vastuullisesta aseenkäsittelystä. Olenko minä vastuullinen oman aseeni kanssa, jonka olen itse virittänyt tietämättä miten se ehkä käyttäytyy?

Toiminnallisessa ammunnassa annetaan sääntöjen puolelta ampujalle todella paljon vapauksia. Ja tuomarin pitäisi pystyä valvomaan ettei vaaratilanteita pääse syntymään, huomioiden edellämainittu "kerrostettu turvallisuus". Rajoittavia tekijöitä on lähinnä:

- aseita saa räplätä vain safetylla
- ja ampumatarvikkeita yhdessä aseiden kanssa vain tuomarin valvonnassa
- lähtökohtaisesti aseella osoitellaan vain "downrange"
- ja silloinkin sormi on liipaisinkaaren sisällä vain kun ammutaan

Vrt. Pena joka päättää kokeilla Kallen aseella kuivalaukauksia satasesta kun Erkki on ampumassa juoksevia 75 metristä. Propsit Jazille valvonnan ja puuttumisen henkisen kuluttavuuden esiintuonnista, kun rajanvedot eivät ole selkeitä ja enemmistö ei anna hyvää esimerkkiä.

Käytännössä kaikki käsittelysektorien tiukentaminen tai ampumasektorin mainittava poikkeaminen käsittelysektorista (vs. "laukaus yli takavallin johtaa hylkäämiseen") johtuu ratamääräyksistä eikä säännöistä. Räikeimpänä esimerkkinä PV:n varomääräykset.

Kipupisteenä taitaa nyt olla se että kotelosta vetämisen lisäksi ase ei saa koskaan osoittaa "uprange". Tai lisäksi ehkä "turvallinen sweeppaus" pitäisi sallia? Siitä lienee yksimielisyys että sormea ei pidetä liipaisimen läheisyydessä kuin ampuessa?

Toiminnallisessa ammunnassa siis tuomari kantaa vastuun siitä ettei vaaratilanteita pääse syntymään kunhan rasti on suunniteltu oikein ja kilpailija toimii sääntöjen mukaan. Sääntöjen puolelta tuomarille on tähän koitettu antaa eväät ja jättää jonkinlainen varmuusmarginaali. Tämäkin asia lienee kehittynyt nykyiseen muotoonsa ihan tosielämän tilanteiden kautta. Jos halutaan esim. sallia kaksi edellämainitsemaani toimintatapaa muutenkin kuin nykyisessä erikoistapauksessa (kotelosta veto) täytyy huomioida vastuun jakautuminen ja nyanssina esim. toimihenkilöstön ja yleisön sijoittumishalukkuus.

Ettei asia tunnu liian teoreettiselta, oma aseeni on lauennut SRA-kisassa ladatessa kesken kahden aseen rastin. Syynä laukaisukoneiston pettäminen ja kulunut iskupiikinvarmistin. Olin (ja olen) todella tyytyväinen että ase osoitti räkätessä kohti tauluja eikä esim. uprange omiin varpaisiin.

Lainaus käyttäjältä: MMä - marraskuu 02, 2019, 10:59
SRA on nykyään pelkää Practicalia maastopuvuisaa. Tilanteenmukaisuus ja sotilaalliset tehtävät joita vielä 20v sitten oli ovat kadonneet lajista. Toivon, että SRA:n kohtalo ei ole TA-toiminnan kohtalo. Tänä vuonna mm. SM-kisoissa jo vittuiltiiin rastia vetäneiden SRA-aktiivien toimesta kisailijoille "että SRA:ssa olisitte kaikki lähteneet kotiin". Aivan... miksihän kaikki eivät ole kiinnostuneita SRA:sta?

Omasta mielestäni SRA on taas ainakin arvokisoissa eriytynyt IPSC:tä tiukkoine ampumasektoreineen ja kaikki luovuus rastin suorituksissa on tapettu tehokkaasti piirusäännöillä. Ei olla kaukana että rastit ammutaan punaisten keppien välistä. Maakunnissa löytyy vielä mukavia SRA kisoja vapailla sektoreilla, mutta jos oikeasti hakee haasteita pitää katsella IPSC kisoja.

Hätilässä PVn johtosääntö aiheuttaa enemmän dekkereitä SRAssa kuin mikään muu syy. Taulut on pakko ampua tietystä/nimetystä paikasta ja sektorit ovat välillä niin tiukat että vasenkätinen ampuu jo sektorista ulos siinä missä samalta paikalta oikeakätinen voi vielä suorittaa rastin turvamääräysten puitteissa. Kun asiasta on kysytty niin vastaus on "PVn johtosääntö vaatii".

Joillain SAL-radoilla käsittelysektori on leveämpi ja ampumasektorit kapeampia. Tähän on yleensä syynä se että käsittelysektorissa on esim kiekkotorni, hirviradan laitteita tms. jota voi osoitella vaan ei saa ampua/rikkoa. Jos mentäisiin ampumasektori=käsittelysektori niin dekkereitä tulisi lisää koska käsittelysektori olisi nykyistä käytäntöä kapeampi.

Katos vaan, aiheesta on oikea äänestys. Noi foorumisoftan äänestykset ei näy tapatalkilla, joten niistä kannattaa aina huomauttaa.

Lainaus käyttäjältä: Jaz - marraskuu 02, 2019, 22:29
...rastikuvausta luettaessa usean kilpailijan ase osoitti rintaani pitempiäkin aikoja. "Lataamattomia", kai.

Tärkeä aihe, todellakin. Todellista vahinkoa aiheuttavat vahingonlaukaukset taitavat edelleen hyvin suurilta osin tapahtua juuri noilla "lataamattomilla" aseilla.

Ideaalitilanteessa jokainen jolla on pääsy, tai jopa omistusoikeus, aseeseen ymmärtäisi ja hallitsi aseenkäsittelyn neljä turvallisuussääntöä. Tämähän ei tietenkään reaalimaailmassa toteudu.

Se, halutaanko kilpailutilanne muuttaa koulutustilanteeksi on tietysti validi keskustelunaihe itsessään, mutta itse nyt lähtisin siitä, että kilpailu on väärä paikka henkilölle jolla nuo neljä turvallisuussääntöä eivät ole halussa. Sellainen vaarantaa etenkin muiden ja tietysti myös ampujan itsensä turvallisuuden. Yksinkertaisesti vastuutonta. Kilpailu kilpailuna ja kilpailutilanteen harjoittelu harjoitteluna, jotta ei tarvitse tulla vain pikaisesti kilpailussa pyörähtämään.

Turvallista sweeppausta ei mielestäni oikein ole olemassa. Aseet ovat koneita ja koneet kuluvat, eli ne osat - varmistimet mukaan lukien - pettävät, kun toistoja tulee riittävästi. Aina välillä ihan ilman kulumistakin. Jos henkilö ei ole tietoinen mihin kantamansa aseet osoittavat, ja siten ei turvallisuussääntöjä pysty noudattamaan, olisi hänen syytä vähentää aseiden määrää kunnes tietoisuus niistä on riittävällä tasolla - viitaten yllä olevaan kappaleeseen.

Turvasääntöjä rikkomalla kasvatetaan onnettomuusriskiä. Olisi varsin valitettavaa jos tämä tehdään tietoisesti, järjestävän tahon toimesta, kun kyseessä on harrastus, eikä sotatila (missä tapauksessa se olisi ajoittain perusteltua), vaikka jälkimmäisen kaltaisessa ympäristössä toimintaa siinä mallinnetaankin.

Olisi sääli muuttaa käytäntöjä vasta sen jälkeen kun turvasääntöjen noudattamattomuus on kostautunut. Eittämättä ainakin muutaman ihmisen elämät ovat jo siinä vaiheessa pilalla. Mielestäni tuollainen olisi yksinkertaisesti liian kallis hinta "kaikki pelaa" -käytännöstä.

Aseenkäsittelyn turvasäännöt eivät ole vaikeita ja niiden noudattaminen ei vaadi mahdottomia.

Radanomistaja/-haltija tietysti voi asettaa sääntöjä sen verran kuin sitä tahoa huvittaa, ja vastaavasti sitä rataa käyttävät voivat päättää käyttävätkö rataa sille asetetuin rajoittein vai eivät. Oikeastaan aika helppoa tämäkin, eikös vain? ^_^

Turvallisuuden lisääminen säännöin, ihan missä tahansa asiassa, on tehtävä harkitusti. Esimerkiksi meillä on aselakia tiukennettu turvalliśuuden lisäämisen nimissä. Onko onnistunut? Tälläkin foorumilla taitaa olla muutama epäkohta keskustelun alla...

Perustelut "mitä sinulla on turvallisuuden lisääntymistä vastaan" on argumentti, jolla urpoinkin sääntö saadaan juntattua läpi sopivalla kauhuskenaariola ryyditettynä. Vastaavasti sääntöjen lieventäminen on täysin mahdotonta. Koskas on jotain turvallisuussääntöä lievennetty?

Malttia, malttia...

Pakko kommentoida muutamaa kohtaa kun tuossa aiemmin verrattiin PV vs. SRA.
-sra-kisojen osallistujen ensiapu taidot huonommat kuin pv:llä? No Täällä ainakin osallistuu SRA-kisoihin anestesian ja tehohoidon erikoislääkäri. Ja mukana on Celoxia, CAT:ia ja Chest Seal:ia. Vrt. Rovajärven KRH turma missä ei PV:n lääkäri edes vaivautunut paikalle!
-ambulansssikopteri saadaan helpommin pv:n ammuntoihin paikalle? Höpö höpö. Pv:n ammunnoissa ilmatila on suljettu, SRA-kisoissa ei. Ja Erica hälyttää FH:n omien kriteeriensä mukaan.
-pv:llä on ambulansseja. Hyvä. Harrastajille sitä ei ole. Load and GO on vittumaista tavallisella pakulla. Sekin on tullut KH:sssa tehtyä kun komentaja oli päästänyt ambulanssi kuskin lomalle kesken harjoituksen!
-onnettomuuksien sattuminen? SRA kisoissa yksi (onko muita?) loukkaantuminen kun oli paska kotelo vs. PV jossa varusmiehille useita kuolemaan/vakavaan loukkaantumiseen johtaneita onnettomuuksia! Ja laukaisu määrät SRA-harrastajalla tuhansia/kausi vs. Varusmies 90 vai 120 laukausta?

Olen itse ollut läsnä useissa vahinko laukauksissa. Itsekin olen sellaisen ampunut myös  . Niitä on tapahtunut pv:n tilaisuudessa ja metsästyksessä. Tiedättekö mikä on ollut pelastuksena näissä tapauksissa? Celox? FH? Ylimitoitetut varosektorit? Ei! Vaan aseen piippu on osoittanut turvalliseen suuntaan!!!

Jaan täysin MMä:n näkemyksen miten TA-kisoissa aseenkäsittelyssä tulisi mennä myös tulevaisuudessa.

Nuoremmat harrastajat eivät ole nähneet Häyhässä sitä, että esim. patruunoita ei saa kantaa mukanaan vaan toimitsijat vievät ne tuliasemaan. Tämä ohje tuli aikanaan PV:ltä. PV on viimekädessä se, joka päättää ampuma-alueillaan mikä on turvallista aseenkäsittelyä ja mikä ei.

PV varmistaa alueillaan tapahtuvissa kisoissa, että tuliasemat ja reitit niille ovat turvallisia. Normaalitilanne on, että TA-kisoissa aseet ladataan vasta aikaisintaan rastin lähtötasalla. Tällöin ase muttuu vasta vaaralliseksi. Sitä ennen sen kanssa on tetsattu haastavissakin maasto-olosuhteissa sekä tehdyissä esteradoissa.

Tottakai aseen kuljettamisessa on hyvä muistuttaa aina siitä, että mahdollisuuksien mukaan yritetään noudattaa lasersääntöä. Yhdessä Häyhässä siinä mentiin jo liian pitkälle ja DQ uhkailtiin jos sitä kuljettaessakin tyhjän aseen kanssa rikotaan. Panostaisin tulevissa kisoissa nykyistä enemmän ammunnanjälkeiseen aseen tarkastamiseen (ei pelkästään silmämääräinen) koska ase täytyy muuttaa luetettavasti takaisin vaarallisesta ei niin vaaralliseksi.

Poliisi tsekkasi viikonloppuna multa metsästyksen yhteydessä luvat. Mä tein silleesti, että laskin aseen maahan ja kaivoin taskusta paperit. Juttelu oli iloista puolin ja toisin. Myöhemmin pari kaveria valitti, että poliisin suhtautuminen heihin oli ollut yrmeää. Ilmankos - näillä kavereilla kun oli ollut ladatut aseet käsissä jutustelun ajan.

Mä en menisi tässä heikoimman mukaan. Jos joku on tottunut tiettyihin lajisääntöihin, niin sitten on. Pidetään aseet takuulla tyhjänä muun kuin ampumatoiminnan osalta, niin vahinkolaukauksia ei tapahdu rastien välillä. Ja rasteilla aseet turvalliseen suuntaan. Rastilla voisi olla hyvinkin matala kynnys huomauttaa laser-säännöstä, mutta keskeyttäminen voisi olla fiksua vasta suuremman huolimattomuuden ilmetessä. Taas siirtymisellä tms. ase on tyhjäksi tarkastettu, joten huuteluun ja huomautteluun ei juuri olisi tarvetta. Ihan pelkkä laser-kommentti voisi riittää. Ei noissa kisoissa täysiä toheloja (usein) ole.

Joka väittää että metsämiesten aseenkäsittely on dynaamisessa tilanteessa parempaa kuin pelkän pahvinpuhkojan, ei ole riittävän tarkasti seurannut mitä passeissa tapahtuu todellisuudessa tai on aivan liian vähän kuluttanut aikaansa ampumaradoilla. Eri asia on jos henkilö on lähes kokematon metsästystoiminnasta ja tilanne saattaa olla vähän jännä ensikertalaiselle. Mitä enemmän tulee välineellä muutakin toimintaa sitä paremmin siitä tulee käden ja mielen jatke eikä ole pelkkä työkalu.

Mitä tulee turvallisuuteen tarkka-ammunnassa, itse poltin täysin päreeni 2012 vuoden Häyhässä levottomaan ja täysin piittaamattomaan aseenkäsittelyyn monen kilpailijan kohdalta. Tällöin vannoin että en enää ikinä lähde toimitsemaan kisoihin jos aseenkäsittely jatkuu tällä linjalla. Ei ollut kovin mielekästä tuijottaa monta kertaa päivässä toimitsijana ollessa väliin ladatun ja lataamattoman aseen piippuun. Kyseisen kilpailun johto oli ilmeisesti antanut ohjeen että toimitsijoiden tai kenen vaan sweeppaminen tms. toiminta oli sallittua koska tilanteenmukainen toiminta. Saa korjata jos olen väärässä.
Onneksi 2016 ilokseni huomasin että kulttuuriin oli tullut hieman muutosta.

Onko reisikotelossa oleva ladattu pistooli vaarallinen kantajan istuessa tuolilla piippulinjan osoittaessa eteen päin?
Onko ladatun varmistetun kiväärin kantaminen sylissä poikittain vaarallista aseenkäsittelyä?

Molemmissa tapauksissa riippuu kontekstistä. Luotettava pistooli (lue: ei herkistelty laukaisukoneisto) kotelossa ollessaan varmistettuna ei ole vaaraa aiheuttava koska ase on suojattu kotelossa ulkoisilta tahattomilta vaikutteilta.
Kivääri poikittain sylissä vaatii kantajalta jatkuvaa ympäristön tarkkailua mitä piipun edessä on. IMHO jos piipun edessä on jotain alle 500m etäisyydellä niin se jokin on potentiaalisessa vaarassa, koska käsissä oleva tuliase ei ole immuuni tahattomille ulkoisille vaikutteille.

Aseiden kanssa ei voi olla ylivarovainen. En väitä olevani mikään asiantuntija enkä ammattilainen, mutta 25v metsästystä ja kilpa-ammuntaa harrastaneena sekä sivusta seuranneena väitän että enemmän turvallisuuttaa aseenkäsittelyssä on parempi kuin vähemmän. Aina.
Tilanteenmukainen käsittely ei kärsi siitä että aseita käsitellään ajatuksella olivat ne ladattuja tai lataamattomia. Yksi huonoimpia argumentteja aseenkäsittelyn perusteiden laiminlyömisessä on: "ei sitä oikeassakaan tilanteessa niin varovainen voi olla että ketään ei koskaan sweeppaisi". Tottakai jälkimmäinen lause pitää paikkansa mutta se helposti johtaa ei-tositilanteessa laiminlyönteihin, ja tällä tarkoitan harjoittelua sekä kilpailuja.

Kilpailuissa pidä hyvänä sääntönä sitä, että rastilla ollessa noudatetaan normaaleja käytöstapoja aseen kanssa toimiessa riippumatta onko ase ladattu vai ei. Kun ase on todettu suorituksen jälkeen tyhjäksi käsittely järjen rajoissa hieman vapaampaa. Vahingonlaukaus, selkeästi ohi sektorista ampuminen (vallin yli, ohi ampumasektorista, vaaralliseen suuntaan ampuminen) aiheuttaisi rastin nollaamisen. Toisen kerran samasta virheestä, tietysti eri rastilla silloin, sulkeminen kilpailusta. Vaaralliseen aseenkäsittelyyn tulee puuttua heti jos sellaista havaitsee.
Häyhä on oppimistapahtuma mutta ei muiden hengen uhalla.

Pari selkeää sääntöä itselleni on aina ollut ensinnäkin ettei piippu missään tilanteessa osoita sellaiseen asiaan mitä en halua tuhota, ja piipussa ei koskaan ole patruunaa jos ei tarvitse olla esim. Kävellen kivääri selällä lintumetsällä siellä ei tarvitse olla, koska latausliike on niin pieni asia tehdä ennen ammuntaa ettei ole perusteltua ladata asetta valmiiksi. Ja radalla lukko auki jos ei tähdätä pahvia.

Oma kantani perustuu neljään kultaiseen sääntöön joita soveltaisin oheisella tavalla kisoissa:

1) Käsittele kaikkia aseita kuin ne olisivat ladattuja.
Rastien välillä kilpailijoille huomautetaan rakentavasti tyhjilläkin aseilla sweeppailusta tyyliin "piippu, sormi". Ei aiheuta DQta.

2) Älä osoita aseella mitään, mitä et aio ampua.
Rastilla on ampumasektorit joiden väliin saa ampua. Siirtymisissä ladattu ja varmistettu ase saa osoittaa ylös, alas tai 90° ampumasektoreista vasemmalle tai oikealle. Sweepata ei varmistetullakaan aseella saa ja 1. varoituksen jälkeen DQ.

3) Pidä sormi pois liipaisimelta kunnes ole tehnyt ampumapäätöksen.
TTV:lle/toimitsijalle on kyllä selvää milloin ampuja on valmis ampumaan ja milloin kyse on huolimattomuudesta. Eli sormi menee liipaisimelle vain aseen osoittaessa ampumasektoriin. Varoituksen jälkeen DQ.

4) Tunnista maali, tarkasta tausta.
Ei varsinaista sääntösovellusta.

DQ:t antaisin kuitenkin rastikohtaisesti, eli rastilta 0 pistettä huolimattomasta ja vaarallisesta aseenkäsittelystä.

Mielestäni asiat on Häyhässä ja FSssa hoidettu varsin mallikkaasti ja hyvässä hengessä ilman että tilanteenmukaisuus olisi syönyt turvallisuutta tai päinvastoin. Asetarkastukset hoidetaan rastien jälkeen jämptisti ja lataamisluvatkin muistetaan pääsääntöisesti antaa.

Lainaus käyttäjältä: Zero The Hero - marraskuu 06, 2019, 14:25
Oma kantani perustuu neljään kultaiseen sääntöön joita soveltaisin oheisella tavalla kisoissa:

1) Käsittele kaikkia aseita kuin ne olisivat ladattuja.
Rastien välillä kilpailijoille huomautetaan rakentavasti tyhjilläkin aseilla sweeppailusta tyyliin "piippu, sormi". Ei aiheuta DQta.

2) Älä osoita aseella mitään, mitä et aio ampua.
Rastilla on ampumasektorit joiden väliin saa ampua. Siirtymisissä ladattu ja varmistettu ase saa osoittaa ylös, alas tai 90° ampumasektoreista vasemmalle tai oikealle. Sweepata ei varmistetullakaan aseella saa ja 1. varoituksen jälkeen DQ.

3) Pidä sormi pois liipaisimelta kunnes ole tehnyt ampumapäätöksen.
TTV:lle/toimitsijalle on kyllä selvää milloin ampuja on valmis ampumaan ja milloin kyse on huolimattomuudesta. Eli sormi menee liipaisimelle vain aseen osoittaessa ampumasektoriin. Varoituksen jälkeen DQ.

4) Tunnista maali, tarkasta tausta.
Ei varsinaista sääntösovellusta.

DQ:t antaisin kuitenkin rastikohtaisesti, eli rastilta 0 pistettä huolimattomasta ja vaarallisesta aseenkäsittelystä.

Mielestäni asiat on Häyhässä ja FSssa hoidettu varsin mallikkaasti ja hyvässä hengessä ilman että tilanteenmukaisuus olisi syönyt turvallisuutta tai päinvastoin. Asetarkastukset hoidetaan rastien jälkeen jämptisti ja lataamisluvatkin muistetaan pääsääntöisesti antaa.

Hyviä näkemyksiä mutta mitä niiden saaminen käytäntöön, nykyistä vahvemmin, vaatii käytännöntoimenpiteitä?

2 ja 3) On välttämätöntä kertoa ennen kilpailun alkua kaikille kilpailijoille ne periaatteet miten kilpailunjohto käsittelee aseenkäsittelyvirheet ja mitä yleensäkin katsotaan virheeksi. Aiheuttaako rastin alettua tyhjä ase samoista virheistä DQ kuin ladattu? Rastin alkamisen ja päättymisen välinen aika on aikaa tuomaroida DQ ja se päättyy kun rasti ilmoitetaan päättyneeksi ja aseiden tarkistus alkaa. Käsketty tyhjä laukaus lipas irrotettuna turvalliseen ampumasuuntaan on hyvä aina tehdä. Rastien tuomarit antavat DQ tai ovat antamatta eikä kilpailunjohto muuta näitä päätöksiä tai keksi uusia sääntöjä jälkikäteen. Mitään 1/2 + 1/2 DQ =DQ eli ei voi yhdistellä eri rastien käsittelyvirheitä. 2-3 kilpailijan hanskasormikurin seuraaminen voi olla työlästä. Oleellisinta on piippujen turvallinen suunta.

1) Hyvä periaate mutta pakottaa käytäntöön vietynä suunnittelemaan rastit ja niille siirtymiset niin, että ei ole olosuhteiden tuomasta tahattomasta sweeppailusta pelkoa tyhjällä aseellakaan. Aseiden käsittely ajoneuvokuljetuksissa? Miten ryömitään partiona peräkkäin naruesteen ali?. Laitetaanko pakolliseksi, että toimitsijat kulkevat kokoajan takana myös tehtävärasteilla niin eivät ole sweeppailusta vaarallisella alueella, pistoolit on repuissa ja pitkät aseet (kivääri voi olla n. 130 cm pitkä) on käsien päällä poikittain ryömittäessä? Mukana on yleensä muitakin käsiä vaativia varusteita kuten reppu yms. Kielletäänkö tehtävät, joissa aseiden optiikoita voidaan käyttää maalialueella liikkuvan maalihenkilöstön tähystämiseen? Näitä on hyvä miettiä toimitsijoiden jo suunnitteluvaiheessa ja viimeistään ennen kun väsyneet kilpailijat tulevat rastille tai kulkevat rastien väliä niin ei tule tarvetta ainakaan tahattomasta sweeppailusta vittuilemiseen.

Toimitsijoille joille erityisesti kilpailijoiden tahaton sweeppailu = tiedostamaton tyhjillä aseilla heiluminen rastien välillä, aiheuttaa ahdistusta, niin suosittelen osallistumaan kilpailijana kilpailuun niin voi jatkossa olla enemmän ymmärrystä kun antaa siitä palautetta.

Toimitsijat joita erityisesti kilpailijoiden tahaton sweeppailu = tiedostomaton ladatuilla aseilla heiluminen rastin aikana aiheuttaa ahdistusta, ovat mielestäni oikeutettuja kertomaan mielipiteensä siitä mikä meni pieleen. Samoten jos piippu huilaa tähystäessä taisteluparin ohimolla kummankaan sitä huomaamatta vaikka miten olisi todettu ase rastin alussa todettu lataamattomaksi, saattaa aiheuttaa kummastusta aseenkäsittelytaidoista sekä ymmärryksestä.
Minulle ainakin on aivan sama mikäli siirtymillä kilpailijat haluavat liikkua piippu taisteluparin hanurissa, mutta se että toimitsijalta tullaan kyselemään: "Hei oliks tää rasti Y?" samalla osoittaen häntä parin metrin  päästä kiväärillä rintaan saattaa olla hyvä jäänrikkoja keskustelulle aseenkäsittelystä.

En kannata huutelua aiheilla: "lajin x kilpailuissa teidät kaikki olisi hylätty" koska kyseessä ei ole lajin x kilpailu vaan tarkka-ammunnan kilpailu. Silti lajista riippumatta fiksu aseenkäsittely kuuluu asiaan eikä hälläväliä- asenne koska tilanteenmukaisuus.

Lainaus käyttäjältä: Markus - marraskuu 06, 2019, 08:12
Pari selkeää sääntöä itselleni on aina ollut ensinnäkin ettei piippu missään tilanteessa osoita sellaiseen asiaan mitä en halua tuhota, ja piipussa ei koskaan ole patruunaa jos ei tarvitse olla esim. Kävellen kivääri selällä lintumetsällä siellä ei tarvitse olla, koska latausliike on niin pieni asia tehdä ennen ammuntaa ettei ole perusteltua ladata asetta valmiiksi. Ja radalla lukko auki jos ei tähdätä pahvia.

Jos haluaa kävellä ase tyhjänä niin ilman muuta, mutta jos haluaa kävellä ase ladattuna ja varmistettuna ei siinäkään ole mitään väärää. Moni elukka on lähtenyt lipettiin, kun lukon käyttäminen on verrannollisesti niin paljon äänekkäämpää kuin varmistimen pois ottaminen, että etenkin arempi eläin latauksen kyllä kuulee.

Hyvä olisi ase tyhjänä ja viritettynä, varmistin päällä sekä pois hakata aseen perää vaikka avokämmenellä ja testata, että kaikki pelittää ennen kuin metsälle lähtee.

Lainaus käyttäjältä: MMä - marraskuu 02, 2019, 19:09

Lainaus käyttäjältä: HJu - marraskuu 02, 2019, 16:20
Käsittely-:ja ampumasektorit tulevat yleensä rataolosuhteista ja monesti PVn johtosäännöstä jos ollaan PVn ampumaradlla. Taisteluampuma-alueilta me 5500m pituiset varoalueet umpimetsään helposti löytyvät. Ampumaradoilta harvemmin.

IPSC-kiväärikisassa viime viikonloppuna ammuttiin PVn radoilla kahta stagea vierekkäin (toki suoritus kerrallaan) samalla radalla samalta tasalta. Tätä tehtiin itse asiassa kolmella eri kivääri radalla eli rasteja oli tungettu 6kpl kolmelle radalle. Käsittelysektorit olivat tiukat jotta ladatuilla aseilla ei osoitella toisen rastin toimitsijoita. Jos tällaisen määräyksen järkevyyden ymmärtäminen on jotenkin vaikeaa niin sille ei sitten voi mitään.

Sadan piirun säännöillä on pärjätty varsin hyvin arjessa PV:n radoilla ilman yhtään erillisen käsittelysektorin määrittämistä. Riittää, että kerrotaan ampumasektorin vasen ja oikea raja.

Ammattisotilaiden kansainvälisessä ampumakilpailussa ainoat rajat mitä käskettiin oli ampumasektorit rastilla. Eipä siellä ollut kyllä kukaan kiinnostunut siitäkään oliko ase ladattu vai ei kun toimittiin tilanteen mukaan. Kukaan ei ollut nähnyt mitään tarvetta määritellä mitään käsittelysektoreita - edes helikopterista ammuttaessa. Ja hyvin meni.

Vaarathan pitää laskea siviilien lentoratojen mukaan - ne ovat eri kuin JVAt. Tästä aiheutuu alueiden pituuden loppumista kesken esimerkiksi Hätilässä.

Jos IPSC kisa järjestettäisi pvn alueilla, aseen käsittelysektori olisi sama kuin SRAssa käytetty ampumasektori. Tässä siis SRA antaa käsittelylle paljon enemmän tilaa - yksinkertaisesti
koska se on säännöissä olemassa. Mitä tulee "tilanteenmukaiseen käsittelyyn", jos harjaantunut ampuja ei pärjää sektorien kanssa niin oletettavaa on että henkilön tajuntaan on
iskostunut työn tuoma tapa käsitellä asetta työkaluna ja omituisuus korostuu kun pitäisi hallita käsittely ampumakilpailuissa. Oletus siis on, että henkilö tiedostaa missä se piippu
tosiasiassa pyörii. Mun on vaikea ymmärtää mikä siinä on niin hankalaa.

Käsittelyssä on korjattavaa TA-kisoissa, sen olen itsekin huomannut. Jos ajattelee vaikkapa Santiksen häyhän rastia viranomaisrata kakkosella.

Lainaus käyttäjältä: metsienmies - marraskuu 08, 2019, 10:32

Lainaus käyttäjältä: Markus - marraskuu 06, 2019, 08:12
Pari selkeää sääntöä itselleni on aina ollut ensinnäkin ettei piippu missään tilanteessa osoita sellaiseen asiaan mitä en halua tuhota, ja piipussa ei koskaan ole patruunaa jos ei tarvitse olla esim. Kävellen kivääri selällä lintumetsällä siellä ei tarvitse olla, koska latausliike on niin pieni asia tehdä ennen ammuntaa ettei ole perusteltua ladata asetta valmiiksi. Ja radalla lukko auki jos ei tähdätä pahvia.

Hyvä olisi ase tyhjänä ja viritettynä, varmistin päällä sekä pois hakata aseen perää vaikka avokämmenellä ja testata, että kaikki pelittää ennen kuin metsälle lähtee.

Tämä on juurikin sitä mitä pitäisi olla testattuna. Sama pätee KAIKKIA välineitä, esimerkiksi uuden kotelon hankkimista pistoolille: testataan ettei varmistin
tipu pois koteloitaessa tai iskuri napsahda kun kotelon kanssa hyppää tai sen tiputtaa. Tämä testi olisi voinut estää SRA SM kisoissa tapahtuneen tapaturman.
Lisäksi, jos tälläisiä koteloita tai muita vastaavia turvallisuusriskejä tulee esiin, niistä jaettaisi infoa muillekin harrastajille tapaturmien ehkäisemiseksi.

Korostuu tarve järjestää asetarkastuksia kun näyttää siltä että ampujilta itseltään se testaaminen kovin helposti unohtuu.

SRA:ssa on nyt vallalla näennäisen kenttäkelpoisuuden kausi, jossa välitetään enemmän miltä varusteet näyttävät, eikä varusteiden turvallisuudesta tai sopivuudesta urheiluammuntaan. SRA ei ole taisteluammuntaa.

SRA-kotelosääntömuokkaukset tulivat nimenomaan turvallisuuden ehdoilla. Kotelot jotka laukaisevat itsestään aseita kiellettiin suoraan ja liipasinsormilukituksella käytettävät kiellettiin 1.1.2020 alkaen. Tätä on paljon vastustettu "koska sotilaatklin käyttää Serpa-koteloita". Argumentti ei ole SRA-toimikunnalle kelvannut ja hyvä niin.

Lainaus käyttäjältä: kema - marraskuu 14, 2019, 13:04
SRA:ssa on nyt vallalla näennäisen kenttäkelpoisuuden kausi, jossa välitetään enemmän miltä varusteet näyttävät, eikä varusteiden turvallisuudesta tai sopivuudesta urheiluammuntaan. SRA ei ole taisteluammuntaa.

Ehkä meilöä pitäisi olla joku laji joka mittaa sotilaallista osaamista eikä ole "urheiluammuntaa". Sellaista miksi SRA syntyi. Vaikka SRA ei ole taisteluammuntaa voisi olla hyvä että se simuloisi sellaista. Taisteluammunnan määritelmässä se on aina joukon (pari - pataljoonan koko) ammunta. Entä jos SRA olisi "yksittäisen taistelijan taisteluammuntaa" joka mittaisia yksittäisen taistelijan tilanteen mukaista asekäsittelyä ja toimintaa taistelukentällä. Tämä hyödyttäisi maanpuolustakin nykyistä enemmän.

En edelleenkään osta että ei pärjättäisi 4:llä asekäsittelyn säännöillä, maalialueen rajoilla ja 100 piirun säännöillä - intti pärjää näillä niin eikö sen meidän kouluttaman reserviläisenkin pitäisi? Kaikki muu säätämistä ja kikkailua joka pahimmillaan (kuten SRA:sa on käynyt) syö tilanteenmukaisuuden, sitten tätä "reserviläislajia" lajia voi siirtyä ampumaan suunnistuspiikkareissa ja trikoissa. Jos tämä kehitys jatkuu, niin on vaikea nähdä että intti antaa enää pitkään alueitaan reseviläisammunta käyttöön mm. ympäristösäännösten paineessa.

Eivät kaikki SRA-ampujat ole reserviläisiä tai edes varusmiespalvelusta suorittaneita.

Uudet toiminnalliset lajit ovat kyllä tervetulleita jos joku sellaisia alkaa puuhaamaan.

Lainaus käyttäjältä: HJu - marraskuu 14, 2019, 16:48
Eivät kaikki SRA-ampujat ole reserviläisiä tai edes varusmiespalvelusta suorittaneita.

Uudet toiminnalliset lajit ovat kyllä tervetulleita jos joku sellaisia alkaa puuhaamaan.

Ei tietenkään. Mutta entäs jo olisi? Mä vision tässä SRA'sta lajia jolla omasta työni tuomasta näkökulmasta katsottuna olisi eniten hyötyä maanpuolustukselle.

Koska porkkana on parempi kuin keppi, kannattaisi mielestäni (ja HJu:n ehdotuksen mukaisesti) tuoda rinnalle toinen laji.

Tyhjältä pöydältä aloitettaessa välttää kaikki kitinät "miten ennen oli paremmin" ja evoluutio kyllä hoitaa eli mielekkääseen lajiin riittää osallistujia ja tukijoita.

Lainaus käyttäjältä: MMä - marraskuu 14, 2019, 16:56

Lainaus käyttäjältä: HJu - marraskuu 14, 2019, 16:48
Eivät kaikki SRA-ampujat ole reserviläisiä tai edes varusmiespalvelusta suorittaneita.

Uudet toiminnalliset lajit ovat kyllä tervetulleita jos joku sellaisia alkaa puuhaamaan.

Ei tietenkään. Mutta entäs jo olisi? Mä vision tässä SRA'sta lajia jolla omasta työni tuomasta näkökulmasta katsottuna olisi eniten hyötyä maanpuolustukselle.

SRA:sta on aina välillä muutkin visioineet sellaista "enemmän maanpuolustusta hyödyntävää" lajia. Esimerkiksi Hyvinkään suunnalta tällaista pohdintaa on tullut ihan pitkälle viedyssä muodossa ts. lajikuvaus, säännöt etc. Muutoksessa on yleensä se puoli, että osa tykkää ja osa ei. Se osa joka ei tykkää, poistuu lajin piiristä. Väen poistuminen ei ole kiva juttu, joten uuden lajin synnyttäminen voisi olla ihan hyvä. Parempi harrastajakunnan jakautuminen kuin totaalinen katoaminen. Useat varmaan jatkaisivat molemmissa? Olisiko sille sitten kuinka paljon kannatusta, on eri asia. Olemassa olevat lajit ovat kuitenkin joskus syntyneet saman suuntaisella pohdinnalla, eikä missään ole sanottu että lajimäärä tietyn tyylisessä ammunnassa olisi täynnä.
Samalla tavalla tarkka-ammunta voisi tarvita sisarlajin sinne kevyemmälle puolelle. Olisi sen nimi sitten vaikka pitkän matkan taktinen ammunta, tai joku muu yhtä typerä nimi, mutta kuitenkin vähemmän sitä oikean tarkka-ampujan oheistoimintaa sisältävä laji. Kaikki eivät halua/voi ryynätä niin fyysisesti raskaissa kuvioissa, kuin ta-toiminta edellyttää, mutta pitkän matkan ammunta kiinnostaa monia wannabe-tarkka-ampujia. Se voisi toimia myös kynnyksenä varsinaiseen lajiin ja toisinpäin jäähdyttelylajina, höntsätarkka-ammuntana. Useimmat kuitenkin harrastavat siksi, että se on mukavaa, ja on ikävää, jos siihen on mahdollisuuksia vain rajoitetusti.

Tää on yksi peruste sille, miksi lähdettiin tukemaan PRS-kisojen saantia tänne.

Lainaus käyttäjältä: JKu - marraskuu 06, 2019, 00:41
Joka väittää että metsämiesten aseenkäsittely on dynaamisessa tilanteessa parempaa kuin pelkän pahvinpuhkojan, ei ole riittävän tarkasti seurannut mitä passeissa tapahtuu todellisuudessa tai on aivan liian vähän kuluttanut aikaansa ampumaradoilla.

+1 tälle ja täysin samaa mieltä. Tuollainen väite kuulostaa siltä, ettei sanoja olisi koskaan käynyt ampumaradalla ruuhkaisena koepäivänä tai edes metsällä.

Ehkä tarvitsee herätellä MoC-kisaformaatti jälleen eloon ja jatkaa myös keskisytytteisillä päiväkisoilla. Siinä oli aikoinaan lähtökohtana, että on hauskaa ja ei juosta muna suorana hampaat irvessä kelloa vastaan. Jos löytyy hyviä paikkoja niin vinkkejä otetaan vastaan. Taululaitteita ja stageja on vuosien saatossa kertynyt sen verran että kisat järjestyy aika helposti. Alkuaikoina ammuttiin itseään vastaan ja taktisista asennoista, liikkeistä ja varusteista ei saanut lisäpisteitä. Aika voi toki luoda painetta ampujaan, mutta osumilla on suurempi merkitys. Ja erityisesti jos rastilla ehtii suorituksen jälkeen käymään asiat läpi ampujan kanssa. Miten meni, mikä toimi, miten suoritin ja niistä voi sitten muutkin oppia hyviä ja huonoja juttuja.

Itse en ole kovin suuri taktisuusfani vaan enempi käytännön kannalla. MoCssa ei ollut pakollisia taktisia varustevaatimuksia, mutta ei niitä kiellettykään käyttämästä ja kokeilemasta. Kaikki mikä ameriikassa näyttää hienolta ei välttämättä toimi Suomessa. Esimerkiksi joku taktisen näköinen pistoolin/kiväärin vetäminen mahaa vasten suorituksen jälkeen ja vilkuileminen sivuille antaa vastapuolelle lähinnä signaalin että mies on lopettanut, voi ampua... Mutta näyttää hyvältä 👍🏻. Toki on aina hienoa että tuodaan uusia oppeja muualtakin kuin oman kerrostalon pihalta, mutta ne pitää sitten soveltaa omaan toimintaympäristöön.

Aikoinaan sama kun vietiin SRA eestiin ja suurin osa ampui AK4lla paikallisen "yhdistyksen" tuella. Nyttemmin sielläkin on siirrytty enempi sporttihommiin. Suomessa ei onnistuisi rajata säännöillä aseluokkiin koska yhdenmukaista sotakalustoa ei juurikaan ole saatavilla tähän käyttöön, eli ampumiseen.

Miten PSR-kisoissa?

Lainaus käyttäjältä: LSa - marraskuu 17, 2019, 22:25
Miten PSR-kisoissa?

Stagella lukko auki /puolari varmistettuna aina kun liikutaan, vaikka olisi kyseessä vain maalin vaihto samasta asennosta. Lukko kiinni /varmistin pois vasta kun maali on ristikolla. Stagejen välillä liikkuessa lukko auki, lipas irti.

Äkkiseltään tuntui vähän oudolta nuo PSR-käytännöt. Itselataavan kohdalla ihan ok, mutta pultin kohdalla (jos tuo "lukko auki" pulttilukkoista tarkoitti) vähän jo yliturvallisuutta toiminnan kustannuksella. Jos oikeasti menee noin.

Ainakin VRS kisoissa Vaasassa oli sääntö, että poski tukissa ennenkuin lukko laitetaan kiinni. Tämä on käsittääkseni VRS säännöissä. Aiheutti ongelmia muutamalle, joille tuli stagen pisteiden nollaus asiasta. Myös svenssoneille tuli, vaikka ovat säännön kanssa kisanneet pidemmän aikaa, joten se kuvastaa säännön tiukkuutta. Paljon siinä meni läpi sormienkin, sillä moisella säännöllä pienikin asennon muutos vaatisi pultin avaamisen ja näinhän ei käynyt hetikään aina. Sääntö on myös tuomarille vaativa ja pistää siten kilpailijat eriarvoiseen asemaan. Olisihan tuota varaa höllätä eikä turvallisuus vielä vaarantuisi.

TA kisoissa turvallisuutta parantaa jo heti seikka, jossa asetarkastukset tehdään saavuttaessa stagen odotusalueelle ja stage briiffin alussa. Tietysti vielä pitää lasersääntö olla takaraivossa.

Lainaus käyttäjältä: Finnfire - marraskuu 18, 2019, 05:42

Lainaus käyttäjältä: LSa - marraskuu 17, 2019, 22:25
Miten PSR-kisoissa?

Stagella lukko auki /puolari varmistettuna aina kun liikutaan, vaikka olisi kyseessä vain maalin vaihto samasta asennosta. Lukko kiinni /varmistin pois vasta kun maali on ristikolla. Stagejen välillä liikkuessa lukko auki, lipas irti.

Itseasiassa ei, kannattaa lukea PRS-säännöt. Tästä oli kesällä facebookissa ties mitä käsityksiä ja väitteitä, että "PRS-säännöissä lukee". Esimerkiksi, että käsittelysektori olisi vallin ylälaita, joka tarkoitti jotakuinkin 60 asteen käsittelysektoria. Säännöissä on 120 asteen sektori maalin suunnasta (normaalin 180 asteen sijasta).
Puolarin ei tarvitse olla maalinvaihdossa varmistettu, paitsi jos MD sen vaatii. Videoista katsotun perusteella aika harvoin näyttää vaativan. Tuohan on esimerkiksi 45deg safetylla varustetussa arskassa tuomarilta täysin mahdoton valvoa, eikä se edes tuota mitään turvallisuutta. Päinvastoin härvääminen lisääntyy. Pulttilukossakin osaavalla ampujalla maalinvaihdossa pultti käy takana vauhdilla ja palaa eteen ja samalla maali vaihtuu. En ymmärrä miten tähän MD vetää tähän rajan, milloin pultti saa mennä eteen, koska tuomari yksinkertaisesti ei voi nähdä milloin maali on tähtäimessä, jos maalin vaihto on vaikka 10 astetta, kuten se usein on. Seuraavaksi voi kinastella rekyylin vaikutuksesta; montako astetta saa rekyylistä piippu noustaa ilman hylkäystä?

Vaatimus siitäkin, että ase pitää varmistaa, kun mennään vaikkapa pystystä polvelle ja maali pysyy samana, on SRA/practical-ampujalle melko hirveä muistettava, kun lihasmuistista tulee vain sormi ja sektori. Tuo vaatimus toki lukee PRS-säännöissä. Vaatimus on mielestäni aivan pähkähullu. Ainoa järkevä peruste tuolle on mielestäni kiväärit 100g laukauisuvastuksella, joita myös aika usein näkyy käytettävän. Sen sijaan arskalle jossa on 2kg vastusta, en näe tuossa mitään mieltä.

All transitions and movements during a course of fire must be done with open bolts and an empty chamber. An exception will be made for Semi- Automatic Rifles but only at the discretion and approval of the Match Director. If the MD does permit transitions and movements with a hot rifle, the weapon must be on safe and the shooter must give an audible "Safe" before moving; NO EXCEPTIONS

Lainaus käyttäjältä: Hietala - marraskuu 18, 2019, 09:16
Ainakin VRS kisoissa Vaasassa oli sääntö, että poski tukissa ennenkuin lukko laitetaan kiinni. Tämä on käsittääkseni VRS säännöissä.

Ei ole kirjattu VRS-sääntöihin, VRS:n sisälläkin on tästä vääntöä kun ruotsalaiset tykkäävät vaatia tuota. Ihan varma en ole mistä se juontuu, ilmeisesti jossain muussa ruotsalaisessa ampumalajissa tuota vaaditaan ja se on tullut länsinaapurin kisoihin sitä kautta. Sääntönä turha kunhan piippu pysyy käsittelysektorisaa.
Tulevassa helmikuun VRS-kisassa Vaasassa ei vaadita tähtäinkuvan ottamista ennen latausta, mutta piipun on osoitettava maalialueelle. Helpompi tuomarin valvoakin.

Lainaus käyttäjältä: mur - marraskuu 19, 2019, 15:15
Tulevassa helmikuun VRS-kisassa Vaasassa ei vaadita tähtäinkuvan ottamista ennen latausta, mutta piipun on osoitettava maalialueelle. Helpompi tuomarin valvoakin.

Tuo tuntuu järkevältä.

Ja yleensäkin ei kannata tuijottaa jenkkien PRS-sääntöjä kun puhutaan VRS-kisoista. Kyseessä on kaksi eri organisaatiota, VRS:n säännöt ja kisaformaatti pohjautuu jossain määrin PRS:ään, mutta PRS-säännöt eivät ole millään tapaa ohjaavia. Koko VRS sarjahan on alunperin lähtöisin kuudesta hyvinkin erilaisesta pitkän matkan ammunnan kisasta Ruotsissa ja Norjassa, ja VRS:n myötä ollaan pyritty yhdenmukaistamaan käytäntöjä ja sääntöjä. Kisan match directorilla on kuitenkin vapauksia säätää kisasääntöjä jossain määrin paikallisten tapojen ja olosuhteiden mukaan.

Otetaan tälle nosto. Tavoite on, että Häyhä 22:n tuomarilinja on ajantasainen ja toimiva - mukana on runsaasti uusia toimitsijoita ja kisaajia, joilla on erilaista lajitaustaa. Eli jos on tullut esiin juttuja, joita pitää tarkentaa tai kehittää, niin keskustelun alle vaan.   

Onko tuo pulttilukkoisen "lukko auki" yksiselitteisesti hyvä homma? Se on kuitenkin yksi askel eteenpäin kohti ladattua asetta verrattuna tilanteeseen, jossa ase olisi lataamaton ja lukko paikoillaan. Jossain tilanteessa tulee vielä kolinat ja p:n kertyminen koneistoon kaupan päälle.

Jos tuo on tarpeellista muiden mielenrauhan vuoksi, silloin lukko pitäisi olla kokonaan irti tai jos se ei helposti onnistu, niin chamber flag tms estämään lukon liike ja viestittämään muille? Tai valvottu, tyhjä laukaus suorituksen jälkeen?

Pulttilukosta ei lukko edessä näe onko ase tyhjä ja osasta ei näe edes viretilaa.

Häyhässä on sellaisilla rasteilla, joissa ammutaan useammasta paikasta, tarkastettu ase ja tehty tyhjä laukaus ennen seuraavaan asemaan siirtymistä. Niissä rasteissa on aikaa yleensä ollut sen verran runsaasti että asetarkastus kesken rastin on onnistunut ihan ok

Lajeissa joissa mitataan aikaa sadasosan tarkkuudella (SRA, IPSC) on voitu määrätä aseen varmistaminen ampumapaikkojen välillä. Näissä tulee helposti uusintoja kun tuomari ei näe onko ase varmistettu vai ei ja keskeyttää suorituksen. Näissä rasteissa ammunta suoritetaan pystystä eikä naamioasusteet ole peittämässä toimintaa. Häyhässä ammutaan usein makuulta tai polvelta ja erilaiset naamiorätit peittää pään, hartian ja kädet.

Ehdotan että Häyhässä, jos liikutaan ammuntarastin aikana, niin aseet tarkastetaan ja ammutaan tyhjälaukaus turvalliseen suuntaan ennen liikettä seuraavaan asemaan. Panostetun lippaan saisi kuitenkin kiinnittää tuomarin luvalla jotta aseeseen ei pääse rapaa ja lipasta ei tarvitse kantaa kädessä. Piippukontrolli koko rastin ajan aivan kuin ladatulla aseella.

Pitää muistaa, että mukana on Itselataavia ja pulttilukkoja partioissa. Kun on ammuttu niin lipas irti käsketysti ja pulttilukon lukko auki ja  tyhjä laukaus turvalliseen suuntaan. Tuomarin kyky nähdä tyhjä pesä visuaalisesti tarkastamalla vaatisi aseen käteen oton.Toki chanber flagilla voi pesän tarkastaa mutta se vie aikaa. Tyhjän laukauksen jälkeen lipas paikalleen ja matka jatkuu. Itselataavalla pelkkä käsketty varmistaminen ja piippukontrolli. Jos asemien välinen siirtyminen vaatii vahvaa maastonkäyttöä, niin itselataavan voi myös tyhjentää vastaavasti.Oleellisin turvallisuuden kannalta on tyhjä laukaus turvalliseen suuntaan, koska patruuna voi olla hiekan takia jumittunut pesään.

Tämän vuoden kisassa on jokunen tuliasema, jossa liikkumista on mahdollista tehdä tuliaseman sisällä esim. 1-25 metriä, jotta saa maaleja näkyviin. Näkisin, että sen kun siirtyy vaan. Varmistus, sormivarmistus, piippu turvalliseen suuntaan jne. Kaverin takaa mennessä esim. piippua ylös.

Näissä tuliaseman voisi tehdä syvyyssuunnassa lyhyeksi, niin ei tule tilanteita, joissa kaveri lähtee eteenpäin ja toiset jäävät taakse.

Yleensä SRA/IPSC liikutaan kuumalla aseella sormikontrollin kanssa, ase varmistetaan ennen rastia ja kesken rastin, jos ase dumpataan ja vaihdetaan toiseen.

Lainaus käyttäjältä: JHa - heinäkuu 31, 2022, 22:01
Pitää muistaa, että mukana on Itselataavia ja pulttilukkoja partioissa. Kun on ammuttu niin lipas irti käsketysti ja pulttilukon lukko auki ja  tyhjä laukaus turvalliseen suuntaan. Tuomarin kyky nähdä tyhjä pesä visuaalisesti tarkastamalla vaatisi aseen käteen oton.Toki chanber flagilla voi pesän tarkastaa mutta se vie aikaa. Tyhjän laukauksen jälkeen lipas paikalleen ja matka jatkuu. Itselataavalla pelkkä käsketty varmistaminen ja piippukontrolli. Jos asemien välinen siirtyminen vaatii vahvaa maastonkäyttöä, niin itselataavan voi myös tyhjentää vastaavasti.Oleellisin turvallisuuden kannalta on tyhjä laukaus turvalliseen suuntaan, koska patruuna voi olla hiekan takia jumittunut pesään.

Muuten saama mieltä, mutta tuo tyhjien naksutteli on täysin turhaa. Pultista ei paukkulähde jos kampi on auki eli lipas irti ja pesä tyhjäksi, lukko kiinni mutta kampi auki, lipas paikalleen. Puolarissa käyttäjätarkistus eli pesä tyhjäksi, lukko eteen, lipas kiinni ja varmistus.

Toisaalta kannattaa pohtia sitä että taisteluammunnoissa varusmiehet ja reserviläiset saavat edetä paukku pesässä kunhan ase on varmistettu, itse luottaisin harrastajiin jopa enemmän  kun varumiehiin, mutta kisa organisaatio ei ilmeisesti niin tee.

Jos Häyhä-kilpailussa joku reserviläinen saa kaverin siviilikiväärinkuulan sisuksiinsa niin Häyhä nykymuodossaan loppuu siihen.

Pääasia on tietenkin että toiminta on  turvallista ja mieluusti joka rastilla samanlaista. Kisajohto päättää miten toimitaan.

Vahingonlaukauksista pitää myös olla selvät määritelmät ja tieto miten niiden kanssa toimitaan. Tuleeko niistä esimerkiksi aina hylkäys vai  ainoastaan jos luoti lähti turvallisen sektorin ulkopuolelle? Rastihenkilöstö tarvitsee selvän speksin tästä asiasta koska muuten tilanne vaihtelee rasteittain.

Jos laukaus lähtee käsketysti asetarkastuksessa turvalliseen suuntaan, niin se ei aiheuta DQ.

Oma kantani on, että kaikki turvallisuusvaatimukset perustuvat 4 kultaiseen sääntöön.

1) Käsittele kaikkia aseita kuten ne olisivat ladattuja
Tarkoittaa siis yleistä huolellista käsittelyä kaikissa kisan vaiheissa.
Lataaminen rastituomarin luvalla, pesän tarkastus rastin päätyttyä. Lippaan saa kiinnittää ja lukon sulkea rastituomarin valvonnassa. Koelaukaukset yms saa toteuttaa odotusalueella turvalliseen suuntaan.

2) Älä osoita aseella mitään, mitä et aio ampua
Ladatulla aseella itsen tai toisten osoittaminen aiheuttaa DQ:n.
Lataamattomalla aseella osoittelu ansaitsee kouluttavan huomautuksen.
Ei varsinaisia käsittelysektoreita. Ampumasektorit riittävät.

3)Pidä sormi pois liipasimelta laukaisupäätökseen saakka
Liipaisinkontrolli ladatulla aseella liikuttaessa. DQ yhdistettynä huolimattomaan ladatulla aseella sviippailuun.

4) Tunnista maali, varmista tausta.
Rastin tai ampumasektorin ulkopuolisesta vahingonlaukauksesta DQ.

Enempi rajoittaminen kuristaa taistelutekniikkaa ja tekee toimimisesta DQ:n väistelyä kuten useissa toiminnallisen ammunnan lajeissa nykyään.

Lainaus käyttäjältä: Zero The Hero - elokuu 28, 2022, 12:58
Oma kantani on, että kaikki turvallisuusvaatimukset perustuvat 4 kultaiseen sääntöön.

1) Käsittele kaikkia aseita kuten ne olisivat ladattuja
Tarkoittaa siis yleistä huolellista käsittelyä kaikissa kisan vaiheissa.
Lataaminen rastituomarin luvalla, pesän tarkastus rastin päätyttyä. Lippaan saa kiinnittää ja lukon sulkea rastituomarin valvonnassa. Koelaukaukset yms saa toteuttaa odotusalueella turvalliseen suuntaan.

2) Älä osoita aseella mitään, mitä et aio ampua
Ladatulla aseella itsen tai toisten osoittaminen aiheuttaa DQ:n.
Lataamattomalla aseella osoittelu ansaitsee kouluttavan huomautuksen.
Ei varsinaisia käsittelysektoreita. Ampumasektorit riittävät.

3)Pidä sormi pois liipasimelta laukaisupäätökseen saakka
Liipaisinkontrolli ladatulla aseella liikuttaessa. DQ yhdistettynä huolimattomaan ladatulla aseella sviippailuun.

4) Tunnista maali, varmista tausta.
Rastin tai ampumasektorin ulkopuolisesta vahingonlaukauksesta DQ.

Enempi rajoittaminen kuristaa taistelutekniikkaa ja tekee toimimisesta DQ:n väistelyä kuten useissa toiminnallisen ammunnan lajeissa nykyään.

Lataamattoman TA-aseen kuljettaminen osoittamatta sillä vahingossa kanssakilpailijoita tai ympärillä pyöriviä tuomareita rastilla ei onnistu käytännössä esim. ryömittäessä ja kontattaessa perätysten Sama koskee lataamatonta pistoolia kotelossa ja maahan etujaloille laskettua kivääriä tauoilla. Pyrkimys on eri kun käytäntö. Rastituomarit voivat puuttua huomautuksilla asiaan, jos aseen käsittely ei rastilla lataamattomalla aseella ole tilanteeseen soveliasta em. huomioiden. Yhdessä Häyhässä Niinisalossa tässä kontrollissa mentiin äärimmäisyyksiin. Onneksi kisoissa nykykäytännöt ovat tuoneet järjen käytön tässä takaisin todelliseen turvalliseen aseen käsittelyyn.

Lainaus käyttäjältä: Zero The Hero - elokuu 28, 2022, 12:58
Oma kantani on, että kaikki turvallisuusvaatimukset perustuvat 4 kultaiseen sääntöön.

1) Käsittele kaikkia aseita kuten ne olisivat ladattuja
Tarkoittaa siis yleistä huolellista käsittelyä kaikissa kisan vaiheissa.
Lataaminen rastituomarin luvalla, pesän tarkastus rastin päätyttyä. Lippaan saa kiinnittää ja lukon sulkea rastituomarin valvonnassa. Koelaukaukset yms saa toteuttaa odotusalueella turvalliseen suuntaan.

2) Älä osoita aseella mitään, mitä et aio ampua
Ladatulla aseella itsen tai toisten osoittaminen aiheuttaa DQ:n.
Lataamattomalla aseella osoittelu ansaitsee kouluttavan huomautuksen.
Ei varsinaisia käsittelysektoreita. Ampumasektorit riittävät.

3)Pidä sormi pois liipasimelta laukaisupäätökseen saakka
Liipaisinkontrolli ladatulla aseella liikuttaessa. DQ yhdistettynä huolimattomaan ladatulla aseella sviippailuun.

4) Tunnista maali, varmista tausta.
Rastin tai ampumasektorin ulkopuolisesta vahingonlaukauksesta DQ.

Enempi rajoittaminen kuristaa taistelutekniikkaa ja tekee toimimisesta DQ:n väistelyä kuten useissa toiminnallisen ammunnan lajeissa nykyään.

Täysin samaa mieltä. Kaikki keinotekoiset käsittelysektorit voisi unohtaa. Vaarattomasta sviippailusta tyhjällä aseella on älytöntä antaa DQ.

Samoin kaikki älyvapaat ei saa kiinnittää lipasta säännöt pitäisi unohtaa. Ase kun ei laukea vaarallisesti  jos pesässä ei ole paukkua.