Häyhä 2014

[Jerkko]

Onneksi olkoon Voittajille! Toki myös muillekin mitallisijoittuneille, lopuille antoisia harjoitushetkiä ennen seuraavia kisoja (vitsivitsi)  



Erittäin mukava kokemus toimitsijana ja tuliaisina piiitkä lista vinkkejä omiin/parin tekemisiin tulevaisuudessa. Aiempina vuosina näistä palauteosioista on aina tullut luettua parin kommunikaation tärkeydestä ja kyllähän se tuossa suorituksia aitiopaikalta seuratessa tulee hyvin esille.

Karhuma jo kiteytti A1 huomiot erittäin hyvin ja kyllähän se kokemus, ja erityisesti kisakokemus tekee parin toiminnasta jouhevaa ja tehokasta. "Ensikertalaisilla" monellakin rauhallinen toiminta muuttui radikaalisti kun taulut nousivat ja lukko läpsähti kiinni.



Tuulenluku on se perinteinen asia jossa monesti menee vikaan. Kokeneet parit lukevat tuulta jo siirtymillä ja viimeistään ennen kellon käyntiin laittamista sekä tähystyksen aikana. Totta on että röllihuppu peittää monesti pahimman vireen kasvoilta mutta 0-korjauksen käyttäminen tilanteessa jossa toimitsijan lippis meinaa lentää päästä voi jopa selittää ne mystiset hudit  :oops:



Tuosta laser-puutteesta, olisi tosiaan voinut miettiä lainalaitteen antamista mutta se huomattiin liian myöhään eikä tilanne olisi ollut tasapuolinen jos sitä ei olisi ollut kaikille tarjolla. Toisaalta olen hieman eri mieltä mainitusta 2k€ laserin tarpeesta. Oma perätukun laser antoi prikulleen samoja lukemia A1 rastilla kuin mikä tahansa pareilla vilahtanut kalliimpi laite. Perätukun laserista on jo aiemmin täällä ollut puhetta mutta uskoisin että sen jokainen raskii ostaa jos kisoissa haluaa hieman helpotusta elämään. Toinen sananen laserista, osa käytti jotain "halppis laseria" ja korkeasta polviasennosta yritti saada lukemaa todetakseen ettei laite toimi. Osalla halvoistakin laitteista saa lukemia kun käyttää hieman ajatusta laitteen tukemiseen mittauksen aikana esim repun päältä, aseen kylkeen jne. Kisatilanteessa tärisevä käsi aiheuttaa väistämättä epämääräisiä tuloksia.

Huomasin myös että perätukun laitteella kannattaa joissain tilanteissa käyttää scan-modea ja napsia ne tuurilukemat kentältä. Tarpeeksi monta samansuuntaista tuurilukemaa samasta kohteesta riittää. Napin painaminen aiheuttaa monesti sen pienen tärähdyksen ja mittaussykli on pilalla.



GPS oli monella parilla käytössä mutta se kaivettiin käsiin vasta kun muu mittaustapa ei onnistunut. Tästäkin on aiemmin ollut juttua mutta tuliasemassa, jos on aikaa/tarvetta, voi kokeilla vilkaista karttaa ja omaa sijoittumista tulialueeseen heti kättelyssä. Antaa monesti jonkinlaisen kuvan siitä miten maastossa olevat piirteet sijoittuu kartalle etäisyyden puolesta.



Mutta kaiken kaikkiaan kaikilla pareilla oli hyvää tekemisen meininkiä ja näki että asioita sekä tekemistä oli treenattu, ne pienet jutut sitten erottavat mitallistit pistesijoista.

[hj]

Moro,



kiitos kisanjohdolle ja järjestäjille mukaan lukien PV:n henkilökunta siitä suuresta työstä, mitä kisan eteen on tänäkin vuonna tehty. Itsekin kisoja ja kursseja järjestäneenä tiedän, että paljon tehtyä työtä jää pinnan alle kisaajien näkymättömiin. Kisaajien on helppo astua "valmiiseen pöytään", kun kaikki on järjestetty etukäteen valmiiksi.



Kisajärjestelyistä jäi mieleeni hyvin toteutetut ammuntarastit. Puoliautomaattikiväärien tarve näissä kisoissa ei noussut kuitenkaan siihen asemaan, kuin etukäteen odotin. Ammunta nro 4 lienee sellainen rasti, joka kannattaisi sisällyttää joka kisaan, jossa se on vain teknisesti mahdollista järjestää. Rastin hyvä puoli on nimenomaan se, että se mahdollistaa kaikkien ammunnan samanlaisissa olosuhteissa, jolloin parien on hyvä päästä vertailemaan omaa suoritustaan muihin ilman spekulaatioita erilaisista tuuli-, valaistus-, ym. olosuhteista. Näitä vaihtelevia olosuhteitahan tulee väkisinkin kisan aikana, koska kyse on ulkoilmalajista, eikä kaikkia muuttujia pysty vakioimaan, vaikka siihen pyrittäisiinkin kaikin keinoin. Tämän takia suhtaudunkin itse melko rennosti näihin asioihin, enkä ota stressiä siitä, jos joku on sattunut saamaan esim. paremmat tuuliolosuhteet itselleen suorituksen aikana. Parempi vaan keskittyä omaan suoritukseen, eikä vilkuilla sivuille muiden suorituksia. Mukava on tietysti kysyä kisan aikana, miten muut ovat pärjänneet, mutta mielestäni tekee itselleen vahinkoa, jos antaa sen vaikuttaa omaan suoritukseen.



Toinen asia, mikä jäi mieleeni on riittävän väljä aikataulu: tälläkin kertaa tuli pitkä keskeytys kisaan, joka ei sitten vaikuttanut ymmärtääkseni käytännössä mitään kisan läpivientiin. Kisassa ehdittiin pitää riittävästi rasteja, jotta kukin pääsi mittaamaan oman osaamisensa tarkka-ammunnan suhteen.



Tehtävä 4:n pisteytys oli jälkikäteen ajateltuna hankala, johtuen edellä mainituista maalin tunnistusongelmista. Ehkä tulevaisuudessa voisi järjestää maalien tunnistamisen realistiselta pohjalta: maalialueelle pyörimään ukkoja, joista yhdellä on selkeät maalin merkit ja käytös: esim. upseeri upseerin arvomerkkien ja karttalaukun, sekä upseerin käytöksen kera  8-) . Muut ympärillä olevat vetävät kättä lippaan + kääntävät rintamasuunnan upseeriin päin kun tämä tulee paikalle. Jos näitä merkkejä ei näe eri valaistusolosuhteissa pl. täyspimeä, niin sitten pitää ta-parin alkaa katselemaan peiliin...Ampumahetki pitää valita siten, että ta-parin ja maalin välissä ei ole ketään/ mitään, mikä estäisi luodin kulkemisen maaliin. Kun paukkupatruuna on pamahtanut, liike maaliosastossa lakkaa, jotta voidaan todentaa, olisiko luoti todella osunut maaliin. Lisäksi tietysti ta-parin täytyy kuvailla maali, jotta osataan tuomita, ammuttiinko oikeata maalia. Haastetta maalitoimintaan voi luoda esim. pitkähköllä odotusajalla ennen kuin maali tulee maalialueelle, muulla toiminnalla, joka vie huomioita pois maalin havaitsemisesta, jne. Lisäksi ta-parin täytyy päästä vihollisen havaitsematta tuliasemaan. Jos näin ei käy, täytyy pistemenetyksen olla tuntuva: tarkka-ammunnan historia on täynnä tapauksia tarkka-ampujista, jotka on havaittu varomattoman toiminnan takia ja ovat tämän takia tulleet eliminoiduksi. Tämän ja muidenkin seikkojen takia ammuntapisteiden voimakas painottaminen tehtävien kustannuksella ei palvele mielestäni tarkka-ammunnan kehittymistä/ ylläpitämistä: täytyy päästä tuliasemaan kaikkien haasteiden läpi, jotta voidaan tehdä tulosta (=ampuja maaleja). Ilman toiminnan jatkuvuutta ei tule tulosta. Niin kuin on nähty, tehtävien osaaminen ei ole mikään geeneissä siirtyvä ominaisuus, vaan niitä on opiskeltava ja harjoiteltava, jotta ne voi käytännössä sitten soveltaa. Tehtäväpisteytyksen haasteisiin täytyy käyttää enemmän aikaa ja tarvittaessa hylätä epäkelvot tehtävärastit, jos pisteytystä ei saada tasa-arvoiseksi/ mielekkääksi kisaajien kannalta.



Omasta toiminnasta jäi päällimmäiseksi parannettavat asiat, mikä lienee hyvä lähtökohta useimmille kisaajille: kannattaa pyrkiä parantamaan omaa suoritusta ja keskittyä siihen. Kisan loputtua näkee sitten, mikä sijoitus sattui tulemaan sillä kerralla. Kisanjärjestäjiltä olisin toivonut PV:n LEM:iä rasteille tasoittamaan halvempien ja parempien etäisyysmittareiden aiheuttamaa eroa (meilläkin meni rasti 5 aika lailla penkin alle, kun emme saaneet mittaria kunnolla toimimaan). Jos niitä ei saatu pyynnöistä huolimatta, on se tietysti eri asia: näin käy aina välillä kun ollaan ulkopuolisen tahon tuen varassa.



Eipä tässä vaiheessa muuta, kiitos vielä kanssakisaajille hyvästä vastuksesta. Toivottavasti nähdään maaliskuussa talvi-Häyhän merkeissä !



hj

[PikkuBee]

EDIT: juu, ei mitään...

[Tigr]

Kisat käyty, töitä tehty ja jokunen ankkakin jahdattu niin laitampa minäkin hieman kokemuksia kisasta kun hiukka aikaa on.



Itse olin juuri puheena olleella tehtävä 4 rastilla, olin niin portilla tähyttävänä että rastin apulaisena lähtöalueella. Sieltä portin puoleisestä päästä sen verran kokemuksia/palautetta kilpailijoille, että rohkeammin olisi voinut lähestyä ja ehkäpä joillakin pareilla olisivat pisteet olleet paremmat. Nimittäin vaikka oli kiikari apuna niin jo pelkkä m.05 puku maastoutti jo rastinjohtajankin sen verran hyvin, puhumattakaan röllipukuisista kilpailijoista, että laukauksen pamahdettua ei paria nähnyt yleensä kiikarillakaan kun ei nähnyt edes rastin johtajaakaan. Porot ei sinänsä kiinnittäneet huomiota, niitä liikkui siinä useaan otteeseen ja kuuluvathan ne Lapin luontoon niin onhan niitä nähty. Pisteytykseen en ota kantaa, niistä ovat muut päättäneet. Mutta paljonhan rastilla oli pisteitä jaossa.



Rastin lähettävässä päässä hyvin kyllä näki eri parien toiminnan ja mieleen jäi hyvin kilpailun voittajien kylmän röyhkeän viileä suoritus. Kuviakin ehdin ottaa ja siitä asianomaisille kilpailijoille kiitokset. Niitä saa jos haluaa, YV:tä vaan kehiin.



Mielenkiintoinen kisa ja onnittelut voittajille. Useita kilpailijoita ehti jututtaakiin, joillakin meni hyvin, joillakin ei. Hyvin jäi mieleen erään kilpailijan kommetti että hänellä on 223 syytä miksi kisa ei mennyt hyvin  

[PL]

Nimittäin vaikka oli kiikari apuna niin jo pelkkä m.05 puku maastoutti jo rastinjohtajankin sen verran hyvin, puhumattakaan röllipukuisista kilpailijoista, että laukauksen pamahdettua ei paria nähnyt yleensä kiikarillakaan kun ei nähnyt edes rastin johtajaakaan.

Voiskohan tästä vetää johtopäätöksiä kokovartaloröllin tarpeellisuudesta metsämaastossa ?

[Decies]

Kuvia plikat sieltä kyllä napsi, ei tietoa mihin päätyivät - er ja Pxt?

Oma kamera oli mukana mutta ei mitään toivoa että kerkeis kuvaamaan toimitsijahommien lomassa.



Melkein seuraavaksi laitettava kontouri ottaan että saa esiteltävää niille raasuille jotka katkelot missas.

Millainen olisikaan ollut tehtävä kakkosen ykkössuoritus videolta katsottuna  :whistle:

[JKr]

Välineistähän se kisa on kiinni? Kerran onnisti ja siihen on 223 syytä

[er]

Kuvia tosiaan on. Koitetaan järjestellä niitä galleriaan. Olen itse ollut lomareissuilla vuoria huiputtamassa, mutta koitetaan syksyn aika edistää asiaa. Itse otin muutaman videon. Konsultoidaan kuvissa esiintyviä saako julkaista.

[mr.T]

Kuvia tosiaan on. Koitetaan järjestellä niitä galleriaan. Olen itse ollut lomareissuilla vuoria huiputtamassa, mutta koitetaan syksyn aika edistää asiaa. Itse otin muutaman videon. Konsultoidaan kuvissa esiintyviä saako julkaista.

Any news on the pics

[SpA]

Jotain kisaraporttia piti raapaista kasaan jo muutama päivä kisojen jälkeen. Nyt on tullut jo sen verran etäisyyttä otettua kisaan, että liekö muistaakaan kaikkea mitä mieleen juolahti.



Minulta nämä olivat ensimmäiset tarkka-ammuntakisat. Parini oli ollut Häyhässä myös 2012.



Suht nuorina ja fyysisesti aktiivisina kisaajina kilpailun fyysinen rasite oli meidän partiolle kevyt. Itse olin odottanut vähän enemmän rääkkiä, mutta toisaalta oli kyllä aivan mahtava mennä vaan lauantaina saunomaan ennakkotiedoissa olleen tiedustelureissun sijaan.



Kalusto meidän partiolla oli ehkä hieman kilpavarustelusta jälkeen jäänyttä. Ampujalla pulttilukkoinen .308 sekä 2,5-10x IOR ja minulla tähystäjänä .223 AR15 ja 2,5-10x Vortex. Lähellä oli ettei lähdetty kisaamaan pulttilukolla ja 7.62x39 Saigalla. Tähystysoptiikkana oli tähtäinten lisäksi Vortexin minikokoinen spottiputki. Ehkä nyt opiskelusta vakituiseen palkkatyöhön siirryttyä on sitten varaa tehdä jotain harrastehankintojakin tulevia kisoja ajatellen.



Ensimmäinen päivä alkoi meidän partiolla hyvin. Heti oli se jälkipelit sytyttänyt stalkkaus-tehtävä, jossa piti edetä lähelle puomilla hääräävää ukkoa, tunnistaa kohde ja ampua kaiffari. Eipä se airsoft-veteraaneille aiheuttanut pahaa päänsärkyä. Nyt ei tarvinut ainakaan ryömiä kuula-aseen kantaman päähän. Napattiin kartalla varustettu GPS-navigaattori kouraan ja katsottiin nopeasti maasto, hokien mielessä "slow is smooth, smooth is fast". Päätettiin kiertää hieman lähtöpisteestä vasemmalle ja sitten lähestyttiin suoraan kohti kohdetta. Kun piti kohteen ja itsensä välissä rykelmän puita, niin lähestyä sai aika rohkealla ryömimisellä. Maasto sinänsä oli upealla tavalla haastava: loiva alamäki eikä liikaa suojaa. Lopulta poikkisuuntaisen tien ylitettyämme valitsin aseman, josta oltiin vielä jokseenkin suojassa kiikarein varustetulta tähystäjältä. Itse sähelsin isolla suurennoksella varustetun spottiputken kanssa ja onnistuin varmaan hönkäisemään okulaariin pitäessäni vekotinta röllipuvun kasvohunnun alla suojassa. Siinä huuruisen kuvan kanssa kikkaillessa ampuja oli jo saanut TRG:n kirkkaalla optiikalla tunnistettua maalin ja päätti tuhota. 100 pistettä.



Anneksi taisteluliiviin oli jäänyt anti-fog kangas, jota hieraisin optiikan pintaan jatkoa ajatellen. Eipä siitä paljoa ollut iloa seuraavassa tehtävässä, jossa piti etsiä sotamateriaalia maastosta. Joskus intissä tullut koettua vähän samaa. Toisinaan on löytynyt ties mitä savuheitteitä harjoitusmaastosta, eivätkä ne sitten olekaan kuuluneet tehtävään. Tehtävän vaatiman ajan arviointi oli vaikeaa, ja lopulta mentiin hieman nopeammin kuin olisi tarvinut. Löydettiin me putkimiinat ja ajoneuvo, mutta oltiin varmoja että jossain oli joku naamioitu kohde ja varmasti paljon muutakin. Antamamme koordinaatit havaitusta maastokuorma-autosta olivat 6m pielessä. No cigar.



Seuraavaksi jouduttiin ruuhkaan kun alueella pörräsi helikopteri. Organisointi oli kuitenkin joustavaa, eikä tämä aiheuttanut suurempia ongelmia. Ensimmäinen ampumarasti meni päin persettä. Optisesti tähystäen yritettiin arvailla etäisyys n. kilometrin päässä näkyvään vaunun raatoon ja sen perusteella alettiin jaotella etäisyyksiä tuliaseman ja vaunun välillä. Kyllä ne johonkin haarukkaan osui, mutta kun ampuminen alkoi, en saanut luotien vesivanoista kiinni. Edes hiekkatien vieressä olevaa maalia ampuessa ei löydetty iskemäpistettä. Lähintä peltiä ampuessa eka kuula mäjähti n. 5-10cm pellin alle, ja paikko onnistui. Rastin ainoa valoisa puoli oli se, että käsiradion käytön osaamisesta sai pisteitä.



Koko lauantai jatkui aika samoilla linjoilla. Tehtävät osattiin, mutta ampua ei. Koirapartiokin olisi pitänyt tuhota jonnekin 700m päähän. No, onneksi eivät olleet lähisomoetäisyyksillä, sillä minä sössin rastilla arskan kanssa. En oikein edes tiedä mitä sössin, mutta luoti ei patruunapesää kauemmas ennättänyt 30 sekunnin aikana. Ilmeisesti n. 50 patruunan ampuminen ko. asejärjestelmällä ei ollut riittävä ylioppimisen taso ennen kilpailua. Oikeastaan oltiin jo henkisesti aika lamaantuneita ennen Lapua stagea. Henkilökohtaisesti huojentavaa oli että tavoitteetkin olivat olleet lähinnä olla ampumatta yhtään vahingonlaukausta ja olla kokonaispisteissä jollain muulla sijalla kuin viimeisinä. Viimeiset kolme-neljä vuotta ampumaharrastus on päässyt pahasti hiipumaan.



Ehkä tämä paineeton tila sitten auttoi, sillä kun Lapua-stagen lähemmällä tasalla oli minun vuoroni mennä tarkkuuskiväärin perän taakse, alkoi peltiä kaatumaan. Tässä vaiheessa tietty kaikki muutkin osuivat, mutta oli sentään huojentavaa että me osuimme myös. Tässä vaiheessa oli aika ihmetellä miksen minä ollut partion kokemattomampana kisaajana alusta asti tarkkuuskiväärin jatkeena ja kaveri tähystäjänä. Kaikesta huolimatta sunnuntaille siirryttiin alkuperäisellä tähystäjä/ampuja-tehtäväjaolla.



Lauantai oltiin ehditty harjoittelmaan ja sunnuntaina homma alkoi jo sitten sujua kohtuullisesti ammunnan osalta. Sovelletuista ampuma-asennoista päätettiin luukuttaa .223 "spärrällä", jotta sekin päästäisiin kisojen jälkeen putsaamaan. Tunnelma oli ehkä tarpeettomankin vapautunut, sillä nyt myös hävittiin helppoja pisteitä. Muun muassa meikäläinen meni SPOL-miehen särmyydellä välittömästi korpoon, kun kaveri löysi miinoitteen.



Lopulta sijoitus sinne vähän puolivälin alle, eli 9. sijalle. Kisojen tehtävien pisteosuutta mietittäessä on ehkä huomattava, että meidän partio taisi vetää toisiksi parhaat yhteispisteet tehtävistä, mutta jos ei osaa ampua, eikä kalustokaan anna virheitä anteeksi, niin tuota paremmille sijoille ei ole pääsemistä.



Kaikkiaan kisa oli hyvä tasonmittaus. Kisat antoivat osviittaa siitä, miten omaa toimintaa tulisi kehittää. Lisää tuliasematoiminnan harjoittelua ja mahdollisimman usein ampumaan kauas. Huomattavaa on, että suuri osa kilpailun maaleista oli kauempana kuin minne olin koskaan päässyt ampumaan. Henkilökohtainen tappeluvarustus on testattu airsoft-kentillä jo vuosia sitten, eikä se aiheuttanut kummempia huomioita. Fyysistä kuntoa pitäisi vielä mitata jossain reserviläiskisassa.



Jos 2016 Häyhään taas satutaan pääsemään, niin oma suunnitelma on jo valmis: laakeampia lentoratoja, monipuolisempaa optiikkaa, LEM, lisää treeniä ampumiseen sekä tuliasematoimintaan ja fyysisen kunnon ylläpitoa.



EDIT: Ai niin! Unohtui ihan mainita: Se oli hyvää että kun piti mönkiä tuliasemaan koirapartiota ampuessa, niin ei ollut mitään hölmöjä lankoja viritelty vaatimaan että pitää pään alhaalla, vaan tulialueella oli joku katselemassa että näkyykö lähestyvät ukkelit.