Mikä on tärkeää TA-toiminnan harjoittelussa?

[john]

Itse olettaisin osuvani 15 cm kokoiseen lätkään 300 metrin etäisyydeltä makuulta ja istuma-asennosta, polviasennosta ehkä ja seisten suuella varmuudella en.



Em. onnistuu jos saan käyttää tähtäinkiikaria etäisyydenarviointiin ja etäisyys arvioidaan vähintään 50 cm kohteesta.



Omalta osaltani voin sanoa, että harjoittelen niitä asentoja, joita oletan tarvittavan kisoissa. Joskus olen harjoitellut istuma-asennosta ampumista, kun makuuasento on alkanut kyllästyttämään.



Lisäksi oma harjoitteluni käsittää kylmäharjoittelua olohuoneen lattialla, eli otan ampuma-asennon silmät kiinni, yrittäen aina saada saman tuntuman tukkiin. Jos silmät avattuani näen tähtäinkuvan kirkkaana olen tyytyväinen. Näin yritän saada ampuma-asennon ajattelmatta samanlaiseksi ja luonnolliseksi joka kerta.



Itsekkin olen jo katsellut sopivaa ilmakkoa harjoitukseen. Ilmakiväärillä ampuminen on mielenkiintoista ja hyvin edullista.



Kyllähän kaikki kisat ovat tervetulleitä kunhan niitä vain joku järjestää :lol:

[MVe]

JHa:n kommentointiin voinee todeta, että ammatin valinnallisista asioista ei kannata olla katkera, sillä suurin viisaushan piilee todellisissa harrastajissa.

Mutta mielestäni suorastaan törkeyttä hipoo se, että 2005 voittajat käyttivät vain vakio tehdasvälineitä ml. aseet ja kaikenkukkuraksi epäkelpoa pitkänmatkan TA-kaliperia ja vielä vanhaa sellaista eli 6,5x55, puhumattakaan niistä kaikista kahdesta pitkän matkan (yli 300m)treenipäivästä kaudella 2005. Se se vasta epistä on!

[Koheltaja]

Se mikä on alkanut pistämään silmään näillä sivuilla että ollaan liian paljon peiliin tuijottajia ja tietynlainen avarakatseisuus puuttuu välillä tyystin. Liikutaan periaatteella että älä tee kuten muut tekee vaan tee kuten minä sillä se on ainoa oikea tie eteenpöin kehityksen kulussa. Siinä vaiheessa kun joku laittaa eriävän mielipiteen liikkeelle niin sitten alkaa piilovittuilu ja henkinen suunsoitto.



Kysymys: Ollaanko täällä yhteisen hyvän vuoksi ja yritetään edistää TA-toimintaa sekä pitkänmatkan ampumista vai kuljetaanko itse kukin laput silmillä omaa syvää ja vankkaa uskoa tuijottaen että tämä on se ainoa oikea tie eteenpäin?



Jos tilanne on tämä niin eiköhän mun kirjoittelut ole kirjoiteltu näillä sivuilla asepuolen osalta.



Tappioista pitää oppia eikä katkeroitua.

[tikka 300]

Eikös se Häyhäkin sanonut että, harjottelu, harjottelu kun kysyttiin millä hän pääsi noihin suorituksiin.

[JPa]

Kysymys: Ollaanko täällä yhteisen hyvän vuoksi ja yritetään edistää TA-toimintaa sekä pitkänmatkan ampumista vai kuljetaanko itse kukin laput silmillä omaa syvää ja vankkaa uskoa tuijottaen että tämä on se ainoa oikea tie eteenpäin?

 Joskus on käynyt mielessä hyvinkin samansuuntaisia ajatuksia. Erästä paljon kirjoittavaa kehoitettiin taannoin olemaan jäähyllä jonkin aikaa kun piti päästä joka asiasta sanomaan, olisikohan meille kaikille samanlainen tauko paikallaan?! Tuntuu myös välillä hyvinkin voimakkaasti siltä että jos ei löydy juuri tietyn merkkisiä vehkeitä niin on turha mitään kysyä/sanoa koska ainut vastaus (mahdollisen piilovittuilun lisäksi) on se että osta paremmat vehkeet niin opit ampumaan. Ristiriitaistako..



-J-

[HJu]

Eiköhän se ole niin että näin talven pimeimpään aikaan on niin vähän mahdollisuuksia harrastaa itseasiaa eli ammuntaa että energiaa kanavoidaan nettivinoiluun kun ei päästä kunnolla radalle.



Kesällä täällä on hiljaisempaa kun on muutakin tekemistä :-)

[JHa]

Pääosa keskustelijoista on kinnostunut TA touhussa tarkoista aseista ja ampumisesta. Kuitenkin TA on paljon muutakin kuin tuhansia ja kymmeniä tuhansia laukauksia. Yksi TA tärkeimmistä taidoista on kuitenkin tuulen arviointi. Tuulen vaikutus alkaa näkyä todella vasta +300 m matkoilla. Kuinka moni miettii tuulen arvoja ampuessaan radoilla. Riittää, että kasat on pieniä ja vielä pienempiä. Kasan sijainnilla ja osuuko ensimmäinen laukaus maaliin on monelle merkityksetön vai onko? Mietitään paljon uusien kisojen järjestämistä (taitaa kaatua järjestäjäpulaan useammat), mutta pitäisikö kisata tuuliolosuhteiden arvioinnissa. Toinen hyvin tärkeä taito on tähystyksen harjoitteleminen. Laukaustakaan ei tarvitsisi ampua kisassa, jossa mitattaisiin tähystämisen taitoa. Yksi oleellinen elementti on vielä jäljellä mikä kisatessa korostuu koska LEM on yleensä kiellettyjä eli etäisyyden arviointitaito. Ei vaadi myöskää laukaustakaan, mutta parantaa onnistumisen edellytyksiä. Vaikeutena on vain hyvien ei aseen sidottujen välineiden puute. Ase optiikalla varustettuna ei ole luvallista viedä ihan jokapaikkaan.



Pitäisikö siis suunnata paukkukeskeisyydestä erittäin halpoihin TA harjoitusmuotoihin.

[Koheltaja]

Eiköhän se ole niin että näin talven pimeimpään aikaan on niin vähän mahdollisuuksia harrastaa itseasiaa eli ammuntaa että energiaa kanavoidaan nettivinoiluun kun ei päästä kunnolla radalle.



Kesällä täällä on hiljaisempaa kun on muutakin tekemistä :-)

Nyt tuli asiaa. Ei muuta kuin istutaan itse kukin alas ja rauhoitutaan hetkeksi, kyllä se pipo siitä löystyy ja olo helpottuu  



JHa:n ajatuksessa on pointtia, kuten meidän ressujen eräs kouluttaja on sanonut TA:n toiminnasta. Ensin tehdään erittäin suuri määrä valmisteluja ja jos kaikki natsaa niin päästään ejakulaatio vaiheeseen eli ampumaan se yksi laukaus, laukausta ei pääse ampumaan jos pohjatöissä on sössitty.

[MVe]

Aluksi asian sivusta. Olen hämmästellyt joskus aiemminkin erästä ristiriitaa. Häyhä kisoihin on alusta saakka haluttu järjestäjän puolesta edustajia ns. viranomaispuolelta, joka kuitenkin on jäänyt varsin vähäiseksi.

Kuitenkin toistuvasti eri yhteyksissä pulpahtaa esiin katkeroitumista harjoittelumahdollisuuksista ja välineistä, erityisesti kisojen jälkeen.

En oikein ymmärrä motiivia tähän ristiriita tilanteeseen ellei se ole ollut olettamus, että työkseen aseiden parissa toimivista ei löydy vastusta kisailutantereille. Osallistunut väki ei kuitenkaan työkseen harjoittele tämän tyyppisiä ammuntoja, vaan harrastavat ammuntaa laajemmin. Omasta puolestani olen varsin kyllästynyt tämän tyyppisiin kommentteihin, joilla usein ei ole edes tietoon pohjautuvia perusteita.

Tulevaisuudessa varmaan itse kukin pohtii, onko  tiettyihin kisoihin ja keskusteluihin osallistuminen sen aiheuttaman katkeruuden arvoista.

Edelleen olen hämmästellyt kotimaan vanhimman TA kisan Lapua Sniperin aliarvioimista. Olen itse osallistunut kaikkiin järjestettyihin Lapuan kisoihin ja joihinkin Häyhä kisoihin enkä ole kokenut Lapuan kisaa vähemmän vaativaksi, toisinaan jopa päin vastoin. Edellä on kuulutettu avarakatseisuutta, joten tässäkin on selkeä paikka siihen. Välillä on tuntunut, että suurimmat kisojen vertaajat löytyvät niistä, joita en koskaan ko. kisoissa ole edes nähnyt, joten niin kauan kun joku kisoja järjestää ja niin hyvin kuin tähän saakka on varmaan syytä pidättäytyä turhasta ja perusteettomasta kritiikistä tai vertailusta.



Pääasiaan eli TA harjoitteluun palatakseni, muutamia kommentteja.



Kuten aikaisemmin on todettu, voi harjoittelua suorittaa tarvittaessa ilman aseita, tai aseen kanssa vaikkapa kotona.

Kuitenkin esim. tuulen arvioinnissa vaikeutena on todentaminen ilman ammuntaa, eli jos ei ole mahdollisuutta ampua pitkälle etäisyydelle on varmuuden saaminen tuulen arvioinnista vaikeaa.



Ampumisen tekniikkaa on hyvin mahdollista harjoitella kotosalla ja perustekniikka ehkä pitäisikin.

Asento- ja pitoharjoittelua, sekä laukaisuharjoittelua on mahdollista tehdä vaikkapa olohuoneessa katsomalla samalla TV:stä elokuva aseen kanssa istuma-asennosta. Asennon pitäminen vakaana, sen löytäminen ja pitäminen tarvittaessa pitkään ja päälle hyvä laukaisu ei synny harjoittelematta, vaan sen eteen joutuu tekemään todella työtä.

Laukaisu yleensä on asia, jonka harjoittelua ei ehkä huomioida riittävästi.

Nopeatempoisissa tilanteissa tai kilpailuissa kokenutkin ampuja tekee helposti laukaisuvirheen, joka kostautuu epävakaassa asennossa tai pitkälle etäisyydelle.

Ammuttu laukausmäärä ei aina ole välttämättä se tärkein tekijä, vaan tapa jolla harjoittelu toteutetaan.



VÄITE

Etäisyyksien arvioinnin ja tuulenarvioinnin välineenä pienoiskivääri, suhteessa pienennetyt maalit ja 20-150m ampumaetäisyys vastaa hyvin harjoittelua .308 kiväärillä 100-600m etäisyyksille.

Mahdollisuuksia pienoiskiväärillä harjoitteluun löytyy lähes joka paikasta ja kulut ovat murto-osa korkeapaine aseella ammunnan kuluista.

[JHa]

Aluksi asian sivusta. Olen hämmästellyt joskus aiemminkin erästä ristiriitaa. Häyhä kisoihin on alusta saakka haluttu järjestäjän puolesta edustajia ns. viranomaispuolelta, joka kuitenkin on jäänyt varsin vähäiseksi.

Kuitenkin toistuvasti eri yhteyksissä pulpahtaa esiin katkeroitumista harjoittelumahdollisuuksista ja välineistä, erityisesti kisojen jälkeen.

En oikein ymmärrä motiivia tähän ristiriita tilanteeseen ellei se ole ollut olettamus, että työkseen aseiden parissa toimivista ei löydy vastusta kisailutantereille. Osallistunut väki ei kuitenkaan työkseen harjoittele tämän tyyppisiä ammuntoja, vaan harrastavat ammuntaa laajemmin. Omasta puolestani olen varsin kyllästynyt tämän tyyppisiin kommentteihin, joilla usein ei ole edes tietoon pohjautuvia perusteita.

Tulevaisuudessa varmaan itse kukin pohtii, onko  tiettyihin kisoihin ja keskusteluihin osallistuminen sen aiheuttaman katkeruuden arvoista.

Edelleen olen hämmästellyt kotimaan vanhimman TA kisan Lapua Sniperin aliarvioimista. Olen itse osallistunut kaikkiin järjestettyihin Lapuan kisoihin ja joihinkin Häyhä kisoihin enkä ole kokenut Lapuan kisaa vähemmän vaativaksi, toisinaan jopa päin vastoin. Edellä on kuulutettu avarakatseisuutta, joten tässäkin on selkeä paikka siihen. Välillä on tuntunut, että suurimmat kisojen vertaajat löytyvät niistä, joita en koskaan ko. kisoissa ole edes nähnyt, joten niin kauan kun joku kisoja järjestää ja niin hyvin kuin tähän saakka on varmaan syytä pidättäytyä turhasta ja perusteettomasta kritiikistä tai vertailusta.



Jos leikkimieliset vinoiluni aiemmin on tulkittu väärin ja aiheuttanut ärtymystä on kai parempi hiukan oikaista niitä. TA kisoissa on aina mukana tiimejä, jotka ovat mukanaan tosissaan ja tiimejä jotka eivät kuitenkaan pidä voittoa tärkeimpänä vaan omaa kehittymistä. Itse lukeudun näistä jälkimmäiseen. Se näkyy ehkä siinä, että pyrin toimimaan kisoissa taktisesti mielestäni oikein eli en lähde kisan voitto silmissä tekemään asioita toisin kuin pitäisi. Kisoissa voittoa tosissaan tavoittelevat panostavat jo huippu välineidensä jatkuvaan parantamiseen etua saadakseen. Viimevuoden uutuus oli solidit. Saa nähdä onko ensikesänä jotain uutta. MVe ja kumppanit ovat näyttäneet, että pelkästään uutta välinettä hankkimalla ei päästä tulokseen. Se, että osaa käyttää kalustoansa korostuu ja ratkaisee pelin. Harjoittelu tekee mestarin kunhan käytössä on hyvä kalusto. Häyhään on pyritty saamaan ulkomaisia ammattilaisia ja saatukin. Tavallisen ressun pärjääminen ammattilaisille parantaa lajin harrastajien itsetuntoa ja ehkä himmentää ammattilaisten turhaa sädekehää. Myös kotimaisten ammunnan puoliammattilaisten osallistumien TA kisoihin on toivottavaa. Mikä on parempi kuin mahdollisimman kovatasoinen kilpailu opettamaan TA. Ei siis pidä kadehtia kovan harjoittelun tuloksia. Näiden konkarien ammattitaidosta on etua myös lajille kunhan tietoa valutetaan koulutuksen kautta vähemmän kokeneille. Näin on myös tapahtunutkin. Eli en omalta osaltani halua syyllistyä vahvan ammattitaidon kadehtimiseeen vaan päinvastoin uuden oppimiseen.



Kaluston osalta ei pitäisi kuitenkaan ammattilaisten tai puoliammattimaisten ampujien vähätellä oman kalustonsa merkitystä TA:ssa. Kaikki, jotka lajista jotain tietävät arvostavat kyllä huippuoptiikan tuomaa lisäarvoa. Onnistumisen edellytykset paranevat, jos aseen päällä on laatuoptiikka, jota toki pitää osata äärimmäisen hyvin käyttää. Myös etäisyyden määrittäminen ja maalin tunnistaminen laatuoptiikalla on huomattavasti tehokkaampaa. Spottaamisessa myös laatuoptiikan merkitys korostuu. Ammattitaidoton ei pysty mittaamaan kalliin kaluston ominaisuuksia, mutta kokenut käyttäjä kylläkin. Eli hyväkalusto osaavissa käsissä on keskeistä TA:lle.



Tottakai jokainen voi toivoa tilannetta, että A-tarviketta olisi harjoitteluun saatavissa riittävästi ja ilman kustannuksia. Ei pidä kuitenkaan tulkita tätä kateudeksi. Ammatinvalinta ja hyvien sponsorien löytäminen on kaikille mahdollista. Näillä saaduilla perustarvikkeilla ei kisoissa juurikaan saa etua, joten omien rakentaminen on kuitenkin tarpeen ainakin lussuimmissa tehdaskalibereissa.



Harjoittelumahdollisuuksia pitkille matkoille ei ole koskaan tarpeeksi, joten kun näitä saadaan ei puoliammattilaisia ampujia ole sorsittu. Jos kateutta olisi näin olisi varmaan tapahtunut.



Jokainen Suomessa järjestetty TA-kisa on hatunnoston arvoinen asia. On turha laittaa kisoja samalle viivalle. Kakille on oma paikkansa. Pääasia on kunhan kisoihin pääseminen ei koskaan mene hyväveli-linjalle.



Lopuksi voisi todeta, että olisi mukava kun lajin huiput kertoisivat enemmän omista harjoittelumääristään, huippu kalustostaa ja miten niitä käyttävät. Se onko kalusto kuitattua tai omaa ei pitäisi olla merkityksellinen. Kaluston kalleus ei pitäisi latistaa harrastajia osallistumasta kisoihin, mutta on hyvä ymmärtää, että menestyminen ei onnistu ellei kalusto ole myös kunnossa ja osaaminen samalla huippua. Näinhän pitääkin olla kun puhutaan ehkä maailman vaativammasta ammunnan muodosta.

[Chillie]

Lainaus MVm:lta



VÄITE

Etäisyyksien arvioinnin ja tuulenarvioinnin välineenä pienoiskivääri, suhteessa pienennetyt maalit ja 20-150m ampumaetäisyys vastaa hyvin harjoittelua .308 kiväärillä 100-600m etäisyyksille.

Mahdollisuuksia pienoiskiväärillä harjoitteluun löytyy lähes joka paikasta ja kulut ovat murto-osa korkeapaine aseella ammunnan kuluista.



Niin...

En ole itsekkään oikein ymmärtänyt, miksi ei tämä .22:lla harjoittelu ja kilpailu ole tullut suositummaksi... Tai jos on, niin miksi ei sitä esille tuoda hyvänä ja edullisena keinona harjoitella tätä vaativaa alaa...

Joskus aikoinani yritin tarjota kisa mahdollisuutta piekkari snaipperi kisan muodossa, mutta kun ei osanottajia ollut tulossa kuin muutama, niin jouduttiin kisat perumaan...

Eihän se tietenkään ole läheskään niin seksikästä ampua pientä maalia muutamaan sataan metriin kuin tuikata jantteria tonniin... Mutta minkäs teet... Koska harjoitus mahdollisuuksia ei sinne tonniin ampumiseksi viljalti ole, niin miksi ei sitten harjoitella sen mukaan mikä mahdollista on...

Ja kilpailla myös... 50-200m ampumapaikkoja on kyllä pienoiskiväärille varmaan joka kylällä...

ja varmaan osa harjoitteleekin piekkarilla, mutta se kisa homma... Ei niitä kisojen ja tapahtumien järjestäjiä hirveästi ole... Vaivan näkeminen tapahtuman järjestämiseksi voi olla ylitse pääsemätön juttu, mutta pieni varmaan verrattuna johonkin häyhään verrattuna...



Haastan muutkin järjestelemään piekkari kisoja ja ammuntoja alueellaan....



Pohjois Savoon sen itse järjestän vielä näille lumille...



Lisätietoja laitan tuonne Kisat osioon...



S

[HJu]

Piekkarikisat olisi kyllä hyvä mauste. Pk-seudulla on ongelmana ollut se että tuntemattomille etäisyyksille ei pääse ampumaan kun vain taustavallia vasten saa ampua ja ampumapaikat saa olla vain valleilla. Hyrylän radalla pienoiskiväärillä saa ampua vain 50m piekkariradalla. Kivääriradalla kyseisen aseen käyttö johtaa radalta poistamiseen ja edustamansa yhdistyksen porttikieltoon kaikille radoille vähintään loppuvuodeksi. No tämä "kukkanen" loppuu kokonaan vuodenvaihteessa.



150m päästä piekkarilla on haasteellista ampua tauluun. 100m on vielä keskivertopiekkarille aivan helppo matka tuulettomalla säällä. Piekkarin ei ole pakko olla mikään 6-700 Euron Sako vaan puolet halvemmallakin saa uusia hyviä ja vielä halvemmalla käytettyjä.



Tuulenlukua tuo väkisin opettaa jos sitä harrastaa.

[FelisLeo]

Paremmat varusteet tekevät toiminnan helpommaksi ja mukavammaksi, eivät sen enempää.

Vaikka nollasta aloitankin niin ilmeisesti voin erittäin hienosti hyödyntää kitaran soittamisesta saatuja kokemuksia aseen kanssa suhteessa laatuun ja harjoittelun määrään.

[LSa]

Vanhempaa keskustelua tarjolle. 

[Long Range]

Olen ollut innokas kirjoittelemaan jonkun toiminnan viemisestä "lihasmuistiin" ja tiedän että nykypäivänä tuo ao ei ole monelle mahdollista.Ja jos minua jo silloin monet asehulluksi leimasivat,niin nykypäivänä veisivät jo hoitoon...

Uskon aikoinaan vieneeni suoralta kädeltä pystystä ampumisen (ei vartalo tukea) ja lintujen lennosta tiputtamisen lihasmuistiin elämällä aseiden kanssa.

Oli vuosia jolloin laukausmääräni oli luokkaa 50000 ls/vuosi.Pääosa ilmaaseella.

En varsinaisesti tähdännyt mihinkään kilpailuihin  vaan siihen,että pystyn hyödyntämään kaikki mahdolliset metsässä vastaan tulevat tilanteet maksimaalisesti ja millään muulla kuin saalismäärällä ei ollut silloin merkitystä.

Ympärivuotisella jatkuvalla aseen kanssa elämisellä voi saavuttaa sellaisen itseluottamuksen tason ampumiseen ettei sitä voi ymmärtää ennenkuin sen saavuttaa.

Kuitenkin:

*Jos mahdollista rakentaa ilma-ase/ piekkari mahdollisimman samanlaisella tukilla/laukaisulla tms kuin on varsinainen keskisytytteinen ja tehdä niillä talviharjoittelua ja ne ovat loistavia välineitä tuulenlukemisen harjoitteluun.

*Opetella myös lähettämään hyvä laukaus NOPEASTI ja trimmattava välineet myös sellaisiksi,että se lähtee ilman taikinointia.
  Vaikka taulu harvoin ampuu takaisin,niin tositilanteessa sekin tulee vastaan ja tarkka&nopea  saattaa jäädä henkiin.

*Ja harjoitella niin paljon kuin mahdollista ja mikä tärkeää harjoitella paljon HUONOISSA olosuhteissa.Tuulta,sadetta,sumua jne.

*Harjoittelussa on vain mielikuvitus rajana.Metsässäkin voi liikkua ilma-aseen kanssa ja puut on täynnä hyviä maaleja eli käpyjä.Männyn käpy on ihan haasteellinen maali impparilla 20 m:n päästä kun tuulee/sataa-:).

Nyt suoralta kädeltä pystystä ampumataitoni on enää varjo noista "hulluista vuosista",mutta tuo lentoon ampuminen pysynyt yllättävän pienellä laukausmäärällä päivän valon kestävällä tasolla.

*Eli ampumaharjoittelua lisättävä ja välinekikkailua vähennettävä on näkemykseni.

Timppa