LRB:n J36

[Y-P]

Onkohan tästä pitkän matkan metsästysluodista kellään kokemuksia? Taas kiinnostaisi tuotakin .338LM:iin soveltaa. Midwayn kautta hinnaksi 250 grainiselle versiolle tulee yli 4€ kappale, joten haaveeksi jäänee jos ei jostain löydy huokeammalla.. Tokko tietoa on?

[john]

Käyppä uudestaan Luts Möllerin sivuilla. Hän on suunnitelut paljon solideja metsästysluoteja. Eduista tavallisiin metsästysluoteihin nähden en tiedä. LRB:n J40 tarkkuusluodit taas ovat vähäisen kokemukseni mukaan sieltä minne aurinko ei paista. J36 lienevät aika lailla samanlaisia. Harkitse kaksi kertaa hankitko vai et.

[MSa]

Ei pitkänmatkanmetsästykseen tarvita välttämättä 5€ luoteja. Tietty ajatus siitä, että kalleimmilla kuulilla ammutaan riistaa voi olla jollekin osumisen edellytys.  :lol:



Pitkänmatkan metsästyslatauksessa 338LM:llä mulla on käytössä kokokuparinen 225gr BarnesX. Luoti ei ole veneperäinen, Bc kokeiden mukaan luokkaa 0.450. Luotdin olen itse koestanut ja todennut kestäväksi Vo 930m/s osuman vanerin läpi märkiin sanomalehtiin jäämäpainolla yli 95%. Luodin toimivuus samaan nippuun on myös testattu tussauslatauksilla Vo 500m/s. Luoti aukeaa vielä hitaassakin nopeudessa riittävästi.  Hintaa muistaakseni 100kpl rasialla 50€ viime vuonna MidWayltä.



Testasin aseen ballistiikan kuntoon viime viikonloppuna.



- Normaalisetupissa ase on kohdistettu ja jiirissä 880m/s lähtevällä 250gr Scenarilla 100m.

- kohdistukset 300m Scenarilla. Korolla 1,0 mrad ase oli kohdallaan.

- BarnesX Vo 890m/s koro 300m 1,1mrad, 3ls kasa n. 0,9MOA

- BarnesX Vo 889m/s koro 500m 3,1mrad, 3ls kasa n. 0,8MOA.



Tämä riittää vallan mainiosti normaaliin järkevään metsästykseen.

[Y-P]

..joo, selailin niitä jo tuossa pitkin aamupäivää ja lueskelin englanninkielisiä osioita. Itse asiassa olen eniten haeskellut pitkän matkan metsästykseen soveltuvaa .338 kaliiperista, 250 grainista, veneperäistä, osumasta laajenevaa luotia jossa ei olisi helposti lipaassa muotoutuvaa lyijykärkeä, vaan muovi, reikä tai jotain muuta. Eipä ole tungosta niillä markkinoilla jotka täyttävät kaikki nuo kriteerit. Solidien eduista / haitoista ei ole mulla omakohtaista kokemusta. Joskus joku on kuulemma väittanut etteivät käy niin hyvin kuin perinteisellä rakenteella (vaippa /sydän) tehdyt, mutta mene ja tiedä.. Jostain tiheysjutuista (SD) oli kai puhe.

Mites tuolta Mölleriltä muuten tilataan tavaraa? Kai sekin jossain siellä sivustolla on mutta peruslaiska ulkomaankielten lukija kun olen..



-Lisäys: Jaaha, MSa oli jo näköjään ehtinyt tuikata tähän väliin, olin tarkoittanut tämän heti tuon TM:n jutun jälkeen, siksi stoori alkaa vähän epäjohdonmukaisesti.

[john]

Möller juttelee englanniksi sujuvasti ja hänen yhteystietonsa on miljoonassa kohdassa hänen sivuillaan, jotka muuten ovat melko sekavat.

esim.  kjg@snafu.de



Kuten MSa toi esille, uskoisin itsekin tavallisten luotien riittävän metsästyksessä myös pitkille matkoille

[JL]

Pitkänmatkan metsästyslatauksessa 338LM:llä mulla on käytössä kokokuparinen 225gr BarnesX. Luoti ei ole veneperäinen, Bc kokeiden mukaan luokkaa 0.450. Luotdin olen itse koestanut ja todennut kestäväksi Vo 930m/s osuman vanerin läpi märkiin sanomalehtiin jäämäpainolla yli 95%

Pakko kertoa tuttavan kertoma hauska juttu tuosta barnesin X -kuulasta.



Tiivistettynä:

Suomalaiset miehet menevät afrikkaan, kaatolupa oli mm. yhdelle sarvikuonolle.

Paikallinen tiedustelee herrojen aseiden kalibeeriä, ja hänelle ilmoitetaa että "338 Lapua Magnum"

"NOUNOUNOU! eihän sellaisella voi isoja eläimiä ampua"

Ääni oli kuitenkin muuttunut kellossa kun hänelle oli näytetty yhtä patruunaa... "ai jaaaaaaaaa! Se onkin tällainen" (ei ollut edes tiennyt koko kaliberistä yhtään mitään kun kielsi paukun jo käyttelyssä..."

Sarvikuonokas oli jäänyt ampumatta, mutta virtahepo oli tullut kivasti hollille -> laukaus ja Barnes oli mennyt läpi etuviistosta lavasta, ja koko elukasta niin että ulostuloreikä oli ollut takaronkan etupuolella.



Opas oli tuumannut että muuten hänen näkemistään eka kerta millään kiväärillä kun menee viistosti läpi virtahevosta. Ja vielä sekin että luita oli murentunut matkan varrella sangen paljon. (mm lapaluu)



Että tämmöistä

[Y-P]

Eihän tässä välttämättä järjen ja käytännöllisyyden / kustannustehokkuuden kanssa olekaan mitään tekemistä.. Jos noita alkaisi ottaa tosissaan huomioon, niin eiköhän tämä harrastus aika monelta loppuisi lyhyeen. Silti en kyllä viittä egeä maksa luodista jos ei se sitten ole itse maaliin hakeutuva :wink:

Jatkuvasti on kuitenkin pientä kokeilua ja virittelyä päällä joten aina on mukava saada uutta tietoa ja keskustella..



..ja jonain päivänä ottaa se peura yli puolesta kilometristä..

[HJu]

: Itse asiassa olen eniten haeskellut pitkän matkan metsästykseen soveltuvaa .338 kaliiperista, 250 grainista, veneperäistä, osumasta laajenevaa luotia jossa ei olisi helposti lipaassa muotoutuvaa lyijykärkeä, vaan muovi, reikä tai jotain muuta.



Käsittääkseni Lapuan Naturaliksesta on tulossa pitkän matkan ammuntaan tarkoitettu lievällä veneperällä varustettu .338 luoti muovikuulakärjellä.



: Eipä ole tungosta niillä markkinoilla jotka täyttävät kaikki nuo kriteerit.



Perinteisissä metsästysluodeissa "kansan viisaus" on että veneperäinen  luoti on huon koska lyijysisus irtoaa vaipasta aika herkästi ellei ole juotettu tinalla vaippaan kiinni. Muutenkin veneperiä on vierastettu koska niillä on taipumus "kaatua" elävässä kohteessa ja se taas laajenevalle riistaluodille on aina huon jos luoti ei etenkään kärki edellä.



Solideille veneperä ei ainakaan luodi hajoamisen suhteen aiheuta ongelmia itsessään mutta luodin kaatuminen esim. hirven kokoisessa eläimessä tarkoittaa (jos tapahtuu) että luodin vaikutus maalissa vaihtelee erinomaisesta huonoon tapauskohtaisesti.



: Solidien eduista / haitoista ei ole mulla omakohtaista kokemusta. Joskus joku on kuulemma väittanut etteivät käy niin hyvin kuin perinteisellä rakenteella (vaippa /sydän) tehdyt, mutta mene ja tiedä.. Jostain tiheysjutuista (SD) oli kai puhe.



Ennen oli ongelmana se että solidit kuparoi piiput muutamalla laukauksella siihen kuosiin että tarkkuus kärsi oleellisesti. Nykyään pinnoitteilla ja solidin materiaalivalinnoilla tästä on päästy käsittääkseni aika lailla eroon.



:Mites tuolta Mölleriltä muuten tilataan tavaraa? Kai sekin jossain siellä sivustolla on mutta peruslaiska ulkomaankielten lukija kun olen..



Laitetaan sille meiliä ja kerrotaan mitä halutaan niin hän sitten kertoo mitä maksaa ja miten homma etenee. Mitään webbikauppaa hänellä ei ole.

[HJu]

:  Silti en kyllä viittä egeä maksa luodista jos ei se sitten ole itse maaliin hakeutuva :wink:



En tiedä mihin viittasit mutta 50€/100 kpl tekee kyllä luodin hinnaksi vain 0.50 Euroa/kpl joka on riistaluodiksi oikeastaan halpa kun tavallinen Scenarkin maksaa kaupassa vähintänä 0.40 Euroa/kpl. Ei tou Barnes X tosin ole 250 greiniä :-)



Naturaliskin taitaa olla jotain hieman alle 250 greiniä. Koska luodin BC on joka tapauksessa jotain muuta (heikompaa) kuin Scenarin niin ehkä tuota painoa ei kannata tuijottaa kovin yksioikoisesti.



LRB:t voi maksaa pienissä erissä hunajaa mutta ainakin tarkkuusmielessä ne ovat TM:llä olleet täysiä fiaskoja aseessa joka muuten pystyy puolen kulmaminuutin kasoihin. Yhtän pitkän matkan tarkkuuskisaakaan niillä ei tiettävästi ole voitettu joten buyer beware.



: ..ja jonain päivänä ottaa se peura yli puolesta kilometristä..



Koska en metsästä niin olen lievästi jäävi kommentoimaan mutta haavakon jos ammut puolesta kilsasta niin voipi tulla jonkinasteinen porttari kyseisille metsästysmaille eikä eläinrääkkyssyttekään olisi täysin tuulesta temmattu. Myös sen haavoittuneen eläimen löytäminen voi olla lievästi sanoen haasteellista.



Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että vahinkolintuja voi yrittää niin kaukaa kuin haluaa mutta kunnon riistaa mieluusti sellaisilta matkoilta että osuma lähes varma. Varmaahan ei toki ole kuin verot ja kuolema mutta ymmärtänet mitä tarkoitan.

[MSa]

Koska en metsästä niin olen lievästi jäävi kommentoimaan mutta haavakon jos ammut puolesta kilsasta niin voipi tulla jonkinasteinen porttari kyseisille metsästysmaille eikä eläinrääkkyssyttekään olisi täysin tuulesta temmattu. Myös sen haavoittuneen eläimen löytäminen voi olla lievästi sanoen haasteellista.



Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että vahinkolintuja voi yrittää niin kaukaa kuin haluaa mutta kunnon riistaa mieluusti sellaisilta matkoilta että osuma lähes varma. Varmaahan ei toki ole kuin verot ja kuolema mutta ymmärtänet mitä tarkoitan.

HJu on oikeassa. Keskivertometsästäjän vakio metsästyskiväärille ja optiikalle katson metsästyksenjohtajana 200m matkan olevan järkevä maksimi.



Toisaalta JOS on varma siitä mitä tekee, kalusto on riittävä, optiikka kunnollista, on laser sekä kokemusta ja varmuutta siitä että luoti on metsästysoloissa varmasti siellä missä pitääkin, niin en käy täysin tuomitsemaan 400-500m matkoja esimerkiksi peltohirveä ammuttaessa.



Jos katson realistisesti omaa kokemustani 338LM:n kanssa, niin vasta tänä vuonna uskon kokemusta olevan riittävästi sekä kalustossa sitä luokkaa (kalipeeri, luoti, käynti, ballistiikka, optiikka ja LASER), jotta annan itselleni moraalisen luvan ajatella peuran / hirven ampumista yli 300m matkalle.

[Y-P]

Tere taas.

Olipas syntynyt keskustelua, hyvä niin..

Sillä 5€:n kappalehinnalla viittasin postikuluineen midwayn kautta tilattuun LRB:n J36:een (.338 ostohinta jotain 80€ / 20kpl muistaakseni).

Tämä moraalikeskuskustelu eläinten pitkälle matkalle ampumisesta on tietysti hyvä ja oikeamielinen juttu, muttei mielestäni oikein kuulu tänne. Kommentoin nyt jotain kuitenkin; Pidän itsestäänselvänä sitä, että jokainen joka aikoo pitkän matkan metsästystä tosissaan harrastaa, harjoittelee ja testaa niin kauan että ensimmäisellä laukauksella nopeasti tappava osuma on taattu. Kukin asettakoon omat rajansa ja kantakoon vastuun teoistaan.

Itsekin hion teknistä puolta vielä, ja siksi keskustelen täällä missä tieto on. Uskon vakaasti tuon puolen kilometrin kaatolaukauksen olevan täysin mahdollinen aikuiselle valkohäntäpeuralle ja siitä isommille eläimille hyvissä olosuhteissa, oikealla kalustolla ja riittävällä kokemuksella. Yritykset ja erehdykset tehdään radalla. Metsällä on onnistuttava kerralla.

[JpL]

Hmm.

Puoli kilometriä on hurja matka hirvieläintä ammuttaessa ja kaliiperilla on merkitystä. Omasta mielestäni, jos esim. Peuraa ammutaan tuolta matkalta, kaliiperin on oltava miel. vähintään .338 Lapua Magnum, ja luodin joku Sako Hammerhead-tyyppinen hyvä avautuja. Näitähän löytyy paljon. Joka tapauksessa vaikka kuinka yrittää fiboja tulee ennemmin tai myöhemmin, sille ei voi mitään. Nuo .300 sarjan isoimmat - Lapua ja Weatherby - sopivat varmasti myös, vaikkakin luodin paino on alhaisempi.

On vähän sellainen tuntuma, että kotimaan oloihin nuo solidit toimii lähinnä lyhyellä matkalla ja silloinkin lihasosumissa kiikunkaakun. Viittaan tässä Barnesin  X:ään - Lapuan Naturaliksesta ei ole mitään kokemusta, toisin kuin ensinmainitusta:

10.10.1999 ammuin .338 WIn Mag:lla 2 vasaa ja paikalle tulleen nupan yhteen nippuun. Viimeisenä olleen nuppaan ammuin kaksi kertaa sataselta Barnesin X:llä eikä piitannut mitään vaikka olivat ihan ok. osumia, olivat menneet ihan siististi rintakehästä läpi osumatta yhteenkään luuhun. Kolmantena ammuttu Sakon 16.2 gramman Hammerhead kaatoi otuksen heti ketoon, samoin kuin kaksi ensinammuttua vasaa - laaki ja vainaa.

Amerikan puolellahan tätä pitkänmatkan metsästystä tehdään paljon ja menestyksellä. Siellä matkat saattaa hyvin olla väliä 200-900 metriä, eli kyllä se mahdollista on. Hyvä kaliiperi & luotikombinaatio ynnä lasermittari ja homma toimii, ja know-how:ta kannattaa imuroida pitkänmatkan metsästäjien jenkkisaiteilta. Omasta mielestäni pitkän matkan metsästys olisi tavattoman jännittävää juuri sen haasteellisuuden tähden.

Tälläinen jenkkimeininki joka tapauksessa jakaa metsästäjiä kahteen leiriin, eikä ihan syyttä.

[MSa]

Tämä ei ole enää TA-saitin asioita, mutta...

Kukin asettakoon omat rajansa ja kantakoon vastuun teoistaan.

Pahvia ammuttaessa kyllä. Varista ammuttaessa kyllä. Hirvieläintä ammuttaessa EI.



Lain mukaan hirvieläinten metsästys tapahtuu aina metsästyksen johtajan johdolla. Tämän vuoksi ampujan mahdollisesta tötöilystä raastuvassa on vastaamassa ensisijaisesti ampuja itse mutta myös metsästyksenjohtaja.



500m onnistunut riistalaukaus on mahdollinen. Jahtivoudin ominaisuudessa en omassa seurassani ole antanut enka anna kenellekään hyväksyntääni mennä mennä kyttäämään peuraa tavoitteena ampua se 500m päähän. Ensisijaisesti siksi, että näin minimoin riskin joutua tältäkään saralta raastupaan setvimään mikä meni pieleen sekä toissijaisesti siksi että en luota keneenkään seurassani (tai TA-killasta toistaiseksi tuntemaani) pitkänmatkan metsästäjänä siksi paljon, että voisin katsoa heidän osumavarmuutensa riistaan olevan "riittävä" tuolta matkalta.



Pahvia puhkoessanne voi ampua vaikka spagaatista ja aurinkolasit päässä jos AMPUJA niin haluaa, mutta hirvieläimiä metsästäessään METSÄSTÄJÄLLÄ tulee olla toiminnalleen metsästyksen johtajan hyväksyntä. Suosittelen kysymään voutien mielipidettä 500m riistalaukauksiin - voi olla TA-harrastajalla posket punaisena kotvan aikaa...



MSa

[MikaS]

Onneksi meidän päälliköiden vastuuta kevennettiin hiukan, ja emme joudu enää niin helposti muiden töppäilyistä raastupaan :wink: .



En itsekkään heti purematta niele tuollaista 500m matkaa, tosin itsekkin on kyllä tullut 308:lla peuroja 300m päähän ammuttua ja kettu siluettia 450m, eli se siitä jeesustelusta.



Lähtökohta pitäisi olla se, että laukaus riistaeläimeen on kaikista muuttujista huolimatta eläimessä tappo alueella, enkä tarkoita pas**mahaa. Tämä alue esim. isollakaan peuralla ei ole kauhean suuri karkeasti noin 40cm X 40cm max. Tähän sitten pitäisi osua jokaisella ammutulla laukauksella, usein myös hämärässä.



Hyvien metsästystapojen vastaistahan tuollainen ylipitkälle matkalle ampuminen on, eikä siitä paljon kannata huudella. Uskon kuitenkin että paljon treenannut, tarpeeksi suoralentorataisen kaliiperin ja laser-mittarin omistaja ampuu tuon peuran kohtuullisen helposti esim nyt sitten 500m päähän. Korjatkaa te jotka olette 500m ja yli ampunut onnistuuko tämä.

[JpL]

Entisessä metsästysseurassani kävi siten, että hirveä haavoitettiin ja sitä jäljitettiin koko päivä iltaan asti. Alkoi tulla jo hämärää, kunnes yksi passimiehistä näki sen kaukaa nousevan pitkin kalliota ylöspäin. Kaveri ampui sitä - muistaakseni Valmet Petralla - pari kertaa ja siihenhän se jäi. Matka mitattiin ja tulokseksi saatiin vähän alle 600 metriä. Kun jahtipäällikkö kysyi kaverilta, mistä hän tiesi sen olevan oikea hirvi, vastaukseksi sanottiin, että kun se käveli niin huonosti. Ei muistaakseni tullut mitään sanktioita siitä, joskin keskustelun sävy oli tiukka.



Jos pitäisi ampua peltohirveä kauas, vähimmäiskaliiperina pitäisi kai olla joku .338 LM...